perjantai 15. joulukuuta 2017

Joulukalenterin 15. luukku - Vapaapäivän estevalmennus


Joulukalenterin viidestoista luukku tulee sisältämään enemmänkin kuluneen viikon kuulumisia. Kulunut viikko on ollut kohtalaisen kiireinen ja aamut on mennyt nopeasti hevosia treenaillessa. Meille tuli taas käymään 1 hyvin taitava ja kokenut fysioterapeutti, joka teki sitten muutaman minunkin hevoseni. Kaavahan on tämänlainen: Hän tutkii ja hoitaa hevosen, jonka jälkeen minä menen ratsastamaan ja hän tulee mukaan katsomaan. Siinä sitten mennään pienellä ympyrällä ja aina välillä hän saattaa hoitaa jotain tiettyä kohtaa hevosesta lisää, jonka jälkeen taas jatkan ratsastusta. Tätä tehdään niin kauan kunnes hevonen tuntuu todella hyvältä ja ongelmat on saatu ratkottua. Tämä henkilö on ehdottomasti yksi omista idoleistani nykyään ja on ollut ilo olla osana hänen työtään ja samalla oppia itsekin lisää. Hän on myös iso inspiraatio minulle ja halu tulla fyssariksi on vain kasvanut.


Snäpissä minua seuraavat tiedot ovatkin saaneet nauttia huolella lumisista maisemista, kun lumi päätti tulla kunnon myrskynä takaisin. Tästä syystä jouduinkin treenaamaan kaikkia hevosia maneesissa, jossa sopivasti oli myös asentajia töissä, koska meille on tulossa automaattinen kastelujärjestelmä. Olihan se aikamoista siedätyshoitoa jokaiselle hevoselle, kun ihmisiä oli kiipeämässä tikkaille eri puolella maneesia ja liikkuvista johdoistakaan ei vältytty.

Kylmyyden ja lumen vuoksi ovat hevosetkin olleet paljon vireämpiä, joten olen saanut työskennellä ihan mukavasti. Parin päivän jälkeen lumi suli sateen ansiosta pois ja päästiin jatkamaan treenejä ulkokentälläkin. Hevoset ovat olleet vireydestään huolimatta ihan mukavia ja niiden kanssa on ollut kiva työskennellä. Onhan sitä tullut hieman välillä pompittua paikasta toiseen, mutta eipä sen kummempaa.

 Ihanan kotoisia maisemia

Meillä on ollut moni hieman kipeänä hiljattain ja olenkin pelännyt sen saamista myös itseeni. Ennen Skotlannin reissua en ainakaan haluaisi sairastella - johon on nää muutama päivä jäljellä! Tänään aloitin vapaapäiväni varsin rauhallisesti, katsoin yhtä elokuvaa ja sitten aloin hieman myös siivoamaan. Yhdeksän maissa sain kuulla, että Markin valmennus olisi kymmeneltä jos haluaisin siihen mennä ja tietenkin halusin! Vaihdoinkin nopeasti vaatteet päälle ja menin laittamaan hevosen valmiiksi. Valmennus pidettiin ulkokentällä, koska rakennusmiehet olivat jälleen maneesissa eikä tilaa ollut niin paljon. Menin valmennukseen yhdellä 6 vuotiaalla, joka on hyvin pitkärunkoinen nuori herra. Olin sen kanssa työskennellyt jonkin aikaa ja se on kehittynyt mukavasti eteenpäin.

Sen kanssa oli aluksi ongelmana se, että se kulki enemmän ylös kuin eteenpäin. Lisäksi sillä on ollut opittavaa käyttää kroppaansa oikein ja edelleen siinä on toki treenattavaa, mutta nopeasti se on tullut notkeammaksi. Nykyään se kulkee paljon rennommin ja etenee, josta ollaankin nyt saatu alkaa etsimään sitä kokoamis vaihdetta taas paremmin. Valmennuksen alussa tultiin puomi tehtävää kolmella askeleella ja sain siinä nostattaa sitä hieman ylöspäin jotta se kulkisi paremmassa ryhdissä ja ottaa jalat kunnolla alleen. Sillä on pitkä askellus ja sillä onkin helppo kulkea alhaalla ja venyä 'lättänä'. Välillä pysäytin sen puomien väliin jotta se alkaisi kuuntelemaan vielä enemmän minua eikä rynnätä eteen.



Pysähtyminen auttoi selkeästi ja kolmella askeleella tuleminen tulin nyt paljon ryhdikkäämmin ja odottavammin. Sitten aloin leikkimään kolmella ja neljällä vaihdellen, jossa M alkoi selkeästi oppimaan tiedostamaan jalkansa paremmin ja istumaan alleen. Nyt halutaan kuitenkin lisätä sitä skaalaa ratsastettavuuteen ja M saa oppia lisää kokoamista ja  hyvää rytmiä. Pienenn jälkeen alettiin tulemaan esteelle samalla ajatuksella. Aluksi kokosin liikaa hieman käännöksessä, jolloin jouduin sujumaan puomin jälkeen enemmän esteelle. Vasemmalta kääntyessä sain etenkin varmistaa ulkopuolelta, että en ajatellut yhtään reitiltä pois. Esteen ollessa noin reilu 110 Mark kehotti minua tuomaan sitä vähän lähemmäs estettä, jolloin se joutuisi työskentelemään vielä enemmän ja ottamaan jalat alleen ennen estettä, toisin kuin hyppäämään laagana joka on sille helpompaa. Tämän jälkeen M kulki taas paljon ryhdikkäämmin ja todella istui alleen eikä kiirehtinyt pitkänä.

Pysty vaihdettiin okserin ja jatkettiin kolmella askeleella. Meinasin itse helpottaa M:n työtä turhaan ja nostattaa sitä esteen ollessa jo ihan esteen kokoinen. Tulinkin sitten hieman sujuvammin ja vähän lähemmäs estettä, jolloin M sai taas harjoittaa lyhyempää etäisyyttä. Lopuksi este oli arviolta about 125 jolle saatiin molemmista suunnista ihan kivat hypyt. On ollut mukava huomata, että ei enää itse juuri stressaa korkeutta vaan tulee vain normaalisti. Tästä sainkin ystäväni ansiosta pienen videon itsellekkin, jonka halusin teillekin jakaa.

Kaiken kaikkiaan olin varsin tyytyväinen valmennukseen, josta sain jälleen hyviä neuvoja tuleviin treeneihin.

Linkki videoon


Tällä hetkellä on olo hieman kipeä mutta toivottavasti se tästä levolla paranee. Toivottavasti tykkäsitte tästä hieman aiemmista luukkuista poikkeavammasta postauksesta, onko teistä nämä kuulumispostaukset väliin ihan kivoja? Ihanaa perjantaita teille kaikille ❤



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti