maanantai 31. lokakuuta 2016

Hevosen hampaita tunnustellen

...viimeisen kokeen suorittaminen, hevosten hierontaa, paljon ajatuksia herättäviä keskusteiluita, paljon lisää tietoa, ja ravivarusteiden tutkimista. Muun muassa näistä mukavista asioista koostui oma viikonloppuni hevoshierontakurssilla.


On saanut huomata tämänkin kurssin myötä, että jos oikeasti tykkää jostain alasta niin opiskelu tai työ ei edes tunnu pahalta tai väkiseltä - päinvastoin sitä vain tahtoisi imeä itseensä niin paljon tietoa. kun vain on mahdollista. Toki on nähtävä töitä sen eteen. että tieto ja taito paranee, mutta silti siitä nauttii. Onkin outoa ajatella, että seuraava kerta tulee olemaan viimeinen ja sen jälkeen saan kantaa hevoshierojan titteliä. Kuinka aika on edes voinut mennä näin nopeasti? Juurihan kurssi alkoi ja päästiin opiskelemaan yhdessä hevosen rakennetta, luita, lihaksia, niveliä...ja nyt on kaikki kokeet tehtynä ja myös päättötyö annettuna sekä esitettynä. Meidän porukka on ollut ihana ja jokainen on tuonut jotain ryhmään. Melkein toivoisi, että kurssi vain jatkuisi pidempään, mutta toisaalta on onnellinen, kun todistus annetaan käteen.

Tämän viikonlopun aihepiiri pyöri hevosen hampaiden ja niiden hoitamisen, pääntaudin ja parin muun taudin ja muiden lopputöiden ympärillä. Hampaiden yhteydessä tuli keskusteluun maitohampaiden vaihtuminen ja muutama ihminen sanoikin, ettei ollut itse nähnyt/saanut tilaisuutta katsoa, kun hevosen maitohammas on heilunut tai on lähtenyt. Jäin siinä miettimään olinko itsekkään huomannut vastaavaa ja vaikka onkin ollut varsojen kanssa enemmän tai vähemmän tekemisissä niin en ollut itsekkään nähnyt vastaavaa. Ilmeisesti esimerkiksi raveissa on voinut ajossa varsalla tulla verta suusta ja syynä onkin ollut irtoava hammas. Hammassairauksien tullessa puheeksi tuli itselleni lähipiiristä hyvä esimerkki, jolla on ollut hiljattainkin hammasongelmia. Oireet, joita vihossakin lueteltiin menivät kohdilleen ja siinä viimeistään tuli taas ilmi, kuinka moni asia voikaan olla kiinni hampaiden hyvinvoinnista. Lisäksi kuolaimien vaihtelu, vaikka jokin tietty kuolain tuntuisikin hyvältä on vain hyvästä. 

  "Koska hevonen on saaliseläin, sille ei ole suotuisaa näyttää kipua kovin herkästi. Sillä voi olla paljon piikkejä hampaissa ja haavoja suussa ilman näkyviä merkkejä kivusta. Jos hevolla on näkyviä oireita, löytyy usein suusta jo enemmänkin vikaa" - ei ole siis mitenkään pieni asia pitää huoli, että hevosen suuhun katsotaan säännöllisesti ja hampaat huolletaan. 


Ensimmäinen päivä meni opiskellen koulussa ja tehden viimeisen kokeen. Saatiin myös tilatut takit, joissa takana on hieno hevoshieroja teksti ja logo. Lauantaina palattiin koululle aikaisin aamulla taas opiskelemaan ja päivällä lähdettiin tallille, jossa aluksi katsottiin yhden ponin liikettä, joka oli ollut hieman erilainen. Tämän jälkeen suoritettiin taivutukset, joista saatiinkin eroja ilmi. Näiden jälkeen siirryttiin talliin ja tutkittiin ponia paremmin - palpoitiin. testattiin ligamenttejä takaosasta ja kerrottiin omat havainnot. Sitten olikin vuorossa hampaiden katsominen ja tunnustelu. En ollut aiemmin saanut tilaisuutta laittaa kättä kunnolla hevosen suuhun ja tunnustella hampaita, joten voitte uskoa, kuinka innoissani olin. Oli todella mielenkiintoista etsiä piikkejä ja ylipäätään tunnustella hevosen hampaiden rakennetta. Tämän jälkeen piikkejä raspattiin ja kokeiltiin uudelleen - eron kyllä huomasi. 

Pienen tauon jälkeen ruvettiin hieromaan hevosia - osa oli katselijana opettajan lisäksi ja laittoi ylös toisen asennoista, käden tukemisista, tutkimisista ja ylipäätään hoidon kulusta. Olin aluksi tarkkailijan roolissa ja lopuksi käytiin yhdessä palautteet läpi. Päivän loputtua ajoinkin Kurikkaan, jossa vietin yöni ja keskityin aioiden kertailuun. Sunnuntaina saikin ajaa yhtä aikaisin koululle, jossa puheenaiheet olivat enemmän nivustyrissä, ähkyjä muistuttavissa tiloissa ja laihtuvan hevosen syissä laihtua. Sai kuulla myös neuvoja, kuinka ruunaus kannattaisi suorittaa orilta tarvittaessa ja millaisia kokemuksia muilla oli. Päivällä oli suuntana uusi ravitalli, jossa käytiin läpi alkuun taas hampaiden hoitamista ja tutkimista. Sain jälleen asetella käteni hevosen suuhun ja tunnustella - yritin myös laskea hampaiden määrää, mutta menin sekaisin varmankin puolessavälissä. :D Mallina toimi niin rauhallinen suokki, joka seisoi varmaan reilu pari tuntia nätisti paikallaan. Taisin hieman taas rakastua suokkeihin lisää, oli se niin ilmeikäs ja symppis hevonen.


Käytiin myös läpi ajovarusteita ja yllätin itseni siitä, että olisin osannut tehdä oikean kiinnityksen! Donnan ajamisesta on siis todella ollut hyötyä ja tieto on säilynyt päässä nämä vuodet. Paljon uuttakin tietoa taas tuli ja sain huomata esimerkiksi vyön olevan paljon taaempana ja löysempänä mitä minulle oli opetettu tai mitä olin itse nähnyt. Sinne todella mahtui hyvin väliin ja jos kyseessä olisi ollut satula niin se olisi ehkä voinut jo kipata. Uutena tuli myös häntään mahdollisesti tehtävä letti. johon pujotellaan sitten remmi, joka kiinnitetään kärryyn. Tätä siis käytetään silloin, jos hevonen potkii ajaessa. Myös potkuremmi oli itselleni tuntematon ja sai kuulla siitäkin enemmän perusteluiden kera. On ollut hienoa päästä kosketuksiin enemmän ravipuoleen kurssin myötä ja haluaisin ehdottomasti oppia siitä vielä lisää. Ravihevosien hierominen on kuitenkin myös hyvin mielenkiintoista ja antoisaa.

Kertailtiin siinä samassa aiemmin käytyjä asioita, kuten mobilisointeja ja keskusteltiin hieman myös eri hierontatavoista. Tämän jälkeen aloitettiin hieromaan ja jälleen toinen sai olla arvostelijana/tarkkailija. Hierottavanani oli 7 vuotias ilmeikäs suomenhevonen, jolla oli monessa paikkaa kireyksiä, joita alettiinkin sitten purkamaan. Tämä ruuna oli valmiina näyttämään aina uusia paikkoja, joista voisi hieroa vielä vähän lisää. Kun lapojen kireydet ja rintalihas saatiin rennommiksi laittoi se päänsä vaan roikkumaan kohti maata. Mobilisoinnit ja venytykset olivat herralle myös mieleen, etenkin olkanivelen kohdilla se olisi voinut pyytää jatkamaan pyörittelyä vaikka muutaman tunnin. Hieronnan lopuksi käytiin jälleen palautteet läpi ja itse sain palautetta  mm. hyvästä ryhdistä, otteista ja tarkasta työstä. Tämän jälkeen olikin mukavaa lähteä ajamaan kotia kohti, valmiina opiskelemaan lisää.

Seuraava ja viimeinen kerta tulee olemaan jälleen hyvin mielenkiintoinen. Ensimmäisenä päivänä tulee luennon pitämään yksi eläinlääkäri, tullaan tutkimaan teurasjalkoja ja käydään läpi myös triggerpisteitä  ja oppimaan paljon varmasti lisää. Tullan saamaan myös todistukset! Mitenkähän sitä malttaa edes odottaa kuukauden..

lauantai 29. lokakuuta 2016

Kahden päivän treenit videolla


 

Kuinkahan kauan siitä oikeasti onkaan, kun viimeksi olen laittanut Barbista videoita tänne..ainakin muutama kuukausi ja sehän ei ole oikein - ainakaan Barbin mielestä, joka rakastaa huomiota. Kyselyitä Barbin videoiden perään oli jo kerennyt tulemaan ja olihan siihen saatava muutos. Kuten yllä olevasta videon pikkukuvasta voikin jo päätellä niin kyllä, nyt siihen tulee muutos. Sairasloman jälkeen on pian tasan kuukausi treeniä takana (käynnissä). Barbi on jo saanut voimaa ja jaksaa kantaa itseään paremmin taas, mutta pitkä matka on vielä edessä. Halusin kuitenkin, kun mahdollisuus tuli saada videota meidän treeneistä. Aluksi mietin, kuinka tylsää katsottavaa se voisi olla, kun tehdään töitä kuitenkin vain käynnissä. Päätin hylätä tämän ajatuksen mielestäni ja päätin, että haluan ainakin itselleni tätä materiaalia ja jos on tylsää niin ei ole pakko katsoa. Itse olen tykänyt katsoa erilaisia treenejä videoilta, joten miksipäs ei.

Meidän viikko ei alkanut nytkään mitenkään hyvissä tunnelmissa, koska itse podin melkein koko maanantain migreeniä - samoin koko torstai-illan.. Normaalisti saan migreenin hyvin harvoin, mutta tämä viikonloppu sai stressitasot nousemaan, myös kovat treenit sai etenkin vasemman niskan jumiin ja tästä alkoikin hyvä oravanpyörä. Naama kiinni kirjassa koko viikko, koska oli tehtävä viimeiset (paniikki)lukemiset kokeeseen, joka pidettiin nyt perjantaina. Onneksi nyt on sekin ohitse ja painekkin katosi päästä, kuin ihmeen kaupalla. Migreenistä kärsivät tietävät kyllä, että sen aikana on liki mahdotonta lukea, saati toimia kunnolla. Alun näköhäiriöiden aikana teksti hyppii kattoon ja sen jälkeen alkaakin (lääkkeistä huolimatta) kova päänsärky, joka kannattaa suosiolla yrittää nukkua pois. Lääkkeet ovat myös sen verran voimakkaat, että oma kroppa ainakin menee heti jumiin ja pää tuntuu tukkoiselta. Toivotaan nyt, että hetkeen ei tarvisikaan niistä kärsiä.


Omista ongelmista huolimatta on hevosten kanssa mennytkin kaikki hyvin. Essikin sai viimein kengän jalkaansa ja on ollutkin puhdas, eli kengän vääntyminen ei tuonut mukanaan mitään yllättävää. Uskon meidän ensiavun ja ennaltaehkäisynkin varmasti vaikuttaneen asiaan - alkuun pidettiin betadine-haudetta, sen jälkeen vaippaa teippien kera vain suojaamassa jalkaa. Koska kengän irrottamisen jälkeen näkyi vähän verta, ei haluttu ottaa riskiä, että pieneen haavaan menisi jotain tarhassa. Yksi tallilaisista totesikin miettineensä aiemmin minkä takia tallilla on pupu-vaippoja. :D Suosittelen kyllä ottamaan omiinkin tavaroihin lisänä, koska toimivat hyvinä suojina tarvittaessa! Missään vaiheessa ei Essi kyllä ontunut kengän ottamisen jälkeen, onneksi. Viikon levon jälkeen palailtiin takaisin treeniin torstaina. Hyvin kevyesti mentiin - käytiin askellajit läpi ja taivuteltiin. Essi oli yllättävänkin rauhallinen, vaikka energiaa olisikin voinut kertyä levon aikana.



Kaikki tässä postauksessa olevat kuvat ovat torstain treeneistä. Keskiviikkona oli B hieman säpsäkkä ja huonommalla tuulella, kun taas torstaina Barbi toimi oikein mukavasti - oli joustava ja energisempi - hyvässä mielessä. Työskenneltiin paljon erilaisten väistöjen parissa - väistöä, vastaväistöä, avoa ja sulkua. Nyt kokosin sitä taas enemmän ja tehtiin loivasti takaosakäännöksiä muiden tehtävien lomassa. Barbi oli hyvällä fiiliksellä, kuunteli ja teki kaiken miellyttääkseen minua. Nyt se oli aktiivisempi ja keskittyminen parempaa - iltaisin se helposti alkaa hieman vainoharhaiseksi, kun on pimeämpää ja varsinkin tuulisella säällä. Näitä kuvia katsoessa tuli itselleni ainakin hyvä fiilis, koska B näyttää jo aikas hyvältä - painoa on tippunut ja lihasta hiljalleen palannut. Kuvia tuli saatua niin paljon, että oli vaikeaa alkaa valikoimaan niitä tähän. Toivottavasti materiaalia ei tullut ihan liikaa, koska en vain pystynyt jättämään kaikkia pois.


Tämä viikonloppu on kulunut Kauhajoella ja Kurikassa - opiskellessa, laittaesa käden hevosen suuhun, kirjoittaessa ja muissa mukavissa merkeissä. On hauskaa miten opiskelu ei edes tunnu "opiskelulta" kouluun mennessä, koska asia on niin mielenkiintoista. Nytkin olen saanut jo paljon mietittävää ja uusia kokemuksia - vielä on yksi päivä jäljellä! Luultavasti teen erillisen postauksen tästä viikonlopusta, koska materiaalia on jo nyt tullut paljon.



Toivottavasti teidän viikonloppunne on alkanut hyvin - 
Hyvää Halloweenia!

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Tuomarointia ja treeniä

Viime maanantai ei ollut oikein lupaava tulevalle viikolle, kun kengät ja ihmiset saivat lentää. Kuitenkin viikko selvästi petrasi, koska treenit kulkivat salilla ja myös Barbin kanssa - lisäksi viikon sai lopettaa tuomaroidessa koulukisoissa ja päästessä itsekkin hierontaan. Ihan mukava viikko, kera monen ihanan asian.


En olisi uskonut tosiaan tämän viikon alkaessa, kuinka paljon ihania asioita se toisi mukanaan. Viikon aikana kerkesin tekemään kaikki treenit salilla ja treenaamaan Barbin kanssa kunnolla. Väillä on omat treenit menneet nihkeästi, mutta tällä viikolla on jostain tullut hirmuisesti voimaa ja intoa. Painot on nousseet, lihaksissa on tuntunut sopivasti ja muutenkin oma mieli on ollut positiivinen. Aamuisin on ollut ihanaa vain tehdä rauhassa oma treeni, kuunnella musiikkia ja purkaa mahdollista stressiä pois. Vastaavasti voi illalla tehdä saman asian, jos aamutalli on meillä. En ole jaksanut ottaa paineita ja olen kuunnellut itseäni paljon paremmin. Tokikin joskus on potkittava itsensä suorittamaan paremmin, mutta silti on järki mukana. 

Barbinkin asenne on alkanut myös hiljalleen palautua normaaliksi. Toki nyt tämä ilmojen kylmeminen ja jatkuva tuuli on aiheuttaneet pieniä virtapiikkejä. Kuitenkin treeneissä se on toiminut ihan mukavalla fiiliksellä, vaikkakin välillä onkin säikytty joitain mörköjä. Olen pyrkinyt kehittämään sille erilaisia harjoituksia, joiden kautta olen pystynyt parantamaan haluamiani asioita. Edistystä on alkanut jo tapahtumaan siirtymisissä ja nyt se on lähtenyt hyvin etenemään heti pysähdyksen jälkeen, eikä jää alkuun hissuttelemaan. Peruutuksissa on myös tahti pysynyt paremmin samana ja siitäkin lähdetään nyt reilummin takaosasta eteen. Olen myös pidentänyt treenin aikaa, joka on nyt 30 min. Myös kokoamista olen tehnyt pienissä pätkissä enemmän, mutta aika rennosti ollaan kuitenkin menty pääosin. Haluan kuitenkin sen työskentelevän, eikä ajatuksena todellakaan ole, että "kävelläänpäs tässä nyt lompsien 30min. ja vähän käännytään ympyröille". Töitä tehdään,  kun tehdään ja koska B on tuntunut hyvältä niin olen uskaltanut vaatiakkin aina sen mukaan.


Yllä on hieno paintilla tehty taideteos meidän muutaman päivän treenistä, joka tosiaan koostui eri asioista. Väliin tehtiin toki muutakin, kuten normaalia väistöä ja ympyröitä, mutta tuolla kaavalla tultiin eri suunnista parisen kertaa. Eilisessä treenissä oli ilma hyvin tuulinen ja B oli valppaana. Se työskenteli kyllä hyvin, mutta keskittyminen ei ollut 100% ja se taisi säikähtää 5-7x. treenin aikana jotain. Ne olivat sellaisia pieniä säpsähtelyitä, mutta ei mitään isompaa. Keskikäynnissä se oli oikein rento ja aktiivinen, eikä muutkaan väistöt olleet ollenkaan huonoja. Kyllähän se näkyy, että vielä se ei jaksa kauaa kantaa itseään oikein kunnolla, mutta hiljaa hyvä tulee. 

Lauantaina pääsin itsekkin myös käymään hierojalla, joten paikkoja saatiin aukoa huolella. Edelleen on lihakset hieman hellänä, mutta se nyt oli odotettavissakin. Tämä päivä olikin lepopäivä, mutta se meni kokonaan tallilla kisoissa. Seurakisoissa oli alkuun esteluokat, joissa itse olin maneesissa verkkavalvojana. Tämän jälkeen oli vuorossa kaksi koululuokkaa, jossa sain toimia tuomarina. Olin kovin otettu jälleen kutsusta ja päivä oli varsin antava muutenkin. Sai myös nähdä rakkaita ihmisiä ja hienoja hevosia, joten paleltuneet varpaat eivät paljoa haitanneet.


Huomenna viikon saakin startata treenien ja kirjojen parissa. Seuraava viikonloppu meneekin opiskeluiden merkeissä Kauhajoella!

torstai 20. lokakuuta 2016

Se hetki oli taianomainen

Kello on noin 9 keskiviikko aamulla ja lopetellaan juuri Barbin kanssa treeniä kentällä. Oikealla puolella näkyy vielä kirkkaasti loistava kuu, vasemmalla puolella puolestaan pilvien takaa nousevan auringonsäteet. Musiikkina soi hiljaa taskussa juuri Seebin uusi kappale, "What do you love". Nostaessani katseeni, huomaan kolmen joutsenen lentävän meidän ylitse. Pysähdyttiin yhdessä katsomaan niiden lentämistä - ne olivat niin ylväitä, keveitä ja vapaita. Aurinko alkaa kirkastamaan kellertävillä sävyillään taivaan ja kuun kylmät värit väistävät tieltä. Siirrytään pellolle tietä pitkin ja auringonsäteet häikäisevät sinne katsoessa. Oli niin hiljaista, kuului vain muiden hevosten syöminen tarhoissa.


 Se hetki oli jotenkin taianomainen. 


Just stand for something 
Fall for everything 

Come out of the dark and join the light 
Whatever your fear is, 
you can be alright 



But tell me, what do you love?






keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Epäonnen maanantai

Tiedättehän sen päivän, kun mikään ei tunnu menevän putkeen. Tai jos jossain vaiheessa päivää onkin  hetken mukavaa, tulee pian taas vettä niskaan. Niin. Meillä tuo päivä päättikin olla juuri se, jota niin monet ihmiset vihaavat - maanantai. Lentäviä ihmisiä, lentäviä kenkiä ja hetken lepoa. Ihan tapahtumarikas päivä kerrakseen.


Jos sanakirjassa olisi kuva tinttaliisan kohdalla niin se olisi näyttänyt muutaman päivän ajan hyvinkin paljon Barbilta. Sillä on ollut nyt jokin syysvilli ja sitä on ärsyttänyt lähes kaikki (paitsi ruoka). Tämä aina niin kiltti ja prinsessaa muistuttava neiti on muuttunut näinä päivinä tyranniksi, joka ei tyydy keskinkertaiseen - joskus ei hyväkään kelpaa. Jokainen on tämän huomannut tallilla, niin ihmiset, kuin hevosetkin. Miten käytös ilmenee? Ärsyyntyneisyydellä, loimen laittaminen ärsyttää, muut hevoset voi ärsyttää, kentältä talliin meneminen vasta ärsyttääkin, jos ratsastaja on selässä. Kengityksessä Barbi oli kyllä ihan hyvin etupään ajan, mutta takasissa välillä alkoi kengittäjä ärsyttämään. Veellä alkuinen sana olisi varmasti ollut Been mielestä parempi. Jos kengittäjä ei ottanut sitä jalkaa. jota Barbi jo kauniisti oli antamassa niin se vasta ärsyttikin. Korvat luimuun ja tämän jälkeen oli B tarjoamassa toista jalkaa, "no ei sitten, jos ei kerta kelpaa". Se oli, kuin teini, joka pamauttelee ovia mennessään ja esittää marttyyriä. Varmasti Barbi olisi niin tehnytkin, jos omistaisi kädet. Ehkä yksi syy tähän ärsyyntymiseen oli se, kun B oli todistanut edellisen hevosen saavan jatkuvalla syötöllä leipää kengityksen aikana - eikä tyhmä omistaja antanut samanlaista palvelua sitten hänelle. Muuttuneesta käytöksestä tulee aina mieleen onko hevonen kipeä ja sen takia käyttäytyy näin. Kuitenkaan Barbi ei ole muuten ollut huono - ei ole ollut ep, syö hyvin, liikkuu normaalisti jne.

Primm ja Barbi ovat olleet sielunsiskot, koska myös Primm on ollut ärsyyntynyt ja kiusannutkin muita - jopa Essiä välillä. Yksikin päivä mennessäni ratsastamaan Essillä ja muut olivat vielä sisällä, kurottautui Primm näykkäisemään Essiä. Ehkä se ajatteli Essin jättävän hänet taas yksin ja hän joutuisi jäämään kärsimään. Onko olemassa jokin syysilmaston suuri mystinen vaikutus, joka saa varsinkin tammat hieman sekoamaan? Onneksi edes yksi meidän tammoista on pysynyt normaalina ja fiksuna. Toivotaan vain, että tyhmyys ei tartu. Uskon näiden tuulien ja ylimääräisen energian sekä sään kylmenemisen vaikuttaneen eniten Barbiin. Se on aina syksyisin paljon erilaisempi ja herkempi. Treeneissä se on varsinkin yhdessä kulmassa se meinaa heti jännittyä. Muuten on treenit menneet putkeen, väistöt ja peruutukset on sujuneet hienosti. Saa olla vain itse todella ajantasalla, jos se meinaa säpsähtää jotain.


Sitten voidaankin palata tähän maanantaihin, joka ei todella mennyt putkeen. Barbin joutuessa seisomaan käytävällä yksin, alkoi tsumpatsampailu välittömästi mennessäni itse muualle. Saapuessani takaisin oli se, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kentällä tehtiin paljon käynnissä avoa, väistöä, sulkua, pysähdyksiä ja pari peruutusta. Barbi liikkui hyvin, mutta ajoittain jännittyi jälleen siinä yhdessä kulmassa. Treenin lopuksi olin menossa Barbin kanssa tallille ratsastaen. Matka on sama mitä Barbi kulkee päivittäin tarhaankin. Yllättäen ei Barbi halunnutkaan mennä tätä reittiä, pysähtyi ja meinasi peruuttaa. Katsoin taakseni (toisinkuin B) ja jouduin kikkailemaan, että Barbi ei lähtisi ihan reunoja kohti. Uusi yritys, päästiin pidemmälle, mutta siitä sitten alkoi peruutus. Yhtäkkiä sai maassa olleen vesiletkun kenkänsä taakse - säikähti - kääntyi kentälle ja pian sain löytää itseni maassa pitämässä ohjista. Katsoin vaan maata, B kiskoi taakse hädissään ja lopulta jouduin päästämään irti hetken hiekassa ollessani. Onneksi oltiin kentällä, jossa B sitten ravasi toiseen päätyyn ( oli muuten aika komeaa askellusta) ja huikkasin itse jelppiää paikalle. B saatiin heti kiinni ja sen jälkeen mentiinkin nätisti pois. Onneksi se ei laukkaillut tai juuri ravaillut. Onni on, että tuo antaa aina heti kiinni ja yleensä ei edes lähde mihinkään. Tallissa vielä katsoin sen läpi ja mitään ei ollut missään. Kylmättiin kuitenkin jalat ennen ulos pääsemistä. Olihan tuosta tippumisesta jo kulunutkin hävyttömän pitkä aika, joten asia oli korjattava - kertaheitolla.

Seuraavaksi oli luvassa Essin kanssa pidempi maastolenkki ja kestävyystreenit. Lenkki meni mukavasti ja vaikka 3 rekkaa tulikin peräkärryineen aivan vierestä niin Essi ei juuri korvaansa liikauttanut. Olin jo kerennyt unohtaa aiemmin tapahtuneen B:n kanssa, mutta mielessä silti kävi, että mitä jos jotain sattuisi nytkin. Niinpä maailma päätti toteuttaa tämän mietinnän. Oltiin jo hyvin lähellä tallia, joka näkyi edessä. Ravailtiin tien vieressä, kunnes yhtäkkiä tuntui, että Essi olisi hieman seonnut askeleissaan tai vähän kompastunut, jonka seurauksena se muuttui ep:ksi. Otin käyntiin ja ajattelin aluksi Essin tosiaan vain astuneen huonosti ja palautuvan pian normaaliksi. Toisin kävi ja tulin alas selästä. Huomasin vas. etusen kengän vääntyneen huonosti ja siinä sitten talsittiin talille. "Tämä ei voi olla totta, ei vaan voi olla" hoin itsekseni. Tallille päästyä alkoi operaatio irrota kenkä nopeasti. Kenkä oli hieman vääntynyt ja naula oli mennyt väärällä tavalla kavion sisälle, joka aiheutti kipua. Muutaman yrityksen jälkeen kenkä saatiin irti ja hieman verta oli näkyvissä. Onneksi kavio ei ollut mitenkään pahasti haljennut tai repeillyt. Tehtiin nopeasti betadine-haude ja suoja kaviolle ja annettiin varuiksi myös kipulääkettä. Tulihan siinä pienesti kyyneleitä päästeltyä ja mietittyä, kuinka päivä voikaan mennä niin pieleen. Sen jälkeen Essi pääsi ulos, mutta tiet laitumille suljettiin - laidunkausi sai nyt päättyä. Kävely oli taas normaalia, eikä se varonut ollenkaan jalkaansa, joka oli hyvä merkki. 

1: Vas. reunassa näkyy pieni haava, 2: Betadineside, 3: Tarrasidettä tukemaan, 4: Lopuksi jesaria koko kavioon. 

Nyt haudetta ollaan pidetty nämä päivät ja Essi on ollut ihan normaali, ei onnu ollenkaan. Se on ollut niin ihana suojaa vaihtaessa, kärsivällinen ja pitää jalkaa itse ilmassa. Täytyy myöntää, että hetkeen ei ole näin huonoa maanantaita ollut, mutta kokemuksia rikkaampana ainakin ollaan. :D Kaikesta tästä huolimatta en aio ruveta vihaamaan maanantaita. Kuten olen joskus aiemminkin sanonut - jokaisesta päivästä voi saada hyvän, jos vaan asennoituu oikein. 

Tänään saatiin otettua aikas kivoja kuvia tässä aamulla B:n kanssa lopuksi pellolla - kannattaa siis pysyä kuulolla, koska kuvia on luvassa piakkoin!

perjantai 14. lokakuuta 2016

Kuumakallen sumuiset treenit


Perjantaista on muodostunut meille "virallinen" estepäivä ja siitä on yritetty pitää kiinni. Kerran viikossa hyppääminen isompaakin rataa on Essille mukavampaa ja muina päivinä pystyy keskittymään niin kouluun, kuin maastoiluunkin. Ei toisesta estepäivästä varmasti haittaa olisi, jos silloin keskityttäisiin sitten pienemmillä esteillä menemään ns. estekoulua. Tällä kaavalla on kaikki kuitenkin tuntunut hyvältä ja Essillä on riittänyt intoa esteille (yleensä ihan sopivasti). Hevosen mukaan tässä mennään ja jos jotain tarvitsee muuttaa niin sitten muutetan. Jokaisessa treenissä edetään niin, kuin hyvältä tuntuu. Jos kaikki sujuu ongelmitta voidaan mennä isompaa ja jos ei menisi niin keskityttäisiin pienemmillä asioiden korjaamiseen. Simple.

Hevosilla on ollut pientä syysvirtaa ja tarhassa ollaan vedetty aikamoista showta välillä. Yhtenä iltana muut hevoset laukkailivat tarhasta toiseen ratsastaessani Barbia ja siinä samalla yritti Primmkin haastaa Essiä leikkiin. Se hyppi aivan Essin naaman edessä, kuin pieni vieteri. Essiä ei juuri kiinnostanut ja se katsoi muiden menoa todella arvostelevasti. Barbi olisi varmasti ollut valmis menemään leikkiin mukaan, mutta omistaja oli ilonpilaaja eikä päästänyt. Tänään Essillä puolestaan näkyi energiaa, mutta nyt se taisi olla silkasta innosta. Aamuiset estetreenit suoritettiin sumun keskellä ja täytyy todeta, että nuo aamutreenit ovat parhaimpia.


Torstaina rupesin jo miettimään millaisen radan laittaisin seuraavana päivänä kentälle ja pyysinkin hieman apua toiselta taholta. Hieman ehdotusta muokaten tuli kentälle ihan mukava rata mentäväksi. Alunperin piti 3 esteen olla sarja, mutta valitettavasti tolpat eivät siihen riittäneet. Esteille pääsisi tekemään monesta suunnasta teitä ja ennen "virallista" rataa oli hyvä työskennellä myös ympyröiden kautta esteillä. Edellisenä päivänä olin työskennellyt Essillä sileällä ja se oli ollut hieman kiireinen. Oletinkin esteiden hieman vielä lisäävän innokkuutta, mutta alussa pysyi Essillä hyvin kattila kasassa. Pyrin jumppailemaan sitä eri suuntiin ja saamaan sen kuuntelemaan hyvin. Tulin 1 estettä aluksi molemmista suunnista isolla ympyrällä ja tein siirtymisiä väliin. Siitä jatkettiin pian okserille ja huilien jälkeen mentiin rataa.

Ensimmäisellä radalla oli esteetkin pienet ja keskityin vain saman tahdin pitämiseen ja isompiin teihin. Essi pysyi rauhallisena ja pääsin hyvin vaikuttamaan siihen. Esteiden noustessa meinasin aluksi itse hätäillä ja otin 2 esteelle turhan pidätteen, enkä meinannut nähdä paikkaa. Essi kuitenkin pelasti hienosti tilanteen ja nousi hyvin esteelle. Muistutinkin tässä kohtaan itseäni pitämään käsiä edempänä ja rentoutumaan kunnolla ennen estettä. Tulin tien uudestaan ja katsoessani vain kauas esteen taakse löytyi hyvä paikkakin. 


Lopuksi oli rata 115-120cm ja siinä huomasi jo, kuinka innostus alkoi Essillä vain kasvamaan. Kierroksia nollatakseni tehtiin muutamat siirtymiset väliin ja jatkettiin sitten rataa. 3 mennessä meinasi Essillä keittää yli se, että en antanut sen lähteä tykittämään esteelle. Siinä sitten tehtiin kulmassa pysähdys, ympyrä ja sitten kaikki olikin ok. Aika vahvaksihan se meinasi ennen estettä heittäytyä, mutta suoritti kuitenkin esteet hyvällä kaarella. Ihan noin paljon se ei olekkaan hetkeen kuumunut, mutta onneksi tilanne on nykyään aika nopeasti nollattavissa. Loppuverkkojen jälkeen olivat jo muut odottelemassa Essiä tarhoissaan ja kierrettiin vielä lenkki tien luokse.

Huomenna luvassa palauttava treeni Essillä ja Barbin kanssa työskennellään normaalisti kentällä. :)



torstai 13. lokakuuta 2016

Pomminvarma hevonen?

Kun tulee puheeksi hevosen ominaisuudet ja maastoilu, voi monesti "onko hevosesi maasto-/pomminvarma?" tulla seuraavana kysymyksenä. Siinä kohtaan olen hetkeksi hämmentynyt ja tämä on saanut minut monesti miettimään asiaa jälkeenpäinkin. Onko hevoseni maastoillessa pomminvarma? Onko se edes pyssynvarma, tai kranaatin? Mistä minä voin sen tietää, koska en ole joutunut näiden asioiden lähettyvillä maastoilemaan. En tiedä mitä Essi tuumaisi isosta räjähdyksestä maastoillessa tai lentävästä kivisateesta. En ole ennustaja, vaikka kovasti sitä olen joskus toivonutkin. Kuinka "varma" hevosen siis täytyy olla, että voin kutsua sitä pomminvarmaksi? 


Usein, kun hevosta ollaan kauppaamassa tai muuten siitä puhuessa on normaalia tiedustella hevosen maastovarmuutta. Onhan se hyvä tietää, voiko hevosella mennä maastossa erilaisiin paikkoihin, miten se suhtautuu liikenteeseen tai muuten erikoisempiin asioihin. Olen monesti sanonutkin Essin olevan maastovarma hevonen ja sen kanssa maastoilenkin todella usein vähän kaikkialla. En silti uskaltaisi sanoa sitä "pomminvarmaksi" tai edes maastovarmaksi ilmoituksissa. Miksi? Ensinäkin ratsastaja on yksi suuri vaikuttaja - en voi tietää miten Essi käyttäytyisi henkilöllä, joka on todella arka tai epävarma ja säikähtäisi itse asioita. Luottamuksen on oltava molemminpuolinen, jotta asiat sujuvat - oli kyse sitten maastoilusta tai muusta treenistä. Jos hevonen ei luota ratsastajaansa on se varmasti itsestäänkin epävarmempi ja pälyilee enemmän ympärilleen. Sanonta, "your horse can only be as brave as you are" pitää paikkansa. 

 Toiseksi hevonen on saaliseläin ja vaikka hevosella olisi kuinka maastoillut koko sen elämän, voi se yhtenä päivänä säikähtääkkin tuulessa lepattavaa pressua tai puskasta pyrähtävää lintua. Hevonen on kuitenkin aina arvaamaton ja saattaa uudessa ympäristössään tai uudella omistajallaan toimia täysin erilailla, kuin entisessä paikassa. Essilläkin on joskus niitä päiviä, kun kummituksia tuntuu olevan erilaisissa pusikoissa piilossa ja joskus jopa hiekan muuttuminen toiseksi on aiheuttanut pientä kauhua. Toisena päivänä se voi puolestaan olla niin varma itsestään, että edes ohitse lujaa ajava rekkakaan ei saa korvaa liikahtamaan. Ikinä ei voi tietää mitä maastoreissu tuo tullessaan.

Kuva ylempänä 2015 ja alla oleva 2016 - hieman on tuo lihaksisto kasvanut (ja maha pienentynyt)

Olen nähnyt lukemattomia myynti-ilmoituksia, joissa hevosta sanotaan pomminvarmaksi. Väkisinkin on miettinyt siinä kohtaan. että voiko hevosesta oikeasti sanoa niin - voiko se hevonen todella olla pomminvarma? Onko se testattu jossakin armeijan kanssa ja on annettu tykkien ja niiden pommien paukkua, jonka tämä hevonen on sitten läpäissyt? Jos asia niin on niin ehdottomasti suosittelen sen hevosen ostamista. Toki kannattaa ottaa huomioon hevosen kuulo tämän jälkeen, koska tuo kova ryske ei ehkä ihan parasta mahdollista ole herkälle kuulolle. Sen tiedän, että Barbi ei ainakaan sitä testiä heti läpäisisi - vaikka se treeneissä voi olla varma niin maastossa en sitä missään tapauksessa pomminvarmaksi kutsuisi. 

Keskustelupalstoilla on asiantuntijat olleet monesti vauhdissa, kun on tullut kyseeseen hevosen maastoilu liikenteessä. Siellä Esat ja Pertit ovat saanet näpytellä, että mitä sitä menee tielle ratsastamaan, jos hevosta ei olla koulutettu olemaan säikkymättä. Eli kannattaa suosiolla olla menemättä niillä hevosilla maastoilemaan lähellekkään autoja, jos niitä ei ole niihin totutettu. Sitä en sitten osaa sanoa, kuinka totutat hevosen asiaan, jota et voi tehdä. Kysymykset kannattaa laittaa menemään näille ammattilaisille, joilla on aikaa asioita kommentoida. Meillä tallin läheisyydessä on hyvät maastot, mutta parhaalle paikalle joutuu hetken menemään autotietä. Tällä tiellä ajavat autot yleensä rauhallisesti, mutta onhan niitäkin autoilijoita, jotka kaahaavat menemään. On saanut olla todella tyytyväinen hevoseen sen jälkeen, joka näistä huolimatta on pysynyt rauhallisena. 


Maastoilu on jokaiselle hevoselle ja ratsastajalle hyväksi. Sitä kautta saadaan pidettyä molempien mielet virkeinä ja se on myös oiva paikka treenata kestävyyttä ja koordinaatiota. Hevonen joutuu keskittymään askeleihinsa ja aluksi voi hevonen ollakkin hieman kömpelö ja kompastella. Tästä ne kuitenkin aika nopeasti alkavat kehittymään ja tästä on todella hyötyä muillekkin osa-alueille. Uskon sen myös vahvistavan ratsukon suhdetta ja luottamusta jokaisella onnistuneella kerralla. Ensimmäiset kerrat kannattaa mennä maastoiluun ennestään tottuneen hevosen perässä, josta untuvikko voi hakea turvaa. Näin ollaan tehty Barbinkin kanssa ja se on selvästi auttanut Barbia eteenpäin. Ollaan sitä käyty peruuttaen ojassa ja istuttu lumihankeenkin, mutta kokemuksia rikkaampana päästy etenemään. Vauvan askeleilla edeten hyvä tulee.

Loppuun vielä muutama kuva meidän maastoreissuilta (joissa ei pommeja kyllä näkynyt)

tiistai 11. lokakuuta 2016

Puhtaalta pöydältä

Kun on tilaisuus aloittaa kaikki alusta ja muuttaa asioita on hyvä pysähtyä miettimään mitä oikein haluaa parantaa? Tietenkin myös sitä, miten tämä muutos saadaan aikaiseksi.


Kun Barbilla sai alkamaan ratsastamaan, oli alkuun mietittävä millaisen kuntoutussuunnitelman sille tekee. Maltti on valttia oli meillä heti mottona ja se mielessä pitäen aloin tekemään joustavaa suunnitelmaa treeneistä. Sen lisäksi, että oli arvioitava sopiva rasitusaste ja aika, tuli väkisin myös mieleen mitä haluaisin nyt tehdä toisin. Pääsisin aloittamaan kaiken puhtaalta pöydältä ja mahdollisuudet olivat laajat. Jokainen tietää, että pohjatyö on kaiken A ja O. Jos hevonen ei ole koulutettu oikein avuille tai se on turrutettu niille, tulee kaikesta muustakin vaikeampaa. Kaikki tavoitteet kilparadoilla tai muuten harrastamisessa, sen kaiken perustana on huolellisesti tehty pohjatyö. Barbista on sanottu, että se on ratsutettu oikein- se on saatu rakennettua hyvin Tanskassa. Se on herkkä, malttavainen ja kuuntelee. Olisiko silti jotain mitä muuttaisin nyt? 


Heti ensimmäisenä mieleeni tuli rytmi, tasainen tahti heti käynnissä. Joskus Barbi helposti on jäänyt "mallikävelyyn" ja astellut jalat peräkkäin, kuin catwalkilla. Myös käynnissä on tullut sellaisia "töks" hetkiä ja rytmiin on pitänyt panostaa. Vaikka käynti onkin hyvää on erittäin tärkeää, että tahti pysyisi samana. Käynnin sisällä muutoksien tekemiset ja niiden liukuvuus, että ne eivät näyttäisi tönköiltä vaan sulavilta. Tähän päätin keskittyä etenkin nyt, kun käynnissä vielä hetki töitä tullaan vain tekemään. Miten sitten voisin muuttaa tätä asiaa? Tasainen tuntuma ja jousto - tätä tuli Tanskassa treenattua etenkin aluksi todella kauan. Ennen Tanskaan menemistä kukaan ei oikeastaan ollut keskittynyt tai sanonut tarkkaan, että mukaudu vielä enemmän käyntiin vartalolla ja kädellä, kuten Tina sanoi heti ensimmäisessä valmennuksessa. Suuri erohan siinä näkyi, kun ei joustanut kädellä, kuin silloin, kun jousti. Hevonen pääsi mukautumaan ja käyttämään kaulaansa. 

"Käytä vahvuuksia heikkouksien parantamiseen", kuten Helen Langehanenberg  Hippoksessa neuvoi.


Seuraava asia mikä oli mielessä oli ylipäätään herkkyyden parantaminen/ylläpitäminen. Barbi on aina ollut herkkä, joten tämä neuvo on lähinnä itselleni. Kukapa nyt ei haluaisi vaikuttaa jatkuvasti pienemmillä avuilla ja olla eleetön. Hengityksestä on ainakin tullut yksi suuri muutos sitten Tanskan ja myös vatsalihaksilla/vartalolla tehtävistä signaaleista. Puhallus ulos ja hevosen tulisi siirtyä alempaan askellajiin tai pysähtyä. Tätä olenkin tehnyt molempien hevosten kanssa ja todennut hyvin toimivaksi. Väistättävät avut sekä ylipäätään apujen "vähyys" on otettu isommin huomioon ja olen pyrkinyt vähentämään kaiken ylimääräisen. "Mitä haluan tällä pohkeella nyt viestittää? Mikä paine on sopiva? Tarvitseeko minun tehdä nyt millainen pidäte" kaikki on otettava huomioon ja samalla olla ajattelematta liikaa. Helppoa, eikös! 

Joustavuus ja rentous sekä luottamus ovat asioita, joita voi aina parantaa. Paljon ollaan työskennelty ympyröillä, loivilla väistöillä, avossa ja kiemuraurilla. Rehellinen taipuminen on ollut huomioitava piirre, koska B on välillä saattanut jäädä hieman edestä puolimatkaan, eikä sierainta ole näkyvissä. Haluan Barbin myös luottavan itseensä ja tietävän, kun tekee oikein. Siksi ääniavut ja pienet kiitokset aina onnistuneista asioista on paikallaan. Kunhan päästään muihinkin askellajeihin tullaan nämä kaikki asiat ottamaan myös huomioon. En halua Barbin esimerkiksi jäävän missään vaiheessa edestä tyhjäksi ja pois avuilta. Takapää saa pysyä aktiivisena ja voiman tullessa nousee myös kokoamisaste, jolloin saan tarkkailla, että se ei meinaa ollenkaan vetää itseään wc-ankaksi.

Maastoilusta Barbin tulee myös saada itseluottamusta ja tullaankin sitä tekemään heti, kun kunto ollaan muuten saatu nousemaan ja ollaan käyty klinikalla tarkastuksessa. Autot ja muu tuovat aina sen ylimääräisen riskin ja niitä ei juuri nyt kaivata, kun Barbin ei saisi ollenkaan riehua. Ylimääräiset möröt ja pelokkeet saavat nyt olla vähän kauempana, kun ollaan näin alussa treeneissä. Luottamuksen hakeminen muilla tavoilla, kuten maastakäsittelyllä on tullut myös ajankohtaiseksi ja pitäisikin kehitellä jotain mukavaa. Pressut ja muut pelokkeet voivat siinä olla ihan ok, kunhan B pysyy rauhallisena. Jos teillä on mielessä jotain tehtäviä/ hyviä maastakäsittelyn harjoituksia niin ketokaa ihmeessä.

Tänään tehtiin Barbin kanssa noin 20 min treeni kentällä, joka oli sopivasti juuri lanattu. Tasainen pohja ja taustalla oleva usva olivat aika hyväkin combo kuviin. Essin kanssa tehtiin töitä kentän ulkopuolella ja vaikka virtaa olikin hieman enemmän niin meni kaikki silti sujuvasti. Nyt pitäisikin itse keskittyä opiskeluun treenien ohella ja tehdä muita tärkeitä asioita. Tällä viikolla Barbin treenit on samalla kaavalla ja Essin kanssa mennään huomenna koulua ja varmaankin perjanataina esteitä. Nyt aion paneutua Bo Tibblinin Ratsuhevonen - Opas kouluttajalle kirjaan, jonka sain lainaksi - tietoahan ei voi olla koskaan liikaa ja tuossa kirjassa sitä riittää. 

Toivottavasti teidän viikkonne on alkanut hyvin!

torstai 6. lokakuuta 2016

Kultakimpale vauhdissa


Kuinka onnellinen ihminen saa olla, ilman, että mitään pahaa sattuu tasapainottaakseen tilannetta? On ihan pelottanut ajatella, että kaikki on nyt hyvin kaiken kaikkiaan. Hetken on tullut vettä niskaan, mutta hyvin tässä ollaan puskutettu eteenpäin silti. Essi on ollut todella hyvä kaikissa treeneissä. On hikoiltu maastossa, menty koulukiemuroita ja nyt myös hypelty kentällä. Syksy on rantautunut tänne nyt kunnolla ja ilmatkin on kylmenneet, joka on osakseen vaikuttanut menoon. Barbi ainakin on kerännyt itseensä hieman pakkasvirtaa, mutta onneksi ei ole sitä niin käyttänyt. 

On pitänyt jo jonkin aikaa kasata kentälle esteet ja hypätä, mutta tuo ailahteleva sää on ollut esteenä. Sen sijasta ollaan käyty maastossa treenaamassa kestävyyttä ja kierretty erilaisia reittejä. Välillä tuo Essin sisäinen kenttähevonen vaan herää niin vahvasti esiin, että peltotiet saattavat muuttua sille kilparadaksi. Noh, ainakin toisella on mukavaa tekemistä. Essi oli kyllä innoissaan eilen huomatessaan rakennetut esteet kentällä. Niitä kasatessani yritin miettiä mukavaa rataa ja pyrin saamaan kaikki esteet aika keskelle/ enemmän portille, koska toisessa päässä oli yksi märempi kohta. Aika nopeasti rata rakentui ja esteille pystyi tulemaan monenlaisia teitä. Tolpat vaan meinasi loppua kesken ja siksi 7 este olikin puoliksi tolpalla ja puoliksi renkaalla.


Tässä meidän viimeinen rata, jonka yritin, huom. yritin saada selkeäksi.

Alkuverkoissa Essi oli jo todella rauhallinen mikä oli oma yllätyksensä. Sain sen kanssa tehtyä hyviä ympyröitä ja se taipui paremmin. Verkkojen ja hengäshystauon jälkeen tultiin pienemmillä esteillä, aluksi yhtä ympyrällä ja siitä hiljalleen muitakin. Essi oli malttavainen ja varma, se ei nyt ollenkaan alkanut kuumenemaan liikaa. Tulin muutamaa erilaisempaa rataa ja esteet nousi pienistä ensin metriin/110cm ja lopuksi 100-120cm. Essi syttyi metrin radalla jo enemmän, mutta oli silti odottavainen ja kuunteli kaikki antamani merkit. Se tuntui niin hyvältä ja sain itse taas vain keskittyä näyttämään sille suuntaa. 1-laukan sarjan se suoritti ilman ongelmia molempiin suuntiin, toisen esteen ollessa n. 115cm. Hymyilytti. Viimeinen rata meni niin mutkitta, että lopetettiin siihen ja tein loppuverkat. Treenien jälkeen odotti tallissa ruoka ja kylmärit saivat vaikuttaa jaloissa.

Lähdin Barbin kanssa kentälle ja se katseli heti esteitä siihen malliin, että olisi ollut valmis ne hypätä. Yritä siinä sitten vakuuttaa toiselle, että nyt ei vaan voi hetkeen niitä hyppiä. Nopeasti se pimeys vaan iski, koska B:n kanssa mentyäni tovin oli jo aika pimeää. Onneksi kentälle tuli valot, että ei ihan tarvinnut haahuilla. Taivuttelin Barbia ja tein hyvin pieniä väistöjäkin. Yhden lähdön se meinasi tehdä säikähtäessään hyppiviä kissoja pusikossa, mutta muuten se toimi hyvin. Jälleen mentiin vain se 20min. käyntiä, jonka jälkeen kylmättiinkin jalat. Videolle sain laitettua loppuun myös hyvin lyhyet pätkät Barbista, koska ei tuo valaistus ollut parhaimmillaan.

Treenien jälkeiset fiilikset

Nyt aamusta luvassa treenejä molemmilla, päivällä hierontaa ja pilatesta. Viikonloppuna menee toinen kuski luultavasti selkään Essillä ja Barbilla.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Loppu se lepo!

Guess who's back, 
back again...

Kyllä, Barbi on päässyt takaisin treenien makuun! Muutama kuukausi on vietetty täysin levossa, seilaten tallin ja tarhan väliä sekä välillä käyty kentällä syömässä reunoja. Ei talutteluita, ei lenkkejä, ei mitään. No fun, no games. Okei, Barbi on järjestänyt varsinkin hiljattain omia esityksiään omistajan katsoessa kauhuissaan sivusta. Se selvästi on halunnut kertoa, että riittää tämä mässäily ja lepo, mä haluan töihin. Päivittäin on jalkoja hoidettu 2x, kylmätty ja laitettu tukea päiväksi. Oikeaan takaseen, joka mysteerisesti silloin paisui - kaikki saattoi alkaa käärmeen puremasta. Nyt jalassa on nimittäin tullut valkoista karvaa yhteen kohtaan, joka yhdessä vaiheessa olikin hieman paisuksissa. Käärmeet voisivatkin nyt solmia aselevon tuleviksi vuosiksi, koska tuo temppu oli turhankin dramaattinen. Ei enää, kiitos.


Barbi on aina ollut luonteeltaan todella sosiaalinen ja utelias, mutta hiljattain se on muuttunut vielä huomionkipeämmäksi. Se on aina pää karsinan ulkopuolella ja vahtii jokaisen liikkeitä. Jos sitä ei huomioi tarpeeksi yrittää se tökkäistä ohittaessa turvallaan ja napittaa isoilla silmillään. Vaikka se tykkääkin yleensä jokaisesta hevosesta niin tallin isoimmasta hevosesta se ei piittaa ollenkaan. En tiedä mitä kismaa niiden välillä on, mutta yhteyttä ei löydy. Ristiriitoja on tuntunut olevan muutenkin hevosten keskuudessa, koska yhtenä päivänä Essillä ja Primilläkin oli jotain kismaa. Primm oli onnistunut saamaan Essin suuttumaan jostain ja komeita pomppuja näki tarhaan katsoessa. Vaikka olisi kuinka paras kaveri niin kyllä niitä riitoja tuntuu aina välillä tulevan. Seuraavana päivänä oltiin taas väleissä, mutta pientä happamuutta oli havaittavissa Essin kasvoista.



Tänään aamutalliin saapuessa hepat olivat kaikki ovillansa tervehtimässä. Syömisen jälkeen osa hevosista vietiin jo ulos ja aloin sitten laittamaan Barbia valmiiksi. Se oli hieman hämmentynyt ja tuijotti satulaa hetken ja sen jälkeen minua. Minun oli myös pakko napata sakset ja leikata Barbin harja ja hieman myös häntää - se oli kasvanut niin paljon lyhyessä ajassa. Barbi piti rauhallisena päätään alhaalla, kun leikkelin sen hapsuja pois. Huomasi satulaa laittaessa, että neiti oli kerännyt muutamat kilot vyötärölleen lomailun mukana. Vyötä sai nimittäin löyhdyttää toiselta puolelta. Onneksi aika nopeasti ne ylimääräiset kilot tulevat tippumaan, kunhan vaan päästään töiden makuun.

Olin kerännyt heti tallille saapuessa esteet pois kentältä, jotta tilaa olisi enemmän. Pohja oli kuivunut ihan hyvin, kiitos tuulen ja auringon. Barbi kummastelikin hetken esteiden katoamista reunalle, mutta nopeasti alkoi rentoutumaan. Vitsit mikä nautinto oli jälleen olla satulassa B:n kyyditsemänä. Oikeastaan tuntui siltä, että en olisi sieltä missään vaiheessa poissa ollutkaan, tuli todella kotoisa olo. Barbi oli niin kevyt kädelle ja pysähtyi hengityksen kautta hienosti. Koska kerta oli ensimmäinen loman jälkeen päätin mennä vajaa 20 min. kevyesti käyntiä. Tällä kaavalla ajattelin myös jatkaa ainakin yhden viikon, sitten lisäillään sen mukaan miltä B tuntuu. Taivuttelin sitä ja pienesti jumppasin molempiin suuntiin. En alkanut koota, vaan annoin sen kulkea rennossa muodossa. Huomasihan sen, että voimaa ei ollut samalla tavalla ja ei se olisi jaksanutkaan nyt mitään rankkaa. 


Barbi oli kyllä yllättävänkin elastinen, joten se on varmaan tarhassaan salaa jumppaillut. Ainakin keinuhevosen esittämiset ovat tuoneet kimmoisuutta..hmh. Aikaa meni noin 17 min ja tultiin takaisin talliin ja kylmättiin kaikki jalat. Siitä suuntasinkin Essin kanssa rankemmalle maastolenkille treenaamaan kestävyyttä. Kierrettiin reilu tunnin lenkki ja mentiin paljon ravissa ylämäkiä ja polkuja. Hiki virtasi, mutta Essi pysyi rauhallisena. Meidän estetreenit saivat eilen siirtyä, koska kenttä oli vielä silloin turhan pehmeä. Lenkin jälkeen E pääsi laitumelle, jonne se laukkasikin innoissaan Primin kanssa. Se siitä väsymyksestä. 

Huomenna olisi tarkoitus päästä Essin kanssa hyppimään ja Barbilla mennään taas kevyttä kävelyä. Toivottavasti saadaan vain kenttä nyt lanattua ennen niin pohja olisi tasainen. Pitää myös hieroa Barbi piakkoin ja enemmän treenien alettua kunnolla, koska varmasti lihaksetkin alkavat menemään taas helpommin jumiin. Myös venyttelyt tulevat olemaan isommassa roolissa. Niin hyvä olo tällä hetkellä ja nyt vain toivotaan, että tämä epäonni olisi kääntynyt ja kaikki alkaisi taas rullaamaan.