keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Lisää ratsutettavia päiviin

Hei ja ihanaa alkanutta viikkoa!

Englanti on viimein saanut maistiaisen talvesta ja joulun tulemisesta, kun muutama päivä sitten tännekkin saapui...lunta! Kyllä, sitä ei ole täällä Englannissa vielä aiemmin näkynytkään. Lumisade tosin kesti vain pienen hetken ja se oli poissa yhtä nopeasti, kuin oli saapuikin. Voitte kuvitella miten tuo lumisade sai minut juhlatuulelle ja miten siitä tulikin vielä kotoisampi olo. En ollut ainut jonka lumi yllätti, mutta taisin olla ainut jonka se yllätti vain positiivisesti haha. Sain nautiskella tästä Suomen tuulahduksesta treenaamalla ulkokentällä ja ihaillen noitaa vaaleita hiutaleita kaikkialla. Päivän mittaan tuli ihana aurinko taas takaisin ja ei tosiaan mennyt kaukaakaan, kun kaikki oli taas kesäistä.


Viime sunnuntaina oli luvassa aikaisempi herätys, kun ensimmäinen estevalmennukseni alkoi 6. Heräsin siis 4:45 ja menin laittamaan hevosta valmiiksi puoli 6 maissa. Ensimmäisessä valmennuksessa menin isolla 6-vuotiaalla hyvin pitkä jalkaisella ja runkoisella ruunalla, jolla riittää kyllä kapasiteettia, mutta opettelee vielä käyttämään kunnolla koko kroppaansa hypyissä. Alkuverkkojen jälkeen alettiin tulemaan yksittäisinä ja sitten ratana. Ykköselle oli suhteellisen tiukka käännös maneesioven päädystä, mutta aikaa oli kyllä hyvin suoristamiseen ja esteelle valmistautumiseen. 1-2 linjalle tuli 3 suhteellisen sujuvaa laukkaa, Vihreille tuli kaksi ja neloselta puomille 3. Tämä hevonen on etenkin hiljattain kehittynyt hurjasti ja se onkin yksi suosikki treenattavistani nykyään. Saatiin hyviä hyppyjä alle ja reilu 110cm radallakin oli rytmi hyvä ja etäisyydet sopivat. Tämä olikin varmasti yksi parhaimmista valmennuksistamme yhdessä.

Tässä välissä menin muutaman koulutreenin ja sitten mentiin ulkokentällä yksi estevalmennus. Tällä kertaa alla oli yksi vahemmista kenttähevosista, joka muistuttaa luonteeltaan hieman Essiä. Se on hyvin mukava, mutta pippurinen pienehkö hevonen. Alkuun tultiin puomeja kolmella laukalla ja siitä jatkettiin edeten esteille. Valemennus meni mukavasti ja keskityin jälleen enemmänkin omaan yläkroppaan, että olkapäät pysyvät taaempana ja näin käsi rennompana edessä. Tuo tuli yhdellä valmennuksessa niin ihanana ahaa-elämyksenä, kun pienellä hionalla omaan olkapäähän tuli meno niin paljon helpommaksi ja paremmaksi. Tmän valmennuksen jälkeen menin jälleen muutaman koulutreenin väliin  ulkokentällä.

Viimeisen päivän estevalmennuksen menin  'omalla' herra 6-vuotiaalla, joka on kehittynyt myöskin niin paljon muutamien viikkojen aikana. Tämä hevonen on muutenkin sellainen, jonka melkein jokainen haluaisi itselleen. Se on luonteeltaan niin hurmaava, aina valmis oppimaan ja antaa anteeksi virheet, jos niitä tulee. Valmennus meni samalla tavalla, kuin ensimmäinenkin, tosin S oli tänään todella virkeä ja iloissaan pomppi jo ennen esteitä. Se ei ollut päässytkään hetkeen esteille, joten olihan sen riemu ihan ymmärrettävää. Olen päivien aikana monesti ratsastamassa S:sää yksin, koska monesti jätän sen viimeiseksi listallani. Miksikö? Se nyt on vain sellainen hevonen, jonka kanssa olen yksin alusta asti työskennellyt ja se on aina niin mukava treenattava, että siihen on hyvä päättää päivän treenit. Snapissa meitä seuraavat ovatkin tähän herraan varsinkin tutustuneet..se on melkein koko "shown" tähti. :D Amy ei siis myöskään ollut hetkeen S:sää nähnyt ja kysyinkin lopussa mitä mieltä hän siitä nyt oli, "aivan, kuin eri hevonen". Tähän valmennukseen olikin hyvä lopettaa päivän treenit ja jatkaa muihin töihin.


Otsikko jo paljastaakin asian mihin seuraavaksi tullaan. Olen nyt saanut parin päivän aikana muutamia uusia nuoria treenattavakjsi. Meiltä on lähdössä yksi hevosista Thaimaassa oleviin kisoihin, jotka ovat tavallaan niiden 'olympialaiset'. Kaverini menee siis sinne kenttäkisoihin ja täältä lähtee mukana kaksi muuta hoitamaan hevosta, jotka ovat itseasissa minun lisäksi ne, jotka enemmän päivissä ratsastavat. Yksi näistä hevosista on 4-vuotias ja aika vihreä vielä. Se on ollut kyllä treenaamassa myös maastoesteitä ja esteitä muualla, mutta on vielä työtä vaativa. Olenkin tästä varsin otettu ja innoissani, koska on mukava päästä opettaamaan ja samalla oppimaan jälleen itsekkin lisää. M on luonteeltaan mukava, mutta varsin herkkänahkainen ja välillä nuorten tapaan kuulema jääräpäinen. Ensimmäisellä päivällä menin yhdessä Amyn kanssa ja sain siinä samalla muutamia vinkkejä, joita hyödyntää. Toinen on puolestaan muistaakseni 5-vuotias hyvin solakka ruuna. Mukava ratsastaa, mutta osaa olla myös hyvin vaativa halutessaan. Sen kanssa pitää aiankin mennä enemmän positiivisen palautteen kautta, kuten normaalisti teenkin muidenkin kanssa. Oikealle se on hieman banaanina helposti ja vaati myös paljon voiman saamista takaisin.

Eilen tein toista kertaa treenit näiden nuorien kanssa ja nappuloita oli jo nyt enemmän. Jokainen hevonen toimii niin erilailla ja nuorten kanssa toimiessa saattaa joskus nappulat pomppia paikoista toisiin. Ollessani tämän 4-veen kanssa ulkokentällä treenaamassa tajusin valinneeni ehkä huonoimman ajan, koska myös lännenratsastajia oli kaksi juuri samaan aikaan siellä. Jo vanhemmille ja kokeneillekkin hevosille saattaa lännenratsastajien treenit olla pieni shokki (paikallaan nopeasti pyöriviä hevosia, laukasta äkkipysähdyksiä, kiliseviä rissoja ja varusteita..) niin voitte kuvitella tilanteen nuoren ja vihreän hevosen kanssa. Stressasinkin varmaan melkein itse enemmän kuin M, koska olin jo aiemmin kuullut, että tämän 4-veen kanssa on enemmän menty yksin ja rauhassa. M käyttäytyi kuitenkin todella fiksusti ja ei paljoa piitannut näistä erikoisista hevosista. Kertoessani myöhemmin muille tilanteesta olivat vastaukset "oho, eikä!","vautsi" aika paljon puhuvia. :D


Tänään sain näiden kahden lisäksi vielä kaksi nuorta lisää, jotka taitavat olla nyt 5 ja 6-vuotta. Toinen on vasta palannut treeniin ja siksi ei treeniaika ole vielä 15-20 min pidempi. Tämän kanssa meni kyllä kaikki ihan hyvin ja olin joskus aiemminkin tällä mennyt. 6-vuotias on varsin kiinnostava ja hauska luonteinen ruuna, joka omistaa aikamoisia superman-hyppyjä esteillä ( se todella näyttää siltä, että huutaisi "superman" joka hypyssä ja nakkaa etujalat korkealle eteen). Tämän kanssa saa itse käyttää aika paljon jalkaa ja samalla nostattaa etuosaa. Menin paljon ympyröillä ja tein paljon siirtymisä, joista oli hyvä jatkaa laukassa työskennelen. 4-vee ja solakka 5-v olivat tänään myös ihan kivoja mennä. Nyt sain mennä yksin rauhassa ulkokentällä ja keskittyä kunolla treeniin. 4-veen kanssa on ajatus enemmän mennä suorilla urilla ja saada sitä suoristumaan lisää. Tein sen kanssa kuitenkin väliin myös ympyrätreeniä ja paljon siirtymisiä. Kyllähän siitä löytyy vielä paljon opittavaa, että pääsee kunnolla samalla aaltopituudellem mutta hyviä askelia ollaan jo nyt otettu.

Vaikeaa uskoa, että vain muutaman päivän päästä alkaa joulukuu! Minulla on pieni yllätys myös tänne blogin puolelle, jota olen tässä muutamien viikkojen aikana suunnitellut. ;) Toivottavasti teillä on alkanut viikko kivasti!

perjantai 17. marraskuuta 2017

Skotlanti varasti sydämeni

Skotlanti. Tuo satumainen maa, joka varastaa helposti jokaisen sydämen. Sitä jo ajatellessa kuulee säkkipillien soiton, näkee mielessään ne upeat linnat ja vanhat rakennukset. Jylhät vuoret vain odottavat niille kipuamista ja huipulle päästessä sitä unohtaa hetkeksi aivan kaiken. Lukuisat puistot ja puutarhat tarjoavat jokaiselle hetken pysähtyä ja nauttia hetkestä. Kaduilla kuultavaa aksenttia ei myöskään sovi unohtaa - sitä kuunnellessa saa sydän pamppailla ja korvat nauttia. Niin. Jos kaipaa paikkaan, jossa kadut ovat täynnä tarinoita ja paikat satumaisia on Skotlanti paikka minne mennä eksymään.

Arthur's Seatin huipulla (pieni varoitus: siellä tuulee aika mukavasti)

En edes tiedä miten aloittaa kirjoittamaan lomastani. Matkustin siis muutamia viikkoja sitten yksin Skotlantiin, Edinburghiin, jossa vietin 5 päivää. Ennen päätöstä lähteä Skotlantiin mietin myös Irlantiin lähtemistä, mutta jostain syystä Skotlannin kuvia katsoessani en vaan voinut vastustaa enää. Yksi tekijä oli varmasti myös hyvä ystäväni täältä, joka on kotoisin Skotlannista. Häneltä kyselenkin aika tiiviisti kaikesta, kuten minne hän suosittelisi minun menevän tai mitä Skotlanniss voisi ainakin tehdä. Yksi toinenkin työntekijä on Skotlannista ja myös hän joutui kyselyjeni uhriksi. :D

Edinburgh on siis Skotlannin pääkaupunki ja siellä, jos jossain riittää näkemistä ja tekemistä. Viimeistään omaa "To Do"-listaa tehdessäni sain huomata, että kiire voisi tulla kaiken sen näkemisessä ja kokemisessa. Sivuja tuli nimittäin ainakin 5 täyteen ja teksti oli aikas pientä..voin siis melkein jo varoittaa, että jos Edinburghiin menee ja haluaa kaiken kokea niin kannattaa paikkoja jo etukäteen laittaa ylös. Tälläisenä "pakko kokea kaikki" tyyppisenä henkilönä meinasin tapani mukaan ottaa matkasta alkuun isot stressit käyntiin, koska pelkäsin, että unohtaisin jotain tai en muuten kerkeisi kohtiani toteuttaa. Itse, kun en kuulu siihen joukkoon, joka vaan haluaa tallustella vähän kuapungissa ja sitten nauttia pelkästään hotellista. Latasin siis monet (...hyvin monet) ohjelmat ja kartat puhelimeeni, opiskelin youbesta ja netistä melkein kaiken mitä löysin, merkitsin paikkoja mapsiin ja kirjoitin päiväsuunnitelmat ylös. Tähän kaikkeenhan taisi mennä se pari viikkoa. heh.


Lennot kestivät ainoastaan noin tunnin, joten pitkä matka ei ollut. Olen nyt jotenkin tullut niin rennoksi koneella menemisessä, että vain tunnissakin kerkesin nukkumaan jo hyvät päikkärit. Nähdessäni maata koneen laskeutuessa ajattelin muutaman sekunnin ajan, että maahan näyttää täysin Englannilta ja tulenkohan nyt oikeasti viihtymään. Tämä ajatus kuitenkin katosi yhtä nopeasti, kun tulikin päästessäni ulos. Sää oli tullessani sateinen ja kylmähkö, mutta eipä tuo haitannut. Ihastelin kauniita rakennuksia hotellille mennessä (joka sijaitsi muuten hyvällä etäisyydellä kaikesta!) ja hotellille päästessä jätin vain tavarat ja lähdin takaisin kaupungille.

Ensimmäisen päivän otin aika rennosti vain eksyessäni keskustaan ja löytäessäni toinen toistaan hienompia paikkoja. Päivien aikana tulin oppineeksi aika hyvin erilaisia reittejä keskustan sisällä ja myös sen ulkopuolella. Tulin kiivenneeksi muutamille vuorille, nähneeksi monia museoita ja gallerioita, tutustuneeksi paikallisiin, nähneeksi hurjia esityksiä illalla Royal Milen luona ja muuten vain nauttineeksi täysin rinnoin elämästä. Jos haluaa saada kivoja kuvia niin Skotlannin vuoret on place to be. 


Harry Potterin fanit ovat varmasti jo kuulleet paljon Edinburghista tai ainakin pitäisi olla kuullut. Paikka on nimittäin Harry Potterin alkupaikka, siellä kaikki syntyi. Itse vietin yhden päivän melkein näiden Harry Potteri paikkojen etsimiseen: The Elephant House kahvila (todella mukava pieni paikka, jos menet niin käy myös vessassa. Siellä nimittäin on seinät täynnä erilaisia kirjoituksia), Greyfriar’s Kirkyard (löytyy hahmojen hautoja. Täältä Rowlings sai inspiraatiota hahmojen nimiin ja Voldemortin haudankin voi täältä löytää), George Heriot’s School (sijaitsee hautausmaan takana ja täältä tuli idea Hogwartsin eri ryhmiin sekä Hogwartsin ulkomuotoon), Victoria Street (inspiraationa Diagon Alleylley minkä kyllä huomaa heti kadulle saapuessaan), The Balmoral Hotel (Täällä Rowling mm. viimeisteli viimeisen Potterin. Täällä on myös huone Rowlingsille omistettuna, josta saa maksaa aika kovan hinnan).

 Edinburghin linna
Arthur's Seatin läheisyydestä löytyy myös näin kivoja paikkoja

Edinburghissa kannattaa myös ottaa ainakin yksi opastettu kierros, koska muuten voi moni asia kaupungissa jäädä huomaamatta. Paikassa on monia erilaisia kierroksia tarjolla, joista valita. Itse eksyin vahingossa yksi päivä Free Tour- porukkaan, joka opasti läpi keskustan ja siinä tuli opittua paljon parissa tunnissa. Nämä ilmaiskiertueet toimivat siis sillä ajatuksella, että menet ja vasta lopuksi maksat haluamasi summan. 5-20 puntaa tuntui olevan yleisin summa mitä ihmiset antoivat. Menin myös illalla yhdelle kummituskiertueelle, mikä oli ihan hauska, mutta ei mitenkään erityisen mahtava. Näitäkin on monia ja oppaat vaihtuvat, joten aika arpapeliä niiden mukana meneminen on. Toisaalta jos menet ilmaiskiertueelle ja et nauttisi ollenkaan ei kukaan ole pakottamassa sinua maksamaan. Joka tapauksessa et mitään oikeastaan häviä, eli suosittelen vahvasti niihin menemistä.


Materiaalia matkalta tuli muutaman muistikortin verran, joten tähän rippottelin vain pienen osan kuvista. Jos matka mun matka Skotlannissa kiinnostaa enemmän niin käy ihmeessä tsekkaamassa mun videot matkasta toiselta youtube-kanavaltani. :) Sinne on myös hyvinkin pian tulossa uusi osa matkasta. Muutenkin kaikki vlogit lataan tuolle kanavalle, että halutessasi mene ihmeessä se tilaamaan, materiaalia on paljon varsinkin täältä Englannista! 

 Vaikea uskoa, että itse oli tuolla korkeimmalla kohdalla myöskin. Kyseessä on siis Arthur's seat, joka on Skotlannin korkein kohta muuten!
National Monument of Scotland

Parasta tässä on, että olen menossa takaisin Skotlantiin noin kuukauden kuluttua! Tällä kertaa menen kuitenkin ystäväni kanssa ja vielä eri osaan, kuin viimeksi. Voitte varmasti kuvitella, kuinka innoissani tästä olen. :D Toivottavasti tykkäsitte tästä hieman erilaisemmasta postauksesta väliin. Loppuun voisin myös hieman vihjata, että seuraavassa kuussa on tänne blogiinkin luvassa jotain kivaa ja jännittävää. Kannattaa siis pysyä kuulolla ;)

perjantai 3. marraskuuta 2017

Tulevaisuuden suunnitelmia



Hei ja ihanaa perjantaita!

Edellisessä postauksessa kerroinkin lähteväni pian Skotlantiin lomalle ja niinhän sitä tulikin tehtyä. Muissa someissa seuranneet ovatkin saaneet nauttia hieman reaaliaikaisemmin menosta, kun niin youtubeen, snapchattiin sekä instagramiin on tippunut erilaisia kuvia ja videoita matkalta. Miten reissu sitten meni? Paremmin, kuin hyvin. Materiaalia tuli 5 päivältä niin paljon, että täytin yli 3 muistikorttia. Tästä syystä ajattelinkin tehdä seuraavan postauksen vain Skotlannin kuvia varten ja keskittyä tässä enemmän kuulumisiin ja "elämän päivittämiseen". Paljon on nimittäin ehtinyt tapahtumaan näiden viikkojen aikana ja nyt vapaapäivänä on ne kiva tännekkin jakaa. Monesti olen kyllä ajatellut kirjoittamista töiden jälkeen, mutta helposti sitä on ollut kaiken jälkeen niin väsynyt, että on pian mennyt nukkumaan tai muuten nauttimaan ystävien kanssa kävelystä tai muusta. Pahoittelenkin tätä, sillä todella pidän kirjoittamiesta tänne ja haluaisin tehdä sitä useammin.


 Olen ollut nyt viikoittain vaihtelevasti 2-4 valmennuksessa, joista on saanut poimia lisää oppeja itselleen. Valmennukset ovat olleet estevalmennuksia, joissa olen sitten mennyt tallin eri hevosilla. Pari viikkoa sitten esteet vaihdettiin kokonaan maneesiin, eli kai se on myönnettävä, että talvi on tännekkin tulossa. Ulkokentällä on kyllä vielä maastoesteet ja nurkassa muutama tolppa ja puomeja, mutta parhaimmat estekalusteet ovat maneesissa. Ennen kellojen siirtoa oli 5 päivällä jo todella pimeää, mikä olikin yksi iso syy esteiden siirtämiseen - monesti ponit nimittäin treenaavat vasta 5 jälkeen, jos lapset ovat tulossa valmennukseen. Ulkokentän pohja on kuitenkin erittäin hyvässä kunnossa ja kelit ovat pysyneet päivällä yli +10 asteessa, joka on näin suomalaiselle melkein, kuin hyvä kesä sää :D Helposti on voinut treenata pelkkä huppari tai pitkähihainen ja toppaliivi päällä, vaikka joskus saattaa toinen takki ollakkin tarpeen. Jotkut rohkeat saattavat mennä vielä myös pelkällä t-paidalla, mikä ei ihan itselle ole kuitenkaan tullut enää mieleen.

Valmennuksissa olen saanut keskittyä ehkä eniten oman olkapäälinjan pysymiseen pystyssä esteellä ja käden vain mennessä enemmän eteenpäin. Rytmi ja oma silmä on kyllä kehittynyt hurjasti ja vaikka joskus tuleekin kohtia, jolloin meinaisi odottaa liiankin paljon niin eteneminen on ollut niin paljon sujuvampaa. Enää ei tule samalla tavalla sellaisia "stressi-kohtia", jolloin alkaa liian lähellä estettä tekemään toista ratkaisua ja muuttamaan rytmiä. Itselläni on paljon postiviisempi ja varmempi olo, joka tietenkin vain lisää paloa esteradoille. Yksi asia mihin olen itse ajoittain iskenyt silmäni seuratessani omaa työskentelyä peilistä  on oma ryhti, joka meinaa olla ajoittain liikaa "este-moodissa". Kouluvalmennuksia on kyllä ajoittain tullut paljon kaivattua, mutta onneksi on sentään pelit, joista voi itseään "vartioida". 


Joulun kovaa lähestyessä on myös kysymykset "koska tulet Suomeen?" alkaneet lisääntyä. Yli 8kk on rientänyt täällä niin nopeasti, että monesti sitä ei osaa edes sisäistää. Vaikka se saattaa hauskalta kuulostaakkin niin vieläkin tuntuu oudolta sanoa, että asun Englannissa. Puhuinkin tästä tänään hieman snapchatissakin, kuinka en itsekkään osaa tuohon kysymykseen tarkkaa vastausta. Täällä treenimahdollisuudet ovat tällä hetkellä paremmat mitä Suomessa, kun käytössä on niin iso ulkokenttä, maneesi ja monia erilaisia hevosia. Tiedän tulevani takaisin Suomeen jossain vaiheessa, mutta en osaa sanoa tarkkaa päivää tai edes kuukautta. Yksi päivä sain myös tänne blogiin kysymyksen, että onko omat hevoseni olleet koko tämän ajan lomalla - vastaushan on, että molemmat ovat olleet treenissä kotona.

Jotkut saattavat muistaa, että B oli juuri tulossa takaisin treeniin sairaslomalta ennen lähtöäni Englantiin. Ennen muuttoani oli tilanne se, että mentiin vain käyntiä ja ravia, eikä mitään kovia treenejä. Nyt B on normaalissa menossa ja kaikki on sujunut onneksi hienosti, eikä ongelmia ole ollut. Essi on painellut menemään aivan yhtä hyvin mitä ennen lähtöäni ja  nauttinut myös maastossa treenailusta. Eli ei. en ole vain pakannut laukkujani ja jättänyt hevosiani jonnekkin laitumelle lihomaan. Minulle on tärkeää, että saan kuulla omien hevosieni kuulumisista ja että kaikki sujuu niiden kanssa hyvin. Ei se ole helppoa olla niistä erossa, ei todellakkaan.

 Viimeinen treeni maneesilla ennen lähtöäni:


Kuten olen täällä maininnut haluaisin seuravaaksi alkaa opiskelemaan fysioterapeutiksi ja jatkaa opiskeluita ihmisten jälkeen myös hevosien parissa. Täällä käy monia erilaisia fyssareita, joiden töitä olen saanut seurata. Yksi hyvin suosittu ja kuuluisa omista töistään tokaisikin minulle, että opiskeluiden jälkeen voisin tulla hänen oppeihin mikä oli tietenkin hauska ja hieno tarjous - muutamia vuosia tuohon kyllä olisi matkaa. Vaikka välillä tuntuukin olevansa niin hukassa kaiken keskellä, kun suuntia olisi niin monia niin kyllä sitä aina löytää oman polkunsa. Siihen minä luotan.


Toivottavasti teillä on alkanut marraskuu mukavasti. Seuraavassa postauksessa tuleekin olemaan paljon kuvia Skotlannista!