perjantai 28. heinäkuuta 2017

Viikot täynnä tunteita

Reippaat 5 kuukautta on nyt kuluneet täällä Englannissa kaukana omista hevosista ja läheisistä. Näin työpäivän jälkeen tuli halu purkaa hieman ajatuksia jälleen tännekkin, puoli 10 illalla on juuri sopivat aika jorinoille, eikös? Aika täällä on oikeasti kulunut niin nopeasti, enkä oikein edes ole havainnut meidän olevan yli puolenvälin tätä vuotta. Missä vaiheessa se kesäkin oli? Tai onhan se vieläkin, mutta kesäkuu ainakin tuntui menevän ohitse yhdessä yössä. Varmasti kiireiset työpäivät ovat yksi merkittävä tekijä, koska ei juuri koskaan kerkeä päivällä kunnolla pysähtymään. Aamupäivät menee kokonaan treeneissä kaavalla: hevosen valmiiksi laitto-treenit- pesu ja kävelykone- toinen hevonen...ja näin jatketaan joskus jopa sen 8 hevosen verran. Toki monesti saattaa hevonen olla jo valmiiksi minulle laitettuna, jolloin vain vaihdan kirjaimellisesti satulasta toiseen. Meillä on tällä hetkellä aika hyvä tilanne, kun työntekijöitä on suhteellisen paljon, joten osa on laittamassa hevosia enemmän valmiiksi ja pois.


Päivät ovat tavallaan samanlaisia ja silti taas niin erilaisia. Kuten jokainen hevosihminen tietää, "mikään päivä ei hevosten kanssa ole samanlainen". Työtehtävät ovat aikalailla vakiintuneet, mitä nyt joskus on pieniä poikkeuksia. Olen melkein ajatellut tehdä uuden "Minun päiväni"-postauksen, koska muutoksia siihen on tässä ajan kanssa tullut. Hevosia on myös talilla vähän vaihtunut, kun osa on myyty kauemmaksi ja osa on mennyt muuten muualle. Treeneissä on asiat menneet ihan mukavasti, mitä nyt joskus sitä heittäytyy liian kriittiseksi itseään kohtaan, josta viimeksi jo kirjoitinkin. Mikä siinä oikein on, että antaa kaiken vain kasautua niskaan ja oma näkö tuntuu sumenevan kaiken keskellä. Olen saanut itseni kiinni ajattelemasta, että muilla ei olisi vaikeaa (lähinnä ajatellen valmentajia ja muita ratsuttajia täällä) ja olisin ainut jolla aina treenit ei ole helppoa ja vaivatonta. Miksi sitä edes päästää itsensä ajattelemaan moista, kun tietää ettei se ole totta. Joskus avun pyytäminen voi olla kieltämättä hankalaa, koska silloin joutuu myöntämään, että ei tiedä jotain asiaa, ei omista sitä vastausta. Voi miten naurettavalta tämä voikaan kuulostaa samaan aikaan, kun se on totta. Vuosien aikana olen itse oppinut, että avun pyytäminen ja asioiden kysyminen on parempi, kuin hiljaisuus. Jos kyse on valmentajasta niin silloin varsinkin on kysymysten esittäminen ja asioiden kyseenalaistaminen on vain oikein. Sitä vartenhan valmentajat ovat - he ovat auttamassa.

 Olen keskustellut näistä asioista nyt hyvin korkeallakin tasolla kilpailevan kanssa ja havainnut, etten todella ole ainut tämän asian kanssa. Kukaan ei ole täydellinen, kaikilla on vikansa, jokainen mokaa joskus (kyllä, jopa ne huippuratsastajat voivat laskea väärin askeleet, tehdä turhan pidätteen, saada hylyn tai pudota selästä) ja kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Ratsastuksen tulisi näyttää helpolta, eleettömältä ja vaivattomalta, siihen on aina pyrkiminen. Joskus kaikki voi näyttääkkin hyvältä ulospäin ja silti tuntua paljon pahemmalta. Ehkä siksi voi koulukisoissakin rata tuntua kamalalta, mutta tuomarin mielestä suoritus on upea. Niin, vaikeaahan se on tietää miltä hevonen oikeasti tuntuu ennen kokeilemista. Tästä syystä olisikin hyvä, että se oma valmentaja menisi myös sillä valmennettavan hevosella ja voisi mahdollisesti antaa vielä enemmän apuja juuri tälle ratsulle. Itse olen täällä ollessani mennyt niin monella erilaisella hevosella ja yksityisten omistajien kanssa on ollut mukava keskustella välillä mitkä he näkevät vaikeaksi juuri sen oman hevosen kanssa ja miten minä sitä ratsastaisin. 


Eilinen oli varsinkin hyvin mieleenpainuva päivä. Yhden hevosen kanssa, jonka kanssa ei ole aina ollut helpointa ja vaivattominta, tuntui kaikki treeneissä nyt niin helpolta, vaivattomalta ja hauskalta. Se kuunteli minua, ei säikkynyt mitään, oli rento ja todella kuunteli. Sain lähinnä vain nauttia menosta, kun hän teki kaiken juuri kuten halusin. Siinä jälleen havahduin, että juuri tältähän tämän tulisikin tuntua, tätä minä haluan. Melkeinpä taisin siinä muutaman kyyneleenkin vuodattaa pelkästä onnesta. Näiden pienien hetkien avulla sitä myös jaksaa kestää ne "känkkäränkkä".päivät ja väännöt.Tuona päivänä oikeastaan jokainen hevonen tuntui hyvältä, joten tähdet todella taisi olla kohdallaan.

Olen päässyt myös nauttimaan nyt yhdestä toisesta lempityöstäni enemmän nimittäin hevosien hieronnoista. Työpäivän päätteeksi tai vapaapäivinä sitä ajattelisi ehkä, että haluaa vain levätä tai muuten rentoutua, mutta minulle se on vain mukavaa aikaa päästä hieromaan erilaisia hevosia. Nyt, kun sitä pääsee myös seuraamaan läheisesti omienkin hierottavien treenejä ja edistystä on ollut myös mukava nähdä ja kuulla oman työn tuloksista. Se on jo minulle suuri palkinto, jos hevonen tuntuu hyvätä tai paremmalta, koska sehän on tähtäin. Samahan se on treenattavien kanssa - sitä haluaa niiden tuntuvan ja näyttävän hyvältä myös muiden alla. Hierontojen lisäksi ollaan keretty käymään muutamissa paikoissa töiden ulkopuolella työporukan kanssa, kuten sushilla ja shoppailemassa. Sushi paikka oli varsin mielenkiintoinen ja voin sanoa, että kovin nälkäisenä en sinne menisi, koska ruuan metsästämiseen meni jo oma aikansa. Tästä voin tosin syyttää vain itseäni, koska olisin voinut tilata myös ruuan suoraan heti alkuun enkä katsoa pettyneenä  väärien aterioiden, kuten kalojen menemistä ketjussa ohitseni. 


Tämän perjantain vietän vapaata hieromisen, rentoutumisen, kehonhuollon ja mahdollisesti myös pienen kiertelyn ja shoppailun merkeissä. Olen ajatellut lähteä läheiseen kaupunkiin bussilla, jossa olin viime viikollakin hieman seikkailemassa. Joinakin vapaina sitä haluaisi toisaalta vain olla ja hillua yökkäreissä niin pitkään  kuin mahdollista, kun vapaapäivät on kuitenkin niin kortilla. Toisaalta taas haluaa seikkailla ja nähdä paikkoja, kokea ja kokeilla asioita. Olenkin tässä taas miettinyt minne lähtisin holidayn aikana, kun Lontoo nyt on ruksattu listalta. Irlanti ja Skotlanti on pyörineet mielessä, mutta toisaalta alle viikko tuntuu todella lyhyeltä ajalta kiertää näitä upeita maita. Saatankin siis säästää muutamia päiviä lokakuuhun ja lähteä sitten pidemmäksi aikaa jonnekkin. Onhan tässä vielä aikaa miettiä, eikä stressiä ole syytä ottaa tästä itselleen.

Olen tässä kirjoitellut ja aloittanut muutamaa videotakin, jotka tulen niiden ollessa valmiita tännekkin pudottamaan. Pahoittelen tätä pientä hiljaisuutta, joka on välillä vallinnut - töiden jälkeen sitä vaan on usein niin väsynyt tai muuten kiireinen, että kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Jos meininkiä Englannissa haluaa seurata paremmin niin instagramia (beedsaw) ja snapchattia (beedaws) päivittelen suhteellisen aktiivisesti. Luultavimmin tänäänkin tulen ainakin jälkimmäisessä jotain jorisemaan (lisää). :D 

Ihanaa alkavaa viikonloppua!

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Huono ratsastaja?


Jokaisella on ylä- ja alamäkiä lajissa, kuin lajissa - hevosten kanssa ainakaan ei koskaan voi tietää mitä päivä tuo tullessaan. Itselläni tuntui olevan etenkin viime viikolla sellainen aika, kun kriittisyys omaa ratsastusta kohtaan on normaaliakin korkeammalla ja vaatii kaikessa itseltään enemmän, eikä mikään tunnu kunnolla riittävän. Pienimmät virheet ärsyttävät, esimerkiksi jos oma jalka ei toimi kuten haluaisi tai ilmavaa letkeyttä ei saa helpolla tuntumaan vaikka mistä kaivaisi. Miksei se oma jalka nyt voisi vain toimia, olla nopea ja sopivan painostava aina tarvittaessa? Miksi oikea jalka tuntuu hitaammalta, kuin vasen? Miksei se tasainen tahti ja herkkyys löydy aina jokaisen hevosen kanssa päivittäin?  Olenko huono ratsastaja? 

Näiden kysymysten pyöriessä päässä tulee yksi puoli minussa nopeasti rauhoittelemaan ja laittaa keskittymään itse asioiden korjaamiseen sekä lopettamaan sen turhan surkuttelun.  Vaikka monenlaiset kysymykset joskus virtaavat päässä, niihin pyrkii etsimään pian oikeanlaisia vastauksia, jotta ongelmat saisi korjattua. Voin sanoa, että olen keskittynyt päivän treeneissä isolla painotuksella mm. niihin omiin jalkoihini ja aktivointiin. Surkuttelemalla ei saa muutosta - asioihin on tartuttava, nähtävä virheet ja etsittävä tavat joilla ne korjata. Välillä on näitä huonompina päivinä, jotka voivat myöskin opettaa jopa enemmän, kuin ne hyvät. Voin silti myöntää, että en jokaisena päivänä siltikään haluaisi saada sitä tummempaa pilveä kohdalleni vaan auringonsäteet ovat hyvin tervetulleita valaisemaan tietä. 


Tiedän olevani välillä turhankin itsekriittinen ja nään välillä pienetkin asiat isompina. Nyt kyse on kuitenkin harrastuksestani, joka on myös työstäni, jossa tietenkin haluan olla parhaimmillani. Ei kukaan tahdo olla huono työssään, varsinkaan, kun siitä työstä todella pitää. Välillä kärpänen voi tosin paisua härkäseksi, jos keskittyy asioihin liian tarkasti ja antaa ajatusten liitää. Esimerkiksi ratsastaessani yksi päivä yhdellä hevosista keskityin niin paljon omiin pieniinkin muokattaviin asioihin, kuten oikeaan jalkaani  (joka tuntui vaativan huomiota entistä enemmän), että pian tuntui, että en osaa enää edes ratsastaa. Kuitenkin sain kuulla meidän menon näyttävän hyvältä mikä sai minut taas havahtumaan pienestä kuplastani. Kriittisyys on hyvästä sopivissa määrin, koska sen avulla kehitymme - miten sitä voisi kehittyä, jos näkisi ja kokisi kaiken täydelliseksi ja itsensä valmiiksi? Ei mitenkään.

Se ihanuus tässä(kin) lajissa on, että ikinä ei voi olla valmis ja aina on uutta opittavaa. Se joka sanoo osaavansa ja tietävänsä jo kaiken, tietää luultavimmin vähiten. Omia tietojaan ja oppejaan tulee toki arvostaa eikä itseään saa vähätellä, mutta on myös tiedettävä, että opittavaa on aina lisää. Minulla on rikkaus ratsastaa täällä hyvin monenlaisia hevosia - hyvin nuorista ja vihreistä, vanhempiin ja kokeneempiin. Joskus varsinkin nuorien ja kokemattomien hevosten kanssa joutuu käymään kivisen tien, jossa välillä vain tuntee olevansa huono ja miettii vain mikä olisi oikea tapa kouluttaa juuri tätä hevosta. On helppoa ratsastaa kokeneemmalla ja "valmiilla" hevosella, kuin toisella ääripäällä ja pyrkiä tuomaan kaikki sen hevosen kapasiteetti esiin.


 Jokaisen hevosen kohdalla olen oppinut jotain, jotkut tuntuvat heti "omalta", ku toisiin menee ainaa tutustua ja saada otetta. Yksi täällä kauemmin ratsastamani hevonen on hyvä esimerkki siitä, kuinka omat ajatukset ja tuntemukset voivat muuttua täysin, kunhan jaksaa pysyä päättäväisenä ja tehdä työnsä. Alussa tämä hevonen ei ollut ollenkaan helppo tai nautittavakaan ratsastaa, joka johtui osikseen sen pitämästä pidemmästä lomasta ja se ei hetkeen ollut ollutkaan ratsutettavana. Kuitenkin alun hankaluuksien jälkeen alkoi kaikki hiljalleen muuttumaan helpommaksi ja helpommaksi. Aloin nauttimaan tämän hevosen treenaamisesta melkeinpä eniten ja hevonen sai myös kehuja muilta tahoilta mikä toi minulle ison onnistumisen tunteen. Jos vain olisin saanut videoita ja kuvia meidän taipaleen alku- ja loppukohdista, joista olisi saanut vielä näin jälkeenpäinkin katsella eroa.

Vaikka kaikki tässä kuukaudessa ei ehkä olekkaan mennyt ruusuilla tanssien niin paljon on tullut myös iloittua ja naurettua. Edellisellä viikolla kävin vaeltamassa lähimpään hevostarvikeliikkeeseen, joka paljastui yllättävänkin isoksi ja laadukkaaksi paikaksi - ajatellen, että se sijaitsi hyvin keskellä "ei mitään". Merkkivaatteita, kypäriä, saappaita, varusteita... kaikkea riitti. Itse päädyin viimein ostamaan uudet kesäisemmät ratsastuskengät, chapsit, ratsastushanskat ja uuden pirteän lippiksen. Lahjaksi saamani chapsit ovat nimittäin kuluneet näiden treenien myötä ihan kiitettävästi - niistä paistoi myös läpi se, että vasen on ollut oikeaa aktiivisempi. Kengät ovat nyt jo paljastuneet mukaviksi, eivätkä ne ole missään vaiheessa kinnanneet vaikka uudet ovatkin ja treenejä on tullut tehtyä normaali 5-7 nyt.


Eilinen päivä meni valmennuksen ja muiden treenien merkeissä, joissa tuli koettua niitä kaivattuja pieniä onnistumisen tunteita jälleen. Mitä olen myös huomannut niin näiden parin viikon aikana on puomien välit alkaneet tuntumaan lyhyemmiltä, joka tarkoittaa, että ajatus omassa päässä on kääntynyt enemmän "eteenpäin" ratsastamiseen, eikä turhaan himmailluun. Tätä onkin haluttu! Aion nyt jonkin aikaa keskittyä juuri isompaan tempoon, etenemiseen ja siitä hiljalleen kootaan taas. Puomitreeniä on tullut päivittäin harjoittua jo pidemmän aikaa, joka on ehdottomasti myös ollut hyväksi omalle silmälle. 

Tänään on tullut nautittua vapaasta rennoissa merkeissä ja ollen yhteydessä enemmän Suomeen. Monia kysymyksiä pyörii vielä päässä, joihin tulisi löytää vastaus, mutta tämä päivä ei ole niille pyhitetty. Eilinen oli mukava ilta yhdessä tallilaisten kanssa ja sitä tuli pysähdyttyä ja oltua onnellinen sekä kiitollinen juuri siitä hetkestä. Onhan se aika rikkaus, kun tallilla pyörii ihmisiä niin monesta eri paikasta tulleena. Jos muuten on aihe, joista toivoisitte postausta niin ne ovat tervetulleita. Toinen osa "Englanti vs. Suomi"-osioon on tulilla ja toivottavasti saan sen ajan kanssa valmiiksi. 

Ihanaa perjantaita <3

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Reissu yksin Lontoossa + uusi kanava!


Yksin vietetty viikko Lontoossa nähden ja kokien mitä hienoimpia asioita, paluu töihin ja treeneihin sekä esteiden pariin. Niin, viikot ovat olleet täynnä erilaisia yllätyksiä ja tekemisiä. Lisäksi olen muutama päivä sitten perustanut uuden kanavan mm. vlogeja varten, koska haluan pitää aiemman kanavan enemmän hevosien videoille omistettuna. Voisinkin heti alkuun linkata kyseisen kanavan - *klick*. Jos Englannissa vietetty elämä hevosten ulkopuolella kiinnostaa ja haluaa pysyä menossa mukana niin voi kanavan käydä tilaamassa. :) Kanavalla on jo valmiiksi pari videota Lontoon reissulta, joista 1 osan löytää jo aiemmin perustetulta kanavlta - 1 osa. Toivottavasti tästä postauksesta ei tule liian sekavaa kaikkien kuvien ja kuulumisien vuoksi, koska asiaa olisi niin paljon kerrottavaksi. Varoituksena heti alkuun: Tämä postaus tulee sisältämään paljon kuvia Lontoosta, joten jos "ei hevosaiheiset" kuvat ja turinat kiinnosta niin kannattaa suosiolla kelata postauksen loppuun tai vain jättää tämä välistä. Pidemmittä puheitta mennään asiaan!


19-23.06 olivat päivät, jota kuumeisesti odotin ja jännitin. Ennen reissua olin suunnitellut mitä haluaisin nähdä ja kokea, joka meinasin jopa tehdä pienen stressin matkasta. Monta kysymystä pyöri päässä, kuten tulisinko selviämään yksin niin isossa paikassa, löytäisinkö kaikki haluamani paikat, olisinko turvassa, eksyisinkö, voisinko oikeasti rentoutua ja nauttia reissusta. Niin, tälläiselle asioiden pähkäilijälle oli kova paine suunnitella matkaa juuri sopivasti - ei liikaa, mutta ei liian vähääkään. Minulle moni sanoikin, että nyt vaan muistat rentoutua ja nauttia. Edellisenä päivänä ennen lähtöä olin jo pakannut kaiken sekä tarkastanut listasta asiat varmasti yli 10 kertaa. Maanantaina heräsin 5 sellainen pieni kutina vatsassa ja aloitin valmistautumisen syömällä aina niin rakastamani kaurapuuron hedelmillä. Bussi saapui 7 jälkeen ja siitä alkoi reipas 3h matka kuunnelleen Ed Sheerania ja odottaen tulevaa.

Saavuttuani perille oli ensimmäinen huomaamani asia tietenkin ne suuret määrät punaisia kaksikerroksisia busseja. Liikenne oli myös paljon vilkkaampi, kuin täällä "maalla" olevissa paikoissa. Bussipysäkiltä suunnistin heti hotellille puhelimen avulla, jonne oli yllättävänkin lyhyt matka. Hotellin vieressä oli ainakin 10 samanlaista hotellia tai oikeastaan muutama katu riitti näitä kauniita rakennuksia. Jätin tavarani huoneeseeni ja suuntasin kamerani kanssa tutkimaan paremmin paikkoja. Varaamani hotelli oli hyvin lähellä kaikkea ja ensimmäiseksi suuntasin tutkimaan vieressä olevaa Hyde Parkia, joka sai minut heti rakastumaan Lontooseen. Puisto oli todella suuri ja moni ihminen oli puistossa niin urheilemassa, kuvaamassa, syömässä tai muuten vain nauttimassa. Sieltä suuntasin tutkimaan eri museoita, kuten Natural Historya, Victoria & Albertia sekä eksyinpä myös Harrodsille ikkunashoppailemaan. Näkemistä riitti niin paljon, että 7h kului nopeasti kävellessä ja kerätessä siinä samalla  askelia. Päivän jälkeen tulikin nukuttua 12h ja olo oli varsin hyvä sen jälkeen.


Seuraavan päivän olin varannut Vahdinvaihdon näkemiseen Buckinghamin palatsilla sekä hieman kauemmaksi kävelemiseen. Ennen 9 olinkin jo tutkimassa toisia puistoja ja palatsilla olin todella ajoissa, joten pääsin aivan porttien viereen näkemään seremonian. Millainen se sitten oli, oliko 1,5h odotus kaiken sen arvoista? Kyllä. Olo oli jälleen, kuin elokuvissa ja kaikki ne puvut ja musiikit...oli sitä aika sanaton. Ihmismäärä kasvoi todella nopeasti 10 jälkeen, joten vinkkinä muille - kannattaa paikalla olla todella ajoissa, jos haluaa kaiken tämän nähdä hyviltä paikoilta. Vaihdon jälkeen menin tutkimaan läheisiä liikkeitä, puistoja, kuningattaren galleriaa ja sieltä suuntasin Big Benin, London Eyen, London Bridgen, Tate Modern ja muiden luokse. Voitte siis vain kuvitella, kuinka paljon askelia ja kilometrejä tämänkin päivän aikana kerääntyi. Ennen matkaa olin ladannut muutamankin sovelluksen puhelimeen, jotka näyttivät läheisiä hyviä paikkoja ja nähtävyyksiä Lontoossa. Suuri annostus taidetta ja kulttuuria tuli saatua ja Tate Modern oli ehdottomasti yksi suosikeistani matkan aikana. Siellä olevat taideteokset olivat hyvin puhuttelevia ja näin "taviksena" ja "aloittelijana" taiteen piireissä oli helppo sukeltaa teosten maailmaan.

St. James's Park oli myös todella upea - pelikaaneja voi myös samalla ihastella. 

Kolmantena päivänä olin löytämässä jälleen uusia puistoja (ei varmaan jää epäselväksi, että rakastin niitä) ja Regent's Park oli yksi parhaimmista löydöistäni ruusuineen kaikkineen. Siellä ruusuille oli annettu myös nimet, jotka saivat minut hieman jopa herkistymään, "you are my sunshine, you are beautiful, remember me...", kerrassaan upea idea. Lontoossa olin vain niin häkeltynyt, kuinka niin vilkkaaseen ja äänekkääseen paikkaan on saatu mahtumaan myös lukuisia niin kauniita, rauhallisia ja rentouttavia paikkoja. Moni ihminen olikin näissä puistoissa lukemassa kirjaa, ottamassa aurinkoa tai muuten vain nautiskelemassa. 

Arkkitehtuuri on myös yksi lemppareistani täällä Englannissa ja kaikki ne rakennukset sekä patsaat saivat aikamoisia perhosia vatsaan. Kuvia tuli niin paljon tuoltakin päivältä, että en millään pysty niitä kaikkia tähän laittamaan. Instagramista ja snapchatista pystyi hyvin matkan aikana seuraamaan menoa, kun päivittelin kuulumisia aina netin salliessa. :D  


Päivän yksi kohokohdista oli myös matka Warner Bros. Studiolle katsomaan Harry Potterin paikkoja. Päivä oli uskomaton ja en osaa sanoiksi kuvailla, kuinka onnellinen olin. Tuntui uskomattomalta ajatella, että sitä oikeasti oli paikassa, jossa kaikki ne upeat elokuvat on kuvattu. Vau.  Forbidden Forest oli myös yksi hiljattain saapuneista uutuuksista, jonka pääsin kokemaan. Olo oli kyllä kuin pienellä lapsella karkkikaupassa - minne ikinä tuolla katsoi oli vastassa jotain jännittävää ja hienoa. Tuolla tutustuin myös yhteen uuteen ystävääni, kun pyysimme toisiamme ottamaan kuvia toisillemme. Niin, ikinä ei tiedä mitä päivä tuo tullessan. Minne ikinä sitä menee, ei sitä oikeastaan ole yksin - on vain avattava silmät ja sydämet niin jotain hyvää tulee vastaan. Jos tästäkin päivästä haluaa enemmän nähdä niin youtuben uudelta kanavalta löytyy kooste!


Satumaisen päivän jälkeen oli hyvä mennä näkemään unia hotellille ja kerätä voimia seuraavalle päivälle. Torstai ei ollut todellakaan yhtään keskiviikkoa huonompi sillä pääsin katsomaan suosikki musikaalini ensimmäistä kertaa livenä. Phantom Of The Opera on yksi suosituimmista musikaaleista ja moni ihminen on sen nähnyt tai ainakin kuullut siitä. Tuo musikaali on ollut minulle hyvin monta vuotta jo ehdoton ykkönen ja siksi osasinkin jo odottaa isoja tunteita sen nähdessäni. Ennen esitystä olin kerennyt käymään jälleen uusissa museoissa ja katsomassa myös hevosvartioiden vaihtoseremonian, joka oli hyvin hieno ja näyttävä jo kulkueena. Siitä olikin hyvä jatkaa katsomaan musikaalia ja vuodattamaan kyyneliä jo heti esiripun noustessa. Yhtään vähättelemättä itkin koko musikaalin ajan onnesta, välillä hurraten, nauraen ja taputtaen ja sitten taas itkien. Musikaali avasi minulle myös uusia näkemyksiä koskien esitystä, koska itse en ollut ajatellut kummituksen olevan ihan niin jyrkkä ja uhkaava minkä esitys sai tuntemaan. Lopussa ihmisten noustessa seisomaan, hurraamaan ja taputtamaan olin minäkin kyyneleet poskilla melkein hyppimässä ilmaan. Tuo varmasti jo kertoo, että esitys oli _uskomaton_.


Esityksen jälkeen menin vielä tutustumaan Chinatowniin, Primarkkiin ja muutamiin markkinoihin. Hotellille palatessa oli fiilis aika haikea, koska tiesi yön olevan viimeinen tässä satumaisessa paikassa. Aamulla aamupalan jälkeen pakkasin tavarat ja onnekseni sain jättää hotellille tavarani vielä uloskirjautumisen jälkeen. Aikaa minulla nimittäin oli yli kolmeen asti ennen bussin saapumista ja kerkesinkin löytämään jälleen uusia paikkoja ja kävelemään mm. samassa paikassa missä Beatles. Little Venice oli kaunis kanaaleineen ja yksi markkinapaikoista oli suhteellisen lähellä tätä paikkaa. Abbey Roadin jälkeen suuntasin käymään British Libraryssa ja sitten ostamassa uuden matkalaturin matkaa ajatellen. 

Vaikka näin ja koinkin paljon Lontoossa niin vielä jäi paljon näkemistä sekä tekemistä seuraavalle kerralle. Lämpötilat pyörivät reissuni ajan 25-30 asteen lukemissa, joten kylmyydestä ei ainakaan voinut valittaa! Lisäksi sadetta ei ollut kertaakaan, joten sää todella suosi minua. Lontoo ehdottomasti on paikka, jonne voi ja kannattaakin mennä yksin. Tekemistä riittää ja ei varmasti koe itseään yksinäiseksi. Itse aion ehdottomasti mennä sinne toistekkin heti tilaisuuden tullessa. Tällä reissulla en niinkään keskittynyt shoppailemiseen vaikka tulinkin muutamia vaatteita ja tavaroita ostamaan. Mieleen jäivät parhaiten juurikin puistot, Harry Potteri, Phantom Of The Opera, hienot esitykset kaduilla (näitä näkyy myös youtubessa olevassa 3 osassa) sekä vahdinvaihdot ja upeat muut nähtävyydet. Yksi sana: SUOSITTELEN


Palatessani takaisin "kotiin" sain viettää vielä yhden lomapäivän ennen töihin ja treeneihin palaamista. Se päivä kului aikalailla videoita tehdessä, tavaroiden purkamisessa ja vähän vain palautuessa reissusta. Sunnuntaina oli edessä 7 treeniä hevosten kanssa ja olihan se nyt ihanaa viikon jälkeen palata hevosen selkään. Osa hevosista oli ollut kevyemmällä/lomalla ollessani poissa, joten virtaakin oli muutamalla kerääntynyt aavistuksen. Ensimmäisen päivän jälkeen tuntui nopeasti, että ei olisi missään koskaan ollutkaan. Viikon aikana olenkin mennyt nyt 6-8 hevosta ja valmennuksessa on kaikki mennyt mukavasti esteiden parissa.

Eilinen päivä oli mukava aloittaa kahdella estetreenillä ja lopettaa kolmeen koulutreeniin. Mark on myös tullut takaisin valmentamisen pariin ja onhan se aina mukavaa kuulla hevosten näyttävän hyvältä treeneissä. Tämän vapaan olen nauttinut kahvistani, järjestänyt hieman paikkoja ja ollut yhteydessä Suomen ystäviin. Vielä suunnitelmana olisi tehdä viimeisen Lontoo-päivän koostetta. Pitää toivoa, että saisin hieman treeneistä materiaalia joku päivä myös tännekkin laitettavaksi ja nyt pitäisi olla hieman paremmin aikaa myös tännekkin jälleen kirjoitella. 

Toivottavasti teilläkin on ollut ihana viikko takana!