perjantai 23. helmikuuta 2018

VUOSI ENGLANNISSA

12 kuukautta, 52 viikkoa, 365 päivää, 8765 tuntia, 525949 minuuttia...kaikki tuo aika, kaukana kotoa.

Tasan vuosi sitten olin aloittanut suuren seikkailun, reissun yksin kohti tuntematonta maata, josta en tuntenut ketään. Parin viikon jännittämisen jälkeen olin saanut itseni tsempattua "valmiiksi" reissua varten, mutta parina päivänä ennen matkan aloittamista teki mieli perua kaikki. Jännitti. Pelotti. Siinä kohtaa oli vaan luotettava ja hypättävä, ilman kunnollista tietoa miten kaikki tulisi sujumaan. Otin riskin....ja se todella kannatti.

On todella vaikeaa uskoa, että nyt on oikeasti kulunut vuosi siitä, kun pakkasin tavarani ja jätin rakkaan kotini ja maani. Lähtiessäni en tiennyt kuinka kauan tulisin Enlgannissa viettämään, en ollut sopinut aikaa vaan menin fiiliksen mukaan - näin voisin lähteä halutessani vaikka heti takaisin Suomeen, jos en pitäisi paikasta. Olin kysynyt paljon tallista, tutkinut kaikki mahdolliset sivustot ja google oli laulanut huolella. Se ei silti aina näytä läheskään kaikkea ja siksi halusinkin ensin tutkia paikan itse ja päättää sen jälkeen ajasta paremmin. Näin vuoden jälkeen en ole vieläkään varma, koska palaan Suomeen - taitaa siis olla aika selvää, että olen nauttinut elämästäni täällä.


Tulin tänne hakemaan uusia kokemuksia, uusia näkemyksiä  ja oppimaan. Jo alusta alkaen on odotukseni ylitetty ja olen saanut enemmän mitä olisin voinut edes toivoa. En uskonut pääseväni kilpailemaan - pääsin ja kilpailen edelleen. Hevosien laatu, valmennuksien mahdollisuus, lukuisat upeat kisapaikat(!!) lähettyvillä ja niin monia upeita hevosia treenattavana. Olen päässyt etenemään, olen oppinut millaista on työskentelemään isossa tiimissä, olemaan groomina isoissa kisoissa, kuinka mukauttaa ratsastusta poneista todella isoihin ja näyttäviin hevosiin, nähnyt..kokenut..oppinut. Matka on ollut uskomaton ja se jatkuu vieläkin.

Vaikka iloa ja onnea on matka ollut täynnä niin mukaan mahtuu kyllä myös monia kyyneleitä ja vaikeitakin aikoja. Olen vienyt kroppaani äärirajoille ja kokenut seurauksia, jos ei lepää ja vetää jatkuvasti 100 lasissa. Sitä ei todella tiedä millaista on elää toisessa maassa, kaukana rakkaistaan, ennen kuin sen todella kokee. Monesti toivoisi niiden läheisten olevan vierellä, kuulemassa, näkemässä ja kokemassa kaiken sinun kanssasi. Sitä joutuu halejen ja näkemisien sijaan tyytymään puheluihin ja viesteihin sekä somejen kautta mukana olemiseen. Sitä tuntee välillä olonsa niin yksinäiseksi, vaikka onkin monen ihmisen ympäröimänä. Myös riittämättömyyden tunne on läsnä, jos läheiselle tapahtuu jotain ja ei voi olla siellä, oikeasti läsnä. On ollut päiviä, jolloin olisi tehnyt mieli pakata laukut ja lentää kotiin. Päiviä, jolloin on ollut niin väsynyt, että ei ole töiden jälkeen jaksanut tehdä muuta, kuin nukkua. On itketty silmät pääst, mutta on myös naurettu maha kipeäksi. Onneksi näitä päiviä on vähemmän, kuin niitä hyviä. Ei ole helppoa elää kaukana, mutta kyllä siihen tottuu.


Tällä hetkellä minulla on monia haaveita ja unelmia, joita tiedän voivani tavoitella täällä. Minulla on täällä paremmat mahdollisuudet valmentautumiseen, kun vierellä on melkein 24/7 olympiaratsastaja, kokeneita monen tähden kenttäratsastajia ja muita ammattilaisia. Kisapaikkoja on lukuisia, niin suuria ja hienoja, joita Suomessa olisi monen tunnin ajomatkan päässä. Siksi meillä onkin täällä myös muista maista ratsastajia hevosineen kisakaudella, koska mahdollisuudet ovat heillekkin otollisemmat. Treenipaikat ovat hyvät, on hienoja esteitä, hyvä kenttä ja maneesi sekä juoksutuspaikat. Olen myös päässyt olemaan kontaktissa moniin eri ihmisiin ja tutustunut heihin, oppinut sitäkin kautta. Minulla on tiimi, joka auttaa ja on aina tukena.


Vuoden aikana olen kehittynyt ratsastajana, mutta myös henkilönä. Uskallan enemmän. En enää jännitä asioita, joita ennen pidin melkein mahdottomana. Matkustaminen yksin muihin maihin ja kohteisiin tuntuu helpommalta ja voin nauttia jopa siitä pienestä stressistä ennen lähtöä. En meikkaa juuri koskaan, jos meikkaan teen sen itselleni, koska nautin siitä. Voin mennä äkkilähdöllä toiseen paikkaan ilman kovaa stressiä siitä pärjäänkö. Tiedän, että pärjään.

Oleellisesti myös kielitaitoni on kohentunut ja joskus sitä melkein vaikeroi enemmän englannista suomeen vaihtaessa, koska on tottunut puhumaan aina englanniksi. Muistan kuinka saapuessani tänne jouduin miettimään jo valmiiksi mitä sanoisin ja voi jos tietäisittekin, kuinka "hey, how are you""i'm good, what about you" fraasin toistaminen jatkuvalla syötteellä päivän aikana tuntui niin pirun nopealta, että kieli meni solmuun. Edelleen saattaa joskus tulla pieniä pimennyksiä, jossa ei muista jotain sanaa, mutta sama tulee suomea puhuessa, joten en nää sitä mitenkään erikoisena asiana. Vielä olisi se brittiaksentti saatava...


Tuntuu, että olen vasta tämän viikon aikana oikeasti alkanut tajuamaan, kuinka aika onkin kulunut. Miten se tuntuu vieläkin, kuin eiliseltä, kun olin tallilla sanomassa heippoja hevosille ja maastoilemassa Essillä? Aika on mennyt niin nopeasti, että välillä sen toivoisi vain pysähtyvän. Tämä vuosi on ehdottomasti ollut yksi "nopeimmista" vuosista, ikinä. Koti-ikävä on ollut tämän viikon aikana ajoittain hyvin raastava ja on ollut vaikeaa puskea syrjään se ikävän määrä vapaa-aikana. Yhtenä iltana meninkin töiden jälkeen yksin pimeään talliin nauttimaan Silkyn seurasta. Alkuun vuodatettiin kyyneliä, mutta pian ne vaihtuivat hymyyn ja nauruun S:n tunkiessa päätään syliini. Parasta terapiaa, suosittelen kaikille. Siinä kaikki surut ja murheet unohtuu, eikä se toinen voi sanoa mitään, mikä pahoittaisi oman mielen.


Minulla on tunne, että tämä vuosi tulee olemaan myös aika järisyttävä ja ikimuistoinen.. Jos jotain tämä kulunut vuosi opetti niin sen, että mikään ei ole mahdotonta ja aina kannattaa uskoa itseensä.

2 kommenttia:

  1. Niin kiva ollut lukea sun elämästä Englannissa ja katsella hienoja kuvia. :) Tulee itselle vaan enemmän ikävä kyseiseen maahan, kun sain viime kesän siellä viettää..!

    VastaaPoista
  2. Kiitos ihanasta kommentista. :) Täytyy kyllä myöntää, että Englanti on osannut yllättää positiivisesti monessa asiassa!

    VastaaPoista