lauantai 7. lokakuuta 2017

Mitä kuuluu maailmalle?

Miten on treenit ja valmennukset sujuneet? Onko syksy saapunut Englantiinkin? Onko mitään jännittävää tapahtunut tai onko erilaisia suunnitelmia edessä? Täältä tulee vastauksia..


Hei ja oikein ihanaa lauantaita!

Tiedän olleeni todella epäaktiivinen blogin puolella nyt kuukauden ja syynä siihen on ollut todella kiireiset päivät ja muut työt. Siitä olenkin pahoillani - monena päivänä olen suunnitellut kirjoittavani blogin puolelle töiden päätyttyä, mutta jos päivä päättyy vasta 7 jälkeen on sitä niin väsynyt, että ruuan jälkeen on menossa jo nukkumaan. Lisäksi olen joutunut tekemään paljon suunnitelmia tulevalle lomalle, joka on itseasissa nyt vain muutaman päivän päässä! Olen nimittäin lähdössä..tittidii.. SKOTLANTIIN. Pitkän sitä tuli mietittyä minne haluaakaan suunnata seuraavaksi ja Irlanti oli yksi monista vaihtoehdoista. Lopulta Edinburh voitti kisan ja niin sitä tuli hommattua hotelli ja lentoliput tulevalle keskiviikolle. Vietän siis sunnuntaihain asti lomani siellä ja voin kertoa, että en malta odottaa tuota reissua. Jos joku teistä on myös siellä käynyt kuulisin mielelläni teidän kokemuksistanne ja vaikka myös vinkkejä minne ehdottomasti kannattaa mennä. Paljon on google ollut käytössä ja listoja tullut tehtyä minne ainakin haluaisin päästä seikkailemaan. Lisäksi kaksi täällä työskentelevää on Skotlannista kotoisin, joten voitte vain kuvitella, kuinka olen heitä kysymyksilläni vaivannut. :D

Treenit ja valmennukset ovat menneet oikein sujuvasti, päivittäin olen mennyt nyt yleensä noin 7 hevosta. Olen hiljattain ratsastanut paljon myös tallin poneja hevosten rinnalla mikä on tuonut mukavan lisän treeneihin. On se aina omanlaisensa tunne siirtyä aina pieneltä ponilta noin 180cm hevosen selkään. Puomitreeneissä varsinkin on saanut aina keskittyä askeliin ja sopivaan rytmiin. Saapuessani tänne ratsastin ensimmäisen viikon ajan etenkin paljon kahta kuumempaa risteytysponia, joissa oli selkeästi myös osa arabia. Nyt verratessani omaa ratsastustani tuohon voin sanoa, että tunnen ite selvän eron ja olen myös saanut kuulla paljon, kuinka eteenpäin tässä on jatkuvasti menty. Ikinä ei ole täydellinen ja olen hyvin kriittinen normaalistikkin itseäni kohtaan työssäni ja siksi nämä tuntemukset ovatkin minusta hyvin tärkeitä. Myös kehujen saaminen lisää halua kehittyä ja kasvattaa sitä intoa saavuttaa vielä enemmän. Päivittäin mennessäni kaikkia näitä erilaisia poneja ja hevosia voin vain oppia ja siksi rakastankin tätä työtä - onhan se pirun rankkaa, mutta on se sen arvoista. 


Eilen menin kahdessa estevalmennuksessa kahdella hyvin erilaisella hevosella ja vaikka välillä saattoi olla hankalaa niin lopussa seisoi aina kiitos. Mentiin alkuun perinteisiä puomitreenejä (joihin ei voi silti koskaan kyllästyä) ja siitä jatkettiin pystylle ja okserille, joita tultiin ensin yksittäisenä ja pian jatkettiin niistä pidemmälle radalle. Toinen hevosista on 6-vuotias, aika vihreä nuori, joka omaa kyllä näyttävät liikkeet, mutta koko kroppa ei ole täysin "yhteydessä". Se on rungoltaan hyvin pitkä ja muistuttaa hieman Barbia alkuaikoina, kun se olisi mennyt enemmän ylöspäin, kuin eteen. Kapasiteettia kyllä löytyy, mutta se kaipaa vielä paljon treeniä, jotta se oppii käyttämään kroppaansa kunnolla. Sen kanssa hypättiin lopussa noin 110cm esteitä ja tultiin viimeisenä kahdeksikolla yhtä okseria. Tavoitteena oli juuri saada hyvä rytmi, joka on "pomppuisa", mutta menee myös eteenpäin. Viimeisillä hypyillä tuntui meno niin helpolta ja hyppykaari oli hyvän pyöreä, joten siihen sai olla tyytyväinen. Sain itse keskittyä rentoon olkapäähän ja sopivaan paineeseen.

Toinen hevosista oli yksi oma "suosikeistani", jonka kanssa olen työskennellyt itse pelkäästään alkuajoista asti. Se on ollut minulle, kuin oma "Barbi" täällä ja on ollut upeaa seurata sen kehittymistä ja päästä opettaamaan sille uusia asioita. Se on mm. oppinut hiljattain vaihdot ja väistöt, joita se nyt sitten on kovasti aina tarjoamassa. Tässä taas huomaa, kuinka hevoset ovat välillä kuin pieniä lapsia, jotka haluavat kehua ja esitellä oppimiaan taitojaan. Ikää häneltäkin löytyy vasta 6-vuotta ja siinä on samanlaisia piirteitä, kuin Barbissa. Se on luonteeltaan hyvin kiltti, mutta pilkettä löytyy myös silmäkulmasta. Valmennuksessa se oli tällä kertaa hieman "sassy" ja "fresh", eikä pieniltä ilopukeilta vältytty. Tämä hevonen on siitä ihana, että se yrittää silti aina parhaansa ja ei vedä hernettä nenään, jos ratsastaja mokaa. 

Hyppäsin myös yhdellä poneista, joka on luonteeltaan hieman kipakka, mutta todella herttainen. Sen kanssa on ollut ilo työskennellä ja etäisyydet esteille löytyi hyvin. Tanya oli meidän menoa katsomassa ja kehui S:n näyttävän hyvältä mikä oli ihana kuulla. Näiden treenien jälkeen tein vielä muutamat koulutreenit, jonka jälkeen olkin kello jo pian 14 ja pääsin lounaalle.



Kuten tämän postauksen kuvistakin voi päätellä olen myös ollut näiden päivien aikana myös muualla, kuin tallilla. Pääsin muutama viikko sitten käymään viimein suhteellisen lähellä olevalla Bradgate parkissa. Paikka on siis suuri puisto, jossa on lukuisia peuroja, vuoria mitä kiivetä, upeita maastoja ja nähtävyyksiä. Sisäänpääsymaksua ei ole, mutta jos paikalle tulee autolla on parkkipaikasta maksettava suhteellisen paljon. Moni täällä asuva on kertonut varsinkin nuorena lenkkeilleensä paljon tuolla oman koiransakkin kanssa ja yksi sanoi myös maastoilleensa oman hevosensa kanssa melkein päivittäin tuolla olevilla reiteillä! Jos koskaan eksytte Loughboroughiin niin ehdottomasti suosittelen tuonne menemistä.


Snäpissä menoa seuraavat ovat päässeet seuraamaan hieman lähemmin päivän menoja ja treenejä, joista on käynyt selväksi myös vastaus kysymykseen: onko syksy saapunut Englantiin. Kyllä ja ei. Lämpötila on tippunut 20 asteesta 8-17 asteen hujakoille päivisin, mutta mikään Suomeen verratava sää täällä ei ole ollut. Olen itse valitettavasti ollut kipeänä nyt reilun viikon, mutta tällä hetkellä olo on suhteellisen normaali. Topit on vaihtuneet kyllä jo huppareihin ja kaulahuiveihin, eikä villasukatkaan ole enää kaapissa vain odottamassa. Hevosetkin ovat saaneet toisen loimikerroksen päälleen, joka varmasti tässä muutaman kuukauden sisällä lisääntyy vielä yhdellä. Kai se on siis myönnettävä, että talvi taitaa saapua tännekkin.

Jos oma reissuni Skotlantiin kiinnostaa niin kannattaa seurantaan ottaa myös toinen youtube-kanavani, joka on enemmän vlogeja varten, joissa ei niinkään hevosien kanssa seikkailla. Snäppiin tulee myös varmasti materiaalia näiden päivien aikana matkaan valmisteluista ja muista.

Toivottvasti teidän viikonloppunne on alkanut mukavasti!

perjantai 6. lokakuuta 2017

Hyvää 5-vuotispäivää rakas


Joka vuosi tänä kyseisenä päivänä olen kirjoittanut tänne pienen koosteen meidän yhteisestä ajasta Barbin kanssa. Olen aloittanut sen kirjoittamisen monesti jo päiviä aiemmin, koska materiaalia yhteisistä vuosista on kertynyt niin paljon, että valinnanvaikeus on vahvasti läsnä. Olen yleensä vienyt tallille myös porkkanoita tai omenoita sekä pitänyt normaalia pidemmän rapsuttelusession Barbin kanssa. Olen silittänyt sen pehmeää turpaa, kuiskannut sille kuinka paljon välitän siitä ja katsonut niitä suuria nappisilmiä, jotka niin tarkkaavaisena tuijottavat takaisin. Ollaan tehty yhdessä treeni, jonka aikana olen monesti saanut olla niin ylpeä siitä miten kovasti Barbi aina yrittää miellyttää ja tekee parhaansa.


Tämä vuosi on kuitenkin erilainen ja myös tämä päivä, jota emme voi yhdessä viettää. En voi edes kuvailla kuinka kova ikävä noita suuria nallen silmiä on ja niitä kipakoita hirnahduksia ruokinta-aikana. Ennen reissua tänne Englantiin en oikeastaan edes tiennyt, että jotain voisi edes ikävöidä näin paljon. 7 kuukautta on pitkä aika olla erossa henkilöstä, jonka kanssa on ollut aiemmin melkeinpä jokaisena päivänä. En malta odottaa, kun tulen Suomeen ja päästään jälleen yhdessä touhuamaan ja treenaamaan. Tämä aika Englannissa on antanut paljon ja olen päässyt kehittymään ja oppimaan niin monia asioita. Tiedän niiden olevan suurina apuina  myös Barbin kanssa treenien ja kilpailuiden suhteen. Moni asia on muuttunut ja varmasti tulee muuttumaan myös palatessani kotiin. Vaikka olenkin kaukana tästä elämäni hevosesta niin tiedän, että kaikki tämä on myös Barbille hyväksi. 


As soon as I saw you I knew an adventure was going to happen


Barbin saapuessa Hollannista alkoi iso seikkailu, joka on tuonut mukanaan niin paljon hienoja ja unohtumattomia kokemuksia, iloa, toki välillä myös kyyneleitä ja surua, mutta eniten hymyä, naurua ja rakkautta. Olen saanut oppia niin paljon, ollaan reissattu yhdessä myös ulkomaille ja ollaan kehitytty yhdessä. Estehevosesta on kuoriutunut näiden vuosien aikana myös kouluhevonen sekä hevonen, joka ei pelkää uusia haasteita ja onnistuu aina yllättämään minut kerta toisensa jälkeen uudestaan. Sanat eivät voi kuvailla, kuinka kiitollinen olen, että saan omistaa jotain tälläistä.

Hyvää 5-vuotispäivää rakas.