lauantai 19. toukokuuta 2018

Chica elämänsä ekoissa estekisoissa!

Miten menivät Chican ensimmäiset kilpailut?
 Tuliko yllätyksiä käyttäytymisessä tai pelottivatko esteet vauvaa? Tästä postauksesta sen saa tietää!


Jos viikko sitten olisi joku sanonut, että menet muuten Chicalla estekisoihin keskiviikkona niin en olisi ehkä uskonut. En ollut kuitenkaan treenannut esteitä C:n kanssa, kuin muutaman kerran ja nekin enemmän yksittäisinä. Ajattelinkin, että vasta muutamien ratatreenien jälkeen voisi suunnata kisa-areenoille. Noh, toisinhan siinä kävi, mutta onneksi menin!

Tiistaina olin viettämässä normaalia vapaapäivääni ja olin jo suunnitellut edellisenä päivänä meneväni pitkälle maastolenkille yhdessä kaverini kanssa, kun aikaa nyt olisi. Talliin mennessäni minulta kuitenkin kysyttiin haluaisinko mennä estevalmennukseen tänään ja huomenna estekisoihin. Olin hetken, kuin puulla päähän lyöty ja samalla hymy nousi huulille. Olisiko nyt tullut se aika? Päätin mennä valmennukseen, laitoin C:n valmiiksi ja suuntasin ulkokentälle. Olin ajatellut, että jos valmennus menisi hyvin, menisin kisoihin. C tuntui ihan hyvältä verkassa, hieman se meinasi ajoittain yrittää puskea kuolainta, mutta pohkeella sain sen takaisin etenemään ja rennoksi. Helposti meinaan nyt ratsastaa sitä jopa turhan eteneväksi ravissa ja saankin nyt ajatella jopa hieman rauhallisempaa tahtia, mutta voimaa on oltava.

Aloitettiin tulemalla pystyä kahdella vihreällä täytepalikalla ja C hyppäsi sen hyvin. Keskityin tässä sujuvaan laukkaan kulmassa ja käännöksessä, joka on hieman kootumpi ja josta voin sujua esteelle - ilman puskemista tosin. Tämän jälkeen tultiin okseria ja sain sille nähtyä hyvin etäisyydet. Kerran tein liikaa ja tultiin hieman isompana sisään, mutta C suoritti hyvin tämänkin. Muutaman kerran jälkeen tulin sitten vieläkaksi uutta linjaa 4 laukalla, toinen sarja, josta 4 pystylle. Tämä oli muuten ensimmäinen "rata", jota ollaan treenattu, koska yleensä ollaan menty yksittäisenä. Sarjalle tultiin kulmasta, eikä linja ollut täysin suora, joten minun oli pidettävä huoli, että C oli suorana kulmasta. Nämä menivät itseasiassa todella kivasti ja Amy sanoikin C:n näyttäneen parhaimmalta mitä hän on nähnyt minun sillä hyppäävän. Päätin mennä seuraavan päivän kisoihin, joten edessä oli kunnollinen pesu ja viiksien trimmaus. C oli niin helppo trimmata! Pitäisi joku päivä se itseasiassa klipata kokonaan, koska näillä kuumilla keleillä se hikoilee paljon.
 

Keskiviikkona aloitin työt puoli 6, joten herätys oli 4 maissa. Voin sanoa, että aika silmät ristissä tuli oltua hetki. Ruokin kaikki hevoset ja ratsastin yhden yksäreistä. Sitten vaihdoinkin kisakamppeet ja laitoin C:n valmiiksi. Matkaan meni noin puolitoistatuntia, C oli ilmeisesti ekaa kertaa kuljetussuojien kanssa ja oli kuulema moittinut hieman takasia. Muuten matka sujui vaivatta ja kisapaikalla C sai olla hyvin rennosti, sillä meidän luokka alkoi vasta puoli 2 maissa. Olin auttamassa laittamaan hevosia valmiiksi, pois ja muuten juottamassa. C upotti koko turpansa joka kerta sankoon ja hymyili tämän jälkeen hetken. Huumorinaisia selkeästi.

80cm esteet näyttivät niin pieniltä 125cm jälkeen ja luokassa ei ollut paljoa porukkaa. Opettelin radan pari minuuttia ennen radalle menoa, koska kävelyä ei pidetty. Verkassa C oli hieman jännittynyt alkuun, kun paikka oli uusi. Hypyt menivät hyvin, eikä C katsellut mitään. Rata oli aika ilkeä, varsinkin ykkönen, joka oli laitettu pelokkeilla. C ei kuitenkaan katsonut mitään, ei siis yhtään mitään. Se vain hyppäsi kaiken mitä eteen tuli ja innostuikin sopivasti. Mm. 2-3 linjalla olisin saanut laittaa sen odottamaan välissä hieman paremmin ja etäisyydet ei kaikkialle napsannut, mutta olihan tämä toki meidän ensimmäinen oikea ratatreenikin ja C:n aivan ensimmäinen kilpailu. Esteet oli sen verran pieniä, että olisin voinut helposti niitä ravaillakkin tarvittaessa. Tulos 0/0vp.

90cm radan menin välittömästi tämän jälkeen. Hyppäsin kerran pystyn alle ja siirryin radalle. Hetken mietin tekisinkö kaksi rataa, kun kokemus jo muuten oli niin iso C:lle, mutta se tuntui vielä vireältä, joten päätin sen tehdä. Radalla kyllä alkoi huomata väsymyksen ja otettiin pari puomia alas. C ei kuitenkaan jälleen katsonut mitään tai stressannut. Se vain meni, eikä kysellyt. Olin siitä varsin ylpeä ja radan jälkeen odotti autolla herkkuja. Lähdettiin pian tämän jälkeen kotia kohti, jossa C pääsi ruuan kimppuun. Seuraavana päivänä tein palauttavan treenin ja maastolenkin, joka oli C:lle hyvä aivojen tuuletus. Perjantaina tehtiin koulutreeni, josta sain pientä materiaaliakin, jonka voin seuraavaan postaukseen laittaa.


Noista kilpailusta voi hyvillä mielin jatkaa seuraaviin kilpailuihin. Enää on myös alle pari viikkoa omiin kenttäkioihini täällä, jännittävää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti