torstai 16. kesäkuuta 2016

Millaista oli olla leiriope?

Kolme päivää kestänyt leiri alkoi 7.6 ja päättyi 9.6 - se oli minulle ensimmäinen pitämäni ratsastusleiri ja monelle leiriläisistä oli se myös ensimmäinen kerta. En siis voi sanoa leiriläisten olleen ainoita, joita aluksi vähän jännitti ja perhosia tuntui mahassa. Näin leirin itselleni hyvänä haasteena ja kokemuksena, enkä hetkeäkään edes miettinyt, että en ottaisi paikkaa vastaan - päinvastoin olin todella innoissani. Kokemusta tuntien pitämisestä oli jo tullut, mutta leiri oli uutta. Lisäksi oli koko leirin ajan isona apuna tallin toinen omistajista, joka mm. hoiti ruuan, askartelut ja oli apuna milloin missäkin. Yksin en siis ollut ja ilman muutamia ihania apukäsiä, jotka auttivat mm. talutuksien kanssa ei pitkälle oltaisi pötkitty. Jokaisella oli oma roolinsa ja jokainen oli tärkeä.

Leirin nimi oli "Tenavaleiri" ja kaikki olivat alle 10 vuotta, enemmän tai vähemmän kokeneita. Leiri alkoi aina klo 10 ja päättyi kolmelta, joka oli sopiva aika varsinkin pienemmille. Lapsia on yhteensä 11 ja leirin suuri suosio yllätti. Jo ensimmäisenä ilmottautumispäivänä oli osallistujia tullut listalle. Moni oli saattanut ratsastaa vasta pari kertaa ja hevosen laittaminen sekä muut tallilla olevat asiat olivat aika uusia. Oli myös niitä, jotka olivat olleet tunneilla jo jonkin aikaa, mutta leiri oli ensimmäinen. Siksi näinkin tärkeäksi aluksi käydä läpi aivan perusasioita - miten hevosta käsitellään, kuinka sitä talutetaan, harjataan, hoidetaan - miten se laitetaan kuntoon. Usein alkeistunneilla eivät lapset laita hevosia itse kuntoon ja tällöin jää tärkeä asia oppimatta. Tallille meneminen, kun ei saisi olla vain sitä ratsastamista.



Ensimmäinen kerta on aina tärkeä, jännittävä ja se jää hyvin mieleen. Halusinkin leirin olevan lapsille ikimuistoinen ja hyvä kokemus. Olen itsekkin pienenä käynyt useilla leireillä ja niistä on jäänyt monia hyviä muistoja mieleen. Ikinä ei saa vähätellä ja aliarvioida itselleen pienen tuntuisten asioiden merkitystä toiselle. Itselle on hevosen harjaaminen ja hoitaminen arkipäivää, mutta toiselle se voi olla hyvinkin suuri kohokohta. Leirin ensimmäisenä päivänä laitettiin tosiaan yhdessä hevosia valmiiksi ja opeteltiin harjaamista sekä muita tärkeitä taitoja. Lapset oli jaettu kolmeen eri ratsastusryhmään ja tunneilla käytiin perusasiat läpi - miten hevonen pysähtyy, kuinka se lähtee liikkeelle ja myös keventämistä opeteltiin aiemmin ravanneiden kanssa. Kaikki olivat erittäin nopeita oppimaan ja oli ihanaa seurata lapsien kehittymistä. Usea ei ollut aiemmin ravannut ja siitä muodostui yksi kohokohdista tunnin aikana. Myös keventäminen alkoi sujumaan hyvin ja hymyt levisivät jokaisen kasvoille.

Muut olivat aina seuraamassa tuntia katsomosta sekä välillä askartelemassa hevosenkengistä kehyksiä leirillä otettavia kuvia varten. Intoa piisasi ja syömisen jälkeen pestiin yhdessä yksi tallin poneista. Monta kättä oli sienessä kiinni ja putsaamassa - sitä en osaa sanoa, kumpi oli märempi pesun jälkeen, poni vai lapset. :DHauskaa ainakin riitti ja sehän oli kaikkein tärkeintä. Tärkeää minulle oli myös se, että kukaan ei jäänyt yksin - kaikilla oli kavereita ja kukaan ei jäänyt ulkopuolelle. Osa tunti toisensa jo ennestään ja silloin meinasikin jäädä lähinnä niiden omien vanhojen kavereiden seuraan. Lisäksi suuret ikäerot olivat omana vaikuttajana, mutta se ei saanut olla minkäänlainen syy leikistä ulosjättämiselle - tätä ei tapahtunutkaan, kun ryhmiä aina sekoiteltiin ja asiat tehtiin yhdessä. Vanhempien hakiessa lapsia kuului kova puhe mitä päivän aikana oltiinkaan tehty ja kova kysely oli myös sen perään mitä luvassa olisikaan seuraavana päivänä. Sehän tuli jättää yllätykseksi, että pystyi yön nukkumaan hyvin.


Toisena päivänä oli jokainen paljon varmemman ja rennomman oloinen. Taas puuhailtiin yhdessä hevosten parissa ja opeteltiin samalla hevosaiheista sanastoa sekä varusteiden laittoa. Tunneilla käsiteltiin nyt enemmän hevosen kääntämistä ja samalla tehtiin pysähdyksiä. Hyvin alkoivat avut löytymään ja hepat kääntyivät näppärästi. Pujoteltiin myös tötsien ympäri, koska tämä oli yksi tehtävistä torstaina järjestettävissä pienissä tallilla olevissa kisoissa, johon leiriläisetkin saivat osallistua. Hienosti pääsi jokainen aloittamaan myös keventämisen ravissa ja osa pääsi menemään ilman taluttajiakin, jos kokemusta oli enemmän. Oli upeaa nähdä, kuinka nopeasti jokainen oppi. Päivän aikana pidettiin myös tietovisaa ja puuhailtiin yhdessä - lopuksi pidettiin myös pieni keppihevoskilpailu. Päivän lopuksi ratsastin myös itse kaksi hevosta ja hetkeen, kun ei ollut itse päässyt maneessissa menemään niin oli se aika luksusta - varsinkin päivällä olleen "myrskyn" aikana.

Kolmantena ja myös viimeisenä päivänä kulki aamu jo melkein rutiininomaisesti. Ennen leiriä kävin ratsastamassa yhden hevosen ja sen jälkeen aloin laittamaan tavaroita kasaan. Laitettiin leiriläisten kanssa yhdessä hevosia valmiiksi ja jokainen pääsi kokeilemaan kaikkea - niin kavioiden putsaamista, kuin varusteidenkin laittoa. Sitten alkoivat tunnit ja jokaisella lapsella tuntui olevan jo oma lempiheppansa. Nyt tunneilla käytiin läpi illalla olevan ratsastuskilpailun ohjelmaa, johon osa leiriläisistä olikin ilmoittautunut. Kisa oli melkein kaikkien ensimmäinen, joten tuomaria tervehtiminenkin oli täysin uusi asia. Sitä harjoitellessa teki jokainen niin hienon ja syvän kumarruksen, jonka jälkeen levisikin iso hymy kasvoille - "näinhän ne kumartaa elokuvissakin!". Siitä jatkettiin yhdessä ohjelman menemistä ja jokainen hienosti kevensi ravissa ja käänsi hevosta. Sai siinä myös itse juosta menemään, joten liikuntaa todella tuli harrastettua tuntienkin aikana!


 Yksi asia minkä huomasin jälleen tuntien pidossa oli se, kuinka helposti oman ravinnon ja nesteen saaminen unohtuukaan. Vedin kaksi ensimmäistä päivää kaikki tunnit putkeen ja unohdin ottaa vesipullon mukaani tallista. Tuntien jälkeen olikin helposti hieman nuutunut olo, kun jatkuvasti oli kuitenkin liikkeessä ja äänessä. Virheistä on hyvä oppia ja viimeisenä päivänä muistin ottaa juoman mukaan ja johan pysyi olokin hyvänä!

Leirin päättyessä tuli moni kysymään miksei leiri voisi jatkua vielä kauemmin. Yksi ehdotuksista taisi olla se 300 päivää...niin, jos majoitus hoituu ja hepat muuttaisi myös niin mikäs siinä sitten. :D Kuvia en juuri kerennyt ottamaan leirin aikana, joten ohessa laitumella otettuja kuvia Alavudelta. Kaiken kaikkiaan oli leiri minusta onnistunut ja minä ainakin opin vähintään yhtä paljon, kuin lapset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti