lauantai 3. syyskuuta 2016

Kun unelmat käyvät toteen

Vaikka se vaatikin paljon työtä, aikaa ja hermoja niin kyllä
 - nyt saan kantaa koulutetun hierojan titteliä!


Huh. Rankka viikko takana tai jos voisi sanoa niin aika rankka vuosi takana. Noin vuosi sitten tulin Tanskasta Suomeen ja muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle urheiluhierojaksi. En tiennyt mitä tulevaisuus toisi tullessaan ja miten palaset tulisi loksahtamaan paikalleen. Jännitti muuttaa uuteen paikkaa - paikkaan, josta en oikeastaan tuntenut kunnolla ketään aluksi. Uusi koulu oli sellainen asia, joka laittoi sydämen ainakin lyömään muutamat kerrat kovempaa. Helppoa koulu ei todellakaan ollut ja lukuisia tunteja kului lukiessa papereita ja ollessa töissä. Se oli rankkaa, mutta myös todella antavaa. Koulun aikana tuntui, että kasvoin aika paljon myös ihmisenä. Pääsin tutustumaan ihan huikeisiin ihmisiin niin koulussa, kuin asiakashieronnoissa. Haasteita riitti ja niitä tulee aina tällä alalla riittämään - et ole koskaan valmis ja se saa haluamaan kehittyä lisää. Tämä sama asia on kyllä myös ratsastuksessa.

Tästä oli kauan arki tehty: koulua, asiakaspalvelussa olevat (tee)tauot ja koulun anatomia.

Näytöt olivat hyvin stressaavia - paljon pahempia, kuin yo-kirjoitukset x4. Se stressin määrä oli itselläni ainakin hyvin uuvuttava ja jokaisesta huomasi sen jännityksen ja ahdistuksen. Tentattiin asioita, vahdittiin tarkkaan ja sai todella olla aina valmiina mennä tekemään uutta asiaa. Ensimmäinen näyttö oli Kauhajoella, mutta kaksi muuta Tampereella. Öitä tuli vietettyä hotellissa ja tallattua Tampereen katuja edestakas. Asiakkaat olivat ihania ja itse nautin paljon siitä, että pääsen tapaamaan uusia ihmisiä, tutustua uusiin lajien harrastajiin ja auttamaan. Kun työnsä jäljen huomaa niin tuleehan siitä erittäin hyvä olo. Asiakkaat näytöissä antoivat myös aina palautteen hieronnan jälkeen paperille, jotka jaettiin meille viimeisenä päivänä. Kyllähän sitä jännitti, kun ei voinut olla varma mitä lapussa lukisi. Sain olla kyllä erittäin iso hymy naamalla lukea niitä ja ei olisi edes uskonut saavansa jokaiselta niin hyvää palautetta. ♥

Vaikea uskoa, että tämän vuoden loputtua olen saanut itselleni 3 uutta ammattia. Olen jo nyt valmistunut Personal Traineriksi, koulutetuksi hierojaksi ja marraskuussa sitten hevoshierojaksi. Huhhuh. Vielä on töitä jäjellä ja hevosienkin puolelta paljon on opittavaa. On silti helpottavaa, että nyt yksi iso kivi on vierähtänyt sydämeltä ja olo on paljon rauhallisempi. Nautin tästäkin hommasta niin paljon ja se todella tekee minut onnelliseksi. Aion kouluttautua varmasti jatkossa lisää - etenkin akupunktio niin hevosille, kuin ihmisillekkin kiinnostaa. Olisikin saatava nyt selville mahdolliset tulevat kurssit ja koulutukset.

"Etene pelotta uneksi ja luota: haaveista voi tulla totta"

Nyt edessä on uusia haasteita, joita kohti mennään. Luvassa on myös tulevalle vuodelle aikamoisia muutoksia myös hevosten parissa, jos suunnitelmat menevät edes hieman siten, kun on ajateltu. Uskon, että teistäkin aika moni tulee yllättymään, mutta ehkä ihan positiivisesti. ;) Jotta en enempää kiusaisi tällä arvuuttelulla niin en enempää asiasta (vielä) kirjoita. Lupaan heti laittaa tännekkin tekstiä tulemaan, kunhan asioihin saadaan lisää varmuutta. Muuten meidän hevosille kuuluukin oikein hyvää. Mitä nyt Barbi, jonka pitäisi vain tyytyä seisomaan ja syömään, meinaa ajoittain innoita liikaa. Kyllähän sitä nyt vähemmästäkin ärsyttää, kun kaverit ovat laitsalla ja itse joutuu olemaan tarhassa.

Huomenna olisi suunnitelmana mennä ensimmäistä kertaa nyt pellolle treenaamaan Essin kanssa - kuvia ja videoita toivottavasti saadaan todisteeksi. Kunhan nämä säät pysyisivät tälläisenä niin olisin varsin onnellinen. Hyvää viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti