torstai 9. elokuuta 2018

Suomessa ollaan ja nyt niitä kuulumisia!

Hei ja oikein ihanaa loppuviikkoa teille!

Meitä somessa enemmän seuranneet tietävätkin, että olen täällä nyt muutaman viikon pörräillyt. Tekstiä en ole päässyt tai kerennyt kaiken tohinan keskellä kirjoittamaan, joka osakseen johtuu myös koneesta, joka jäi Englantiin odottamaan paluuta. Miten Suomeen asettautuminen on sitten sujunut? Onko hevoset täysin muuttuneet ja eivät tunnistaneet enää vanhaa omistajaansa? Miten on Chica pärjännyt Englannissa? Entä miten suhtautui Essi uuteen ratsastajaan? Näistä tulen ainakin tänne kirjoittamaan!


Voi vitsi, on se vaan niin ihanaa olla jälleen kotimaassa. Kyllä se sanonta pitää paikkaansa, että kaikkea osaa arvostaa ihan erilailla, kun on ollut niitä ilman jonkin aikaa (minun tapauksessani yli 1,5 vuotta..heh). Ennen Suomeen tulemista jännitin jonkin verran - muistaisivatko ihmiset minut vielä? Olisivatko hevoset täysin unohtaneet minut ja eivät tunnistaisi sinne palatessani? Toki tuli matkojakin stressailtua, kun vaihtoja koneissa oli se 2..ensin lennettiin Dubliniin, sieltä Ruotsiin ja sieltä Suomeen. Lennothan meni jokainen nukkuessa. Nukahdin viimeisellä lennolla jo ennen koneen nousemista ilmaan ja heräsin, kun kuulutettiin 10 minuutin päästä olevan vuorossa Suomeen laskeutuminen. Eli matkat meni varsin rennoissa meiningeissä... ainakin tuli levättyä.

Myönnän muutaman onnenkyyneleen vierineen poskelta noustessani viimeisestä koneesta ja kuullessani pitkästä aikaa suomenkieltä - muuallakin, kuin puhelimessa. Saatoin eksyä heti lentokentällä, enkä löytänyt oikeaa terminaalia, mutta kyllä sieltäkin selvittiin ja hyvin kerkesi bussiin, jossa istuttiin noin 2 tuntia. Äitini oli ihana ja nousi minut sitten Tampereen läheltä ja kotona oltiin 11 maissa illalla. Kyllähän siinä aika monta tuntia tuli takamuksella istuttua.


Miten sitten kävi hevosten kanssa? Heti seuraavana aamuna menin aamutalliin ja Essi saapui heti laitumelta luokse korvat hörössä. Barbi oli katoksessaan nukkumassa, mutta tuli sieltä kömpien luokse. Itkettihän siinä, kun ne vielä tunsivat tämän reissaajan. Laitoin Essin ulkona valmiiksi ja lähdin maastoon verestelemään muistoja. Essi oli täysin samanlainen, kuin lähtiessäni. Tai noh, on tuota massua vähän kertynyt laitumella. Kiersin vajaan tunnin lenkin, käynti-ravipainotteella, koska lämpötila oli aikaisesta aamusta huolimatta jo reilu 20 astetta.

Siitä päivästä alkaen olen tallille aina mennytkin, jos olen ollut Alavudella. Tallihommia ja Essiä on mennyt myös siskoni ja äitini, eikä serkkunikaan päässyt ohittamaan tätä mahdollisuutta! Edellisellä viikolla Mira tuli nimittäin yöksi meille ja tehtiin siinä iltatalli ja seuravaana aamuna aamutalli. Tämän postauksen kuvat on otettu myös viikko sitten torstaina, jolloin aamutallin yhteydessä kävin vajaan 40 minuutin lenkin Essillä kevyesti ja illalla tultiin porukalla uudestaan. Näitä kuvia varten mentiin pellolla, jossa ennenkin ollaan menty. Enpä siinä kauheasti tehnyt, lähinnä kävelin ja vähän ravasin. Pienen laukan otin ympyrällä ja Essi käyttäytyi hyvin, mitä nyt meinasi välillä innostua. En siis kannusta ilman kypärää ratsastamiseen, tiedostan hyvin riskin ja normaalisti todellakin kypärää käytänkin.

 Komea on kieli ja komea on keli.

Kuvien jälkeen laitettiin varusteet päälle ja siirryttiin kentälle, jossa Mira nousi selkään. Essi oli varsin rauhallinen ja käyttäytyi hyvin. Miralla oli ollut jonkin aikaa kevyempää ratsastusten merkeissä ja kerta oli ensimmäinen Essillä, mutta tätä tuskin huomasi. Olin kentällä antamassa neuvoja ja Mira teki kevyesti jumppailuja ja väistöjä. Lopuksi Mira myös teki muutamat laukanvaihdot, jotka Essi tapansa mukaan teki hyvin ja helposti. Kevyen treenin jälkeen hevoset saivatkin jäädä ulos yöksi. Laitoin kentälle muutaman esteen huomista aamua ajatellen ja iltatallin jälkeen suunnattiinkin kotiin.

Seuraavana aamuna tehtiin aamutalli yhdessä ja Essikin pääsi hyppäämään. Se on kyllä mennyt esteitä minun ollessani Englannissa, mutta ei hiljattain. Mira aloitti alkuverkkaamaalla ja sitten pienillä esteillä sen kanssa. Alkuverkan yhteydessä he saivat treenata 3 laukan puomeilla, jossa aluksi Essi meinasi hieman innostua, jolloin neuvoin Miraa pysäyttämään sen ennen puomeja, joka kerta jos se alkoi yhtään ennakoimaan tai kirimään. Parin pysähdyksen jälkeen palasi keskittyminen ja välit meni hyvin. Tästä jatkettiin pystylle, jonka Essi nyt hyppäsi oikein näppärästi. Esteen jälkeen neuvoin Miraa pysähtymään ja saamaan näin Essin kuuntelemaan myös esteen jälkeen. Muutaman hypyn jälkeen vaihdettiin rooleja ja nousin itse selkään. Tein aluksi parit laukkapuomit ja niiltä jatkoin pystyille, jota tulin eri suunnista. Essi tuntui aivan samalta, kuin lähtiessänikin. Yhtä innokas, näppärä ja ihana.


Miran treenistä kuvia torstailta:
 Saatoin myös laittaa Miran menemään ilman jalustimia yhdessä vaiheessa 
 loppuraveista

 Enimmäkseen olen Essillä kierrellyt kuitenkin maastossa ja nauttinut Suomen maisemista. On se vaan ihanaa nähdä jälleen vettä, täällä on niin monia järviä, joita ihailla. Olen tänä aikana hevostelun lisäksi tehnyt hierontoja - ihmisille ja hevosille. Joku sanoi, että enkö halua nyt vaan lomailla. En vaan osaa olla paikallaan ja jos tykkää siitä mitä tekee niin kyllä sitä vaan mielellään tekeekin.

Kaiken tämän ilon ja onnen lisäksi on myös ollut toki niitä huonojakin hetkiä. Osa on saattanut huomatakkin, että Barbista en juuri ole kuvia lisäillyt tai hänestä puhunut. Barbihan on tosiaan saikulla tällä hetkellä ja en oikeastaan edes haluaisi puhua siitä, tai se tuntuu pahalta niin tehdä. Olihan se iso pettymys, kun ei voikkaan samalla tavalla toisen kanssa touhuta ja saa murehtia. Ehkä tulen tästä kirjoittelemaan myöhemmin, mutta juuri nyt haluaisin vain keskittyä positiiviseen. Barbi toivottavasti pian parantuu, pitäkäähän tekin peukkuja pystyssä.






Mites sitten Chica, joka Englannissa oleskelee?
Chica vietti ensimmäisen viikon lomaa ja meni laitumelle päiviksi ja kävelykoneeseen myös aina tunniksi. Tämän pienen loman jälkeen on sitä alettu nyt irtojuoksuttamaan ja juoksuttamaan päivittäin, jotta pysyy lihakset kuitenkin kunnossa. Olen saanut neidistä tänä aikana paljon kuvia ja kuullut, kuinka C on nauttinut elämästä. Oli se kyllä lomansa ansainnutkin.


Miten teillä on kesä mennyt ja oletteko tehneet jotain aivan uutta? Olisi ihana kuulla teidänkin kuulumisianne. :) Toivottavasti tykkäsitte tästä "pienestä" kuvapommista ja kuulumisista, eikä olla aivan menty unholaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti