sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Vuoristoratainen viikko takana + kisavideot

Kahdet kilpailut, mustelmien keräämiset, onnistuneet ja epäonnistuneet hetket. Nämä pari viikkoa ovat olleet aikamoista vuoristorataa.


Toinen kerta toden sanoo...tai ainakin toivottavasti niin käy, koska olen nyt toistamiseen kirjoittamassa tätä postausta. Ensimmäinen lenteli ennen julkaisemista avaruuteen. enkä enää pystynyt sitä uudelleen kirjoittamaan samalta istumalta. Ehkä sen katoaminen oli ihan oikein, koska se oli aavistuksen sekava, koska tunnelmat on olleet tosiaan aika heittelevät. Taas on kerennyt sattumaan ja tapahtumaan niin paljon, että on ollut vaikeaa päättää miten aloittaisi niistä kirjoittamaan. Päätinkin yrittää kirjoittaa kaikesta nyt aikajärjestyksessä, jotta postauksesta ei tulisi kovin sekava kaikkine tarinoineen. Varsinkin kulunut viikko on ollut itselleni raskaampi kaikinpuolin, eikä pari päivää sitten edes tehnyt mieli tulla kaikesta kirjoittamaan. Nyt on ollut aikaa sulatella ja selkeyttää kaikkea omassa mielessä ja epäonnistumisetkin on alkaneet näkyä hieman paremmassa valossa. Viikon aikana on todella tullut otettua iskuja vastaan (kirjaimellisesti) ja käytyä niin onnenkukkuloilla, kuin myös mutaisissa mäissä. 


Viimeviikon sunnuntaina oltiin estekisoissa Mausin kanssa pienen tauon jälkeen, jota ennen oltiin Tanyan estevalmennuksessa. En ollut loman jälkeen treenannut esteillä, mutta onneksi tämä ei kuitenkaan treenissä näkynyt tai tuntunut. Mentiin alkuun tuttua puomitreeniä kolmella laukalla. Sain keskittyä tässä terävöittämään laukkaa, koska Maus helposti pitkine laukkoineen voi jäädä hieman pitkäksi ja lättänäksi. "Power, not speed" lause on jo hyvin korviin jäänyt ja sitä noudattaen aina jatketaan. Tultiin nyt puomi-kolme lyhyttä laukkaa-este harjoitusta, jonka Maus suoritti huolellisesti. Sain itse vain pitää saman ajatuksen minkä puomeilla, jotta laukka oli kootumpi ja samalla voimakkaampi. Ei tehty nyt isompaa ratatreeniä, vaan mentiin pystyä ja okseria yksittäisinä.

Seuraavana päivänä oli aikainen aamu ja aloitin työt jo 5:30. Ruokin hevoset ja aloin laittamaan autoa ja hevosia valmiiksi kisoja varten. Kisat pidettiin minulle uudessa paikassa, Markfieldissä mikä oli noin tunnin ajomatkan päässä. Paikalle saavuttua sain olla aluksi apuna verkassa nostamassa esteitä ja vasta sitten opettelemassa seuraavan luokan rataa. Verkka-alue oli pieni ja pohja oli aavistuksen kova, joten ei hirveästi otettu hyppyjä alle. Maus tuntui hyvältä ja se oli hyvin etenemässä. Radalla oli pari vaativampaa kaarretta, kuten viimeinen sarjalle tuleva, jolle olisin voinut tulla hieman sujuvammin. Alussa onnistuin myös lennättämään raippani, jonka videolla näkeekin yhden ratahenkilöistä noutavan. :D hupsista. Tulos 0vp ja uusinnassa tein aavsituksen pienemmät tiet, josta tulos myös 0vp. Maus oli nyt hyvin etenemässä ja sain olla ajoittain enemmän himmailemassa kaarteissa.


Seuraavassa luokassa oltiin alkupäässä ja rata oli nyt muutamasta kohdasta jälleen haastavampi kaarteineen. Verkassa M tuntui jälleen hyvältä ja radalla mentiin hyvällä fiiliksellä. Omalla ylävartalolla olisin saanut olla vielä vakaampi ja pystymmässä parissa kohtaa, mutta muuten olin ihan tyytyväinen. Uusinnassa mentiin viimeisinä ja koska Maus tuntui niin itsevarmalta ja etenevältä päätin nyt kokeilla ensimmäistä kertaa myös metrissä pienempiä teitä. M, kun on aikamoinen laiva ja kääntyminen tai kokaminen sen kanssa ei ole aina niin helppoa ja yksinkertaista. Olin kuitenkin luottavainen ja M todella teki parhaansa ja suoritti pinemmätkin tiet huolella ja tasapainossa. Tulos 0/0vp. Kuten viimeisen esteen jälkeen näkeekin oli hymy aika iso.

Mäen huipulta olikin hyvä alkaa laskeutumaan uuden viikon alkaessa. Voin heti alkuun sanoa, että ei..tämä viikko ei suurimmaksi osaksi ollut ollenkaan minulle suunniteltu. Tai jos oli niin se oli suunniteltu testaamaan niin henkistä, kuin fyysistä kestävyyttä ja muistuttamaan olla onnellinen hyvistä ajoista. Iskuja nimittäin tuli saatua, kirjaimellisesti. Maanantai oli sinällään vielä aika mukava ja hyvällä fiiliksellä eletty. Kuudet treenit hevosten kanssa sujui mukavasti, tuli mentyä eteenpäin parinkin hevosen kanssa sileällä ja kaverien kanssa tuli myös vietettyä aikaa. Tiistaina vietin vapaani hieman koti-ikävöiden, jota yritin lievittää pienellä turpaterapialla ja soittelemalla Suomeen. 

Tämän nuoren kanssa oli niin mielyttävää työskennellä. Takana oli vasta 6kk ratsuna ja oppi kaiken todella nopeasti. Varmasti tulen tämän neidin aina muistamaan.

Keskiviikkona olin Markin estevalmennuksessa ja tuo päivä todella käänsi kupin ympäri. Ensimmäisessä valmennuksessa meni sunnuntain onnet kuin viemäriin ja jouduin painimaan etäisyyksien ja kunnon rytmin kanssa, koska Maus oli nyt niin paljon enemmän odottamassa. Ratsastin "liian mukavasti/ystävällisesti", kun laukan olisi tullut olla terävämpää. Oodttamisesta muutinkin täysin toiseen laitaan ja pian oltiin sujumassa väliin liikaa, josta otin sitten turhan tsekin ennen estettä. Pilvilinnat (jos niitä nyt edes isosti oli) tuli alas ja tuntui, että nyt vastustaa. Loppurata oli kaikesta huolimatta erittäin hyvä, mutta silti harmitti. Tämän jälkeen menin pari muuta hevosta, joilla treenasinkin itsenäisesti puomeilla ja pakotin itseni hakemaan voimakkaampaa laukkaa heti alusta.

Päivällä menin toisella hevosella Markin valmennukseen, joka on täällä bloginkin puolella ennen näkynyt. Kyseessä on hyvin iso (yllättävääkö), energinen ja kapaseetikas herra, jolla Mark kävikin parissa estekisassa viimevuonna. Hevonen on yksäri ja ei ole meidän oma, mutta on täällä ratsutettavana. Olenkin sillä mennyt aikalailla alusta asti, sillä on nyt ollut vain pientä taukoa esteiltä ja voitte vain kuvitella miten innoissaan se tästä valmennuksesta oli. Alkuun sain jumpata ja edetä laukassa C;n kanssa, koska se on hyvin alkukankea ja vaatii aikaa vertyä. Puomeilla oli etäisyydet helpon ja mukavan tuntuiset sekä pystylle nähtiin sopivat kohdat. Kuitenkin okserille tullessa meinasin jäädä jälleen "liian mukavaan laukkaan", kun olisin saanut sujua enemmän. Kerran tultiinkin hyvin iso hyppy tälle ja löin leukani C:n kaulaan, joka jätti jälkeensä komeat mustelmat, mutta ei sen annettu menoa haitata. Kun sain korjattua odottamisen sujumiseen niin johan helpottui kaikki. Välissä C meinasi vaan kuumua paljon ja nosti pään korkealle, jolloin kontrolli on aika hakusessa. Varmasti meno tässä tulee tasoittumaan, kunhan saadaan ylimääräiset innot pois ja tasaisuus menoon.


Torstaina hyppäsin aamusta Amyn estevalmennuksessa Silkyllä, joka oli pienen estetauon jälkeen varsin innoissaan. Turhaa energiaa se ei kuitenkaan ollut päässyt keräämään itseensä ja hyppäsi varsin hyvin. Tämän jälkeen oli vuorossa ensimmäiset ulkokenttäkisat, joka oli  huippua - iso kenttä, paljon tilaa, JES. Verkassa alkuun olin väärässä moodissa ja laukkaamassa liian kootusti. Radalla sain kuitenkin tämän muutettua ja vaikka jouduikin nyt pyytämään Mausia enemmän etenemään (esteet olivat monesta aika pelottavia) niin ainakin olin nyt itse menossa eteen, enkä jarruttamassa. Tulos 0/0vp. Tämän jälkeen olin auttamassa muita tiimistä ja sitten opettelemassa toista rataa. Tässä välissä onnistuin myös kaatumaan hevoauton portaissa, jolloin otin kaiken vastaan oikealla ojentajallani, joka jätti jälkeensä aikamoisen mustelman. Onneksi kipu ei juuri vaivannut ja sen pystyi työskennellessä unohtamaan. Ei verkattua kovin kauaa, koska alla oli jo yksi rata, mutta M tuntui ihan hyvältä. Se on nyt muuttunut niin paljon jälleen ja odottaa nyt niin hyvin, että saan tosiaan keskittyä sen etenemiseen.Mielestä on siis poistettava se liikaa touhottava M ja korvattava se tällä kehittyneellä herralla. Miten nämä nuoret voivatkin muuttua ja kehittyä niin nopeaan?

Radalla alkuun haettiin hieman sopivaa rytmiä ja yhdelle pelottavalle sarjalle, joka ratsastettiin kaikesta pois olin kaarteesta liian hidas etenemään, jonka vuoksi tultiinkin toisella lähestymisellä. Tämän jälkeen korjasin oman virheeni ja aloin sujumaan. Yksi puomi otettiin okserilta takajalan hipaisuna. Edelleen on paljon edettävää, enkä itseeni ole kaikessa tyytyväinen, mutta olen tyytyväinen Mausin kehittymiseen ja rohkeuden saamiseen. Esteet olivat pienen näköisiä, mutta monesti pelottavia ja kieltoja tulikin paljon kisojen aikana. Tämä oli muuten myös omien tietojeni mukaan Mausin ensimmäinen ulkokenttäkisa ikinä. Hyvä herra 6v.



Kisojen jälkeen itseäni harmitti paljon ja tuntui, että sarjan oma virheeni oli niin suuri. Näin muutama päivä myöhemmin, kun on saanut hieman isomman perspektiivin tähänkin päivään täytyy todeta, että ei rata ollut läheskään yhtä huono mitä olin ajatellut. Parissa kohdassa olisin voinut olla jopa enemmän rauhassa itse ja sujua samaa laukkaa, mutta Maus teki kyllä hyvää työtä. Keskustelin myös torstaina pitkästi omista fiiliksistä ja murheistakin, jonka jälkeen sai taas huomata, kuinka se puhuminen auttaakaan. Pitäisi vaan oppia olemaan hieman armollisempi itselle ja olla miettimättä kaikkea niin pitkälle. 


Perjantaina ja lauantaina tuli tehtyä kuusi treeniä päivässä ja mentyä kahdessa estevalmennuksessa. Silky pääsi hyppäämään ihan rataa ja olin heti alkuun korjaamassa odottamisen etenemiseen. Virheistä on tullut opittua, tai ainakin se on tarkoitus. Sujuminen tuotti tulosta ja Silky oli terävä, etenevä ja pohkeen edesssä. Nyt sujuttiin jopa niin, että miinustettiin yksi laukka neljänlaukan linjalta sopivaksi. Tämä ei toki ole tarkoitus, nyt vain ensimmäiselle tultiin niin isosti, enkä kerennyt tekemään heti tsekkiä ja myöhempi olisi tuonut meidät pohjaan. Uudella kerralla tulin enemmän odottaen ensimmäiselle, jolloin neljä laukkaa tuli helposti. Tässä taputin itseäni hieman selkään Silkyn lisäksi, koska en missään kohtaan ollut ottamassa ylimääräistä tsekkiä.

Menin yhden valmennuksen myös Barbi kakkosella, eli Jetillä. Jet on viettänyt pidemmän loman esteiltä ja olinkin varautunut kovan tuulen antamana bonuksena varsin lennokkaaseen tuntiin. Jet oli kuitenkin yllättävänkin rauhallinen ja odottavainen. Ensimmäisen esteen jälkeen se hetti muutamat pukit, mutta siihen se jäi. Kunnon rataa ei nyt menty, koska ei haluttu tehdä liian kovaa treeniä heti alkuun. Hymyiltyä tuli kyllä tämän päivän aikana paljon.


Minua snäpissä tai instagramissa seuraavat ovatkin päässeet nauttimaan meidän pienestä lumihärdellistä. Parin päivän takaiset +10 asteet vaihtuivat -3 ja yön aikana maahan satoi suuri määrä lunta...suuri määrä. Moni hevonen viettikin kevyemmän päivän ja tein itsekkin vain kaksi treeniä. Aikaa oli nyt myös extraa, joten pääsin nyppimään Silkyn harjan kuntoon. Pieni villakoirahan sieltä lähti pois ja rokkarista kuoriutui jälleen entistä kauniimpi poika. On se kyllä hieno. <3

Huomenna pitäisi olla normaalimpi päivä, jos tuo lumikin vaikka alkaisi taas katoamaan. Tiistaina olisi tarkoitus mennä nauttimaan vapaasta yhdessä ystäväni kanssa  muihin maisemiin, joten pitäisi olla ihan mukava viikko tulossa. Toivottavasti teidän viikkonne on mennyt hieman paremmin, kuin minun alkuviikkoni.

Ihanaa sunnuntaita ♥

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Myrskyn keskellä kotoisissa tunnelmissa


-5 pakkanen tuntuu Suomalaisesta varmasti aika mitättömälle ja lumihangetkaan ei juuri ketään hetkauta. Kaikki on kuitenkin täysin toisin täällä Englannissa ja olen päässyt itse todistamaan sitä hysteriaa minkä tämä beast from the east on aiheuttanut briteissä. Lumen alkaessa peittämään teitä tuntuu monella menevän ajotaidot heti viemäristä alas - ajetaan hyvin hitaasti, mennään toisen kaistalle välillä penkkoja välttäen (huom. nyt "lumipenkka" ei varsinaisesti ole mikään kunnon lumikasa vain sen verran, että ruohoa ei näy) ja julkinenliikenne ei toimi kunnolla. Toisaalta täällä ei käytetä nastarenkaita ja tämä lumimäärä on aika ennätysmäärä, eikä britit ole tottuneet tähän. Itselle ei nämä asteet tunnu vielä kylmältä, mutta tämä kova tuuli on kyllä tehnyt tehtävänsä ja on välillä saanut palella eilenkin.

Suomea on ollut pitkään ikävä, mutta täytyy myöntää, että nuo -27 pakkaset ei paljoa houkuta. Osaan vain kuvitella mikä totutteleminen Suomen säähän on takaisin tullessa, koska täällä harvoin mennään -10 astetta kylmemmälle. Täällä tallilla ei ole aivan kauheasti lunta vaan se on enemmän muualla. Hevoset ovat suurinosa olleet nämä muutaman päivän vain kävelykoneessa ja voin kertoa, että energiaa on ainakin kertynyt. Tämä on tehnyt päivistä toisaalta meille nyt kevyempiä ja itsekkin ratsastin eilen vain 3 hevosta. Virtaa näillä kolmella ei ollut liikaa, mutta ehdottomasti normaalia enemmän. Pakkanen on laittanut jokaisen tallin vedet jäähän, joten vesien kuskaamiseen on mennyt nyt oma aikansa. Viikonlopun jälkeen myrskyn tulisi hellittää, mitä itsekkin toivon. Lumi on ihanaa ja muistuttaa kotia, mutta treenejä se haittaa tämän tuulen kanssa. Lisäksi lämpöä on hieman ikävä, koska ne +10 päivät oli jo varsin kivoja.


Tulin tosiaan viettäneeksi kolmen päivän loman, jonka aikana tuli lähinnä levättyä ja oltua kavereiden kanssa. Olen nyt onnellinen, että en mennyt varaamaan matkaa ja lentolippuja tälle ajalle, koska myrskyssä lentäminen ei juuri houkuta. Lihakset olivat levosta omaa mieltään ja tänään olen saanut nauttia pitkästä aikaa hellistä lihaksista. Alaselkä on ollut hieman kireänä ja treenien jälkeen myös yläkroppaa kiristi normaalia enemmän. Yhtenä päivänä onneksi pääsi kiipeilemään mäelle ja nauttimaan ihanista maisemista Bradgate parkissa. Tuo puisto on ehdottomasti yksi lempparini täällä ja se on tosiaan täynnä peuroja ja mäkiä. Siellä on mahdollisuus mennä myös hevosella, jonka ehdottomasti toteuttaisin jos mahdollisuus tulisi vastaan.


Näiden kylmien päivien aikana on tultua moneen otteeseen, "tältä sulla varmaan tuntuu myös kotona","Nyt on sulle sopivat säät, eikös!" ja jos vähänkin erehdyt näyttämään siltä, että pieni kylmyys on ottamassa sinusta vallan tulee kommentti, "mutta sähän olet Suomesta, ei sulla voi olla kylmä". Enkä edes liioittele sanoessani, että tuo kommentti tulee melkein aina vastaan. Myös jonkun toisen valittaessa säästä tulee monesti perään, "sulle tämä tuntuu varmaan vielä lämpimältä ja ihan turhaan valitan". Nuo on ihan hauskoja, mutta pakko myöntää, että näin vuoden jälkeen olen minäkin aika hyvin tottunut täällä normaalisti vallitsevaan lämpimämpään ilmaan. Kertoessani eilen Suomen pakkaslukemista sanottiin minulle tämän sään tuntuvan varsin trooppiselta siis. Niin. Onhan tämä myrsky aika pehmeä puhallus kasvoihin.

Töiden päätteeksi mentiin eilen porukalla jälleen seinäkiipeilemään, jotta saisivat lihakset vielä vähän enemmän töitä. Käsiin tuli saatua pientä osumaa, mutta muuten oli kyllä hauskaa. Jos olisi mahdollisuus päästä tuonne hieman useamminkin niin voisi alkaa ne ristikkäisjalat ja pienet twistit olla seinällä helppoa.
Pieni videokooste Bradgate Parkista-,

Onko kovat pakkset vaikuttaneet kuinka suuresti teidän treeneihinne Suomessa? 

torstai 1. maaliskuuta 2018

Hunt Ball 2018

"Hunt Ball on vuosittainen juhla, joista suurin osa sijaitsee Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Nämä juhlat on perinteisesti järjestetty lomakauden ympärille, minkä vuoksi monille se merkitsevät ketunmetsästyskauden loppua. "-wikipedia


Vanhojentansseja joskus tanssiessani lukiossa, olin kuvitellut sen päivän olevan se yksi ja ainoa"prinsessapäiväni", mutta täytyy myöntää...Hunt Ball opetti, että niitä päiviä voisi olla monia lisää. Vaikka mekko ei kooltaan ollutkaan yhtä suuri ja pöyheä niin silti tunnelma ja oma fiilis oli sitäkin parempi. Ne monet ihmiset, kartano, punaiset matot, luksukkaat taulut ja koristeet...kaikki tuntui niin uskomattomalta, että teki mieli nipistää itseään. Olenko minä todella täällä? 

Olen joskus aiemminkin mielestäni kertonut, kuinka meillä on tallissa myös muutama metsästyshevonen. Tuon sanan kirjoittaessani tuntui jo oudolta, "hunter" on tullut niin tutuksi sanoa ja suomeksi ei se "kuulosta" samalta. Haluankin heti alkuun tehdä selväksi, että näillä kettujahdeilla ei ole yleensä tarkoitus metsästää kettuja, se on nimittäin kielletty jo 2004 vuonna. Tässä säännössä on kuitenkin yksi porsaanreikä Englannissa - kettuja ei saa metsästää jahtikoirien avulla, mutta haukalla se on salittua. Se on todella harvinaista, en ole itse kuullut kenenkään täältäpäin omistavan haukkaa, mutta se on todella sallittua.  Täällä Englannissa se on yksi harrastus, ajanviete ja jahti on yleensä täällä "jälkienmetsästystä", jossa siis jahdin johtajat ovat aiemmin vieneet hajua koirille tietylle reitille, jota pitkin sitten edetään. Johtajat pitävät punaista takkia ja tietävät reitin ennakkoon, muut ratsastajat eivät sitä tiedä ja etenevät koirien perässä. Kaikki täällä olevat hevoset tekevät juurikin tätä ja siksi kettujahti onkin hieman väärä kutsumanimi tälle. Tässä postauksessa en kuitenkaan halua puhua kettujahdista vaan tästä uskomattomasta juhlasta, johon onnekkaana pääsin osallistumaan.


"Useimmat Hunt Ballit koostuvat cocktail-tunnista, jota seuraa illallinen ja tanssi. Vaikka tanssi oli kerran rajoitettu perinteisiin muotoihin, nykypäivän tyylit vaihtelevat suuresti juhlien välillä. Joitakin juhlien tansseja ennen aloitetaan huutokaupalla, jossa jäsenten lahjoittamat kohteet myydään ja kerätään rahaa esimerkiksi hevosten hoitoon ja ruokintaan.
Myös juhlan lippujen myynti on tärkeä osa rahankeruuta ja ne voivat olla hyvin kalliita. Vaikka nämä ovat kutsutapahtumia, ne ovat harvoin yksinoikeutettuja. Useimmat metsästykset myyvät mieluusti lisää lippuja yhteisön jäsenille, jotka ovat kiinnostuneita osallistumaan iltaan" -wikipedia


Kun sain kutsun juhlaan oli ensimmäisenä mielessäni olisiko ilta rahan arvoinen. Kutsu ei nimittäin tarkoittanut, että pääsit ilmaiseksi sisään vaan sinun oli maksettava pääsymaksu. Yleensä juhlien hinnat ovat kuulema 40-100 ->punnan tienoilla ja juhla minne minut kutsuttiin oli 110puntaa. Kuulostaahan se todella suurelta summalta maksaa yhdestä illasta, joka sisältää vain illallisen ja tanssit sekä muutaman pullon pöydässä. Tuli siinä sitten punnittua, kumpi olisi tärkeämää: raha vai kokemus. Sanomattakin selvää valitsin kokemuksen, koska mistä sitä tosiaan voisi tietää, tulisiko tälläinen mahdollisuus toiste omalle kohdalle. 

Seuraavaksi alkoi kova etsintä mekon, kenkien, korujen ja muiden suhteen. Pukukoodina white/black tie. Onnekkaana sain mekon aika nopeasti käsiini ja kengät sekä laukku löytyivät ilman isompia ongelmia. Siinä oli edessä muutaman viikon odottaminen ja päivän koittaessa teki mieli hyppiä ilmaan heti aamusta asti. Työt saatiin valmiksi jo 4, jonka jälkeen oli aika muuntautua ratsastajasta hienostuneeksi naiseksi. Tai noh, naiseksi, joka ei tuoksu hevoselta ja jolla ei ole heinää hiuksissa. Meikkien ja muiden jälkeen sitä havahtui kellon olevan 7 ja taksi saapui paikalle. Meitä oli sen verran suuri porukka lähdössä, että yhden taksin sijaan oli kaksi kurvannut pihaan odottamaan.


Paikalle saavuttua loksahti suu auki - paikka oli todella suuri kartano hienoine puutarhoineen, ovimiehiin ja tarjoilijoihin. Paikkana toimi Prestwold Hall, jonka voi googlestakin käydä katsomassa ja ihailemssa. Tuntui, että minut oli isketty johkin prinsessaelokuvaan. Suomessa en osaisi nähdä näin suurta juhlaa kaikkine hienouksineen..en vaikka miten kuvittelen. Toisaalta en ole päässyt kokemaan Suomen suuria piirejä, jossa varmasti voikin olla tämän tyylisiäkin juhlia. Ihmisistä kyllä huomasi, että oltiin aika korkealla tasolla ja puhetapa oli vieläkin hienostuneempi mihin olin täällä tottunut, "honey, love, darling" sanoja tuli kuultua kovalla syötteellä mikä teki minut jokseenkin enemmän onnellisemmaksi. Jostain syystä nuo sanat ovat vain jotenkin...ihania.

Sisällä odotti mansikkaiset drinkit ja kuvaaja. Otettiin muutama yhteinen kuva porukalla ja siitä siirryttiin ruokasalin ja baarin puolelle. Tuli nähtyä monia tuttuja ratsastajia ja juteltua heidän kanssaan ennen ruokaa. Tarjoilun alkaessa tuotiin minulle aina samaan aikaan vegaani-vaihtoehto, joka oli erittäin hyvää. Syötiin yhteensä kolme ruokaa ja viimeinen jälkiruoka oli minulla tummasuklaamousseinen kakku. Ruoka oli hyvää, mutta ei mitenkään tajunnan räjäyttävää. Toisaalta itse olen aika helppo ruuan suhteen ja mieluumin teen ruuan itse, kuin syön ulkona. Täällä ollesani olen tässä asiassa hieman kehittynyt, koska aiemmin en juuri halunnut ulos, mutta nykyään on se aina välillä mukavaa.


Ruuan jälkeen oli vuorossa huutokauppa. Myytävänä oli niin safarimatkaa, rentouttavaa iltaa kylpylässä, kuin myös hoteliyötä. Sen jälkeen vasta siirryttiin tanssilattialle, jossa soi vaihdellen vanhat kunnon twistit ja sitten man's not hotit. Tanssittiin aika hyvällä tahdilla ja oltiin jopa viimeisinä tanssilattialla kellon lyödessä 3 aamulla. Hauskaa todella tuli pidettyä, vaikka jalat eivät menosta yhtä paljoa nauttineetkaan. T: verinen jalka rakoilla. Olen kyllä todella tyytyväinen päätökseeni mennä juhliin ja tulihan sitä ainakin tanssittua koko sen rahan edestä. 2,5 tunnin unetkaan eivät niin haitanneet ja seuraavana päivänä tuli tehtyä 6 suhteellisen hyvää treeniä.

Tiivistettynä: Ilta oli uskomaton.