lauantai 8. joulukuuta 2018

JOULUKALENTERI - Luukku 8


Laukkaan kohti preeria,
lännenhevoseni kaiken taitaa,
cowboyn elämää mä lainaan.

LUUKKU 8 - Lännenratsastustunnilla?!



Mitä, onko Beeda mennyt vaihtamaan lajia salaa? Onko esteet jäämässä nyt kokonaan pois, kypärä kaappiin ja satula vaihtuu lännensatulaan? Joutuuko Chica ja Essi oppimaan hölkkäämisen, erilaiset temput ja avut? Miksi Beeda hymyilee niin isosti lehmänkirjavan hevosen kyydissä? Kuka tämä hevonen oikeen on? Okei, minä kerron.

Täällä Englannissa ollesani olen joka päivä nähnyt Alanin ratsastamassa hevosiaan, jotka ovat lännenhevosia kaikki. Alan omistaa oman osan talleista ja hänellä on omia yksäreitä myös, jotka valmentautuvat hänen kauttaan. Olen alusta alkaen ollut kiinnostunut myös tästä lajista ja aina salaa samaan aikaan ratsastaessani seurannut minkalaisia harjoituksia he tekevät ja miten he apujaan käyttävät. Se on kuin toinen maailma, johon en ole vielä kerennyt kunnolla tutustumaan.

Olemme olleet Alanin kanssa tekemisissä melkein päivittäin, kun samalla alueella kuitenkin työskentelimme. Jostain syystä en kuitenkaan ollut tullut puhuneeksi mahdollisen valmennuksen varaamisesta häneltä. Osa syy oli toki omat kiireet, koska työpäivät olivat helposti 6-8 asti kestäviä, jolloin Al olisi muutenkin lähdössä jo kotia. Yksi ilta rupesimme keskustelemaan kaikesta ja päätettiin ennen lähtöäni laittaa minut yhden hänen hevosensa selkään. Voitte varmaan jo kuvitella, kuinka innoissani tästä olin. Cowboy-hattu valitettavasti oli jäänyt Suomeen ja kypärä sai ajaa saman asian. Olin töissä tuona päivänä itse 6 asti, jonka jälkeen vaihdoin vain nopeasti vaatteet ja menin laittaman hevosta valmiiksi.

Kuvan lähde: https://www.payneperformancehorses.co.uk/index.html

Alan on hyvin tunnettu kouluttaja ja ratsastaja, joka pitää myös erilaisia klinikkoja täällä Englannissa ja joskus muissakin maissa. Alan on hyvin menestynyt ja kilpaillut lukuisia isoja kilpailuja hyvillä tuloksilla. Lännenratsastuksen lisäksi Alan valmentaa myös meitä "normaaleja" ratsastajia ja hänellä on itsellä myös aiempaa kokemusta esteratsastajana olemisesta ennen lännenratsastajaksi ryhtymistä. Alan on pätevä ja valmennuksissaan keskittyy täysin ratsukkoon - hän mielellään auttaa myös valmennuksiensa ulkopuolella. Erittäin ihana ihminen, jonka kanssa tulee helposti toimeen. Jos ikinä matkaa Englantiin Loughboroughin suunnalle/etsii itselleen valmentajaa lännenratsastuksessa niin suosittelen häntä! Alan ei yleensä anna omia hevosiaan käyttöön, joten oma hevonen tulisi itsellä.

Itse olen joskus pienenä kokeillut lännenratsastusta pari kertaa Kurikassa olevalla tallilla, mutta mitään isoja muistikuvia ei ole jäänyt mieleen. Ainoastaan se, että en saanut hevosta etenemään samoilla avuilla mitä normaalisti käytin on syöpynyt mieleen. 

Hevoseksi Alan antoi minulle Buddy nimisen ruunan, jonka kanssa Alan on kilpaillut aikoinaan isoja luokksia. Itse en juuri tosiaan tiedä lännenratsastuksen luokista ja arvosteluista, mutta ilmeisemmin Alan taitaa melkeinpä kaiken. Budd on 18-vuotias ja nyt kevyemmällä käytöllä oleva herra, joka osaa kaiken. Sen myös tunsi, kun selkään kipusi. Satula oli niin mukava alla, vaikka hetki siihen menikin tottua. Varsinkin jalan pitäminen jalustimessa tuntui lännensatulassa erilaiselta. Alan neuvoikin minua laittamaan vielä enemmän painoa koko jalalleni, eikä vain päkiälle. Ratsastin oikealla kädellä ja olihan se nyt outoa pitää ohjia pitkinä ja kättä keskellä. Siinä soti omia ajatuksiaan vastaan, kun "tuntuma" ei juuri ollit tuntuma, koska hevonen oli hyvin alhaalla ja ohjat pitkät. Pysäyttäminen oli erittäin näppärää - jalkaa vain eteen ja tadaa, pysähdys suoritettu (ja pirun nopeasti). Peruuttaminen oli yhtä näppärää - nosti aavistuksen kättään ja jalka oli edessä

Kuvahaun tulos haulle i wanna be cowboy meme.

Valmennuksen aikana pyrin lähinnä saamaan kokonaiskuvaa siitä, miten perusasiat toimivat. Ääniavut olivat osana menoa ja laukassa muiskautus ja toisen jalan siirtäminen pienesti taakse toi jo laukan, joka oli muuten todella hidas. Jos vauhtia halusi niin laittoi vain kättä eteen ja kevyesti painetta lisää jalalla. Lisätty laukka oli itselleni normaalin laukan tuntuinen. :D Ravissa hölkkääminen tuntui hyvin rennolta ja Budd osasi kaikki kikat. Ainut vain, että itse en osannut läheskään kaikkea pyytää. Tuntui, että olin kuin kala meresä. Minne ikinä kättäni laitoin niin sinne Budd kääntyi. 

Keskusteltiin tunnin aikana englantilaisen ja lännenratsastuksen eroista - koulutuksesta, valmennuksesta, nuorien treeneistä jne. Oli mielenkiintoista kuunnella ja huomata miten erilailla asioita voikin tehdä. Kysyin myös hyppääkö Al ikinä hevosillaan ja kuulema ei, koska se voisi saada ne innostumaan liikaa asiasta. Lisäksi nuorina ne opetetaan esteiden avulla peruuttamaan/pysähtymään, eikä yhtäkkinen hyppääminen saattaisi olla järkevintä. Tunnin aikana kuulin monta erilaista tarinaa ja monia vinkkejä, jotka aion pitää mielessäni. Olin erittäin kiitollinen, että Alan mahdollisti minulle tämän kokemuksen. Tunti oli erittäin hauska ja kiinnostava. Lupasinkin toistekkin kokeilla lännenratsastusta ja opettaa Chicallekkin muutamia juttuja. Saa nähdä mitä siitä tulee.:')

Lopuksi pääsin myös käymään Alanin varustehuoneessa ja voi vitsit miten paljon siellä olikaan kaikkea! Kannuksimia oli lukuisia erilaisia ja samoin oli suitsia ja kuolaimia. Mitä tuli satuloihin niin niihin oli todella panostettu. Kisasatula oli teetetty erikseen ja siinä oli hopeasta tehtyjä reunuksia ja koristeita, löytyi blingiä ja nimeä. Lisäksi vaatteiden mätsääminen huopiin oli iso juttu kisoissa - taitaa siis mennä uusiksi sanonta, että kouluratsastajat ja esteratsastajat olisivat vain matchy-matchy. 

Jos Alanista haluaa tietää enemmän, löytää hänet ja firman facebookista :Payne Performance Horses


Huomenna jälleen uusi luukku kello 8 am!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti