keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Älä anna pelon voittaa

Hyppy tuntemattomaan on aina yhtä jännittävää ja pelottavaa meille jokaiselle. Joutuessaan ylittämään omat mukavuusalueensa, eikä tiedä kuinka tulee onnistumaan kaikessa voi alkaa pelkäämään. Siinä vaiheessa on edessä kaksi vaihtoehtoa - joko antaa pelon lamaannuttaa ja ottaa muutaman askeleen takaisinpäin tai taistelee pelkoa vastaan ja jatkaa liikkumista. Kuten sanonta kuuluu, "Elämä alkaa mukavuusalueen ulkopuolelta". Kohdatessamme pelkomme ja huomatessamme, että mitään kamalaa ei sattunutkaan, me  kehitymme. Tulemme vahvemmiksi, saamme toteuttaa unelmiamme ja kaikkein tärkeintä: uskallamme elää.

Joskus kaikki ei mene lähellekkään suunnitelmaa ja asiat voivat mennä huonostikkin. Voi pettyä, mokata ja alkaa epäilemään itseään sekä omia kykyjään. Jokaisella kerralla sitä kuitenkin oppii myös jotain. Liian monesti me annamme periksi, kun jotain pahaa tapahtuu tai epäonnistumme. Miksi? Ei varsakaan luovuta, kun se yrittää nousta maasta ylös ja kaatuu monta kertaa. Päinvastoin se nousee ylös yhä uudestaan ja uudestaan, eikä anna periksi. Meidän tulisikin ottaa oppia varsoista ja olla vahvoja. Sillä jokaisen kaatumisen myötä, meistä tulee vahvempia ja viisaampia. Ratsastajille opetetaan aivan ensimmäisestä tippumisesta lähtien nousemaan takaisin satulaan ja tätä neuvoa jäljitellään muissakin asioissa. Siinä noustessamme takaisin ylös ei asiasta kerkeä muodostumaan pelkoa, eikä pelko kerkeä kehittymään isommaksi - kärpäsestä voi paisua härkänen mitä enemmän aikaa kuluu.


Kuten kaikki muutkin, olen myös minä pelännyt montaa asiaa. Olen tehnyt töitä ja treenannut kilpailuihin ja sitten epäonnistunut. Olen noussut ylös ja tehnyt saman uudestaan. Jokaisella kerralla olen oppinut jotain uutta, joskus enemmän, toisinaan vähemmän. Silti jotain on aina jäänyt niistä kerroista mieleen. Ehkä kyse on vain pienestä paineesta ennen estettä, turhasta pidätteestä kouluradalla tai jalan asennosta tietyssä liikkeessä. Kun  yrittää kaikkensa ja silti epäonnistuu on täysin ymmärrettävää, että usko itseen ja omaan tekemiseen horjuu myös. Se syö sisältä ja voi saada sen pienen sisäisen äänen huutamaan, että ei kannata enää yrittää, et osaa, olet huono. Tässä kohtaa olisi tärkeää pysähtyä ja alkaa laittamaan tuolle äänelle vastaan. Miettiä miksi sitä joskus aloitti ja kuinka on kehittynyt matkan aikana. Joskus pari vuotta sitten annoin pelon vallata minut ja aloin melkein inhoamaan asiaa, jota ennen rakastin. Jouduin tekemään paljon töitä, että pelko katosi ja tunsin oloni taas vapaaksi. Siitä kuitenkin opin, että pelko on mahdollista voittaa ja sen jälkeen on olo vielä vahvempi.

Olen huomannut, kuinka paljon typeriä ja huonoja tekosyitä sitä saattaa itselleen toistella, jotta ei menisi kokeilemaan omia siipiään. Et tule sopeutumaan. Et ole tarpeeksi hyvä ja siksi sinun on jäätävä vielä kehittymään tänne. Muut harrastukset jäävät tänne, samoin ystävät ja perhe, miksi jättäisit ne? Et tule saamaan sieltä samanlaisia ruokia. Et voi selvitä vaihdoista julkisilla, varsinkaan lentokentällä. Tulet olemaan yksin. Näitä lukuisia mitättömiä syitä kaikui mielessä ja ne ääneen lausumalla tai paperille kirjoittamalla tajusi sen. Kerroin näistä lisäksi ystävälleni, joka totesikin heti, " sä olet halunnut tätä niin kauan, sä pystyt tähän kyllä". Jokaisen ääneenlausumani syyn jälkeen toisteli hän myös minulle kysymystä, "miksi". Huomatessani, että en osaa edes vastata, näin hakevani vain tekosyitä. Minua vain pelotti.


Uskon kohtaloon ja siihen, että jokaisella tapahtumalla on syynsä. En kuitenkaan ajattele, että minun tulisi pysyä vain paikoillaan ja odottaa hyvien asioiden tulemista luokseni. Teemme päätöksiä joka päivä ja ne määrittävät miten päivämme tai elämämme tulee etenemään. Aamulla voi päättää pysyä sängyssä tai sitten lähteä töihin tai treeneihin. Kaupassa voi päättää syövänsä terveellisesti tai ottaa mukaan munkkipossun. Pienistä päätöksistä muovautuu ajan kanssa isoja ja niihin kannattaisikin kiinnittää huomiota. Jos joka päivä päättäisi tehdä ainakin pari hyvää päätöstä niin viikossa niistä kertyisi jo huomattava luku. Joskus on päätösten tekeminen todella vaikeaa ja joutuu todella miettimään mikä on itselle tärkeää.

Joskus on tehtävä myös isoja uhrauksia, jotta pääsee toteuttamaan sitä mitä haluaa. Aika ei välttämättä riitä jokaiselle läheiselle tai joutuu päästämään irti itselle rakkaasta asiasta. Lähtiessäni viimeksikin ulkomaille jouduin jättämään Essin, ystävät ja perheen tänne. Nyt joudun tekemään saman, mutta nyt jätän myös Barbin tänne. Yksin matkustaminen oli silloinkin jännittävää ja ylitin reissun aikana monta kertaa itseni. Sitä pelkää jäävänsä niin paljosta paitsi, jos lähtee pois. Toisaalta siinä voi saada tilalle jotain vielä upeampaa. Olen itse päättänyt, että aion nyt matkustaa ja treenata niin paljon, kuin vain voin, koska nyt minulla on siihen mahdollisuus. Pitää vain uskaltaa, vaikka pelottaa. Jos tulee saatua iskuja niin oppiipahan jotain lisää ja asioilla on kyllä tapana järjestyä. Reissatessa oppii niin paljon mm. uudesta maasta, kulttuurista ja itsestään. Matkustaminen avaa uusia ovia ja koen sen olevan, kuin uusi alku jokaisella kerralla.


Moni on sanonut minun olevan rohkea ja nostavan minulle hattua. Osa on sanonut, kuinka itsekkin haluaisi tehdä niin monia asioita, mutta perään tuleekin liuta erilaisia syitä miksei voi. En ole kuitenkaan kaikkein rohkein, en todellakaan. Sellainen ihminen, joka sanoisi olevan aina rohkea eikä pelkäisi mitään ei varmasti puhuisi totta. Minullakin on monia pieniä pelkoja, joita minun on vielä tulevaisuudessakin kohdattava. Ennen lippujen ostoa minua pelotti pitkään se miten kaikki onnistuisi, kunnes päätin antaa vaan mennä. Kuulin myös radiosta aiempana päivänä lauseen, joka antoi lisää tsemppiä:" Muuta pelko ja jännitys positiiviseksi odotukseksi - ajatuksesi, että onpas tämä siistiä ja ihanan jännittävää". Jokaisella on mahdollisuus lähteä ulkomaille, joskus järjestelyitä on vain tehtävä enemmän, kuin muiden. Haluan olla rehellinen ja kertoa myös enemmän näistä omista peloistani sekä unelmistani. Jos edes yksi ihminen saa tsemppiä tai apua näistä niin se riittää minulle. Ikinä ei tulisi antaa pelon viedä omaa unelmaa pois, jos haluat matkustaa niin matkusta. Tee järjestelyt, kokeile siipiä ja anna palaa. Jos minä siihen pystyn niin pystyy myös muut. Älä anna siinä vaiheessa seisoa minkään tai kenenkään tielläsi, mitä ikinä haluatkaan tehdä. Olkaa rohkeita. <3

"Rohkeutta ei ole olemassa ilman pelkoa 
– rohkeus on jännittävien sekä pelottavienkin tilanteiden voittamista"


6 kommenttia:

  1. Todella hyvä postaus. En ole vähään aikaa lukenut mitään blogeja, mutta nyt kyllä alan taas seuraamaan blogiasi. :)

    VastaaPoista
  2. Mulla on nyt ollut vähän mieli maassa ja itseluottamus alhaalla, mutta nyt se nousi - kiitos!

    VastaaPoista
  3. Upea postaus hyvästä aiheesta!
    http://mahdollisestiehka.blogspot.fi/

    VastaaPoista