lauantai 28. tammikuuta 2017

Minä valitsin sinut

"En korjaa sinusta mitään
 En yritä sua pelastaa 
En hio sinusta mitään pois..
Eikä sinua tarvitse muuttaa 
Eikä tehdä susta parempaa..
Minä valitsin sinut,
joo ja sinut minä sain.."


Viimeaikoina on Barbi ollut aika paljon täällä blogissa vain ohessa mainittuna, mutta materiaalia ei ole tullut sen enempää. Syynä on, että Barbi ei ole ollut nyt treenissä ja tarhassa tai taluttessa kuvaaminen ei juuri erikoisen hyviä otoksia tuo. Kenttä on ollut aivan liian liukas Barbille mentäväksi ja pelloille ei ole voinut mennä, koska siellä se olisi tälle hetkelle liian vireä käyntitreeniin. - energiaa on varmasti kertynyt sen sisälle tällä ajalla. Pelkään sen alkavan riehumaan liikaa, koska ennen klinikalla käyntiä ja varmistusta en halua mitään sellaista. Kyllähän se tarhassaan on jo kauan pukitellut, lennellyt ja leikkinyt, mutta siinä on aidat ympärillä ja jossain tulee se stoppi - pellolla meininki on eri. Mehän käytiin yksi päivä ennen joulua pellolla sen kanssa, mutta yhtä nopeasti tultiin sieltä poiskin. Neiti piti oman shown, että oli pakko tulla itse alas ja taluttaa se pois. Olisin voinut hyvin selässä jatkaa, mutta en olisi saanut silloin Barbia yhtä nopeasti rauhoitettua. Itse uskon hyvin vahvasti siihen, että se on jo täysin kunnossa. Aikaa on kulunut hyvin ylikin sen lepoajan ja aikaa on ollut parantua. Myös sen pomppujen ja loikkien perusteella ei ainakaan pitäisi sattua mihinkään. 

Olen tuntenut jättäneeni Barbin itsekkin liian taka-alalle viimevuoden lopussa. Olen ollut enemmän haikea ja Barbi on aistinut minusta sen. Se on todella sosiaalinen hevonen, rakastaa huomiota, rapsutuksia ja touhuamista. Se osaa myös olla ajoittain aika vaativakin (prinsessaa on kohdeltava kuninkaallisesti..) ja lapsellinenkin, mutta sillä on iso sydän. Syksyn jälkeen se muuttui hieman murkkumaiseksi, jolloin jouduin muistuttamaan sitä pari kertaa käyttäytymisestä. Se saattoi osoittaa mieltään loimittaessa tai temppuilla taluttaessa. Meidän välille tuli pientä muuria tai minulle se tuntui siltä. Se ei myöskään auttanut, että ei ollut paikkaa missä touhuta tai treenata kunnolla. Edelleen on se turhauttanut ettei hyvää paikkaa ole, tänäänkin. Kenttä on ihan jäällä, pellot olivat tänään jäällä ja jopa pihassa meinasin itse kaatua parikin kertaa. Tästä syystä ostettiinkin nyt suolaa jäätä sulattamaan. Olen erittäin onnellinen myös auingosta, joka on auttanut jäitä sulattamaan.


Barbi on ollut alusta asti minulle todella tärkeä ja olen ihaillut sen asennetta sekä uteliaisuutta. Se tekee kaiken vuokseni ja minusta olen velvollinen tässä kohtaa tekemään kaikkeni myös sen puolesta. Olenko sitten tehnyt nyt kaikkeni? Olisinhan voinut kuskata sitä aina iltaisin itse kopilla maneesille, maksaa vuokran maneesista ja täten päässyt etenemään mahdollisesti nopeammin. Meillä tosin on nyt vain 1 vetoauto käytössä, joka ei läheskään aina ole minulla käytössä. Ehkä Barbi on ollut minulle tuossa välissä suuttunut. koska en ole viettänyt sen kanssa yhtä paljon aikaa. Ymmärrän sitä, se on aina halunnut vain seuraani. Toinen syy on voinut olla myös se, että sillä on ollut tylsää, kun se ei ole päässyt treenaamaan kunnolla. Nyt vuoden alusta tuntuu kuitenkin, että ollaan lähennytty takaisin ja muuri on poissa. Se ei enää kiukuttele missään vaiheessa ja se tuntuu siltä Barbilta, jollainen se on alussakin ollut. Ollaan oltu enemmän yhdessä, hengattu ja hömppäilty.


Eilinen oli ihana päivä. Menin viettämään Barbin luokse aikaa ja pitämään sille seuraa, ennen Essillä treenaamista. Barbi tallusti heti minua vastaan ja seurasi minua, kuin hai laivaa. Se rapsutti, tutki erilaista kampaustani, puhalteli naamaan ja seisoi ihan minussa kiinni. Sillä hetkellä tunsin olevani niin onnellinnen, kiitollinen. Kuvasin snäppiinkin muutaman pätkän sen puuhista, mm. sen antamasta hellästä hieronnasta. :D Hyvä, että tiimi toimii, kun minä hieron sen niin se hieroo minut. Barbinlaisen hevosen tulisi jokainen saada joskus itselleen. Siitä saa myös moni ottaa mallia, minä mukaan lukien. Se ei turhia stressaa, ei edes kisoissa. Se on utelias ja aina valmis haasteisiin. Se ei välitä mitä muut siitä ajattelevat ja osaa olla myös hölmö sekä lapsellinen. Se rakastaa ruokaa ja vaikka nyt onkin hieman tukevassa kunnossa, se  ei haittaa. Se tekee kaikkensa, antaa aina 110%. Voisin myös ottaa itselleni sen kauniit ja niin lempeät silmät, joista se on aina saanut ihailua.

"Sulla niin on siellä jossain porkkana piilossa"
"yngh, mä yllän kyllä. Tuo sitä vähän lähemmäs!"
"mähän sanoin, että tuo sitä lähemmäs! Kääntyäkkö tässä pitää"
"Vielä...vähän...ja...saan....sen"
"vähän käännän  jalkaa niin yllän..!"
"sitten takasta eteen ja....jes, sain sen!"

Tänään jatkettiin touhuilua yhdessä ja käytiin nopeasti myös talutellen pellolla. Kauaa ei siellä kuitenkaan menty, koska jäätä oli kertynyt sinnekkin liikaa. Liikuskeltiin ympäri pihaa ja otettiin siinä samassa muutama kuvakin. Lopuksi käytiin nopeasti kentällä ja tehtiin muutamat jumppailut. Barbi ottaa aina niin ihanan tosissaan kaikki temppuilut ja jumpat - varsinkin, kun ruokaa on palkkiona. Se meinasi kirjaimellisesti vetää itsensä solmuun yrittäessään kurottaa porkkanaan. Taipuvuus on siis pysynyt tässä suhteessa aivan ennallaan ja neti taipuisi vaikka spagaatiin. Barbi sai myös kunnon prinsessakohtelua ja harjasta tehtiin jälleen tasainen ja karva kiilsi huolella. Lihakset sillä on ainakin lanneselästä pysyneet hyvin rentoina ja takapäässä ei juuri myöskään kireyksiä tuntunut. Yritän nyt seuraavalla viikolla sen hieroa kokonaan ja pidetään kunnon tyttöjenhetki keskenämme. Essi toki voi liittyä joukkoon ja saada myös saman kohtelun. Kuningatar ja prinsessa, kun ansaitsevat valtakunnassaan nauttia. 

Päätettiin tänään kauppareissulla myös ostaa Barbille pieni lahja, nimittäin kana. Ei, ei ostettu sille lemmikkikanaa, vaan koiranlelu. Olin nähnyt itsekkin videon, jossa hevonen oli ihan innoissaan sellaisesta vinkuvasta kanasta ja äiti tästä myös minulle sanoi. Päädyttiin sitten ostamaan sellainen Barbillekkin, jos siitä tulisi sille uusi kiva lelu. Sehän omistaa jo yhden pallon, jota joskus viskeleekin tarhassaan - silloin, kun Lex ei ole sitä varastanut.. Tänään iltatallin yhteydessä aion sille sitä kokeilla ja varmasti snäppiin ainakin tulee tästä materiaalia...:D Jos siis kanajutut kiinnostavat niin kannattaa suunnata beedaws-osoitteeseen! En sitten tiedä olisiko kiinnostusta enemmän ulkona, kun tilaakin on enemmän, mutta huomennahan voi tätäkin testata.


"Kunpa auringon päivät, 
päällämme ei,
päättyisi koskaan"

torstai 26. tammikuuta 2017

Kauneimmat aamut


Miten paljon voikaan yksi aurinko piristää näissä talvisissa aamuissa? Paljon. On ollut ihana aina aamulla mennä aikaisin ulos, kun aurinko on nousemassa ja tietää päivästä tulevan kaunis. Itse ainakin näin kesäihmisenä ja aurinkoa rakastavana henkilönä olen ollut varsin innoissani ja energiaakin on ollut paljon enemmän. Onhan se toisaalta harmi, että lumet sulaa ja jäät pilaavat esimerkiksi mahdollisuuden ratsastaa kentällä. Silti olen nauttinut näistä hetkistä ja oli ihanaa saada myös ikuistettua yksi näistä aamuista myös kameralle. Essikin on ollut jotenkin seesteisempi, joten en taida olla ainut, johon aurinko on vaikuttanut. Kaikki postauksen kuvat on otettu launtain treeneistä, jotka tehtiin meidän uudeksi suosikiksi nouseella pellolla. 


Ensimmäinen kuukausi alkaa vedellä viimeisiään ja enää alle viikko on jäljellä. Tässä kuussa on kerennyt tapahtumaan aika paljonkin - on ollut työasioita ja tulevaisuuden suunnittelua. Ulkomaihinkin olen ollut yhteyksissä, mutta mitään ei ole tällä hetkellä kuitenkaan sovittuna paperilla. Jos jossakin niin tässä on saanut olla keskittyneenä, eikä kaikki ei ole ollut niin yksinkertaista. Potentiaalisia paikkoja on tullut vastaan, mutta esteeksi on voinut muodostua joko aikaväli, asunto tai lähtöaika.  Välillä on voinut tuntua, että matto vedetään jalkojen alta ja on saanut aloittaa kaikki alusta. Eihän sitä tiedä mitä tässä tulee tapahtumaan, koska niin moni reitti olisi avoinna kuljettavaksi.


Hevosille kuuluu oikein hyvää ja niin minullekkin. Pientä stressiä on saattanut olla kaikessa hälinässä, mutta muuten on kaikki sujunut kivasti. Essi on ollut todella mukava ratsastaa ja lauantaina varsinkin se oli hyvin rento. Kolmipala on sille sileällä ja esteilläkin niin paljon parempi kuolain, kuin kimblewick. Tietenkin laukassa saattaa virtaisina päivinä olla aika vahva kädelle, mutta muuten se on sillä paljon tasaisempi ja rennompi. Maastossa olen kimbleä käyttänyt, koska siellä se saattaa muuten heittäytyä turhankin vahvaksi laukkaillessa. "Vähemmän on enemmän" ja niin se on myös tässä kuolaimienkin kanssa pelaillessa. Lauantaina tehtiin paljon jumppailuita ja availtiin lapoja, jotka Essillä helposti kiristyy ihan sen rakenteen ja luonteenkin vuoksi. Menin ilman satulaa ja heti alusta alkaen oli Essi hyvin rento ja sain keskittyä sen ratsastamiseen. Ravissa se aluksi oli enemmän hereillä ja saattoi kulmassa jännittyä, mutta aika nopeasti rentous palasi.

Laukkaa ei juuri sillä kertaa menty, koska siinä se meinasi heittäytyä vahvaksi ja jännittyä. Nyt haettiin kuitenkin rentoutta ja letkeyttä, joten laukattiin lyhyesti ympyröillä. Loimi meinasi välillä alkaa inhottavasti valumaan taakse, jonka vuoksi sainkin sitä välillä korjailla. Avotaivutukset ja väistöt sujuivat mukavasti, eikä kahdeksikoilla työskentelyt olleet pahitteeksi ollenkaan. Seuraavana päivänä Essi pääsikin pitkälle maastolenkille, jossa sai hikoilla energioita pois. Onneksi tiet eivät olleet menneet liian liukkaiksi, eikä tilsojakaan kerääntynyt (tilsakumit hoiti hommansa).

 <3

Eilen Essillä oli vapaa ja tänään mennään luultavasti kokeilemaan yhtä uutta peltoa, josta hiljattain vasta kuulin. Siellä pitäisi myös olla tilaa ja hyvä pohja, jossa ratsastaa. Toinen vaihtoehto on maastoon lähteminen ja metsässä kiertely. Barbin olen myös ajatellut hieroa Essin lisäksi piakkoin, koska sille olisi nyt sopiva aika. Opiskelemiseenkin on mennyt taas aikaa, eikä kirjaurakka ole vielä loppunut. Onneksi aiheet on niin mielenkiintoisia, että lukemisen tekee hyvin mielellään. :) Monta asiaa on pyörinyt mielessä ja on ollut tekemistä, eikä meno ihan heti tasaannu. Kaiken tämän myllerryksen keskellä on ollut ihanaa viettää aikaa kuitenkin satulassa sekä ystävien kanssa, jotka auttaa jaksamaan. 

Hyvää viikkoa!

perjantai 20. tammikuuta 2017

Villihevosten show

Millainenhan liitokavio Primm osaisi olla, jos se pääsisi kunnon treeniin?

Hei ja ihanaa perjantaita! Meidän viikko kului varsin nopeasti treenien ja töiden merkeissä. Käytiin Essin kanssa maastoilemassa pidemmällä, tehtiin koulutreenejä pellolla ja muutenkin päivien tekemiset olivat hyvin erilaisia. Sillä on ollut juuri sopivasti virtaa, eikä ylimääräisestä kuumumisesta ole ollut tietoakaan. Kavio, joka paikattiin on myös ollut hyvä ja sitä olen saanut päivittäin ihailla. Barbi on katsonut kaihoisasti vierestä, kun ollaan menty Essin kanssa hakemaan varusteita ja valmistautumaan treeniin. Olen saanut katsoa myös sen lentelyä tarhassa päästä toiseen päähän ja takamus on käynyt myös pilvissä. Kipua ei ainakaan tunnu olevan, mutta virtaa sitäkin enemmän. :D Primmkin on omassa tarhassaan seurannut tarkkaavaisesti minne ollaan Essin kanssa lähdössä ja onhan se aika suloista, kuinka se odottaa Essiä aina portilla, kuin kuuta nousevaa. 

Viikonlopun alkamisen kunniaksi päätin päästää hevoset ensimmäistä kertaa takana olevalle laitumelle. Pohja siellä on ihan hyvä, vaikka joissain kohdissa onkin liukkaampaa. Essi otti tästä ainakin ilon irti ja hyppi vesilammikkoen yli ja näytti viereisessä tarhassa oleville hevosille liikkeitään. Välillä olikin vaikeaa kuvata, kun se tuli niin lähelle kameraa ja pörräsi myös minun ympärilläni. Eivät ne uskaltaneet laitumen perälle mennä ja pyörivätkin aika lähellä porttia. Primm näytti myös aikamoisia raveja ajoittain kameralle! Jos sille oltaisiin suotu vähän erilaisemmat aivot niin olisi siitä saattanut tulla aika hienokin yksilö. Taitaa se silti nauttia roolistaan enemmän Essin kaverina, kuin kisaradoilla.

Huomenna mennään päivällä tallille ja teen Essin kanssa jonkinlaisen treenin. Vielä en ole päättänyt missä tai mitä mennään, mutta ehkä sen keksii sitten viimeistään tallille mennessä. Kenttä on juuri nyt aika jäinen, enkä sinne huomenna ajatellutkaan mennä. Mahdollisuuksina onkin muutamat pellot tai maasto. Olen kerennyt myös kirjoittamaan pari postaustakin, jotka tulen tässä piakkoin julkaisemaan. :)


 Sitä ei käy kiistäminen, että Essi on aikamoinen kaunotar
 ...parhaat puolet ainakin loistaa kilometrien päähän
 Primm saattoi välillä epäillä mitä kamera voisi sille tehdä...
Tyypillisin asetelma: Essi kiitää edessä ja Primm hiippailee perässä. Ei taida jäädä epäselväksi kuka se pomo tässä laumassa on?
Essin piti esittää vieressä olevan tarhan hevosille muutamia liikkeitä..
..välillä lennettiin ympäriinsä
...kerran myös näytettiin, kuinka hurjia oltiin
...ja heitettiin lunta toisen naamalle
...Primmkin oli hurja ja viskeli päätään puolelta toiselle
Laukkakisojakin otettiin, jotka Primm antoi Essin sitten voittaa
Essi piti myös huolen olevansa aina kameran edessä..

Hyvää viikonloppua!

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Paikataan kavio kuntoon


Hevosen kavioiden paikkaamista yritetään välttää yleensä niin kauan, kuin mahdollista. Paikka-aine ei ole saman veroista, kuin hevosen oikea kavio - joskus se tosin on kaikkein paras ratkaisu. Mielipiteitä on varmasti yhtä monta, kuin on kengittäjääkin ja paikkauksen hyödyistä sekä haitoista voitaisiin varmasti käydä tehokkaasti. Yleensä kavion paikkaamisella on vain niitä hyviä puolia ja sen voidaan ajatella auttavan hevosen kavion kasvamisessa ja tukemisessa. Se on tavallaan pieni tukipylväs, joka voi estää kavion "sortumisen" pahemmissa tapauksissa. Yksi ajatus on myös, että se tavallaan myös estäisi kavion  normaalia kasvua, koska se ei ala levetä sivuille. Toisaalta sen myös nähdään auttavan kasvussa, joten mennään tässä aika 50/50.

 Itselleni kavion paikkaus ei ole niin tuttu aihe, eikä omilla hevosilla ole ennen sitä jouduttukaan käyttämään. Viimeisimmän kengityksen aikana tuli kuitenkin tämä puheeksi Essillä, kun takasessa oli kavion reunassa halkeama, joka oli alkanut jo näyttämään siltä, että paikkaus on tarpeen. Sovittiinkin, että Mikko tulee tekemään paikan muutaman viikon päästä. Olin kerennyt käydä tekemässä treenin Essillä ennen Mikon saapumista ja sillä olikin hyvää aikaa kuivua, koska treenissä hieltä ei vältytty. Käytiin tekemässä lyhyt maastolenkki, jonka jälkeen jatkettiin koulutreeneillä pellolla.

Paikkausta oli mielenkiintoista päästä seuraamaan ja halusinkin ottaa materiaalia tästä toimenpiteestä. Kuvia katsellessa on tuo ensimmäinen aika dramaattinen ja hiomisen jälkeen itsekkin kauhistelin hetken sitä. Toimenpiteen jälkeen näytti kavio kyllä puolestaan niin somalta ja siistiltä. Miten tämä toimenpide sitten eteni ja kuinka tästä eteenpäin jatketaan?

1: Ennen operaatiota

Ensimmäinen vaihe: Kengän irroitus, puhdistus, hiominen

Essi seisoi nätisti paikallaan, kun Mikko kaivoi kengän irroituksen ja putsaamisen jälkeen laukistaan pinen koneen. Tällä Mikko alkoi hiomaan kavion pintaa ja leikkasi samalla reunassa olleen pienen palan pois. Kone kuulosti aivan samalta, kuin hammaslääkärissä olevat porat, joka sai omat käsikarvat nousemaan pystyyn. Yllätyinkin suuresti, kuinka Essi silti pysyi rauhallisena vaikka näyttikin muuten aika happamalta. Ajatella, että kerta oli ensimmäinen ja Essiä ei ole koskaan edes klipattu, eikä silti tämä ääni kauhistuttanut. Hiomisen jälkeen sai Essi hetken lepuuttaa jalkaansa, jonka jälkeen alkoikin seuraava osuus - puhdistus ja paikkaus.

Kuva "hiomisen" jälkeen

Toinen vaihe: Puhdistus ja paikkaamisen aloitus

Kavio puhdistettiin paikan kohdalta, jotta paikka-aine tarttuisi sitten paremmin kiinni kavioon. Ilman puhdistusta olisi paikan irtoaminen paljon todennäköisempää ja siksi tämä olikin tärkeä vaihe. Puhdistusaineen jälkeen kuivatettiin kaviota "föönillä", mikä ei jälleen saanut Essin korvaakaan liikahtamaan. Taisinkin mennä antamaan leivän Essille tässä kohtaa js kertomaan, kuinka hieno hän on. Sitten alkoikin vaihe, jossa vaadittiin Essin (sekä Mikon) kärsivällisyyttä: paikkaus. Vaikka aine olikin "super fast" niin sai siinä jonkin aikaa pitää kaviota ilmassa. Jossain kohtaa Essiä meinasikin alkaa jo väsyttää jalan ylhäällä pitäminen ja sain mennä juttelemaan sille mukavia korvan viereen. Taisinpa myös kerran uhata, että tuhmat hevoset liimataan lattiaan kiinni, joten nyt kannattaa jatkaa tätä hyvää käyttäytymistä. :D


Kolmas vaihe: Paikka-aineen lisääminen tarvittava määrä

Ensimmäisen kerroksen kuivuttua sai Essi hetken taas lepuuttaa jalkaansa. Paikka-ainetta lisättiin vielä toinen kerros, koska kerralla ei niin isoa määrää voitu laittaa. Tarpeen mukaan voisi kertoja ola vielä enemmän, mutta meille riitti nyt 2. Essin kärsivällisyyttä todella koeteltiin ja ylimääräinen hälinä tallissa ei ehkä auttanut asiaan. Ihan tyytyväinen sain siihen kaikesta huolimatta olla ja se malttoi pitämään jalkaa ilmassa, eikä liimaantunut maahan. 

Ensimmäinen kerros 
Toinen kerros

Neljäs vaihe: Paikan muotoilu, kengän laittaminen

Ennen kengän laitamista takaisin oli pinta tietenkin tasoitettava. Paikan reunoja raspattiin, joka näytti aivan samalta, kuin normalia kavion pimtaakin raspatessa. Kengitys tapahtui samalla tavalla, kuin yleensäkkin. Naulat menivät hyvin läpi paikka-aineesta ja kenkä sopi yhtä hyvin jalkaan, kuin aloittaessa. Enää ei ollut koloa näkyvillä ja Essi oli saanut kauniin taideteoksen sen tilalle. 

Viides vaihe: Paikka-aineen lisääminen ulkosivulle, viimeistely

Ennen kengityksen viimeistelyä laitettiin paikka-ainetta lisää ulkosivulle tukemaan. Kuivumisen jälkeen se muotoiltiin jälleen tasaiseksi ja viimeisteltiin. Muutos oli häkellyttävä ja Mikko teki upeaa työtä. Kysyin myös kuinka jatkossa tulisi käymään, jouduttaisiinko paikkaaminen tehdä montakin kertaa uudestaan. Mikko arvioi seuraavan kerran olevan mahdollisesti viimeinen, kun paikka-ainetta tarvitaan, jos kavio on lähtenyt hyvin kasvamaan. Tämä oli minulle iloinen yllätys, koska ajattelin ajan olevan paljon pidempi. Nyt vain toivotaan, että seuraava kerta riittää tuohon kohtaan.


Olisi mielenkiintoista kuulla myös teidänkin kokemuksianne kavioiden paikkaamisesta: miksi ja kuinka monta kertaa on paikattu ja miten paikka on pitänyt? Essi on ainakin vaikuttanut tyytyväiseltä tulokseen ja niin olen kyllä minäkin.