keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Paikataan kavio kuntoon


Hevosen kavioiden paikkaamista yritetään välttää yleensä niin kauan, kuin mahdollista. Paikka-aine ei ole saman veroista, kuin hevosen oikea kavio - joskus se tosin on kaikkein paras ratkaisu. Mielipiteitä on varmasti yhtä monta, kuin on kengittäjääkin ja paikkauksen hyödyistä sekä haitoista voitaisiin varmasti käydä tehokkaasti. Yleensä kavion paikkaamisella on vain niitä hyviä puolia ja sen voidaan ajatella auttavan hevosen kavion kasvamisessa ja tukemisessa. Se on tavallaan pieni tukipylväs, joka voi estää kavion "sortumisen" pahemmissa tapauksissa. Yksi ajatus on myös, että se tavallaan myös estäisi kavion  normaalia kasvua, koska se ei ala levetä sivuille. Toisaalta sen myös nähdään auttavan kasvussa, joten mennään tässä aika 50/50.

 Itselleni kavion paikkaus ei ole niin tuttu aihe, eikä omilla hevosilla ole ennen sitä jouduttukaan käyttämään. Viimeisimmän kengityksen aikana tuli kuitenkin tämä puheeksi Essillä, kun takasessa oli kavion reunassa halkeama, joka oli alkanut jo näyttämään siltä, että paikkaus on tarpeen. Sovittiinkin, että Mikko tulee tekemään paikan muutaman viikon päästä. Olin kerennyt käydä tekemässä treenin Essillä ennen Mikon saapumista ja sillä olikin hyvää aikaa kuivua, koska treenissä hieltä ei vältytty. Käytiin tekemässä lyhyt maastolenkki, jonka jälkeen jatkettiin koulutreeneillä pellolla.

Paikkausta oli mielenkiintoista päästä seuraamaan ja halusinkin ottaa materiaalia tästä toimenpiteestä. Kuvia katsellessa on tuo ensimmäinen aika dramaattinen ja hiomisen jälkeen itsekkin kauhistelin hetken sitä. Toimenpiteen jälkeen näytti kavio kyllä puolestaan niin somalta ja siistiltä. Miten tämä toimenpide sitten eteni ja kuinka tästä eteenpäin jatketaan?

1: Ennen operaatiota

Ensimmäinen vaihe: Kengän irroitus, puhdistus, hiominen

Essi seisoi nätisti paikallaan, kun Mikko kaivoi kengän irroituksen ja putsaamisen jälkeen laukistaan pinen koneen. Tällä Mikko alkoi hiomaan kavion pintaa ja leikkasi samalla reunassa olleen pienen palan pois. Kone kuulosti aivan samalta, kuin hammaslääkärissä olevat porat, joka sai omat käsikarvat nousemaan pystyyn. Yllätyinkin suuresti, kuinka Essi silti pysyi rauhallisena vaikka näyttikin muuten aika happamalta. Ajatella, että kerta oli ensimmäinen ja Essiä ei ole koskaan edes klipattu, eikä silti tämä ääni kauhistuttanut. Hiomisen jälkeen sai Essi hetken lepuuttaa jalkaansa, jonka jälkeen alkoikin seuraava osuus - puhdistus ja paikkaus.

Kuva "hiomisen" jälkeen

Toinen vaihe: Puhdistus ja paikkaamisen aloitus

Kavio puhdistettiin paikan kohdalta, jotta paikka-aine tarttuisi sitten paremmin kiinni kavioon. Ilman puhdistusta olisi paikan irtoaminen paljon todennäköisempää ja siksi tämä olikin tärkeä vaihe. Puhdistusaineen jälkeen kuivatettiin kaviota "föönillä", mikä ei jälleen saanut Essin korvaakaan liikahtamaan. Taisinkin mennä antamaan leivän Essille tässä kohtaa js kertomaan, kuinka hieno hän on. Sitten alkoikin vaihe, jossa vaadittiin Essin (sekä Mikon) kärsivällisyyttä: paikkaus. Vaikka aine olikin "super fast" niin sai siinä jonkin aikaa pitää kaviota ilmassa. Jossain kohtaa Essiä meinasikin alkaa jo väsyttää jalan ylhäällä pitäminen ja sain mennä juttelemaan sille mukavia korvan viereen. Taisinpa myös kerran uhata, että tuhmat hevoset liimataan lattiaan kiinni, joten nyt kannattaa jatkaa tätä hyvää käyttäytymistä. :D


Kolmas vaihe: Paikka-aineen lisääminen tarvittava määrä

Ensimmäisen kerroksen kuivuttua sai Essi hetken taas lepuuttaa jalkaansa. Paikka-ainetta lisättiin vielä toinen kerros, koska kerralla ei niin isoa määrää voitu laittaa. Tarpeen mukaan voisi kertoja ola vielä enemmän, mutta meille riitti nyt 2. Essin kärsivällisyyttä todella koeteltiin ja ylimääräinen hälinä tallissa ei ehkä auttanut asiaan. Ihan tyytyväinen sain siihen kaikesta huolimatta olla ja se malttoi pitämään jalkaa ilmassa, eikä liimaantunut maahan. 

Ensimmäinen kerros 
Toinen kerros

Neljäs vaihe: Paikan muotoilu, kengän laittaminen

Ennen kengän laitamista takaisin oli pinta tietenkin tasoitettava. Paikan reunoja raspattiin, joka näytti aivan samalta, kuin normalia kavion pimtaakin raspatessa. Kengitys tapahtui samalla tavalla, kuin yleensäkkin. Naulat menivät hyvin läpi paikka-aineesta ja kenkä sopi yhtä hyvin jalkaan, kuin aloittaessa. Enää ei ollut koloa näkyvillä ja Essi oli saanut kauniin taideteoksen sen tilalle. 

Viides vaihe: Paikka-aineen lisääminen ulkosivulle, viimeistely

Ennen kengityksen viimeistelyä laitettiin paikka-ainetta lisää ulkosivulle tukemaan. Kuivumisen jälkeen se muotoiltiin jälleen tasaiseksi ja viimeisteltiin. Muutos oli häkellyttävä ja Mikko teki upeaa työtä. Kysyin myös kuinka jatkossa tulisi käymään, jouduttaisiinko paikkaaminen tehdä montakin kertaa uudestaan. Mikko arvioi seuraavan kerran olevan mahdollisesti viimeinen, kun paikka-ainetta tarvitaan, jos kavio on lähtenyt hyvin kasvamaan. Tämä oli minulle iloinen yllätys, koska ajattelin ajan olevan paljon pidempi. Nyt vain toivotaan, että seuraava kerta riittää tuohon kohtaan.


Olisi mielenkiintoista kuulla myös teidänkin kokemuksianne kavioiden paikkaamisesta: miksi ja kuinka monta kertaa on paikattu ja miten paikka on pitänyt? Essi on ainakin vaikuttanut tyytyväiseltä tulokseen ja niin olen kyllä minäkin. 


2 kommenttia:

  1. Sinut on haastettu!
    http://puskaratsastajanunelmia.blogspot.fi/2017/01/haaste-hevoseltani-olen-oppinut.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! Pitääkin käydä kurkkaamassa se pian. :)

      Poista