keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Äkkipyrähdys kehitykseen +kuvapommi


Hei ja oikein ihanaa keskiviikkoa!

Viikko on sisältänyt jälleen niin monia upeita hetkiä, että jouduin hetken miettimään mistä kirjoittaisin ensimmäiseksi. Kuulumiset ja C:n maastoestetreenin kertomiset tuntuivat hyvältä startilta, kun eilen saatiin myös paljon kuvamateriaalia treeneistä tätä postausta kuvittamaan! Kuvista iso kiitos kuuluu ystävälleni Hollylle, joka sopivasti oli tallilla vapaapäivänään ja halusi tulla kuvaamaan. 

Viime perjantaina suunnattiin yhdessä Chican kanssa Eland Lodgen maastoesteille, jossa en itsekkään ollut aiemmin käynyt. Myös Desi tuli mukaan matkaan, joten pääsin rataa menemään muutamaankin kertaan - tämähän on vain bonusta! Paikka sijaitsee reilun tunnin päässä tallilta ja siellä järjestetään monesti myös kunnon kenttäkisoja. C ei paljoa uudesta paikasta piitannut, ei stressannut tai jännittänyt. Aloitettiin verkassa olevalla tukilla ja siitä alettiin etenemään rataa Amyn perässä laukaten ja hypäten. C suoritti kaikki esteet ilman pientäkään kyttäystä - ainoastaan tasanne tuotti ihmetystä ja C ei meinannut alkuun ollenkaan tajuta koko tehtävää. Tässä siis hyppy ylös, tasannetta ja hyppy alas. Tultiin tätä muutamaankin kertaan ja kun C meni niin voin kertoa, että ylihypättiin aikalailla. Tehtävä ei ole helppo ja onhan se varmasti näin vasta  toisella kerralla muutenkin erikoinen. Tasanne onkin meidän pieni treenattava asia näemmä vaikka lopuksi neiti sen hyvin suorittikin.

Alkuverkasta, jossa annan C:n edetä laukassa aluksi vapaasti, kevyttäistuntaa käyttäen

Tasanteelta jatkettiin taas rataa ilman pysähtymistä ja vitsi miten hyvällä fiiliksellä C meni! Se laukkasi rennosti ja hyppäsi jokaisen isommankin tukin, harjan, jopa isot portaat(!) ilman mitään. Metsään se laukkasi samalla tavalla, vesi meni vaikeuksitta ja vaikka osa esteistä olikin jo isompien luokkien niin C ei paljoa kysellyt. Radan jälkeen hyppäsin tasanteen vielä pari kertaa ja siitä jatkoin startista 4:lle asti yksin. C alkoi tässä olemaan jo hieman väsynyt, mutta esteet se meni edelleen ongelmitta. Voin kertoa, että hymyilytti.

Radan jälkeen pesin C:n kopin vieressä ja se pääsi vain nauttimaan muiden seurasta, kun menin Desin. D oli hyvän tuntuinen, hieman jännittyneempi joissakin kohdissa. Menin heti alkuverkan jälkeen yksin koko radan ja ainut este mikä toi meille pienen ongelman oli vene ennen vettä. En meinannut saada D:tä suoristettua tarpeeksi linjalle ja tultiin vasemmalta ohi. Toisella kertaa oli hyppy hyvä ja jatkettiin eteenpäin. Loppurata menikin nollilla ja radan jälkeen huilasin hetken ja sitten menin uusiksi. Veneellä pientä haparointia ja uudella kapealla sarjalla jouduin ottamaan linjaa paremmaksi, muut esteet meni taas vaivatta ja hypättiin 100cm luokan esteitä väliin. Ennen loppuverkkoja menin veneen vielä kerran ja sarjan, jotka sujui nyt paremmin. Tämä oli meidän viimeinen treeni ennen tiistain ensimmäisiä kenttäkisoja ja pieni jännitys jäi vielä kytemään.


Tuntuu, että Chica on alkanut kuoriutumaan aivan toisenlaiseksi hevoseksi lyhyessä ajassa. Aluksi oli ongelma, että C ei omistanut niin paljon lihaksia ja väsyi todella helposti. Jouduinkin ratsastamaan sitä todella paljon itse eteenpäin ja muutenkin C oli aika voimaton vielä. Kuitenkin ruuan muutoksen ja erilaisten treenien myötä on tulosta selkeästi alkanut tulemaan! C ei väsy läheskään yhtä helposti ja se jaksaa nyt kantaa itseään paremmin. Vielä toki on heikkoutta ja tehtävää edessä, mutta on ollut mukava huomata itsekkin ero edelliseen. Se ei myöskään paina kuolainta vasten alussa ja lähde juoksemaan mitä se alussa saattoi joskus tehdä.

Suuren muutoksen myötä on myös minun tullut mietittyä tapaani ratsastaa ja muutta sitä - nykyään en juuri joudu käyttämään apuja yhtä paljon, kun C etenee jo valmiiksi hyvin. Nyt saankin enemmän aluksi olla pitämässä ravia koossa, jotta ei mennä vain keskiravia. Myös kuolaimia olen lähipäivinä kokeillut erilaisia - normaali paksu nivel ei tuntunut kovin hyvältä, C painoi sille helposti enemmän ja esteillä en meinannut saada jarrutettua ollenkaan aluksi. Kolmipala kultaisella keskiosalla oli parempi, mutta ei mikään "paras mätsi". Meillä on ollut käytössä kultainen kolmipalaviiksi, josta C on tykännyt ainakin linkillistä enemmän. Kokeilin myös yhtä toista kuolainta, jota en ole aiemmin Suomessa nähnyt - lättänä pidempi keskiosa, ohuemmat taipuneet sivuosat. Kyseinen kuolain on hieman vahva, joten en käyttäisi sitä kuitenkaan päivittäin. Kokeilin tätä kuolainta yhtenä päivänä, ajatuksena saada C hieman ylemmäs, eikä nojaamaan. Ero oli hämmentävän iso. Sain pidettyä käden vain edessä rentona ja C oli tuntumalla kokoajan, mutta ei nojannut. Se oli ryhdiltään alusta asti enemmän ylhäällä ja tuntui hyvältä. Tulenkin varmaan tätä kuolainta ajoittain käyttämään, jos sille tuntuu olevan tarve.


C on päässyt viikon aikana myös menemään pellolla, jossa se on jatkanut samaa fiksua linjaansa. Ensimmäisellä kerralla mentiin yhdessä Hollyn ponin kanssa, vaikka C meinasi olla sitä mieltä, että tietää itsekkin minne mennään. Autokin tuli vastaan ja C tuskin huomasi, eikä hidastepomput tuottaneet myöskään ongelmaa. Hymy oli korvissa ja onhan se nyt hienoa, että hevonen on näin lungi melkein kaikesta. Mentiin seuraavalla kerralla yksin ja kierrettiin treenin päätteeksi isompaa peltoa. Laukkaa ei menty, koska pohja oli hieman kova. Näin vesisateiden jälkeen voisi sinne kyllä mennä ihan laukkaamaankin, kunhan vain malttaa.


 Eilen treenatessa totesin, että osaan nähdä C:n kenttäkisoissa. Se on ehdottomasti yksi niistä hevosista, jotka tuntuvat siltä, että niistä voi tulla aikas kivoja. En sano, etteikö tässä riittäisi vielä töitä, mutta se miten C on reagoinut kaikkeen..se on niin fiksu lyhyeen ratsuelämäänsä nähden. Sen liikkeet ovat jo nyt parantuneet ja se nousee enemmän ylöspäin, eikä meillä nyt hirveän pitkää aikaa ole vielä näitä treenejä takana. Seuraavaksi pitää saada siirtymiset pehmeimmiksi ja tasaisuus säilymään kaikessa.


Kokeilin myös yhtenä päivänä ensimmäistä kertaa vaihtoja, jotka C suoritti heti oikein. Toki haparointia on vielä, eikä läheskään aina ole vaihto täysin onnistunut, mutta ainakin C yrittää aina parhaansa. Se on voimansa myötä muuttunut täysin myös esteillä, joissa se imee nyt niin paljon isommalla voimalla ja saan keskittyä nyt enemmän rytmin pitämiseen, kuin moottorin luomiseen yhtä voimakkaana. Amyn ja muiden avulla ollaan saatu nappuloita lisää ja monia asioita hiottua. Voiman kasvaessa saa sitä alkaa kohdistamaan enemmän takapäähän, joka saa alkaa työntämään enemmän ja nostamaan etuosaa ylös.

 Onhan se nyt aika kaunis.
 Ilmeesi, kun huomaat helikopterin lentävän kohti ylitsesi.

Osa teistä onkin sattanut nähdä jo snäpissä tai instagramissa miten meillä meni eiliset kisat. Matskua on tuolta päivältä oikeastaan jokaiselta osuudelta, jonka vuoksi päädyinkin tekemään sen erillisenä. Fiilikset on edelleen katossa ja onhan se edelleen vaikeaa uskoa todeksi. Ensimmäiset kenttäkisat täällä ja tässä välissä on ollut muutamakin vuosi ilman niitä. Niinhän se on, että kova työ tuottaa tulosta ja sitä työtä olen täällä ainakin tehnyt.


Eilen saapui myös pakettini (muutaman tunnin myöhässä), joka sisälsi mm. uuden kenttäkilpailuihin vaadittavan kypärän, muutamat ratsastussukat, kisahousut ja Chicalle mineraalikiven. Tuo kallokypärä, tai millä nimellä se suomessa kulkikaan on kyllä todella hyvän tuntuinen päässä. Kyseinen kypärä on siis Charles Owenin 4Star skull riding hat. Miksi tämän hommasin? Olen joutunut lainaamaan jokaisella kerralla maastareille tai muualle kys. kypärää vaadittavaan paikkaan aina ystäviltäni ja tuntui, että nyt on aika hommata viimein oma. Englannissa on kallokypärä pakollinen turvallisuuden vuoksi maastoesteille ja jopa joissakin paikoissa maastoestetreeneihin. Jokaisena vuotena on kypärä tägättävä (voi tehdä kisoissa), jolloin joku tarkistaa kypärän kuuluvan kriteereihin ja laittaa siihen teipin. Sama homma myös esteillä kenttäkisoissa, jos käytät eri kypärää.

Mitä mineraalikiveen tulee..C rakastui siihen ja malttoi tuskin jättää sitä aluksi rauhaan. Pitää varmasti seuraavalla kerralla hommata isompi yksilö, koska en usko tuon kovin kauaa säilyvän.

 ^Yksi omista suosikeista
"Kato nyt miten yritän, noin vaan nousee jalka!"

Hei, jos joku teistä olisi halukas/kykeneväinen tekemään meille uuden bannerin niin olisin enemmän, kuin kiitollinen! Olisi mukava saada jokin yksinkertainen ja kesäinen niin saisi Chicankin siinä näkymään :) Sähköpostia mulle voi laittaa niin voin laitta kuvia ja muuta sitten sitä kautta - beedaiida[at]gmail.com

Toivottavasti tämä pieni kuvapommi ei ollut liikaa. :D

lauantai 19. toukokuuta 2018

Chica elämänsä ekoissa estekisoissa!

Miten menivät Chican ensimmäiset kilpailut?
 Tuliko yllätyksiä käyttäytymisessä tai pelottivatko esteet vauvaa? Tästä postauksesta sen saa tietää!


Jos viikko sitten olisi joku sanonut, että menet muuten Chicalla estekisoihin keskiviikkona niin en olisi ehkä uskonut. En ollut kuitenkaan treenannut esteitä C:n kanssa, kuin muutaman kerran ja nekin enemmän yksittäisinä. Ajattelinkin, että vasta muutamien ratatreenien jälkeen voisi suunnata kisa-areenoille. Noh, toisinhan siinä kävi, mutta onneksi menin!

Tiistaina olin viettämässä normaalia vapaapäivääni ja olin jo suunnitellut edellisenä päivänä meneväni pitkälle maastolenkille yhdessä kaverini kanssa, kun aikaa nyt olisi. Talliin mennessäni minulta kuitenkin kysyttiin haluaisinko mennä estevalmennukseen tänään ja huomenna estekisoihin. Olin hetken, kuin puulla päähän lyöty ja samalla hymy nousi huulille. Olisiko nyt tullut se aika? Päätin mennä valmennukseen, laitoin C:n valmiiksi ja suuntasin ulkokentälle. Olin ajatellut, että jos valmennus menisi hyvin, menisin kisoihin. C tuntui ihan hyvältä verkassa, hieman se meinasi ajoittain yrittää puskea kuolainta, mutta pohkeella sain sen takaisin etenemään ja rennoksi. Helposti meinaan nyt ratsastaa sitä jopa turhan eteneväksi ravissa ja saankin nyt ajatella jopa hieman rauhallisempaa tahtia, mutta voimaa on oltava.

Aloitettiin tulemalla pystyä kahdella vihreällä täytepalikalla ja C hyppäsi sen hyvin. Keskityin tässä sujuvaan laukkaan kulmassa ja käännöksessä, joka on hieman kootumpi ja josta voin sujua esteelle - ilman puskemista tosin. Tämän jälkeen tultiin okseria ja sain sille nähtyä hyvin etäisyydet. Kerran tein liikaa ja tultiin hieman isompana sisään, mutta C suoritti hyvin tämänkin. Muutaman kerran jälkeen tulin sitten vieläkaksi uutta linjaa 4 laukalla, toinen sarja, josta 4 pystylle. Tämä oli muuten ensimmäinen "rata", jota ollaan treenattu, koska yleensä ollaan menty yksittäisenä. Sarjalle tultiin kulmasta, eikä linja ollut täysin suora, joten minun oli pidettävä huoli, että C oli suorana kulmasta. Nämä menivät itseasiassa todella kivasti ja Amy sanoikin C:n näyttäneen parhaimmalta mitä hän on nähnyt minun sillä hyppäävän. Päätin mennä seuraavan päivän kisoihin, joten edessä oli kunnollinen pesu ja viiksien trimmaus. C oli niin helppo trimmata! Pitäisi joku päivä se itseasiassa klipata kokonaan, koska näillä kuumilla keleillä se hikoilee paljon.
 

Keskiviikkona aloitin työt puoli 6, joten herätys oli 4 maissa. Voin sanoa, että aika silmät ristissä tuli oltua hetki. Ruokin kaikki hevoset ja ratsastin yhden yksäreistä. Sitten vaihdoinkin kisakamppeet ja laitoin C:n valmiiksi. Matkaan meni noin puolitoistatuntia, C oli ilmeisesti ekaa kertaa kuljetussuojien kanssa ja oli kuulema moittinut hieman takasia. Muuten matka sujui vaivatta ja kisapaikalla C sai olla hyvin rennosti, sillä meidän luokka alkoi vasta puoli 2 maissa. Olin auttamassa laittamaan hevosia valmiiksi, pois ja muuten juottamassa. C upotti koko turpansa joka kerta sankoon ja hymyili tämän jälkeen hetken. Huumorinaisia selkeästi.

80cm esteet näyttivät niin pieniltä 125cm jälkeen ja luokassa ei ollut paljoa porukkaa. Opettelin radan pari minuuttia ennen radalle menoa, koska kävelyä ei pidetty. Verkassa C oli hieman jännittynyt alkuun, kun paikka oli uusi. Hypyt menivät hyvin, eikä C katsellut mitään. Rata oli aika ilkeä, varsinkin ykkönen, joka oli laitettu pelokkeilla. C ei kuitenkaan katsonut mitään, ei siis yhtään mitään. Se vain hyppäsi kaiken mitä eteen tuli ja innostuikin sopivasti. Mm. 2-3 linjalla olisin saanut laittaa sen odottamaan välissä hieman paremmin ja etäisyydet ei kaikkialle napsannut, mutta olihan tämä toki meidän ensimmäinen oikea ratatreenikin ja C:n aivan ensimmäinen kilpailu. Esteet oli sen verran pieniä, että olisin voinut helposti niitä ravaillakkin tarvittaessa. Tulos 0/0vp.

90cm radan menin välittömästi tämän jälkeen. Hyppäsin kerran pystyn alle ja siirryin radalle. Hetken mietin tekisinkö kaksi rataa, kun kokemus jo muuten oli niin iso C:lle, mutta se tuntui vielä vireältä, joten päätin sen tehdä. Radalla kyllä alkoi huomata väsymyksen ja otettiin pari puomia alas. C ei kuitenkaan jälleen katsonut mitään tai stressannut. Se vain meni, eikä kysellyt. Olin siitä varsin ylpeä ja radan jälkeen odotti autolla herkkuja. Lähdettiin pian tämän jälkeen kotia kohti, jossa C pääsi ruuan kimppuun. Seuraavana päivänä tein palauttavan treenin ja maastolenkin, joka oli C:lle hyvä aivojen tuuletus. Perjantaina tehtiin koulutreeni, josta sain pientä materiaaliakin, jonka voin seuraavaan postaukseen laittaa.


Noista kilpailusta voi hyvillä mielin jatkaa seuraaviin kilpailuihin. Enää on myös alle pari viikkoa omiin kenttäkioihini täällä, jännittävää.

tiistai 15. toukokuuta 2018

Alashyppy on pahin - ensimmäistä kertaa maastoesteillä


Hei ja ihanaa alkanutta viikkoa!

Meidän viikko on alkanut hyvin treenien merkeissä. Olen nyt pävittäin käynyt Chican kanssa maastossa kävelemässä treenin päätteeksi, mikä on ollut niin minulle, kuin C:llekkin kiva päätös. Vielä ollaan menty samaa reittiä, koska tielle ajattelin mennä vasta, kun saadaan seuralainen mukaan. C ei kuitenkaan ole juuri aiemmin maastoillut mitä  tiedän ja kaikki on vielä kovin uutta. C on ollut erittäin rohkea ja rauhallinen maastoillessa yksin ja ei luultavasti paljoa välittäisi uudesta reitistä, mutta on se kaveri ihan kiva tuki alussa.

Viimeviikon keskiviikkona oltiin C:n kanssa Tanyan estevalmennuksessa, jota ennen menin Desillä maastoesteillä. D oli siis minulla treenattavana/läpiratsastettavana omistajan pyynnöstä muutaman viikon ja kävin sillä parit estekisatkin ihan hyvillä radoilla. Nyt olen mennyt vain maastoesteillä ajoittain ja omistaja on mennyt normaalisti. Ollaan menty myös eripaikoissa muutamat maastoestetreenit ja hypätty intermediaten esteitä. Se on oikein kiva nuori, jonka kanssa ollaan itseasiassa menossa parin viikon päästä ihan kunnon maastoestekiosoihin! Ensimmäiset minulle täällä Englannissa ja muutenkin muutamaan vuoteen, tulee siis aika kiinnostava päivä. Tanyan valmennus meni C:n kanssa ihan hyvin, se vain oli lopussa aika väsynyt ja sain olla ratsastamassa sitä enemmän eteen. Loppuraveissa C kuitenkin meni oikeinkin kivasti, eikä hypyissäkään ongelmia ollut. Tämän jälkeen aloin muuttamaan asteittain mixiä toiseen mixiin, joka sisältää enemmän kauranjyviä ja on muutenkin energiarikkaampi. Muutos on ollut aika näkyvä.


Torstaina mentiin ensimmäistä kertaa treenaamaan maastoesteitä kävelymatkan päässä olevalle radalle. C oli niin reippas ja käveli stressaamatta muiden kanssa uutta reittiä. Rata koostuu eri osoioista, joille pääsee hyppäämällä eri esteitä. Alkuun ravailtiin ja laukattiin verkkana ensimmäisellä osiolla ja C ei ollut lainkaan vahva tai peloissaan. Sitten alettiin tulemaan tukkeja yms. muiden kanssa ja selväksi tuli, että C todella rakastaa maastareita. :D Imua riitti ja se oli aina menossa uusille esteille, eikä jännittänyt. Tultiin ratana alkuun muiden perässä kaikkea ja sitten yksin, mikä ei ollut C:lle ongelma. Tultiin erilaisia portteja, tukkia, harjoja, ojia ja myös portaita hyppynä ylös ja suoraan alas. Aluksi olin itse liikaa alasmenossa etunojassa, kun olisi pitänyt nojata taakse ja työntää jalkaa eteen. Portaat ja muut  isommat alashypyt ovat kyllä ehdottomasti minulle vielä yksi projekti, koska joudun vielä keskittymään paljon ajatukseen työntää jalkaa eteen ja avata kättä, jotta ohjat menevät pitkiksi. En vain ole juuri aiemmin tehnyt alashyppyjä niin paljoaja joutunut oppimaan oman vartalon "heilautusta" taakse. Toisella kertaa oli hyppy paljon parempi ja jokaisella kerrallaahn sitä oppii lisää.

Mentiin eri osioilla ja loppupuolella sain myös itselleni pari videota, kun menin yksin rataa. C hyppäsi harjat ja talot hyvin, rengas-sarjalle tulin aiemmin pari kertaa hieman liikaa oikealta, mutta saatiin sekin korjattua, kun itse pidin enemmän oikean pohkeen kiinni. Harmillisesti en läheskään kaikkea saanut videole,koska oltiin kaikki hyppäämässä samaan aikaan. C oli kuitenkin todella fiksu ja olin siitä todella ylpeä. Lopuksi C alkoi jo olemaan hieman väsynyt ja yhdet portaat (alla vettä ja ruohoa) alaspäin osoittautui meidän projektiksi. Ylös se meni ne ongelmitta, alaspudotus vain alkoi olemaan hänestä vaikeaa. Tässä hetken oltiinkin ja tulin välillä pysähtyen keskelle ja mennen siitä alas, joka oli C:stä helppoa. Seuraavalla kerralla tullaankin aloittamaan tältä osiolta, jotta saadaan nämäkin portaat helpoiksi ja energiaa on keskittyä niihin. Tämä on kuulema ollut todella monelle hevoselle ongelma ja vienyt muutamatkin treenit. Päätettiin rata hyvään hyppyyn ylös ja mentiin sitten takaisin tallille.C sai pari naarmua takaseen, mutta nämäkin vain pintanaarmuja onneksi.



Olen päivittäin mennyt 6-7 hevosta nyt ja Ceen menen yleensä viimeisenä, jotta pääsen sen kanssa maastoon lopuksi halutessani ja mikään kiire ei ole. Maastoestetreenin jälkeen C piti yhden palauttavan päivän ja mentiin eteen-alastreeni ja lopuksi maastoon kävelemään. Lauantaina mentiin hieman kovempi treeni ja treenattiin siirtymisä askellajien sisällä. Lopuksi maastoon ja pesun kautta laitumelle. Sunnuntai ja maanantai jatkettiin koulutreenien kanssa sekä maastossa lopettamiseen.

Tänään olin Amyn estevalmennuksessa ja mentiin itseasissa meidän ensimmäinen pieni ratatreeni. C oli nyt paljon voimakkaampi ja sain sen ratsastettua heti alussa paremmin jalan eteen. Minun oli vaan keskityttävä hyvään laukkaan kulmassa ja saada sujuva lähestyminen esteelle, ilman C:n menemistä pitkäksi. Lopuksi tultiin 4-laukan linjoja ja Amy sanoikin C:n näyttäneen parhaimmalta nyt mitä hän oli sen nähnyt. Treenin jälkeen oli vuorossa kunnon pesu ja laitumella tietenkin päätti C mennä heti pyörimään. Huomenna ollaan menossa siis ensimmäisiin estekisoihin, joissa mennään luultavasti aika pienet luokat 70,80 tai 90 vain sujuvan radan ja hyvän kokemuksen saamiseen. C:lle eiongelmana ole korkeus, mutta nyt haluan vain itselle tuntumaa sen kanssa kisoissa.

Pitäkäähän peukkuja !

tiistai 8. toukokuuta 2018

Uusi hevonen - Englannissa!

Otsikko kertookin jo mistä tämä postaus tulee sisältämään. Blogissa on eletty hetken pientä hiljaiseloa  koska olen ollut monen asian äärellä. Yksi niistä on ollut tämä, jo pitkään suunniteltu ja harkittu - hevosen hankkiminen. En ole viitsinyt tänne aiemmin kirjoittaa tästä, koska mikään ei ole ollut täysin varmaa. Nyt kuitenkin on tullut aika, kun voin tästä myös teille kirjoittaa! 


Derrynavogey twilight, "Chica"  on 6-vuotias Irlanninpuoliverinen tamma, joka on arviolta noin 167cm säkäkorkeudeltaan. Se on sisäänratsastettu vasta viimevuonna, koska aiemmassa paikassa, sille ei ole ollut niin paljon aikaa ja sen on annettu kasvaa rauhassa. Tästä huolimatta se osaa jo nyt todella paljon ja omistaa todella hyvät aivot (oppii nopeasti, ei pelkää oikeastaan mitään ja olenkin sanonut sen olevan "vanha" henkisesti). Esteillä se on todella varovainen, ei kyttää mitään ja omistaa paljon scouppia. Jokaisella kerralla mitä olen sillä hypännyt, se on mennyt jokaisen uudenkin esteen ilman mitään katsomista tai epäröintiä. Olen työskennellyt C:n kanssa noin muutaman kuukauden nyt yhteensä ja se on jo nyt kehittynyt paljon. Lihasta se saa vielä saada paljon lisää, joka tulee kyllä muuttamaan paljon. Lihasmassan määrästä oikeastaan huomaa, että kovaa treeniä ei ole takana vielä kovin pitkää aikaa. Selkään, pakaroihin ja kaulaan saa aikalailla massaa ja voimaa saada lisää, mutta uskon niiden aika nopeasti sieltä alkavan vahvistumaan.

Luonteeltaan C on todella rauhallinen, eikä paljoa stressaa mistään. Laittaessa ja karsinassa se lähinnä vain syö tai oleskelee. Se muistuttaakin aika paljon Barbia, mikä varmasti onkin yksi niistä syistä miksi siihen heti ihastuin. Barbin tavalla sillä on kapasiteettia, liikettä ja se haluaa miellyttää ratsastajaansa. Se on kuitenkin myös suhteellisen leikkisä luonteeltaan ja kaipaa myös paljon läheisyyttä ja rapsutuksia. Se kuuntelee ratsastajaansa, lähtee esteellä mistä pyytää ja odottaa hyvin. Koska kilometrejä ei ole vielä paljoa takana niin toki myös oppimistakin riittää. Vielä olen keskittynyt sen kanssa lähinnä hyvän rytmin löytämiseen, hyvän moottorin luomiseen ja kokoamiset ja muut on vähemmällä. Haluan edetä sen kanssa tasaisesti sitä kuunnellen, enkä lähteä vaatimaan liikaa.

Treeneissä olen mennyt paljon puomitreeniä ja olen ollut sen kanssa muutaman kerran estevalmennuksessa. Ollaan menty noin metrin tehtäviä ja C hyppää aina niin varovaisesti. Minulla on siltä vielä opittavaa, koska joskus meinaan koota sitä turhaa ennen estettä, kun vielä ollaan kuitenkin siinä vaiheessa, että nyt vaan sujutaan. Kun sujuminen on helppoa voidaan alkaa ottamaan jarruja enemmän käyttöön. Esteillä se on suorittanut hyvin niin vettä, kuin täytteitäkin, eikä se paljoa välitä mitä sen eteen laittaa. Moottori on vain ensin luotava.


Chica tuli tosiaan meidän tallillemme myytiin/ratsutukseen vuoden alkupuolella ja sillä aloinkin päivittäin menemään. Tykästyin siihen melkeinpä välittömästi, vaikka voimaa sillä ei ollut vielä paljoa tehdä pitempää treeniä. Kerkesin menemään sillä noin kuukauden, kun se lähti takaisin omalle tallilleen. Päivä oli itselleni haikea ja luulin, että en siihen enää törmäisi. Kuitenkin yhtenä päivänä vajaa kuukausi myöhemmin näin tutun pään tulevan karsinasta pihalle talliin ratsastettuani. Nyt Chica oli tullut kunnolla myyntiin ja pitkän harkinnan jälkeen ilmoitinkin olevani kiinnostunut sen ostamisesta. 

Harvoin sitä tulee tilaisuutta ratsastaa ja tutustua hevoseen näin pitkän ajan sisällä ennen ostamista. Olen kerennyt näkemään millainen C on päivittäin ja miten se vastaa oppeihin. Se on ollut vain positiivinen yllättäjä, aivan kuten Barbikin. Eläinlääkärintarkastuksen jälkeen tehtiin viimeiset sopimukset ja C oli siirtymässä minun nimiini. Olo oli uskomaton ja edelleen minun on sitä vaikea tajuta. Minulla on viimein oma hevonen täällä.


Tavoitteena minulla on C:n kanssa kilpailla esteitä ja mahdollisesti myös kenttää tällä kaudella. Ensin on vain päästävä tekemään kunnon ratatreeniä ja menemään enemmän maastoesteille, joilla C itseasisssa oli ensimmäistä kertaa eilen! Mentiin läheiselle maastoestepaikalle ratsain ja C (edes maastoilua ei takana) meni, kuin olisi aina mennyt maastossa. Alkuun mentiin toisen hevosen perässä ratana esteitä, joille C oli niin innolla menosssa. Myös isohkot harjat,portaat, vedet, talot jne sujui ongelmitta. Olin niin onnellinen ja kuin puulla päähän lyöty - olen taitanut ostaa kenttähevosen! Se hyppäsi kaikki samat, kuin monta vuotta kokeneemmat ja laittoi ne tuntumaan helpolta. Lopuksi väsymys vain iski ja toiset portaat jäivät seuvaan kerran projektiksi. Muutamat naarmut tuotiin mukana, mutta nekin olivat vain pieniä onneksi ja paranevat nopeasti. Nyt se vain kaipaa lisää voimaa ja kestävyyttä. Tulen luultavasti tässä ajan kanssa myös kokeilemaan eri 'ruokavalion' ja määrän vaikutusta, koska energiaa se tarvitsee päästäkseen kehittymään.

Täällä meillä on myös hyvät apujoukot - monta osaavaa valmentajaa päivittäin lähellä, upeat treenimahdollisuudet, kivenheiton päässä monesta treeni paikasta (niin este, kuin maastoeste) ja mahdollisuudet myös laukkatreeneihin pellolla sekä maastoiluun. Ensiaskeliahan tässä vasta mennään ja tullaan molemmat oppimaan paljon. Tuntuu vain niin hyvältä, enkä voisi olla onnellisempi

Loin muuten hevosille omistetun ig:n viimein, josta pääsee lähemmin seuraamaan meidänkin treenejä ja arkea Chican kanssa. Jos siis meidän matka kiinnostaa kohti kisakenttiä ja muutenkin omia treenejäni täällä Englannissa - @beedaequestrian voi otta seurantaan.


Uskon tämän postauksen jättäneen vielä kysymyksiä, joten ajattelin teidän voivan tähän kommenttikenttään niitä heittää. Voin sitten tehdä erillisen postauksen, johon niihin vastailen ja samalla Chicakin tulee tutummaksi täällä. :)

Tästä alkaa meidän yhteinen taival.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

"Älä pelkää rikkoa hyvää kuvaa"

Yksi haasteistani on ollut hyvästä vielä parempaan vaatiminen - hevosen rajojen kunnolla koetteleminen ja niiden ylittäminen. Olen voinut  kuulla hevosen näyttävän todella hyvältä ja kauniilta, muta voisin vaatia vielä enemmän, tehdä hyvästä parempaa. Oma heikkouteni ja samalla myös vahvuuteni on, että olen ja pyrin olemaan hyvin mukava hevoselle. Miksi tämä on sitten myös heikkous? Miksi ja miten rikotaan kuva hyvästä? Miten koetellaan hevosen ja itsensä rajoja? Näitä asioita on tullut käytyä läpi ja pohdittua paljon varsinkin tämän viikon aikana ja haluan niitä käydä läpi myös tänään tässä postauksessa - mukana pari esimerkkejä ajaltani täällä Englannissa.

Barbi on aina ollut valmiina tekemään kaikkensa miellyttääkseen ratsastajaansa.

ESIMERKKI 1:
Olen ratsastamassa hevosella, jolla en ole mennyt todella pitkään aikaan. Kyseessä on nuorehko, hieman monesti ratsastajaa testaava hevonen, joka ei yleensä halua tehdä mitään extraa, ellei ole täysin pakko. Heti alussa se vastustaa pohjetta, raippaan reagoi niskotellen, testaa pääsisikö pälkähästä. Laitan sen liikkumaan eteenpäin, jumppaan molempiin suuntiin ja haen pehmeyttä ja sulavuutta liikkeisiin. Niskottelu pohjetta ja raippaa kohtaan loppuu hetken ratsuttamisen jälkeen, kun en anna periksi. Vaadin kuuliaisuutta, palkitsen hyvistä hetkistä ja reaktioista. En kuitenkaan tässä vaadi vielä paljoa, vaan haen hyvää perusrytmiä. Edessä on kentän pelottavin kulma, jossa olen nähnyt hevosen x niskottelevan monesti omistajalleen. Hevonen testaa pääsisikö pälkähästä, niskottelee, jolloin käytän pohjetta enemmän vastakkaiselta puolelta kulmasta. Jatkan jumppailua, haen hyvää rytmiä ja toisella kertaa ei reaktiota enää juuri tule - katsahdus kulmaan, mutta taivutan tässä sisällepäin ja käytän sisäpohjetta aavistuksen enemmän - ongelma selvitetty ja kulma ignoorattu.

Tässä vaiheessa saan kuulla yhdeltä valmentajistani, että saan vaatia hevoselta enemmän. Hevonen näyttää kivalta ja hyvältä, mutta se laittaa minun tekemään liikaa töitä - voin vaatia hyvästä parempaa ja minun ei saa pelätä rikkoa hyvää kuvaa. Mitä tällä hyvän kuvan rikkomisella sitten tarkoitetaan? Kun vaadin enemmän, hevonen joutuu tekemään extraa ja monesti voi protestoida tätä = kuva hyvästä rikkoutuu. Kuitenkin tämän protestoinnin jälkeen on meno yleensä parempaa =hyvä muuttu paremmaksi. Tässä tapauksessa hevosen tuli reagoida nopeammin apuihini, eikä vastata niihin viiveellä. Jos reaktio pohkeeseen ei tule, käytän raippaa pohkeen taakse muistutuksena. Vaadin reaktion heti, eikä viiveellä. Tietenkin hyvästä ja oikeasta reaktiosta jälleen palkitsen. Haen ilmavuutta askellajeihin lisää, keveää etuosaa ja kuuliaisuutta. Pienen protestoinnin ja testaamisen jälkeen muuttui hevonen ilmavammaksi, nopeammaksi ja keveämmäksi. Lennokkuus kasvoi ja etuosa keveni. Kuvan rikkominen kannatti ja näin muutaman ratsastuskerran jälkeen on hevonen jo niin eri tuntuinen, reagoi nopeammin, liikkeet ovat sulavampia ja niskottelua ei juuri ilmene. Edelleen on töitä edessä, mutta suunta on ainakin ollut oikea.

Tanyalla on todella taito saada hevosien sisäinen moottori kehittymään 

ESIMERKKI 2.

Olen estevalmennuksessa isokokoisella 6-vuotiaalla hevosella. joka on hyvin mielenkiintoinen tapaus. Se tekee yleensä kaiken pilke silmäkulmassa, haluaa oppia ja oppiikin nopeasti, mutta osaa ajoittain olla myös vaativakin. Alkuverkoissa hevonen tuntuu ihan hyvältä ja laukkapuomitehtävä sujuu hyvin. Radalla saan kuitenkin kuulla valmentajaltani, että laukka on kyllä nätti ja hevonen näyttää hyvältä, mutta nyt siihen tarvitaan vielä lisää poweria. Okserille tultaessa hevonen ei reagoi pohkeeseeni ja jää hitaaksi kulmasta, jolloi keilataan este alas. Minun olisikin pitänyt vaatia nopeutta ja terävyyttä heti alkuun ja muutta "nätti ja hyvä" vielä paremmaksi. Oltava "ei niin mukava", kuten olen saanut nyt muutaman kerran tämän vuoden sisällä kuulla.  Koen kuitenkin kehittyneeni tässä, koska olen tietoisestikkin alkanut työntämään omiakin rajojani hevosten kanssa. On uskallettava vaatia, koska hidas reagoiminen apuihin voi tulla kohtalokkaaksi - esimerkiksi juuri este- tai kenttäkisoissa, jossa yksikin väärä askel voi tuoda pahankin lopputuloksen.

Aiemmin mainitsin raipan käyttämisestä pohkeen taakse. Täällä ollessani olen saanut myös tämän uutena oppina. Ennen käytin raippa helposti lautasille tai lavalle (lähinnä aktivointina). Suhteellisen alkuaikanani täällä Tanya sitten neuvoikin, että minun tulisi käyttää raippaa aivan pohkeeni taakse. Hevonen reagoi tähän nopeammin ja paremmin. Meillä on käytössä täällä yleensä aina "koulutusraipat", eli ihan normaalit kouluraipat, jossa on päässä ohuehko lätkä. Alkuun suhtauduin tähän vähän epäillen, mutta näin jälkikäteen on tämä osoittautunut aika hyväksikin kohdaksi. Takaosaan koskiessa hevonen helposti saattaa reagoida enemmän pukittaen, kun taas pohkeen taakse paine on hyvin keskiosassa ja myös terävöittää pohkeen vaikutusta. Ennen myös pidin näitä pitkiä raippoja noin keskiosasta yläpäätä, mutta nykyään on raippa normaalisti aivan päästä kädessä. Näin saan hyvin pienelläkin käden liikkeellä kosketuksen. Raippa on, kuin käden jatko-osa.

Maastoesteradalla on hevosen oltava kuulolla.

Kehittyäkseen on tehtävä enemmän, vaadittava ja ylitettävä rajoja. Se ei ole helppoa ja vaivatonta, se vaatii päättäväisyyttä ja lukuisia toistoja. Katsoessani vanhoja kuvia, osa vain hetki ennen tänne saapumistani nään jo itsessäni ison eron. Täällä ollessani olen päässyt menemään lukuisilla eri tasoisilla, kokoisilla ja ikäisillä hevosilla, joka on tuonut mukanaan paljon uusia asioita, oppeja ja näkökulmia. Koen uskaltavani juuri vaativan enemmän, vaikka edelleen on muistutus, "voit vaatia enemmän, uskalla rikkoa kuva" paikallaan. Esteillä ajattelen eri asioita, ennen keskityin enemmän esteiden ulkonäköön ja niiden jännittämiseen mikä toi tietenkin vain mutkia matkaan. Nykyään etsin linjoja paremmin, mietin miten etenen esteelle ja etsin ratkaisuja. Tällä hetkellä on minun keskityttävä juurikin sopivan energian saamiseen ja ylläpitämiseen heti alussa, matkustamiseen ja samalla hartialinjan pystyssä pysymiseen ja käden etenemiseen. Eri hevosilla on eri ongelmat ja tavat reagoida, joten omaa ratsastustaan saa miettiä ja muuttaa aina sen mukaan (7 hevosta peräkkäin onkin hyvää aivojumppaa).

Yhden hevosen kanssa minun tulee olla luottamatta siihen liikaa, varmistettava ja tuotava jopa hieman lähelle jokaista estettä. Toisen kanssa minun tulee matkustaa, antaa sen vain jatkaa hyvää laukkaa ja antaa esteiden tulla minun luokseni. Kolmannen kanssa saan olla ratsastamassa eteenpäin, sujua ja sitten rentouduttava. On se ratsastus niin helppoa ja yksinkertaista, eikös? Joskus sitä toivoisi sen olevan todella sitä, mutta onhan haasteet aina myös mukavia. Mikään päivä ei tässä ammatissa ainakaan ole samanlainen.

Tälläisiä pieniä pohdintoja ja mietteitä näin viikonlopun päätteeksi. Toivottavasti teillä on ollut mukava viikko takana!


tiistai 3. huhtikuuta 2018

Ensimmäiset kilpailut isolla ferrarilla

Ensimmäiset kisat Clifillä hyvillä tuloksilla ja monia treenejä. 


Hei ja ihanaa alkanutta viikkoa.

Olenkin jo aiemmin kertonut täällä blogin puolella meidän treeneistä Clifin kanssa. C:n kanssa tosiaan ollaan viime kesänä hypätty kotona hieman valmennuksissa ja se on käynyt muistaakseni myös pari kertaa Markin kanssa kisoissa. Kuitenkin ennen tätä alkukautta se on ollut kevyemmällä ja aloitettiin esteillä vasta kuukausi sitten. C on aivan upea luonteinen ja todella suuren kapasiteetin omaava yksärihevonen, jonka kanssa olen jo alusta asti treenaillut. Olikin todella ihanaa päästä aloittamaan pientä kisaamista myös senkin kanssa. Mitään isoa suunnitelmaa ei ole, eikä varmsti viikottain mennä kissoihin. 

Maus, 6v jonka kanssa olen kilpaillut täällä eniten on nyt saanut omistajansa takaisin tänne Amerikasta ja on ollut mukavaa päästä yhdessä näkemään heidänkin menoa. Enää en siis ole tästä syystä kilpaillut tai treenannut hänellä. Tulen tässä piakkoin ilmeisemmin hetken M:lla treenaamaan omistajan ollessa muualla reissulla, joka on minulle vain mieluista. Aina on kiva päästä opettamaan ja samalla oppimaan näiden nuorienkin kanssa.


Edellisellä viikolla 11 ponia lähti isona lössinä Irlantiin kilpailuihin, torstaista tähän päivään asti. Tallilla on siis ollut meille hyvin hiljaista, vaikka itse olenkin tehnyt normaalit 6-7treeniä päivittäin. Hevoset on toimineet hyvin, eikä treeneissä ole ollut mitään sen huonompia hetkiä. Työt on siis sujuneet leppoisasti, vaikka välillä omat ajatukset heittävät kärrynpyörää sen ulkopuolella. Niin paljon on kerennyt muuttumaan ja tapahtumaan Suomessakin sinä aikana, kun olen ollut täällä, eikä se ole todella ollut helppoa läheskään aina itselleni.Ystäviä ja perhettä on tullut kaivattua ja puheluiden jälkeen saattaa jäädä hieman tyhjä olo, vaikka toisen ääntä ja kuulumisia onkin ihanaa kuulla. Sitä vain haluaisi pystyä olemaan ja kokemaan kaiken samaan aikaan Suomessa, kuin myös täällä. Itsensä teleportoiminen olisi kyllä kätevää.


Viime perjantaina mentiin tosiaan Weston Lawnsissa oleviin estekisoihin porukalla, jossa olen muutaman kerran aiemminkin käynyt. Päivää ennen oltiin C:n kanssa Tanyan estevalmennuksessa, joka meni ihan hyvin. Sain lähinnä keskittyä rentouteen ja sujumiseen, kun alussa C on hyvin helposti kankea ja vaatii kunnon verryttelyn. Mentiin pientä rataa lopussa, jossa jälleen oli itse lähinnä matkustettava ja tasapainotettava vain menoa kulmissa. C helposti saattaa alkaa innostumaan enemmän ja tulemaan koko kropallaan ylöspäin, jossa tärkeää on rentous omassa kädessä ja pohkeen kiinni pitäminen. Hyvillä mielillä lähdettiin siis seuraavan päivän (pitkiin) kisoihin.

Työt aloitin 5 ja kisoihin oli lähtö 6:30. Hevosauto oli täynnä ja mentiin eri ringeissä. Isommalla areenalla startattiin 105cm ja toisessa 80cm. Itse sain alkuun olla enemmän groomina ja auttamassa muita, koska menin C:llä vasta 12 aikoihin. Päivän osasi ennustaa menevän myöhälle myös siitä, että yksi meistä meni myös päivän vikassa luokassa. Päivä alkoi siis itselläni aika rennolla otteella ja minulla oli hyvin aikaa myös tutustua rataan myöhemmin. 90cm rata oli aika mukavan tuntuinen, eikä siinä ollut mitään kovin vaikeita linjojakaan. Yhdelle tultiin päädyn kulmasta tiukemmin, mutta C hoiti sen hyvin. Jännittynythän C oli ajoittain, mutta toisaalta se oli myös hyvin lungi näin ensimmäisiksi kisoiksi - se on kyllä niin ihana hypätttävä, vaikka välillä meinaakin jalat mennä pilviin. Tulos 0/0vp. Tämän jälkeen se pääsi hetkeksi nauttimaan muiden seurasta autoon, koska seuraavaan luokkana oli aikaa.


Toisen luokan rata oli jälleen mukavan näköinen ja mitään suurempia yllätyksiä ei siitä löytynyt. Radan alkaess C oli varsin innoissaan ja ennen ykköstä jouduinkin pitelemään sitä enemmän. Kolmoselle todella sujuttiin kulmasta, joka toi ison hypyn ja tämän jälkeen olisin saanut itse istua paremmin alas ja odottaa, koska tultiin toiselle lähelle tämän vuoksi. Onneksi C on tarkka jaloistaan ja ongelmia ei tullut. Kyllähän sen näkee, että menoa on, mutta C malttoi myös kuunnella esteiden välissä ja sateenkariesteelle se tuli paremmin, kuin hyvin takaisin. Tulos 0/0vp.

Tuolla on myös todella kiva pieni kauppakin, jossa on paljon mm. KL vaatteita.

Kotiin tuli päästyä vasta 7 jälkeen, joten 12h tuli kevyesti kisamerkeissä vietettyä. Paljon on vielä tekemistä, mutta olen toisaalta myös ihan tyytyväinen reissuun. Olisi muuten mukavaa tietääm miten teidän kisakautenne on lähtenyt käyntiin ja onko teillä millaisia tavoitteita tulevalle kaudelle?

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Vuoristoratainen viikko takana + kisavideot

Kahdet kilpailut, mustelmien keräämiset, onnistuneet ja epäonnistuneet hetket. Nämä pari viikkoa ovat olleet aikamoista vuoristorataa.


Toinen kerta toden sanoo...tai ainakin toivottavasti niin käy, koska olen nyt toistamiseen kirjoittamassa tätä postausta. Ensimmäinen lenteli ennen julkaisemista avaruuteen. enkä enää pystynyt sitä uudelleen kirjoittamaan samalta istumalta. Ehkä sen katoaminen oli ihan oikein, koska se oli aavistuksen sekava, koska tunnelmat on olleet tosiaan aika heittelevät. Taas on kerennyt sattumaan ja tapahtumaan niin paljon, että on ollut vaikeaa päättää miten aloittaisi niistä kirjoittamaan. Päätinkin yrittää kirjoittaa kaikesta nyt aikajärjestyksessä, jotta postauksesta ei tulisi kovin sekava kaikkine tarinoineen. Varsinkin kulunut viikko on ollut itselleni raskaampi kaikinpuolin, eikä pari päivää sitten edes tehnyt mieli tulla kaikesta kirjoittamaan. Nyt on ollut aikaa sulatella ja selkeyttää kaikkea omassa mielessä ja epäonnistumisetkin on alkaneet näkyä hieman paremmassa valossa. Viikon aikana on todella tullut otettua iskuja vastaan (kirjaimellisesti) ja käytyä niin onnenkukkuloilla, kuin myös mutaisissa mäissä. 


Viimeviikon sunnuntaina oltiin estekisoissa Mausin kanssa pienen tauon jälkeen, jota ennen oltiin Tanyan estevalmennuksessa. En ollut loman jälkeen treenannut esteillä, mutta onneksi tämä ei kuitenkaan treenissä näkynyt tai tuntunut. Mentiin alkuun tuttua puomitreeniä kolmella laukalla. Sain keskittyä tässä terävöittämään laukkaa, koska Maus helposti pitkine laukkoineen voi jäädä hieman pitkäksi ja lättänäksi. "Power, not speed" lause on jo hyvin korviin jäänyt ja sitä noudattaen aina jatketaan. Tultiin nyt puomi-kolme lyhyttä laukkaa-este harjoitusta, jonka Maus suoritti huolellisesti. Sain itse vain pitää saman ajatuksen minkä puomeilla, jotta laukka oli kootumpi ja samalla voimakkaampi. Ei tehty nyt isompaa ratatreeniä, vaan mentiin pystyä ja okseria yksittäisinä.

Seuraavana päivänä oli aikainen aamu ja aloitin työt jo 5:30. Ruokin hevoset ja aloin laittamaan autoa ja hevosia valmiiksi kisoja varten. Kisat pidettiin minulle uudessa paikassa, Markfieldissä mikä oli noin tunnin ajomatkan päässä. Paikalle saavuttua sain olla aluksi apuna verkassa nostamassa esteitä ja vasta sitten opettelemassa seuraavan luokan rataa. Verkka-alue oli pieni ja pohja oli aavistuksen kova, joten ei hirveästi otettu hyppyjä alle. Maus tuntui hyvältä ja se oli hyvin etenemässä. Radalla oli pari vaativampaa kaarretta, kuten viimeinen sarjalle tuleva, jolle olisin voinut tulla hieman sujuvammin. Alussa onnistuin myös lennättämään raippani, jonka videolla näkeekin yhden ratahenkilöistä noutavan. :D hupsista. Tulos 0vp ja uusinnassa tein aavsituksen pienemmät tiet, josta tulos myös 0vp. Maus oli nyt hyvin etenemässä ja sain olla ajoittain enemmän himmailemassa kaarteissa.


Seuraavassa luokassa oltiin alkupäässä ja rata oli nyt muutamasta kohdasta jälleen haastavampi kaarteineen. Verkassa M tuntui jälleen hyvältä ja radalla mentiin hyvällä fiiliksellä. Omalla ylävartalolla olisin saanut olla vielä vakaampi ja pystymmässä parissa kohtaa, mutta muuten olin ihan tyytyväinen. Uusinnassa mentiin viimeisinä ja koska Maus tuntui niin itsevarmalta ja etenevältä päätin nyt kokeilla ensimmäistä kertaa myös metrissä pienempiä teitä. M, kun on aikamoinen laiva ja kääntyminen tai kokaminen sen kanssa ei ole aina niin helppoa ja yksinkertaista. Olin kuitenkin luottavainen ja M todella teki parhaansa ja suoritti pinemmätkin tiet huolella ja tasapainossa. Tulos 0/0vp. Kuten viimeisen esteen jälkeen näkeekin oli hymy aika iso.

Mäen huipulta olikin hyvä alkaa laskeutumaan uuden viikon alkaessa. Voin heti alkuun sanoa, että ei..tämä viikko ei suurimmaksi osaksi ollut ollenkaan minulle suunniteltu. Tai jos oli niin se oli suunniteltu testaamaan niin henkistä, kuin fyysistä kestävyyttä ja muistuttamaan olla onnellinen hyvistä ajoista. Iskuja nimittäin tuli saatua, kirjaimellisesti. Maanantai oli sinällään vielä aika mukava ja hyvällä fiiliksellä eletty. Kuudet treenit hevosten kanssa sujui mukavasti, tuli mentyä eteenpäin parinkin hevosen kanssa sileällä ja kaverien kanssa tuli myös vietettyä aikaa. Tiistaina vietin vapaani hieman koti-ikävöiden, jota yritin lievittää pienellä turpaterapialla ja soittelemalla Suomeen. 

Tämän nuoren kanssa oli niin mielyttävää työskennellä. Takana oli vasta 6kk ratsuna ja oppi kaiken todella nopeasti. Varmasti tulen tämän neidin aina muistamaan.

Keskiviikkona olin Markin estevalmennuksessa ja tuo päivä todella käänsi kupin ympäri. Ensimmäisessä valmennuksessa meni sunnuntain onnet kuin viemäriin ja jouduin painimaan etäisyyksien ja kunnon rytmin kanssa, koska Maus oli nyt niin paljon enemmän odottamassa. Ratsastin "liian mukavasti/ystävällisesti", kun laukan olisi tullut olla terävämpää. Oodttamisesta muutinkin täysin toiseen laitaan ja pian oltiin sujumassa väliin liikaa, josta otin sitten turhan tsekin ennen estettä. Pilvilinnat (jos niitä nyt edes isosti oli) tuli alas ja tuntui, että nyt vastustaa. Loppurata oli kaikesta huolimatta erittäin hyvä, mutta silti harmitti. Tämän jälkeen menin pari muuta hevosta, joilla treenasinkin itsenäisesti puomeilla ja pakotin itseni hakemaan voimakkaampaa laukkaa heti alusta.

Päivällä menin toisella hevosella Markin valmennukseen, joka on täällä bloginkin puolella ennen näkynyt. Kyseessä on hyvin iso (yllättävääkö), energinen ja kapaseetikas herra, jolla Mark kävikin parissa estekisassa viimevuonna. Hevonen on yksäri ja ei ole meidän oma, mutta on täällä ratsutettavana. Olenkin sillä mennyt aikalailla alusta asti, sillä on nyt ollut vain pientä taukoa esteiltä ja voitte vain kuvitella miten innoissaan se tästä valmennuksesta oli. Alkuun sain jumpata ja edetä laukassa C;n kanssa, koska se on hyvin alkukankea ja vaatii aikaa vertyä. Puomeilla oli etäisyydet helpon ja mukavan tuntuiset sekä pystylle nähtiin sopivat kohdat. Kuitenkin okserille tullessa meinasin jäädä jälleen "liian mukavaan laukkaan", kun olisin saanut sujua enemmän. Kerran tultiinkin hyvin iso hyppy tälle ja löin leukani C:n kaulaan, joka jätti jälkeensä komeat mustelmat, mutta ei sen annettu menoa haitata. Kun sain korjattua odottamisen sujumiseen niin johan helpottui kaikki. Välissä C meinasi vaan kuumua paljon ja nosti pään korkealle, jolloin kontrolli on aika hakusessa. Varmasti meno tässä tulee tasoittumaan, kunhan saadaan ylimääräiset innot pois ja tasaisuus menoon.


Torstaina hyppäsin aamusta Amyn estevalmennuksessa Silkyllä, joka oli pienen estetauon jälkeen varsin innoissaan. Turhaa energiaa se ei kuitenkaan ollut päässyt keräämään itseensä ja hyppäsi varsin hyvin. Tämän jälkeen oli vuorossa ensimmäiset ulkokenttäkisat, joka oli  huippua - iso kenttä, paljon tilaa, JES. Verkassa alkuun olin väärässä moodissa ja laukkaamassa liian kootusti. Radalla sain kuitenkin tämän muutettua ja vaikka jouduikin nyt pyytämään Mausia enemmän etenemään (esteet olivat monesta aika pelottavia) niin ainakin olin nyt itse menossa eteen, enkä jarruttamassa. Tulos 0/0vp. Tämän jälkeen olin auttamassa muita tiimistä ja sitten opettelemassa toista rataa. Tässä välissä onnistuin myös kaatumaan hevoauton portaissa, jolloin otin kaiken vastaan oikealla ojentajallani, joka jätti jälkeensä aikamoisen mustelman. Onneksi kipu ei juuri vaivannut ja sen pystyi työskennellessä unohtamaan. Ei verkattua kovin kauaa, koska alla oli jo yksi rata, mutta M tuntui ihan hyvältä. Se on nyt muuttunut niin paljon jälleen ja odottaa nyt niin hyvin, että saan tosiaan keskittyä sen etenemiseen.Mielestä on siis poistettava se liikaa touhottava M ja korvattava se tällä kehittyneellä herralla. Miten nämä nuoret voivatkin muuttua ja kehittyä niin nopeaan?

Radalla alkuun haettiin hieman sopivaa rytmiä ja yhdelle pelottavalle sarjalle, joka ratsastettiin kaikesta pois olin kaarteesta liian hidas etenemään, jonka vuoksi tultiinkin toisella lähestymisellä. Tämän jälkeen korjasin oman virheeni ja aloin sujumaan. Yksi puomi otettiin okserilta takajalan hipaisuna. Edelleen on paljon edettävää, enkä itseeni ole kaikessa tyytyväinen, mutta olen tyytyväinen Mausin kehittymiseen ja rohkeuden saamiseen. Esteet olivat pienen näköisiä, mutta monesti pelottavia ja kieltoja tulikin paljon kisojen aikana. Tämä oli muuten myös omien tietojeni mukaan Mausin ensimmäinen ulkokenttäkisa ikinä. Hyvä herra 6v.



Kisojen jälkeen itseäni harmitti paljon ja tuntui, että sarjan oma virheeni oli niin suuri. Näin muutama päivä myöhemmin, kun on saanut hieman isomman perspektiivin tähänkin päivään täytyy todeta, että ei rata ollut läheskään yhtä huono mitä olin ajatellut. Parissa kohdassa olisin voinut olla jopa enemmän rauhassa itse ja sujua samaa laukkaa, mutta Maus teki kyllä hyvää työtä. Keskustelin myös torstaina pitkästi omista fiiliksistä ja murheistakin, jonka jälkeen sai taas huomata, kuinka se puhuminen auttaakaan. Pitäisi vaan oppia olemaan hieman armollisempi itselle ja olla miettimättä kaikkea niin pitkälle. 


Perjantaina ja lauantaina tuli tehtyä kuusi treeniä päivässä ja mentyä kahdessa estevalmennuksessa. Silky pääsi hyppäämään ihan rataa ja olin heti alkuun korjaamassa odottamisen etenemiseen. Virheistä on tullut opittua, tai ainakin se on tarkoitus. Sujuminen tuotti tulosta ja Silky oli terävä, etenevä ja pohkeen edesssä. Nyt sujuttiin jopa niin, että miinustettiin yksi laukka neljänlaukan linjalta sopivaksi. Tämä ei toki ole tarkoitus, nyt vain ensimmäiselle tultiin niin isosti, enkä kerennyt tekemään heti tsekkiä ja myöhempi olisi tuonut meidät pohjaan. Uudella kerralla tulin enemmän odottaen ensimmäiselle, jolloin neljä laukkaa tuli helposti. Tässä taputin itseäni hieman selkään Silkyn lisäksi, koska en missään kohtaan ollut ottamassa ylimääräistä tsekkiä.

Menin yhden valmennuksen myös Barbi kakkosella, eli Jetillä. Jet on viettänyt pidemmän loman esteiltä ja olinkin varautunut kovan tuulen antamana bonuksena varsin lennokkaaseen tuntiin. Jet oli kuitenkin yllättävänkin rauhallinen ja odottavainen. Ensimmäisen esteen jälkeen se hetti muutamat pukit, mutta siihen se jäi. Kunnon rataa ei nyt menty, koska ei haluttu tehdä liian kovaa treeniä heti alkuun. Hymyiltyä tuli kyllä tämän päivän aikana paljon.


Minua snäpissä tai instagramissa seuraavat ovatkin päässeet nauttimaan meidän pienestä lumihärdellistä. Parin päivän takaiset +10 asteet vaihtuivat -3 ja yön aikana maahan satoi suuri määrä lunta...suuri määrä. Moni hevonen viettikin kevyemmän päivän ja tein itsekkin vain kaksi treeniä. Aikaa oli nyt myös extraa, joten pääsin nyppimään Silkyn harjan kuntoon. Pieni villakoirahan sieltä lähti pois ja rokkarista kuoriutui jälleen entistä kauniimpi poika. On se kyllä hieno. <3

Huomenna pitäisi olla normaalimpi päivä, jos tuo lumikin vaikka alkaisi taas katoamaan. Tiistaina olisi tarkoitus mennä nauttimaan vapaasta yhdessä ystäväni kanssa  muihin maisemiin, joten pitäisi olla ihan mukava viikko tulossa. Toivottavasti teidän viikkonne on mennyt hieman paremmin, kuin minun alkuviikkoni.

Ihanaa sunnuntaita ♥