lauantai 3. kesäkuuta 2017

Stressin pyörteissä


Hei ja ihanaa lauantaita!

Kesäkuu on saapunut vauhdikkaasti ja näin tiiviisti treenatessa ja töissä ollessa aika tuntuu menevän jopa liiankin nopeasti. Paljon uusia tuulia on myös saapunut ja näin jälkeenpäin päiviä katsellessa on päivät olleet hyvin tapahtumarikkaita. Olen ollut erittäin onnellinen treeneistä, jotka on kulkeneet varsin mukavasti hevosten kanssa. Estevalmennuksissa olen itse alkanut huomaamaan omassa ajattelussa ja tavassa ratsastaa muutoksia. Enää en ota niin paljon sitä yhtä ylimääräistä pidätettä vaan pidän käden rentona, annan hevosen hoitaa hypyn ja jos hevonen tekee mokan niin se oppii. Eilen ja tänään olin kahdella treenattavallani estevalmennuksessa ja mentiin molemmilla samaa rataa. Eilen alla oli 6 vuotias, joka kuuluu ehdottomasti yksiin lemppareista omalla luonteellaan ja halullaan työskennellä. Treeni meni hyvin ja ylitettiin esteet ainakin hyvillä ilmavaroilla. Kerran en meinannut nähdä etäisyyttä kolmoissarjalle, johon tultiinkin hyvin ilmava hyppy ensimmäiselle ja sain rentouttaa nopasti omaa kättä lisää ennen toista estettä. Tänään menin Clifillä, joka on ollut nyt hetken estetauolla. C on luonteeltaan todella herttainen, mutta ratsastaessa saattaa joskus olla varsin kuumuva ja varsinkin tällä viikolla on sillä ollut vielä extra virtaa. Viimeiset pari päivää se on ollut jälleen todella paljon rauhallisempi ja rennompi, mutta ennen estevalmennusta mietin, kuinka sitä tänään pompittaisikaan ja missä korkeuksissa (voin kertoa, että tämä hevonen _hyppää_).

Yllätyksekseni C oli hyvin seesteinen, malttavainen ja hyvin kevyt kädelle. Puomeilla saattoi aluksi meinata olla menossa liikaa, mutta välit osui silti kohdilleen. Tultiin verkkana muutamaa pystyä ja okseria, joiden jälkeen tultiinkin rataa. Vihreälle okserille oli tiukka käännös peileiltä, jossa aluksi meinasin odottaa liikaa kulmassa. Muuttaessani ajatusta enemmän eteenpäin niin tuli etäisyydetkin hyviksi. Korkeudet oli varmaan noi 100-110cm tienoilla lopuksi ja C suoritti radan ongelmitta. 5-6 linjalle ajauduttiin ensimmäisellä kerralla vähän ulommas kaarteessa, jossa olisin saanut varmistaa enemmän ulkoavuilla ja suoristaa. Toisella kertaa oli tie paljon sulavampi ja hyppykin näin parempi. Vaikka vietinkin tänään vapaata oli valmennus vain positiivinen asia - varsinkin, kun treeni oli hyvin onnistunut.


Kaikista näistä ihanista treeneistä ja muista huolimatta olen myös jo jonkin aikaa huomanut etenkin oman kropan alkaneen reagoimaan enemmän kiireeseen ja stressiin. En ole pystynyt juuri lepäämään, en edes vapaapäivinä. Vaikka nukunkin yleensä 8-9h niin hiljan olen saattnut silti olla väsynyt. Sitä tuntee tarvetta olla tekemässä aina jotain, kun olisi niin paljon nähtävää ja koettavaa. En ole koskaan ollut myöskään hyvä nukkuman pitkään ja olenkin vapaapäivinä myös samoihin aikoihin ylhäällä, kuin työpäivinä. Olenkin yrittänyt löytää syyt mistä oikeasti stressaan. Varmasti yksi syy on saapuva matkani - niin, olen tosiaan menossa Lontooseen yksin viideksi päiväksi muutaman viikon kuluttua! Hotelli on varattu ja Oyster card ostettu. paikkoja katsottu valmiiksi, mutta silti olisi niin paljon vielä tehtävää. Bussimatka, mahdolliset opastetut kierrokset ja kunnollinen "päiväohjelma" olisi vielä edessä tehtäväksi. Kaikki tuntuu niin suurelta ja niiden kasaantuessa yhteen muiden asioiden kanssa tuntuu se välillä isolta kiveltä painamassa mieltä. On niin paljon helpompaan kehottaa toista rentoutumaan ja ottamaan rauhassa, antaa vinkkejä ja apua. Sitä pitäisi itsekkin vaan kuunnella niitä omia neuvoja, eikä unohtaa myös itse niitä noudattaa. Joskus on vaikeaa tasapainottaa työ ja vapaa-aika - etenkin, kun asuu työpaikallaan.

"Ei työ meitä väsytä, vaan kaikki se mikä vielä on tekemättä. — Friedrik Wislöff"



Tämän päivän olen nyt kuitenkin pyhittänyt pelkälle rentoutumiselle valmennuksen jälkeen. Olen kirjoittanut, tehnyt pienen videon youtubeen, siivonnut, soitellut Suomeen ja katsonut elokuvia. "Sulla on aikaa, ei aina tarvitse olla menossa ja näkemässä", kuten sain hyvänä neuvona yhtenä päivänä kuulla. Toivotaan, että huomenna saan nauttia auringosta treenatessa ja sää suosii muutenkin viikolla. Rusketusrajat on ainakin hyvin jääneet ihoon - tietää ainakin, että hanskat on ollut kädessä ratsastaessa. :D

Ihanaa viikonloppua, toivottavasti tykkäsitte myös videosta!

2 kommenttia:

  1. Kannattaa poiketa Brightonissa - junalla pääsee Lontoosta sinne tosi nopsaa! Paikalliset sanoo sitä pikku-Lontooksi, mä tykkäsin hirmusesti sillon ikuisuus sitten kun siellä työssäopin aikana käytiin yks viikonloppu :) Lontoo oli mun makuun liian suuri ja ihan liikaa ihmisiä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti vinkistä! Veikkaan kyllä pyöriväni tämän reissun vaan Lontoossa, koska nähtävää on kuitenkin niin paljon. Onhan tässä aikaa tehdä toinenkin reissu - vaikka sitten Brightoniinkin :D

      Poista