torstai 2. maaliskuuta 2017

Mitä kuuluu Englantiin?

Miten matka ja vaihdot lennoissa ja junissa sujuivat? Pääsinkö turvallisesti perille? Millainen paikka on? Mitä minulle kuuluu?



Siitä on kulunut nyt tasan viikko, kun lähdin matkaamaan Suomesta yksin Englantiin. Matka oikeastaan alkoi keskiviikkona kello 7 illalla, kun ajoimme kovassa myrskyssä kohti Tamperetta. Lunta tuli vaakatasossa niin, että isomman auton mennessä ohi ei kirjaimellisesti nähnyt mitään. Sanoinkin autossa Suomen selkeästi yrittävän estää meidän lähtöä pois. Päästiin kuitenkin perille joskus 11 maissa ja nukuttiin noin 3 tuntia ennen lähtöä Helsinkiin. Myrky oli hieman jo laantunut ja oltiin lentokentällä 6 maissa. Tiet erkanivat myös siinä kohtaan, kun itse jäin terminaali ykköseen ja muut menivät kakkoseen. Olin tehnyt lähtöselvityksen jo edellisenä iltana, joten edessä oli vain laukkujen jättäminen hihnalle. Kaikki meni niin nopeasti, että en edes kerinnyt näkemään laukun painoa. Ilmeisesti se kuitenkin oli jäänyt oikeisiin rajoihin, koska lähti matkaan. Sen jälkeen oli edessä 5 tuntia odottelua ja meninkin aika pian siitä turvatarkastukseen ja odottamaan portille. Lento Kööpenhaminaan taisi kestää jotain 1h30min ja nukuin melkein koko lennon. Perillä oli edessä jälleen yli 5h odottelua ja jännityksen takia ei juuuri ollut nälkäkään, mutta olin kerenyt ennen lentoa syömään jotain omista silloisista eväistä.

Lento Birminghamiin kesti hieman kauemmin ja jo ennen koneeseen nousemista oli väsymys aika kova. Pieni stressi, kiire paikasta toiseen, jännitys, vähäinen nukkuminen ja syöminen oli zombi olo taattu. Verensokeri alkoi myös laskemaan ja en edes uskaltanut katsoa peileihin, koska silmäpussit alkoivat varmasti olemaan myös omaa luokkaansa. Birminghamiin päästyä olikin kiire etsiä laukku ja matkata juna-asemalle. Jokainen juna oli myöhässä ja aikatauluja oli vaikeaa katsoa. Kahden isomman laukun rehaaminen uudessa paikassa isossa ruuhkassa on oma hommansa. Onneksi ihmiset olivat niin ystävällisiä ja auttoivat aina kysyessäni neuvoa. Kaksi junavaihtoa sujui ongelmitta, mutta saapuessani Derbyyn oli junamatka peruuntunut. Jouduin maksamaan bussista ja silloin yksi tallilla olevista soitti mistä tulisi minut hakemaan. En osannut selittää kuskille kunnolla paikkaa, joten annoin hänen puhua puhelimeen ja tadaa pääsy oikeaan paikkaan onnistui. Tässäkin taas huomasi, kuinka ystävällisiä monet täällä ovat.


Kello oli noin 1 yöllä ja odotin kyytiä bussipysäkillä. Sieltä matkaa oli noin 20 minuuttia tallille, jossa vastassa olikin iso joukko tallilaisista. Istuttiin hetkeksi tutustumaan toisiimme, kunnes nukkuminen alkoi tuntumaan välttämättömältä. Aamulla 7 alkoikin ensimmäinen työpäivä ja pääsin tutustumaan talliin ja paikkoihin. Omat odotukseni olivat valmiiksi jo aika korkealla ja silti kaikki ne onnistuttiin ylittämään - paikka oli upea ja hevoset sekä ihmiset samoin. Tallitöiden jälkeen ratsastin ensin yhden hevosista Tanyan ( tallin toinen omistaja) katsoessa. Tämän jälkeen sainkin vielä muutaman toisenkin hevosen ratsastettvaksi, jotka olivat todella hyvän tuntuisia ja selkeästi tasokkaita. Päivän päätyttyä oli olo hyvin onnellinen.

Olen nyt päivittäin ratsuttanut ainakin noin 4-6 hevosta, jotka ovat kyllä omaa luokkaansa ja joiden kanssa on ilo treenata. Täällä on huiket tilat treenata niin ulkona, kuin sisälläkin. Minua snäpissä seuraavat ovat ainakin päässeet hieman osaksi näkemään menoa ja meininkiä näissä kesäisissä maisemissa. On ollut myös ilo päästä seuraamaan näin ison tallin menoa ja toimimista, olympiaratsastajan treenaamista sekä oppimaan niin paljon pienessä ajassa. Koti-ikävää ei ole vielä tullut ollenkaan ja työpäivät ovat todella mukavia. Meidän porukka koostuu eri ikäisistä, tasoisista, niin pojista kuin tytöistäkin. En voi muuta sanoa. kuin sen, että olen enemmän kuin onnellinen tästä paikasta ja työstä. Olen olut niin uppoutunut työhön ja porukassa olemiseen, että en ole tänne kerinnyt kirjoittamaan, Itseasiassa kaivoin vasta äsken koneen matkalaukusta, koska tämä päivä on ensimmäinen vapaani. Nämä vapaat ei vaan ole koskaan ollut oma juttuni, koska tulee jotenkin laiska olo, kun ei ole itse töissä ja ratsastamassa, kun muut ovat. Tänään kuitenkin luultavasti hieron yhden hevosen, joten saa edes jotain töitä tehdä. Kun asuu työpaikallaan niin lepääminen ei aina tunnu "oikealta".


Otin matkalta videoita ja myös täällä olen aina välillä kerennyt kuvaamaan, joista ajattelin jonkinlaisen koosteen tehdä. Niin paljon on tapahtunut niin lyhyessä ajassa, että on vaikeaa tiivistää kaikkea samaan tekstiin ja siksi tämäkin postaus voi olla hieman sekava. Ajattelin tehdä pienen kysymyspostauksen joku päivä, jossa voisi saada ehkä vielä paremmin asioihin vastattua ja kerrottua kaikesta. Miltäs kuulostaisi? 

Vaikka onkin kulunut vasta viikko saapumisestani niin tuntuu, että olisin ollut täällä ainakin kuukauden. Ihmiset ovat niin mukavia, valmentajat sekä muu proukka myös. Tykkään myös siitä tavasta miten täällä tehdään työt vaikka eroavaisuuksia Suomeen ja  omiin aiempiin talleihin on paljon. Muiden mielestä on täällä olleet säät vielä kylmiä, vaikka itselle nämä on olleet täyttä luksusta. Viimeisimmät päivät olen treenannut hevosten kanssa vielä enemmän puomeilla, jotta saan omaakin silmääni taas paremmin hahmottamaan kaikki etäisyydet. Kyllähän sen alussa huomasi, että on keskittynyt kotonakin enemmän kouluun ja kestävyystreeneihin, mutta nopeasti sitä on alkanut kaikki paranemaan. Hevoset ovat jokainen niin erilaisia ja täällä jos jossain on ainakin mahdollisuuksia treenaamiseen, jota olen kaivannut. 

Kun aamulla herään, 
Mä tuntee voin sen.
Tää on kaunis päivä,
 Mä oon onnellinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti