maanantai 27. elokuuta 2018

Treeniennätyksiä ja lukuisia valmennuksia


Lomalta ollaan nyt palattu ja Englanti on ottanut vastaan varsin sateisissa merkeissä. Huomaa, että kesä on nyt ohitse ja sateet sekä kylmemmät ilmat alkavat tekemään tuloaan. Mikään kevyt alku töille ei tullut, kun päivät alkoi 8-10 hevosen treenin merkeissä. Pari ensimmäistä päivää tunsi kyllä lihaksissaan, että ei ollut treenannut montaa hevosta peräkkäin kolmeen viikkoon. Varsinkin takamuksessaan sen tunsi ja huomasi kyllä, että pari päivää meni palata mukaan rytmiin. Oma keho ei ollut yhtä vakaa, mutta treenien myötä alkoi se nopeasti palautumaan.

Suomesta lähteminen oli vaikeaa, tuntui jopa vaikeammalta, kuin viimeksi. Nuo pari viikkoa sai minut ajattelemaan monia asioita, opetti ja muistutti, kuinka upea kotimaa oikeasti onkaan. Sitä helposti ummistaa silmänsä kaikelta siltä kaunelta, kun on sen lähellä päivittäin. Kun on ollut hetken aikaa ilman noita maisemia, ihmisiä ja eläimiä - kaikki muuttuu entistä tärkeämmäksi ja kauniimmaksi.


Heti seuraavana päivänä Englantiin palatessani aloitin töissä. Ratsastin Chican ensimmäiseksi, aluksi ajattelin irtojuoksuttaa sen ensiksi, koska viime ratsastuksesta oli se 3 viikkoa. Päädyin kuitenkin nousemaan suoraan selkään, kun en halunnut odottaa juoksutusalueen vapautumista. Olin jo nähnyt silmissäni ylienergisen Chican, joka olisi ollut valmiina menemään ennemminkin kuuhun, kuin kauniisti koulukiemuroita. Yllätyksekseni C oli varsin rauhallinen ja keskittyi. Olihan se ollut juoksutettuna kuluneena viikolla mikä auttoi kyllä. Tein kevyen treenin ja hain lähillä rentoutta ja letkeyttä.

Chica on saanut tehdä hyvin monipuolisia treenejä: maastoilua, koulutreeniä, puomitreeniä, laukkatreeniä ja myös esteitä. Kuntoahan tässä saa ja ollaaankin pyritty nostamaan. Lihakset on onneksi ihan hyvin pysyneet ja C:llä on motivaatio ollut treeneihin kohdallaan. Perjantaina Amy piti meille estevalmennuksen, jossa mentiin kolmen esteen linjaa. Ensimmäinen oli yhden laukan väli, seuraava neljän, jonka jälkeen oli kavaletti minkä kautta tehtiin vaihtoja. C meni kivasti, olin laittanut gramaanit vain varuiksi, koska esteet oli ensimmäiset pitkään aikaa ja pari päivää aiemmin oli se olut varsin energinen puomeilla.
 

Perjantaina tuli myös itse rikottua oma treeniennätys - 11 hevosta, joista 5 oli estevalmennusta. Olin edellisenä keskiviikkona menyt ensimmäiset estetreenit Gringolla, jonka osan saattavatkin muistaa. Kyseinen jättiläinen oli ensimmäinen hevonen, jolla kilpailin täällä ja menin myös ensimmäiset arena eventing-kilpailut. Aikaa oli kulunut reilu vuosi hänellä hyppäämiestä ja omakin 3 estetauko tässä lomalla tuntui. Kuitenkin G oli niin mukava hypätä ja mentiinkin lopuksi noin 120cm estettä. Perjantaina treenit meni varsin ailahtelevasti - Chica ja Desi tuntuiavat hyviltä, pari muuta hieman haparoivilta ja viimeinen taas hyvältä. Itseään sai muistutella miten sitä kannattaisikaan mitäkin hevosta ratsastaa väleihin. Siinä tuli iso vaihtelu tiheästi kipittävästä hevosesta jättiläiseen, jonka laukka on hyvin suuri.

"Power, not speed"

Helposti treeneissä meinaan korjata liikaa laidasta toiseen laitaan - jos tulen liian suuresti sisään ja haluan korjata sen pienemmäksi saatan ottaa laukkaa liikaa pois ja tulla liian piensti. Sama toisinpäin. Mitä tässä saa harjoitella on muutosten tekemistä pienemmin. Toisesta pahasta toiseen pahaan ei ole kaikkein kannattavinta, vaikka niistä oppivatkin niin hevonen, kuin ratsastajakin.


Huomenna mennään kisoihin, jonne en tällä kertaa ota Chivaa mukaan. Haluan ensiksi saada tehtyä muutaman ratatreenin ja saada palaset kohdilleen kunnolla. Toivottavasti teidän viikkonne on alkanut hyvissä merkeissä!

torstai 9. elokuuta 2018

Suomessa ollaan ja nyt niitä kuulumisia!

Hei ja oikein ihanaa loppuviikkoa teille!

Meitä somessa enemmän seuranneet tietävätkin, että olen täällä nyt muutaman viikon pörräillyt. Tekstiä en ole päässyt tai kerennyt kaiken tohinan keskellä kirjoittamaan, joka osakseen johtuu myös koneesta, joka jäi Englantiin odottamaan paluuta. Miten Suomeen asettautuminen on sitten sujunut? Onko hevoset täysin muuttuneet ja eivät tunnistaneet enää vanhaa omistajaansa? Miten on Chica pärjännyt Englannissa? Entä miten suhtautui Essi uuteen ratsastajaan? Näistä tulen ainakin tänne kirjoittamaan!


Voi vitsi, on se vaan niin ihanaa olla jälleen kotimaassa. Kyllä se sanonta pitää paikkaansa, että kaikkea osaa arvostaa ihan erilailla, kun on ollut niitä ilman jonkin aikaa (minun tapauksessani yli 1,5 vuotta..heh). Ennen Suomeen tulemista jännitin jonkin verran - muistaisivatko ihmiset minut vielä? Olisivatko hevoset täysin unohtaneet minut ja eivät tunnistaisi sinne palatessani? Toki tuli matkojakin stressailtua, kun vaihtoja koneissa oli se 2..ensin lennettiin Dubliniin, sieltä Ruotsiin ja sieltä Suomeen. Lennothan meni jokainen nukkuessa. Nukahdin viimeisellä lennolla jo ennen koneen nousemista ilmaan ja heräsin, kun kuulutettiin 10 minuutin päästä olevan vuorossa Suomeen laskeutuminen. Eli matkat meni varsin rennoissa meiningeissä... ainakin tuli levättyä.

Myönnän muutaman onnenkyyneleen vierineen poskelta noustessani viimeisestä koneesta ja kuullessani pitkästä aikaa suomenkieltä - muuallakin, kuin puhelimessa. Saatoin eksyä heti lentokentällä, enkä löytänyt oikeaa terminaalia, mutta kyllä sieltäkin selvittiin ja hyvin kerkesi bussiin, jossa istuttiin noin 2 tuntia. Äitini oli ihana ja nousi minut sitten Tampereen läheltä ja kotona oltiin 11 maissa illalla. Kyllähän siinä aika monta tuntia tuli takamuksella istuttua.


Miten sitten kävi hevosten kanssa? Heti seuraavana aamuna menin aamutalliin ja Essi saapui heti laitumelta luokse korvat hörössä. Barbi oli katoksessaan nukkumassa, mutta tuli sieltä kömpien luokse. Itkettihän siinä, kun ne vielä tunsivat tämän reissaajan. Laitoin Essin ulkona valmiiksi ja lähdin maastoon verestelemään muistoja. Essi oli täysin samanlainen, kuin lähtiessäni. Tai noh, on tuota massua vähän kertynyt laitumella. Kiersin vajaan tunnin lenkin, käynti-ravipainotteella, koska lämpötila oli aikaisesta aamusta huolimatta jo reilu 20 astetta.

Siitä päivästä alkaen olen tallille aina mennytkin, jos olen ollut Alavudella. Tallihommia ja Essiä on mennyt myös siskoni ja äitini, eikä serkkunikaan päässyt ohittamaan tätä mahdollisuutta! Edellisellä viikolla Mira tuli nimittäin yöksi meille ja tehtiin siinä iltatalli ja seuravaana aamuna aamutalli. Tämän postauksen kuvat on otettu myös viikko sitten torstaina, jolloin aamutallin yhteydessä kävin vajaan 40 minuutin lenkin Essillä kevyesti ja illalla tultiin porukalla uudestaan. Näitä kuvia varten mentiin pellolla, jossa ennenkin ollaan menty. Enpä siinä kauheasti tehnyt, lähinnä kävelin ja vähän ravasin. Pienen laukan otin ympyrällä ja Essi käyttäytyi hyvin, mitä nyt meinasi välillä innostua. En siis kannusta ilman kypärää ratsastamiseen, tiedostan hyvin riskin ja normaalisti todellakin kypärää käytänkin.

 Komea on kieli ja komea on keli.

Kuvien jälkeen laitettiin varusteet päälle ja siirryttiin kentälle, jossa Mira nousi selkään. Essi oli varsin rauhallinen ja käyttäytyi hyvin. Miralla oli ollut jonkin aikaa kevyempää ratsastusten merkeissä ja kerta oli ensimmäinen Essillä, mutta tätä tuskin huomasi. Olin kentällä antamassa neuvoja ja Mira teki kevyesti jumppailuja ja väistöjä. Lopuksi Mira myös teki muutamat laukanvaihdot, jotka Essi tapansa mukaan teki hyvin ja helposti. Kevyen treenin jälkeen hevoset saivatkin jäädä ulos yöksi. Laitoin kentälle muutaman esteen huomista aamua ajatellen ja iltatallin jälkeen suunnattiinkin kotiin.

Seuraavana aamuna tehtiin aamutalli yhdessä ja Essikin pääsi hyppäämään. Se on kyllä mennyt esteitä minun ollessani Englannissa, mutta ei hiljattain. Mira aloitti alkuverkkaamaalla ja sitten pienillä esteillä sen kanssa. Alkuverkan yhteydessä he saivat treenata 3 laukan puomeilla, jossa aluksi Essi meinasi hieman innostua, jolloin neuvoin Miraa pysäyttämään sen ennen puomeja, joka kerta jos se alkoi yhtään ennakoimaan tai kirimään. Parin pysähdyksen jälkeen palasi keskittyminen ja välit meni hyvin. Tästä jatkettiin pystylle, jonka Essi nyt hyppäsi oikein näppärästi. Esteen jälkeen neuvoin Miraa pysähtymään ja saamaan näin Essin kuuntelemaan myös esteen jälkeen. Muutaman hypyn jälkeen vaihdettiin rooleja ja nousin itse selkään. Tein aluksi parit laukkapuomit ja niiltä jatkoin pystyille, jota tulin eri suunnista. Essi tuntui aivan samalta, kuin lähtiessänikin. Yhtä innokas, näppärä ja ihana.


Miran treenistä kuvia torstailta:
 Saatoin myös laittaa Miran menemään ilman jalustimia yhdessä vaiheessa 
 loppuraveista

 Enimmäkseen olen Essillä kierrellyt kuitenkin maastossa ja nauttinut Suomen maisemista. On se vaan ihanaa nähdä jälleen vettä, täällä on niin monia järviä, joita ihailla. Olen tänä aikana hevostelun lisäksi tehnyt hierontoja - ihmisille ja hevosille. Joku sanoi, että enkö halua nyt vaan lomailla. En vaan osaa olla paikallaan ja jos tykkää siitä mitä tekee niin kyllä sitä vaan mielellään tekeekin.

Kaiken tämän ilon ja onnen lisäksi on myös ollut toki niitä huonojakin hetkiä. Osa on saattanut huomatakkin, että Barbista en juuri ole kuvia lisäillyt tai hänestä puhunut. Barbihan on tosiaan saikulla tällä hetkellä ja en oikeastaan edes haluaisi puhua siitä, tai se tuntuu pahalta niin tehdä. Olihan se iso pettymys, kun ei voikkaan samalla tavalla toisen kanssa touhuta ja saa murehtia. Ehkä tulen tästä kirjoittelemaan myöhemmin, mutta juuri nyt haluaisin vain keskittyä positiiviseen. Barbi toivottavasti pian parantuu, pitäkäähän tekin peukkuja pystyssä.






Mites sitten Chica, joka Englannissa oleskelee?
Chica vietti ensimmäisen viikon lomaa ja meni laitumelle päiviksi ja kävelykoneeseen myös aina tunniksi. Tämän pienen loman jälkeen on sitä alettu nyt irtojuoksuttamaan ja juoksuttamaan päivittäin, jotta pysyy lihakset kuitenkin kunnossa. Olen saanut neidistä tänä aikana paljon kuvia ja kuullut, kuinka C on nauttinut elämästä. Oli se kyllä lomansa ansainnutkin.


Miten teillä on kesä mennyt ja oletteko tehneet jotain aivan uutta? Olisi ihana kuulla teidänkin kuulumisianne. :) Toivottavasti tykkäsitte tästä "pienestä" kuvapommista ja kuulumisista, eikä olla aivan menty unholaan.