perjantai 30. syyskuuta 2016

Pilatesta ja koulutreeniä


Uuden harrastuksen aloittaminen on aina jännittävää, varsinkaan, kun lajista ei vielä tiedä paljoa. Olen tosiaan aloittanut salin ja ratsastuksen ohella uuden harrastuksen, nimittäin klassisen pilateksen. Kuulin kurssista ystävältäni ja kiinnostus heräsi heti. Jooga ja pilates ovat kauan olleet mielessäni, mutta jotenkin niitä ei silti ollut sen tarkemmin ajatellut. Kurssi oli vasta alkanut ja siitä oli pidetty vasta yksi tunti, eikä kaikkia paikkoja oltu vielä viety. Niinpä pari minuuttia asiaa pohdittuani menin ilmottautumaan kurssille. Pari päivää ennen oli pakko salilla vähän purkaa pientä jännitystä, joka oli alkanut hiipiä mieleen. Eilen pidettiin ensimmäinen tunti ja voi vitsi oli hauskaa. Erittäin hyvä laji kyllä ratsastajillekkin, koska töitä tehtiin kunnolla syvillä lihaksilla. Se oli myös paljon ajatustyötä, mikä tietenkin aina on plussaa. Tunti meni todella nopeasti ja mukava hikikin tuli päälle - ja kyllä, tänään on tuntunut vatsalihaksissa.


Essin kanssa ollaan treenailtu koulua ennen näitä sateita ja keskiviikkona kokeiltiin yksiä kankia sille. Viimeksi olin mennyt kangilla varmaan vuosi sitten sillä, joten tämä oli pieni kokeilu. Kuolaimet olisivat saaneet olla aavistuksen isommat, mutta ne eivät kuitenkaan hanganneet suuta tai häirinneet Essiä. Se meinasi olla hieman jännittynyt alkuun etenkin ja työskentelin kauan ympyröillä taivutellen ja jumppaillen. Tällä kertaa aloitin käynnin jälkeen heti laukassa, koska silloin sain Essiä nopeammin rennoksi, kun ravissa se voi alkuun jännittää. Tämä vaikutti olevan hyvä päätös, koska Essi tuntui heti rennomalta. Verkkojen jälkeen aloin taivuttelemaan lisää ja tein pieniä väistöjä. Otin jalustimet kaulalle, että pääsin vielä paremmin Essin ympärille. Jatkoin vastalaukkoja tehden, jolloin sain Essiä suoristettua ja ratsastettua paremmin läpi.

Lopuksi tein kahdeksikolla pientä avoa ja sulkua, joissa näki Essin vertyneen paremmaksi. Treeneistä tuli vain muutamat videot saatua ja nekin laukasta, joten kooste treenistä on suhteellisen lyhyt. Käytiin pellolla hieman kävelemässä ja tarkoitus oli ottaa pari kuvaa yhden kauniin puun vieressä, mutta Essi oli hieman eri mieltä - sitä ei nyt huvittanut poseerata, joten aika nopeasti jatkettiin matkaa. 

 "Hymyile niin ne ei tiedä, että sun hevonen ei jaksaisi poseerata ja kulkee takaperin"

Loppuunhan on aina hyvä kertoa ilouutiset ja tällä kertaa ne ovat..tittidii...sunnuntaina olisi tarkoitus mennä Barbin selkään! Kyllä, nyt on kulunut reilu 2kk lomaillen ja nyt alkaa kevyesti liikkuminen. Hitaasti, mutta varmasti tulee olemaan mottona. Ensimmäisenä kertana menen käynnissä vain pienesti taivutellen ehkä max. 20 min. Se on kyllä jo kauan ollut sitä mieltä, että on jo kunnossa..Pari päivää sitten se mm. leikki keinuhevosta ja rooli onnistui kyllä hyvin, jos niin voi sanoa. Tätä roolia ei vain tule harjoittaa sunnuntaina, kiitos.


Huomenna luvassa mahdollisesti estetreenit, jos kenttä on vain kunnossa!

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Vuosipäivän viettoa - 4 vuotta kimpassa


Tämän kuvan näkemisestä on kulunut nyt hieman reilu 4 vuotta. Se oli aikalailla rakkautta ensisilmäyksellä ensin videon perusteella, mutta pian myös kuvien. Kaikki "vaatimukset" täyttyi, mutta yksi asia sai miettimään ostoa pidempään. Nimittäin säkä, joka oli 163cm. Se oli melkein 5cm siitä mitä oltiin hakemassa, joten oli tuumailtava antaako periksi vai ei. Liikkeessä B näytti kyllä paljon isommalta ja neitillä riitti ponnua. Tuo kauniit pitkät jalat omistava 6-vuotias neiti ei tiennytkään mikä reissu sitä odottaisi. Matka Hollannista Suomeen sujui ongelmitta ja olihan se todella jännittävää nähdä oma hevonen ensimmäistä kertaa. En ollut kokeillut sitä ja se olisi voinut olla täysi uuno, mutta täytyy myöntää, että parempaa hevosta en olisi voinut saada. Se on yllättänyt meidät jokaisessa asiassa positiivisesti, ellei maastoilun jännittämistä lasketa. Meidän pieni prinsessa, joka kantaa loistavasti "Barbi" nimeään. Enää se Ken uupuu, mutta ehkä sekin jostain joskus tupsahtaa. ;)

Halusin pitää tämän postauksen lyhyenä ja lisätä tähän muutamia kuvia meidän vuosien varrelta. Kuviahan riittäisi esiteltäviksi, mutta laitan tähän nyt ne, jotka jollain tavalla ovat olleet merkittäviä hetkiä meidän reissussa. Ettei mentäisi liian imeläksi näiden tekstien kanssa niin lyheysti totean vain, että olen hyvin kiitollinen tästä karvaisesta neidistä (vaikka se joskus osaakin olla aika prinsessa ja huutaa tallissa, kuin palohälytin).


Nämä kuvat on otettu Barbin juuri saapuessa meille. Se ei paljoa uutta paikkaa jännittänyt vaan sinkosi heti syömään heiniä. Jos Barbi jotain on aina rakastanut niin ruokaa. Ensimmäiset valmennukset olivat...mielenkiintoisia. Kyllähän sieltä tuli parisen kertaa tultua alas, kun neiti oli hieman "keveä" liikkeissään ja energiaa oli matkojen jälkeen varastoitunut ihan mukavasti. Ristikot hypättiin, kuin 120cm esteet ja kuskin tuli vain näyttää suuntaa ja olla tekemättä mitään ylimääräistä. Pidätteet, kun meni läpi joskus vähän liiankin napakasti..


 Kilpailtiin kauan pelkästään esteillä vaikka nopeasti huomattiin, että kapasiteettia olisi myös kouluun. Väistöt vain oli iso ongelma alkuun ja kauan saatiin tehdä töitä, että ne alkoivat luistamaan. Liikkeet sillä oli näyttävät ja saivatkin sen olemuksen näyttämään "isommalta". Valmennuksista muistan hyvin esimerkiksi Piken kouluvalmennuksen, jossa B sai tehtyä ehkä 3 väistöaskelta, kun se ei vielä silloin tietänyt mitä sen kuuluisi tehdä. Barbi käyttäytyi aina niin esimerkillisesti kaikkialla, eikä turhaa stressannut. Voitettiin Koketin Pokaali, jossa oli siis este- ja kouluosuus. Taisi ne ollakkin ensimmäiset koulukisat meille.


Ei meidän matka ole ollut pelkkää pilvissä leijumista ja glitteriä, se nyt on selvää. Kisoissa on ollut hyviä hetkiä ja on myös tullut saatua iskuja naamalle (myös kirjaimellisesti). On ollut taukoja ja huonompia aikoja. Kuitenkin B tekee aina parhaansa mikä onkin siinä yksi kultaisimmista piirteistä. Tutustuminen voi oman aikansa ja aina siitä oppi jotain lisää. Koulukilpailuissa tuli joskus niitä"keveitä" askelia ja somia pyrähdyksiä. Välissä tuli aika, kun kilpailtiin ja keskityttiin enemmän kouluun ja palattiin vasta myöhemmin 110cm.> esteille. 


 Nämä kisat olivat meidän yksi kohokohta,kun B nappasi molemmista luokista hyvän sijoituksen 2-tasolla.


Yhteinen matka Tanskaan 2015 vuonna oli meidän ensimmäinen yhteinen matka ulkomaille ja B oli minun tuki ja turva. Sille pystyin puhumaan suomea ja se oli minulle niin iso asia. Tanskassa kilpailujen voittaminen koulukisoissa oli hienoa ja olin niin ylpeä Barbista. Tanskasta saatiin myös paljon oppeja ja päästiin kehittymään eteenpäin. Esteet jäivät silloin vähemmälle ja niille paluu alkoi kunnolla vasta Suomessa. Harmillisesti tämä kausi loppui meillä lyhyeen, mutta tälläistä elämä on hevosten kanssa - ikinä et voi tietää mitä päivä tuo tullessaan,



My horse's feet are as swift as rolling thunder 
She carries me away from all my fears 
And when the world threatens to fall asunder 
Her mane is there to wipe away my tears.
 ~Bonnie Lewis

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Miksi halusin hierojaksi?


En ole tainnut kertoa täällä ollenkaan miksi oikein aloitin hevoshierontakoulutuksessa tai muuten hierojaksi opiskelemisen, mikä on aika erikoistakin. Ehkä en vain ole huomannut asiaa sen paremmin aukaista ja olen keskittynyt lähinnä kertomaan kuulumisista ja muista seikoista. Tämä ala omalla tavallaan löysi minut jo kauan sitten, mutta tajusin sen vasta myöhemmin, että näinhän tämän kuuluikin mennä. Sen "oman alan" löytäminen on varmasti jokaiselle pieni kriisi, koska niin nuorena olisi tiedettävä jo mitä ja missä aikoo opiskella. Lukio on aika varma vaihtoehto, jos ei ole yhtään varma ammatista, koska silloin saa kolme vuotta lisää aikaa. Näin minäkin ajattelin, mutta vaati se vielä senkin jälkeen yhden välivuoden. Muutama vuosi sitten en ollut lainkaan varma mitä haluan tehdä ja olinkin hieman hukassa lukion loputtua ja tultuani ylioppilaaksi. Tämän kompensoinkin kovalla treenaamisella niin itsenäisesti. kuin monen hevosenkin kanssa ja paljon myös töiden tekemisellä. Miten sitten tajusin, että hieronta olisi minua varten?

2015 vuonna hain ennen kesää opiskelemaan muutamaan eri paikkaan. Matkailualalle ja Kauhajoelle koulutetuksi hierojaksi (urheiluhierojaksi) ja personal traineriksi. Matkailu siksi, että olen aina rakastanut ulkomailla käymistä ja ihmisten kanssa työskentelyä. Silti ennen pääsykokeita vain mietin, kuinka en oikeasti edes halua siihen kouluun. Matkailuala olisi vaikeuttanut huomattavasti omaa harrastamistani ja muutenkin ei se ollut mitä etsin. Hierojaksi hakeminen oli puoliksi valmentajani idea. Yhden rankemman valmennuksen jälkeen tuli puheeksi kouluun hakeminen ja muistan, kuinka se muiden kysely sai ihon kananlihalle ja stressaantumaan välittömästi. Hierominen ja personal trainerin hommat tulivat esiin ja kiinnostus heräsi. Olin kuitenkin jo kauan ollut kiinnostunut ihmisen hyvinvoinnista, ravinnosta ja treeneistä. Olin aina ollut kaveriporukan "hierojana" 12(?) vuotiaasta saakka, joten sinänsä kaikki tuntui järkeenkäyvältä.

 Hain netistä eri koulutuksia ja paikkakuntia, joista Kauhajoki tuli esiin. Samalla huomasin hevoshierontakoulutuksen samassa paikassa, joka oli oikea lottovoitto. Omia hevosia olin hierottanut säännöllisen epäsäännöllisesti ja ihaillut heidän tekemään työtä. Se, että joku pystyi auttamaan ja saamaan hevoseni voimaan paremmin pelkillä käsillä...vautsi. Siitä alkoikin jännitys Tanskassa elellessä, että missä sitä olisikaan takaisin Suomeen saapuessa.


Tuloksien saavuttua alkoikin kova valmistelu tulevaan. Tanska oli täydellinen ajoitus, jonka aikana sain niin paljon lisää varmuutta ja uusia kokemuksia, jotka antoivat uskoa tulevaan. Muistan ajatelleeni pt:n roolista, olisinko nyt tarpeeki hyvä, mitä jos en ole? Siinähän se itu olikin, että kukaan ei ollut valmis pt. Joillakin oli ehkä aiempaa kokemusta, kuten liikunnanohjaajana olemisesta, mutta kaikilla oli sama matka edessä. Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat pahimmat. Anatomiaa tuli korvista jo ulos ja päänsäryt valloitti iltaisin. Siitä se sitten alkoikin tasoittumaan ja meillä oli aika huippu porukka kasassa. Fun fact: ennen koulua en ollut itse käynyt kertaakaan hierojalla.


Taikakädet, jotka saisivat niin ihmiset, kuin hevosetkin voimaan paremmin. Niitä minä janosin ja sen vuoksi tein töitä. Aluksi anatomia oli vaikeaa ja muistan meidän kysyneen vanhemmilta opiskelijoilta "kuinka sä voit muka tuntea niitä jumeja...mistä sä erotat onko lihas vaan treenattu vai jännittynyt?". Toisiamme hieroessa välillä saattoi tulla turhautunut olo, kun kädet oli niin "tyhmät", miksei ne tunteneet? Kuitenkin lukuisten ja vielä lukuisten hierontojen jälkeen huomasikin, että alkoi huomaamaan erot. Tunsi lihaksen koostumuksen, löysi kireät kohdat..kädet kuin alkoivat hakeutumaan näille alueille. Pienistä "ahaa-elämyksistä" muodostui pian isoja hetkiä. Lopuksi sitä huvitti jopa se, kuinka aiemmin ei ollut löytänyt tätä käsien "taikaa". Niistä oli tullut, kuin toiset silmät, joilla näki vain ihon alle. Alkoi huomaamaan, kuinka psyykkiset asiat, kuten stressi vaikutti fyysisesti lihaksiin ja sama toisinpäin. Harva meistä voi henkisesti todella hyvin, jos on ihan jumissa. Tätä voidaan myös ajatella hevosten kohdalla, jota moni ei ota huomioon.  

Anatomian opittua oli kaikki tietenkin helpompaa ja osasi hoitaa lihaksia eri tavalla. Hevoshieronta alkoi hieman myöhemmin, kun olin jo käynyt yhden näytön läpi. Siksi olikin helpompaa päästä sisään hevosen anatomiaan, koska käsitteet olivat samoja, lihasten nimet olivat melkein kaikki samoja. Täytyy myös mainita meidän porukasta - jestas mitä ihmisiä. Alusta asti meillä oli niin hyvä ryhmähenki ja jokainen tuo ryhmään jotain. Harmittaa, että osa on niin kaukaa, että näkee vain viikonloppuisin kursseilla. Näiden ihmisten kanssa sai aina oppia lisää ja tiimi puhalsi samaan hiileen. Aluksi hevosia hieroessa oli se pientä hakemista vaikkakin otteet ja muut olivat tuttuja ihmisten hieromisesta. Lisäksi lihaksen rakenne ja jumit olivat helpompia paikantaa, kuin olisi ollut ihman aiempaa hieromista. Erilaisten hevosten ja hierottavien vaivojen jälkeen tuli varmuutta sekä halusi oppia vain lisää ja lisää - mikään ei ollut tarpeeksi (eikä ole vieläkään).

Kuvahaun tulos haulle masseur quote hand eyes

Valmistuttuani koulutetuksi hierojaksi nyt syksyllä voin vain todeta, että paljon on vielä opittavaa vaikka paljon onkin opittu. Kuten opettajammekin sanoi, "koskaan tässä ammatissa ei tule valmiiksi'' ja tämä saakin vain haluamaan oppia lisää. Pt:n hommiin en ole keskittynyt yhtä paljon tällä hetkellä, mutta uskon keskittyväni myös niihin enemmän tulevaisuudessa. Ihmisiä ja hevosia on niin paljon erilaisia ja jokaisella on omat ongelmansa. Jokainen hevonen on pieni mysteerinsä, johon minä etsin avaimia sen kehosta. Aina yhtä mielenkiintoista ja jokaisella kerralla sitä oppii itsekkin lisää. Enää hevoshieronnasta on kaksi kurssiviikonloppua jäljellä ja tänään tein hevosesta anatomian kokeen, josta arvosanaksi tuli 9½, lisäksi pidin esitelmän Cushing taudista, joka meni ihan mukavasti. Seuraavalla kerralla on viimeinen koe ja sitten kurssi on taputeltu niiden osalta. Huhhuh.

Tulevaisuuteen minulla on paljon suunnitelmia. Haluan kouluttaa itseäni lisää ja pidemmälle. Uudet erilaiset hoitomenetelmät, kuten laser ja lpg-hoidot kiinnostavat paljon. Samoin akupunktio niin hevosille, kuin ihmisillekkin olisi hienoa päästä oppimaan. Tietoa riittää maailmassa ja sitähän täällä itseen yritetään kerätä. Uskon oppivani paljon lisää ulkomaillakin ja tekeväni myös näitä töitä siellä. Siitäkin tämä työ on mukavaa, että se kulkee kirjaimellisesti aina mukana. Kädet on työvälineet ja samalla silmät.

Tämä ala tuntuu omalta ja kaikki ne palautteet ovat saaneet hymyn niin monta kertaa kasvoille. En olisi uskonut tätä yli vuosi sitten sanovani, mutta olen tainnut löytää sen yhden asian, joka ainakin on tehty minua varten.

I'm not a healer and 
I'm not a doctor, 
he would say, 
I'm just a mechanic.
- Lauren Berry

torstai 22. syyskuuta 2016

Mihin maahan haluaisin töihin?

Kysymyspostaukseen tuli ihan mukavasti kysymyksiä, joihin tässä postauksessa löytyykin vastaukset. 


Millaisia ihmisiä ihailet?  
  -Ihailen monenlaisia ihmisiä ja arvostan aika pieniäkin piirteitä. Ihmiset, jotka tietävät mitä haluavat ja tekevät kaikkensa unelmiensa saavuttamiseksi - ne joilla  on kunnianhimoa. Ihailen myös niitä, jotka uskaltavat olla aina itsensä ja seisovat sanojensa takana. Myös kiltteys, avoimuus, sosiaalisuus sekä pelkkä hymyileminen on ihana piirre. Unohtamatta valmentajia ja tukijoukkoja, jotka ovat valmiina aina uhraamaan omaa aikaansa ja omistautuneesti ovat auttamassa - nöyrä kumarrus heille.

Yksi lempikuva tältä vuodelta? 
-Nämä on aina hankalia, koska kuvia tulee otettua aina niin paljon..Oli pakko aika summissa valita, mutta tämä on kyllä yksi suosikki.


Haluaisitko hypätä benjin? 
-Kyllä! Melkein Solareilla meninkin hyppäämään, mutta se sitten hieman jäi. Varmasti aion hypätä, jos tilaisuus tulee kohdalle.

Oletko muuttunut vuoden aikana, miten ja miksi?
-Jokainen muuttuu varmasti ainakin jollain tavalla vuoden aikana. Itse koen olevani  nyt vielä itsevarmempi, rohkeampi, avoimempi ja toki koulun myötäkin viisaampi. Olen ollut enemmän tekemisissä uusien ja erilaisten ihmisten kanssa koulunkin kautta. 

Lempiruoka?
 -Oon aina ollut huono kertomaan lempiruokaa, koska en omista mitään sellaista kunnollista, jota miettiessäkin tulisi vesi kielelle. Suosikit tällä hetkellä on niin yksinkertaisia, että melkein hävettää..:D Riisikakut+maapähkinävoi+banaani on yksi niiin hyvä combo.


3 tavoitetta, jotka ainakin haluat saavuttaa?
-Matkustaa paljon ja tavata uusia ihmisiä+ paikkoja. Menestyä hyvin  kilpailuissa ja päästä kehittymään. Myös se oman firman perustaminen on iso haave tulevaisuuteen.

Uskotko kohtaloon?
 -Uskon, mutta uskon myös siihen. että unelmiensa vuoksi on tehtävä kovasti töitä, eikä onni kotoa tule hakemaan, 

Haluaisitko kolmannen hevosen? 
-Voisihan se ihan mukavaa olla, kunhan kaikki järjestelyt olisi sitten hoidossa.



Minne maahan haluat töihin?
 -Hollanti, Saksa, Irlanti, Espanja...skaala on laaja. 

Teetkö usein videoita, minne? 
  -Youtubeen kyllä ja meidän kanavan löytääkin esimerkiksi tuosta sivulta. ( *kanava*)

Käytätkö snapchattia? 
 -Myönnän olevani aika addiktoitunut ja melkein päivittäin sieltä jotain löytyy

Kauanko on kulunut aikaa ensimmäisestä hevosen selkään noususta? 
-Hmm..pian varmaan 17-vuotta. 

Hauskin muisto ratsastus-vuosilta?
  -Näistähän voisi kirjoittaa vaikka kirjan ja on melkein mahdotonta sanoa vain yhtä. On tullut lennettyä 2x melkein samaan puuhun shettiksellä, singottua pää edellä vesiesteen mutaan (olisi voinut käydä aika huonostikkin, mutta onneksi säikähdyksellä selvittiin),  kaaduttua hevosta kiinniottaessa yhdessä sen hevosen kanssa...Aina siinä tilanteessa ei ehkä ole naurattanut, mutta jälkeenpäin senkin puolesta. 


Montako eläintä sinulla/teidän perheellä on ollut vuosien aikana, mitä?
   -Meillä on ollut aika eläintarha vuosien aikana. On löytynyt yli 10 gerbiiliä, 4 tai 5 marsua ja valkoinen villakoira ennen nykyistä. Tällä hetkellä löytyy 3 hevosta, käärme, koira ja kissa. 

Mitä kaipaat tällä hetkellä? 
-Monia kavereita, jotka asuvat kaukana. Lisäksi matkustamista ja kilpailuja.

Mitä someja käytät? 
 -Snapchat, facebook, instagram, youtube - noissa tulee eniten pyörittyä. 



Kuvaile hevosiasi kolmella sanalla. 
Primm: Omalaatuinen, varovainen, valikoiva.
Essi: Kuumakalle, rakastava, voitontahtoinen

Barbi: Prinsessa, taitava, lapsenmielinen

Aiotko kirjoittaa blogiin, jos lähdet ulkomaille?
-Ehdottomasti aion. Ihan samalla tavalla, kuin Tanskankin reissulta kirjoitin. :)

Miksi aloitit bloggaamisen?
-Olen tähän joskus aiemminkin vastannut. Kaikki alkoi varmaan siitä, kun halusin siirtää treenitiedot koneelle ja samalla säilöä kuvia paremmassa järjestyksessä. Olin kauan kirjoittanut vihkoon treeneistä, mitä tein ja miten meni. Ensin kirjoitin yksityistä blogia, mutta pian aloitin julkisen kirjoittamisen, koska olin nähnyt muutamilla tutuilla sellaisen olevan. Sille tielle ollaan sitten jääty.



Millainen olisi unelmiesi hevonen(taso, rotu, luonne, ikä yms.)?
-Kuten on varmaan huomattu, meillä kaikki hevoset ovat melkein väriltään toistensa kopioita (sattumaa?). Barbi on aikalailla unelmieni hevonen, siksi sen valitsin kaikkien joukosta. Toki ei sekään täydellinen ole - mm. säkää olisi saanut olla ainakin 5cm lisää. Eli unelmien hevonen: tumma, valkoisilla sukilla ja päämerkillä. Hieman tulinen, iso kapasiteetti esteillä (tasoltaan voi olla jo 120-130cm (riippuu iästä) ja siitä vielä riittäisi ylös, hyvät ja näyttävät liikkeet ja kapasiteettia myös koulussa, maastovarma, rakastaisi työskentelyä ja omistaisi voitontahtoa, miellyttämisenhaluinen, säkä reilu 167cm, pitkät jalat, loiva lapa, kaunis runko ja tasapainoinen. Helppo hoitaa, sopivan haastava ratsastaessa, omistaisi sitä luonnetta tiettyyn rajaan asti. Pysyisi aidoissa ja kaikki olisi mukavaa tehdä sen kanssa. Tietenkin ei voi unohtaa, että se olisi täysin terve, vahva luinen ja lihaksikas. Ikää 7-12v. Barbi on esimerkiksi nyt aika loistavassa iässä  (10v). Rodulla ei ole niinkään väliä, pv:t nyt on eniten se oma juttu ja olen tykännyt paljon kwpn:nistä ja koulupuolella tanskalaisista puoliverisistä. Siinä onkin jo muutamat kohdat täytettäväki.

Millainen olisit itse hevosena?

-Hauska kysymys. Olisin varmaan aikalailla Essin ja Barbin sekoitus, ripauksena Primiä. Olisin voitontahtoinen ja en ehkä kaikkein yksinkertaisin, mutta oikean ratsastajan kanssa olisi selvät sävelet. Sopivasti tammamainen, mutta myös hieman hiljaisuudestakin nauttiva. Ruuan kanssa Essin kaltainen eli valikoiva, eikä aivan kaikki menisi suusta alas. Maastossa haluaisin laukata läpi peltojen ja hypätä metsätiellä kaikkien tukkienkin  yli. 


Muuttuisiko elämäsi, jos lopettaisit bloggaamisen?
-joutuisin palaamaan vihkoon kirjoittamiseen, joka voisi ajan kanssa turhauttaa. Aikaa voisi olla enemmän ja ei varmaan tulisi kuvattua tai tehtyä videoita samalla tavalla. Voisi siis sanoa sen muuttuvan omalla tavallaan.

Mitkä ovat top3 suosikkiblogisi?

-Hiljattain on ollut vähän hiljaista tuon lukemisen osalla, mutta voin tähän laittaa pari suosikkiani, joita tykkään aina selailla ajan kanssa. Voisin ehkä kaivata uuttakin lukulistalle, joten paljastakaa ihmeessä omiakin suosikkejanne!
          *Sophia Backlund
     *
Jillan blogi
         

Millä eri bloggaajien hevosilla haluaisit päästä ratsastamaan?
-Tähän voin sanoa saman vastauksen, kuin joskus aiemmin -Sophia Backlundin Hilton olisi varmasti upea kokemus.

Missä aloitit ratsastuksen?
-Alavuden Ratsastuskoulussa yhdessä siskoni kanssa. 

Entiset kisakumppanit

Millainen Barbi olisi ihmisenä? Entä Essi?
-Ne olisivat kyllä varmasti hyvin mielenkiintoisia henkiköitä..Aloitetaan Essistä: Uranainen, joka pitäisi huolen, että kaikki menee hänen mukaansa. Iso bisnes, tunnettu ja ei juuri jaksaisi pyöriä miesten seurassa - jos pyörisi niin se olisi yhtä härnäämistä. Suuret muurit ympärillä ja vaatisi aikaa saada se luottamaan kunnolla toiseen. Paljon tuttuja, vähän oikein läheisiä ystäviä. Urheilullinen, mutta ruoka maittaisi - kilpailisi kaikessa ja kaikkien kanssa. Äkkipikainen, korkkarit kopisten kulkeva kaunotar.

Barbi: Kaikkien kaveri, pieni prinsessa, joka ei aina miettisi asioita loppuun. Haluaisi miellyttää muita ja siksi ei aina sanoisi mielipiteitään ääneen. Tykkäisi kilpailla, mutta ei suuttuisi häviöstä. Mököttäisi, jos ei saisi tarpeeksi huomiota ja olisikin monesti esittämässä hieman blondia sitä saadakseen. Kaikkien miehien ihannoima ja samoin monen naisen - josta Barbi olisi omalla tavallaan tietoinen, mutta pieni epävarmuus löytyisi taustalta. Sellainen "humppajumppa pumppipamppi" neiti, joka olisi lahjakas samalla vähän kaikessa mihin ryhtyykään.



Kiitos vielä kysymyksistä!

tiistai 20. syyskuuta 2016

Maastoesteitä toisesta kuvakulmasta


Kuten lupasin edellisessä postauksessa - nyt luvassa videota toisesta kuvakulmasta kypäräkameran sijaan. Voi olla ihan hauskakin katsoa ensin kypäräkameran video ja nähdä rata "minun silmin" ja seuraavaksi ulkopuolisen. Linkki kypäräkameran videoon ja edelliseen postaukseen, jossa tarkemmin kirjoitin meidän treeneistä. Vieläkin niin hyvä olo tuosta treenistä ja täytyy vain myöntää, että on mulla aika kiva hevonen. Pitäisi vain useammin päästä tuonnekkin, koska Essi oli niin onnellinen esteitä hyppiessään ja vedessä polskiessaan. Vaikka se tykkääkin myös rataesteistä paljon niin kyllä sen huomaa, että sen "virallinen" elementti on maastoesteet. Meillä on tallinkin lähellä hyvät maastot, mutta esteet puuttuu. Halukkaita rakentajia ja purkajia? Voi ilmoittaa itsensä välittömästi minulle. :D


Seuraavana päivänä treeneistä tehtiin kevyt palauttava treeni maastossa. Lähinnä käyntiä ja ravia metsän reunalla. Huomasi kyllä, että Essin kenttähevonen oli herännyt enemmän henkiin, koska pienikin ylämäki meinasi saada sen innostumaan.."mennään jo, mennään jo! Laukataan!". Siinä sitten olet kertomassa, että ei, nyt vaan palautellaan. Essistä maastolenkki ei ole maastolenkki, jos ei saa edes ylämäkiä laukata. Julma omistaja, kun kieltää toiselta hauskanpidon. Eilinen päivä olikin sillä täysin vapaa ja se sai nauttia Primin kanssa laitumella. Barbi saa edelleen luvan tyytyä tarhassa syömiseen, mutta sillekkin on kyllä nypitty erikseen säkillinen vihreää päivittäin

Loppuun vielä muutama kuva videolta:
Reki
Vesieste (ja vesipeto)
Tämän jälkeen olikin jyrkät ylämäet, jotka Essi vain painoi menemään.

Tänään luvassa Essillä juoksutusta ja itse pääsen suuntaamaan kasvohoitoon. Ensimmäinen kerta ja innolla odotan! Ilta meneekin muissa maisemissa ja huomenna olisi tarkoitus tehdä koulutreeni kentällä. Olen myös miettinyt nyt Barbin kanssa jotain maastakäsin touhuamista, että saisi sille lisää mielekkyyttä päiviin. Se on jo muutenkin päässyt kentälle syömään ja piehtaroimaan, eikä se onneksi ole ruvennut riehumaan. Haluaisi sille kuitenkin jotain keksiä, kun vielä normaaleja treenejä ei voida tehdä.

Hyvää alkanutta viikkoa!

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Maastoesteillä! +kypäräkamera

Kyllä, v i i m e i n päästiin yhdessä Essin alias konkarin kanssa Alavuden maastoesteille. Eihän sitä odoteltukaan, kuin melkein puolivuotta vuoden. Mutta voi, että mikä ilma ja mikä fiilis siellä taas tuli. Olo oli niin vapaa ja Essi suorastaan säkenöi onnesta - kuskin hymyn näki myös aika suurena. Oli niin kauniin näköistä, kun aurinko paistoi puiden väleistä ja oli sopivan lämmin, eikä meteliäkään ollut ympärillä. Materiaalia tuli saatua niin kameralla, kuin kypäräkameralla! Välillä kypäräkamera meinasi heilahtaa hypyissä, koska ei ollut sne ihmeemmin kiinni, mutta kyllä se aika hyvin sai meidän menoa taltioitua. Jotta tästä postauksesta ei tulisi liian täynnä oleva, tulen lisäämään  maasta kuvatun videon erilliselle postaukselle. Voin vain heti alkuun todeta, että pirun hauskaa oli niin minulla, kuin Essilläkin. Taas sen näki, että kenttähevosen sydän lyö aina maastoesteillä aavistuksen kovempaa.

Kerettiin hyvin kiertämään koko rata ja hypätä kaikkia esteitä, eikä mikään ollut Essille ongelmana. Yllätykseksi se ei nyt edes kuumunut niin paljon, vaan rauhoittui hyvinkin nopeasti esteiden jälkeen. Aloitin verkkailemalla Essiä käynnissä ja ravissa ympäri kunnon polkuja. Essi oli odottavainen ja silmäili jo esteitä, kuin kysellen koska hypätään. Laukkailin tehden ympyröitä sopiviin paikkoihin ja taivuttelin Essiä eri suuntiin. Hyvien lämmittelyjen jälkeen annoin sen hetken huilata ja tultiin sitten ensimmäistä (vakio) estettä, tukkia muutamaan kertaan. Essi odotti hyvin ja pystyin koko ajan vaikuttamaan siihen. Sen jälkeen jatkettiin suoraan portaille, jotka Essi suoritti, kuin olisi aina ollut niitä hyppimässä. Ei siis ongelmia ja kuski sai vain nauttia menosta ja näyttää suuntaa.


Tultiin portaita ylös ja alas pari kertaa, josta jatkettiin jälleen eteenpäin. Seuraavana vuorossa oli isoimmillaan oleva reki, jolle toin ensimmäiselle kerralla Essiä itse varoen. Toisella kertaa laskin vain askeleita ja hypystäkin tuli hyvä. Essi oli niin tyytyväisen oloinen itseensä sen jälkeen, että ihan nauratti. Siitä jatkettiin seuraaville esteille, jotka oli pieni koivupysty ja Brasialainen(?). Ne tultiin vain kerran, koska hypyt oli hyvät, eikä niissä ollut mitään erikoista. Lähdettiin kävelemään mäkeä kohti monttua ja siellä meitä ensimmäiseksi odotti iso hauta. Nyt haudan päällä ei ollut tukkia, joten se ei ollut yhtä haastava. Essi suoritti tämänkin esteen ilman pienintäkään epäröintiä - näkikö se koko hautaa vai sokaisiko sen intohimo...tai aurinko?

Välillä on hyvä vain nauttia maisemista

Siitä mentiin toisille portaille, jotka tultiin ylös ja alas. Ne olivat jyrkemmät ja alasmennessä Essi aluksi kyseli, haluanko minä todella ne alaskin. Siitä se kuitenkin lähti niitä laskeutumaan ja näytti, että este ei ole hidaste. Seuraavana oli vuoroksi alaspäin hypättävä raidallinen este, josta jatkettiin portaikolle ja siitä laatikolle. Ne suoriutui hyvin ja kontrollikin pysyi. Viimeiselle esteelle en meinannut saada itse paikkaa nähtyä, mutta kyllä sekin siitä ylittyi. Tulin myös erilaisella linjalla toisen esteen ja Essi ei turhia kysellyt.


Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä - vesieste. Tuo Essin suuri rakkaus, intohimo ja pelikenttä. Se ei kysellyt tai turhia aikaillut vaan hyppäsi suoraan sinne ja laukkasi toiselle puolelle. Tultiin tämä pari kertaa ja hetken annoin välissä sen vain polskia (lue: kuopia) ja nautiskella. Lopuksi oli hetki, jota Essi oli jo odotellut sekä meinannut jo toteuttaa välillä. Nimittäin ylämäki. Niitä Essi melkein palvoo ja se rakastaa tykittää ne menemään. Tultiin siis vesieste, pysty, ylämäki ja sen perään oleva vielä jyrkempi ylämäki. Oli hauska huomata, kuinka Essi muisti niin hyvin toisenkin ylämäen ja otti vauhtia. On ne kyllä niin raskaita tulla ja maitohapoille mennään loppuvaiheessa. Siihen olikin hyvä lopettaa ja tehdä loppuverkat. Niin iloinen olo oli tuon kaiken jälkeen.

Maastoesteet+kenttähevonen=iso sydän. 

Toivottavasti tykkäsitte, seuraavassa postauksessa tulee olemaan reissulta toisenlaista materiaalia. Kannattaa siis pysyä kuulolla niin täällä, kuin youtubessakin. ;)

perjantai 16. syyskuuta 2016

Polkee polkee, jaksaa jaksaa!


Joskus sitä vain joutuu tekemään melkein parin tunnin treenit - eilen oli sellainen päivä. On myös sellaisia päiviä, kun sitä menee ja poistaa juuri loppuun kirjoittamansa postauksen ja joutuu aloittamana alusta. Niin, päiviä on monenlaisia ja eilen ei hyvältä näyttänyt. Toisaalta pääsin nyt analysoimaan treeniä kahteen kertaan tätä kirjoittaessa, joten kai tästä ihan positiivisiakin asioita voi löytää (haha).

Eilen menin Essillä aivan aamusta kentällä pitkän ja raskaamman koulutreenin. Kyllähän sen huomasi, että hetkeen ei olla keskitytty kunnolla koulukiemuroihin ja sain nähdä E:n kanssa pitkän työn, että kaikki nappulat alkoi asettua paikalleen. Aluksi työskentelin kauan käynnissä, pyrkien saamaan Essiä rentoutumaan niskasta ja taipumaan. Oikeassa kierroksessa se meinasi heittää vasenta lapaa pihalle ja teinkin sen kanssa hieman väistöjä vastasuuntaan ja pyörittelin sitä ympyrällä vaihdellen asetusta. Oikean kierroksen alkaessa sujumaan oli vuorossa vasen, johon tein samat tenput. Sain työskennellä jalan kanssa aika napakastikkin ja pyrin saamaan sitä kautta Essin kevyemmäksi edestä. Ravissa jatkettiin ympyröillä ja kiemuraurilla tehden aina siirtymisiä väliin.

Kuvahaun tulos haulle charlotte dressage quote

Charlotte Dujardin on huikean upea ratsastaja ja hänen työskentelyä sekä oppeja on ollut hyvä ottaa mukaan omaankin ratsastukseen. Essin kanssa on hyvin tärkeää päästä vaikuttamaan jalalla, koska muuten se voi vain jännittyä ja vastustella. Varsinkin meidän matkan alussa oli hankaluuksia vaikuttaa Essiin, kun tuntui, että se ampaisee kuuhun, jos siihen koski vähänkin liikaa jalalla. Valmennuksissa sitten paneuduttiin tähän ja muistan etenkin yhden meidän valmentajan vain kehottaneen asettamaan jalat kunnolla ympärille ja vaikuttamaan,  Eilenkin sain tätä neuvoa noudattaa, mutta lopuksi sain jopa ottaa jalkoja irti, että E _liikkuisi_eteen. 

Laukassa työskentely oli jopa helpompaa ja Essi pysyi hyvin samassa tempossa. Tein pieniä väistöjä siinäkin ja ympyröillä pientä avoa. Siirtymiset laukasta käyntiin sujui mutkitta, mutta raviin siirtyessä meinasi Essi jäädä hieman hätäiseksi. Hengähdystaukojen jälkeen oli Essillä aina hyvä fiilis jatkaa treeniä. Pääsin vaikuttamaan siihen hyvin myös vastalaukoissa ympyröillä, eikä se kertaakaan edes yrittänyt vaihtaa laukkaa (!). Jännittyä se meinasi helposti ja sain hakea siihen aika kauan pehmeyttä. Siihen olin tyytyväinen, että se ei kertaakaan kiihtynyt. Lopussa oli väistöt jo paljon paremmat ja Essi oli paljon elastisempi. Treenit kesti normaalia pidempään ja hiki tuli, mutta hyvään oli mukava lopettaa. Treenin alussa ei aivan ollut se "kaikki on ihanaa, helppoa ja sydämiä lentelee vain ilmassa"-oloa, mutta niinhän se on, että jokainen päivä ei voi olla hyvä. Pari kertaa tuli kaivattua B;n selkään, mutta kyllä se siitä lähti menemään.


Olen muuten miettinyt, että kokeilisin Essille pakaralihasten kinesioteippausta, koska olen huomannut sen siirtävän niiden tehtävän muille lihaksille. Aiemmin en ole niitä hevoselle tehnyt, mutta ihmiselle kylläkin. Ajatus siinä on sama ja samat säännöt pätee. En siis näe, että teippauksen kokeilemisesta olisi mitään haittaa. Pientä aktivointia lihakseen ja kokeiluun, Lisäksi niissä on ollut arkuutta ja samoin hieman selässä, joka on täysin estepenkin syytä. Nyt onkin vaihtunut väliaikainen hieman vanhempi penkki alle, joka istuu kyllä paremmin - minä en vain osaa/pysty/kykene istumaan siinä laukassa kunnolla. Se tuntuu niin epävakaalta, että voisi kellahtaa ympäri, kun kokeilin sitä maastossa. Ihanaa tämä satularumpa. Eilisen treeneissä oli selässä muuten B:n koulusatula, joka oli yllättävänkin hyvä.


keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Mitä hevoselta tulisi tutkia päivittäin?

Meillä monella on oma/omia hevosia, joiden kanssa päivittäin ollaan tekemisissä. Ruokinta, hoito, tarhaus, siivoaminen...kaikki nämä asiat hoituvat rutiinilla, ellei hevonen sitten ole täysihoidossa, jolloin itse ei näitä suorita. Paljon puhutaan, kuinka pitäisi oppia tuntemaan oma hevosensa niin hyvin, että huomaa pienestäkin merkistä, että nyt kaikki ei ole kunnossa. Siksi tallilla käyminen ei saisikaan olla pelkää treenaamista, vaan hevosen kanssa tulisi viettää aikaa ja tutustua siihen. Luottamus kasvaa molemminpuoleisesti ja alkaa tietämään millainen se oma hevonen on, miten se käyttäytyy, miten se reagoi. Jokainen hevonen on yksilö, eikä kaikki säännöt päde kaikkiin. Esimerkkinä voisi käyttää Barbia, joka saattaa joskus vain istuakkin piehtaroinnin jälkeen hetken, mikä on sille normaalia, kun taas muille se voisi olla merkki jostain muusta.


Hevoshierontakurssilla käytiin edellisellä kerralla läpi mm. asioita, joita tulisi käydä päivittäin läpi omalla hevosella. Osa listan asioista on muodostunut jo tavaksi, eikä sitä välttämättä edes ajattele tutkimisena. Voin itse myöntää, että osa listan asioista (niitä on 18) oli itselle uusia, eikä niihin ole aiemmin kiinnittänyt samalla tavalla huomiota. Siksi koinkin ihan hyväksi myös laittaa niistä tännekkin, koska muillakin kurssilaisilla oli hämmästyneitä, vai pitäisikö sanoa valaistuneita ilmeitä tätä listaa läpikäydessä. Tässä siis hieman meidän materiaalista otteita ja omia lisäyksiä.

1: Lämpö
          -Mitattava aamuisin suurin piirtein samoihin aikoihin päivittäin. Näin tulos olisi pitävämpi ja eron voisi heti huomata. Uskon, että harva meistä mittaa hevosensa lämmön päivittäin. Ennemminkin sen mittaa vasta silloin, kun hevonen käyttäytyy oudosti tai sillä on ollut muuta vaivaa. Tämä olisi kyllä  hyvä tapa ottaa rutiiniksi, koska silloin pysyisi vielä tarkemmin perillä hevosen hyvinvoinnista. Lisäksi hevonen tottuisi kunnolla toimenpiteeseen, koska ensimmäinen kerta voi olla hevoselle vaikea.Tässä on myös muistettava ottaa huomioon, että esimerkiksi, jos hevosella on ollut yöllä loimi niin lämpö voi olla korkeampi. Myös hevosen ollessa auringossa nousee myös mittarissa lukemat. Normaali lämpö 37,5-38,5 astetta.
! Jos hevosella on kuumetta tulisi sillä olla aina yhtä kuume päivää kohden  viikko lepoa. Liian nopea harjoittelu kuumeen jälkeen voi mahdollistaa: uusiutuvan kuumeilun, bakteeritulehduksen, sydänlihastulehduksen ja muut jälkitaudit.

2:Leposyke
    -Tämän voi myös katsoa hengityksestä, eli ei tarvita mitään stetoskooppia.Kohonnut leposyke voi kertoa liian raskaasta treenistä ja huonosta palautumisesta. Lisäksi anemia ja stressi voivat nostaa leposykettä. Kovin tihentynyt hengitys voi myös olla oireena kivusta, hengitysvaikeuksista tai kuumeesta.

3:Ruokahalu
       -Syökö hevonen normaalisti vai onko ruokahalu kadonnut. Tämän huomaa kyllä helposti itse, jos ruokkii itse hevoset ja varmasti tallinomistajakin mainitsee asiasta, jos huomaa muutoksen. Muuttunut ruokahalu voi olla oire mm. vatsahaavasta, hammasvaivoista tai ähkystä.

4:Lannan näkö ja haju
   -Kitkerä ja voimakas haju voi kieliä esimerkiksi munuais-, sappi- ja virtsakivistä. Jos niiden happamuus menee vereen, alkaa se hitaasti tuhoamaan aivojakin. Siitä oireina voi olla uupumusta, masennusta, väsymystä ja muuten haluttomuutta.

5:Mieliala
      -On hyvä oppia tuntemaan hevosensa kunnolla, jolloin oppii lukemaan myös sen mielialaa. Onko se väsynyt, stressaantunut, tyytyväinen tai onnellinen. Esimerkiksi Essi voi mököttää karsinassa, jos se ei saa huomiota tarpeeksi tai se kokee muuten olonsa loukatuksi. Primm puolestaan viskoo päätään puolelta toiselle, jos jokin asia ei miellytä sitä.

Essillä on tapana joskus tökkiä kielellään seiniä, jos se on syönyt jotain hyvää tai on muuten rentona

6:Kavioiden lämpö
    -Tämä on helppo tutkia kavioita puhdistaessa tai muuten hevosta harjatessa. Lämpö voi viitata esimerkiksi kaviokuumeesta. Tämän voi kokeilla laittamalla käden kavioon, osa kavion puolelle ja hieman myös karvojen kohdalle.

7:Varvaspulssi(!)
  - 95% vika on kaviossa, jos pulssi tuntuu voimakkaana. Kyse voi olla esimerkiksi kuumeesta, paiseesta, murtumasta tai tulehduksesta. Tämä tulee kokeiltua myös rutiinina hoitaessa tai suojia laittaessa. Terveellä hevosella pulssi tuntuu vain hieman tai ei ollenkaan, normaali syke hevosella on 28–42x minuutissa

8:Vuohiset
  -  Etenkin takaosasta nämä olisi hyvä tunnustella ja tutkia. Ne joutuvat tekemään kovan työn ja voivat myös rasittua herkästi.

9:Kavionivel
   - Katsottava, että ei ole turvotusta ruunun rajassa. Jos hevonen alkaa yhtäkkisesti ontumaan ja tässä on turvotusta voi syynä olla esimerkiksi vierasesine kaviossa, kaviopaise, sädemätä, kaviorustojen luutuma tai huono kengitys. Myös kavioluunmurtuma voi olla syynä, joka onkin sitten vakavampi homma.

Klinikalla tutkitaan tarkasti hevonen ja tehdään tarvittavat kokeet. 

10:Vuohisnivel
  - Puikkoluunpää on hieman alaspäin, jos nivelessä on turvotusta.

11:Jännetuppi
  -Vuohisnivelen yläpuolella. Voimakas ruokinta voi saada aikaan myös turvotusta. Tulehtuneen  jännetupen oireina on lämpö, kipu, turvotus ja siihen auttaa monesti kylmä ja lepo.

12:Etusääri
- Rasituksen aiheuttamat luuliat. Niitä voi tulla sääreen kohdistuvista iskuista, jonka seurauksena tulee luukalvon turpoaminen ja luuliika

            "Mikäli luuliiat kasvavat suoraan säären sisäsivulle tai ulospäin, ei niistä yleensä koidu haittaa, mutta taakse- ja sisäänpäin kasvavat luuliiat voivat painaa hankosidettä ja tietää pahimmassa tapauksessa hevosen loppua. (Hevosenomistaja 4/2006.)"

13:Hankoside
  - Katsottava onko turvotusta, lämpöeroja, tuettuna sekä rentona. Hankositeen voi helposti sekoittaa  jopa luuksi, koska se on hyvin kova hevosen jalan ollessa maassa. Olisikin hyvä oppia tunnustelemaan myös omalta hevoseltaan sen jänteet.


14:Koukistajajänteet
  - Syväkoukistaja kokeillaan maassa, pinnallisen lievä revähdys voi olla maassa normaali, mutta jalan ollessa koukussa se voi reagoida. 

15:Polven pikkunivelet
   -2 riviä luita ja 3 niveltä. Keskimmäinen sekä ylin luu rasittuvat kaikkein eniten. Alimmainen luu ei juuri liiku.

16:Kinnernivelen pikkuluut
   -Kintereen pikkuluiden muutokset sekä nivelrakojen pienentyminen voivat tuntua joskus sisäalaosassa kovana turvotuksena.

17:Jänispatti
      - Takasääriluun yläosassa, näkyy sivulta katsottaessa ja on puristusarka. Myös plantaarisiteen revähdys ja limapussi voivat reagoida näin.

18:Takapolvinivelet
    - Ristisiteet voi kokeilla käden ollessa edessäpäin ja patellaan veto. Tätä ei tosin kannata tehdä kaikille, jos siellä on jo valmiiksi vaivaa.


Hevonen olisi hyvä hierottaa säännöllisesti, vammojen hoidon ja ennaltaehkäisynkin kannalta.

Näiden ohjeiden lisäksi olisi hyvä katsoa:
  •  Hevosen silmiä ja limakalvoja. Jos silmät siristävät tai vuotavat paljon paksua eritettä on syytä ottaa heti eläinlääkäriin yhteyttä. Silmässä olevat vammat ja sairaudet voivat pahentua todella nopeasti. Limakalvot katsotaan hevosen ikenistä ja niiden tulisi olla kosteat ja vaaleanpunaiset. kovin vaaleat limakalvot voivat kertoa shokista/ anemiasta. Sininen väri viestii vakavasta shokista! 
  • Imusolmukkeet voi kokeilla hevosen leuan alta - suurentunut imusolmuke voi viestiä hammasongelmista (esim. juuripaise) tai hengitystietulehduksesta.
  • Itse kannatan myös tunnustelemaan hevosen lihaksia ratsastuksen jälkeen, turvotuksen ja ison lämpöeron huomioimiseksi.
  • Tärkeänä asiana koen myös hevosen lihasten tunnustelemisen harjaamisen yhteydessä. Jos jossakin tuntuu enemmän kireyttä olisi se hyvä huomata ajoissa. Eikä vasta silloin, kun hevonen alkaa oirehtimaan esimerkiksi pukittamalla tai pitämällä päätään jatkuvasti ylhäällä ratsastaessa. Kun hevonen tulee voimakkaammaksi olisi hyvä oppia tuntemaan itsekkin lihaksiston erot. Hevosen ei koskaan pitäisi tuntua kiveltä, koska kova lihas ei saa tarpeeksi happea ja verta. Hyvä ja rento lihas on kuin taikina, jota voi muovailla ! Kireä lihas vaikuttaa aina hevosen oloon ja liikkumiseen. Varsinkin satulan kohta olisi hyvä tunnustella kevyesti ennen satulan selkään laittamista.

Happy horse= happy owner

Hevosesihyväksi.fi sisältää myös paljon hyvää tietoa ja se kannattaa käydä katsomassa! Kertokaa myös ihmeessä omista rutiineistanne hevosten kanssa ja tuliko listassa jotain uutta. :)

maanantai 12. syyskuuta 2016

Uudet tuulet puhaltaa!


"Mitäs teidän hevosille kuuluu, koskas seuraavat kisat? Mites, onko mennyt hyvin kisoissa - vai ootteko te nyt kierrellyt?"

Kysymyksiä on tullut saatua ja joskus niihin on aika vaikeaakin vastata. Niin. Hevoset voi kyllä hyvin, ellei lasketa Barbin lomaa. Kisoja ei ole ollut lähiaikoina, eikä kaikkien sattumien vuoksi olla kierrelty. Tietenkin kysymyksiä tulee näiden vastauksien jälkeen, että miksi ei olla, mitä on käynyt ja mites tulevaisuudessa. Barbilla tulee olemaan kevyttä koko loppuvuosi, joten sen kanssa tämä kausi on loppunut. Kaikki asetetut tavoitteet tälle vuodelle on aikalailla kuopattu ja ne voidaan kaivaa sieltä vasta kuukausien jälkeen. Nyt on ollut hiljaista, eikä tämä hiljaiselo ole itselle se kaikkein suotuisin vaihtoehto. Onneksi siihen on tulossa muutosta.

Kuten on voinut havaita postauksista, Essin kanssa ollaan treenattu tavoitteellisesti. Valmennuksissa ei olla hetkeen oltu, mutta siihenkin olisi luvassa muutosta. Nyt tavoitteet on asetettu suhteellisen rennolla kädellä, mutta siellä ne kumminkin ovat. Tämä tuli itelleni toisaalta hyvään saumaan, koska Barbin kanssa painotettiin kauan koulua ja nyt on pääpaino muualla. Harmittaahan se, että nyt ei voi treenata samalla tavalla, kuin B:n kanssa. Sen kanssa sai koulussa olla tavoitteet myös korkealla ja sen kanssa pystyi työskentelemään kaikessa.

Kaikesta tästä huolimatta on ollut ilo seurata omien läheisien ja hierottavienkin menestyvän hyvin kisaradoilla. Osana tiimiä on hienoa olla ja vaikka ei itse ole päässyt areenoille hetkeen on saanut olla ns. menossa mukana. Tietenkin miettii, kuinka mukavaa olisi ollut itsekkin päästä kisoihin ja kisakuume on noussut. Parin viikon päästä on luvassa pienet kisat, joiden perusteella voidaankin sitten tietää miten jatketaan. Kisakuumemittari huutaa tällä hetkellä nimittäin aikas lujaa.


Barbin kanssa oli maastoilu yhtenä projektina, koska ajoittain se oli hyvin arka lähtemään yksin. Myös itse olin sen kanssa paljon varovaisempi, koska se ei juuri ole tien reunassa käppäillyt ja ollut kaikkien traktorien tai kuorma-autojen läheisyydessä samalla reitillä. Tämä projekti saakin jatkua välittömästi, kun B on kunnossa. Essin kanssa puolestaan uskallan ja voin lähteä minne vain. Tunnen sen jo, kuin omat taskuni (jos näin hevosesta voi sanoa..) ja tiedän miten se reagoi mihinkin. Voin mennä maastossa, tiellä, pellolla...eikä ongelmia ole. Ainut on, että tulomatkalla se voi kuumua, mutta ei sekään mahdottomuus ole. Kunhan itse on rentona niin kyllä sekin rentoutuu. 

Maastoesteet ovat olleet kauan mietintämyssyssä ja en tiedä miksi, mutta niille lähtöä on viivytelty jo useita kuukausia. Yksi syy on ehkä matkaa on kuitenkin sen verran, että olisi lähdettävä kopilla, mutta ei tämänkään pitäisi olla mitenkään esteenä. Nyt pitäisi vain sopia päivä ja lähteä, koska Essille (ja minulle) se olisi hyvää vaihtelua. Yhdet harjoitusmaastoestekisat menivät meiltä oli näyttöjen vuoksi, mikä harmittaa myös. Oli tarkoituksena mennä tuttari, jos vain oltaisiin keretty edes kerran ennen sitä hyppäämään. Essin kanssa on aina yhtä hauskaa olla maastoesteillä, koska sille mikään este ei ole ollut ongelma. Sillä on myös voimaa, intoa ja kestävyyttä, joita siinä vaaditaan. Pakko laittaa kalenteriin nyt joku päivä, jolloin pääsisi lähtemään. 

Miten niin Essi rakastaa vettäkin? c)Meeri Koski

Olen asettanut itselleni pienen polun, jota pitkin edetä Essin kanssa. Aluksi halusin keskittyä kotona kunnon ja voiman kasvattamiseen sekä esteille palaamiseen. Nyt on hyppykertoja alla ja Essi on olltu niissä todella hyvän tuntuinen. Ollaan jopa edistytty paremmin, kuin olin ajatellut. Aluksi mietin metriä, mutta nyt ollaan menty jo isompaakin rataa. Tokikaan en halua rasittaa Essiä liikaa ja tästä syystä 1x esteitä viikkoon on ollut sopiva. Jos kertoja tulee 2x joskus niin toinen saisi olla enemmän estekoulu painotteinen. Lisäksi jalkojen kylmäykset sekä botit on ollut ehdottomat. Seuraavaksi olisi sitten valmennus tai suoraan seurakisat, joista sitten jatketaan nousua aluetasolle. Haluan säästellä sitä ja tiedän sen itse nauttivan eniten varsinkin metrin radoista. Essiltä kuitenkin löytyy sitä kunnianhimoa ja nopeuttakin, eikä se normaalisti puomeihinkaan osu. Se olisikin aika loistava peli jollekkin muullekkin, jos ja kun lähden itse muualle.

Palaset oli aika sekaisin näiden puolenvuoden aikana sattuneiden asioiden vuoksi, mutta nyt on tunne, että kyllä kaikki järjestyy. Näytön jälkeen olen itse saanut alkaa keskittymään muihinkin asioihin, kuten ulkomailla olevien paikkojen selailemiseen. Vastaan on tullut hyviä paikkoja, mutta mitään ehdotonta ykköstä ei ainakaan vielä muodostunut. Nyt, kun en aio ottaa kumpaakaan hevosta mukaan niin voin oikeastaan lähteä minne vain. Ei tarvitse miettiä ja stressata hevosen matkoista ja tuleehan se lompakollekkin paaaljon paremmaksi vaihtoehdoksi. Voin nimittäin kertoa, että ei ole halpaa lystiä tuo hevosen ulkomaille kuskaaminen. Onneksi omat läheiseni olivat apuna Barbin Tanskan reissulla, koska muuten ei mikään olisi varmasti mennyt samalla tavalla. 


Nyt on katse asetettu kohti tulevaa ja monia jännittäviä asioita on luvassa!