torstai 1. maaliskuuta 2018

Hunt Ball 2018

"Hunt Ball on vuosittainen juhla, joista suurin osa sijaitsee Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Nämä juhlat on perinteisesti järjestetty lomakauden ympärille, minkä vuoksi monille se merkitsevät ketunmetsästyskauden loppua. "-wikipedia


Vanhojentansseja joskus tanssiessani lukiossa, olin kuvitellut sen päivän olevan se yksi ja ainoa"prinsessapäiväni", mutta täytyy myöntää...Hunt Ball opetti, että niitä päiviä voisi olla monia lisää. Vaikka mekko ei kooltaan ollutkaan yhtä suuri ja pöyheä niin silti tunnelma ja oma fiilis oli sitäkin parempi. Ne monet ihmiset, kartano, punaiset matot, luksukkaat taulut ja koristeet...kaikki tuntui niin uskomattomalta, että teki mieli nipistää itseään. Olenko minä todella täällä? 

Olen joskus aiemminkin mielestäni kertonut, kuinka meillä on tallissa myös muutama metsästyshevonen. Tuon sanan kirjoittaessani tuntui jo oudolta, "hunter" on tullut niin tutuksi sanoa ja suomeksi ei se "kuulosta" samalta. Haluankin heti alkuun tehdä selväksi, että näillä kettujahdeilla ei ole yleensä tarkoitus metsästää kettuja, se on nimittäin kielletty jo 2004 vuonna. Tässä säännössä on kuitenkin yksi porsaanreikä Englannissa - kettuja ei saa metsästää jahtikoirien avulla, mutta haukalla se on salittua. Se on todella harvinaista, en ole itse kuullut kenenkään täältäpäin omistavan haukkaa, mutta se on todella sallittua.  Täällä Englannissa se on yksi harrastus, ajanviete ja jahti on yleensä täällä "jälkienmetsästystä", jossa siis jahdin johtajat ovat aiemmin vieneet hajua koirille tietylle reitille, jota pitkin sitten edetään. Johtajat pitävät punaista takkia ja tietävät reitin ennakkoon, muut ratsastajat eivät sitä tiedä ja etenevät koirien perässä. Kaikki täällä olevat hevoset tekevät juurikin tätä ja siksi kettujahti onkin hieman väärä kutsumanimi tälle. Tässä postauksessa en kuitenkaan halua puhua kettujahdista vaan tästä uskomattomasta juhlasta, johon onnekkaana pääsin osallistumaan.


"Useimmat Hunt Ballit koostuvat cocktail-tunnista, jota seuraa illallinen ja tanssi. Vaikka tanssi oli kerran rajoitettu perinteisiin muotoihin, nykypäivän tyylit vaihtelevat suuresti juhlien välillä. Joitakin juhlien tansseja ennen aloitetaan huutokaupalla, jossa jäsenten lahjoittamat kohteet myydään ja kerätään rahaa esimerkiksi hevosten hoitoon ja ruokintaan.
Myös juhlan lippujen myynti on tärkeä osa rahankeruuta ja ne voivat olla hyvin kalliita. Vaikka nämä ovat kutsutapahtumia, ne ovat harvoin yksinoikeutettuja. Useimmat metsästykset myyvät mieluusti lisää lippuja yhteisön jäsenille, jotka ovat kiinnostuneita osallistumaan iltaan" -wikipedia


Kun sain kutsun juhlaan oli ensimmäisenä mielessäni olisiko ilta rahan arvoinen. Kutsu ei nimittäin tarkoittanut, että pääsit ilmaiseksi sisään vaan sinun oli maksettava pääsymaksu. Yleensä juhlien hinnat ovat kuulema 40-100 ->punnan tienoilla ja juhla minne minut kutsuttiin oli 110puntaa. Kuulostaahan se todella suurelta summalta maksaa yhdestä illasta, joka sisältää vain illallisen ja tanssit sekä muutaman pullon pöydässä. Tuli siinä sitten punnittua, kumpi olisi tärkeämää: raha vai kokemus. Sanomattakin selvää valitsin kokemuksen, koska mistä sitä tosiaan voisi tietää, tulisiko tälläinen mahdollisuus toiste omalle kohdalle. 

Seuraavaksi alkoi kova etsintä mekon, kenkien, korujen ja muiden suhteen. Pukukoodina white/black tie. Onnekkaana sain mekon aika nopeasti käsiini ja kengät sekä laukku löytyivät ilman isompia ongelmia. Siinä oli edessä muutaman viikon odottaminen ja päivän koittaessa teki mieli hyppiä ilmaan heti aamusta asti. Työt saatiin valmiksi jo 4, jonka jälkeen oli aika muuntautua ratsastajasta hienostuneeksi naiseksi. Tai noh, naiseksi, joka ei tuoksu hevoselta ja jolla ei ole heinää hiuksissa. Meikkien ja muiden jälkeen sitä havahtui kellon olevan 7 ja taksi saapui paikalle. Meitä oli sen verran suuri porukka lähdössä, että yhden taksin sijaan oli kaksi kurvannut pihaan odottamaan.


Paikalle saavuttua loksahti suu auki - paikka oli todella suuri kartano hienoine puutarhoineen, ovimiehiin ja tarjoilijoihin. Paikkana toimi Prestwold Hall, jonka voi googlestakin käydä katsomassa ja ihailemssa. Tuntui, että minut oli isketty johkin prinsessaelokuvaan. Suomessa en osaisi nähdä näin suurta juhlaa kaikkine hienouksineen..en vaikka miten kuvittelen. Toisaalta en ole päässyt kokemaan Suomen suuria piirejä, jossa varmasti voikin olla tämän tyylisiäkin juhlia. Ihmisistä kyllä huomasi, että oltiin aika korkealla tasolla ja puhetapa oli vieläkin hienostuneempi mihin olin täällä tottunut, "honey, love, darling" sanoja tuli kuultua kovalla syötteellä mikä teki minut jokseenkin enemmän onnellisemmaksi. Jostain syystä nuo sanat ovat vain jotenkin...ihania.

Sisällä odotti mansikkaiset drinkit ja kuvaaja. Otettiin muutama yhteinen kuva porukalla ja siitä siirryttiin ruokasalin ja baarin puolelle. Tuli nähtyä monia tuttuja ratsastajia ja juteltua heidän kanssaan ennen ruokaa. Tarjoilun alkaessa tuotiin minulle aina samaan aikaan vegaani-vaihtoehto, joka oli erittäin hyvää. Syötiin yhteensä kolme ruokaa ja viimeinen jälkiruoka oli minulla tummasuklaamousseinen kakku. Ruoka oli hyvää, mutta ei mitenkään tajunnan räjäyttävää. Toisaalta itse olen aika helppo ruuan suhteen ja mieluumin teen ruuan itse, kuin syön ulkona. Täällä ollesani olen tässä asiassa hieman kehittynyt, koska aiemmin en juuri halunnut ulos, mutta nykyään on se aina välillä mukavaa.


Ruuan jälkeen oli vuorossa huutokauppa. Myytävänä oli niin safarimatkaa, rentouttavaa iltaa kylpylässä, kuin myös hoteliyötä. Sen jälkeen vasta siirryttiin tanssilattialle, jossa soi vaihdellen vanhat kunnon twistit ja sitten man's not hotit. Tanssittiin aika hyvällä tahdilla ja oltiin jopa viimeisinä tanssilattialla kellon lyödessä 3 aamulla. Hauskaa todella tuli pidettyä, vaikka jalat eivät menosta yhtä paljoa nauttineetkaan. T: verinen jalka rakoilla. Olen kyllä todella tyytyväinen päätökseeni mennä juhliin ja tulihan sitä ainakin tanssittua koko sen rahan edestä. 2,5 tunnin unetkaan eivät niin haitanneet ja seuraavana päivänä tuli tehtyä 6 suhteellisen hyvää treeniä.

Tiivistettynä: Ilta oli uskomaton.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti