keskiviikko 24. elokuuta 2016

Onhan tämä aika myrskyä


Klinikka takana ja jälleen tuli niin niitä hyviä, kuin huonojakin uutisia. Jotenkin tuntuu, että ollaan oltu tässä jo jonkin aikaa jonkinlaisen myrskyn keskellä ja tulee menemään jonkin aikaa, että päästään siitä pois. On ollut paljon hetkiä, kun on tämä kaikki jo turhauttanut. Kisatavoitteet tälle vuodelle jäi monesta kohtaa haaveiksi B:n kanssa vaikka oltiin juuri pääsemässä kunnolla treeneihin ja kisojenkin makuun. En varmastikkaan ole ainut jota tämä tilanne on ärsyttänyt, koska Barbikin on osoittanut ajoittain mieltään tarhassa olemisesta ja liikkumattomuudesta. Onneksi se ei tarhassa riehu (ainakaan meidän nähden...) ja muut hepat on pitäneet sille seuraa. Kuitenkin joinain päivinä sen ilmeestä vain huomaa, että sitä ärsyttää. Miksei pientä mustasukkaisuuttakin olisi ilmassa, jos olen laittamassa Essiä valmiiksi treenejä varten.

Mikä oli klinikan tuomio - oliko meitä kiusannut takajalka parantunut tulehduksesta ja miten päästään jatkamaan? Niin. Hyvä uutinen on, että jalka oli hyvä, eikä tulehduksesta ollut enää merkkiä. Se ei ontunut sitä ja ultrassa nivelet näyttivät myös oikein hyviltä. Edellisellä kerralla, kun turvotusta oli vielä ollut sen verran, että mitään ei kuvassa näkynyt. Siinä saikin sitten huokaista, koska olin jo pelännyt, että niveliin olisi tullut jotain. Hengähdyksen jälkeinen onni ei kuitenkaan kestänyt niin kovin kauaa. Oikea etujalka, jossa oli aiemmin kesällä tutkittu olevan kavionivelen tulehdus, joka parantui hyväksi kortisonilla - Barbi ei astunut sille samalla tavalla ravissa. Kuten äitikin sanoi katsoessaan ei ontumista näkynyt, mutta ell. huomasi pienen eron. Jalka taivutettiin, mutta B ei reagoinut niihin mitenkään, eli nivelissä ei ollut mitään. Päätettiin ottaa siitäkin röntgenkuvat, joita aluksi katsoessa ei näkynyt mitään erikoista. Kuitenkin hetken katsomisen jälkeen erottui siitä pieniä hiuksenhienoja erottumia ja todettiin siinä olevan hiusmurtuma. Eli 2kk lepoa luvassa pienessä tarhassa. Jep. Siinä tipahti hymy nopeasti maahan.


Tiesin kyllä, että kevyttä tulisi olemaan nyt jonkin aikaa, mutta tämä oli pieni yllätys. Mitään tietoa ei ole mistä murtuma on tullut, koska se ei ole saanut ainakaan treeneissä mitään kolauksia tai muita traumoja. Toisaalta olen helpottunut, koska nivelet olivat oikein hyvät, mutta on tämä jälleen yksi isku kasvoille. Onni on, että hiusmurtumat ovat hyvin paranevia, kunhan neiti malttaa pysyä rauhallisena tarhassaan ja välttää ylimääräiset showt. Edelleen on edessä lukuisia päätöksiä tämän vuoden puolella, jotka aiheuttavat ajoittain päänsärkyä. Joskus olisi mukavaa, jos olisi sellainen pieni ukkeli, joka kertoisi mikä päätös on oikea. Ennen sellaisen saamista/löytämistä saan itse nauttia tästä vallasta ja yrittää saada kaikki ajatukset selviksi. Onneksi Essi on nyt hyvässä vireessä, joten treenien parissa päästään kuitenkin olemaan.

Näihin kuviin ja tunnelmiin onkin hyvä päättää tämä postaus. Perjantaina pitäisi päästä hyppäämään Essin kanssa jonkinlaista tehtävää, josta toivottavasti saisi taas materiaalia tännekkin. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti