sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

"Älä pelkää rikkoa hyvää kuvaa"

Yksi haasteistani on ollut hyvästä vielä parempaan vaatiminen - hevosen rajojen kunnolla koetteleminen ja niiden ylittäminen. Olen voinut  kuulla hevosen näyttävän todella hyvältä ja kauniilta, muta voisin vaatia vielä enemmän, tehdä hyvästä parempaa. Oma heikkouteni ja samalla myös vahvuuteni on, että olen ja pyrin olemaan hyvin mukava hevoselle. Miksi tämä on sitten myös heikkous? Miksi ja miten rikotaan kuva hyvästä? Miten koetellaan hevosen ja itsensä rajoja? Näitä asioita on tullut käytyä läpi ja pohdittua paljon varsinkin tämän viikon aikana ja haluan niitä käydä läpi myös tänään tässä postauksessa - mukana pari esimerkkejä ajaltani täällä Englannissa.

Barbi on aina ollut valmiina tekemään kaikkensa miellyttääkseen ratsastajaansa.

ESIMERKKI 1:
Olen ratsastamassa hevosella, jolla en ole mennyt todella pitkään aikaan. Kyseessä on nuorehko, hieman monesti ratsastajaa testaava hevonen, joka ei yleensä halua tehdä mitään extraa, ellei ole täysin pakko. Heti alussa se vastustaa pohjetta, raippaan reagoi niskotellen, testaa pääsisikö pälkähästä. Laitan sen liikkumaan eteenpäin, jumppaan molempiin suuntiin ja haen pehmeyttä ja sulavuutta liikkeisiin. Niskottelu pohjetta ja raippaa kohtaan loppuu hetken ratsuttamisen jälkeen, kun en anna periksi. Vaadin kuuliaisuutta, palkitsen hyvistä hetkistä ja reaktioista. En kuitenkaan tässä vaadi vielä paljoa, vaan haen hyvää perusrytmiä. Edessä on kentän pelottavin kulma, jossa olen nähnyt hevosen x niskottelevan monesti omistajalleen. Hevonen testaa pääsisikö pälkähästä, niskottelee, jolloin käytän pohjetta enemmän vastakkaiselta puolelta kulmasta. Jatkan jumppailua, haen hyvää rytmiä ja toisella kertaa ei reaktiota enää juuri tule - katsahdus kulmaan, mutta taivutan tässä sisällepäin ja käytän sisäpohjetta aavistuksen enemmän - ongelma selvitetty ja kulma ignoorattu.

Tässä vaiheessa saan kuulla yhdeltä valmentajistani, että saan vaatia hevoselta enemmän. Hevonen näyttää kivalta ja hyvältä, mutta se laittaa minun tekemään liikaa töitä - voin vaatia hyvästä parempaa ja minun ei saa pelätä rikkoa hyvää kuvaa. Mitä tällä hyvän kuvan rikkomisella sitten tarkoitetaan? Kun vaadin enemmän, hevonen joutuu tekemään extraa ja monesti voi protestoida tätä = kuva hyvästä rikkoutuu. Kuitenkin tämän protestoinnin jälkeen on meno yleensä parempaa =hyvä muuttu paremmaksi. Tässä tapauksessa hevosen tuli reagoida nopeammin apuihini, eikä vastata niihin viiveellä. Jos reaktio pohkeeseen ei tule, käytän raippaa pohkeen taakse muistutuksena. Vaadin reaktion heti, eikä viiveellä. Tietenkin hyvästä ja oikeasta reaktiosta jälleen palkitsen. Haen ilmavuutta askellajeihin lisää, keveää etuosaa ja kuuliaisuutta. Pienen protestoinnin ja testaamisen jälkeen muuttui hevonen ilmavammaksi, nopeammaksi ja keveämmäksi. Lennokkuus kasvoi ja etuosa keveni. Kuvan rikkominen kannatti ja näin muutaman ratsastuskerran jälkeen on hevonen jo niin eri tuntuinen, reagoi nopeammin, liikkeet ovat sulavampia ja niskottelua ei juuri ilmene. Edelleen on töitä edessä, mutta suunta on ainakin ollut oikea.

Tanyalla on todella taito saada hevosien sisäinen moottori kehittymään 

ESIMERKKI 2.

Olen estevalmennuksessa isokokoisella 6-vuotiaalla hevosella. joka on hyvin mielenkiintoinen tapaus. Se tekee yleensä kaiken pilke silmäkulmassa, haluaa oppia ja oppiikin nopeasti, mutta osaa ajoittain olla myös vaativakin. Alkuverkoissa hevonen tuntuu ihan hyvältä ja laukkapuomitehtävä sujuu hyvin. Radalla saan kuitenkin kuulla valmentajaltani, että laukka on kyllä nätti ja hevonen näyttää hyvältä, mutta nyt siihen tarvitaan vielä lisää poweria. Okserille tultaessa hevonen ei reagoi pohkeeseeni ja jää hitaaksi kulmasta, jolloi keilataan este alas. Minun olisikin pitänyt vaatia nopeutta ja terävyyttä heti alkuun ja muutta "nätti ja hyvä" vielä paremmaksi. Oltava "ei niin mukava", kuten olen saanut nyt muutaman kerran tämän vuoden sisällä kuulla.  Koen kuitenkin kehittyneeni tässä, koska olen tietoisestikkin alkanut työntämään omiakin rajojani hevosten kanssa. On uskallettava vaatia, koska hidas reagoiminen apuihin voi tulla kohtalokkaaksi - esimerkiksi juuri este- tai kenttäkisoissa, jossa yksikin väärä askel voi tuoda pahankin lopputuloksen.

Aiemmin mainitsin raipan käyttämisestä pohkeen taakse. Täällä ollessani olen saanut myös tämän uutena oppina. Ennen käytin raippa helposti lautasille tai lavalle (lähinnä aktivointina). Suhteellisen alkuaikanani täällä Tanya sitten neuvoikin, että minun tulisi käyttää raippaa aivan pohkeeni taakse. Hevonen reagoi tähän nopeammin ja paremmin. Meillä on käytössä täällä yleensä aina "koulutusraipat", eli ihan normaalit kouluraipat, jossa on päässä ohuehko lätkä. Alkuun suhtauduin tähän vähän epäillen, mutta näin jälkikäteen on tämä osoittautunut aika hyväksikin kohdaksi. Takaosaan koskiessa hevonen helposti saattaa reagoida enemmän pukittaen, kun taas pohkeen taakse paine on hyvin keskiosassa ja myös terävöittää pohkeen vaikutusta. Ennen myös pidin näitä pitkiä raippoja noin keskiosasta yläpäätä, mutta nykyään on raippa normaalisti aivan päästä kädessä. Näin saan hyvin pienelläkin käden liikkeellä kosketuksen. Raippa on, kuin käden jatko-osa.

Maastoesteradalla on hevosen oltava kuulolla.

Kehittyäkseen on tehtävä enemmän, vaadittava ja ylitettävä rajoja. Se ei ole helppoa ja vaivatonta, se vaatii päättäväisyyttä ja lukuisia toistoja. Katsoessani vanhoja kuvia, osa vain hetki ennen tänne saapumistani nään jo itsessäni ison eron. Täällä ollessani olen päässyt menemään lukuisilla eri tasoisilla, kokoisilla ja ikäisillä hevosilla, joka on tuonut mukanaan paljon uusia asioita, oppeja ja näkökulmia. Koen uskaltavani juuri vaativan enemmän, vaikka edelleen on muistutus, "voit vaatia enemmän, uskalla rikkoa kuva" paikallaan. Esteillä ajattelen eri asioita, ennen keskityin enemmän esteiden ulkonäköön ja niiden jännittämiseen mikä toi tietenkin vain mutkia matkaan. Nykyään etsin linjoja paremmin, mietin miten etenen esteelle ja etsin ratkaisuja. Tällä hetkellä on minun keskityttävä juurikin sopivan energian saamiseen ja ylläpitämiseen heti alussa, matkustamiseen ja samalla hartialinjan pystyssä pysymiseen ja käden etenemiseen. Eri hevosilla on eri ongelmat ja tavat reagoida, joten omaa ratsastustaan saa miettiä ja muuttaa aina sen mukaan (7 hevosta peräkkäin onkin hyvää aivojumppaa).

Yhden hevosen kanssa minun tulee olla luottamatta siihen liikaa, varmistettava ja tuotava jopa hieman lähelle jokaista estettä. Toisen kanssa minun tulee matkustaa, antaa sen vain jatkaa hyvää laukkaa ja antaa esteiden tulla minun luokseni. Kolmannen kanssa saan olla ratsastamassa eteenpäin, sujua ja sitten rentouduttava. On se ratsastus niin helppoa ja yksinkertaista, eikös? Joskus sitä toivoisi sen olevan todella sitä, mutta onhan haasteet aina myös mukavia. Mikään päivä ei tässä ammatissa ainakaan ole samanlainen.

Tälläisiä pieniä pohdintoja ja mietteitä näin viikonlopun päätteeksi. Toivottavasti teillä on ollut mukava viikko takana!


tiistai 3. huhtikuuta 2018

Ensimmäiset kilpailut isolla ferrarilla

Ensimmäiset kisat Clifillä hyvillä tuloksilla ja monia treenejä. 


Hei ja ihanaa alkanutta viikkoa.

Olenkin jo aiemmin kertonut täällä blogin puolella meidän treeneistä Clifin kanssa. C:n kanssa tosiaan ollaan viime kesänä hypätty kotona hieman valmennuksissa ja se on käynyt muistaakseni myös pari kertaa Markin kanssa kisoissa. Kuitenkin ennen tätä alkukautta se on ollut kevyemmällä ja aloitettiin esteillä vasta kuukausi sitten. C on aivan upea luonteinen ja todella suuren kapasiteetin omaava yksärihevonen, jonka kanssa olen jo alusta asti treenaillut. Olikin todella ihanaa päästä aloittamaan pientä kisaamista myös senkin kanssa. Mitään isoa suunnitelmaa ei ole, eikä varmsti viikottain mennä kissoihin. 

Maus, 6v jonka kanssa olen kilpaillut täällä eniten on nyt saanut omistajansa takaisin tänne Amerikasta ja on ollut mukavaa päästä yhdessä näkemään heidänkin menoa. Enää en siis ole tästä syystä kilpaillut tai treenannut hänellä. Tulen tässä piakkoin ilmeisemmin hetken M:lla treenaamaan omistajan ollessa muualla reissulla, joka on minulle vain mieluista. Aina on kiva päästä opettamaan ja samalla oppimaan näiden nuorienkin kanssa.


Edellisellä viikolla 11 ponia lähti isona lössinä Irlantiin kilpailuihin, torstaista tähän päivään asti. Tallilla on siis ollut meille hyvin hiljaista, vaikka itse olenkin tehnyt normaalit 6-7treeniä päivittäin. Hevoset on toimineet hyvin, eikä treeneissä ole ollut mitään sen huonompia hetkiä. Työt on siis sujuneet leppoisasti, vaikka välillä omat ajatukset heittävät kärrynpyörää sen ulkopuolella. Niin paljon on kerennyt muuttumaan ja tapahtumaan Suomessakin sinä aikana, kun olen ollut täällä, eikä se ole todella ollut helppoa läheskään aina itselleni.Ystäviä ja perhettä on tullut kaivattua ja puheluiden jälkeen saattaa jäädä hieman tyhjä olo, vaikka toisen ääntä ja kuulumisia onkin ihanaa kuulla. Sitä vain haluaisi pystyä olemaan ja kokemaan kaiken samaan aikaan Suomessa, kuin myös täällä. Itsensä teleportoiminen olisi kyllä kätevää.


Viime perjantaina mentiin tosiaan Weston Lawnsissa oleviin estekisoihin porukalla, jossa olen muutaman kerran aiemminkin käynyt. Päivää ennen oltiin C:n kanssa Tanyan estevalmennuksessa, joka meni ihan hyvin. Sain lähinnä keskittyä rentouteen ja sujumiseen, kun alussa C on hyvin helposti kankea ja vaatii kunnon verryttelyn. Mentiin pientä rataa lopussa, jossa jälleen oli itse lähinnä matkustettava ja tasapainotettava vain menoa kulmissa. C helposti saattaa alkaa innostumaan enemmän ja tulemaan koko kropallaan ylöspäin, jossa tärkeää on rentous omassa kädessä ja pohkeen kiinni pitäminen. Hyvillä mielillä lähdettiin siis seuraavan päivän (pitkiin) kisoihin.

Työt aloitin 5 ja kisoihin oli lähtö 6:30. Hevosauto oli täynnä ja mentiin eri ringeissä. Isommalla areenalla startattiin 105cm ja toisessa 80cm. Itse sain alkuun olla enemmän groomina ja auttamassa muita, koska menin C:llä vasta 12 aikoihin. Päivän osasi ennustaa menevän myöhälle myös siitä, että yksi meistä meni myös päivän vikassa luokassa. Päivä alkoi siis itselläni aika rennolla otteella ja minulla oli hyvin aikaa myös tutustua rataan myöhemmin. 90cm rata oli aika mukavan tuntuinen, eikä siinä ollut mitään kovin vaikeita linjojakaan. Yhdelle tultiin päädyn kulmasta tiukemmin, mutta C hoiti sen hyvin. Jännittynythän C oli ajoittain, mutta toisaalta se oli myös hyvin lungi näin ensimmäisiksi kisoiksi - se on kyllä niin ihana hypätttävä, vaikka välillä meinaakin jalat mennä pilviin. Tulos 0/0vp. Tämän jälkeen se pääsi hetkeksi nauttimaan muiden seurasta autoon, koska seuraavaan luokkana oli aikaa.


Toisen luokan rata oli jälleen mukavan näköinen ja mitään suurempia yllätyksiä ei siitä löytynyt. Radan alkaess C oli varsin innoissaan ja ennen ykköstä jouduinkin pitelemään sitä enemmän. Kolmoselle todella sujuttiin kulmasta, joka toi ison hypyn ja tämän jälkeen olisin saanut itse istua paremmin alas ja odottaa, koska tultiin toiselle lähelle tämän vuoksi. Onneksi C on tarkka jaloistaan ja ongelmia ei tullut. Kyllähän sen näkee, että menoa on, mutta C malttoi myös kuunnella esteiden välissä ja sateenkariesteelle se tuli paremmin, kuin hyvin takaisin. Tulos 0/0vp.

Tuolla on myös todella kiva pieni kauppakin, jossa on paljon mm. KL vaatteita.

Kotiin tuli päästyä vasta 7 jälkeen, joten 12h tuli kevyesti kisamerkeissä vietettyä. Paljon on vielä tekemistä, mutta olen toisaalta myös ihan tyytyväinen reissuun. Olisi muuten mukavaa tietääm miten teidän kisakautenne on lähtenyt käyntiin ja onko teillä millaisia tavoitteita tulevalle kaudelle?