tiistai 22. marraskuuta 2016

Nyt se on ohitse ja valmista tuli!

Eläinlääkärin luento, akupunktioneuloja, teurasjalkoja, kirurgina toimimista, luiden murtamista ja kasvonaamioitaMuun muassa näistä asioista koostui oma viimeinen kurssiviikonloppuni ja nyt se on totta - olen valmis hevoshieroja.


Varsin tapahtumarikas viikonloppu on takana ja nyt koulu on ohitse. Vieläkään ei ole kunnolla sisäistänyt sitä asiaa ja varmasti jälleen meneekin oma aikansa sen tajuamiseen. Koulutus antoi minulle niin paljon ja en olisi edes osannut kuvitella oppivani tässä ajassa niin monia eri asioita. Katson asioita erilailla, nään enemmän ja tunnen enemmän. Enää ei nää pelkkää hevosta vaan nyt katsoo tarkemmin sen rakennetta, kavioiden asentoa, lihaksia, liikettä, analysoi missä voisi olla ongelmaa...niin moni asia on muuttunut. Tämä aika on muutenkin mennyt niin nopeasti, että ehkä siksikin on vaikeaa uskoa, että nyt koko koulu on ohitse. Enää ei matkata Kauhajoelle koulunpenkille, paitsi ehkä seuraavana syksynä kokoontumisen merkeissä. 

Perjantaina oli Arto Kangasniemen pitämä luento, joka koostui eri aiheista, aina nivelistä johtuvista ontumista yleisimpiin hevosen sairauksiin, Käytiin läpi pääpiirteitä ja pääsi oppimaan niin uusia asoita, kuin kertaamaan vanhojakin. Arto puhui hyvin selkeästi ja osasi selissää asiat niin, että ei jäänyt pelkäksi kysymysmerkiksi. Kaviokuumeestakin keskusteltiin jonkin aikaa ja käytiin läpi eri hoitokeinoja. Myös sädeluuontumista oli enemmän puhetta ja oli mielenkiintoista päästä syvemmälle aiheeseen. Olisi melkein toivonut luennon kestävän vielä kauemmin ja kuulla lisää, mutta kello oli jo yli 9 illalla ja esityksen jälkeen jatkettii  lopputöiden parissa. Perjantaina aika kului niin nopeasti, että olin itsekkin perillä vasta puoli 11 maissa illalla.


Lauantaína herätessäni tajusin, että nyt olisi viimeinen päivä, joka olisi normaalin pituinen. Koululla ne pitivät esityksen, joilla se oli vielä pitämättä, jonka jälkeen suunnattiin tallille. Sitten päästiinkin triggerpisteiden kimppuun ja päästiin myös katsomaan akupuntioneulojen käyttöä. Olen itse ollut näistä aiheista jo kauan kiinnostunut ja suunnitellut myös näiden opiskelemista enemmän. Osa triggerpisteistä oli jo hieronnoissa tullut tutuksi ja on tullut niitä myös hyödynnettyä. Triggerpisteitä on siis hyvin monia niin ihmisiä, kuin hevosissakin ja ne ovat kipupisteitä, joita sijaitsee lihaksissa, lihasten sidekudoksissa tai fasciassa. Triggerpisteitä on myös muissakin kudoksissa kuten ihossa, rasvakudoksessa, jänteissä, nivelsiteissä, nivelkapseleissa ja luukalvossa, mutta ne eivät reagoi samalla tavalla. Ne ovat yksittäisen hermokimppujen päätepisteitä ja voivat saada hevosessa aikaan alituisen kipuherkkyyden: ne ovat, kuin elimistön likakaivoja, jonne kerääntyy kuona-aineet.Ne voivat olla aktiivisia eli ärtyneitä, jolloin niitä painaessa hevonen reagoi. Silloin ne aiheuttavat toimitahäiriöitä, liikekipua, leposärkyä ja ärtyisyyttä. Latentit eli piilevät voivat olla oireettomia jooa vuosia. Näistä voisi kirjoittaa vaikkan kuinka paljon lisää, mutta jätetään tähän vain yksinkertaistettu versio.

Triggerien etsimisen jälkeen laittoi Jonna muutamia neuloja, joita oli todella mielenkiintoista nähdä - hevosen reaktiot olivat hyvin kiehtovia. Akupuntio voi saada aikaan hyvinkin voimakkaita reaktioita, mutta niistä ei tulisi olla mitään haittaakaan. Käytiin läpi muutama yleisin paikka, jossa neuloja voi käyttää - lanneselkään, lapaan, päähän silmien väliin ja kavion yläreunaan sekä takajalkoihin kintereen lähettyville. Itseäni aihe kiehtoi niin paljon, että aloin jo miettimään neulojen tilaamista. Kun neuloja otettiin pois olivat osa vääntyneet, kun lihassäikeet ovat kietoutuneet niin tiukkaan niiden ympärille. Ponissa huomasi kyllä reaktiot ja ei se näyttänyt pahastuvankaan neuloista. Koulun jälkeen suuntasin itse hieromaan ja saamaan myös kavonaamion. Kokemus oli sekin uusi ja täytyy myöntää sen kollageeninaamion tuntuvan, kuin meduusalta naamalla..


Sunnuntai olikin päivä, jonka ainakin tulee aina muistamaan. Nimittäin viimeisten lopputöiden jälkeen tuotiin luokkaan kaksi teurasjalkaa, joita päästiin tutkimaan. Aluksi haju häiritsi vähän omaa hengitystä (vaikka osan mielestä ei siellä mikään haissut) ja ääni, joka ihoa leikatessa kuului sai käsikarvat nousemaan ylös. Olinkin miettinyt, kuinka tulisin reagoimaan irtonaisiin jalkoin, mutta täytyy myöntää, että ylitin itseni. Pian olin yksi harvoista, joka jalkoja leikkeli veitsellä ja irrotteli jänteitä. Ensin pelotti, mutta mielenkiinto voitti ja oli hyvin kiinnostavaa päästä oikeasti näkemään miten hevosen jalka oikein rakentuukaan. Hankoside oli yksi suuri yllättäjä - se oli oikeasti todella paksu ja kovaakin rakennetta, että ei ole ihme, että jos siihen jotain isoa tulee niin sen on vaikeampi parantua. Pinnallisen- ja syvänkoukistajan erotkin olivat huomattavat ja syväkoukistaja oli paksumpi mitä olin kuvitellut. Nivelet olivat niin kauniin näköiset sisältä ja on ne kyllä upeasti suunniteltu. Pääsin myös käsiksi puikkoluuhun, joka katkesi helposti. Ei ole ihme, että niin pieni luu menee monelta jossain vaiheessa poikki. Ensimmäistä kertaa pääsin siis jonkun luunkin murtamaan..:D

Kuvia tuli myös otettua, mutta en viitsi ihan kaikkea tähän laittaa, jotta herkimmät eivät aivan pyörtyisi paikoilleen. Loppuun voin vain todeta, että oli kyllä hieno kokemus ja suosittelen muillekkin, jos tilaisuus kohdalle joskus osuu. 

VAROITUS: JOS OLET HYVIN HERKKÄ, ÄLÄ KATSO ALLA OLEVIA KUVIA.


Todistukset tulevat pian postissa, tai ainakin toivon niin. Muuten oltaisiin ne jo sunnuntaina saatu, mutta kopiokone oli mennyt ilmeisesti rikki tai jotain häikkää siinä oli ollut. Viimeisen kokeen tulokset saatiin jo lauantaina ja numeroksi sain jälleen 9½, johon olen ihan tyytyväinen. Todistuksessa on annettu jokaisesta eri osasta numero, joten toivotaan niiden olevan samalla linjalla. 

Nyt on omalla tavallaan todella haikea olo, mutta myös iloinen. Nyt saa keskittyä opiskeluun itsenäisesti ja samalla tehdä muitakin hommia. Toivottavasti kurssikavereita tulee nähtyä vielä ennen, kuin vuosi on kulunut. Tämä työ on kyllä semmoista, josta oikeasti nautin niin paljon. Vaikka olenkin nyt valmis hevoshieroja niin en silti tule koskaan olemaan "valmis" virallisesti - kukaan ei ole koskaan valmis ja tiedä kaikkea. Jos joku niin väittää niin hän ei ainakaan tiedä ja on väärässä. Opiskelu jatkuu, vaikkakin ilman kokeita. 

Ihanaa viikkoa , muistakaa nauttia!

4 kommenttia:

  1. Suunnattomasti onnea tästä suorituksesta! Itse olen tässä nyt vain haaveillut, että pääsisin sisälle hevoshierojakoulutukseen jonnekin... Haaveammatti kun on, niin halu on kova päästä oppimaan tästä aiheesta! Vaikka moni sanookin, että voihan tuota kotonakin opiskella, mutta jotenkin tahdon sen ammatin oikeasti opiskella, enkä itsekseni päntätä...

    Mutta tosiaan, ikinä ei voi olla valmis näissä hevosalan ammateissa :D Onnittelut vielä kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Olen kyllä oikein tyytyväinen valintaani, vaikka nuo kurssit nyt ovatkin usein aikas tyyriitä. Varmasti kotonakin voi itsenäisesti hevoshierontaa opiskella, mutta koen kyllä kurssin olevan tarpeellinen ja siitä voi saada paljon enemmän irti, jos alalle tosissaan haluaa. Lisäksi onhan siinä oma hommansa kaivella kaikki tiedot netistä.. :D Koin myös urheiluhierojan taustani olleen isoksi hyödyksi tässä, kun mm. lihakset oli ennestään tuttuja. Omia unelmiaan kannattaa aina tavoitella!

      Poista
  2. Onnea! :)

    Hei piti laittaa sähköpostia, mutten löytänyt, mikähä se olisi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! beeidas@hotmail.com voi laittaa ainakin. :)

      Poista