maanantai 31. lokakuuta 2016

Hevosen hampaita tunnustellen

...viimeisen kokeen suorittaminen, hevosten hierontaa, paljon ajatuksia herättäviä keskusteiluita, paljon lisää tietoa, ja ravivarusteiden tutkimista. Muun muassa näistä mukavista asioista koostui oma viikonloppuni hevoshierontakurssilla.


On saanut huomata tämänkin kurssin myötä, että jos oikeasti tykkää jostain alasta niin opiskelu tai työ ei edes tunnu pahalta tai väkiseltä - päinvastoin sitä vain tahtoisi imeä itseensä niin paljon tietoa. kun vain on mahdollista. Toki on nähtävä töitä sen eteen. että tieto ja taito paranee, mutta silti siitä nauttii. Onkin outoa ajatella, että seuraava kerta tulee olemaan viimeinen ja sen jälkeen saan kantaa hevoshierojan titteliä. Kuinka aika on edes voinut mennä näin nopeasti? Juurihan kurssi alkoi ja päästiin opiskelemaan yhdessä hevosen rakennetta, luita, lihaksia, niveliä...ja nyt on kaikki kokeet tehtynä ja myös päättötyö annettuna sekä esitettynä. Meidän porukka on ollut ihana ja jokainen on tuonut jotain ryhmään. Melkein toivoisi, että kurssi vain jatkuisi pidempään, mutta toisaalta on onnellinen, kun todistus annetaan käteen.

Tämän viikonlopun aihepiiri pyöri hevosen hampaiden ja niiden hoitamisen, pääntaudin ja parin muun taudin ja muiden lopputöiden ympärillä. Hampaiden yhteydessä tuli keskusteluun maitohampaiden vaihtuminen ja muutama ihminen sanoikin, ettei ollut itse nähnyt/saanut tilaisuutta katsoa, kun hevosen maitohammas on heilunut tai on lähtenyt. Jäin siinä miettimään olinko itsekkään huomannut vastaavaa ja vaikka onkin ollut varsojen kanssa enemmän tai vähemmän tekemisissä niin en ollut itsekkään nähnyt vastaavaa. Ilmeisesti esimerkiksi raveissa on voinut ajossa varsalla tulla verta suusta ja syynä onkin ollut irtoava hammas. Hammassairauksien tullessa puheeksi tuli itselleni lähipiiristä hyvä esimerkki, jolla on ollut hiljattainkin hammasongelmia. Oireet, joita vihossakin lueteltiin menivät kohdilleen ja siinä viimeistään tuli taas ilmi, kuinka moni asia voikaan olla kiinni hampaiden hyvinvoinnista. Lisäksi kuolaimien vaihtelu, vaikka jokin tietty kuolain tuntuisikin hyvältä on vain hyvästä. 

  "Koska hevonen on saaliseläin, sille ei ole suotuisaa näyttää kipua kovin herkästi. Sillä voi olla paljon piikkejä hampaissa ja haavoja suussa ilman näkyviä merkkejä kivusta. Jos hevolla on näkyviä oireita, löytyy usein suusta jo enemmänkin vikaa" - ei ole siis mitenkään pieni asia pitää huoli, että hevosen suuhun katsotaan säännöllisesti ja hampaat huolletaan. 


Ensimmäinen päivä meni opiskellen koulussa ja tehden viimeisen kokeen. Saatiin myös tilatut takit, joissa takana on hieno hevoshieroja teksti ja logo. Lauantaina palattiin koululle aikaisin aamulla taas opiskelemaan ja päivällä lähdettiin tallille, jossa aluksi katsottiin yhden ponin liikettä, joka oli ollut hieman erilainen. Tämän jälkeen suoritettiin taivutukset, joista saatiinkin eroja ilmi. Näiden jälkeen siirryttiin talliin ja tutkittiin ponia paremmin - palpoitiin. testattiin ligamenttejä takaosasta ja kerrottiin omat havainnot. Sitten olikin vuorossa hampaiden katsominen ja tunnustelu. En ollut aiemmin saanut tilaisuutta laittaa kättä kunnolla hevosen suuhun ja tunnustella hampaita, joten voitte uskoa, kuinka innoissani olin. Oli todella mielenkiintoista etsiä piikkejä ja ylipäätään tunnustella hevosen hampaiden rakennetta. Tämän jälkeen piikkejä raspattiin ja kokeiltiin uudelleen - eron kyllä huomasi. 

Pienen tauon jälkeen ruvettiin hieromaan hevosia - osa oli katselijana opettajan lisäksi ja laittoi ylös toisen asennoista, käden tukemisista, tutkimisista ja ylipäätään hoidon kulusta. Olin aluksi tarkkailijan roolissa ja lopuksi käytiin yhdessä palautteet läpi. Päivän loputtua ajoinkin Kurikkaan, jossa vietin yöni ja keskityin aioiden kertailuun. Sunnuntaina saikin ajaa yhtä aikaisin koululle, jossa puheenaiheet olivat enemmän nivustyrissä, ähkyjä muistuttavissa tiloissa ja laihtuvan hevosen syissä laihtua. Sai kuulla myös neuvoja, kuinka ruunaus kannattaisi suorittaa orilta tarvittaessa ja millaisia kokemuksia muilla oli. Päivällä oli suuntana uusi ravitalli, jossa käytiin läpi alkuun taas hampaiden hoitamista ja tutkimista. Sain jälleen asetella käteni hevosen suuhun ja tunnustella - yritin myös laskea hampaiden määrää, mutta menin sekaisin varmankin puolessavälissä. :D Mallina toimi niin rauhallinen suokki, joka seisoi varmaan reilu pari tuntia nätisti paikallaan. Taisin hieman taas rakastua suokkeihin lisää, oli se niin ilmeikäs ja symppis hevonen.


Käytiin myös läpi ajovarusteita ja yllätin itseni siitä, että olisin osannut tehdä oikean kiinnityksen! Donnan ajamisesta on siis todella ollut hyötyä ja tieto on säilynyt päässä nämä vuodet. Paljon uuttakin tietoa taas tuli ja sain huomata esimerkiksi vyön olevan paljon taaempana ja löysempänä mitä minulle oli opetettu tai mitä olin itse nähnyt. Sinne todella mahtui hyvin väliin ja jos kyseessä olisi ollut satula niin se olisi ehkä voinut jo kipata. Uutena tuli myös häntään mahdollisesti tehtävä letti. johon pujotellaan sitten remmi, joka kiinnitetään kärryyn. Tätä siis käytetään silloin, jos hevonen potkii ajaessa. Myös potkuremmi oli itselleni tuntematon ja sai kuulla siitäkin enemmän perusteluiden kera. On ollut hienoa päästä kosketuksiin enemmän ravipuoleen kurssin myötä ja haluaisin ehdottomasti oppia siitä vielä lisää. Ravihevosien hierominen on kuitenkin myös hyvin mielenkiintoista ja antoisaa.

Kertailtiin siinä samassa aiemmin käytyjä asioita, kuten mobilisointeja ja keskusteltiin hieman myös eri hierontatavoista. Tämän jälkeen aloitettiin hieromaan ja jälleen toinen sai olla arvostelijana/tarkkailija. Hierottavanani oli 7 vuotias ilmeikäs suomenhevonen, jolla oli monessa paikkaa kireyksiä, joita alettiinkin sitten purkamaan. Tämä ruuna oli valmiina näyttämään aina uusia paikkoja, joista voisi hieroa vielä vähän lisää. Kun lapojen kireydet ja rintalihas saatiin rennommiksi laittoi se päänsä vaan roikkumaan kohti maata. Mobilisoinnit ja venytykset olivat herralle myös mieleen, etenkin olkanivelen kohdilla se olisi voinut pyytää jatkamaan pyörittelyä vaikka muutaman tunnin. Hieronnan lopuksi käytiin jälleen palautteet läpi ja itse sain palautetta  mm. hyvästä ryhdistä, otteista ja tarkasta työstä. Tämän jälkeen olikin mukavaa lähteä ajamaan kotia kohti, valmiina opiskelemaan lisää.

Seuraava ja viimeinen kerta tulee olemaan jälleen hyvin mielenkiintoinen. Ensimmäisenä päivänä tulee luennon pitämään yksi eläinlääkäri, tullaan tutkimaan teurasjalkoja ja käydään läpi myös triggerpisteitä  ja oppimaan paljon varmasti lisää. Tullan saamaan myös todistukset! Mitenkähän sitä malttaa edes odottaa kuukauden..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti