keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ystävyys on elämän suola


Hei ja oikein ihanaa ystävänpäivää myös teille siellä ruudun takana oleville!  ♥ 

Näin ystävänpäivän kunniaksi halusin tulla kirjoittamaan tänne näin työpäivän päätteeksi omia mietteitä ja ajatuksia tänä rakkaille ihmisille (ja myös niille eläimille) omistettuna päivänä. En ole koskaan juuri juhlinut tänä päivänä tai tehnyt mitään sen merkittävämpää, mitä nyt laittanut viestejä läheisille ja pyrkinyt myös viettämään tämän ajan heidän kanssaan. Ensimmäisenä muistona tulee mieleen koulussa vuosittain askarrellut sydämet ja niihin kirjoittamiset. Muistan sen innon saada ala-asteella mahdollisimman monta nimeä paperiin ja varsinkin poikien nimet olivat siinä, kuin extrapisteitä. Karkkipussit, pienet itse väsäämät kortit ja runot oli aina mukavaa laittaa toisen pulpettiin yllätykseksi. Moni asia oli silloin niin suurta. Enää ei ole tullut moneen vuoteen kirjoitettua nimiä sydämiin ja karkkipussit on vaihtuneet muihin pieniin lahjoihin tai tekoihin - itsetehdyt kortit ovat kuitenkin osaksi jääneet elämään ja päivän merkitys on muuttunut myös hieman omassa päässä. Enää ne lahjojen, tai nimien määrä ei merkitse, vaan ne pienet teot, sanat, huomioimiset ja yhdessä ajan viettämiset..ne ovat tärkeintä.


Wikipedian määritemä ystävyydestä:

" Ystävyys tarkoittaa kahden tai useamman ihmisen välistä ihmissuhdetta, jota pidetään tuttavuutta läheisempänä – tosin molemmissa on eritasoista läheisyyttä. Ystävyyttä ja tuttavuutta ajatellaan usein saman jatkumon osina. Ystävyydessä esitetään usein esiintyvän seuraavia käyttämistapoja: epäitsekas toiminta toisen auttamiseksi, sympatia ja empatia, rehellisyys, keskinäinen ymmärrys ja myötätunto, toisen seurasta nauttiminen, luottamus, myönteinen vastavuoroisuus ja mahdollisuus olla oma itsensä, ilmaista tunteitaan ja tehdä virheitä ilman tuomitsemisen pelkoa".

Minusta tuo määritelmä on varsin hyvä ja pystyn allekirjoittamaan sen. Ystävyys tarkoittaa minulle monia asioita ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen oppinut, että kunnon ystävät eivät ole itsestäänselvyys. Ennen minulle oli vaikeaa erottaa kaverit ja ystävät, mutta nykyään koen sen määrittämisen helpommaksi. Ystävät ovat niitä, jolle voi jakaa kaiken. Voi olla aito, niin aito, että on melkein kokonaan rikki. Voi näyttää haavansa, puhua kaikesta ja he ymmärtävät tai ainakin pyrkivät ymmärtämään. He tuntevat minut niin iloineni, kuin murheineni. He ovat nähneet minut silloin, kuin en ole ollut rakastettavin ja silti he eivät muuttaisi mitään minussa. He ovat olleet siinä, pysyneet siinä, olleet läsnä.


Minusta on tärkeää pitää lähellään ne ihmiset, jotka saavat sinut inspiroitumaan, nauramaan ja tulemaan paremmaksi ihmiseksi - ne jotka auttavat sinua tuomaan parhaat puolesi vahvemmaksi esille, saavat sinut kehittyä oikeaan suuntaan. "Seura tekee kaltaisekseen" pätee nimittäin monesti ja vuosien aikana olen itse ainakin oppinut välttämään niitä, jotka saavat minut tuntemaan itseni vähänkin epärakastettavaksi tai muuten huonommaksi. Ystävät eivät tuomitse tai välitä virheistäsi. Tosi ystävä osaa sanoa kaiken rehellisesti ja kertoa, että nyt ei tuo päätös ole järkevä- silti jos teen jotain mistä he ovat erimieltä, he yrittävät ymmärtää ja tukevat.


Tiedän, että siinä sä seisot, 
vaikka oisin rikki ja heikko.
 Olet mulle se,
joka kaikki virheeni tietää
 muttei muuttaisi niistä yhtään.
 Olet mulle se.

Ystävä on se, jolle voi soittaa myöhään illalla, itkeä naamansa punaiseksi ja pian nauraa hauskoille muistoille tai ystävän tsemppauksille. Voi luottaa 100% toiseen ja ei koe mitään morkkista kertomistaan asioista. Se ei ole enää mitään pintapuolista "mitä kuuluu? Ihan hyvää, mitäs sinulle" kaavalla vedettyä keskustelua - sitä todella halutaan kuulla toisen kuulumiset ja ollaan kiinnostuneita. Joskus ollaan äänessä, mutta vähintään yhtä paljon ollaan kuuntelemassa. Jos toista ei voi fyysisesti auttaa niin ainakin pyritään olla läsnä. Voin kertoa, että yksikin puhelu kaverille täältä kaukaa voi puolittaa yli puolet murheista. 


Ystävyys tarkoittaa minulle myös sitä, että toista puollustetaan. Ei vaan kuunnella muiden puheita, jossa toista haukutaan vaan mennään kilveksi ottamaan iskuja vastaan. Itse en juuri pidä konflikteista (kuka niistä toisaalta pitäisi?) ja ylimääräinen draama on minusta parempi saada alas viemäristä, mutta minulle rakkaan ystävän vuoksi olisin valmis ottamaan myös itse ne heitetyt kivet vastaan. Jos jokin asia ärsyttää itseä oman ystävän tekemisissä tai asioissa on niistä pystyttävä puhua suoraan hänelle. Jälleen kerran, olla aito.

On tärkeää aina välillä kertoa ystäville, kuinka heitä arvotaakaan ja miten olisikaan hukassa ilman heitä. Lyhytkin viesti tai puhelu voi olla toiselle suuri asia ja piriste päivään. Ystävänpäivä onkin hyvä muistutus, vaikka minusta tätä päivää pitäisi viettää niin paljon useammin. Ystävyys on elämän suola....ja sokeri.

IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ  ♥ 

2 kommenttia:

  1. sun blogi on kiva :) meinaa vaan välillä unohtua tämä kommentoiminen :) osaatko muuten yhtään sanoa miten briteissä menee kouluratsastusluokkien tasot verrattuna suomeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidät ja kiitos kommentista! Itse olen täällä pyörinyt vain kenttä- ja estekisojen ääressä, enkä ole koulukisoja juuri päässyt seurailemaan. En siksi osaa valitettavasti kunnolla tuohon vastata, mutta lupaan yrittää ottaa asiasta selvää. :)

      Poista