tiistai 13. helmikuuta 2018

Itsekriittisyys on taitolaji


Muutamat estekisat, lukuisat treenit, valmennukset ja monet pohdinnat. Niistä on nämä pari viikkoa ainakin muodostunut.


Hei ja oikein kivaa tiistaita!

Miten onkaan niin vaikeaa aloittaa kirjoittamaan kuulumisia ja tapahtumia näin kahden viikon jälkeen. Mistä sitä aloittaa? Aloittaako kisoista ja niiden tuloksista? Viikkojen treeneistä ja niiden aikana olleista pohdinnoista? Valmennuksista, jotka on menneet niin loistavasti, kuin myös hammasta purren? Päätöksiä, päätöksiä...ehkä se on helpointa ottaa katse kohti tämän kuukauden alkua ja yrittää mennä tapahtumien oikeassa järjestyksessä. Sekin on kyllä paljon helpompaa sanoa, kuin tehdä sillä monesti itselläni menee aivan päivät ja viikot sekaisin - kiitos viikolla olevan vapaapäivän (joka saa sen tuntumaan lauantailta) ja kisojen, jotka on pitkin viikkoa. Lupaan kuitenkin yrittää parhaani ja järjestellä asiat järjestykseen. Kuukauden aikana on tullut myös saatua Sotlannin reissun vlogit julki, jotka voi käydä tätä klikkaamalla katsomassa halutessaan. 

Kuukauden ensimmäisenä päivänä lähdettiin noin reilun tunnin ajomatkan päässä olevaan Onley Grounds Equestrian Centren järjestämiin kilpailuihin täydellä hevosautolla. Päivä ennen kisoja oltiin Mausin kanssa Markin estevalmennuksessa, joka meni mukavasti. Maus on nyt suoristunut todella paljon, eikä enää hyppää lähellekkään yhtä paljon vasemmalle. Onhan sitä nyt tullutkin aika paljon tätä sileälläkin hiottua ja suoristeltua molempia. Kisapaikalle päästyä saatiin laittaa hevoset heti valmiiksi ja menin suoraan verkkaamaan ilman radan kiertämistä, koska luokka oli jo alkanut. Täällä oltiin myös meidän ensimmäisissä kisoissa, joten paikka oli minullekkin tuttu. Verkkapaikka on tuolla sopivan tilava ja verkan ja kisaradan välissä on mukava välipaikka katsoa muiden suorituksia. M oli alussa hieman jännittynyt ja reagoi enemmän muuhun hälinään.Radalle päästyä se kuitenkin tasoittui ja suoritti radan moitteetta - tulos 0/0vp.

Seuraava luokka alkoi pian meidän jälkeen, joten opettelin radan ja kävelin sen rivakasti. Rata oli sopivan haastava - yksi linja oli suhteellisen vaativa, kun se tuli kaarevana okserilta erikoiselle lankkuesteelle kulmassa hyvin nopeasti. Ajauduttiin tässä hieman lähelle, mutta Maus teki silti hyvää työtä ja se selkeästi on nyt "taistelemassa" minun kanssani ja tekee kaikkensa. Harmillisesti uusinnan viimeisen esteen puomi otettiin alas. Olisin tälle saanut koota M:ta hieman enemmän ja näin hypyn kaaresta olisi tullut pyöreämpi, eikä "lättänä". Tulos 0/4vp.


Seuraavat kisat meillä oli 06.02, jota ennen olin Markin estevalmennuksessa Mausilla ja sitä ennen parilla muulla Amyn. Tiistai, joka on nyt ollut vapaapäiväni jo jonkin aikaa alkoi tuolloin hieromalla pari hevosta, jonka jälkeen kuulinkin, että voisin mennä valmennukseenkin samana päivänä. Kuka nyt siitä voisi edes kieltäytyä, oli vapaa tai ei niin ei sitä voi treenata liikaa - eihän? Valmennus meni erittäin, siis erittäin kivasti. Muutama päivä aiemmin oli ollut niin sanottu, "ei mikään parhain päivä", eli vähätelty versio siitä, kun tuntui, että nyt vastustaa. Tuli saatua iskuja, hieman kierjaimellisestikkin ja pää oli täynnä ajatuksia kuten mitä haluan parantaa ja mihin en ollut ollenkaan tyytyväinen. 

Itsekriittisyys on taitolaji ja tuntuu, että tulen vain itsekriittisemmäksi mitä enemmän etenen. Joskus olisi mukavampaa löytää heti se kultainen raja, jota ei ylittäisi - sen ylittäessä on nimittäin aika pian iskemässä itse itseään alas. Vaikka yksi valmennus menkin näissä tunnelmissa hetken niin on se myönnettävä, että loppu oli jälleen hyissä vesissä uimista. Onneksi on valmentajat, jotka on takomassa järkeä päähän ja laittavat näkemään, että asiat eivät ole läheskään niin miten joskus ne itse nään. Tällä tarkoitan sitä, että itse saatan helposti olla piiskaamassa itseäni ja näkemässä virheeni isompina, kun oikeasti asiat eivät ole läheskään niin huonosti ja oikeastaan ollaan vain menty eteenpäin. Helposti olen laittamassa myös ne hevosen virheet itselleni, koska ajatus "ratsastaja mokaa, ei hevonen" on niin vahvana mielessä. Jokainen mokaa, myös hevonen, mutta haluan ajatella, että mitä voin/olisin voinut tehdä toisin sen virheen estämiseksi. Toisaalta minun on annettava myös hevosen tehdä virheitä, jolloin se voi oppia niistä. Helposti sitä sortuu tekemään liikaa hevosen puolesta ja näin itse tekemään virheen, josta hevonen syyttä sitten ratsastajaa oppimisen sijasta.


Markin estevalmennus meni tosiaan erittäin hyvin Mausin kanssa. Päästiin hyppäämään lopussa jo reilun kokoisia esteitä (125cm->), jossa Maus selkeästi käytti kroppaansa paljon paremmin ja todella hyppäsi. Sain nyt itse kiinnittää huomiota siihen, että pidin tuntumaa hieman enemmän hypyssäkin, enkä antanut liikaa ohjaa. Pitäessä enemmän tuntumaa, oman yläkropan pystyssä ja pohkeella pienen paineen ennen estettä tuli hypyistä hyviä ja helpon tuntuisia. Ei varmaan tule yllätyksenä, että olin tämän jälkeen hyvin onnellinen. Oli myös mukava kuulla kehuja omasta työstä M:n kanssa ja kuinka se on mennyt paljon eteenpäin. Joskus sitä todella tarvii pienen muistutuksen siitä mistä ollaankaan aloitettu ja mihin ollaan päästy. 

Keskiviikkona mentiin noin 8:30 pakkaaman hevosia autoon ja suunnattiin Vale View Equestrianin järjestämiin kisoihin, joka sijaitsee vajaan tunnin päässä. Paikka oli itselleni aivan uusi - verkka oli erillisessä isossa maneesissa, josta mentiin toiseen maneesiin, joka oli suhteellisen pieni ja sisälsi vähän erikoisempia esteitä. Verkassa M oli jälleen hieman ihmettelemässä uutta paikkaa, mutta hypyt sujui hyvin. 90cm rata oli paljon kaarteita sisältävä ja tilaa ei ollut mahdottamasti. Maus oli hieman jännittynyt, mutta ei kyttäillyt kuitenkaan erityisesti mitään. Viimeiselle esteelle se oli jarruttamassa ja tultiinkin hieman kiemurrellen, mutta kuitenkin edeten sille. Tulos 0/0vp. 100cm alkoi pian meidän jälkeen ja saatiin pian mennä verkkaan sen kävelemisen jälkeen. Maus oli radalla sujuva ja kuunteli hyvin. Jostain syystä rata ei kuitenkaan tuntunut hyvältä minulle ja tunsin tekeväni liikaa. Yhdelle oksereista tultiin hieman laagana ja M hipaisi takasilla puomin alas. Viimeiseen kaarteeseen olen kyllä tyytyväinen, jossa Maus pysyi hyvin rytmissä. Tulos 4vp.  Paljon nään vielä fiksailtavaa, mutta kuten minulle on toitettu, niin on sitä aika nopeasti myös menty eteenpäin.


Tämän päivän olen etsinyt kaikkea valmiiksi alle kahden viikon päässä olevaan Hunt Ball-juhlaan. Mekko on ja nyt myös korut on tulossa. Vielä on kengät ja laukku haussa, mutta ainakin ollaan edetty muutamalla asialla. :D Varmasti yritän tästä tehdä erillisenkin postauksen, koska mistään pienestä juhlasta ei ole kysymys. 

Toivottavasti teillä on alkanut tämä kuukausi kivasti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti