lauantai 4. helmikuuta 2017

Pieni asia tuo suuren onnen


 Niinkin pieni asia monelle kuin ravi tai ylipäätään jo se, että päästiin maneesille ja minä Barbin selkään kunnolla toi niin ison onnen. "Barbilla olikin näin ihana ravi, olin melkein jo unohtanut", kuului muun muassa tänään suustani, kun oltiin maneesilla ensimmäistä kertaa tänä vuonna treenaamassa  Liian usein tulee asioita otettua itsestäänselvyyksinä, eikä niiden osaa odottaa edes muuta olevan. Treenaaminen, ratsastus, terveys...nämä asiat ovat välillä voineet tuntua itsestäänselvyyksiltä, mutta on tässä tullut nähtyä, että ei se niin oleOllaan saatu painia näiden asioiden parissa vähän liikaakin ja toivon, että tästä alkaa uusi kausi paremmissa merkeissä. Tämä päivä oli minulle ainakin todella tärkeä pienine ihmeineen ja oli ihana päästä taas muistuttamaan itseään, kuinka onnekas ja ylpeä olen tuosta tällä hetkellä hieman pyöremässä kunnossa olevasta niin ahkerasta vauvasta.


Hevosilla on riittänyt näiden erilaisempien säiden aikana omaa virtaansa ja Barbi on ainakin ottanut kaikesta ilon irti. Eilen katselin kuinka kauniisti se hyppelehti ympäri tarhaa Nellan paukuttaessa omaa astiaansa. Katoksessakin tuli pukkeja ja tasajalkaa hyppimisiä, enkä voinut muuta, kuin sulkea silmät ja mennä muualle. Essin kanssa ollaan kulutettu energiaa treeneissä pellolla tai maastossa. Eilen tehtiin tehokas kestävyysharjoitus ja kierrettiin reilu 8km lenkki käynti-ravilla ja max. nopeus paljastui olevan yli 30, vaikka mitenkään spurttailuja ei matkalla ollu. Ratsusta ravuriksi voisi siis alkaa? Ehkä kuitenkin pitäydytään näissä merkeissä, koska kärryt perässä saattaisi hevonen olla nopeasti kadonnut.

Saatiin varattua maneesi tälle päivälle klo 16-17 välille, jota ennen kerkesin hyvin tekemään tallityöt. Itse olin hieman väsyksissä ja vähän ehkä kipeänkin tuntuinen, mutta se ei saanut tätä pilata. Essi ja Barbi saatiin nopeasti laitettua valmiiksi reissuun ja molemmat vaikuttivat olevan hieman hämillään minne oikein oltiin menossa. Tiet olivat aika kauheassa kunnossa ja välillä sai jännittää, kuinka kaikki ylämäet tulisi onnistuneesti päästyä ylös. Päästiin kuitenkin tiukasti oikeaan aikaan ja laitettiin hevoset valmiiksi. Essillä ratsasti toinen henkilö samalla, kun menin Barbilla. Siinä ratsastaessa pystyin antamaan neuvoja ja pieniä vinkkejä Essillä ratsastukseen. 

Vaikka Barbilla on ollut tässä taukoa ja virtaa on tallilla näyttänyt olevan niin se oli täysin tyyni koko treenin. Koska aikaa kunnon treenistä on kulunut niin mentiin kevyesti käyntiä monilla huilitauoilla. En koonnut sitä enempää vaan olin hyvin mukautuvainen sen käyntiin ja annoin sen käyttää koko kroppaansa hyväksi. Lihaksia on paljon kasvatettavaksi takaisin ja mahaa poistettavaksi, mutta kyllä se edelleen oli yhtä mukava ratsastaa. Eihän se samalla tavalla jaksa ja siltä ei voinut ajatellakkaan vaativansa nyt mitään isoa. Pysähdyksiä ja pientä jumppailua väliin ja sitten lepoa. 


Aivan treenin lopuksi päätin ottaa lyhyet ravipätkät molempiin suuntiin. koska nyt pohja ainakin oli hyvä ja Barbi tuntui hyvältä. Siinä ravatessa tuli hymy vaan isommaksi naamalle ja olin todella unohtanut, kuinka hyvältä B:n ravi tuntui. Se oli sellainen kevyellä tuntumalla otettu pätkä, jossa ravi oli rentoa hölkkää. Vaikka se sitä olikin niin pirun  hyvältä se selkään tuntui. Miten sitä olikaan voinut unohtaa tuon tunteen? Paljon sai Barbi tämän lyhyehkön ja kevyen treenin aikana kehuja ja loppuun toki pusujakin. Otettiin videopätkät meidän lyhyistä raveista, jotta saa sitten myöhemmin vertailla niistäkin kehitystä. Tähän en niitä viitsinyt vielä laittaa, koska se video ei kauaa olisi kestänyt.

"teet meistä täydelliset, 
sinä eikä kukaan muu"


Kotiin päästyä molemmat saivat jäädä syömään sisälle heiniä ja Essi kaipaili Primiä kovasti seuraan. Niin ja Barbille ostettu leikkikana ei ehkä saavuttanut (vielä) tavoiteltua huomiota, mutta on se sillä aina välillä jotain tehnyt. Kiinnitin sen lopuksi karsinan seinään ja sieltä se yksi yö oli alas lentänyt, joten jotain oli tapahtunut. :D Primillekkin tarjottiin tilaisuutta sillä leikkiä, mutta kana osoittautui liian oudoksi siinä vaiheessa. Huomenna mennään aamusta jo tallille ja liikutan siinä ainakin Essin. Voisi katsoa, jos lähtisi Barbin kanssa kävelemään sitten pellolle tai muualle - taluttaen. 

Voin näin loppuun paljastaa, että varmaan lähiaikoina tulen kirjoittamaan aikamoisista tulevaisuuden tuulista. Haluan vain vielä pari asiaa selväksi ennen sitä ja sen jälkeen voin kertoa. Tämä on ollut hankalaa itsellekkin, kun ei ole kaikesta itselle hyvinkin tärkeästä asiasta puhua ja toivotaann nyt vain kaiken menevän suunnitelmien mukaisesti niin voin suuni näistäkin jutuista aukaista. Toivottavasti teillä on alkanut viikonloppu mukavasti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti