perjantai 26. elokuuta 2016

Ei miljoona hevonen vaan....

kotikentän tykki! Täytyy myöntää, että mikään ei voita aamuisia estetreenejä, etenkään silloin, kun ne menevät  putkeen.


Tällä hetkellä on niin hyvä fiilis ja onnellinen olo. Essi osoitti jälleen tämän aamun treeneissä, kuinka se osaakaan olla hieno. Löysin tallilta erilaisia erikoisempia täytteitä, jotka otinkin käyttöön. Vanhoja, kuin taivas ja ei parhaimmassa kunnossa, mutta kyllä ne meidän rataan sopi. Esteitä tuli rakennettua yhteensä 6 ja niille pääsikin tekemään hyviä erilaisempiakin reittejä. Alun verkkojen jälkeen tulin muutamat ravilähestymiset esteille, joissa Essi odotti yllättävänkin hyvin, eikä meinannutkaan alkaa tykittämään. Tulin ympyrältä muutamaa estettä ja tauon jälkeen tulinkin rataa. Essi oli oikein hyvän tuntuinen, se malttoi ja itselläkin oli rauhallinen olo ja paikat esteille oli hyvät. Kuvaajan saapuessa paikalle nostettiin esteitä ja tulin radan uudelleen. Jos Essi alkoi kuumumaan niin otin väliin pysähdykset, josta sitten jatkoin menoa.

Lopuksi rata oli 105-120cm, suurin osa oli 110/115 ja yksi esteistä 120cm. Vaikka esteet nousi niin Essi pysyi tyynenä. Radan lopussa alkoi se hieman kuumumaan ja meinasi tykittää, mutta tuli kuitenkin nopeasti takaisin. Kerran en saanut Essiä kunnolla suoristettua, jolloin jouduin tekemään ynpyrän ja tulemaan uudestaan. Oli mukava huomata, kuinka Essi ei ole vetänyt nykyään herneitä nenään, kuten joskus aiemmin. Muistan, kuinka meidän alkaessa yhdessä treenata Essi saattoi suuttua, jos tein yhdenkin pidätteen liikaa tai jokin muu asia ei mennyt sen mielen mukaan. Onhan tässä 9 vuotta pian yhteistä taivalta takana ja edelleen painellaan menemään - hieman viisaampina ja enemmän kontrollia omaavina. Helppoa ei ole ollut, mutta toisaalta Essi on ollut ehkä opettavin hevonen mitä olisi voinut toivoa (ja kauniskin vielä ;) ). Aikamoinen tuuri on osunut kohdalle, kun tämä neiti löytyi.


Ollaan muina päivinä treenailtu paljon maastossa ja pakoiltu siinä samalla hirvikärpäsiä. Siinä on kyllä otukset, joita ei vain voi sietää. Kerran, kun sellaisen jossain näkee niin meinaa tulla ihan vainoharhaiseksi ja tuntuu, kuin niitä olisi kaikkialla. Minua Snapchatissa seuraavat ovatkin pysyneet aika hyvin kartalla ja nähneet hieman materiaaliakin meidän fiilistelyistä. On ollut niin hyvät ilmat, kun aurinko on paistanut ja on ollut lämmin.  Essillä on ajoittain kiiman takia ollut enemmän virtaa, mutta mitään ylimääräistä se ei silti ole tehnyt. Normaalia tammamaisempi se on kyllä ollut, mutta valtakunta ei kuitenkaan ole kaatunut. Primm  on ollut myös kiimassa, joten siinä on vinkumista riittänyt..Barbista kiimoja ei ole koskaan oikein huomannut, mikä on toisaalta huonokin asia, jos pidemmälle asiaa miettii.




Tänään suuntaan illalla opiskelemaan jälleen lisää hevoshierontaa Kauhajoelle ja vietän siellä seuraavankin päivän ja illan. Toivottavasti piditte videosta!

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Onhan tämä aika myrskyä


Klinikka takana ja jälleen tuli niin niitä hyviä, kuin huonojakin uutisia. Jotenkin tuntuu, että ollaan oltu tässä jo jonkin aikaa jonkinlaisen myrskyn keskellä ja tulee menemään jonkin aikaa, että päästään siitä pois. On ollut paljon hetkiä, kun on tämä kaikki jo turhauttanut. Kisatavoitteet tälle vuodelle jäi monesta kohtaa haaveiksi B:n kanssa vaikka oltiin juuri pääsemässä kunnolla treeneihin ja kisojenkin makuun. En varmastikkaan ole ainut jota tämä tilanne on ärsyttänyt, koska Barbikin on osoittanut ajoittain mieltään tarhassa olemisesta ja liikkumattomuudesta. Onneksi se ei tarhassa riehu (ainakaan meidän nähden...) ja muut hepat on pitäneet sille seuraa. Kuitenkin joinain päivinä sen ilmeestä vain huomaa, että sitä ärsyttää. Miksei pientä mustasukkaisuuttakin olisi ilmassa, jos olen laittamassa Essiä valmiiksi treenejä varten.

Mikä oli klinikan tuomio - oliko meitä kiusannut takajalka parantunut tulehduksesta ja miten päästään jatkamaan? Niin. Hyvä uutinen on, että jalka oli hyvä, eikä tulehduksesta ollut enää merkkiä. Se ei ontunut sitä ja ultrassa nivelet näyttivät myös oikein hyviltä. Edellisellä kerralla, kun turvotusta oli vielä ollut sen verran, että mitään ei kuvassa näkynyt. Siinä saikin sitten huokaista, koska olin jo pelännyt, että niveliin olisi tullut jotain. Hengähdyksen jälkeinen onni ei kuitenkaan kestänyt niin kovin kauaa. Oikea etujalka, jossa oli aiemmin kesällä tutkittu olevan kavionivelen tulehdus, joka parantui hyväksi kortisonilla - Barbi ei astunut sille samalla tavalla ravissa. Kuten äitikin sanoi katsoessaan ei ontumista näkynyt, mutta ell. huomasi pienen eron. Jalka taivutettiin, mutta B ei reagoinut niihin mitenkään, eli nivelissä ei ollut mitään. Päätettiin ottaa siitäkin röntgenkuvat, joita aluksi katsoessa ei näkynyt mitään erikoista. Kuitenkin hetken katsomisen jälkeen erottui siitä pieniä hiuksenhienoja erottumia ja todettiin siinä olevan hiusmurtuma. Eli 2kk lepoa luvassa pienessä tarhassa. Jep. Siinä tipahti hymy nopeasti maahan.


Tiesin kyllä, että kevyttä tulisi olemaan nyt jonkin aikaa, mutta tämä oli pieni yllätys. Mitään tietoa ei ole mistä murtuma on tullut, koska se ei ole saanut ainakaan treeneissä mitään kolauksia tai muita traumoja. Toisaalta olen helpottunut, koska nivelet olivat oikein hyvät, mutta on tämä jälleen yksi isku kasvoille. Onni on, että hiusmurtumat ovat hyvin paranevia, kunhan neiti malttaa pysyä rauhallisena tarhassaan ja välttää ylimääräiset showt. Edelleen on edessä lukuisia päätöksiä tämän vuoden puolella, jotka aiheuttavat ajoittain päänsärkyä. Joskus olisi mukavaa, jos olisi sellainen pieni ukkeli, joka kertoisi mikä päätös on oikea. Ennen sellaisen saamista/löytämistä saan itse nauttia tästä vallasta ja yrittää saada kaikki ajatukset selviksi. Onneksi Essi on nyt hyvässä vireessä, joten treenien parissa päästään kuitenkin olemaan.

Näihin kuviin ja tunnelmiin onkin hyvä päättää tämä postaus. Perjantaina pitäisi päästä hyppäämään Essin kanssa jonkinlaista tehtävää, josta toivottavasti saisi taas materiaalia tännekkin. :)

perjantai 19. elokuuta 2016

Sateinen estetreeni


Estetreenien parissa oli hyvä lopettaa taas tämä viikko. Ollaan treenattu muina päivinä maastossa ja koulua kentällä, joista Essi on tykkännytkin. Edelleen on saatava lisää elastisuutta sen runkoon ja liikkeeseen, mutta treeni treeniltä mennään eteenpäin. Essillä on ollut hieman enemmän virtaa tällä viikolla, joka näkyi tämänkin päivän estetreeneissä. Rakensin radan, joka koostui pienestä "pystystä", 1-laukan sarjasta ja kapeasta okserista. Vaikka nyt onkin satanut pajon oli kentän pohja ihan hyvän tuntuinen - tästä syystä uskalsinkin kasata radan. Kuolaimena käytin jälleen samaa kevyttä kuolainta, jolla ollaan muutkin treenit menty. Maastossa oli ja on tuo kuolain edelleen liian kevyt, koska siellä Essi on sen verran innokkaana. Huomasin myös nyt esteillä, että toinen kuolain olisi voinut olla parempi tällä kertaa. Essi nimittäin meinasi nyt tykittää esteille ja sain välillä ottaa sitä aika reilustikkin takaisin. 

Esteet se muuten suoritti täysin ilman ongelmia. Se venyi hyvin myös sarjalle, jolle tultiin pari kertaa aika kaukaa. Tulin muutamia erilaisia ratoja, joissa oli paljon kääntämistä. Välillä Essi meinasi olla jäykkä kyljistä ja heittää toista lapaa sivulle, mutta ympyröiden ja erilaisten tehtävien myötä alkoi tämä paranemaan. Lopuksi rata oli 110-115cm ja Essihän imi todella esteille. Aina sen heittäytyessä vahvaksi ja alkaessa tykittämään otin sen takaisin, pysäytin ja jatkoin. Barbi seurasi meidän treenejä kentän vierestä ja napsi löytämiään keltaisia kukkia poskeensa. Vaikka sää ei ollutkaan otollisin, ei se menoa haitannut.


Nyt onkin Tuurissa estekisat molempina viikonloppuina, joita aion itsekkin mennä varmasti seuraamaan. Me ei niihin tällä kertaa keretty, mutta katsotaan sitten seuraavalla kerralla. Paljon kiinnostaa etenkin viimeisimmät luokat, joissa korkeudet alkavat jo olemaan sellaisia, että saa itsekkin oikeasti jännittää katsomossa. Seuraavana viikonloppuna on myös hevoshierontakurssin jatkoa, joten suuntaan Kauhajoelle pe-la. Ratsastuksen lisäksi on nyt myös kauhea lukeminen ennen kuun lopussa olevaa näyttöä. Ääk. Jotta stressattavaa ei olisi liian vähän on myös B:n klinikka pian ja onhan tässä muutama muukin jännittävä asia tulossa..Suuria päätöksiäkin on tehtävä, joista tulen mahdollisesti kertomaan myös blogin puolella tulevaisuudessa.

Hauskaa alkavaa viikonloppua!

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Kuumakallen estetreeni ja hemmottelut

Esteitä, palauttavaa hierontaa, huomiota, herkkuja, sähköhoitoa ja ruokaa. Mitä muuta hevonen olisikaan voinut illalta toivoa.

Heippa ja oikein mukavaa sunnuntaita!

Meillä on treenit jatkuneet oikein hyvissä merkeissä Essin kanssa - niin koulu-, maasto, kuin estetreeneissä. Ollaan tehty hyvin monipuolisesti kaikkea ja maastoillessa ollaan voitu tehdä joko rento ja palauttava lenkki tai vastaavasti kunnon treeni laukkaamalla hyviä maastoreittejä pitkin. Pientä kuumumistahan siinä on aina ilmassa kotimatkalla, jos ollaan paljon laukkailtu tai edes ravailtu maastossa. Essistä siinä ei ole mitään järkeä, että kotiin mennessä tulisi hissutella. Kuitenkaan mitään tyhmää se ei ole tehnyt vaan kaikki on jäänyt pieneen steppailemiseen. Koulutreeneissä olen keskittynyt sen jumppailuun, koska se on ollut hieman kankea kyljistään ja kunnon väistöissä sen askeleet eivät ole olleet yhtä tehokkaat. Paljon ollaan menty ympyröillä, kaarevilla urilla ja muilla erilaisilla reiteillä, jossa olen päässyt sitä hyvin taivuttamaan.

Meillä on ollut myös tässä pieni testaus kuolaimien kanssa. Kovemmille maastolenkeille olen kuolaimeksi laittanu kimblewickin, joka on esteilläkin ollut aiemmin käytössä. Halusin silti testata viime perjantaina, kuinka Essi toimisi meidän kevyellä "koulukuolaimella" esteillä. Kimblewick on kuitenkin niin paljon kovempi kuolain ja Essi on saattanut reagoida siihen turhan voimakkaasti. Asetin esteet melkein keskelle kenttää niin, että niille pääsi tekemään erilaisia reittejä. Tajusin siinä kootessani, että ei olla menty Essin kanssa sarjaa hetkeen, joten olihan sellainenkin pakko tehdä lisäksi. Verrytellessä aloin jälleen jumppaamaan sitä ja pyrin saamaan sen aluksi hyvin rentoutumaan ja venyttämään alas päällään. Ympyröitä, kevyitä avoja ja väistöjä sekä lukuisia siirtymisiä. Essi tuntui kuolaimella oikein hyvältä, eikä se painanut ollenkaan kädelle.



Aloitin tulemaan oik. reunassa olevalle pystylle ja tein tien sille kaarevasti. Essi odotti yllättävänkin hyvin ja sen onnellisuus oikein säteili ympärille. Välillä tuntui jopa siltä, että Essi alkoi jopa kokoamaan itseään turhankin paljon ja sain pyytää sitä etenemään. Jatkoin tulemaan muille esteille ja Essi hoiti hyvin työnsä. Hengähdystaukojen aikana oli meillä onneksi kuvaaja, joka pystyi samalla nostamaan esteitä. Esteiden noustessa, kasvoi samalla Essin into ja itseluottamus. Se on aina ollut niin varma itsestään, joka on samalla voitto ja kirous. Miksi? Barbi on sellainen hevonen, joka antaa ratsastajan päättää kaiken ja luottaa siihen - tämä tarkoittaa sitä, että ratsastajan on oltava varma päätöksistään ja lähetettävä se hyppyyn oikeassa kohtaa. Essi puolestaan katsoo itse välejä ja joskus on mielestään enemmän oikeassa ja lähtee hyppyyn joskus turhankin kaukaa. Kyllähän se osaa olla myös oikeassa ja täten pelastaa, mutta eihän se aina niinkään ole.

Lopuksi rata oli 110cm tapeissa ja oloni oli oikeastaan yhtä varma, kuin Essilläkin. Sarja tuntui todella sujuvalta ja helpolta, samoin muut. Sarjan jälkeen annoin Essin oikaista välissä, jonka halusinkin nopeasti korjata ja ratsastin enemmän kulmaa kohti. Parille hypylle ajauduin itse satulan takapenkille ->lähetin Essin kauempaa, mutta Essi siltikin teki oikein mallikkaasti työnsä ja pelastikin hypyssä. Kertaakaan se ei epäröinyt vaan imi sopivasti esteelle. Vaikka ratsastaja saattoi meinata tehdä jotain liikaa niin varsinkin viimeinen 110cm rata oli sujuva ja tahti pysyi hyvin samana. Meidän kuumakallen liekit eivät nyt päässeet rovioksi asti ollenkaan! Kuolain oli ainakin nyt todella hyvä valinta ja tullaan sillä jatkamaan ainakin niin kauan, kuin hyvältä tuntuu. Paljonhan nyt vaaditaan vaan lukuisia toistoja, erilaisia treenejä ja hyviä kokemuksia, joiden kautta päästään menemään eteenpäin ja kehittymään.


Onnistuneen treenin jälkeen tein Essille palauttavan hieronnan, käytin TENS:siä lanneselkään, jossa on ollut hieman enemmän kireyttä ja jalatkin kylmäytyivät samalla. Saatiin hyviä lapojenkin lihaksia rennoiksi ja selkeä ero on edelliseen kyllä tullut.  Essi oli oikein tyyvytäisen näköinen ja mussitti aina välillä heiniään. Barbi puolestaan vaikutti mustasukkaiselta Essin huomiosta ja vaati sitä itselleen. Blogia kauemmin seuranneet voivat muistaa, että Barbille on aina syksyisin tullut muutenkin pieni kiukutteluaika, jolloin se ei ole yhtä herttainen ja ihana, kuin normaalisti. Muutamana päivänä ei se ole halunnut tulla tarhasta talliin ja on saattanut vain seistä paikallaan tai muuten vaan testaillut rajojaan. Jalka on muuten näyttänyt jo paremmalta ja B on päässyt välillä vapaaksi kentälle piehtaroimaan ilman loimea. 

Tämä viikonloppu on päiviltään mennyt Kauhajoki/Kurikka seuduilla hierontojen ja opiskeluiden merkeissä. Olen tänään vasta myöhään illalla kotona, joten Essi nauttii tämän päivän vapaasta. Huomenna luvassa olisi maastossa treenausta ja tiistaina mennään koulua. :)

torstai 11. elokuuta 2016

Aina ei mene, kuten suunnitelmissa


..treenit kyllä jatkuu, mutta hieman erilaisissa merkeissä. Käytiin tosiaan klinikalla tutkimassa Barbin mysteerisen jalan arvoitusta, joka oli jo alkanut näyttämään hyvin normaalilta, vaikkakin pientä turvotusta vielä oli. Olen kirjoittanut jalasta tässä postauksessa ja jos sitä ei ole lukenut, suosittelen tekemään sen ennen tämän jatkamista. Klinikalta tuli sekä hyviä, että ei niin hyviä uutisia. Hyvät oli, että syy selvisi ja kyseessä on luultavimmin stafylokokkibakteeri, joka tultaisiin saamaan kyllä hoidettua jatkamalla erilaisella antibiootilla, kylmäyksellä ja metacamilla (5pv) sekä hauteella 3 yötä. Yleisimpiä bakteeriperäisen ihotulehduksen aiheuttajia ovatkin stafylokokkien aiheuttamat tulehdukset. Päivällä jalkaan laitetetaan pinteli, joka estää turpoamista. Kuulema oireet olivat aika selkeät ja testit, kuten verikokeet ja  vahvistivat ajatusta. Tulehdusarvot olivat vielä hieman koholla, mikä ei tullut yllätyksenä. Jalkaa yritettiin ultrata, mutta nestettä oli kuitenkin vielä sen verran, jotta ei pystytty mitään näkemään. Tämän takia saatiin uusi aika 2 viikon päähän. Onni on, että mitään ei ole nivelissä, joka olisikin ollut paljon pahempi juttu. Kyseinen bakteeri voi mennä sisään pienestäkin haavasta ja luultavasti kaiken alkuperäinen syy oli ampiaisen pistos.


Huonot uutiset olivat, että tähän tulisi menemään aikaa ja B tulee olemaan nyt muutenkin kevyemmällä pidemmän aikaa. Liikutusta jatketaan luultavasti muutaman viikon päästä, mutta tämä kisakausi taitaa jäädä tähän sen kanssa. Harmittaako? Kyllä. Kyyneleethän siinä virtasi, kuin vesiputouksesta Barbin karvoihin. Yksi pahin tunne on se, kun odotukset kaatuvat ja "epäonnistut". Olin jo ajatellut meidän pääsevän treenaamaan ja kilpailemaankin muutamien viikkojen jälkeen, mutta nyt ei niin käynyt. Nyt tavoitteena onkin vain Barbin hoitaminen niin kärsivällisyydellä, kuin rakkaudella. Mitään tämän jälkeen ei pitäisi Barbiin jäädä ja siitä pitäisi tulla jopa entistä ehompi. Barbista on kyllä huomannut, että sitä harmittaa, kun ei pääse nyt laitumelle ja onkin siitä vähän kiukutellut. Pieni teinitys on ollut vahvasti ilmassa ja on sen tilannetta myös ymmärrettävä. Onneksi muuten on kaikki ollut sillä kunnossa, ruokahalu on normaali (ellei jopa vielä suurempi...) ja se on hyvin seurallinen. Pintelitkin on pinkit, joten kaikki on kunnossa. ;)

"Ei oo olemassakaan oikotietä onneen,
 täytyy kestää kipuu,
 jos haluaa saavuttaa"

Mites käy nyt treenien ja kilpailuiden, loppuuko mun kausi tähän? Ehei. Essi on täysin kunnossa ja vireessä ja nyt, kun ollaan estetreenitkin päästy aloittamaan olisikin tarkoitus päästä myös kisaamaan. Virtaahan sillä riittää välillä liiaksikin ja sen kanssa on tehtävä nyt paljon töitä sileällä ja puomeillakin, jotta saadaan siitä notkeampi ja kauttaaltaan elastisempi. Sillä on vielä paljon kireyksiä, joten hieronnat on ajoitettava sopiviin väleihin, jotta ne tukevat treenejä. Aion myös ottaa kokeiluun palauttavat ja valmistavat hieronnat, jotta tiedän kuinka ne sille sopivat. Jos se ottaa ne positiivisesti vastaan ja koen niiden olevan hyvät niin nämä tulevat myös käyttöön kilpailuihin ja rankempiin treeneihin.


Näissä maisemissa kelpaa maastoilla!

Tänään aion hieronnan jälkeen tehdä sen kanssa töitä puomien parissa ja aloittaa väistöjen työstämisen. Nythän meillä on luvassa mahdollinen koulusatulan vaihtaminen, koska se ei ole täysin sopiva Essille. Huomenna kierretään pidempi maastolenkki ja viikonloppuna olisi tarkoitus hypätä, jos keli on hyvä. Kaikkea kivaa on siis luvassa!

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Essi elementissään - esteillä!

Pienen tauon jälkeen oli mahtavaa palata takaisin esteiden pariin hevosella, jonka intohimo on niille. Saatiin käyttöön myös uudet esteet, joita kelpaa kyllä hypellä. Tätä ollaan kaivattu ja tästä on hyvä jatkaa!


Heippa!

Nyt on viimein alkanut tuntumaan siltä, että valo alkaa loistamaan kirkkaammin tunnelin päässä. Ensinäkin Barbi kävelee nyt aivan normaalisti, ravaa ja laukkailee. Turvotus on melkein kadonnut kokonaan, eikä kipuja tunnu olevan. Edelleen on pientä turvotusta ja mietitään olisiko syynä se, että ei ole nyt vain liikkunut yhtä paljon kuin normaalisti. Jalkaa on kylmätty pävittäin, käveletetty ja suihkutettu kortisonia. Sanoin edellisessä postauksessa väärin, että laitettaisiin kortisonirasvaa, mutta kyse olikin suihkeesta. On ollut ihanaa nähdä heppa iloisempana ja ollaan taas iso askel kohti treenaamista. Tänään se sai olla kentällä vapaana ennen, kuin menin hyppäämään Esssillä ja siellä se tyytyväisenä teki jopa muutamat laukkareissut. Vähän se kummasteli esteitä ja varmaan ajatteli pääsevänsä hyppäämään. Vaikka jalka näyttääkin jo paaaljon paremmalta niin mennään silti huomenna klinikalle varmistamaan asia. 

Kuten otsikosta käy ilmi niin kyllä, me ollaan päästy viimein esteiden pariin! Aivan liian pitkä aika tässä on vierähtänyt ja olen seurannut katkerana (haha), kuinka muut ovat estekisoissa. Kauan odotetut puomitkin ovat alkaneet valmistumaan ja samoin estetolpat. Entiset puomit alkoivat tekemään kirjaimellisesti kuolemaa, joten oli jo aikakin saada uudet käyttöön - ja nämä puomit eivät lahoa! Puomit ovat eri pituisia, suomalainen on kapea ja muut taitavatkin olla pidempiä. Niillä näyttävät kyllä esteet hyvin pieniltä, joka on iso plussa kovemmissa treeneissä. :')


Kuten kaikki Essin tietäjät tietävät, se _ r a k a s t a a _ esteitä. Eipä se tule koskaan mikään kunnon kouluratsu olemaan (vaikka osaakin olla aikas magea halutessaan) ja sen sydän tulee aina lyömään esteille - niin rata tai maasto. Olikin odotettavissa, että pienen estetauon jälkeen tulisi potkua olemaan normaaliakin enemmän. Pientä kankeutta on vielä ja vielä on projektina saada sen lavat hyvin auki, mutta kokoajan meno paranee. Voisin sanoa askeleen olevan varsin..kevyt. Jo esteet nähdessään oli Essi korvat höröllä ja aina valmiina menemään. Tein hyvin perusteellisen alkuverkan, jossa halusin Essin elastiseksi ja hyvin pohkeelle. Se meinasi olla ajoittain jopa hidas reagoimaan pohkeeseen ja sainkin käyttää sitä napakasti. Tulin verkkahyppynä pitkillä puomilla varustettua estettä, jolle tulikin ihan hyvät hypyt. Jokaisen esteen jälkeen pysäytin Essin, jolla nollasin sen kuumumisen. Se oli itseasiassa paljon rauhallisempi mitä odotin, vaikka virtaa riittikin. Kuolainta pitää varmasti vaihdella tässä esteillä, koska nyt kimblewick tuntui hieman turhankin vahvalta ajoittain.


askel, askel, hyppy, hyppy, hyppy...

Aloin tekemään pienillä esteillä erilaisia reittejä, esimerkiksi rengasestettä tulin ympyrältä. Kuvaaja saapui paikalle vasta lopuksi, jonka vuoksi ensimmäisistä hypyistä ei saatukaan materiaalia. Aivan lopuksi hyppäsin 90-100cm radan kerran, koska Essi tuntui hyvältä. Hirveästi ei hyppyjä loppujen lopuksi otettu, koska en halunnut rasittaa Essiä liikaa. Onhan se tuossa välissä esteitä hypännyt, mutta ei minun kanssani tai ratana. Essi oli niin varma ja hyvän tuntuinen, eikä ollenkaan katsonut mitään. Se vain antoi mennä ja suoritti jokaisen esteen kunnialla. Vähän sain itse hakea sen kanssa rytmiä ja tarkkailla omia apujani, koska viimeksi olin Barbilla kuitenkin esteitä treenannut (hieman eroaa näiden hevosten tyylit..). Onhan Essi aika voimakas menemään esteillä, voi painaa kädelle ja meinaa tykittää, mutta nyt ei se niin kovasti edes sitä tehnyt. Nyt ei tullut yhtäkään "delfiinihyppyä", eli loikkaa ennen estettä, jossa Essi yrittää hypätä esteen, kuin se olisi GP-radalla.



Illalla tulen vielä käyttämään TENS:siä Essiin iltatallin yhteydessä ja kun hieron yhden toisen hevosen. Huomenna suunnataan siis klinikalle Barbin kanssa ja Essillä tulen tekemään kevyen puomitreenin. Peukut saa taas laittaa pystyyn ja vaikka varpaatkin, jotta klinikalta saataisiin vain hyviä uutisia!

torstai 4. elokuuta 2016

Aika on pysähtynyt

Kun kaikki on epävarmaa, motivaatio vaeltelee opiskelua kohtaan ja tuntuu, kuin aika olisi pysähtynyt. Mitä silloin tulisi tehdä? Onneksi nyt on ollut paljon muuta tekemistä, jotta hetkeksi voi unohtaa ylimääräiset murheet. Niitä tuntuu kasaantuvan nyt hieman liikaa - kiitos kahden ei niin hyvinvoivan eläimen. Lexillä tehtiin tänään operaatio häntään, joka on ihan verillä, koska se on järsinyt sitä. Nyt edessä on kova hoitaminen, jotta häntä tulisi kuntoon. Nyt se saakin kulkea tötterö päässä ja komea pääkalloteippi hännässä.

Mites sitten Barbin jalka? Parempaan suuntaan ollaan menossa, mutta ei se ole normaali vieläkään. Luulisi viikossa ampiaisenpiston(?) menevän ohi vaikka B olisikin todella allerginen, mutta ei. Reisi ei enää ole yhtä turvoksissa, eikä säärikään. Mahan alla edelleen on yksi nestepatti ja on sitä turvotusta muuallakin. Tokikin reisi oli silloin alussa todella tukki, joten ei siitä hetkessä voikkaan palautua. Jalkaa on kylmätty, lääkettä on annettu ja on kävelytetty tarhassa/laitumella olemisen lisäksi. Eläinlääkäri kävi tänään toisen kerran katsomassa jalkaa, kun oli ajamassa lähistöllä. Sanoi jalan olevan paljon parempi ja kyllähän B liikkuu jo paremmin. Saatiin resepti kortisonivoiteeseen,  jota laitetaan paikallisesti jalkaan pienenä kuurina. Jos ei lähde tämän jälkeen kunnolla paranemaan on suuntana klinikka. Klinikka-aika ollaan jo muutenkin varattu alustavasti maanantaille, ellei muutosta tapahdu. "Miksi minä, miksi me, miksi juuri nyt?" kysymykset on leijjailleet ilmassa.



En ole pitkään aikaan tehnyt mitään erikoisvideoita, mutta nyt sain äkillisen inspiraation ja tein suhteellisen nopeasti yhden. Tarkoituksenani oli samalla myös piristää itseäni, koska oma olo tämän kaiken keskellä ei ole ollut ehkä parhain mahdollinen. Onneksi on saanut tehdä hierontoja erilaisille ihmisille ja hevosille, joidenka aikana on nauttinut ja samalla oppinut lisää. Ehkä Kyllä me tästä noustaan entistä vahvempina ja viisaampina. Kunhan saataisiin vaan B ja Lex takaisin kuntoon niin kaikki on hyvin. 

maanantai 1. elokuuta 2016

Ei ole tähdet kohdillaan..


Kuinka hyvä tuuri täytyy olla, jotta kahta omaa lemmikkiä pistää ampiainen (ainakin oletettavasti)? Sitä olen miettinyt näiden parin päivän aikana, kun Barbin ell. käynnin jälkeen huomattiin koirallakin hännän olevan aivan tukkina. Se kulki häntä alhaalla ja ell. käynnin jälkeen sai sekin antibiootteja. Lisäksi se sai siteen häntään, koska meinasi järsiä sitä jatkuvasti. Meidän tähdet eivät siis ole olleet niin kohdillaan ainakaan eläinten kanssa. Onneksi antibiootit on alkaneet toimimaan Barbiin hiljalleen, eikä jalka ole enää yhtä tukki tai kipeä. Ei se vielä liiku normaalisti ja jalka on edelleen turvoksissa, mutta ollaan jo menty parempaan suuntaan.

Vuohiskuopasta on kadonnut siellä ollut nestepatti ja kiveksen näköinen patti on myös muuttanut muotoaan. Lisäksi nyt oli näkyvissä karvojen trimmauksen jälkeen pieni haava B:n reidessä, jossa näkyi mätää. Tämä siis saattaa olla se pistoskohta, josta on sitten tullut mahdollinen imppari. Sitähän sanotaan, että ei tarvi olla, kuin nuppineulan kokoinen haava, että sinne voi mennä pöpö ja tehdä tulehduksen - nyt laitetaankin illalla siihen haude. Trimmauksen aikana B painoi päätään omaani vasten ja sitä selkeästi pelotti paljon, mutta silti se seisoi niin hienosti paikoillaan. Pistämiset ja muutkin on sujuneet helposti - Barbi on kyllä aika unelma potilas. Tänään on myöskin ensimmäinen päivä ilman kipulääkettä ja nyt vaan pitää toivoa, että sen vointi ei yhtään huonone.


Vaikka tämä kaikki onkin tuonut lisää stressiä ja ahdistusta on sitä saanut myös nauttia, kun olin Seinäjoella 3 päivän festareilla rakkaiden ystävien kanssa kuuntelemassa upeita artisteja. Kamera täyttyi kuvilla ja videoilla, meno oli huikea ja siellä vain keskittyi nauttimaan hetkestä. Ne olivatkin ensimmäiset käymäni festarit tälle kesälle! En ollut nähnyt ennen livenä montaa tuolla ollutta artistia ja täytyy sanoa, että Antti Tuisku varasti koko shown. Huikea esitys ja vielä kuumeessa! Lisäksi etenkin Italobrothers, Roope Salminen ja koirat, JVG, Jari Sillanpää, Tungevaag & Raaban sekä aina yhtä ihana Kasmir olivat myös huikeita.

Eilinen päivä kuluikin kisoissa verkkavalvojana ja oma estekuume vain nousi siinä samalla. Pitää nyt vain pitää sormet ristissä, että B tulisi nopeasti tuosta taas kuntoon niin päästään treenaamaan. Meillä on monta uutta puomia, joiden kanssa treeni ainakin maistuu. Olen myös vakavasti alkanut miettiä Essillä tavoitteellisesti kisaamista B:n rinnalla ja tarkoitus olisi alkaa senkin kanssa treenaamaan tavoitteellisesti. Koulua tulen kisaamaan vain Barbilla, koska Essin oma mielenkiinto ei niin koulupuolella loista.


Tänään kierrettiin Essin kanssa hyvin pitkä maastolenkki ja kastuttiin lopuksi ihan kokonaan raekuuron yllättäessä. Tamma kävi myös varsin kuumana tulomatkalla ja meni oma aikansa, että se malttoi jälleen kävellä, eikä tepastella. Siinä samalla tuli nähtyä monia muidenkin hevosten jälkiä, eli ilmeisesti lähellä olevat ravurit ovat myös alkaneet tekemään lenkkiä samoilla reiteillä. Essin selkä oli myös hieman arka, joten illalla tulen käyttämään siihen TENS-laitetta, joka on siihen aiemminkin toiminut todella hyvin. Pitää myös tässä piakkoin hieroa se kokonaan ja Barbi myös, kunhan se on täysin kunnossa. Huomenna olisi tarkoitus tehdä kunnon koulutreeni kentällä ja aloittaa opiskelu tulevaan näyttöön.

Oikein ihanaa viikkoa!