maanantai 20. helmikuuta 2017

Vielä viimeisen kerran

Jos jollain keinolla haluaa poistaa kaiken stressin ja "nollata" niin maastoilu on kyllä yksi ehdoton ykkönen. Jo talilla oleminen saa ajatukset muualle ja minun tapauksessa pois kaiken matkalaukkujen keskeltä. Pian sitä tulee taas kirjaimellisesti asumaan tallilla, joten jos tällä kaavalla mentäisiin niin ei stressistä olisi tietoakaan. :D Enää 3 yötä...2 yötä enää omassa sängyssä, koska keskiviikkona lähdetään illalla jo ajelemaan Tampereen kautta. Nämä päivät on menneet nopeasti hevosten, matkalaukkujen, matkojen suunnitteluiden, töiden ja Englannista otettujen videoiden kanssa. Tavallaan sitä on on yrittänyt tutustua hirveästi jo etukäteen esimerkiksi lentokenttään, jotta kaikki ei olisi niin täysin uutta. Eilen tajusin myös junia katsoessani, että saan aikamoisesti niitä vaihdella ja ylipäätään on yksi operaatio asemallekkin päästä. Onneksi eilinen ei kuitenkaan ollut täysin stressin keskellä kylvetty vaan se sisälsi myös aivan ihanan treenin hiekkamontuilla Essin kanssa.


Lähdettiin tosiaan sunnuntaina päivällä tallille ja hetken mietittyäni missä mentäisiin niin päädyttiin lähtemään seikkailemaan hiekkamontulle. Sain myös kuvaajan mukaan, joten materiaaliakin tuli ihan kiitettävästi. Menomatka oli hyvä alkuverkka ja tuli ylämäki-alamäkitreeniä. Essi oli innoissaan, mutta ei ollenkaan kiireinen. Jopa montuille päästyä se oli rauhallinen ja hyvin kuulolla. Ravailtiin ympäri metsiä ja siellä oli niin rauhallista. Laukkailtiin myös vähän poluilla ja teillä, eikä kierrokset silti alkaneet nousta pilviin. Lopuksi löydettiin hyvä alue hiekkamontulta, jossa päästiin tekemään isolla ympyrällä treeniä. Luntakin oli sinne kertynyt sen verran, että Essi todella joutui nostelemaan jalkojaan ja keskittymään. Huomasi myös kuinka Essi keskittyi laukassakin ja se ei ollut missään vaiheessa vahva tai valmiina ampaisemaan isommille kierroksille. Jos oltaisiin vain tiellä menty niin tilanne olisi varmasti ollut toinen, mutta tuolla Essi keskittyi täysin töihin.


Treenien lopussa tuli joku ajamaan crossia lähelle ja melusta huolimatta Essi jatkoi samalla linjalla. Se ei paljoa välittänyt, mitä nyt välillä saattoi alkaa kuuntelemaan mitä kauempana oikein tapahtui. Kotimatkalla mentiin hyvät loppuverkat ja ravailtiin hyviä pätkiä. Onneksi tietkään ei kovin liukkaat olleet, vaikka sää ei ollutkaan kaikkein paras - koko meidän matkan ja treenin ajan satoi nimittäin vettä ihan huolella. Tallille päästyä oltiin molemmat Essin kanssa märkiä ja itsellä oli myös takin läpi mennyt vedet. Kello oli vasta sen verran, että Essi pääsi hyvin loimitettuna vielä hetkeksi nauttimaan ulos Primin seuraksi. Olihan se aika haikeaa ajatella, että nämä saattoivat olla viimeiset kuvatut treenit Suomessa ja ylipäätään hevosten kanssa..



Eilen pakattiin myös tavaroita, jotka menevät ruumaan. Onneksi apu oli lähellä, koska en itse varmasti olisi saanut kaikkea mahtumaan niin pieneen tilaan. Vielä on vaatteita pesussa ja pakkaamatta sekä käsilaukun aion vielä ostaa ennen matkaa. Pitää myös saada jostain puntari lainaan, että saa testata tuon laukun painon ennen lähtöä. Ei ole kentällä kiva sitten alkaa purkamaan laukkua ja keksimään minne ne "ylimääräiset" kilot tunkee - kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sen kertoa. Tuli nimittäin Tanskan reissulla purettua laukkua ja laitettua tavaraa kameralaukkuun..Ei enää kiitos. Illalla en meinannut nyt saada ollenkaan unta, kun päässä pyöri juurikin nuo matkalaukut sekä junamatkat. En juuri koskaan mene julkisilla, joten jo Suomessa niillä kulkeminen joskus jännittää. Aika on aika kortilla matkan aikana, joten varaa ei periaatteessa olisi virheisiinkään. Luultavasti hiihdän siellä kentällä menemään ja kyselen apua jos keltäkin. 


  ,
Ihanaa alkanutta viikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti