lauantai 6. toukokuuta 2017

Kisahuuman keskellä

Onko olemassa helppo 130cm? Miten meidän viikon kilpailut G:n kanssa meni? Miltä tuntuu pitää itse valmennus englanniksi? Mitä viikon aikana kerkesi taas tapahtumaan? Täältä pesee kuvia ja kuulumisia!


Jos jossain aika on mennyt nopeasti niin täällä. Viikot vain vilisee silmissä ja vaikea uskoa, että olen ollut täällä nyt melkeinpä yhtä kauan, kuin olin Tanskassa. Ehkä isoin syy on nämä tapahtumarikkaat ja vaihtelevat päivät, kun aina voi tapahtua jotain uutta ja jännittävää.

Maanantaina G saapui tallille ja Tanya piti meille estevalmennuksen. Olin mennyt alle jo muutaman koulutreenin muilla hevosilla ja estetreeni tuli hyvään kohtaan. G tuntui jo alussa hyvin terävältä ja se reagoi hyvin nopeasti kaikkiin apuihin. Alkuverkassa tein paljon siirtymisiä, avoa ja sulkua saadakseni sen hyvin apujen väliin ja notkeaksi. Aloitettiin sitten hyppäämään vihreää pystyä. joka nousi aina jokaisen molemmista suunnista tulleen hypyn jälkeen hieman. Rytmi pysyi hyvänä ja saatiin hyviä hyppyjä oikeista etäisyyksistä. Lopuksi pysty oli 130cm, joka pitkien puomien ansiosta näytti yllättävänkin pieneltä. Ennen estettä muistutin vain itseäni pitämään oman käteni rentona kyynäspäästä alkaen ja omn asennon sopivan pystyssä. Tultiin tämäkin molemmista suunnista ja yllätyin itsekkin, kuinka helpolta kaikki tuntui. G:n kanssa sain vain rentoutua ja kun luotin siihen, se teki kaiken.

Siirryttiin hyppäämään muutamaa muuta estettä, jonka jälkeen tultiin kulmasta tultavaa okseria. Okserin ollessa noin 110cm tulin yhden kerran sisään toisesta suunnasta liian pienessä laukassa, jolloin G tuli lähelle ja otettiin puomi alas. Uudestaan tullessani pidin nyt huolta, että tempo oli riittävä ja johan kaikki taas sujui. Lopuksi este oli jälleen noin 130cm ja jyrkemmästä suunnasta mennessäni esteelle oli minulla 2 vaihtoehtoa: tulla sujuvasti ja hieman kaukaa tai hieman kootummin ja ottaen hieman terävämpi hyppy alle. Tein nämä molemmat ja Tanya sanoikin, että kummassakaan ei ole mitään väärää. Terävä hyppy on ennen rataa hyvä, koska se herättää hevosen. Kuitenkin minun  pitää pitää huoli, että annan oman asennon olla hyvin samana. Valmennuksesta sain paljon irti ja missään vaiheessa ei G;n kanssa ole tullut vastaan isoillakaan esteillä rimakauhua. Edes 130cm okseri ei laittanut ajattelemaan turhia, mistä olen samaan aikaan hämmentynyt, mutta myös iloinen. G:hen olin hyvin tyytyväinen, kun se hoiti omman kotiin ja itse sain keskittyä lähinnä omaan tekemiseeni. Valmennuksen jälkeen tein vielä pari muuta treeniä ja päivä olikin pian pulkassa.



Tiistaina oli edessä aikainen herätys ja suuntana kilpailut Arena UK:ssa. Paikka on yksi isoimmista ja siellä järjestettiin nytkin este- ja koulukisat samaan aikaan. Meidän tallilta lähti hevosia 8 ja G tuli samalla kyydillä. Menin 90cm ja 100cm, joten sain olla melkein heti opettelemassa ensimmäistä rataa. Luokka oli jo alkanut, joten radan kiertämiseen ei ollut mahdollisuutta - katsomalla muiden suorituksia oli siis nähtävä etäisyydet. Verkassa G oli hyvän tuntuinen ja reagoi jälleen nopeasti apuihin. Radalla kaikki meni hyvin, vaikkakin osa kaarteista saattoi mennä vastalaukassa, kun G ei ollut vaihtojen kanssa sillä hetkellä niin sinut. Lopussa se oli hieman enemmän menossa esteille ja sain olla ottamassa sitä enemmän takaisin, mutta hypyt olivat hyviä. 9 esteen numero oli kaatunut ennen meitä ja siinä 8 jälkeen vain mietin. että jos tuo nyt ei olekkaan 9 niin.,.esteen jälkeen odotinkin mielessäni tuleeko merkkiä vai ei ja onneksi ei -  tulos 0/0vp. 

Meidän jälkeen oli vain pari jäljellä, joten jäin odottamaan seuravaa luokkaa radan vierelle. Rata oli sama, mutta lopussa oli vain 4 estettä lisää. Verkassa kaikki sujui taas hyvin ja oltiin valmiita pian omaan suoritukseen. Perusradalla meinasin ajautua itse ottamaan G:tä liikaa takaisin sen innostuessa enemmän, jolloin tultiin hieman lähelle. 10-11 linjalla G teki oman ratkaisunsa ja tultiin todella kaukaa 11, joka kostautui yhtenä puomina. Olisin saanut itse olla tässä nopeammin pystyssä ja ottamassa yhden askeleen lisää. Loppurata olikin taas hyvä, tulos 0/4vp. Omasta virheestäni huolimatta olin G:hen jälleen tyytyväinen. Aste asteelta tässä ollaan menty eteenpäin ja kokoajan opitaan tuntemaan toisiamme paremmin ja suoritukset tasoittuu. Radalta sain videon, mutta en onnistunut lähettämään sitä toisesta puhelimesta itselleni, joten en voi siksi sitä tänne laittaa. Pitää katsoa, jos joku päivä onnistun sen itselleni saamaan.


Tiistaina tallille päästyä tein vielä muutamat treenit hevosten kanssa ja illalla olikin aika väsynyt olo. Se ei kuitenkaan vaikuttanut enää keskiviikkona, jolloin lähdettiin taas aamulla kilpailuihin - tällä kertaa groomauksen merkeissä. Kisat olivat noin 1,5h päässä ja meiltä lähti kisoihin 8 hevosta+ yksi toinen Markin ratsu trailerissa ja yksi toinen tallilainen minun lisäkseni. Alkuun oli kaikki pelottavankin rauhallista ja sitä osasi jo odottaa pian saapuvaa myrskyä - 4 hevosta oli saatava nopeasti valmiiksi, kaviot, karvat ja muut kiillotettua sekä ratsastajat selkään autettua, mentävä nostamaan puomeja ja samalla pestävä pois toisia ratsuja sekä myöhemmin varusteita. Myös se miten hevosauton perältä saa 2 viimeisessä luokassa kilpailevaa hevosta kaikkien muiden ohi on oma työnsä. Mieleen tuli ihan se autopeli mitä pienenä pelattiin, jossa tuli siirrellä autoja, jotta se yksi auto pääsi liikkumaan pois tasolta. Vaikka stressileveleitä saatettiinkin nostella päivän aikana niin kaikesta selvittiin lopuksi ihan hyvin. Noissa tilanteissa sitä toivoisi vain voivansa kloonata itsensä hetkeksi, koska moneen paikkaan on vaikeaa revetä samaan aikaan. Myös se kertoo paljon, että en kertaakaan kerennyt katsomaan edes kädessäni olevaa kelloa ja voin kertoa, että ikinä ennen ei kello ole liikkunut noin nopeasti.

Sc: beedaws

Tostaina ja perjantaina oli hieman "normaalimpaa" menoa ja tein treenejä hevosten kanssa kotona. Eilen oli kiireisempi päivä aamulla, kun Markilla oli monta valmennusta ja itse ratsastin 5 hevosta ennen lähtöä laukkatreeniin. Päivä oli todella kaunis, aurinko paistoi, oli lämmin, mutta ei liian lämmin kiitos tuulen. Hevosillakin oli hyvä päivä, eikä kukaan ollut mitenkään hankala ja jokaisen kanssa tuli tehtyä mukavan "helpon" tuntuinen treeni. Treenien jälkeen minua pyydettiin pitämään yhdelle hiljattain saapuneelle tallilaiselle valmennus, joka oli minulla vain mukava yllätys. Se oli ensimmäinen englanniksi vetämäni valmennus ja onneksi hevossanasto on jo aikalailla painautunut päähän, joten mitään isompia "miettimistaukoja" ei tullut pidettyä. Se, että saa toisella sen ihanan "ahaa-elämyksen" aikaan on aina oma palkintonsa.

12 jälkeen 4 hevosta lähti laukkatreeniin tunnin ajomatkan päähän ja oma ratsuni oli jälleen yksi tallin isoimmista kenttähevosista, jolla laukkaa riittää. Jälleen oli olo, kuin elokuvassa, kun laukattiin mäkeä ylös keltaisten peltojen keskellä. Tällä kertaa en itse ollut kärjessä ja sain tuntea kaikki ne hiekat ja paakut naamallani hevosten laukatessa edessä. Se oli vähän, kuin sodassa olisi ollut. Siinä sitä pitää silmiä puoliksi kiinni ja saattaa välillä tuntea kärpästen tai muiden iskevän myös kasvoihin. Pitikin pitää huoli, että vaikka tekikin mieli hymyillä suu leveänä niin oli parempi pitää se kiinni - ellei sitten halunnut suuhunsa jotain mikä ei välttämättä sinne kuuluisi.

Lopuksi mentiin vain kahden hevosen kanssa viimeisen kerran mäki ylös ja oltiin kärjessä, eli enää ei paakut lentäneet kasvoihin. Treenin jälkeen pestiin hevoset nopeasti ja lähdettiin kotiin. Aluksi meinasin ottaa puhelimen mukaan ja ottaa loppukäynneissä kuvan tuosta uskomattomasta paikasta - onneksi en niin tehnyt, koska tuossa vauhdissa olisin sen lennättänyt jonnekkin, koska varsinaisia taskuja en noissa housuissa omistanut. 


Tämä päivä tulee vietettyä ottamalla rennommin ja mahdollisesti yhden hevosen hieromisen merkeissä. Mukavaa viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti