torstai 25. toukokuuta 2017

ENSIMMÄINEN Arena Eventing-kilpailu Englannissa!

Pari viikkoa sitten en ollut hypännyt vielä kertaakaan maastoesteitä yli vuoteen - viikko kuitenkin kruunattiin ensimmäisillä Arena Eventing kisoilla, jossa mentiin 100cm luokka maastoesteineen. Miten ensimmäiset isommat kilpailut meni ja kuinka viikon treenit kulki? Täältä tulee tietoa kuvien ja videon kera!



Hei ja oikein ihanaa torstaita!

Viikot on kulunut hyvin nopeasti treenien parissa ja uusien haasteiden seassa. Edellisessä postauksessa kerroinkin jo, kuinka en ollut hypännyt vielä yhtäkään maastoestettä, mutta viikonloppuna olisi kilpailut, jossa menisin niitä jo 100cm luokassa. G on sellainen hevonen, johon kyllä pystyn luottamaan - oltiinhan me keretty jo muutama estekisa käymään, jossa herra on ollut tykki. Enemmän ehkä mietin osaisinko itse tulla kaikille erilaisille maastiksille vielä oikein ja ratsastaa ne hyvin. G on huntannut melkein koko ikänsä ja on hypännyt jos jonkinlaisia maastiksia matkallaan. Siksi se ehkä olikin juuri oikea hevonen tähän kohtaan - pystyin luottamaan siihen ja keskittyä lähinnä vaan hyviin reitteihin.

Viikko sitten maanantaina oli Tanyan pitämä estevalmennus, jossa mentiin G:n kanssa alkuun normaali estetreeni ja loppuun kentällä olevia kapeita tynnyreitä. G:llä oli hieman extra virtaa, koska edelliset päivät olivat olleet hyvin kevyitä. "Anna hevosen mokata" olisi voinut olla koko valmennuksen teema,kun  tuli jälleen muistutettua itselle siitä kuuluisasta, "älä tee tai ajattele liikaa".  Alussa tulin liian pienessä laukassa ja olisin saanut sujua. Heti tullessani isommassa laukassa, käsi vain rentona niin johan alkoi kulkemaan. Siirryttiin esteeltä tynnyrille, jossa oli alkuun johteet. Ensimmäinen hyppy tultiin melkein paikaltaan, kun G päätti katsoa estettä hieman lähempää. Tämän jälkeen tuli kaikki etäisyydet kuitenkin hyvin kohdilleen ja kaikki tuntui itsellekkin helpolta. "Hieman pelottavalle ja vaikeammalle esteelle on tultava malttaen, antaa hevosen nähdä este ja sitten sujua eteenpäin. Ei voi tulla isosti ja liiaan "rohkeasti"" jäi ainakin mieleen. Ennen valmennusta olin kerennyt jo ratsastamaan muut hevoset, joten saikin jäädä lounastauolle sisäistämään kaikkia valmennuksen neuvoja ja vinkkejä.



Tiistaina oli normaali (hyvin sateinen) päivä, joka kului 7 hevosen treenien parissa. Keskiviikko oli todella kiireinen aamusta, kun moni hevonen oli treenattava ennen lähtöä kaupunkiin ja sieltä suoraan maastoestetreeniin noin 20min päässä olevalle "koululle". Välissä sitä mietti miten kaikki oikein tulisikaan sujumaan, kun aikataulu oli niin tiukka. Kaikesta kuitenkin selvittiin vaikeuksista huolimatta ( mm. ruuhka..) ja pian löysin itseni G:n selästä sateisessa säässä maastoesteitä täynnä olevalta kentältä ( yllä oleva kuva). Amy piti siinä samalla itselleni pienen valmennuksen ja tultiin esteitä erilaisilla linjoilla. Panketti, vesieste, haudat, sianselät, tynnyrit...kaikki sujui ilman vaikeuksia. Hymy ei hyytynyt vaikka vaatteet olivat litimärät - treeni oli todellakin onnistunut ja antoi vain lisää varmuutta tulevaan koitokseen.

Torstaina jälleen normaaleja treenejä hevosten kanssa. Alunperin oltiin menossa estekisoihin myös G:n kanssa, mutta koska osa tallilaisista perui ja eilinen oli mennyt niin hyvin treeneissä, ei nähty reissua tarpeelliseksi. Päivä olikin yllättävän rento, koska aikaa oli varattu kisoissa olemiseen. Auttelinkin paljon muita heidän töissään omien treenien jälkeen ja päivä oli pulkassa. Perjantaina osa hevosista lähti kilpailuihin, joten tallilla oli aamusta aika tohina. Treenit kulki hyvin kaikkien hevosten kanssa ja illalla päätettiin mennä Terezan kanssa lenkille katsomaan maisemia. Kuvia reissulta tuli myös saatua, vaikka lopuksi saatiin palata juoksien takaisin koko matka, kun alkoi jälleen satamaan kaatamalla.


Lauantaina vietin vapaata, vaikka heräsinkin jo 7 ja siitä asti katselin alkuun sarjoja, siivosin, kirjoitin ja tutkin tulevan kilpailun sääntöjä. 12 jälkeen minulla oli Tanyan estevalmennus G:n kanssa ja nyt mentiin enemmän rataharjoituksia. G tuntui hyvältä ja nyt jotenkin omassakin päässä kaikki tuntui hyvältä ja sujuvalta. Yksi pystyistä oli lopussa 130cm, jonka G suoritti varsin ilmavasti. Yksi sarjan väleistä tultiin aluksi kahdella, vaikka väliin olisi saanut ajatella kolmea. Toisella kerralla tulinkin hieman odottaen ensimmäiselle, josta malttaen mentiin toiselle ja askelmäärät osui kohdilleen. Valmennuksen jälkeen jatkoin sääntöjen lukemista ja pakkaamista huomiselle. Tajusin myös, että nyt en saisi käyttää omaa kypärääni, koska lippa ei maastoesteillä ole sallittu. Onneksi sain kuitenkin lainaan yhdeltä tallilaiselta kypärän huppuineen ja ongelma oli nopeasti ratkaistu!


Sunnuntaina olikin vuorossa koitos, jota oltiin odotettu - suuntana Rockinghamin international horse trials. Aamusta jaoin heinät yhteen talleista, jonka jälkeen vein omat tavarat autoon. Lähdettiin ajamaan puoli 9 maissa ja matkaan meni noin tunti. Sää oli hyvin ailahteleva, välillä piskotti ja välillä paistoi aurinko. Paikka oli jälleen uusi minulle ja taas tuli vaan mietittyä, kuinka lukuisia kenttäkisapaikkoja täällä onkaan. Ihmisiä käveli kaikkialla, paikalla oli lukuisia kojuja ja kaijuttimista kuului maastoesteradan kuulutukset. Nämä olivat ensimmäiset isommat kisat, johon itse osallistuin. Käynnissä oli samana aikaan kouluratoja, kaksi erillistä esterataa, maastoesterata ja meidän arena eventing - keskellä kaikkea. Siis kirjaimellisesti _keskellä_ kaikkia niitä kojuja ja ihmisiä. Jotkin hevoset olivatkin tästä hieman pörhöllään, mutta eipä tuo tohina kaikille ihmisillekkään ollut ehkä kaikkein "normaalein" tilanne. 

Minulla ei ollut mikään kiire ja päivä olikin todella rauhallinen. Amy starttasi 3h ennen minua ja oma suoritukseni oli määrä olla 3:20. Tietenkin, kun aikaa on niin paljon vain olla sai sitä lopuksi olla juoksemassa tutustumaan rataan. Rataesteitä oli 6+viimeinen jokeri tai normaali este - näiden väliltä sai valita. Maastoesteitä oli radalla 6 ja voin myöntää alkuun hieman jopa kauhistelleeni paria - en ollut mm. aiemmin hypännyt harjaa/puskaa ja nyt meillä oli se sarjassa. Ennen olisin ehkä alkanut liikaa miettimään näitä ulkonäköjä, mutta nyt keskityin vain askelmääriin ja linjoihin. Tutustumisen jälkeen menin heti verkkaan, koska sain luvan hypätä jo luokan alkupäässä. Säästettiin siis yli tunti odotteluaikaa ja olihan se hyvä päästä jo radalle. Verkka meni hyvin, G ei paljoa katsellut ympärilleen vaan keskittyi tekemiseen. Ennen radalle menoa kertasin nopeasti radan ja aika pian radalle mentyäni tulikin jo lähtömerkki. Olin ajatellut kiertäväni laukassa ensin koko areenan, mutta koska aikaa sille ei ollut niin lähdin päädystä lähtölinjalle. G muuttui heti radalle päästyä - se oli vielä enemmän intoa täynnä, haki esteitä ja keskittyi vain minun neuvoihin. Neloselle G hipaisi puomia, joka tuli alas. Maastoesteet sujui ongelmitta ja kaikki tuntui helpolta - jopa se harja. Päätin hypätä jokerilankun loppuun, koska se nollaisi puominkin. Näin jo kaukaa, että nyt ei tulisi kaikkein paras etäisyys ja sain valita: joko tullaan kaukaa tai läheltä. Päätin ottamaan jälkeisen vaihdoehdon, joka onneksi osoittautui tässä tilanteessa ihan hyväksi - tulos 0vp!

Videolta voi muuten kuulla kuuluttajan hyvän yrityksen sukunimessä - jäi muuten siihen ainoaan kertaan, eikä lopuksi sitä enää viitsinyt edes koittaa uudestaan. :') Nämä oli tosiaan myös G:nkin ensimmäiset tälläiset kisat ja sillä oli nyt ensimmäistä kertaa myös hokitkin kavioissa. Paljon oli uusia asioita ja näillä treenimäärillä olenkin todella tyytyväinen meidän rataan.
 

Tämä viikko on kulunut vähintään yhtä nopeasti ja vaikea uskoa, että huomenna on taas perjantai. Viikon aikana olen treenannut yleensä 5-6 hevosta nyt, kun osa hevosista on kevyemmällä. Lämpöä on myös riittänyt 22-25 asteen kieppeillä ja huomenna pitäisi olla noin 27 astetta. On siis tullut läträttyä myös aurinkorasvan kanssa, koska näin punapäänä tuo iho on aika nopeasti poltettu. Yllätyksekseni olen ruskettunut aika nopeasti täällä, vaikka harvoin saan väriä ollenkaan tarttumaan. Toisaalta jos ajattelee, että teen treenejä kentällä koko aamun/aamupäivän niin aika pitkän ajan sitä on suoraan auringon alla. Tänään otettiin yhden hevosen kanssa myyntivideota ja hypättiin siinä samassa rataa. Tämän hevosen kanssa olen työskennellyt tiiviisti jo jonkin aikaa ja on ollut ilo seurata  ja olla osana sen kehittymistä ja oppimista. Aivan kultainen hevonen, joka loikkii esteen, kuin esteen ylitse. Jos saan kuvia ja videota näyttöön niin voin ehdottomasti myös tännekkin niitä linkkailla. :)

Näin loppuun ajattelin heittää pienen kysymyksen - olen ajatellut Lontooseen reissaamista lomani aikana ja nyt kiinnostaisi, jos teilläkin olisi kokemuksia mm. hyvistä hotelleista, nähtävyyksistä jne. Jos siis on tullut käytyä kyseisessä paikassa niin olisin todellakin kiinnostunut kuulemaan! Toivottavasti teidän viikkonne on ollut mukava ja hymyä täynnä. <3

maanantai 15. toukokuuta 2017

Kansainväliset kenttäkisat Englannissa [+koostevideo]

Kuinka monta kertaa olette olleet kenttäkisoissa, jossa joudut matkustamaan välejä erillisellä "autolla" ja jossa kojuja on niin paljon, että meinaat eksyä? Niin. Itse pääsin nauttimaan vapaastani kaikkein isoimmassa kisapaikassa missä olen täällä koskaan ollut.



Vapaapäivinä sitä yleensä suunnittelee pitkän 6 työpäivän jälkeen vaan ottavan rennosti, nukkuvan hieman kauemmin ja nauttia vaikka elokuvista. Näin ei kuitenkaan kulunut minun lauantaini, jonka aloitin jo heräämällä kello 5 ja laittamalla itseni valmiiksi lähtöön. Mark, Tanya ja muutama muu oli lähdössä isoihin kenttäkisoihin Chatsworthiin, joka sijaitsee parin tunnin päässä. Kilpailut olivat merkittävät ja palkinnotkin suuret. Itse nukuin puolet ajomatkasta ja paikanpäällä sain heti huomata, että nyt muuten on kisapaikalla kokoa. Jouduin ottamaan hevosautojen luota golfauton tapaisen kyydin, jotta pääsin itse kisapaikalle. Maisemat olivat upeat, lampaita näkyi joen toisella puolella, oli Chatsworthin kuuluisa linna, upeita esteitä...kaikki oli vain niin hienoa - kuin satuun olisi astunut sisään.

Kyyti saapui lähelle esteverkkaa ja erillistä este-maastoesterataa, jonkalaisen tulen ilmeisesti itsekkin menemään noin viikon kuluttua (jännittävää). Hauskaahan tässä on se, että en ole mennyt tänävuonna vielä yhtäkään maastoestettä ja kisat on vain muutamien _päivien_ päässä. Noh, onneksi hevonen on sen verran huikea, että hyvillä fiiliksillä mennään. Kiersin yhden tallin ratsastajan kanssa hänen ratansa, jonka jälkeen lähdin tutkimaan paikkoja. Kojuja oli kaikkialla, ihmisiä tuhansia, koiria, hevosia, esteitä, erilaisia ratoja ja alueita...mahdollisuudet eksymiseen oli aika taatut. Snäpissä päivitinkin vähän paikasta ja tunnelmasta. Kuvasin myös paljon eri paikoista, joista tein myös koostevideon. Oli uskomatonta nähdä ja kokea se kaikki - monia hyvin kuuluisia kenttäratsastajia, jotka olivat useat Markin lisäksi olleet myös olympialaisissa. Oli mielenkiintoista nähdä heidän ratsastustaan livenä ja olla mukana taputtamassa yleisössä. Varsinkin Markin kouluradan näkeminen Flickan kanssa ja hänen mentyä sillä hetkellä johtoon sai minut niin onnelliseksi. Kaikkien niiden upeiden suoritusten jälkeen oli vain sanaton jo valmiiksi. Sitä fiilistä on vaikeaa edes kuvailla mikä silloin oli - se oli uskomatonta. 


Kiersin melkein kaikki kaupat läpi, löytäen tosin vain muutaman asian - kaksi hupparia ja kaivatut uudet hanskat. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen, vaikka tuuli veikin lämpöä pois. Alkuun olin katsomassa hetken esteratoja, siirryin kouluradoille, joista jatkoin maastoesteille ja tätä kierrosta jatkoin. Maastoesteet olivat upeasti suunniteltuja ja kauniita, vaikkakin  myös todella haastavia. Yksi vesieste oli jonkin sortin "joki", jota pitkin ratsukot joutuivat menemään ja hyppäämään samalla pari estettä. Syvyyttä ei siis juuri ollut ja se oli hyvin laukattavissa. Toinen vesieste oli pienempi ja se ympäröi yhtä upeaa kivirakennusta. Toisella puolella polski esteiden vierrä myös sorsapariskunta, joita ei meteli paljoa haitannut. Menoa ja meininkiä riitti, mutta kisat oli hyvin organisoidut. Kenttäkisoissa aina sattuu ja tapahtuu ja ratsastajia tuli myös kesken radan maahan. Mitään todella vakavaa ei kuitenkaan tietääkseni sattunut, ellei yhtä hyvin poikki ja sijoiltaan mennyttä nilkkaa lasketa..


Meinasin lähteä katsomaan läheistä upeaa linnaa myös läheltä, mutta suunnitelmiin tuli pieni muutos. En olisi nimittäin päässyt takaisin alueelle, ellen olisi sitten maksanut lippua sisälle. Tulin hevosauton mukana, joten olin automaattisesti sisällä, eikä minun tarvinnut ostaa erillistä lippua. Kierros linnassa jäi siis haaveeksi, jonka toivon joskus toteuttavani. Tuon linnan historiasta olen kuullut vaan hieman ja mielelläni voisin siitä opiskella lisääkin. Täällä kaikki talot ja rakennukset ovat muutenkin omaan silmääni niin kauniita, että voisin kuvata niitä jatkuvasti. 

Katsottavaa ja tutkittavaa kuitenkin riitti ihan tarpeeksi kilpailuissakin, eikä linnan tutkiminen kauaa painanut mieltä. Ratojen katsominen ja niiden ratsastamisen miettiminen oli myös opettavaa. Itse kiinnitän ainakin huomiota paljon ratsastajan asennon. käden ja jalan muutoksiin radalla - ennen estettä, esteellä, esteen jälkeen. Myös se miten hevonen reagoi, liikkuu ja ylipäätään on radalla. Muutama hevonen jäi itselläni hyvin mieleen pitkien jalkojen ja upeiden liikkeiden vuoksi. Ratsastajia oli tullut kisoihin kaikkialta - oli mm. japanista, brasiliasta sekä yhden suomalaisenkin näin. Kuulutukset olivat kisoissa hyvin selkeät ja pysyi hyvin mukana menossa.


Kouluradan vierellä oli monitoreita, jossa näytettiin reaaliajassa tuomareiden pisteet mistäkin kohdasta. Katsojien oli siis helppo pysyä perillä tuloksista ja ratojen arvosteltavista kohdista. Koostevideolla näkyykin niitä hieman enemmän ja muutenkin pyrin siihen saada kisapäivää tiivistettyä. Päivän päätteeksi oli olo kyllä todella väsynyt kaikesta seikkailemisesta ja vähäisestä nukkumisesta. Olinkin aika nopeasti nukkumassa, kun päästiin takaisin tallille. Tuo oli silti kaiken väsymyksen arvoinen, eikä kyllä kaduta vaikken päivääni pyhittänytkään rentoutumiselle. 


Oikein ihanaa alkanutta viikkoa!

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Kolikolla on kääntöpuolensa

Kaikkien näiden upeiden säiden, ihmisten, hevosten, valmennusten, kilpailuiden ja kokemusten toisella puolella on myös ne asiat, jotka jouduin uhraamaan saadakseni tämän kaiken - Barbi, Essi, ystävät ja muu perhe. 



Alkuun haluan heti kertoa, että tämä ei ole mikään valitus-postaus. Olen enemmän, kuin kiitollinen tästä kaikesta mitä olen saanut täällä nähdä, tuntea ja kokea. En olisi voinut edes kuvitella saavutavani, oppivani tai tekeväni täällä näinkin pienessä ajassa. Olen nytkin todella onnellinen, iloinen ja naama hymyssä. Minulla on ollut paljon onnea, että olen päässyt myös kilpailemaan täällä ja olemaan todella menestyneiden ihmisten valmennettavina.  Kuitenkin on kaikissa asioissa myös se toinen puoli, josta haluan nyt kirjoittaa. Nyt haluan avata myös niitä tunteita, jotka välillä tulevat enemmän esille, kuin toisina päivinä.

 En ole koskaan ollut näin pitkää aikaa erossa Barbista taikka Essistä. Aiempi pisin aika on tainnut olla Barbista se viikko, kun itse menin Tanskaan ja Barbi tuli myöhemmin perässä. Ilman omaa hevosta on moni asia erilailla.  Onhan minulla talli täällä täynnä hevosia ja erilaisia treenattavia, mutta ei se ole sama asia kuin oma hevonen. Tiedättehän, se ikioma hevonen, joka on vaan osa teitä. En tee isompia suunnitelmia hevosten viikkotreeneissä, vaan ratsastan ne, jotka listassa kunakin päivänä on. En voi päättää yhtäkkiä lähteväni maastoon, hyppäämään esteitä kauemmas tai lähteä tiettyyn kilpailuun. En suunnittele hevosen ruokintaa, merkitse ylös kengityksiä, soita eläinlääkärille rokotuksista, muokkaile isommin varusteita...menen kaavan mukaan, vain pienesti soveltaen. Toki voin muuttaa kuolaimia, jos siltä tuntuu, mutta keskustelen asiasta muidenkin kanssa. Minulla on paljon vastuuta, vaikka omaa hevosta ei olekkaan. Olen vastuussa hyvin arvokkaista hevosista ja treeneissä teen kaikkeni tavoitteiden saavuttamiseksi. Silti minulla ei ole sitä "vuoden" tavoitetta täällä ratsukkona, ei ole sitä yhtä ja oikeaa - ainakaan tällä hetkellä.


"Hevoseton" elämä on omalla tavallaan helpompaa, mutta myös henkisesti joskus vaikeampaa. Tiedän. että tämä jakso täällä opettaa minulle paljon - se on jo nyt opettanut. Joinakin päivinä sitä vain pysähtyy ja jokin pieni asia voi yhtäkkiä muistuttaa siitä omasta hevosesta, jota ei ole nähnyt aikoihin. Pelko siitä, että Essi tai Barbi unohtaa minut kokonaan ja ei tunnista minua palatessani on aika raastava. Hevosilla on pitkä muisti ja ne ovat viisaita eläimiä, mutta mitä jos olen unholassa. Yhtenä päivänä jouduin katsomaan videota Barbista, koska en nähnyt mielessäni selkeästi miten se liikkui. Ajatus siitä, että olin "unohtanut" oman hevoseni liikkumisen oli kamala. Tunsin oloni välittömästi huonoksi omistajaksi. Kuka nyt unohtaa tuollaisen asian? Myös se, että en muistanut tarkasti enää joitain pieniä asioita toi vain lisää ajatuksia mieleen. Välimatka on pitkä, eikä ikävä ole koskaan poissa kokonaan. Myös pelko siitä, että jotain pahaa tapahuu minun ollessani täällä. En tiedä miten voisin olla sen asian kanssa. että en voisi olla avuksi omalle hevoselleni - en voisi silittää sen turkkia ja lässyttää turhia korvaan, jos muuten en voisi auttaa. En haluaisi edes ajatella tätä ja siksi tunnenkin työntäväni sen vain pois päästäni.

Onhan hevosettomuudessa toki paljon hyvääkin ja rahaa säästyy. Ei ole tullut hankittua varusteitakaan vaikka kilpailuissakin on jos jonkinlaisia upeita blingejä ja muita tarjolla. Veikkaan kylläkin, että jossain vaiheessa sorrun myös katsomaan niitä, mutta nyt ei ole vielä mielitekoja tullut. Uskon, että jos oma hevonen olisi täällä mukana, olisin jo hommannut uutta satulahuopaa, suojia tai otsapantaa. Nyt ei ole vain kellekkään kelle niitä hankkia, joten keskittyminen on enemmänkin omiin tarvikkeisiin, kuten hanskoihin ja paitoihin. Silti minä nautin melkein enemmän omalle hevoselle asioiden hommaamisesta.


Sukulaiset ja ystävät ovat myös yksi asia, jota tulee ikävöityä etenkin iltaisin, jolloin on sitä "omaa aikaa". Ei voi lähteä extemporee tanssimaan illalla, ajelemaan, katsomaan leffaa tai muuten soitella normaalisti. Ei voi halata toista, pyytää yhteiselle lenkille, päättää mennä retkelle myöhään illalla. Netti täällä osaa olla aika haastava monesti, kun niin moni on samaan aikaan sitä käyttämässä. Sormet ja varpaat ei riittäisi laskuvälineeksi, jos niitä kertoja alkaisi laskemaan, kun puhelu on katkennut kesken. On olemassa muutkin somet, kuten facebook, instagram ja snapchat, joiden kanssa olla yhteydessä. Se ei kuitenkaan koskaan voi korvata sitä, kun näkee ihmisen livenä - halaa,  on lähellä.

 Lisäksi kaikki läheiseni eivät käytä niin paljoa somea, joten kuulumisia ei ole niin helppoa vaihdella. Omissa someissa kerron vain murto-osan minusta, se on vain yksi osa. Siksi onkin harmittavaa, että joskus kuulumisien vaihtaminen jää vähemmälle, kun näkee "niin paljon" jo muualla - mikä ei välttämättä edes kerro paljoakaan. Minulla on ystäviä myös täällä, mutta se ei poista ikävää Suomessa asuvia läheisiä kohtaan. Monet kyyneleet on tullut vuodatettua ja sitä on hankalaa selittää jollekkin toiselle ihmiselle, joka ei ole vastaavassa tilanteessa. Tavallaan sitä on onnellinen ja samaan aikaan surullinen. Välillä sitä ei osaa edes selittää mitä oikein tuntee. kun ajatukset vain sinkoilevat päässä. Onneksi yksi ystäväni täällä on myös toisesta maasta, joten ymmärrys toisen tunteita kohtaan on ehkä hieman suurempi.


Omat muut harrastukset ovat myös jääneet sivummalle - tauolle. Minä rakastan treenaamista ja nyt teen sitä lukuisia tunteja hevosien kanssa. Salitreenit, pilatekset ja muut ovat joutuneet astumaan syrjään - salia ei ole lähettyvillä ja iltaisin 8 maissa ei edes tekisi mieli lähteä minnekkään. Kehonhuoltoa olen ehtinyt tekemään harmittavasti vähemmän ja muu treeni on lähinnä kehonpainolla, rehusäkeillä tai muilla vastaavilla tehty. Ei niissä todellakaan ole mitään pahaa, mutta kyllä sitä myöntää kaipaavansa niitä oikeita painoja. Minulla on tavoitteita tulevaisuudessa myös salitreenien suhteen ja varmasti Suomeen saavuttuani tulee treenit jatkumaan samoissa malleissa. Lisäksi on tietenkin ikävä myös omia kolleegoita, joiden kanssa on aina tehnyt vaihtareitakin hieronnoissa. Tiedostan olevani aika jumissa tällä hetkellä ja lihakset ovat paljon kireämmällä, kuin normaalisti. Apuna on täällä ollut TENS ja omat hieromiset, mutta ei se ikinä korvaa sitä kunnon hierontaa.

 Sitä tulee myös ikävöityä omia asiakkaita Suomessa - niin ihmisiä, kuin hevosiakin. Hevosia olen täälläkin hieronut, koska siihen tarvittavat välineet mahtuivat hyvin matkalaukkuun. Jokainen hevonen ja ihminen on minulle tärkeä, eikä kukaan ole toistaan "parempi". On ollut ihanaa kuulla kuulumisia Suomesta ja olla avuksi kaikilla konsteilla mitä näin kaukaa voikin olla. 


Oma tila ja aika on ollut yksi niistä isoista asioista myös, jota on kaivannut joinakin päivinä enemmän, kuin toisina. Kun sitä asuu samassa paikassa, kun on töissä ja näkee samoja ihmisiä 24/7 toivoo sitä joinakin päivinä saavansa hetken olla vain kaikessa rauhassa. Ihmisten ollessa erilaisia ja luonteisia on ollut myös välillä haastavaa saada kaikki pitämään kiinni järjestyksestä ja töistään talossa. Itseäni ainakin vaivaa, jos tiskejä ei tehdä tai paikkoja siistitä. Onneksi vapaapäivinä sitä saa olla enimmäkseen rauhassa, jos niin haluaa ja yleensä kaikki yrittävät puhaltaa samaan hiileen. Silti sitä joskus vaan kaipaa sitä omaa taloa, tilaa ja aikaa.


Viimeiseksi, mutta ei vähäisemmäksi haluan kirjoittaa yhdestä elämäni merkittävimmistä henkilöistä - Omasta äidistäni, joka on supersankari.

 En tiedä moniakaan äitejä, tai edes ihmisiä, jotka pystyvät samaan, kuin hän. Hän on päivittäin huolehtimassa hevosistani, hoitamassa, tekemässä tallitöitä, auttamassa, korjaamassa aitoja ja samalla tekee muita töitä päivisin. En ole oikein koskaan ollut hyvä puhumaan hyvin avoimesti kaikesta tunteistani, enkä varmasti osaa sanoa tarpeeksi usein, kuinka paljon arvostan äitinikin panostusta minuun ja hevosiin. Hän on vuosien aikana ollut kuskaamassa treeneihin ja kilpailuihin, on ollut pitämässä hevosta, lastaamassa, kuvaamassa ratoja ja ottanut myös vastaan kaikki kiukut ja kyyneleet. Vaikka se ehkä tuntuukin kauhelta sanoa, mutta äiti on yksi niistä ihmisistä, jolle voin purkaa melkein kaiken - vuodattaa kaikki ne turhatkin patoumat ilman kauheaa tunnetta. Tiedän, että äiti ei tuomitse tai jos tuomitsee niin ei niin, että tuntisin oloni kauheaksi. Tiedän. että kaikki sanomani pysyy hänellä, eikä hän käännä niitä minua vastaan. Pystyn nollaamaan kaiken sen pahankin pois ja tuntea oloni sitten kevyemmäksi. Oli kyse sitten kamalasta päivästä, kengänvetskareista, jotka eivät toimi tai väsymyksestä. Hän kuuntelee ja voi olla vain hiljaakin - tärkeintä on, että hän kuuntelee.

 Tunnen oloni todella avuttomaksi, kun olen täällä ja äitini, siskoni ja muut pitävät huolen hevosista ilman minun tukeani. Jos olisin kotona, olisin tekemässä aamutalleja ja treenaamassa hevosia, jolloin aikaa jäisi paljon heillä muuhunkin. Välillä alan miettimään iltaisin kovan työpäivän jälkeen mitä kotiin kuuluu, kuinka heidän päivänsä on mennyt. Mietin onko kenttä ollut hyvä treeneihin, onko Essi ja Barbi liikkuneet hyvin, onko äiti joutunut tekemään paljon ylimääräisiä töitä tallilla, kuinka myöhään tallipäivä on heillä venynyt...niin, mietin paljon. Näin äitienpäivänä halusinkin kirjoittaa kuinka paljon arvostan äitiäni, vaikka en sitä tarpeeksi usein sanokkaan. Tämä on ensimmäinen äitienpäivä, kun en ole tekemässä aamuista yllätystä pöydälle ja leipomassa kakkua. Minulla ei ole lahjaa, ei edes korttia. Niin. On kamalaa, kun ei kykene olemaan läsnä, vaan on monen tuhannen kilometrin päässä. Tiedän, että äiti luet tämän ja haluan vaan sanoa, kiitos ja ihanaa äitienpäivää sinne (ei niin lämpimään) Suomeen. <3


lauantai 6. toukokuuta 2017

Kisahuuman keskellä

Onko olemassa helppo 130cm? Miten meidän viikon kilpailut G:n kanssa meni? Miltä tuntuu pitää itse valmennus englanniksi? Mitä viikon aikana kerkesi taas tapahtumaan? Täältä pesee kuvia ja kuulumisia!


Jos jossain aika on mennyt nopeasti niin täällä. Viikot vain vilisee silmissä ja vaikea uskoa, että olen ollut täällä nyt melkeinpä yhtä kauan, kuin olin Tanskassa. Ehkä isoin syy on nämä tapahtumarikkaat ja vaihtelevat päivät, kun aina voi tapahtua jotain uutta ja jännittävää.

Maanantaina G saapui tallille ja Tanya piti meille estevalmennuksen. Olin mennyt alle jo muutaman koulutreenin muilla hevosilla ja estetreeni tuli hyvään kohtaan. G tuntui jo alussa hyvin terävältä ja se reagoi hyvin nopeasti kaikkiin apuihin. Alkuverkassa tein paljon siirtymisiä, avoa ja sulkua saadakseni sen hyvin apujen väliin ja notkeaksi. Aloitettiin sitten hyppäämään vihreää pystyä. joka nousi aina jokaisen molemmista suunnista tulleen hypyn jälkeen hieman. Rytmi pysyi hyvänä ja saatiin hyviä hyppyjä oikeista etäisyyksistä. Lopuksi pysty oli 130cm, joka pitkien puomien ansiosta näytti yllättävänkin pieneltä. Ennen estettä muistutin vain itseäni pitämään oman käteni rentona kyynäspäästä alkaen ja omn asennon sopivan pystyssä. Tultiin tämäkin molemmista suunnista ja yllätyin itsekkin, kuinka helpolta kaikki tuntui. G:n kanssa sain vain rentoutua ja kun luotin siihen, se teki kaiken.

Siirryttiin hyppäämään muutamaa muuta estettä, jonka jälkeen tultiin kulmasta tultavaa okseria. Okserin ollessa noin 110cm tulin yhden kerran sisään toisesta suunnasta liian pienessä laukassa, jolloin G tuli lähelle ja otettiin puomi alas. Uudestaan tullessani pidin nyt huolta, että tempo oli riittävä ja johan kaikki taas sujui. Lopuksi este oli jälleen noin 130cm ja jyrkemmästä suunnasta mennessäni esteelle oli minulla 2 vaihtoehtoa: tulla sujuvasti ja hieman kaukaa tai hieman kootummin ja ottaen hieman terävämpi hyppy alle. Tein nämä molemmat ja Tanya sanoikin, että kummassakaan ei ole mitään väärää. Terävä hyppy on ennen rataa hyvä, koska se herättää hevosen. Kuitenkin minun  pitää pitää huoli, että annan oman asennon olla hyvin samana. Valmennuksesta sain paljon irti ja missään vaiheessa ei G;n kanssa ole tullut vastaan isoillakaan esteillä rimakauhua. Edes 130cm okseri ei laittanut ajattelemaan turhia, mistä olen samaan aikaan hämmentynyt, mutta myös iloinen. G:hen olin hyvin tyytyväinen, kun se hoiti omman kotiin ja itse sain keskittyä lähinnä omaan tekemiseeni. Valmennuksen jälkeen tein vielä pari muuta treeniä ja päivä olikin pian pulkassa.



Tiistaina oli edessä aikainen herätys ja suuntana kilpailut Arena UK:ssa. Paikka on yksi isoimmista ja siellä järjestettiin nytkin este- ja koulukisat samaan aikaan. Meidän tallilta lähti hevosia 8 ja G tuli samalla kyydillä. Menin 90cm ja 100cm, joten sain olla melkein heti opettelemassa ensimmäistä rataa. Luokka oli jo alkanut, joten radan kiertämiseen ei ollut mahdollisuutta - katsomalla muiden suorituksia oli siis nähtävä etäisyydet. Verkassa G oli hyvän tuntuinen ja reagoi jälleen nopeasti apuihin. Radalla kaikki meni hyvin, vaikkakin osa kaarteista saattoi mennä vastalaukassa, kun G ei ollut vaihtojen kanssa sillä hetkellä niin sinut. Lopussa se oli hieman enemmän menossa esteille ja sain olla ottamassa sitä enemmän takaisin, mutta hypyt olivat hyviä. 9 esteen numero oli kaatunut ennen meitä ja siinä 8 jälkeen vain mietin. että jos tuo nyt ei olekkaan 9 niin.,.esteen jälkeen odotinkin mielessäni tuleeko merkkiä vai ei ja onneksi ei -  tulos 0/0vp. 

Meidän jälkeen oli vain pari jäljellä, joten jäin odottamaan seuravaa luokkaa radan vierelle. Rata oli sama, mutta lopussa oli vain 4 estettä lisää. Verkassa kaikki sujui taas hyvin ja oltiin valmiita pian omaan suoritukseen. Perusradalla meinasin ajautua itse ottamaan G:tä liikaa takaisin sen innostuessa enemmän, jolloin tultiin hieman lähelle. 10-11 linjalla G teki oman ratkaisunsa ja tultiin todella kaukaa 11, joka kostautui yhtenä puomina. Olisin saanut itse olla tässä nopeammin pystyssä ja ottamassa yhden askeleen lisää. Loppurata olikin taas hyvä, tulos 0/4vp. Omasta virheestäni huolimatta olin G:hen jälleen tyytyväinen. Aste asteelta tässä ollaan menty eteenpäin ja kokoajan opitaan tuntemaan toisiamme paremmin ja suoritukset tasoittuu. Radalta sain videon, mutta en onnistunut lähettämään sitä toisesta puhelimesta itselleni, joten en voi siksi sitä tänne laittaa. Pitää katsoa, jos joku päivä onnistun sen itselleni saamaan.


Tiistaina tallille päästyä tein vielä muutamat treenit hevosten kanssa ja illalla olikin aika väsynyt olo. Se ei kuitenkaan vaikuttanut enää keskiviikkona, jolloin lähdettiin taas aamulla kilpailuihin - tällä kertaa groomauksen merkeissä. Kisat olivat noin 1,5h päässä ja meiltä lähti kisoihin 8 hevosta+ yksi toinen Markin ratsu trailerissa ja yksi toinen tallilainen minun lisäkseni. Alkuun oli kaikki pelottavankin rauhallista ja sitä osasi jo odottaa pian saapuvaa myrskyä - 4 hevosta oli saatava nopeasti valmiiksi, kaviot, karvat ja muut kiillotettua sekä ratsastajat selkään autettua, mentävä nostamaan puomeja ja samalla pestävä pois toisia ratsuja sekä myöhemmin varusteita. Myös se miten hevosauton perältä saa 2 viimeisessä luokassa kilpailevaa hevosta kaikkien muiden ohi on oma työnsä. Mieleen tuli ihan se autopeli mitä pienenä pelattiin, jossa tuli siirrellä autoja, jotta se yksi auto pääsi liikkumaan pois tasolta. Vaikka stressileveleitä saatettiinkin nostella päivän aikana niin kaikesta selvittiin lopuksi ihan hyvin. Noissa tilanteissa sitä toivoisi vain voivansa kloonata itsensä hetkeksi, koska moneen paikkaan on vaikeaa revetä samaan aikaan. Myös se kertoo paljon, että en kertaakaan kerennyt katsomaan edes kädessäni olevaa kelloa ja voin kertoa, että ikinä ennen ei kello ole liikkunut noin nopeasti.

Sc: beedaws

Tostaina ja perjantaina oli hieman "normaalimpaa" menoa ja tein treenejä hevosten kanssa kotona. Eilen oli kiireisempi päivä aamulla, kun Markilla oli monta valmennusta ja itse ratsastin 5 hevosta ennen lähtöä laukkatreeniin. Päivä oli todella kaunis, aurinko paistoi, oli lämmin, mutta ei liian lämmin kiitos tuulen. Hevosillakin oli hyvä päivä, eikä kukaan ollut mitenkään hankala ja jokaisen kanssa tuli tehtyä mukavan "helpon" tuntuinen treeni. Treenien jälkeen minua pyydettiin pitämään yhdelle hiljattain saapuneelle tallilaiselle valmennus, joka oli minulla vain mukava yllätys. Se oli ensimmäinen englanniksi vetämäni valmennus ja onneksi hevossanasto on jo aikalailla painautunut päähän, joten mitään isompia "miettimistaukoja" ei tullut pidettyä. Se, että saa toisella sen ihanan "ahaa-elämyksen" aikaan on aina oma palkintonsa.

12 jälkeen 4 hevosta lähti laukkatreeniin tunnin ajomatkan päähän ja oma ratsuni oli jälleen yksi tallin isoimmista kenttähevosista, jolla laukkaa riittää. Jälleen oli olo, kuin elokuvassa, kun laukattiin mäkeä ylös keltaisten peltojen keskellä. Tällä kertaa en itse ollut kärjessä ja sain tuntea kaikki ne hiekat ja paakut naamallani hevosten laukatessa edessä. Se oli vähän, kuin sodassa olisi ollut. Siinä sitä pitää silmiä puoliksi kiinni ja saattaa välillä tuntea kärpästen tai muiden iskevän myös kasvoihin. Pitikin pitää huoli, että vaikka tekikin mieli hymyillä suu leveänä niin oli parempi pitää se kiinni - ellei sitten halunnut suuhunsa jotain mikä ei välttämättä sinne kuuluisi.

Lopuksi mentiin vain kahden hevosen kanssa viimeisen kerran mäki ylös ja oltiin kärjessä, eli enää ei paakut lentäneet kasvoihin. Treenin jälkeen pestiin hevoset nopeasti ja lähdettiin kotiin. Aluksi meinasin ottaa puhelimen mukaan ja ottaa loppukäynneissä kuvan tuosta uskomattomasta paikasta - onneksi en niin tehnyt, koska tuossa vauhdissa olisin sen lennättänyt jonnekkin, koska varsinaisia taskuja en noissa housuissa omistanut. 


Tämä päivä tulee vietettyä ottamalla rennommin ja mahdollisesti yhden hevosen hieromisen merkeissä. Mukavaa viikonloppua!

maanantai 1. toukokuuta 2017

SUOMI vs. ENGLANTI part. 1

Mitä eroja on Suomen ja Englannin hevoskulttuureilla vai onko niitä? Olen elänyt Englannissa nyt 3 kuukautta ja tänä aikana olen päässyt näkemään miten paljon eroavaisuuksia voikaan talleilla olla. Jokainen talli on erilainen oli kyseessä mikä tahansa maa, joten sen enempää yleistämättä tulen kertomaan omista havainnoistani Suomen ja Englannin tallien välillä. Osa 1 tulee sisältämään joitain eroavaisuuksia hevosten normaalista hoidosta ja elosta tallilla.



1: KLIPPAUS 
Olen tottunut Suomessa näkemään paljon hevosia, joiden karva on klipattu yleensä puoliksi kaulalta ja muusta kropasta. Yleensä nämä klipatut hevoset ovat olleet hyvin karvaisia suokkeja tai kovassa treenissä olevia kisahevosia. Täällä sai huomata, että klippaus on viety hieman toiselle tasolle - karvaa on vain satulan alla pieni alue. Kaikki naama-, korva-, jalka-, vatsa- ja muut karvat on klipattu pois. Tämähän tarkoittaa myös sitä, että klippaamista saa harjoittaa aika useaankin otteeseen. Vain varsat ja vanhat hevoset, jotka eivät ole missään treenissä ja viettävät päivänsä yleensä laitumella ovat yleisesti tällä tallilla "normaalissa" karvassa. Oli oma totuttelunsa nähdä hevoset näin karvattomina, mutta nopeasti sitä tottui, koska varsojen hiljattain muuttaess laitumelta talleihin oli oma shokkinsa nähdä se karvan määrä. Ne tuntuivat ihan mammuteilta näihin muihin hevosiin verrattuna.



2: LOIMITUS 
Klippaamisen ja hevosten vähäiseen karvaan elämiseen voidaankin tulla tähän seuraavaan eroavaisuuteen. Suomessa on tottunut siihen, että yleensä tähän aikaan voi hevosilla olla mahdollisesti yksi loimi tallissa ja yksi loimi ulkona. Tänne tullessani oli lämpötila Suomeen verrattuna paljon lämpimämpi, noin 3-13 asteen tienoilla. Yksi isoin yllätys oli, että tullessani tänne oli melkein jokaisella hevosella 3 loimea sisällä päällä. Nämä loimet pysyvät myös pihalle mennessä. Tokikaan loimet eivät olleet erityisen paksuja vaan yleisesti 2 oli ohuempaa ja yksi mahdollisesti vähän paksumpi. Päivällä saatettiin loimia ottaa pois, jos ilma oli paljon lämpimämpää. Nyt ilmojen ollessa lämpimämpiä niin loimia on vain 1-2, joskus jopa ei ollenkaan. Öisin päälle kuitenkin puetaan monesti 2 loimea, etenkin ahkerasti kisoissa oleville hevosille, jotta karvaa ei tarvisi niin useasti klippailla. Alempi loimi on yleensä kevyt toppaloimi ja päällinen hyvin ohut ulkoloimi. Karvaisimmat, kuten varsat ja vanhukset eivät aina pidä loimea ollenkaan.


3:HARJAN JA HÄNNÄN NYPPIMINEN
Suomessa on tuttua nyppiä hevosen harja, eikä se sinällään eroa Englannissa. Omien hevosieni kanssa olen lähinnä joutunut käyttämään vain saksia siistimiseen, koska harja niillä ei ole kovin paksu. Asia mihin en ole itse Suomessa aiemmin törmänyt on hännän nyppiminen. Täällä hevosien häntäharvat nypitään hyvin pieniksi yläosasta, joka saattaa joillekkin muistuttaa jopa hieman hangattua häntää. Miksi näin sitten tehdään? Meillä on lukuisia kenttähevosia täällä, jotka ovat ahkeraan menossa isoina joukkoina kisoihin. Työmäärä on siis suuri ja kaikki työt yritetään "minimaallistaa", jos voidaan. Häntä nypitään yläosasta, jotta sitä ei tarvisi letittää kisoissa - työtä on vähemmän siis kisapäivänä, Lisäksi se kuulema näyttää muutenkin siistimmältä ja paremmalta. Jokaisella on oma mielipiteensä ja alun ihmettelyn jälkeen on tähän jo tottunut. Lisäksi nämä ihmiset tietävät miten tehdä sen, joten häntä ei näytä kaktukselta alkuosasta vaan oikeasti siistiltä.


4:KARSINAT
Meillä on tosiaan täällä monta erillistä tallia, joissa jokaisessa on omat tapansa putsata ja tehdä karsinat. Päätallissa on karsinat aikalailla samanlaiset mitä Tanskassa oli muutamassakin karsinassa. Takaosa on varattu nukkumiselle, jonne laitetaan aina kuivikkeet. Etuosa on ruokailulle, joka harjataan puhtaaksi puhdistamisen yhteydessä. Näissä karsinoissa on myös ikkunansa, jotka ovat yleensä aina auki. Kutterina melkein kaikissa karsinoissa toimii kutteri, poikkeuksena kaksi tallia, joissa kuivikkeena on olki. Muissa talleissa on koko karsina pehmustettu, eikä niitä käännetä ollenkaan. Karsinat puhdistetaan 2-3x päivässä, aamulla niihin lisätään kutterit ja muina kertoina otetaan vain kakat yms. pois.

Tanskan tallin karsina^ 

5:VALMIIKSI LAITTAMINEN
Kun tallilla on monta hevosta liikutettavana, monta tallia ja tallityötä tehtävänä on kaikki oltava tehokasta. Hevosien ollessa kokonaan klipattuja ja loimitettuja ei myöskään kunnon puunaamiselle ole yhtä isoa tarvetta. Jo Tanskassa ollessani jouduin oppimaan olemaan nopea ja hevosen harjaukseen ja laittamiseen valmiiksi sai mennä max. 6min. Yleensä jos hevonen on tallissa niin putsataan kaviot ensin, riisutaan päällä olevat loimet karsinaan, mennään laittopaikalle, haetaan erillinen loimi päälle laiton ajaksi ja sitten vaan varusteet päälle. Monesti hevosia ei siis harjata normaalina päivänä, kisapäivät, näytöt ja kaikki muut ovat asia erikseen. Tietenkin jos hevonen on likainen harjataan se alue, mutta yleisesti karvan ja loimien vuoksi ei asia ole tälläinen.


6: RUOKINTA
Kaura on varmasti yksi yleisimmistä ruuista Suomessa hevosilla ja sen käytön vähyys täällä oli oma yllätyksensä. Täällä hevoset syövät enimmäkseen myslimäistä miksausta, sokerikasvista tehtyä "puuroa", hunajamaista korsirehua, öjlyä, suolaa ja joskus jotain muuta. Jotkut poneista syövät kauraa, mutta annokset eivät ole isoja. Yleensä hevoset ruokitaan näin aamulla ja illalla, mutta osa saa myös lisänä extra-annoksen varsinkin jos kyseessä on isommalla tasolla oleva kilpahevonen. Heinää jaetaan useaan otteeseen karsinoissa oleviin heinähäkkeihin. Vain pari hevosta syö kuivaheinää, kun toiset syövät vain tuoretta.


Vas. meidän käyttämä, toinen yksityisen, joka on samaa, mutta omenan makuisena (vaihtoehtoja riittää)

7:TARHAUS/LAITUMELLA OLEMINEN
Suomessa on tarhaaminen osa normaalia päivää ja kesäisin hevoset ovat laitumella yleensä jopa yöt. Tällä tallilla ei tarhoja ole ollenkaan vaan kaikki ovat laitumia. Englannissa on muutenkin vähemmän talleja tarhoilla, koska säät ovat normaalisti lämpimämmät ja lumettomat jopa talvella. Kenttähevoset viettävät kauden jälkeen pitkän loman laitumella ja ne saavat kasvattaa paksun karvan itselleen ja nauttia vaan elostaan. Kaikki hevoset eivät välttämättä pääse laitumelle joka päivä, etenkään alkuvuodesta. Tällä hetkellä hevoset vuorottelevat laitumissa, osa on pihalla yön ja osa päivän.





8.KENGITYS JA KENGÄT
Täällä yhden kengittäjän sijasta voi paikalle saapua samalla pakulla 3. Yksi on yleensä jo kauan kengittäjänä työskennellyt ja kaksi voi olla alaa opiskelevaa. Monesti kengittäjät siis vuorottelevat, toinen voi juoda siinä kahvia ja katsoa, kun toinen työskentelee. Minusta tämä olisi myös hyvä yleistyä lisää Suomessakin, koska varmasti kengittäjän opeissa saisi vielä enemmän kokemuksia ja oppeja, kuin kirjoista ja kouluista. Täällä myös polttokengitetään enemmän, kuin Suomessa. Koska meillä on yksityishevosia paljon ja erillisiä talleja käy täällä monia eri kengittäjiä. Myös kengissä on eroja, mm. hokinreissä, joita täällä laitetaan yleensä vain kaksi hokkia yhteen kavioon. Itse hokit laitetaan vasta toki kilpailuissa, eikä hokinreikiä olekkaan kuin kisahevosilla. Hinnat ovat kengityksissä ehkä hieman Suomea halvemmat ja pyörivät normaalisti noin- 50-70e tienoilla. Aikaa kengityksissä menee monesti paljon vähemmän mihin itse olen tottunut, vaikka jälki näyttääkin siistiltä. 



9. RASPAUS/HAMPAIDEN HOITAMINEN
Jos Suomessa kysyy hevosenomistajilta rauhoitetaanko heidän hevonen ennen raspausta on vastaus monesti myönteinen. Varsinkin jos kyseessä on varsa tai muuten hieman vaikeampi tapaus ei ilman pientä rauhoitusta tulisi raspaus ehkä mieleenkään. Täällä en ole kuitenkaan nähnyt tai edes kuullut rauhoitetta käytettävän raspauksien yhteydessä. Tarvitaan vain joku pitämään hevosen päätä ylhäällä (voin muuten kertoa, että käsivoimat on aika testissä tässä), kun toimenpidettä suoritetaan. Sähköporat ja muut ovat olleet käytössä täällä enemmän mitä olen Suomessa nähnyt. Olen keskustellut täällä käyvän raspaajan kanssa ja hän totesikin, että sähköiset porat ovat paljon hellempiä hevosen suulle ja tekevät vähemmän vaurioita, kuin raspit. Kun asiaa miettii niin onhan se nyt helpompaa hoitaa yhtä tiettyä kohtaa pienemmällä poralla, kuin isolla raspilla. Hän myös laittoi yhden, toki niistä hellistä porista kokeeksi käteeni ja tuskin tunsin mitään. Hintataso on myös paljon Suomea halvempaa, vaikka välineet ovatkin hyvin kalliit ja tehokkaammat, kuin normaalit raspit.


10: FYSIOTERAPEUTIT JA ELÄINLÄÄKÄRIT
Täällä on kengittäjien lisäksi myös fysioterapeutilla välillä toinen ihminen mukana. Meillä käy täällä kolme eri fysioterapeuttia hoitamassa hevosia, joista yhdellä on ainakin aina toinen partneri mukana. He työskentelevät yhdessä hevosien kanssa ja käyvät läpi aika montakin hevosta päivän aikana. Monesti joku meistä on juoksemassa hevosen kanssa tietä edestakaisin ennen hoitoa, jossa fysio katsoo hevosen liikkumisen. Tämän jälkeen he hoitavat hevosen joko hoitopaikalla tai karsinassa. Olen nähnyt kaksi erilaista laitetta yhdessä fysioista mukana, joka on ilmeisemmin enemmän lämpöhoidon tapainen. Pitäisi itseasiassa seuraavalla kerralla kysyä enemmän näistä laitteista, koska itseäni ainakin kiinnostaa paljon heidän työtapansa.

Eläinlääkäri voi täällä tuoda mukanaan kaikki röntgenlaitteet ja ultrat, jos sille on tarvetta. Ei siis tarvitse lähteä erikseen klinikalle hevosen kanssa vaan kaikki hoituu omalla tallilla. Hintatasosta en ole kerennyt vielä kysymään, mutta arvelisin sen pyörivän aikalaill samoissa summissa, kuin Suomessakin.


Siinä oli ensimmäiset erot maiden välillä, tuliko jotain yllättävää esille? Olisi myös mukava kuulla teidän kokemuksianne! Yritin muistaa kirjoittaa vähän kaikesta, mutta varmasti jäi vielä monta asiaa kertomatta. Jos mieleen tulee jokin muu aihealue joka kiinnostaa niin laittakaa ihmeessä kommentteihin. :) Toivottavasti tykkäsitte!