tiistai 30. tammikuuta 2018

Huonosta treenistä hyväksi kisoissa


Tiedättekö ne treenit, kun tuntuu, että nyt vastustaa_ja kunnolla_? Siltä tuntui minun yksi valmennuksistani perjantaina, päivä ennen kilpailuja. Aamu alkoi heti 7 ensimmäisellä estevalmennuksella, jonka Amy piti. Se alkoikin oikeastaan todella hyvin yhdessä kokeneemman kesnttähevosen kanssa, jonka olen täälläkin todennut hieman Essiä muistuttavan. Maneesiin oli laitettu uusi rata, joka sisälsi nyt uudet tiukat käännökset ja linjat. Meillä on alkaneet hyvin kemiat kohtaamaan ja kaikki tuntui sujuvalta - luottamut kohdillaan ja molemmat tekevät töitä onnistumisen eteen. Sitä tunnettahan haetaan kaikkien kanssa ja on ollut hienoa päästä kehittymään myös yhdessä tämän ratsun kanssa.

Onnistuneesta valmennuksesta jatkoin muutamaan koulutreeniin toisten hevosten kanssa ennen Markin estevalmennusta yhdessä Mausin kanssa. Verkassa M tuntui varsin hyvältä ja se kuunteli hyvin vaikka maneesissa olikin nyt enemmän tungosta, kun 4 muuta oli samaan aikaan sisällä. Alettiin tulemalla kolmen laukan linjaa, jossa oikeassa kierroksessa M helposti puskee lapaa ennen estettä enemmän vasemmalle. Tulinkin hiemn vasemmalle taivuttaen kaarteesta, pitäen ulkoavut vielä enemmän kiinni saadakseni suoruuden pysymään. Vasemmalta tullessa on se paljon suorempi ja ollaan työskennelty nyt tämän kanssa enemmän ja on sitä kehittymistä tapahtunutkin. Jostain syystä en kuitenkaan nyt saanut itselleni heti alussa sitä hyvää etenemisen tunnetta ja tein sekä mietin asioita ihan liikaa. Okserille tullessa Mark neuvoi tulemaan hieman pidemmälle kulmasta ja sujumaan enemmän vinosti esteelle oikeasa kierroksessa, jolloin saisin myös vasemman lavan pysymään sisällä ja suoruuden myös (alempaan kuvaan merkitty vihreällä nuolella tie). Tämä auttoi paljon ja nyt tullaan tätäkin kikkaa hyödyntämään enemmän.

Ensimmäisellä radalla tuntui, että en nähnyt kunnolla ja autoin itse turhaan. Olisin saanut sujua enemmän, pysyä enemmän pystyssä ylävartalolla ja jatkaa samaa laukkaa. Tie kolmoselle oli tiukka kaarteesta ja ensimmäisellä kerralla otin turhaan yhden laukan lisää, josta tultiinkin lähemmäs ja sain venyä enemmän seuraavalle. Toisella kertaa korjasin omia virheitä ja rata oli sujuvampi. Mark neuvoi tulemaan samalla "vinolla linjalla" tulevissa kilpailuissakin ja että hakisin vain hyvän sujuvan laukan. Silti olin pettynyt itseeni ja en ymmärtänyt mistä tämä äkillinen "näkemättömyys" johtui. Valmennuksen jälkeen ratsastin muutamia hevosia sileällä ja pohdin samalla syitä ja ratkaisuja edellisen valmennuksen tapahtumiin. En vain voinut tiputtaa aihetta mielestäni, koska virheet jäivät harmittamaan.


Viimeisenä treeninä minulla oli vielä yksi estevalmennus Amyn ja mr. starboyn kanssa. Tehtiin samaa rataa senkin kanssa ja kaikki meni jälleen oikein kivasti. S eteni ja suoritti tehtävät moitteetta. Sen laukka on myös nyt jo paljon vahvemman tuntuinen ja treenit on ilmeisemmin menneet oikeaan osoitteeseen. Edelleen minun on vain pidettävä etenkin S:n kanssa huoli, että sujun heti kaarteen jälkeen, enkä anna laukan kuolla. Valmennuksen lopuksi otin puheeksi vielä minua vaivanneet asiat aiemmassa valmennuksessa M:n kanssa ja kerroinkin, kuinka pettynyt olin ollut itseeni sen jälkeen. Keskusteltiinkin tästä asiasta  ja voin sanoa, että olo oli niin paljon parempi sen jälkeen.

 Joskus sitä vaan tarvii muistutuksen siitä, että ei ole ainoa, jolla on joskus vaikeaa löytää sitä kultaista keskitietä sujumisen ja odottamisen välillä sekä ette ole ainut, joka tekee virheitä. Tietenkin sen jo tietää, mutta jostain syystä joskus kaikki hämärtyy mielessä. "Nuoret ja vihreät  hevoset muuttuvat päivittäin. Ne kehittyvät, tekevät vihreitä ja oppivat. Joillakin ei ole luotuna automaattisesti kunnon moottoria, jolloin ratsastaja joutuu "tekemään" sen". Nyt kun itse tiedän mitä haen ja haluan laukasta niin vaadin itseltänikin enemmän. Virheiden huomaaminen on vain hyvä asia ja avain kohti uutta ovea. M on kehittynyt jo nyt huimasti eteenpäin ja kerta kerralta sitä mennään kohti uusia mahdollisuuksia ja tasoja. Mitä tästä opimme? Asoista kannattaa keskustella ja virheet eivät ole pahasta. Otsikko voikin olla hieman hämäävä, koska pohdinnoissa oli tämä tunti yksi erittäin opettavista. Niinhän se on, että virheistä oppi yleensä parhaiten.


Lauantaina treenasin aamusta muutaman havosen, jonka jälkeen lähdettiin jälleen täydellä hevosautolla kohti tunnin ajomatkan päässä olevia kisoja. Paikalle saavuttua opettelin nopeasti radan ja menin verkkaan. Maneesi ja verkka olivat hieman pienempiä, kuin viimeksi ja radalla oli muutama tiukempi tie heti kulmasta. Ensimmäinen rata oli jo paljon sujuvampi, mutta pientä jännitystä oli vielä ilmassa. Viimeiselle okserille oli tiukka kaarre kohti yleisöä, jolle olisin saanut varmistaa enemmän, joka toikin meille 4vp. Radan jälkeen M pääsi hetkeksi koppiin odottamaan toisen luokan alkamista. Rata oli kiva ja tällä kertaa kerkesin sen kävelemään. Menin heti alkupääsä ja verkassa menin alle parit hypyt. M oli jälleen paljon rennompi ja tasaisempi, eikä mitään vaikeuksia ollut. Perusradalta 0vp ja esteet nostettiin uusintaan 5-10cm. Päätin tehdä pitkät tiet ja hakea vain  sujuvaa sekä puhdasta rataa, koska kilpailu oli kuitenkin vasta meidän toinen ja nyt haettiin vain hyvää kokemusta.

M oli hyvin hereillä ja rata tuntui sujuvalta. Joissain kohdissa olisin saanut olla itse tasaisempi ja pitää olkapäälinjan pystymmässä, mutta muuten olin rataan ihan tyytyväinen. Tulos 0vp ja 5 sija. Palkintojenjaossa Maus ei paljoa stressaillut ja ruusukekkin meni korvan taakse helposti. Sai olla kyllä ylpeä tästä "pienestä" herrasta. Kotona oltiin vasta 7 maissa ja kisareissu oli vaatinut omat veronsa, joten nukkuminen oli aika osuva ratkaisu.


Eilinen päivä meni 9 treenin parissa ja tänään on sitten saanut ottaa rennosti vapaapäivän merkeissä. :) Kivaa viikkoa teille!

2 kommenttia: