tiistai 16. tammikuuta 2018

Kolme valmennusta päivässä


Hei ja oikein ihanaa tiistaita!

Vuoden ensimmäinen kuukausi on alkanut kiireisissä merkeissä - joinakin päivinä on treenattu yhdeksän hevosta, on oltu estevalmennuksissa, opeteltu uusia asioita ja menty kohti tavoitteita. Hevoset on toimineet kivasti ja valmennuksissa on tullut uusia ahaa-elämyksiä. Niitähän ei voi koskaan olla liikaa. Olen tämän kuukauden aikana myös kerennyt käymään uusissa kaupungeissa, nauttimaan ystävien seurasta ja saanut myös uuden lempielokuvan, josta voin myöhemmin tässä postauksessa kertoa enemmänkin. Kaiken kaikkiaan on vuosi alkanut varsin mukavasti.

2017 vuosi meni loppupuolella hieman sairastellessa ja taisinkin olla aika montakin viikkoa vähän huonommassa kunnossa. Tästä syystä ei paljon tullutkaan kuvamateriaalia tai muuta ja töiden jälkeen oli levättävä enemmän. Onneksi nyt näyttää siltä että tauti on selätetty ja olen voinut vapaapäivinäkin lähteä enemmän reissaamaan. Kipeänä oleminen oli hyvä muistutus olemaan kiitollinen terveydestä, jonka niin usein ottaa itsestäänselvyytenä. Niin, onhan jokaisessa asiassa aina ne hyvätkin puolensa.


Palataan valmennuksien pariin - nyt on alkanut taas tuntumaan siltä että eteenpäin mennään. Vaikka jouluna olikin lyhyt tauko estetreeniin niin silti se tunne oli säilynyt. Vaikka vähän ennen valmennusta miettikin näkeekö etäisyydet vielä hyvin ja kuinka hypyt sujuisi. Hevoset olivat myös innoissaan tauon jälkeen ja enemmän sain olla jarruna, kuin tsempparina. Mentiin maneesissa ratatreeniä ja yhtenä päivänä menin kahdet treenit kahdella nuorella.

Lauantaina oli kiireinen päivä treeneissä ja aloitin ratsastamisen heti 7 aamulla. Ennen lounasta olin mennyt 3 estetreenit, joista jäi jokaisesta todella hyvä fiilis. Hevoset olivat paljon tasaisempia nyt, kun ylimääräistä intoa ei ollut niin paljon. Oli myös mukava kuulla valmentajalta hevosten kehittyneen ja niiden oppinen lyhyessä ajassa paljon. Itse saan vielä välillä muistuttaa itseäni olla auttamatta liikaa radalla - minun tehtäväni on viedä hevonen esteelle ja sen jälkeen on työ hevosen. Mikä siinä onkaan että meinaa välillä tehdä liikaa? Myös omat olkapääni saan pitää ajoittain taaempana.

Yhdellä nuorista, jolla menin estevalmennuksessa opeteltiin myös erilaisiin lähestymisiin. Nyt kun tällä hevosella on enemmän taitoa jo, sen tulee oppia tulemaan niin kaukaa, läheltä kuin keskinkertaisesta etäisyydestä. Kyseinen hevonen tykkää hypätä mieluummin laagana ja se omistaa todella pitkän rungon ja askelluksen. Välillä tullessani lähemmälle tuli minulle olo, että tein väärin, mutta sitten valmentaja sanoi, että hevosen tulee oppia myös näihin ja varsinkin tälle hevoselle se on tärkeää. Kaikkea on treenattava. Nyt on avain opeteltava tunnetta milloin ratsastaa enemmän eteen, odottaa tai pitää samana, jotta hypyt osuu 'täydellisesti'. "Myös huippuratsastajat eivät näe aina etäisyyksiä. Useimmiten näkevät, mutta myös he tekevät eri ratkaisut esteelle. Voi tulla eri reitillä ja ennalta miettiä mille juuri hänen hevosen on sujuttava enemmän tai mille odottaa."Se on taito, joka on opittava, mutta joka vie aikaa oppia.


Lopuksi voit vielä palata siihen elokuvaan, josta alussa mainitsin. Menin siis ystäväni kanssa katsomaan The Greatest Showman- elokuvan, joka oli yksinkertaisesti upea. Musiikit, näyttelijät, tarina...ne vain tempaisivat mukaansa ja sitä uppoutui täysin elokuvaan, että ei enää edes muistanut olevansa elokuvissa. Saatoin myös itkeä muutamassakin kohdassa ja nauraneeni vähintään yhtä paljon. Tämä elokuva meni kyllä ehdottomasti yhdeksi lemppariksi ja sen musiikkeja on tullut siitä lähtien kuunneltua. Jos siis yhtään kiinnostaa niin suosittelen menemään katsomaan!

Tämä vapaapäivä on mennyt rennoissa merkeissä ja pian ajattelin lähteä keskustaan tavoitteena saada kone viimein korjattua. Minulla nimittäin on muutama video odottamassa tekemistä, toinen on muun muassa skotlannista ja toinen edellisestä vapaapäivästä. Toivottavasti teidän vuotenne on alkanut myös mukavasti❤

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti