lauantai 29. huhtikuuta 2017

Toiset kilpailut Englannissa +koostevideo

Miten on sujunut viikon treenit, estevalmennukset ja torstaina olleet kisat? Näihin kysymyksiin ainakin tulee tässä kuulumispostauksessa esille vastaukset!



Kiireinen viikko on takana ja paljon on tullut tehtyä töitä hyvin pitkäksikin venyneinä päivinä. Hevosalalla, kun ei oikeastaan voi määrittää tarkkaa työaikaa ja varsinkin kisapäivinä sekä kisapäivän edeltävä ja jälkeinen päivä ovat varsinkin hyvin täysiä. Tästä voikin päätellä meidän päivien olleen aika pitkiä tälläkin viikolla ja illalla on maittanut uni todella hyvin. Tästä syystä en ole päässyt myöskään tänne sen enempää kirjoittamaan ja nyt saakin jälleen purkaa viikon tapahtumia tiiviiseen pakkaukseen. Sen voin heti alkuun sanoa, että säät eivät ole jokaisena päivänä olleet ollenkaan ihanteellisia. Suomessa on satanut lunta, mutta niin on täälläkin tullut kunnolla rakeita ja välillä jopa lunta. Valkoiseksi ei maa kuitenkaan ole muuttunut tai pakkanen alkanut paukkua. Sää on ollut vain hyvin sekava ja ailahteleva, eikä pukeutuminen ole ollut kaikkein helpoin tehtävä. Joko on liikaa vaatteita, liian vähän tai muuten mikään ei ole tuntunut menevän siinä kohdalleen. Onneksi perjantaina päätti aurinko palata taivaalle vaikka olisi se saanut myös kisapäivänä paistaa - toisaalta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Keskiviikkona oli hyvin mieleenpainuva päivä, kun sain aamulla kuulla meidän lähtevän laukkatreeniin muualle. Aion tästä luultavasti kirjoittaa myös erillisen, hieman erilaisen postauksen, koska se hetki oli kerrassaan upea. Jos yrittäisin tähän kertoa myös tuosta treenistä niin venyisi postaus hieman liian pitkäksi.Päivällä ratsastin muiden hevosten lisäksi G:n, joka saapui sopivasti trailerilla tallin pihaan. Tanya piti meille estevalmennuksen ulkokentällä ja tehtiin erilaisia rataharjoituksia uusillakin esteillä. Uudella kuolaimella G tuntui hyvältä ja palasi  myös takaisin nopeasti. Tajusin tunnin aikana myös sen, kuinka yllättävänkin paljon niillä olikin yhteistä Barbin kanssa. Nyt joku saattaa miettiä, että miten minun solakka ja pienehkö B voi mitenkään olla samanlainen, kuin isokokoinen ja jykevä G. Eivät ne ulkoisesti olekkaan, mutta ratsastuksessa samankaltaisuutta oli - vaikka G onkin ollut hyvin paljon eteenpäin ratsastettavampi versio niin sitten taas se on hyvin herkkäkin ja kuten B se kyllä tietää mitä tekee.

Tanya myös lausui sen tutun lauseen, jonka olin Barbinkin kanssa kuullut valmennuksessa: "Sun täytyy vaan luottaa siihen, se kyllä osaa". Meinasin nimittäin tehdä itse liikaa ja pidätteet sai tehdä lähinnä omalla asennolla, eikä ohjia niinkään tarvittu. Esteet olivat lopuksi 110cm luokkaa ja G hyppäsi kaiken ongelmitta. Minun tuli vain muistaa pitää kyynärpäät ja kädet kokonaisuudessa rentona ja ylävartalo hypyssäkin pystymmässä. Olen itsekkin tiedostanut välillä täällä "ylitekeväni" ja olen sitä kitkenyt pois. Viimeinen rata oli todella hyvä ja pitäessäni käden rentona edessä, esteiden välillä vain ottamalla G;tä kevyesti takaisin asennollani niin hypyt olivat oikein hyviä.

"It's just counting strides, finding your distance, swapping leads, and looking good doing it. Relax, what could be easier?"




Torstaina oli luvassa aikainen herätys kello 5 ja kuudelta aloitin työt ratsastamalla 3 hevosta ennen lähtöä kilpailuihin. Aamulla oli ulkokentät peilit jäässä ja aurinko oli vasta nousemassa taivaalle, kun olin ensimmäisen hevosen selässä. Maakin oli hieman kohmeessa ja aamu muistutti enemmän suomen alkukesää. Hevoset menivät mukavasti ja työskentelin monen kanssa puomeilla. Hevosautot lähtivät täysinä kohti kilpailuja ja kisapaikalla oli aika tohina päällä, kun moni hevonen meni joko samoissa tai eri luokissa. Kisapaikka oli sama, kuin edellisellä kerralla, joten paikka oli jopa minulle tuttu. Huomasin myös jo edellisenä päivänä, että jännitys oli hyvin minimaalinen - paikka oli tuttu ja kaava oli tuttu, ei ollut niin monia uusia seikkoja jännitettävänä. Säästyin siis päänsäryltä ja stressiltä tässä suhteessa melkein kokonaan (wohoo). Vaatteet sain jälleen lainaan ystäviltäni, koska omat kisavaatteeni eivät olleet vielä saapuneet Suomesta.

Aluksi olin laittamassa muiden hevosia valmiiksi ja nostamassa esteitä verkassa. Sää oli todella kylmä - tuuli ja satoi kuuroina. En ollut tajunnut ottaa pitkähihaista kisatakin alle mukaan ja jouduinkin laittamaan vain t-paidan ohuen kisatakin alle, joka ei paljoa lämmittänyt. Menin itse vasta myöhemmin tutustumaan omaan rataani ja sitten verkkaamaan. Radalla oli paljon kääntämistä ja pitkiäkin teitä, eikä esteet olleet aivan peräkkäin. Mitään erityisen haastavaa kohtaa ei radalla ollut ja se oli aika helppo painaa mieleen. 90cm radan verkassa G tuntui oikein mukavalta ja elastiselta. Itselle ei onneksi tullut kylmä vähistä kerroksista huolimatta, eikä sadekkaan haitannut. Radalla hain vain tasaista rytmiä ja hyviä teitä. Muutamassa kohdassa nipistin hieman pois kaarteista, mutta mitään voittoaikaa ei menty hakemaan. Tulos oli 0vp ja olin siihen varsin tyytyväinen. Videolta voi myös nähdä meidän lennokkaan vaihdon ennen kolmosta. G ei juuri ole hiljankaan vaihtoja treenannut ja ne voivat olla hankalia sille, mutta tuossa kohdassa vaihto tapahtui aika "ilmavasti" sopivasti kaikkien edessä. G:n omistaja totesikin, että voisin opettaa G:lle kaikki vaihdot ja voidaan kisata vaikka kunnolla kouluakin. :D


Toisen luokan rata oli melkein sama, muutamalla eroavaisuudella. Olin 4 lähtijä enkä ottanut verkassa hirveästi hyppyjä enää. Rata ei ollut aivan yhtä tasainen, kuin edellinen, koska itse meinasin ottaa G:tä turhaa takaisin parille esteelle. G oli lisäksi nyt vielä enemmän innoissaan, mutta ei muuttunut silti mitenkään liian vahvaksi edestä. Lähelle tulo kostautui puomilla, mutta videota katsoessani ei rata ollut mitenkään huono kuitenkaan. Vaikka itseäni omat virheet harmitti niin olin silti G:hen tyytyväinen. Loppupäivän olinkin jälleen muille apuna niin valmiiksi ja pois laittamisessa, kuin myös puomien kanssa. Päästiin lähtemään kotia kohti vasta 4 jälkeen ja tallilla oli vielä töitä jäljellä, joten päivä venyi aika pitkäksi.



Eilen tuli tehtyä 5 koulutreeniä ja paljon muita töitä. 8 jälkeen oli ruoka ja oma sänky vain ensimmäisenä mielessä. Tieto vapaasta oli myös aika lohduttava, kun unta ja lepoa ei juuri ole tullut otettua hyvin tällä viikolla. Toivottavasti teillä on ollut mukava viikko! 

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Kelsall Hill - kenttäkisat Englannissa


On monta keinoa tulla paremmaksi ratsastajaksi, oppia lisää ja löytää mahdollisesti myös inspiraatiota treeneihin. Yksi parhaimmista on kilpailuihin meneminen, ratsukkojen seuraaminen ja tarkkailu - tekeekö ratsastaja mitä juuri ennen estettä omalla kropallaan, kädellään tai asennollaan. Miltä hevonen vaikuttaa, millainen sen askellus on ja miten tuleva hyppy luultavasti tulee menemään. Joutuuko ratsastaja tsemppaamaan hevosta paljon radalla vai olemaan enemmänkin rauhoittelijan roolissa. Miten itse ratsastaisit radan, mitkä kohdat vaatisivat enemmän tarkkuutta ja miten erilaiset tehtävät olisi parhain ratsastaa. Niin. Kilpailuista voi oppia paljon jo pelkästään katsomalla ja olemalla läsnä. Sunnuntaina olin vapaapäiväni mukana meidän tiimin kanssa 2,5h ajomatkan päässä olevissa kenttäkisoissa, jossa pääsin nauttimaan vain katsojan roolista. Tulihan sitä tehtyä myös muutama mukava löytö, saatua paljon materiaalia ja lisäksi opiskeltua ratojen aikana. Varsinkin lopussa ja aina välillä laitoin kamerankin pois, jotta pystyin kunnolla näkemään kaiken. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, kameran takaa ei juuri näe tai pysty keskittymään kunnolla.


Sunnuntaina heräsin 5 maissa, joka ei kuulosta ehkä ihanteelliselta vapaapäivänä. Olin kuitenkin päättänyt haluavani lähteä kilpailuihin mukaan, kun mahdollisuus oli olla vain katsojanakin väliin ja niin sitä lähdetiin 6 jälkeen hevosautolla pihasta. Yritin nukkua autossa matkan, mutta se oli aikalailla sellaista puoliksi valvomista. Paikalle saavuttua tuli jälleen todettua, että tilaa todella riitti_jälleen_. Menin kävelemään meidän kisaajien kanssa maastoesteradan läpi ja se sisälti paljon mäkiä, jyrkkiäkin kaarroksia ja tarkkuutta vaativia tehtäviä. Radan jälkeen kävin kiertämässä kauppoja ja mukaan tarttui mm. parit rasastushousut. Olin myös auttamassa laittamaan meidän hevosia valmiiksi ja myös kuvaamassa pari rataa siinä välissä. Meidän hevoset suorittivat oikein mukavasti kaikki ratansa ja oli ihanaa olla osana tuota päivää.



Kuten jo mainitsin niin tilaa riitti. Kouluratoja oli yli 6 käytössä samaan aikaan, josta Suomenkin pitäisi ottaa mallia! Monta erilaista autoa oli parkissa nurmella ja hevosia oli iso lauma verkkaamassa suurella verkka-alueella ennen kouluratoja. Kouluverkan vieressä oli erillinen maastoestealue, joka oli enemmän koulutusmielessä tai joissain erillisissä luokissa. Varsinainen maastoesterata sijatsi hieman kauempana ja se kiersi oman lenkkinsä palaten samaan paikkaan lähtöviivan viereen. Esteverkka ja esterata sijaitsivat kaiken keskellä ja kaikki kojutkin olivat sen ympärillä. Oli muuten myös kivaa kuulla suomalaisia nimiä ja kaksi erillistä hauskaa sattumaa tapahtui näissä kisoissa. Ensimmäiseksi viereeni tuli istumaan kaksi suomalaista ja sitten saatiin vahingossa yksi väärä koulupaperi omien mukana, joka myös osoittautui suomalaisen omaksi. Onneksi huomattiin tämä ajoissa ja kerettiin mennä vaihtamaan paperit kojussa oikeiksi. En ole aiemmin törmännyt täällä yhteenkään suomalaiseen ja oli mukavaa kuulla näin livenäkin tuttua kieltä.

Jetkin oli niin hienona suorituksissaan;

Tämä viikko on startattu satulassa ollen ja treenejä tehden. Hevoset on omistaneet hieman enemmän virtaa, kun ilmat on olleet viileämmät, mutta muuten treenit on menneet mukavasti. Kelit ei ole ihan olleet meidän puolella, kun tänäänkin satoi jonkinlaista jäähilettä/lunta(!!) ja tuuli oli hyvin kova. Onneksi maneesiin on aina voinut paeta, jos ei halua olla ulkona sateessa. Tänään G kävi myös treenattavana ja kokeiltiin belhamia kuolaimeksi. Vaikka kuolain olikin nyt paljon kovempi niin G pysyi aika hyvin kevyenä edestä ja nyt olin myös muistanut ottaa kannukset mukaan, jolloin G liikkui myös alusta asti hyvin eteen. Tein paljon puomitreeniä ja siirtymisiä, joissa G tuntui oikein hyvältä, Tullaan kokeilemaan tätä kuolainta huomenna myös estetreenissä, jonka perusteella sitten valitaan laitetaanko tämä myös seuraaviin kisoihin vai pysytäänkö toisessa.


Huomenna on luvassa siis normaaleja treenejä, estetreeni ja muut työt. Tänään onnistuin lyömään käteni niin lujaa metalliin, että se on hieman turvonnut ja tumma, mutta eiköhän se yön aikana ala parantumaan normaaliksi (toivottavasti). Tähän loppuun aion laittaa vielä muutamia kuvia kisoista, joten varautukaa kuvarykelmään. Yritän päästä kirjoittelemaan meidän valmennuksesta ja treeneistä mahdollisimman pian tällä viikolla, jos vain aika antaa myöden. Viimeistään lauantaina pitäisi ainakin olla aikaa, joten katsellaan paremmin sitten silloin.

Hyvää alkanutta viikkoa, toivottavasti tykkäsitte kuvista ja videosta! 



sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kauanko harkitsin Englantiin lähtöä?

Te saitte kysyä minulta kysymyksiä muutama viikko sitten ja nyt tulen kaikkiin niistä vastaamaan. Kiitos kysymyksistä, jos mielessä on vielä muita kysymyksiä niin laittakaa ihmeessä vaikka kommenteihin niin vastailen sitten sinne. Pidemmittä puheitta nyt niitä vastauksia!



  Kuinka pitkä aika meni matkassa Englantiin? 
       -Oma reissuni tänne kesti kauan, koska lähdettiin jo edellisenä iltana Tampereelle viettämään muutama tunti nukkuen yhden tallilaisen ystävän luona. Lennot kestivät yhteensä ehkä 3-4h, mutta odottelua oli sitäkin enemmän mm. Tanskassa. Varmasti Lontooseen lentämällä menee matkassa vähemmän ja voi päästä suoraan ilman vaihtoja, mutta tänne oli muutama mutka matkassa. 

Millainen sää siellä yleensä on?

       -Sää täällä osaa olla aika ailahteleva. Paljon lämpimämpää täällä on Suomeen verrattuna ja aurinko on paistanut aika usein minun aikanani täällä. Toki välillä on päiviä, kun sataa ihan kunnolla, mutta niitä on ollut aika vähän. 10-20 asteen väliä on seilattu, joskus ollut kylmempää, toisinaan jopa 23 astetta. Kesät pitäisi kuulema olla hyvinkin lämpimiä ja toki myös sateisiakin. Myönnän nauttineeni hyvin paljon Englannin kesäisistä tunnelmista jo nyt!

 Onko kaupoissa eroja verrattuna Suomeen ?
       - En ole niin monessa paikassa täällä edes kerinnyt käymään, mutta olen jo nyt huomannut jonkinlaisia eroavaisuuksia. Täällä kaikki on ainakin melkein tuplasti isompaa oli kyse sitten maitopurkeista, herkuista tai oikeasta ruuasta. Hinnat pyörivät aika samoissa, ehkä hieman jopa edullisemmissa, kuin Suomessa. 



 Kauanko harkitsit Englantiin lähtöä?
      -
Olen jo kauan katsellut paikkoja ulkomailta, mutta ehkä juuri tätä paikkaa harkitsin parisen viikkoa. Enemmän se oli lentojen löytämistä mahdollisimman edullisesti ja sitten junien ja muiden saamista, koska paikka itsessään vaikutti jo niin lupaavalta.



 Ratsastatko siellä valvovan silmän alla? Kuinka usein?
      -
Ratsastan yleensä valmennuksessa kerran viikossa ja muuten menen aikalailla itsenäisesti. Toki monesti voi joku muista työntekijöistä tai Mark sekä Tanya olla samoihin aikoihin ratsastamassa. Esteitä menen normaalisti samoihin aikoihin, kun joku muukin on kentällä, koska itsenäisesti niiden lasku/nosto/kasaaminen olisi vaikeaa ja muutenkin on esteitä mennessä hyvä olla muita seurana. Koulutreenejä teen niin maneesissa, kuin ulkonakin.



 Mikä on ollut tähänastisista hetkistä ikimuistoisin Englantiin liittyen? 
      -Niitä on monia, mutta toki yksi on ollut itse kisaradoille pääseminen. Myös reissut pelloilla lampaiden kanssa on tuoneet minut ihan kuin jonkin elokuvan keskelle. Hauskaa täällä on ainakin ollut!




Mitä aiot tehdä, kun palaat Englannista? 
     -Olen pyrkinyt keskittymään vain tähän hetkeen ja nauttimaan siitä. Tietenkin on tämä käynyt mielessäni ja luultavasti aion ainakin jatkaa opiskelemista, tehdä siinä ohella töitä, kilpailla ja treenata. 

Vai aiotko palata, milloin?
      -En osaa sanoa aikaa, enkä vastata siten tähän kysymykseenkään kunnolla. Sen osaan sanoa, että ihan hetkeen en ole saapumassa takaisin Suomeen vaan työskentelen ja treenaan täällä. Fiiliksen mukaan eletään ja päivä kerrallaan on tähtäin.


 Millainen kielitaitosi oli ennen lähtöä?
      -Voisin sanoa, että aika kohtalainen/hyvä. Tanskassa ollessani jouduin puhumaan kuitenkin englantia myös päivittäin ja minulla on jo kauan ollut ystäviä eri maista. Jos miettii ulkomaille lähtemistä ei tarvitse kuitenkaan liikaa alkaa stressamaan kielitaidostaan, koska aika vähällä sitä voi pärjätä ja nopeasti paikan päällä oppii lisää. Yksi ystäväni täällä on Tsekistä ja omasi aika mitättömän englannin tullessaan, mutta nykyään menee kaikki aika sujuvasti. Tästä huolimatta suosittelen ehdottomasti opiskelua hieman ennen lähtöä, jos kielitaito ei riitä normaaliin keskusteluun (mitä kuuluu, kuka olet...).




Missä koulussa tms. kävit hierojan-opintosi, olivatko ne maksullisia?

     -Opiskelin urheiluhierojaksi/pt:ksi ja hevoshierojaksi Kauhajoen evankelisessa opistossa, joka oli maksullinen. 


 Mitä kautta pääsit Englantiin töihin? Haitko vain jtn. satunnaista paikkaa vai? 
         -Hain ja tutkin eripaikoista netistä ratsuttajan/groomin töitä ja pitkän etsiskelyn jälkeen tuli tämä paikka vastaan. 


Jos saisit mahdollisuuden valita, mihin maahan haluisit mieluiten asettua asumaan hevostesi kanssa? Miksi?
        -Hyvä kysymys ja samalla todella vaikea kysymys. Suomi on tuttu ja turvallinen, mutta omaa myös enemmän mutaisia ja huonoja säitä treenejä ajatellen. Toisaalta Suomessa voi tehdä talvisin (yleensä) hankitreenejä ja lisäksi oma turvaverkko olisi lähellä auttamassa. Englanti ja etenkin tämäkin paikka omaa niin paljon mahdollisuuksia treeneihin, kilpailuihin ja valmennuksiin, että siinä mielessä olisi tämä paikka yksi parhaimmista. Hevosien tuominen tänne olisi kuitenkin todella tyyristä, joten siinä mielessä olisi Suomeen jääminen helpompaa. En osaa sanoa tähän oikeaa vastausta, se vaatisi paljon enemmän mietintäaikaa ja taustatutkimusta. 

Millanen on sun lempiheppa siellä? 
       -En omista täällä mitään erityistä "lempihevosta", koska moni näistä minullakin treenattavana olevista on niin erilainen. Jet on ehkä yksi kuitenkin heti mieleen jäävistä, koska se on kuin Barbi kakkonen - eikä kukaan voisi olla laskematta oman hevosensa kaltaista hevosta pois lemppareista, eihän? ;)




Millaisia treenejä teet ? 
      -Teen treenejä aina hevosen ja päivän perusteella. Jos hevosella on ollut rankka estetreeni eilen niin pyrin hakemaan vain rentoutta ja letkeyttä ilman isoa intensiteettiä. Työskentelen paljon puomien parissa, treenaan kouluratojen asioita ja pyrin parantamaan aina kyseisen hevosen heikoimpia kohtia. 

Ootko tehnyt hierontoja sielläkin?
     -Olen hieronut täällä myös vapaa-ajallani satunnaisesti kyllä. On ollut ihanaa nähdä ja kuulla myös läheltä niihen muutoksista tämän jälkeen. On ollut ihanaa pystyä yhdistämään näin läheisesti kaksi lemppariasiaa.  

 Lempiasia tallilta? 
      -Tähänkin on aika vaikeaa sanoa vain yhtä asiaa. Meidän talliporukka on ihana ja niin ovat myös hevoset. Upeita maisemia ja treeniolosuhteita ei myöskään sovi unohtaa, koska täällä ovet ovat todella avoinna. Se, että minulla on täällä näin hyvät mahdollisuudet päästä kehittämään omia taitojani ja oppia lisää on varmasti yksi lempiasioistani täällä.



Montako hevosta siellä on? 
      -Täällä on todella paljon hevosia, monta tallia ja hevosia tulee tänne välillä myytäväksi, treenattavaksi jne. Osa hevosista on vielä myös laitumella ja nyt muutama siellä olleista varsoista on palannut treeniin. Noin 80 hevosta

Ratsastatko kaikilla hevosilla?
       -Edellisessä vastauksessa kävikin ilmi jo tuo määrä, josta voikin päätellä, että en todella ratsasta kaikkia hevosia. Poneja ratsastaa yleensä niillä kilpaileva Markin ja Tanyan lapsi sekä Tanya. Itse menen yleensä hevosia laajalla skaalalla niin Markin psasta kisahevosista yksityisiin hevosiin. 

Mikset vienyt Barbia mukana? 
      -Barbi ei ollut lähtiessäni vielä normaalissa treenissä, enkä kokenut järkeväksi kuskata sitä mukanani puolitehoisena. Lisäksi kaikki järjestelyt ja kustannukset olisivat olleet suuret, joten näin oli kaikki helpompaa. Olisihan se todella ihanaa pitää omaa hevosta täällä ja mahdollisuuksia olisi täällä niin moneen. Barbi varmasti rakastaisi olla täällä ja päästä niin maastoesteille, kuin treenaamaan ulkokentällä ja kilpailemaan. Juuri nyt siihen ei kuitenkaan ole mahdollisuutta.

Onko siellä suomalaisia muita ?

      -Olen ainut suomalainen täällä, eli täällä ei paljoa suomea puhuta paitsi puhelimessa. :D



Puhutko aina vain englantia siellä? 
       -Kuten edellisessä kysymyksessä kävikin jo ilmi niin ainoana suomalaisena ei paljon tule suomea puhuttua. Itsekseni ja hevosille saatan kyllä puhua suomea välillä englannin kanssa ja soittaessani kavereille on kieli tietenkin suomi. 

Koetko muuttuneesi jotenkin tänä aikana ?
     -Vaikka olenkin ollut täällä vasta pari kuukautta niin koen kyllä muuttuneeni jolloin tavalla. Tai ehkä muuttuminen on väärä sana ja kasvaminen sekä oppiminen olisivat parempia kuvaamaan sitä. Olen esimerkiksi huomannut ottavani aika paljon roolia siisteyden ylläpitämisessä ja esimerkiksi tiskit häiritsevät minua ja haluan kämpän sekä muiden paikkojen pysyvän siisteinä. Sisäinen siivojani on siis ottanut isompaa roolia ainakin kämppäelämässä. Mitä oppimiseen tulee niin olen tässä ajassa oppinut paljon, enkä varmasti osaisi edes luetella kaikkia niitä asioita. Kehitystä omassa ratsastuksessa on myös ja koen ratsastavani nyt vielä paremmin jalalla ja rennolla kädellä.

KIITOS KYSYMYKSISTÄ! 

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Kisakausi korkattu Englannissa!

"Ikinä ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan" on yksi niistä lauseista, jota olen tainnut useampaankin kertaan lausua täällä ääneen. Tämä viikko on ainakin sisältänyt niin monia yllätyksiä ja omien unelmien saavuttamisia - etenkin parin päivän sisällä on kerennyt tapahtumaan kaikenlaista. Päällimmäiset fiilikset voi oikeastaan tiivistää kolmeen tuttuun sanaan: kiitollinen, siunattu, onnellinen. 


En edes tiedä mistä sitä aloittaisi. Viikonloppu ja alkuviikko tuli vietettyä aikalailla satulassa, etenkin tiistaina, kun hevoslista kasvoi päivän aikana ja numero 4 kasvoi seitsemäksi, mikä oli minulle vain mukava asia - extra treenit on aina tervetulleita! Muutama hevonen oli itselleni uusi ja G (kuvassa jo esiintyvä) oli yksi näistä hevosista, joka saapui trailerilla ratsutettavaksi minulle tuona päivänä. Täällä ollessani olen tottunut menemään hyvin isoillakin hevosilla, mutta G oli kyllä ehdottomasti yksi kookkaimmista. Tiesin G:stä seen, että se on ollut hunterina, menestynyt koulukisoissa ja mennyt esteratoja, mutta on ollut muutaman vuoden kisatauolla. Menin itsenäisesti kentällä koulutreenin ja tutustuttiin siinä toisiimme. Hyvin lempeä ja mukava hevonen, jota sai kyllä myös ratsastaa. Askellajit olivat oikein tasaiset ja isohkot, jotka vain paranivat treenin myötä. Tykkäsin kyllä okein paljon tästä jättiläisestä ja seuraavana päivänä olikin vuorossa estevalmennus hänen kanssaan.

Keskiviikkona ratsastin ensimmäiseksi kaikki muut hevoset ja lopuksi vasta G:n Tanyan valmennuksessa. G hyppäsi oikein mukavasti ja nautti selkeästi hypyistä, vaikka viimeisen radan jälkeen olikin aika väsynyt (ja minä punainen). Hypättiin alkuun muutamia esteistä, kuten piirrustuksen 6 estettä molempiin suuntiin, ykköstä, 7 ja 3-4 linjaa. Lopuksi menin koko radan, joka sujui virheittä. Tähän väliin on pakko myöntää, että piirtämässäni radassa saattaa olla muutama muuttujakin mukana, koska piirsin sen vasta näin päiviä myöhemmin. Viimeisen radan korkeus oli noin metri ja etäisyydet osui hyvin kohdilleen. Radan mentyä sainkin kuulla, että huomenna mennään sitten kisoihin. Amy myös totesi minun näyttävän hyvin pieneltä siellä selässä, siis hyvin pieneltä. :D Naama isossa hymyssä ja samalla hämmentyneenä palasinkin tallille, josta alkoikin suunnittelu vaatteiden ja kisatarvikkeiden saaminen alle päivässä. Onneksi meillä on iso porukka ja alle 10 minuutissa olin saanut kisapaidan, - takin, -housut, - kengät, -laukun ja plastrongin. Ne sopivat täydellisesti ja homma oli hoidettu. Nopeasti myös tämän jälkeen alkoi stressi lähteä päänsäryn muodossa, joka oli vain hyvä asia, koska se tarkoitti stressitilan olleen ohitse.



Olen ollut yleensä henkilö, joka haluaa suunnitella kaiken ennakkoon varsinkin kilpailuiden ollessa kyseessä. Tietää montako ratsukkoa luokassa on, monesko minä olen, kuinka pitkä matka paikalle on jne. Nyt en kuitenkaan tiennyt oikeastaan mitään, en edes Englannin tarkkoja kisasääntöjä. Kyselin aika ahkeraan illalla kaikesta mahdollisesta mitä mieleen tuli ja sain nopeasti huomata, että eroavaisuuksia Suomeen löytyi jälleen. Toki kilpailut eivät olleet mitenkään isot, mutta Suomeen verrattuna ne olisivat voineen olla. Mm. tervehtiminen ei ollut ollenkaan normaalia näissä kisoissa ja jouduin takomaan tätä päähäni ennen kisapaikkaa, että en sitä tekisi. Se kun on yksi niistä isoista säännöistä, joka on painautunut tuonne selkärankaan, koska muuten tulisi lento pois luokasta. Toki olisin sen voinut tehdä, mutta kuulema se ei ole ollenkaan normaalia näissä kisoissa - ainoastaan parin päivän kisoissa tai isoissa kisoissa tehtäisiin näin.

Kisapaikka sijaitsi noin tunnin ajomatkan päässä ja aamu sujui 14 muun hevosen valmiiksi laittamisessa ja autoon pakkaamisessa. Meiltä lähti kaksi hevosautoa kilpailuihin ja G tuli myöhemmin trailerilla paikalle. Kilpailualue oli suuri ja tilaa riitti jälleen niin  hevosautoille, kuin hevosille. Bajamajoja oli monia alueen reunassa isoja kilpailuja varten ja esteratojakin oli kaksi. Toisessa mentiin 105-130cm luokat ja toisessa pienemmät. Verkka-alueitakin oli tietenkin  myös kaksi ja olin jonkin aikaa viettämässä siellä aikaa esteiden nostamisien parissa. Joskus on esteiden keskellä isokin lössi ihmisiä, kun jokaisella ratsukolla on oma groominsa/apurinsa paikalla nostamassa ja laskemassa esteitä. Välissä olin laittamassa hevosia valmiiksi ja palasin sitten radan lähettyville. G;n saapuessa paikalle menin kävelemään oman ratani, joka oli korkeudeltaan 85cm. Tällä kertaa laitoin kannukset jalkaan ja jo verkassa sain huomata, kuinka G oli kuin toinen hevonen. Se käyttäytyi oikein fiksusti, mutta oli myös hyvin innoissaan. Hypyt verkassa menivät putkeen ja pian olinkin jo radalla. Tavoitteeni oli vain saada sellainen "hyvänmielen rata" alle, koska kisat olivat ensimmäiset G;llä moneen vuoteen ja korkeuskin oli pieni. 


En tiennyt miten G käyttäytyisi radalla ja olin varsin yllättynyt, kuinka eilisen eteenpäin ratsastettavasta hevosesta tulikin hevonen, jota sai lähinnä himmailla ennen esteitä. 3-4 linjalla käteni lipesi ohjalta ja jouduin ratsastamaan neloselle yhdellä ohjlla. Yllätykseksi väli meni hyvin sujuvasti ja hypystäkin tuli hyvä. Innokkuuden takia tuli meille pari puomia, mutta muuten rata oli hyvä. Olisin saanut laittaa G:n odottamaan enemmän, mutta olin hieman häkeltynyt siitä innokkuuden määrästä. Tanya sanoi, että voisin mennä toisenkin luokan heti perään, koska ensimmäinen oli jo puomeista huolimatta sujuva. Ilmottautumisen jälkeen opettelin nopeasti radan ja olin kuudes lähtijä. G kerkesi saada siinä välissä kehuja koostaan ja olikin yksi jättiläinen monen muun rinnalla. 

Rata oli saman tyylinen, kuin edellinenkin ja varsin mukavan oloinen ratsastaa. Verkassa otin vain muutaman hypyn alle ja pääsin radalle. Nyt laitoin G;n malttamaan enemmän ja itsekkin keskityin rentouden hakemiseen esteiden välillä. G ei juuri välittänyt esteiden ulkonäöstä ja oli aina valmiina hakemassa toista estettä. Yhdelle linjoista tuli ensimmäiselle lähelle hyppy, joka kostautui puomina ja sain sujua toiselle esteistä. Rataan olin kuitenkin nyt enemmän tyytyväinen, vaikka ei tullutkaan mitään sijoitusta. Seuraavalla kerralla ainakin tietää paremmin ja näin yhden treenin perusteella ei voittoa mentykään tavoittelemaan. Lisäksi kunnollista ratatreeniä en ollut itekkään tehnyt ennen keskiviikkoa, joten tulos ei ollut ollenkaan huono. G:hen olin hyvin tyytyväinen ja sen silmät vain säkenöivät onnesta ratojen jälkeen.


Videoita en radoista tällä kertaa saanut, mutta seuraavalla kerralla sanoi G:n omistaja voivan kuvata radan. Tämä päivä kuuluu ehdottomasti yksiin lemppareista ja oli ihanaa päästä jälleen takaisin kisaradoille monen kuukauden jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja treenien kautta hakea hyvää rytmiä ja tasaisuutta lisää. Meidän kisapäivää saikin olla lähemmin mukana, jos seuraa minau snapchatissa, jonne tuli fiiliksiä myöhemmin illalla päivitettyä. Eilen tein kaksi estetreeniä toisilla hevosilla tallilla ja pari koulutreeniä. Onnellisuus on ainakin välittynyt kasvoilta ja on hienoa saada tarvittaessa myös vinkkejä omissakin treeneissä, jos Mark tai Tanya on paikalla. 

Tänään oli alunperin suunnitelmana lähteä katsomaan isompia kenttäkisoja parin tunnin ajomatkan päähän, mutta puoli 4 lähtö ei tuntunut kaikkein houkuttavimmalta näin vapaapäivänä. Päädyinkin lähtemään luultavasti vasta huomenna, jolloin tallilta lähtee muutama toinen hevonen samaan paikkaan kisaamaan. 

Oikein ihanaa viikonloppua!

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

HAASTE:Hevoseltani olen oppinut...

En ole hyvin pitkään aikaan tehnyt mitään haastepostausta, eikä tähän ole mitään erikoisempaa syytä. Minusta näiden tekeminen on kuitenkin ihan virkistävää niiden tavallisempien postausten lomassa. Haasteen heitti jo jokin aika sitten Anna ja päätin ottaa siitä viimein kopin. Olin jo unohtanut koko haasteen, kunnes löysin tämän luonnoksista. Tämän haasteen tarkoitus on kertoa mitä on oppinut omalta hevoseltaan/sellaiselta hevoselta, joka omaan elämään kuuluu tavalla tai toisella. Sen sijaan, että haastaisin erikseen monta ihmistä päätin heittää tämän haasteen kaikille tämän blogin lukijoille. Päätin kirjoittaa asioita molemmista hevosistani, jotta kumpikaan ei jäisi varjoon. Molemmilta olen oppinut todella paljon  ja olikin vaikeaa valita niistä asioista ne mitä tähän kirjoittaisin.
Tässä se nyt tulee - vuoden ensimmäinen haaste!

ESSILTÄ OLEN OPPINUT...

Kärsivällisyyttä ja periksiantamattomuutta

Meidän tarinaa vähänkin tuntevat tietävät, että meidän yhteinen taival ei ole ollut kaikista helpoin. Nuori kuumakallenakin tunnettu Essi ja yläasteelle menevä pieni Beeda, jotka eivät osanneetkaan tietää millainen  vuoristorata edessä odotti. Käsivoimat ainakin vahvistuivat nopeasti, kun pidätteitä sai tehdä niillä narukäsillä Essin innostuessa. Helpompaan hevoseen vaihtaminen oli alkuaikana välillä mielessä ja en usko monenkaan silloin meidän tulevaisuuteen vahvasti uskoneen. Luottamus on rakoillut, on tullut lennettyä, mutta silti aina on noustu ylös ja alettu työskentelemään kohti parempaa yhteistyötä ja tuloksia. Päästiin yhdessä nousemaan silloin kilparadoilla 70cm aina 120cm asti. Kuitenkin ollaan vielä 9 vuodenkin jälkeen yhdessä ja molemmat ollaan kasvettu hieman rauhallisemmiksi ja viisammiksi - tosin kipinä, se on vielä tallella. Eihän siitä pois pääse, että Essi tulee aina olemaan se elämäni hevonen.

Jokainen epäonnistuu joskus ja se on ok.

Edellisestä opista päästäänkin heti tähän. Olen aina ollut hyvin kilpailuhenkinen ja voitontahtoinen. Jo lapsena minun kanssani tuskin halusi pelata mitään lautapeliä, koska en osannut tai halunnut hävitä. Joukkuepeleissä minua ärsytti paljon, jos ei voitettu. Essi on ollut aivan samanlainen, kuin minä. Se veti ennen todella helposti hereneen nenäänsä, jos jokin meni sen mielestä väärin tai huonosti. Sen mielestä en olisi saanut tehdä myöskään virheitä ja se olisi aina oikeassa. Jos otin turhan pidätteen ja ei tultu esteelle sen mielestä oikein saattoi se yrittää hypätä pystyyn tai muuten olla hyvin naama vintturalla sen lopun valmennuksen. Muistan myös ajan, jolloin ei voitu köydä valmennuksissa, koska kierrokset kävi niin korkealla ja Essi ei malttanut odottaa nurkassa vuoroaan. Essin kanssa tultiin oppimaan yhdessä (välillä kovallakin kädellä), että joskus on vain epäonnistuttava, hävittävä ja oltava huono. Läheskään aina ei voisi voittaa ja näiden häviämisten kautta voisi oppia jopa enemmän ja niistä tulikin ottaa opikseen. Nykyään Essikin sietää, että aina ei mene putkeen ja pysyy ne herneetkin siellä missä ne kuuluukin olla. 


Omistautumista ja vastuuta

Oma hevonen opettaa paljon ja varsinkin nuorelle se on minusta aika loistavakin este mennä väärille poluille. Silloin olisi kiire päästä mukaan kavereiden kanssa ulos tai lähteä koko viikonlopuksi reissuun niin omistaessa hevosen ei kaikki olekkaan niin helppoa. Päivittäinen huolehteminen, treenaaminen, ruokkiminen ja tulevan suunnitteleminen oli tehtävä. Minulla toki oli siskoni, joka alkuaikana myös oli vahvasti mukana liikuttamisessa ja muissa, mutta tekemistä silti riitti. Täyshoitotallin ansiosta ei itse tarvinnut silloin olla aina itse tekemässäkään kaikkea, mutta oli siinä silti paljon mietittävää ja suunniteltavaa, Hevonen on iso päätös ja tuo vastuuta, koska se todella on riippuvainen sinusta, kuin lapsi. 

Rauhallisuutta ja rentoutta

Essissä ja minussa on aina ollut paljon samanlaisia piirteitä. Ollaan yhtä tulisieluja, joskus ehkä hieman ennalta-arvaamattomia ja nopeita liikkeissämme. Sainkin oppia heti Essin kanssa, että oli oltava hyvin rauhallinen, että se pystyi rauhoittumaan ja rentoutumaan. Äkkinäiset liikkeet eivät tulleet kysymykseenkään ja vaikka joskus olisi tehnyt mieli ottaa enemmän ohjista vauhdin hiljentämisesti niin ei niin voinut tehdä. Oli oltava viilipyttynä kyydissä ja vain hengittää rauhallisesti. Kilpailuissakaan ei voinut itse jännittää, koska Essi aistisi sen ja jännittyisi lisää. Jos haluaa rennon hevosen on oltava ensin itsekkin rento. 


Ääneen puhuminen kannattaa - kehuminen myös 

Jo pienenä olin tottunut siihen, että hevosen selässä olisi oltava hiljaa. Siellä tulisi keskittyä, istuttava ja pidettävä suu kiinni. Essin kautta opin kuitenkin sen, että keskustelu ääneen kannattaa. Ääniapujen avulla sitä sai Essin huomion, se keskittyi ja rauhoittui. Huonoina päivinä saattoi hammasta purren puhua niin rauhallisella äänellä kuin pystyi, "tämä tuntuu nyt aikas kamalalta, enkä jaksaisi yhtään enempää, mutta pysy sinä vaan rentona ja rauhoitu niin kaikki on paremmin". Huomasin pian myös, että jokaisen hevosen kanssa oli tämä sama juttu. Joskus saattoi vaikka vaan selostaa päivän kuulumisia, laulaa tai muuten höpistä omiaan. Ei sillä tekstillä niin väliä ollut, vaan sillä miten sen sanoi. Kisoissa oli sama asia ja esteradoilla varsinkin sain Essin paremmin rauhoittumaan ääneen avulla. Kouluradoilla kehuminen kannattaa tosin jättää johonkin vähän kauemmas tuomarista..

Ääneen puhuminen on aina hyödyksi, mutta niin on myös kehuminen. Essi on hevonen, joka rakastaa kehuja. Toisaalta, kuka niitä ei rakastaisi? Kun sitä kehuu niin siitä huomaa välittömästi. kuinka sen itsetunto nousee ja se alkaa suorittamaan jopa vielä paremmin.


Hevosta ei aina saa väsymään - vaikka se olisikin väsynyt

Joku saattaa miettä, että mitä ihmettä tällä nyt tarkoitan - kyllähän hevonen joskus väsyy ja väsynyt meinaa väsynyttä! Ei aina, ainakaan Essin tapauksessa. Essin kanssa voisi laukata vaikka tunnin maastossa, eikä se silti väsyisi laukkaamaan. Joskus siskoni kertoi yrittäneensä saamaan Essin väsymään. koska se oli ollut kunnon touhottimena maastossa ja laukanneensa pitkän matkan. Essihän oli tästä oikeastaan vaan kuumunut lisää ja vauhti olisi sen mielestä voinut vaan kasvaa. Kaikkia hevosia ei siis aina saa väsyneeksi - ainakaan maastossa.


Erilaisuus on rikkaus

Vaikka Essi onkin hieman erikoisempi hevonen, joka rakastaa mm. leikkiä kielellään karsinassa herkkuja saadessaan - silti se on täydellinen juuri sellaisena hömelönä. Se ei ole järisytävän korkea, iso liikkeinen tai helpoin ratsu. Sen sisällä elää kuitenkin sellainen kuningatar, joka omalla persoonallisuudellaan valtaa lukuisia sydämiä.



BARBILTA OLEN OPPINUT...
.
Rohkeus ja luottamus kävelee käsi kädessä

Barbi ja Essi ovat monessa asiassa täysin erilaisia. Sain opetella aivan toisenlaisen tavan ratsastaa Barbin saapuessa ja oli outoa, kun hevonen teki kaiken mitä pyysit ja vielä enemmänkin. Sainkin opetella luottamaan siihen, että se osaa ja hoitaa työnsä. Monesti meinasin itse töpeksiä, koska tein Barbin omia töitä, enkä vain rentoutunut ja luottanut siihen. Hevonen voi olla vain niin rohkea, kuin ratsastajansakkin : ollessani rohkea ja luettaessani täysin Barbiin ei mikään tuntunut mahdottomalta. Kuten Juttakin minulle sanoi, "Sun on vaan luotettava siihen, että se osaa ja nautittava menosta."



Jokainen voi olla mitä haluaa, eikä mikään ole mahdotonta

Barbi ei kooltaan ole mikään suuri ja tällä tavalla näyttävä. Se ostettiin estehevosena, eikä meidän suunnitelmissa ollutkaan mikään muu. Kuitenkin aika pian kävi ilmi, että se omistaa kapasiteettia esteiden lisäksi myös koulussa ja sen liikkeitä kehuttiin usein. Se oli ja on sellainen monitoimihevonen, joka jaksaa aina vain yllättää. Sen saapuessa se ei edes tiennyt mitä sana "väistö" tarkoittaa. Alun hankaluuksien jälkeen on väistöt nykyään yksi sen lemppari juttu. Olen päässyt kehittymään yhdessä sen kanssa pidemmälle ja sen kanssa tuntuu, että mikä vain on mahdollista.

Pienikin voi olla pippurinen - halutessaan myös lentokone

Edellisen opin pientä jatkoa. Tuo säkä ei tosiaan ole mikään erikoisen suuri, mutta selässä ja liikkeessä niitä senttejä tuntuu tulevan lisää. Pienuudestaan ja kiltteydestään huolimatta on tuohon vieterijalkaan kätketty aikamoinen määrä poweria. Minähän tosiaan olen lentänyt ekana kertana, kun valmennukseen Barbilla menin niin maneesin pohjalle makaamaan - tästä on vieläkin kuvia ja video tallella :D Vaikka yleensä Barbi on pieni prinsessa ja osaa käyttäytyä, niin aikamoisia hyppyjä ja villityksiä tulee myös nähtyä sekä koettua. Pakkasilla varsinkin on tuota energiaa ollut välillä turhankin paljon ja 160 asteen käännökset hoituu helposti. Vapaana ollessaan tulee aikamoinen show monesti myös todistettua. Joskus sitä miettii, lentääkö Barbi joku päivä tuolla ilmassa ..lähellä jo mennään...


Joskus vähän on paljon

Jos vielä ei ole käynyt selväksi on Barbi todella herkkä - kaikessa. Sillä on pienempi kipukynnys, kuin Essillä ja se osaa olla aika dramaattinenkin halutessaan. Myös ratsastaessa on sen kanssa oltava todella tarkka, kuinka paljon painetta laittaa jallalla tai ottaa kädellä. Sen kanssa vähänkin voi olla paljon, joskus jopa liikaa. Barbin kanssa riittää, että jännität vatsalihaksillasi ja se ottaa käyntiin tai raviin. Voitte vain kuvitella niiden väärinymmärryksien määrän, kun alussa alettiin kunnolla treenaamaan. Barbi saattoi luulla siirtymissä, että haluan koota sitä vain enemmän ja saatettiin laukata hetki paikallaan. Herkkyys on silti vain hyvä asia ja siitä pitää olla kiitollinen.

Uusia asioita ei tule pelätä ja riskejäkin kannattaa ottaa

Barbin kanssa ollaan reissattu yhdessä Tanskassa asti, ollaan koettu paljon ja opittu uutta. Barbin ostamiseen liittyi paljon riskejä, koska en ollut kuitenkaan koskaan nähnyt sitä livenä. Sen luonne olisi voinut olla hyvin vaikea, se olisi voinut olla todella haastava ja se olisi voinut olla elämäni virhe. Se ei kuitenkaan ollut mitään noista asioista. Barbi on yksi elämäni parhaimpia päätöksiä ja olen todella onnellinen, että löysin sen kaikkien muiden hevosten joukosta. Uudet asiat jännittävät ja pelottavat, mutta joskus on tehtävä jotain uutta ja pelottavaa saadakseen jotain vielä parempaa.


Täältä Englannista käsin kirjoittaminen sai ikävän nousemaan entisestään näitä niin rakkaita hevosia kohtaan. Kaksi kuukautta on kulunut todella nopeasti, mutta ei ole ollut päivääkään, kun en olisi miettinyt mitä B:lle tai E;lle kuuluu. Täältä saamani opit ja taidot aion todellakin ottaa mukaani sitten Suomeen saapuessani ja voin kertoa, että muutamakin asia tulee hevosten kanssa olemaan erilailla. Molempien hevosten kanssa ollaan tehty töitä pitkällä tähtäimellä, "kaikki tänne ja heti" asenne ei ole ollut meidän mottona. Vaikka nämä hevoset ovatkin toisistaan niin erilaisia niin ne molemmat ovat tuoneet elämääni niin paljon iloa ja onnea, vaikka vaikeitakin aikoja on ollut. Mitään en vaihtaisi ja paljosta olen niille kiitollinen.

Toivottavasti tykkäsitte tästä erilaisemmasta postauksesta ja tartutte myös haasteeseen! 

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Nyt niitä treenikuvia!

A lovely horse is always an experience.... 
It is an emotional experience of the kind that is spoiled by words.
~Beryl Markham


..ja täällähän sellaisia hevosia riittää.

Hei ja ihanaa perjantaita.

Viikko on hurahtanut samoissa merkeissä - treeneissä, töissä ja valmennuksissa. Olen myös päässyt tutustumaan myös hieman paremmin läheiseen kaupunkiin pienen seikkailun merkeissä. Lampaiden seassa pyöriessä, aitoja kiipeillessä, pellolla juostessa ja maisemia ihaillessa tuli jälleen sellainen "tämä on ihan kuin elokuvasta"-fiilis. ED Sheeran on myös soinut melkein päivittäin ja nämä maisemat todella muistuttavat paljon hänen musiikkivideoitaan sekä laulujen sanoja. Päivät on olleet ajoittain todella lämpimiä (yli 22), mutta lähipäivät on olleet 10 asteen ja saateen kanssa pelaamista. Eipä tuo toisaalta ole haitannut, kun on aina kovalla sateella voinut mennä sisälle treenaamaan. Kaikki tässä postauksessa olevat kuvat on ottanut Rebecca S., josta hänelle suuri kiitos!


Taisin edellisessä postauksessa puhua, kuinka toivoisin saavani jonkun kuvaamaan omia treenejäni joku päivä. Näkisi itsekkin paremmin omaa menoa, kun peileistä kerkeää katsomaan vain hetken, ellei päätä pyöriä ympyrällä ihan sen edessä. Kuinkas ollakkaan seuraavana päivänä tallille tuli yksi tuttuni töihin kameran kanssa ja kysyi haluaisinko kuvia itselleni. Tietenkin olin hurramaassa, että oi kyllä kiitos! Becca osaa todella työnsä ja kuvat olivat niin hienoja ja videopätkät kiva lisä. Kuvissa ratsastan "Barbi kakkosella", josta olen täällä joskus maininnutkin. Tämä ruuna on kuulema varsinainen tykki esteillä, omistaa liikettä ja herttaisen luonteen. Väistöt, vaihdot, avot, sulut, laukkapiruetin alkeet ja kaikki hoituu. Tämän herran kanssa on ollut ilo työskennellä melkeinpä päivittäin ja nauttia menosta. Tuona päivänä oli muuten kaikkein lämmin, josta syystä pääsin ratsastamaan pelkällä topilla ensimmäistä kertaa tänä vuonna.


Tähän väliin haluan kirjoittaa yhdestä asiasta, jota olen mietiskellyt etenkin tämän viikon aikana, nimittäin itsekriittisyys sekä perfektionismi. Ne ovat ratsastastuksessakin niin siunaus, kuin kirous. On hyvä, että tietää virheensä ja omat kehitettävät alueensa, jotta voi kehittää niitä. Toisaalta taas joskus se kriittisyys voi sokaista ja ei näe niitä hyviä asioita aina yhtä herkästi ja usein. Ratsastus on minulle aina ollut yksi suuri asia elämässä, jossa haluan kehittyä aina vain paremmaksi. Olen onnekkaassa tilanteessa, että saan nytkin tehdä työkseni sitä, mitä rakastan eli olla hevosten parissa, treenata ja  kehittyä siinä samalla itsekkin. Myönnän olevani välillä ehkä turhankin ankara itselleni ja vaadin itseltäni aina parempaa tulosta. Minun on ollut opeteltava olemaan armollisempi ja sanomaan itselleni, että on ihan okei, että aina ei ole paras tai tekee virheitä. Sen oppiminen ei ole ollut helppoa ja edelleen saan työstää sitä, mutta edistystäkin on tapahtunut. Joinan päivinä se on helpompaa, toisina haasteellisempaa. Näitäkin kuvia katsoessani nään monia asioita mihin aion keskittyä nyt enemmän ja jotka olen kyllä ratsastaessanikin tiedostanut ja alkaut sitten korjaamaan. Kuvien ja videoiden katsominen on kyllä niin oiva keino oppia ja nähdä, jonka takia tykkäänkin saada materiaalia treeneistä. Niistä voi myös seurata kehitystä ja ovathan ne mukavia muistojakin.

Olen ihminen, joka ei pelkää kritiikkiä, päinvastoin haluan saada sitä valmentajiltani, jotta voin kehittyä. Haluan oppia, tiedostaa pienetkin hiomista vaativat asiat ja alkaa korjaamaan niitä. Kun saa kehuja omasta ratsastuksestaan, työstään hevosten kanssa tai jo se, että saa kuulla ratsuttamien hevosten  tuntuneet nyt hyviltä ja suorittaneet hyvin kisoissa on suuri aihe hymyyn. Myös hevosen "coolista" liikkumisesta kuuleminen muilta ihmisiltä ja valmennuksissa x:n ja y:n parantuneenniin se tuo suurta onnellisuuden tunnetta. Vaikka olenkin enemmän aina miettimässä niitä kehitettäviä asioita ratsastaessani on silti mukavaa välillä myös kuulla ja samalla muistuttaa itseään niistä hyvistä asioista. Tämä on myös hyvä muistutus, kuinka pienetkin asiat ja sanat voivat saada onnelliseksi - niitä siis kannattaa viljellä ympärilleen.


Sunnuntai ei jäänyt ainoaksi kuvauspäiväksi, kun tallille saapui toiset ammattikuvaajat, jotka kysyivät lupaa ottaa kuvia ratsastaessani. Tällä kerralla menin ensimmäistä kertaa yhdellä hieman jopa suokkimaisella hevosella, joka oli hetken ollut kevyemmällä ja lähinnä juoksutuksessa. Kuten täällä todettaisiin, oli hevonen "hieman" fresh. Sain työskennellä sen kanssa oman aikani, että ylimääräinen temppuvirta ja asenne työskentelyyn muuttui myönteisemmäksi. Lopussa oli alla hyvin rento ja ahkera herra - olemus oli täysin päinvastainen, kuin alussa. Tämä hevonen on kyllä muuttunut muutamassa treenikerrassa aivan toisenlaiseksi ja tänään oli se alusta lähtien todella kevyt ja rento liikkeiltään ulkokentällä. Elastisuus on kerta kerralta parempi ja jumppailuita tullaan tässä kyllä jatkamaan ja toivotaan hyvien tulosten jatkuvan.

Tässä päivässä on ollut myös jotain taikaa, koska kaikki viisi hevosta ylittivät itensä päivän treeneissä. Cliffie ala nallekarhu oli eilisen energisyyden jälkeen hyvin odottavainen puomitehtävissä ja koulukiemuroilla. Eilisen into voidaan myös laittaa keskiviikon estevalmennuksen piikkiin, koska C oli vain innoissaan ja olisi halunnut jatkaa estetreenejä - olihan noita esteitä ollut taas kentällä hypättäväksi. Estevalmennus meni meiltä oikein kivasti ja Mark vaikutti myös tyytyväiseltä. Lopuksi päästiin hyppäämään erikseen hieman isompaa (100-110) ja C isoilla pompuillaan sai hymyn vaan leviämään kasvoille. Jos jokin on onni niin se on hevonen, joka rakastaa esteitä ja treenaamista.


Meillä on ollut talilla nyt normaalia paljon "hiljaisempaa", kun 12 ponia lähti Irlantiin kilpailuihin. Itselläni aamut ovat menneet treenatessa ja on ollut ihanaa, että pellot ja säät on olleet niin hyviä, että melkein kaikki hevoset ovat päässeet laitumelle. Ponien palatessa takaisin maanantaina aamulla tuleekin viikko olemaan varmasti aika kiireinen, koska viikonloppuna on edessä jälleen isommat kilpailut. Tulen viettämään lauantain ja joko perjantain tai sunnuntain vapaata, joten mahdollisesti lähden itse katsojan roolissa kilpailuihin. Tässä tapauksessa tulisi myös kuvia ja videoita varmasti taas saatua runsaasti. 

Vielä on muuten myös aikaa käydä heittämässä kysymyspostaukseen kysymyksiä, jos niitä ei ole vielä esittänyt. Tulen varmaan viikon päästä niihin vasta vastailemaan, joten aikaa on jäljellä niiden esittämiseen. Huomisen tulen viettämään levätessä, siivotessa ja mahdollisesti myös kirjoitellessa. Oikein ihanaa pääsiäistä ja alkavaa viikonloppua teille kaikille!