lauantai 28. tammikuuta 2017

Minä valitsin sinut

"En korjaa sinusta mitään
 En yritä sua pelastaa 
En hio sinusta mitään pois..
Eikä sinua tarvitse muuttaa 
Eikä tehdä susta parempaa..
Minä valitsin sinut,
joo ja sinut minä sain.."


Viimeaikoina on Barbi ollut aika paljon täällä blogissa vain ohessa mainittuna, mutta materiaalia ei ole tullut sen enempää. Syynä on, että Barbi ei ole ollut nyt treenissä ja tarhassa tai taluttessa kuvaaminen ei juuri erikoisen hyviä otoksia tuo. Kenttä on ollut aivan liian liukas Barbille mentäväksi ja pelloille ei ole voinut mennä, koska siellä se olisi tälle hetkelle liian vireä käyntitreeniin. - energiaa on varmasti kertynyt sen sisälle tällä ajalla. Pelkään sen alkavan riehumaan liikaa, koska ennen klinikalla käyntiä ja varmistusta en halua mitään sellaista. Kyllähän se tarhassaan on jo kauan pukitellut, lennellyt ja leikkinyt, mutta siinä on aidat ympärillä ja jossain tulee se stoppi - pellolla meininki on eri. Mehän käytiin yksi päivä ennen joulua pellolla sen kanssa, mutta yhtä nopeasti tultiin sieltä poiskin. Neiti piti oman shown, että oli pakko tulla itse alas ja taluttaa se pois. Olisin voinut hyvin selässä jatkaa, mutta en olisi saanut silloin Barbia yhtä nopeasti rauhoitettua. Itse uskon hyvin vahvasti siihen, että se on jo täysin kunnossa. Aikaa on kulunut hyvin ylikin sen lepoajan ja aikaa on ollut parantua. Myös sen pomppujen ja loikkien perusteella ei ainakaan pitäisi sattua mihinkään. 

Olen tuntenut jättäneeni Barbin itsekkin liian taka-alalle viimevuoden lopussa. Olen ollut enemmän haikea ja Barbi on aistinut minusta sen. Se on todella sosiaalinen hevonen, rakastaa huomiota, rapsutuksia ja touhuamista. Se osaa myös olla ajoittain aika vaativakin (prinsessaa on kohdeltava kuninkaallisesti..) ja lapsellinenkin, mutta sillä on iso sydän. Syksyn jälkeen se muuttui hieman murkkumaiseksi, jolloin jouduin muistuttamaan sitä pari kertaa käyttäytymisestä. Se saattoi osoittaa mieltään loimittaessa tai temppuilla taluttaessa. Meidän välille tuli pientä muuria tai minulle se tuntui siltä. Se ei myöskään auttanut, että ei ollut paikkaa missä touhuta tai treenata kunnolla. Edelleen on se turhauttanut ettei hyvää paikkaa ole, tänäänkin. Kenttä on ihan jäällä, pellot olivat tänään jäällä ja jopa pihassa meinasin itse kaatua parikin kertaa. Tästä syystä ostettiinkin nyt suolaa jäätä sulattamaan. Olen erittäin onnellinen myös auingosta, joka on auttanut jäitä sulattamaan.


Barbi on ollut alusta asti minulle todella tärkeä ja olen ihaillut sen asennetta sekä uteliaisuutta. Se tekee kaiken vuokseni ja minusta olen velvollinen tässä kohtaa tekemään kaikkeni myös sen puolesta. Olenko sitten tehnyt nyt kaikkeni? Olisinhan voinut kuskata sitä aina iltaisin itse kopilla maneesille, maksaa vuokran maneesista ja täten päässyt etenemään mahdollisesti nopeammin. Meillä tosin on nyt vain 1 vetoauto käytössä, joka ei läheskään aina ole minulla käytössä. Ehkä Barbi on ollut minulle tuossa välissä suuttunut. koska en ole viettänyt sen kanssa yhtä paljon aikaa. Ymmärrän sitä, se on aina halunnut vain seuraani. Toinen syy on voinut olla myös se, että sillä on ollut tylsää, kun se ei ole päässyt treenaamaan kunnolla. Nyt vuoden alusta tuntuu kuitenkin, että ollaan lähennytty takaisin ja muuri on poissa. Se ei enää kiukuttele missään vaiheessa ja se tuntuu siltä Barbilta, jollainen se on alussakin ollut. Ollaan oltu enemmän yhdessä, hengattu ja hömppäilty.


Eilinen oli ihana päivä. Menin viettämään Barbin luokse aikaa ja pitämään sille seuraa, ennen Essillä treenaamista. Barbi tallusti heti minua vastaan ja seurasi minua, kuin hai laivaa. Se rapsutti, tutki erilaista kampaustani, puhalteli naamaan ja seisoi ihan minussa kiinni. Sillä hetkellä tunsin olevani niin onnellinnen, kiitollinen. Kuvasin snäppiinkin muutaman pätkän sen puuhista, mm. sen antamasta hellästä hieronnasta. :D Hyvä, että tiimi toimii, kun minä hieron sen niin se hieroo minut. Barbinlaisen hevosen tulisi jokainen saada joskus itselleen. Siitä saa myös moni ottaa mallia, minä mukaan lukien. Se ei turhia stressaa, ei edes kisoissa. Se on utelias ja aina valmis haasteisiin. Se ei välitä mitä muut siitä ajattelevat ja osaa olla myös hölmö sekä lapsellinen. Se rakastaa ruokaa ja vaikka nyt onkin hieman tukevassa kunnossa, se  ei haittaa. Se tekee kaikkensa, antaa aina 110%. Voisin myös ottaa itselleni sen kauniit ja niin lempeät silmät, joista se on aina saanut ihailua.

"Sulla niin on siellä jossain porkkana piilossa"
"yngh, mä yllän kyllä. Tuo sitä vähän lähemmäs!"
"mähän sanoin, että tuo sitä lähemmäs! Kääntyäkkö tässä pitää"
"Vielä...vähän...ja...saan....sen"
"vähän käännän  jalkaa niin yllän..!"
"sitten takasta eteen ja....jes, sain sen!"

Tänään jatkettiin touhuilua yhdessä ja käytiin nopeasti myös talutellen pellolla. Kauaa ei siellä kuitenkaan menty, koska jäätä oli kertynyt sinnekkin liikaa. Liikuskeltiin ympäri pihaa ja otettiin siinä samassa muutama kuvakin. Lopuksi käytiin nopeasti kentällä ja tehtiin muutamat jumppailut. Barbi ottaa aina niin ihanan tosissaan kaikki temppuilut ja jumpat - varsinkin, kun ruokaa on palkkiona. Se meinasi kirjaimellisesti vetää itsensä solmuun yrittäessään kurottaa porkkanaan. Taipuvuus on siis pysynyt tässä suhteessa aivan ennallaan ja neti taipuisi vaikka spagaatiin. Barbi sai myös kunnon prinsessakohtelua ja harjasta tehtiin jälleen tasainen ja karva kiilsi huolella. Lihakset sillä on ainakin lanneselästä pysyneet hyvin rentoina ja takapäässä ei juuri myöskään kireyksiä tuntunut. Yritän nyt seuraavalla viikolla sen hieroa kokonaan ja pidetään kunnon tyttöjenhetki keskenämme. Essi toki voi liittyä joukkoon ja saada myös saman kohtelun. Kuningatar ja prinsessa, kun ansaitsevat valtakunnassaan nauttia. 

Päätettiin tänään kauppareissulla myös ostaa Barbille pieni lahja, nimittäin kana. Ei, ei ostettu sille lemmikkikanaa, vaan koiranlelu. Olin nähnyt itsekkin videon, jossa hevonen oli ihan innoissaan sellaisesta vinkuvasta kanasta ja äiti tästä myös minulle sanoi. Päädyttiin sitten ostamaan sellainen Barbillekkin, jos siitä tulisi sille uusi kiva lelu. Sehän omistaa jo yhden pallon, jota joskus viskeleekin tarhassaan - silloin, kun Lex ei ole sitä varastanut.. Tänään iltatallin yhteydessä aion sille sitä kokeilla ja varmasti snäppiin ainakin tulee tästä materiaalia...:D Jos siis kanajutut kiinnostavat niin kannattaa suunnata beedaws-osoitteeseen! En sitten tiedä olisiko kiinnostusta enemmän ulkona, kun tilaakin on enemmän, mutta huomennahan voi tätäkin testata.


"Kunpa auringon päivät, 
päällämme ei,
päättyisi koskaan"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti