tiistai 30. tammikuuta 2018

Huonosta treenistä hyväksi kisoissa


Tiedättekö ne treenit, kun tuntuu, että nyt vastustaa_ja kunnolla_? Siltä tuntui minun yksi valmennuksistani perjantaina, päivä ennen kilpailuja. Aamu alkoi heti 7 ensimmäisellä estevalmennuksella, jonka Amy piti. Se alkoikin oikeastaan todella hyvin yhdessä kokeneemman kesnttähevosen kanssa, jonka olen täälläkin todennut hieman Essiä muistuttavan. Maneesiin oli laitettu uusi rata, joka sisälsi nyt uudet tiukat käännökset ja linjat. Meillä on alkaneet hyvin kemiat kohtaamaan ja kaikki tuntui sujuvalta - luottamut kohdillaan ja molemmat tekevät töitä onnistumisen eteen. Sitä tunnettahan haetaan kaikkien kanssa ja on ollut hienoa päästä kehittymään myös yhdessä tämän ratsun kanssa.

Onnistuneesta valmennuksesta jatkoin muutamaan koulutreeniin toisten hevosten kanssa ennen Markin estevalmennusta yhdessä Mausin kanssa. Verkassa M tuntui varsin hyvältä ja se kuunteli hyvin vaikka maneesissa olikin nyt enemmän tungosta, kun 4 muuta oli samaan aikaan sisällä. Alettiin tulemalla kolmen laukan linjaa, jossa oikeassa kierroksessa M helposti puskee lapaa ennen estettä enemmän vasemmalle. Tulinkin hiemn vasemmalle taivuttaen kaarteesta, pitäen ulkoavut vielä enemmän kiinni saadakseni suoruuden pysymään. Vasemmalta tullessa on se paljon suorempi ja ollaan työskennelty nyt tämän kanssa enemmän ja on sitä kehittymistä tapahtunutkin. Jostain syystä en kuitenkaan nyt saanut itselleni heti alussa sitä hyvää etenemisen tunnetta ja tein sekä mietin asioita ihan liikaa. Okserille tullessa Mark neuvoi tulemaan hieman pidemmälle kulmasta ja sujumaan enemmän vinosti esteelle oikeasa kierroksessa, jolloin saisin myös vasemman lavan pysymään sisällä ja suoruuden myös (alempaan kuvaan merkitty vihreällä nuolella tie). Tämä auttoi paljon ja nyt tullaan tätäkin kikkaa hyödyntämään enemmän.

Ensimmäisellä radalla tuntui, että en nähnyt kunnolla ja autoin itse turhaan. Olisin saanut sujua enemmän, pysyä enemmän pystyssä ylävartalolla ja jatkaa samaa laukkaa. Tie kolmoselle oli tiukka kaarteesta ja ensimmäisellä kerralla otin turhaan yhden laukan lisää, josta tultiinkin lähemmäs ja sain venyä enemmän seuraavalle. Toisella kertaa korjasin omia virheitä ja rata oli sujuvampi. Mark neuvoi tulemaan samalla "vinolla linjalla" tulevissa kilpailuissakin ja että hakisin vain hyvän sujuvan laukan. Silti olin pettynyt itseeni ja en ymmärtänyt mistä tämä äkillinen "näkemättömyys" johtui. Valmennuksen jälkeen ratsastin muutamia hevosia sileällä ja pohdin samalla syitä ja ratkaisuja edellisen valmennuksen tapahtumiin. En vain voinut tiputtaa aihetta mielestäni, koska virheet jäivät harmittamaan.


Viimeisenä treeninä minulla oli vielä yksi estevalmennus Amyn ja mr. starboyn kanssa. Tehtiin samaa rataa senkin kanssa ja kaikki meni jälleen oikein kivasti. S eteni ja suoritti tehtävät moitteetta. Sen laukka on myös nyt jo paljon vahvemman tuntuinen ja treenit on ilmeisemmin menneet oikeaan osoitteeseen. Edelleen minun on vain pidettävä etenkin S:n kanssa huoli, että sujun heti kaarteen jälkeen, enkä anna laukan kuolla. Valmennuksen lopuksi otin puheeksi vielä minua vaivanneet asiat aiemmassa valmennuksessa M:n kanssa ja kerroinkin, kuinka pettynyt olin ollut itseeni sen jälkeen. Keskusteltiinkin tästä asiasta  ja voin sanoa, että olo oli niin paljon parempi sen jälkeen.

 Joskus sitä vaan tarvii muistutuksen siitä, että ei ole ainoa, jolla on joskus vaikeaa löytää sitä kultaista keskitietä sujumisen ja odottamisen välillä sekä ette ole ainut, joka tekee virheitä. Tietenkin sen jo tietää, mutta jostain syystä joskus kaikki hämärtyy mielessä. "Nuoret ja vihreät  hevoset muuttuvat päivittäin. Ne kehittyvät, tekevät vihreitä ja oppivat. Joillakin ei ole luotuna automaattisesti kunnon moottoria, jolloin ratsastaja joutuu "tekemään" sen". Nyt kun itse tiedän mitä haen ja haluan laukasta niin vaadin itseltänikin enemmän. Virheiden huomaaminen on vain hyvä asia ja avain kohti uutta ovea. M on kehittynyt jo nyt huimasti eteenpäin ja kerta kerralta sitä mennään kohti uusia mahdollisuuksia ja tasoja. Mitä tästä opimme? Asoista kannattaa keskustella ja virheet eivät ole pahasta. Otsikko voikin olla hieman hämäävä, koska pohdinnoissa oli tämä tunti yksi erittäin opettavista. Niinhän se on, että virheistä oppi yleensä parhaiten.


Lauantaina treenasin aamusta muutaman havosen, jonka jälkeen lähdettiin jälleen täydellä hevosautolla kohti tunnin ajomatkan päässä olevia kisoja. Paikalle saavuttua opettelin nopeasti radan ja menin verkkaan. Maneesi ja verkka olivat hieman pienempiä, kuin viimeksi ja radalla oli muutama tiukempi tie heti kulmasta. Ensimmäinen rata oli jo paljon sujuvampi, mutta pientä jännitystä oli vielä ilmassa. Viimeiselle okserille oli tiukka kaarre kohti yleisöä, jolle olisin saanut varmistaa enemmän, joka toikin meille 4vp. Radan jälkeen M pääsi hetkeksi koppiin odottamaan toisen luokan alkamista. Rata oli kiva ja tällä kertaa kerkesin sen kävelemään. Menin heti alkupääsä ja verkassa menin alle parit hypyt. M oli jälleen paljon rennompi ja tasaisempi, eikä mitään vaikeuksia ollut. Perusradalta 0vp ja esteet nostettiin uusintaan 5-10cm. Päätin tehdä pitkät tiet ja hakea vain  sujuvaa sekä puhdasta rataa, koska kilpailu oli kuitenkin vasta meidän toinen ja nyt haettiin vain hyvää kokemusta.

M oli hyvin hereillä ja rata tuntui sujuvalta. Joissain kohdissa olisin saanut olla itse tasaisempi ja pitää olkapäälinjan pystymmässä, mutta muuten olin rataan ihan tyytyväinen. Tulos 0vp ja 5 sija. Palkintojenjaossa Maus ei paljoa stressaillut ja ruusukekkin meni korvan taakse helposti. Sai olla kyllä ylpeä tästä "pienestä" herrasta. Kotona oltiin vasta 7 maissa ja kisareissu oli vaatinut omat veronsa, joten nukkuminen oli aika osuva ratkaisu.


Eilinen päivä meni 9 treenin parissa ja tänään on sitten saanut ottaa rennosti vapaapäivän merkeissä. :) Kivaa viikkoa teille!

torstai 25. tammikuuta 2018

Kisakausi korkattu Englannissa

Vuoden ensimmäiset estekisat, viikon estetreenejä ja onnnea. Niistä on tämä postaus tehty!


Hei ja oikein kivaa torstaita!

Viimein on tullut se päivä, kun voin jälleen kirjoittaa ja tehdä videoitakin paremmin. Sillä sain läppärini takaisin viime tiistaina ja näin kahden kuukauden erossa olemisen jälkeen on fiilis aika mainio. Kuvia ja videoita on kertynyt hyvä määrä kameraan ja olikin jo aika saada korteille enemmän tilaa. Skotlannin reissulta onkin nyt tulossa muutamakin video ja kuvia reissulta tulee myös näkymään täälläkin. Näin jälkeenpäin reissun videoita ja kuvia katsoessa tulee aikamoinen ikävä tuohon säkkipillien ja ihanan aksentin maahan. Mistä sitä tietää, jos vaikka teen tänäkin vuonna ainakin yhden reissun kyseiseen maahan.

Edellisellä viikolla tuli jälleen oltua muutamissa estevalmennuksissa ja perjantain hyppyjen jälkeen kuulin, että seuraavana päivänä starttaa kisakausi. Lyhyellä varotusajalla on kyllä puolensa sillä ei ole aikaa turhaa miettiä liikaa. Perjantaina tuli oltua peräkkäin kolmessa estetreenissä jälleen niin erilaisilla hevosilla. Ensimmäisenä menin kokeneemmalla kenttähevosella, joka muistuttaa innokkuudellaan Essiä. Rata koostui erilaisista linjoista ja sai aina keskittyä ratsastamaan kutakin hevosta sille sopivalla tempolla. Ensimmäisen kanssa korkeus oli noin metrissä ja rata tuntui hyvin sujuvalta ja helpolta. Intoa riitti, mutta se oli sitä hyvää intoa - tasaisuus kuitenkin säilyi koko radan.

Toinen hevonen oli ylläolevassa kuvassakin näkyvä nuori herra, jolla riittää kokoa. Sen kanssa on keskitytty nyt hiljalleen enemmän kokoamaan ja saamaan vieteriä sen keskikroppaankin, joka pituuden vuoksi ei tule niinkään luonnostaan. Ponnistusvoimaa riittää kyllä ja korkeus ei varmasti tule olemaan esteenä ja paljon se on myös kehittynyt tänä aikana mitä olen sen kanssa treenaillut. Yksittäisinä tulessa tulin enemmän kooten, mutta radalla hain hieman isompaa tempoa. Ei hypätty nyt mitään hirveän isoa ja keskityttiin enemmän hyvään laukkaan ja teihin. Yksi linjoista meinasi jäädä hieman lyhyeksi meille, mutta muuten rata oli hyvä ja olin tyytyväinen.


Viimeinen estevalmennus tuli tehtyä mr. starboyn kanssa, joka oli jälleen varsin onnistunut. Oikeaan laukkaan ollaan nyt haettu lisää voimaa ja itse olen siinä samalla hakenut aktiivisempaa vasenta jalkaa itselleni. Treenattiin samaa rataa ja S:n kanssa sain selkeästi ajatella itse enemmän eteen ja isompaa laukkaa. Nyt se on alkanut  hyvin käyttämään oikein koko kroppaansa hypyissä mikä on mahdollistanut paremman sujumisen.Tämä(kin) nuori on kyllä yksi omista lemppareistani ja sen kanssa käytän valehtelematta hieman enemmän aikaa myös treenien ulkopuolella (minkä on saattanut snäpeistäkin huomata..:D)

Perjantai ilta kuluikin sujuvasti kisakamppeiden etsimisessä ja putsaamisessa. Seuraava aamu alkoi 6 töiden merkeissä ja kisoihin lähdettiin kahdeksalta seitsemän hevosen kanssa. Paikka sijaitsi noin tunnin matkan päässä ja en ollut itse aiemmin kyseissä paikassa ollut. Maneesi oli hyvin tilava ja se sisälti ison erillisen verkan ja kisaradan välissä oli tila "tunnelissa". Paikka oli muutenkin todella suuri ja kauppoja riitti varusteista aina ruokaan. Myös baari/kahvila oli upealla paikalla, josta näki myös poolohevosten treenejä. Tuolla poolo on suuressa osassa toimintaa ja kyllähän siinä pieni haave heräsi sitä kokeilemaan.


Sää kisapaikalla oli aika kurja ja sadetta piisasi koko päivän. Maus, joka ei ole juuri kisoissa vielä kiertänyt oli hieman jännittynyt verkkaan päästyä. Se käyttäytyi kuitenkin fiksusti, eikä tehnyt mitään typerää. Radalle päästyä pyörivät sen silmät aika tiuhaa päässä, kun kaikkialla oli jotain jännittävää. Ykkönen oli heti tiukassa kulmassa, joka hypättiin kohti ovea ja tälle saatiin tulla uudella lähestymisellä. Mikään erityisen tasainen tai upea ei rata ollut ja hyvän tempon ja rentouden hakemiseen meni oma aikanasa. Radat tuli kuitenkin suoritettua ja päätettiin mennä seuraavaan luokkaan.

Toiseen luokkaan en verkannut kauaa, koska luokat vaihtuivat aika nopeasti meidän jälkeen. Kävelin tällä kertaa radan (aiempi oli startannut ennen meidän saapumista) ja pystyin hahmottamaan nyt paremmin myös etäisyydet ennakkoon. M tuntui jo verkassa paljon renommalta ja pääsin siihen paremmin nyt sisälle. Radalla M pystyi nyt keskittymään myös paremmin esteisiin ja hyppyihin, eikä uuden ihmettelyyn mennyt aikaa. Nyt pystyin itsekkin enemmän odottamaan ja nauttimaan, eikä rata tuntunutkaan lainkaan huonolta. Harmillisesti toisesta vaiheesta M hipaisi toisella takasella takapuomin, mutta muuten rata oli hyvä. Hipaisun voisi laittaa pienen väsymisen piikkiin, mikä annettakoon anteeksi. Kaikenkaikkiaan oli toinen rata niin paljon parempi ja tästä onkin hyvä jatkaa eteenpäin.


Jostain syystä tällä viikolla omat lihakset on olleet hieman kireämmällä ja oikutelleet välillä pienesti. Yksi syy voi olla jatkuvasti muuttuva keli - yhtenä päivänä mentiin lumisateessa, toisena auringossa ja kolmantena hyisessä kaatosateessa. Tästä huolimatta on oma fiilis ollut pääosin hyvä ja tulevaisuuteen suuntaava. Tässä olisi muutama pieni projekti alla ja nyt tulisi alkaa vain ottamaan kunnon askelia niitä kohti. 

Tänään tuli tehtyä 8 treeniä ja olen nyt keskittynyt omaan vasempaan puoleen - pohkeen aktivointiin ja käden samanlaiseen tasaisuuteen. Oikea puoli olisi aina valmiina ottamaan toisen puolen työt niskaansa, mutta niin ei kuitenkaan saa käydä. Treenit menikin ihan kivasti ja tunsin vasurin olevan aina paljon parempi. Muistuttamisesta maaliin, pienin askelin.

Toivottavasti teidänkin viikkonne on mennyt kivasti!

tiistai 16. tammikuuta 2018

Kolme valmennusta päivässä


Hei ja oikein ihanaa tiistaita!

Vuoden ensimmäinen kuukausi on alkanut kiireisissä merkeissä - joinakin päivinä on treenattu yhdeksän hevosta, on oltu estevalmennuksissa, opeteltu uusia asioita ja menty kohti tavoitteita. Hevoset on toimineet kivasti ja valmennuksissa on tullut uusia ahaa-elämyksiä. Niitähän ei voi koskaan olla liikaa. Olen tämän kuukauden aikana myös kerennyt käymään uusissa kaupungeissa, nauttimaan ystävien seurasta ja saanut myös uuden lempielokuvan, josta voin myöhemmin tässä postauksessa kertoa enemmänkin. Kaiken kaikkiaan on vuosi alkanut varsin mukavasti.

2017 vuosi meni loppupuolella hieman sairastellessa ja taisinkin olla aika montakin viikkoa vähän huonommassa kunnossa. Tästä syystä ei paljon tullutkaan kuvamateriaalia tai muuta ja töiden jälkeen oli levättävä enemmän. Onneksi nyt näyttää siltä että tauti on selätetty ja olen voinut vapaapäivinäkin lähteä enemmän reissaamaan. Kipeänä oleminen oli hyvä muistutus olemaan kiitollinen terveydestä, jonka niin usein ottaa itsestäänselvyytenä. Niin, onhan jokaisessa asiassa aina ne hyvätkin puolensa.


Palataan valmennuksien pariin - nyt on alkanut taas tuntumaan siltä että eteenpäin mennään. Vaikka jouluna olikin lyhyt tauko estetreeniin niin silti se tunne oli säilynyt. Vaikka vähän ennen valmennusta miettikin näkeekö etäisyydet vielä hyvin ja kuinka hypyt sujuisi. Hevoset olivat myös innoissaan tauon jälkeen ja enemmän sain olla jarruna, kuin tsempparina. Mentiin maneesissa ratatreeniä ja yhtenä päivänä menin kahdet treenit kahdella nuorella.

Lauantaina oli kiireinen päivä treeneissä ja aloitin ratsastamisen heti 7 aamulla. Ennen lounasta olin mennyt 3 estetreenit, joista jäi jokaisesta todella hyvä fiilis. Hevoset olivat paljon tasaisempia nyt, kun ylimääräistä intoa ei ollut niin paljon. Oli myös mukava kuulla valmentajalta hevosten kehittyneen ja niiden oppinen lyhyessä ajassa paljon. Itse saan vielä välillä muistuttaa itseäni olla auttamatta liikaa radalla - minun tehtäväni on viedä hevonen esteelle ja sen jälkeen on työ hevosen. Mikä siinä onkaan että meinaa välillä tehdä liikaa? Myös omat olkapääni saan pitää ajoittain taaempana.

Yhdellä nuorista, jolla menin estevalmennuksessa opeteltiin myös erilaisiin lähestymisiin. Nyt kun tällä hevosella on enemmän taitoa jo, sen tulee oppia tulemaan niin kaukaa, läheltä kuin keskinkertaisesta etäisyydestä. Kyseinen hevonen tykkää hypätä mieluummin laagana ja se omistaa todella pitkän rungon ja askelluksen. Välillä tullessani lähemmälle tuli minulle olo, että tein väärin, mutta sitten valmentaja sanoi, että hevosen tulee oppia myös näihin ja varsinkin tälle hevoselle se on tärkeää. Kaikkea on treenattava. Nyt on avain opeteltava tunnetta milloin ratsastaa enemmän eteen, odottaa tai pitää samana, jotta hypyt osuu 'täydellisesti'. "Myös huippuratsastajat eivät näe aina etäisyyksiä. Useimmiten näkevät, mutta myös he tekevät eri ratkaisut esteelle. Voi tulla eri reitillä ja ennalta miettiä mille juuri hänen hevosen on sujuttava enemmän tai mille odottaa."Se on taito, joka on opittava, mutta joka vie aikaa oppia.


Lopuksi voit vielä palata siihen elokuvaan, josta alussa mainitsin. Menin siis ystäväni kanssa katsomaan The Greatest Showman- elokuvan, joka oli yksinkertaisesti upea. Musiikit, näyttelijät, tarina...ne vain tempaisivat mukaansa ja sitä uppoutui täysin elokuvaan, että ei enää edes muistanut olevansa elokuvissa. Saatoin myös itkeä muutamassakin kohdassa ja nauraneeni vähintään yhtä paljon. Tämä elokuva meni kyllä ehdottomasti yhdeksi lemppariksi ja sen musiikkeja on tullut siitä lähtien kuunneltua. Jos siis yhtään kiinnostaa niin suosittelen menemään katsomaan!

Tämä vapaapäivä on mennyt rennoissa merkeissä ja pian ajattelin lähteä keskustaan tavoitteena saada kone viimein korjattua. Minulla nimittäin on muutama video odottamassa tekemistä, toinen on muun muassa skotlannista ja toinen edellisestä vapaapäivästä. Toivottavasti teidän vuotenne on alkanut myös mukavasti❤

maanantai 1. tammikuuta 2018

2017 VUOSIKATSAUS

Hei ja oikein ihanaa uutta vuotta teillekin! Tästä se kaikki sitten taas lähtee, uusi vuosi ja uudet mahdollisuudet. Olen samaan aikaan todella innoissani tulevasta, koska paljon on pieniä suunnitelmia mielessä ja pienesti ehkä jännittääkin. Tämä vuosi ei vaihtunut yhdessä normaalissa kaveriporukassani katsellen raketteja Suomessa vaan sängyssä hieman sairastellen ja tyttöjen iltaa viettäen täällä Englannissa. Harmitti se alkuun, että ei voinut pukea uutta ihanaa mekkoa päälle ja lähteä kunnolla tanssimaan, mutta koti-ilta osoittautui myös ihan hyväksi ideaksi (kroppakin kiitti tästä valinnasta).

Haluan näin uuden vuoden alkuun muistella hetken myös edellistä vuotta, joka sai minut lentämään - kirjaimellisesti (ja monesti). Pidemmittä puheitta mennään itse asiaan!

TAMMIKUU

Vuosi alkoi treenien, töiden ja heppailuiden merkeissä. Paljon oli suunniteltavaa tulevaan ja olin etsimässä paikkaa ulkomailta, josta en täällä blogin puolella vielä puhunut vielä kuin alussa. Jään vuoksi ei Been kanssa voinut päivittäin treenata ja Essin kanssa  vedettiin treenit yleensä pelloilla ja maastossa. Onneksi meillä on tuolla tallilla monia peltoja käytettäväksi ja niissä pysyi varsin hyvät pohjat kokoajan.

"Välillä on voinut tuntua, että matto vedetään jalkojen alta ja on saanut aloittaa kaikki alusta. Eihän sitä tiedä mitä tässä tulee tapahtumaan, koska niin moni reitti olisi avoinna kuljettavaksi." 

Noin kuvailin tilannetta paikkojen etsintää kohtaan kuun lopussa. Se vaatii paljon aikaa ja monia taustatutkimuksia löytää se "oma paikka" kaikkien niiden lupaavien tallien joukosta.


HELMIKUU

Muutoksien kuukausi, isojen sellaisten. Tässä kuussa päästiin pari kertaa hevosten kanssa maneesille ja Barbin kanssa päästiin etenemään pienesti treeneissä. Lunta riitti ja maastoiltu tuli paljon. Löysin paikan Englannista, ostin liput ja kuukauden 22 päivä lensin tänne. Hyvästien sanominen oli vaikeinta ja tuli sitä aika paljon itkettyä tässä kuussa - niin ilosta, pelosta ja jo pienestä ikävästä. Tämä kuukausi todella muutti kaiken.


MAALISKUU

Tämä kuukausi meni nopeasti uuden oppimista ja uusien asioihin tutustuessa. Vapaapäivinä pääsin mukavasti katsomaan isoja kenttäkisoja ja samalla näkemään enemmän Englantia. Kuukauden lopussa pääsin myös yksin hevosenhoitajaksi yhdelle kenttäratsastajalle, joka oli mukava ja valaiseva kokemus heti alkuun. 


HUHTIKUU

Tämä kuu oli itselleni todella merkittävä, sillä pääsin kilpailemaan heti kaksissa estekisoissa. Ennen ekoja kisoja olin mennyt tällä hevosella kerran estetreenin, mutta  meillä kemiat  vaan jotenkin klikkasi. Aloinkin aina viikoittain melkeinpä menemään tällä hevosella, joka saapui aina valmennukseen  minun käyttööni. Kokoa tällä herralla muuten riitti ja riittää, eikä ollutkaan ihme, että minun sanottiin näyttävän ihan hyttyseltä sen selässä. Vapaapäivinä saatoin edelleen monesti mennä muiden mukana kenttäkisoihin, jotka jaksoivat aina yllättää minut koollaan ja upeudellaan. Markin ja Tanyan estevalmennusten kautta aloin tulemaan taas varmemmaksi ja itseluottamukseni kohosi hiljalleen taas ylöspäin. Pääsin lisäksi mukaan hevosten laukka treeneihin, joka tehtiin upeissa maisemissa noin puolentunnin ajomatkan päässä.


TOUKOKUU


Tämä kuukausi meni kisatessa, töissä, treeneissä ja kisoja katsellessa. Olin muutamassa kisassa hevosenhoitajana mukana Markille ja sitten muutaman kerran käytiin tekemässä laukkatreenejä samoissa kivoissa maisemissa. 

 Hevoshoitajan hommia, kisoja ja ihania ystäviä.

KESÄKUU


Tämä kuukausi meni niin nopeasti, että en kerennyt juuri edes kirjoittamaan tänne bloginkin puolelle mitään. Tuli vanhettua yhdellä vuodella ja vietettyä kivat synttärit tallijengillä. Lämpötilat hipoi päivittäin 25 astetta ja treenasin noin 7 hevosta päivässä. Menin myös viettämään yksin noin viikon lomani Lontoossa, joka oli ikimuistoinen kokemus. Paljon tuli kuvattua ja koettua. Harry Potterin studio ja Phantom of the Operan näkeminen toi kyyneleet silmiin ja onnellisuusmittari näytti punaista. Ihana kuukausi kertakaikkiaan.



HEINÄKUU

Kun edellisessä kuussa tuli pompittua pilvilinnoissa ja lenneltyä yksisarvisten kanssa niin tämä kuukausi oli tasoittamassa puntaria. Jostain syystä stressi ja itsekriityisyys olivat tässä kuussa huipussaan ja en ollut tyytyväinen moneen pieneen asiaan. Pieni pätkä kuun blogitekstistä:"Treeneissä on asiat menneet ihan mukavasti, mitä nyt joskus sitä heittäytyy liian kriittiseksi itseään kohtaan, josta viimeksi jo kirjoitinkin. Mikä siinä oikein on, että antaa kaiken vain kasautua niskaan ja oma näkö tuntuu sumenevan kaiken keskellä" . Oli tässä kuussa kuitenkin myös paljon hyvääkin - hevosten hieronnat, reissut kaverien kanssa ja valmennuksien opit.



ELOKUU JA SYYSKUU


Elokuuta tuskin kirjoitin mitään tänne, koska töissä oli todella kiireistä. Näiden kuukausien aikana jotenki kirjoittamisen into ei ollut korkeimmillaan, enkä edes kuvannut paljon. Mitään erityisen merkittävää ei tapahtunut, lähinnä mentiin samalla kaavalla treenien ja töiden parissa.



LOKAKUU


Oi ihana lokakuu. Tässä kuussa tuli tutustuttua lisää uusiin ihmisiin, käytyä viimein upeassa Bradgate parkissa ja reissattua uuteen lempparimaahani - Skotlantiin. Vietin tosiaan noin viikon yksin Edinburghissa, jossa kiipesin muun muassa muutamalle vuorelle, tapasin lisää uusia ihmisiä, opin ja olin vain niin onnellinen.

Bradgate Park

Skotlanti, Edinburgh


MARRASKUU


Tämä kuukausi oli kiireinen hevosten kanssa, koska yksi hevosistamme lähti Thaimaaseen kenttäkisoihin, jonne kaksi ratsuttajistamme meni myös groomiksi. Rupesin siis ratsastamaan noin yhdeksää hevosta päivässä ja sain alle lisää vihreämpiäkin yksilöitä. Tämä kuukausi stressasi minua alkuun todella paljon, mutta olen kyllä ylpeä siitä miten hyvin suoriuduin kaikesta. Tässä kuussa lumikin päätti ilmaantua tänne - tosin vain hetkeksi. Markin estevalmennuksista sain jotenkin extra paljon irti myös tässä kuussa ja päästiin hyppäämään isojakin esteitä taas. Pidin myös itse viikoittain valmennuksia tallilaisille, joiden palaute oli aivan ihanaa.




JOULUKUU


Vaikka en täällä sitä myöntänytkään niin olin jo aiemmin hieman jännittänyt joulukuuta. Yleensä kuusen on tottunut viettämään läheisten kanssa Suomessa ja tiesi että tämä joulukin kuuluisi eri tavalla. Tämä kuukausi sisälsi kuitenkin niin upeita kokemuksia ja hetkiä, kuten toinen reissu skotlantiin yhdessä ystäväni kanssa, yhden unelman toteuttaminen (meressä laukkaaminen!!) ja onnistumisia treeneissä. Vaikka tämän kuun aikana olinkin myös extra kipeänä eikä kuumeeltakaan päästy välttymään niin oli tämä  kuukausi silti pirun kiva! Edelleen on Skotlannin reissulta videot tekemättä, koska konetta ei ole vielä korjattu, mutta lupaan informoida kun saan sen kuntoon.


Toivotaan, että tämä vuosi on vähintään yhtä täynnä seikkailuita ja ihania hetkiä. Hyvää uutta vuotta vielä kerran ❤