lauantai 31. joulukuuta 2016

VUOSIKATSAUS 2016



Tänään on viimeinen päivä tätä kuukautta ja vuotta - siksi myös täydellinen aika koota kuluneen vuoden tapahtumia ja ajatuksia yhteen. 2016 vuosi todella koetteli ja laittoi menemään äärirajoille, eikä tosiaan mennyt ihan kuin olisi ajatellut. Vuosi startattiin hyvissä fiiliksissä terveiden hevosten kanssa ja Barbin kanssa muutettiin takaisin Kauhajoelle treenaamaan ja opiskelemaan heti uudenvuoden jälkeen. Ennen muuttoa takaisin treenattiin pellolla ja kelit olivat otolliset niille. Barbi oli todella hyvässä vireessä ja se tuntui kehittyvän hyvin nopeasti. Essi asui myös Kauhaoella ja oli siellä nuorella tytöllä ylläpidossa. Aina ajan mukaan olin antamassa heille pieniä valmennuksia ja oman koulun ohella kerkesin hyvin treenaamaan myös B;n kanssa maneesilla. Ratsastin aina välillä myös itse Essillä ja oli ihanaa, kun pääsi kunnolla menemään kovempiakin treenejä.



"Tiedättekö sen olon, kun huomaa kovan työn tehneen tulosta. Se olo minulla oli sunnuntaina estetreenin aikana sekä sen jälkeen. Siinä vaiheessa unohtuu ne huonot päivät, epäonnistumiset ja mahdollinen epävarmuus." -16.02.2016


Barbin kanssa oltiin viikottain valmennuksissa ja oltiin myös Joonaksen valmennuksissa mukana. Treenit olivat monipuolisia ja edettiin hyvää vauhtia eteenpäin. Varmuus esteillä kohosi ja päästiin menemään 115cm ratoja taas. Pääsin myös pitämään itse valmennuksia Jonnan ollessa muualla ja tämä oli minulle hyvin iso juttu ja olen edelleen todella otettu siitä mahdollisuudesta. Helmikuussa alkoi myös yksi toinen hyvin merkittävä asia, nimittäin hevoshierontakoulutus. Oltiinhan sitä pitkä aika jo odotettukin ja opiskelu vei heti mennessään. Siitä alkoikin armoton pänttääminen, lihasten opetteleminen ja hevostenkin hierominen. Aika koulun, opiskelun, treenien ja kaiken muun kanssa oli suunniteltava tarkasti. Aamulla salilla, sieltä suoraan hieromaan ihmisiä tai koululle, jonka jälkeen hieromaan tai vastaavasti tallille treeneihin tai töihin. En paljoa viettänyt kotona silloin aikaa ja missään vaiheessa en kunnolla osannut kämppääni edes kodiksi kutsua.

Helmikuun lopussa Essi muutti takaisin Alavudelle ja siskoni aloitti sen liikuttamisen ollesani itse Kauhajoella. Joka kerta mennessäni käymään Alavudella liikutin myös Essin ja treenasin sen kanssa eniten pelloilla. Barbi sai näihin aikoihin myös uuden koulusatulan, Prestigen D1, joka on edelleen yhtä ihana niin hevoselle, kuin ratsastajallekkin. Edellinen satula oli nimittäin painanut B:n lapaa ja aiheuttanut tuntemuksia, joiden vuoksi se tinttailikin joissain treeneissä. Onneksi satulan vaihtumisen jälkeen katosivat tinttailutkin ja Barbilla oli tilaa liikuttaa lapojaan. 



Maaliskuu kului nopeasti opiskellessa ja treeneissä. Hierontanäyttö ihmisten parissa oli tehty ja stressiä oli hieman vähemmän. Nautin paljon elämästäni kaiken keskellä - eniten nautin treeneistä, valmennuksista ja hyvistä hetkistä läheisten kanssa. Sain tehdä sitä mitä rakastin ja aikataulut pitivät aika hyvin aina. 12-13.03.2016 olivat Elmo Jankarin ja Sanna Siltakorven valmennukset, joista voi lukea mm. täältä. Barbi pääsi elämässään ekaa kertaa hyppäämään maastoesteitä maneesissa ja mitään ongelmia ei ollut - se todella yllätti minut jälleen rohkeudellaan. <3

Kauden ekat kisat ei menneet ollenkaan hyvin ja suunta oli niistä vain ylöspäin.Seuraavat kisat olivatkin 2-tason kisat Uudessakaarlepyyssä, jossa sijoituttiin toisiksi 110cm luokassa. Kisatulokset vaihtelivat ja välillä mokatiin ja toisella kerralla onnistuttiin. Hieronnat jatkuivat samalla tyylillä ja niin treenitkin. Kaikki alkoi sujumaan hienosti ja tuntui, että meidän tie kulkisi nätisti ylöspäin. Siinä kohtaa tulikin suuri ja kova isku kasvoihin - lepopäivät, tervetuloa. 29.03 kirjoitin täällä, kuinka B oli yhtäkkiä muuttunut ep:ksi. Käytiin klinikalla ja todettiin kavionivelen tulehdus, johon laitettiin kortisoonia. Pari viikkoa lepoa ja treeniin palaaminen. Voin kertoa, että aika monta kyyneltä tuli tuossa välissä itkettyä. Treenit sai kuitenkin taas jatkua ja oltiin tässä välissä tuotu B Alavudelle takaisin.


Kesäkuulla olin lastenleirillä leiriopena, treenasin molemmilla hepoilla. valmistuin personal traineriksi ja koulu hieronnan ohelta loppui - pääsin läpi 2näytöstä ja syksyllä edessä olisi viimeinen osa. Hevoset pääsivät myös laitumelle ja kaikki sujui näppärästi. Muutin myös itse Kauhajoelta takaisin Alavudelle ja keskityin itsenäisesti opiskelemiseen. Heinäkuussa kaikki alkoikin taas kaatumaan niskaan, kun Barbille tuli tukkijalka, kiitos käärmeen. Kerettiin käymään Anna Kärkkäisen kouluvalmennuksessa kerran ja menemään vaihtoja ja vaikeampia harjoituksia B:n kanssa. Jutan valmennuksissa käytiin myös ennen joukkuemestaruuksia, joiden jälkeen kaikki alkoikin rapistumaan niskaan. Tässä linkki yhteen Jutan valmennukseen, josta löytyy ääniraidallinen videokin.

"Ei haavaa tai muita jälkiä, kova turvotus aina nivusesta saakka ja syytä ei tiedetä. Nyt tarvittaisiin Sherlock paikalle."

Murehtimista oli luvassa ja käytiin muutamaankin otteeseen klinikalla. Sillä aikaa, kun B oli levossa, treenasin Essillä niin esteitä, kuin kouluakin. Viimeisellä klinikkakeikalla selkeni, että Barbilla oli pieni hiusmurtuma. 2kk lepoa, ei liikkumista ollenkaan. Essin kanssa treenit sujui ja päästiin menemään 110-125cm ratojakin. Oli surullista pitää Barbia vain tarhassaan ja kylmästi lakaista maton alle kaikki meidän tavoitteet. Niin se oli kuitenkin tehtävä. Kilpailut ja valmennukset aivat jäädä pois ja tämä tuotti itselle ahdistusta. Mitäs nyt sitten? Miten nyt kuuluisi toimia? Miten pääsen nyt kehittymään?


Syyskuussa käytiin Essin kanssa maastoesteillä ja materiaalia siltä kerralta tuli paljon tännekkin. Aloitin myös itse pilateksen ja valmistuin urheiluhierojaksi. Viimeinen näyttö oli minulle kova pala, koska se tilanne oli hyvin stressaava. Siitä selvittyäni todella hyvillä palautteilla oli aika voittajafiilis. Hieronnat, treenit ja muut jatkuivat samalla kaavalla ja lokakuussa alettiin Barbin kanssa taas treenaamaan - käynnissä.

Pääsin myös tuomariksi tallin koulukisoihin, joka oli hienoa. Kuukauden aikana kerkesin viettämään enemmän aikaa myös läheisten kanssa ja opiskelemaan. Lokakuun lopussa olikin viimeinen teoriakoe hevoshieronnasta ja marraskuussa valmistuin virallisesti hevoshierojaksi.  Joulukuu kului samanlaisissa merkeissä, Barbi päätti vain ottaa itseensä muutamat kilot lisää rakastettavaa.


Vuosi toi mukanaan kolme uutta ammattia, lukuisia unohtumattomia hetkiä ja kokemuksia, uusia ystäviä ja asioita, joista olla kiitollisia. Olen onnellinen, että tämä vuosi on tulossa päätökseen ja kiitollinen kaikista, jotka tekivät siitä kanssani ikimuistoisen. Toivotaan, että tuleva vuosi tuo mukanaan vähän enemmän terveitä päiviä ja terveitä hevosia. Uusi vuosi on myös mukava aloittaa uusi kypärä päässä - postista nimittäin saapui viimein se kaivattu uusi kypärä!

 Kiitos vielä jokaiselle teistä, jotka olette seuranneet meidän elämäämme täällä ja miksei muuallakin. Kiitos jokaisesta kommentista ja tsemppauksesta, ne todella merkitsevät minulle paljon.


KIITOS JA LOISTOKASTA UUTTA VUOTTA!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti