keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Yllättävän hyvä


Hevoset on saaneet viettää melkein joka yön ulkona, paitsi huonoina keleinä ovat ne majoittuneet talliin. Kuumimpana päivänä ne saivat olla tallissa päivällä ja palata takaisin laiduntamaan illalla. Ruohoa on tullut siis syötyä ja keleistä nautittua. Vai onko? Barbi on reagoinut kaikkein eniten ötököihin ja se tuntuu viettävän suurimman osan ajasta tarhan puolella. Ilmeisesti siellä itikoita on vähemmän vaikkakin  on tarhaankin muodostunut pieni polku, jota B ilmeisesti on kiertänyt yrittäessään paeta niitä. Barbin harja ja häntä ovat saaneet osansa ja monta karvaa on kadonnut.. eikö niitä voisi vain liimata takaisin? Tai ehkä pitää harkita pidennyksien tilaamista. Onneksi tervarasva on toiminut loistavana apuna ja sen jälkeen ei ole häntäkään näyttänyt siltä, että B olisi istunut isommankin pommin päälle. 


Omat päiväni ovat kuluneet nopeasti - liiankin nopeasti. On tullut hierottua erilaisia hevosia ja ihmisiä sekä yritettyä opiskella. Hieroin myös Barbin muutama päivä sitten ja ajattelin löytäväni nyt enemmän kireyttä, koska treenit ovat koventuneet ja lihakset joutuneet enemmän töihin. Hauska oli huomata, että nyt oikea puoli tuntui aavistuksen kireämmältä, kuin vasen - ennen tilanne on ollut toinen, johon yksi syypää oli silloinen satula. Lavat olivat mukavan avonnaiset, mutta kaulassa oli enemmän kireyksiä etenkin olkavarsi-päälihaksessa, joka toimii muunmuassa toispuolisessa toiminnassa vieden raajaa eteenpäin, ojentaen ja taivuttaen päätä sivulle. Siihen sainkin käyttää enemmän aikaa. Lisäksi rintalihaksessa oli kireyttä sekä takaosassa lähinnä pakaralihaksissa ja semeissä. Käytin myös Barbiin ensimmäistä kertaa TNS-laitetta ja kyllä vain sekin siitä tykkäsi - vielä ei ole vastaan tullut ketään, joka olisi ollut toista mieltä. Kaiken kaikkiaan olin positiivisesti yllättynyt, koska mitään isoja kireyksiä ei kuitenkaan ollut ja lavat varsinkin oli hyvät. Ehkä se salaa venyttelee tuolla laitumella ollessaan.


On minulla myös jotain ihanaa kerrottavaa - meillä on reilun viikon päästä valmennus! Anna Kärkkäinen tulee läheiselle tallille valmentamaan ja mennään mukaan. Kerta on ensimmäinen hänen valmennuksissaan ja mielenkiinnolla odotan tulevaa, koska paljon positiivista palautetta olen saanut kuulla. Anna pitää koulu- ja estevalmennuksia noin kerran kuukaudessa täällä ja tällä kertaa mennään kouluvalmennukseen. En vielä ole päättänyt menenkö kangilla vai nivelellä, mutta onhan tässä vielä aikaa miettiä. Olo on vain niin helpottunut ja onnellinen. 

Huomisestakin on tulossa hyvin jännittävä. Menen nimittäin valloittamaan yhden alueen, johon en ole juuri koskaan päässyt kunnolla perehtymään ja viime aikoina on kiinnostunut kasvanut sitä kohtaan. Mistä on kyse? Minä, aina niin uskollinen ratsastaja suuntaan katsomaan Seinäjoelle raveja. Kyllä. Suurin syy tähän on se, että suoritan samalla yhden kotitehtävän. Aion siis keskittyä johonkin ravihevosista, katsoa kuinka se liikkuu, kuinka se verrytellää, miten se suoriutuu ja syy tulokseen (ja mahdolliseen menestykseen). Niin mielenkiintoista, mutta saas nähdä kuinka hukassa siellä olen. Onneksi varasin mukaani yhden paremmin raveihin perehtyneen, joten tulkki on messissä. ;)


Jos teillä muuten on mielessä jokin aihe, josta toivoisitte postausta niin olen pelkkänä korvana. Suunnitelmissa on ollut myös esteiden kasaaminen kentälle, jotta pääsisi tekemään molemmilla estetreeniä ja jatkaa siitä sitten puomien parissa. Meidän tolpat ovat saaneet kokea muutoksen ja nyt niiden pitäisi olla vielä tukevammat. Uudet puomit ovat vielä projektina, mutta ehkä nekin jossain vaiheessa valmistuvat.

Hyvää keskiviikkoa!

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Haastan sinut!

Kuinka hyvin verryttelet ennen ratsastustreenien alkamista? Entä sen loputtua? Ja ei, nyt en puhu hevosen verryttelystä vaan sinusta.



Ratsastus on ehdottomasti yksi laji, jossa ei useasti keskitytä paljon itseen vaan johonkin muuhun - hevoseen. Kaikki panostus on yleensä hevosen hyvinvointiin. Pidetään huolta oikeanlaisesta ravinnosta, levosta, alku- ja loppuverryttelyistä, monipuolisesta liikunnasta, hieronnasta, varusteista... ja lista voisi jatkua vielä kauan. Sitten, kun tuleekin kyseeseen oma hyvinvointi ei asiat välttämättä ole niin hyvin. Keskitymme monesti niin paljon hevoseen, että unohdamme täysin itsemme - oman hyvinvointimme. Siksi päätinkin kehittää haasteen, jossa keskityn mahdollisesti muutamaan tärkeään osa-alueisiin, joihin ratsastajan tulisi kiinnittää huomiota. Tässä keskitymme ratsastajan alku- ja loppuverryttelyyn. Toivoisin, että mahdollisimman moni haastaisi nyt itsensä ainakin kokeilemaan näitä asioita ja mahdollisesi näkemään siten niiden tuomat hyödyt. Samalla haastan itseäni, koska myös itse sorrun oman alku- ja loppuverryttelyn laiminlyömiseen ja haluan tehdä siihen muutoksen. Enempää pölisemättä menkäämme itse haasteeseen!

1: Tee ennen ratsastusta kunnollinen alkulämmittely 
  • Hyvä alkulämmittely on yksi peruspilareista treeneissä. Emmehän me hevosellakaan lähde kylmiltään tekemään rankasti töitä ja hyppäämään esteitä. Alkulämmittely on lisäksi helppoa suorittaa, joten se ei vie treeneissä sen enempää aikaa ja sen avulla voidaan ehkäistä erilaisten vammojenkin syntymistä. Sen sijaan, että nouset heti hevosen selkään, kävele sen vieressä maassa min. 10 minuuttia (yleinen suositus on vähintään 15minuuttia, kuten hevosenkin verkassa). Minusta nimenomaan ratsastajan alku- ja loppuverryttelystä ei puhuta tarpeeksi. Tallin seinillä voi nähdä roikkuvan kyllä SRL:n tiivistetyn lämmittely- ja jäähdyttely ohjeen, mutta en ole oikeastaan nähnyt kenenkään sitä noudattavan.

     Kävelyn ohessa voit venyttää lonkan fleksoreita, eli koukistajia astumalla pidempiä askelia ja tehden ohessa myös askelkyykkyjä sekä sivuttaisaskelia. Nostele välillä polvia kohti taivasta, jolla saat aktivoitua pakaraa ja reiden etuosaa. Tulee siis tehtyä pieni treeni samalla, jes! Siihen vielä yhdistää käsien pyörittelyn (jos hevonen ei tätä kestä niin aloittaa totuttamisen pienillä liikkeillä - tämä on vain hyvää siedätystä!). Näin saadaan lihaksia ja niveliä lämpenemään. Vielä ennen selkään nousua voi laittaa kädet lanteille ja tehdä muutamat rintarankaa avaavat liikkeet eli kiertää yläkroppaa eri suuntiin ja lopuksi lantion pyörittelyt. Sitten vain ratsaille!



  • Miksi alkulämmittely tehdään/mitä siinä tapahtuu?
    -Sillä valmistamme ja aktivoimme koko kehomme suoritusta varten ja näin ennaltaehkäisemme myös erilaisten vammojen syntymistä. Oikeanlaisen alkuverryttelyn jälkeen on keho valmiina suoritusta varten.
    - Verenkierto vilkastuu ja verivarastot alkavat luovuttamaan enemmän verta lihaksille. Vilkastunut verenkierto lisää lihaksien lämpötilaa ja tällöin lihakset saavat lisää happea, hormoneja, energiaa ja kuona-aineita poistuu lihaksista, kuten maitohappoa. Tämä parantaa lihaksen toiminta- ja palautumiskykyä. Myös aineenvaihdunta tehostuu, jolloin sydämen syke sekä verenpaine kohoavat.
    - Lihaksien lämpötilan noustessa myös lihasten elastisuus kasvaa.- Yksi hyvin tärkeä seikka mitä alkulämmittely parantaa on tarkkaavaisuus! Lämmittely aktivoi näkökykyä ja keskushermoston eri osa-alueiden yhteistyötä - eikös esteratsastajallekkin olisi ihan mukavaa nähdä paremmin ne esteet ;) Lisäksi alkulämmittely on henkinen apu huippusuoritukseen valmistautumisessa: tuttu rituaali, jolloin tarkkaavaisuus herkistyy ja kohdistuu asteittain tulevaan suoritukseen.

    MITÄ KYLMEMPI KELI - SITÄ PIDEMPI ALKULÄMMITTELY! (niin ihmisen, kuin hevosenkin)


  • Tähän voi ottaa myös ylävartalon mukaan ja kiertää aina vastakkaiselle puolelle. Saadaan hyvin aktivoitua keskivartaloakin
    Sivuttain kävely (jalat menevät ristiin) - tee molempiin suuntiin.

    2: Tee ratsastuksen jälkeen loppujäähdyttely
    Ratsastuksen lopuksi suoritat vain saman mitä aluksi, eli kävelemään vain maahan. Jos keli on huono niin sitten vain vaatetus kuntoon. Enemmän sitä paikat pysyy lämpiminä talvellakin, kun kävelee eikä vain istu hevosen selässä. Muista kuitenkin pukea tarvittaessa enemmän vaatetta päälle, koska raskaan suorituksen jälkeen, kun on hikoillut tulee helpommin kylmä - nyt halutaan kuitenkin pitää lihakset lämpiminä ja maksimoida palautuminen. Treenin jälkeen voi tehdä lyhyitä venytyksiä (20-30s.) ja 2h treenin jälkeen kannattaa venyttely, koska näin voidaan parantaa lihaksen elastisuutta ja ennaltaehkäistä loukkaantumisriski.

    • Miksi loppujäähdyttely tehdään/mitä siinä tapahtuu?
      -Sen tarkoitus on auttaa kehoa palautumaan harjoituksen tuottamasta rasituksesta mahdollisimman tehokkaasti. (mm. esteratsastaja alkaa palautumaan jo harjoituksessa, jos välissä on pidempiä taukoja).
      -Tavoitteena on edistää kuona-aineiden poistumista lihaksista, joita harjoituksen aikana on syntynyt (maitohappo) ja palauttaa lihaksia lähemmäs niiden lepopituutta.
      -Huolellisesti toteutettu loppujäähdyttely on elimistö nopeammin valmiina uuteen harjoitukseen.
      - Palauttaa henkisesti: sen aikana ratsastaja voi myös arvoida suoritustaan ja sitä kuinka hyvin on suorituksesta palautunut.
      -Huono palautuminen voi näkyä mm. väsymyksenä ja huonona motivaationa treeneissä. Lisäksi kipeät ja jäykän tuntuiset lihakset voivat olla merkki keskeneräisestä palautumisesta. Huonon palautumisen seurauksena voi syntyä ylirasitustila, jonka merkkeinä on korkeampi leposyke. Vaarana onkin, että huonon palautumisen seurauksena urheilijan kehittyminen hidastuu, loukkaantumisriski kasvaa ja vastustuskyky heikkenee

    MUISTA RIITTÄVÄ NESTEYTYS KOVAN HARJOITUKSEN JÄLKEEN JA SEN AIKANA! 

    Muista pyöritellä molempia käsiä - jos tämä on hevoselle uutta niin aloita varovasti totuttaen!

    Oletko sinä tehnyt aina hyvät alku- ja loppuverkat itsellesi? Vai onko käynyt perinteiset ja ne on jäänyt itseltä vähän vähemmälle? Kuulisin todella mielelläni myös, jos lähdet haasteeseen mukaan ja kokemuksia sen aikana.  Mahdollisesti on tulossa jossain vaiheessa myös lisää haasteita. Tsemppiä!


    keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

    Jumppapalloilua + uusi banneri!


    Noniin, maneesipäivän (19.06) toinen osa tulille. Edellinen osa sisälsi Barbin treenin kuvia ja videon, joten tähän tulen lisäämään Essin kuvat. Niitä ei onneksi tullut lähellekkään yhtä paljon, kuin Barbilla. Yksi iso syy tähän oli, että menin niin tiivistetyn treenin siskoni jälkeen. Essillä oli tuona päivänä paljon virtaa, mutta sain hyvin ratsastaa sitä jalalla etenemään. Ajoittain tuntui, että se olisi hieman kuuro avuille, kuten pohkeelle, mutta nopeasti se alkoi siitä heräämään ja kuuntelemaan. Tein ympyröillä pieniä avoja ja jatkoin samaa ajatusta pitkillä sivuilla. 


    Essillä ei selkeästi ollut paras päivä menossa ja sain työskennellä aika kauan sen kanssa, että se alkoi rentoutumaan. Se jännittyi hyvin helposti niskastaan ja alkoi tepastella, jolloin pyysin sitä etenemään ja taipumaan. Laukassa se meinasi kerätä itsensä pakettiin, joten jatkoin työskentelyä ympyröillä, jolloin sain siihen paremman tuntuman. Hiljalleen alkoi meno paranemaan, mutta en silti ollut erityisen tyytyväinen. Essi katseli toiveikkaana nurkassa olevia esteitä, joita se olisi varmasti mieluummin lähtenyt menemäänkin. Suunnitelmissa olisi kyllä hypätä sen kanssa samoihin aikoihin, kuin B:nkin kanssa. 


    Lopuksi tein sen kanssa vastalaukkoja, joissa sain sitä suoristettua. Nyt ne menivät itseasiassa hyvin, eikä Essi ollut aikomassakaan vaihtaa laukkaa. Tosin, jos olisin vähänkin vaihtanut omaa asentoani eri suuntaan olisi sieltä vaihto varmasti tullut. Tein vastalaukkoja kulmissakin ja lopuksi ympyrällä. Laukkojen jälkeen meinasi se alkaa ravissa kiihtymään ja jännittymään, mutta useiden pienten väistöjen avulla alkoi rentouskin palaamaan. Edes jumppapallolla leikkivä Barbi ei haitannut sen keskittymistä. 


    Loppuverkkojen jälkeen tein omat loppujäähdyttelyt ja katsottiin sitten mitä hepat yhdessä pallosta tuumaisivat. Barbia tuo pinkki pallo ei ollut ollenkaan pelottanut, eikä Essiäkään. Olisiko siis joku kerta syytä kokeilla pientä norsupalloilua? ;-) Molemmat hepat (etenkin Barbi) olivat hieman väsyksissä - tosin Essi varmasti olisi sanonut jaksavansa vaikka muutamat treenit putkeen.. 

    Ennen viikonloppua olisi ajatuksena hieroa molemmat hevoset sekä käyttää TNS-laitetta Essin lisäksi Barbiin. Nyt olisi myös tehtävänä muutamia kouluhommia, mutta jotenkin pihalla oleminen ja muu tekeminen on mennyt aina edelle. Miten se onkaan niin hankalaa joskus vain aloittaa lukeminen sekä kirjoittaminen? Noh, ehkä se into taas palaa, kunhan vain avaa kirjat ja aloittaa tekemään. Tänään innostuin nopeasti väsäämään uuden bannerin, koska itseäni alkoi häiritsemään lumiset kuvat. Ei sellaisia tee mieli kesällä katsoa. Ei tuo mikään onnistunein ehkä ole, mutta saa luvan edes hetken olla. Mitäs mieltä te olette?

    Taisin olla ainut innostunut tästä ideasta..:-D

    Hyvää keskiviikkoa!

    maanantai 20. kesäkuuta 2016

    Parempi, kuin muistin!

    Se fiilis, kun pääset pitkästä aikaa treenaamaan kunnolla maneesiin peilien eteen ja heppa toimii, kuin ajatus. Sitä ei voi kyllä edes sanoin kuvata. Feels good to be back!


    Tuntuu, että voisin vain leijua paikasta toiseen - niin hyvä olo minulla tällä hetkellä on. Käytiin eilen maneesilla heppojen kanssa illalla ja en olisi voinut parempaa treeniä toimia. Uudet bootsit pääsi testiin ja oli meillä jotain muutakin uutta matkassa. On harvoja tilaisuuksia, jossa olen päässyt käyttämään meidän valkoisia suojia, joten nekin napattiin mukaan. Haettaessa heppoja laitumelta oli yllätykseksi B ensimmäisenä tulossa. Lieneekö pieni vaikutus sillä, että lahjoin sitä omenalla. Essi olisi halunnut jäädä viettämään aikaa Primin kanssa, mutta kyllä sekin pian tallusti perässä talliin.

    Tosiaan siskoni tuli Essillä mukaan ja näin saatiin molemmat hepat kätevästi kuskattua maneesille. Paikka oli ennestään Essille tuttu, mutta B:lle se oli uusi. Aluksi kävelytin noin 10 minuuttia sitä ympäri maneesia ja samalla tein oman alkulämmittelyn. Juuri mikään ei sitä ihmetyttänyt, kunnes vastaan tuli peili, joka oli viistosti seinässä. Kyllähän siinä isompikin heppa säikähtää, kun joku yhtäkkiä hyökkää silmille katosta - oma peilikuva! Hetken se siinä nuuhki peiliä ja sen jälkeen ei ollutkaan mitään erikoista tutkittavaa. Se seisoi hyvin nätisti paikallaan satulaa laitettaessa ja käyttäytyi muutenkin hyvin esimerkillisesti.


    Treenin aloitin jumppailemalla ensin käynnissä sen kanssa ympyröillä, tehden loivia väistöjä, avoja ja sulkuja. Jatkoin samalla ajatuksella ravissa ja aluksi annoin sen olla hieman pidempänä, josta aloin hiljalleen kokoamaan. B oli alusta alkaen hyvin hereillä, reagoi nopeasti apuihin ja yritti niin kovasti aina tehdä parhaansa. Tein väistöistä erilaisia variaatioita ja yhdistelin niitä keskenään. Ratsastin sitä aina väistöjen jälkeen hyvin eteenpäin, jotta se ei jäisi ollenkaan hitaaksi. Sen kyllä huomasi hyvin, että kunto ei ole vielä yhtä hyvä, kun nyt on ollut hieman kevyempää säidenkin takia. Väistöissä oli pientä kankeutta, mutta kyllä se hiljalleen alkoi paranemaan. 

    Oli erittäin hyvä, että maneesissa riitti peilejä niin pääsi tarkkailemaan myös itseään. Nyt sain heti korjattua omaa jalkaa eteenpäin, kun näin sen olevan liikaa takana. Käsien kanssa saan vielä tapella, mutta nyt ne eivät onneksi enää samalla tavalla meinaa tippua sisälle! Olen siis korostetustikkin kääntänyt peukkuja ulospäin (kuten voi tarkkasilmäiset huomata), koska en halua niiden kääntyvän sisälle, jolloin tuntuma hevoseen on paljon huonompi. Tätä on nyt muutamia kuukausia treenattu ja työ tuottaa tulosta - pitää vain muistuttaa itseään tarpeeksi monta kertaa niin kyllä se siitä. Aluksi suunnittelin jo ranteiden teippaamista treenien ajaksi, mikä olisi ehkä voinut hivenen auttaa tuossa muistuttamisessakin. Noh, ainakaan tällä hetkellä ei teippejä tarvitse kaivaa kaapista. Nyt on vuorossa käsien komentaminen alas kootessa, jossa helposti meinaan alkaa nostamaan liikaa kättä.


    Tein paljon siirtymisiä askellajien sisällä ja kokosin nyt enemmän B:tä, kuin hetkeen. Olen viimeaikoina keskittynyt sen eteenpäin ratsastamiseen, mutta nyt vaadinkin siltä enemmän kokoamista. Ajoittain peiliin katsoessa hämmästelin ihan, kuinka isolta B näyttikään ja kuinka hyvältä se näytti! Paljonhan tuossa on vielä työtä ja parenneltavaa, kuntoa on kasvatettava ja samoin lihaksia sekä monia muita asioita. Silti on muistettava myös pysähtyä  ja nauttia, olla tyytyväinen. Hetkeen, kun ei ole peilin edessä sen kanssa mennyt niin oli jo unohtanut miten se liikkuu muualta, kuin korvien välistä katsoessa. Eikä sen täytynyt olla pelkkää kuvitelmaa, kun muut olivat samaa mieltä. :-D Aina ei saa olla liian kriittinen.


    Koska hetkeen ei olla päästy vetämään rankempia treenejä pidin enemmän huilitaukoja B:lle. Rupesin tekemään myös muutamia peruutuksia ja sai huomata, kuinka innostunut se niistä nykyään on. Muistellessa alkuaikoja ei se väistöjen ja muiden lisäksi ymmärtänyt yhtään peruutuksien päälle. Nykyään olisi se valmis peruuttamaan vaikka kierroksen, jos tarve sitä vaatii. Mitään täydellisiä niistä ei ole vielä tullut, mutta kokoajanhan tässä kehitytään. Nyt se alkoi helposti  keräämään itseään liikaa kaulasta ja alkuaskeleet oli turhan hätäiset. En näissä treeneissä alkanut vaatimaan siltä niissä sen enempää vaan keskityin enemmän väistöihin.

     Meinasin muuten autossa tippua lattialle katsoessani nopeasti kuvia peruutuksista. Se kuvakulma ja kaikki sai näyttämään Barbin siltä, että se odottaisi vähintään kaksosia ja pian olisi synnytys edessä. Siis ihan järkyttävä kuva! :-D Mitä tästä opimme - kuvakulma on kaikki ja asento kuvassa myös. Nopeasti voi näyttää sen muutaman kymmentä kiloa lihavammalta. En voi olla jakamatta sitä tänne teidän nautittavaksenne. Ei se nyt oikeasti ole noin lihava, vaikkakkin on tuossa tullut tuota ylimääräistä laitumelta ja kevyemmistä treeneistä. Uskon kuitenkin tuon paketin tuosta tiivistyvän, kun päästään jatkamaan kunnon treenejä. 

    Varsa TJ2

    Ajoittain vaadin Barbilta enemmän kokoamista ja testailin sen reagointia. Se polki nyt paremmin paikallaan ja nosteli jalkojaan vaikkakin on siinäkin yksi projekti edessä. Nyt se on hyvin alkanut kuitenkin ymmärtämään mitä tehdä, mutta vielä se saisi nostella jalkojaan korkeammalle sekä tahdin tulisi pysyä tasaisena. Laukassa tehtiin kevyitä laukkapiruetin alkeita, mutta en kuitenkaan halunnut alkaa vaatimaan siltä tällä kertaa sen enempää. Kokoamisten jälkeen annoin B:n sujua hyvin eteenpäin ja tehtiin muutamia lisäyksiä loppuun. Aluksi meinasi se jäädä liiaksikin odottamaan ja sain ratsastaa sitä enemmän pohkeen eteen, jolloin se lähtikin hyvin etenemään.

    Lopuksi testailin muutamia vaihtoja ja niistähän B tykkäsi. Vielä, kun saisi vaihdot tasaisiksi. eikä takapää jäisi niin helposti tulemaan perässä. Innostuttuaan tuli vaihdoista hieman lennokkaita ja liioiteltuja, mutta pienen siirtymisen myötä tuli mukavat kaksi vaihtoa loppuun. 


    Aika kului hyvin nopeasti ja loppuraveissa B venytti hyvin eteen-alas. Hyvien loppujäähdyttelyjen jälkeen menin vielä Essin selkään tekemään sen kanssa pienen treenin. Oona meni sillä suhteellisen kevyesti ja kysyikin haluanko tehdä sen kanssa lopuksi vielä jotain. Työskentelin sen kanssa samalla ajatuksella, kuin Barbinkin kanssa, mutta en ruvennut tekemään yhtään lisäyksiä. Sen kanssa maltti on valttia ja teinkin enemmän siirtymisiä ja jumppailua väistöillä. Energiaa sillä riitti ja se olisi jaksanut vielä vaikka toisen tunnin perään.


    Kuten olettekin jo huomanneet niin materiaalia tosiaan tuli - PALJON. Siksi en halua tähän samaiseen postaukseen tunkea kaikkia Essinkin kuvia, joten luvassa on erillinen postaus niistä. Videota ei Essin kanssa tullut otettua, mutta kuvia sen sijaan tuli. Lisäksi otettiin muitakin kuvia yhdessä hevosten kanssa, joten ei kuvat tosiaan ainakaan kesken lopu! Treenien jälkeen suunnattiin kotiin, jossa kylmättiin perusteellisesti molempien hevosten jalat ja tehtiin iltatalli. Barbi ainakin oli sen verran unisen oloinen, että ruuat syötyään alkoi sen silmät mennä kiinni. Videot otettiin treenin lopussa, jossa huomasi B:n olevan välillä väsyneempi muutenkin. 


    Tältä näyttää ihminen sen jälkeen, kun hevonen haluaisi kovasti tulla päällään syliin
    Oikein ihanaa maanantaita!

    sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

    Uusia tuulia etsimässä


    Hetkeen en ole kirjoittanut varsinaisia kuulumisia, eli nyt voisi olla hyvä aika sille. Varoitan jo valmiiksi, että tästä postauksesta voi tulla normaalia pidempikin, koska sitä asiaa nyt riittää. Kaikki kunnia siis niille, jotka lukevat loppuun asti! Voidaan aloittaa meille tulleesta uudesta tulokkaasta - Barbin uudesta estesatulasta, joka on Prestige Paris K kokoa 34. Valitettavasti tuntuu satula aavistuksen naftilta lapojen kohdalta ja tarkoitus on yrittää vaihtaa se hieman isompaan. Satula tuntui kyllä erittäin hyvältä istua ja muuten olikin erittäin hyvä. En ole täällä tainnut muutenkaan mainita ostoksista mitä on tullut tehtyä kuukausien aikana - kauan ihailemani karvabootsit on rantautuneet meidän varastoon! En edes muista, kuinka kauan olen niistä haaveillut. Ikinä en ole vain malttanut ostaa niitä, koska ajattelin niiden menevän heti huonolla kelillä pilalle.Taitaa olla siis käytössä vain maneesissa tai muuten kuivalla ja hyvällä pohjalla.


    Olo on hieman haparoiva tällä hetkellä. Nyt olisi niin monta ovea auki, mutta ei oikein tiedä minne suuntaan lähteä. Lisäksi muuton jälkeen on ollut suuri kysymys se missä valmentautua nyt. Melkein vuosi Jonnan kanssa Kauhajoella toimien ja olen todella kiitollinen siitä ajasta. Valmennuksia järjestettiin ihan mukavasti Kauhajoella, mutta välimatkan ollessa nyt pidempi ei kuskaaminen ole aina niin yksinkertaista. Olisi aina saatava joku mukaan avustamaan, koska itse en mieluusti lähde yksin ajamaan ja lastaamaan/purkamaan. En olisi edes kuvitellut tästä tulevan näinkin hankalaa ja yllätin itseni puremassa kynsiä tätä pohtiessani. Tällä hetkellä meillä ei ole säännöllistä valmentajaa, joka osakseen luo minulle pienen ahdistuksen. Janoan uuden oppimista ja B:n kanssa kehittymistä, siksi haluaisinkin päästä treenaamaan rankkoja treenejä valmentajan silmän alle. Joka päivä voi oppia itsestään ja hevosestaan uutta kotona treenatessa sekä soveltaa saamiaan oppeja, mutta mitä kaipaan on juuri se tarkkailu ja uuden tiedon sekä neuvojen saaminen. Lisäksi olisi mukavaa päästä välillä peilien eteen treenaamaan, jotta voi vahtia omaakin asentoaan. Pitää ilmeisesti viedä omia peilejä kentän reunalle heilumaan..:D


    Barbi on päässyt takaisin "iskuun" ja mitään ongelmia ei ole ollut. Paitsi yhdessä treenissä se oli hyvin poissaoleva etenkin alussa ja ei reagoinut oikein apuihin. Se peruutteli välillä ja ailahteli. Aionkin hieroa sen tässä lähipäivinä, koska uskon sillä saattavan olla paikat hieman jumissa treenien tullessa rankemmiksi. Lisäksi näiden vesisateiden takia on kenttä ollut suhteellisen märkä ja on joutunut menemään aika pienellä alueella, joka luo oman haasteensa. Nyt kaivattaisiin kovasti maastossa menemistä ja sitä, että pääsisi kunnolla vain laukkaamaan. En vain halua lähteä menemään heti tienvierustaa, jossa ovat ojat aivan vieressä ja monenlaisia autoja tulee vastaan - en hevosella, joka kaipaa tällä hetkellä vain varmuutta ja hyviä kokemuksia maastosta. Toisen hevosen seurassa se voisi olla ihan hyvä reissu, kun B:lla olisi tuki ja turva. Essi vain ei ole maailman paras maastoseura, koska sen kilpailuvietti vie joskus asiat uudelle levelille - eikä nyt sitä kilpailua haluta..

    Kuten kuvista voi huomata olen kerennyt nyt viettämään harvinaisesti myös enemmän aikaani kaverien kanssa. Viime vuonna ei aikaa ollut niin paljon ja kesän olin ihan toisessa maassa. Nyt pystyykin tavallaan "korvaamaan" tuon ajan. Nyt on tullut yhdessä reissailtua enemmän, kuin koskaan aiemmin. Samalla olen kuitenkin saanut aikataulutettua hevosten liikuttamisen ja omat treenit mukaan. Olen nauttinut auringosta ja käynyt useasti uimassa. Joskus sitä on vain muistutettava itseään pysähtymään, mikä on ollut ehkä vaikeinta. Haluaisi vain tehdä, tehdä ja tehdä - siksi saankin toimia omana käsijarrunani ajoittain ja muistuttaa, että on ihan okei vain olla.


    Kaipaan ja janoan kuitenkin päästä valmennuksiin sekä kilpailuihin. Oloni on, kuin umpikujassa, kun ei valmennuksia ole nyt ollut. Esteitä ei olla päästy menemään vielä ja niiden treenaaminen tuolla tallilla on aika minimaalista, koska tilaa ei ole paljon, eikä esteitäkään. Heti kentän ollessa kunnossa aion aloittaa estetreenit, mutta päästäkseni menemään kunnon ratoja ja isompia esteitä on mentävä muualle hyppäämään. Koulutreenejä voi suorittaa suhteellisen hyvin kentällä, mutta välillä tuntuu siinäkin tilan loppuvan kesken.

    Kilpailuihin en aio lähteä ennen hyvää treenipohjaa. Pienet kilpailut nyt menevät treeneinä, mutta isompiin olisi oltava jo pystynyt saamaan kaikki palikat kasaan. Nyt olisi vain vuorossa portaiden kiipeäminen, jossa ensimmäinen askel on estetreenien aloitus kotona/maneesilla, sitten koulu- ja estetreenit muualla joko itsenäisesti tai valmennuksissa ja sen jälkeen kilpailut. Olen vuoden alussa jo kirjannut ylös kilpailut, jonne mennä. Monet haluamani kisat ovat jääneet välistä, mutta toivon meidän pääsevän mahdollisimman pian takaisin suunnitelmaan. Kenttäkisatkin olivat listassa, joten jos niihin meinataan mennä olisi päästävä maastoesteiden pariin myös. Varsinkin Barbin olisi hyvä saada sieltäkin lisää kokemuksia.


    En tiennyt koulun vaikuttavan näinkin paljon lopulta omaan treeniin ja kilpailemiseen, mutta vaikuttihan se. Ennen koulun loppumista oli keskityttävä enemmän lukemiseen ja asioiden sisäistämiseen, lisäksi 5 päivää kestävät näytöt vaativat oman aikansa. B:lle tullut tauko tuli osittain hyvään saumaan, koska pääsin juuri keskittymään kouluun. Ilman taukoa oltaisiin tosin päästy jo aloittamaan ulkokenttätreenit ja menemään kilpailuja läpi. Tämä harmittaa todella paljon. Ei olla siis vielä päästy hyppäämään ulkokentällä sen kanssa ja nyt ollaan jo tässä vaiheessa kesäkuuta. Äh. Onneksi nyt on aikaa treenata, jos vain treenipaikat olisi vielä kunnossa.. Vasta syksyllä on edessä uudet stressit näyttöjen takia, mutta jos kerkeää nyt tarpeeksi valmistautumaan niin tulee sekin puolittumaan.

    Nyt, kun ollaan puhuttu lähinnä Barbista niin olisi hyvä siirtyä tuohon toiseen hieman kuumempaan yksilöön. Essi on voinut todella hyvin ja sen kanssa ollaan eniten treenattu kestävyyttä maastossa ja laukkailtu pidempiä pätkiä hiekkamontuilla. Sen rooli koko laumassa on suuri ja sillä on kova kiire olla vastuussa jokaisesta karvakorvasta. Heti treeneihin mennessä on sen huudettava muutaman kerran tovereille ja muiden sille. Laitumelle mennessä on sen oltava ensimmäinen ja Barbikin aina odottaa viereisellä alueella, koska se sinne lähtee. Kova on tamman työ.


    Tänään on luvassa viimein koulutreenit maneesilla B;n kanssa ja Essikin tulee mukaan. Maneesille ei mene ajaa kauaa ja onneksi aikoja oli hyvin jäljellä, joita varata. Tarkoituksena olisi tehdö kunnon koulutreeni ja mennä pitkästä aikaa kangilla. Saan kuvaajankin mukaan, joten materiaalia olisi luvassa lisäksi. En ole hetkeen nähnyt Essiä toisen alla ja siksi mielenkiinnolla odotankin, kun siskoni sillä menee. Nyt pääsee kokeilemaan uusia bootsejakin ja työskentelemään paremmin.

    Toivottavasti teillä on ollut mukava viikonloppu!


    torstai 16. kesäkuuta 2016

    Millaista oli olla leiriope?

    Kolme päivää kestänyt leiri alkoi 7.6 ja päättyi 9.6 - se oli minulle ensimmäinen pitämäni ratsastusleiri ja monelle leiriläisistä oli se myös ensimmäinen kerta. En siis voi sanoa leiriläisten olleen ainoita, joita aluksi vähän jännitti ja perhosia tuntui mahassa. Näin leirin itselleni hyvänä haasteena ja kokemuksena, enkä hetkeäkään edes miettinyt, että en ottaisi paikkaa vastaan - päinvastoin olin todella innoissani. Kokemusta tuntien pitämisestä oli jo tullut, mutta leiri oli uutta. Lisäksi oli koko leirin ajan isona apuna tallin toinen omistajista, joka mm. hoiti ruuan, askartelut ja oli apuna milloin missäkin. Yksin en siis ollut ja ilman muutamia ihania apukäsiä, jotka auttivat mm. talutuksien kanssa ei pitkälle oltaisi pötkitty. Jokaisella oli oma roolinsa ja jokainen oli tärkeä.

    Leirin nimi oli "Tenavaleiri" ja kaikki olivat alle 10 vuotta, enemmän tai vähemmän kokeneita. Leiri alkoi aina klo 10 ja päättyi kolmelta, joka oli sopiva aika varsinkin pienemmille. Lapsia on yhteensä 11 ja leirin suuri suosio yllätti. Jo ensimmäisenä ilmottautumispäivänä oli osallistujia tullut listalle. Moni oli saattanut ratsastaa vasta pari kertaa ja hevosen laittaminen sekä muut tallilla olevat asiat olivat aika uusia. Oli myös niitä, jotka olivat olleet tunneilla jo jonkin aikaa, mutta leiri oli ensimmäinen. Siksi näinkin tärkeäksi aluksi käydä läpi aivan perusasioita - miten hevosta käsitellään, kuinka sitä talutetaan, harjataan, hoidetaan - miten se laitetaan kuntoon. Usein alkeistunneilla eivät lapset laita hevosia itse kuntoon ja tällöin jää tärkeä asia oppimatta. Tallille meneminen, kun ei saisi olla vain sitä ratsastamista.



    Ensimmäinen kerta on aina tärkeä, jännittävä ja se jää hyvin mieleen. Halusinkin leirin olevan lapsille ikimuistoinen ja hyvä kokemus. Olen itsekkin pienenä käynyt useilla leireillä ja niistä on jäänyt monia hyviä muistoja mieleen. Ikinä ei saa vähätellä ja aliarvioida itselleen pienen tuntuisten asioiden merkitystä toiselle. Itselle on hevosen harjaaminen ja hoitaminen arkipäivää, mutta toiselle se voi olla hyvinkin suuri kohokohta. Leirin ensimmäisenä päivänä laitettiin tosiaan yhdessä hevosia valmiiksi ja opeteltiin harjaamista sekä muita tärkeitä taitoja. Lapset oli jaettu kolmeen eri ratsastusryhmään ja tunneilla käytiin perusasiat läpi - miten hevonen pysähtyy, kuinka se lähtee liikkeelle ja myös keventämistä opeteltiin aiemmin ravanneiden kanssa. Kaikki olivat erittäin nopeita oppimaan ja oli ihanaa seurata lapsien kehittymistä. Usea ei ollut aiemmin ravannut ja siitä muodostui yksi kohokohdista tunnin aikana. Myös keventäminen alkoi sujumaan hyvin ja hymyt levisivät jokaisen kasvoille.

    Muut olivat aina seuraamassa tuntia katsomosta sekä välillä askartelemassa hevosenkengistä kehyksiä leirillä otettavia kuvia varten. Intoa piisasi ja syömisen jälkeen pestiin yhdessä yksi tallin poneista. Monta kättä oli sienessä kiinni ja putsaamassa - sitä en osaa sanoa, kumpi oli märempi pesun jälkeen, poni vai lapset. :DHauskaa ainakin riitti ja sehän oli kaikkein tärkeintä. Tärkeää minulle oli myös se, että kukaan ei jäänyt yksin - kaikilla oli kavereita ja kukaan ei jäänyt ulkopuolelle. Osa tunti toisensa jo ennestään ja silloin meinasikin jäädä lähinnä niiden omien vanhojen kavereiden seuraan. Lisäksi suuret ikäerot olivat omana vaikuttajana, mutta se ei saanut olla minkäänlainen syy leikistä ulosjättämiselle - tätä ei tapahtunutkaan, kun ryhmiä aina sekoiteltiin ja asiat tehtiin yhdessä. Vanhempien hakiessa lapsia kuului kova puhe mitä päivän aikana oltiinkaan tehty ja kova kysely oli myös sen perään mitä luvassa olisikaan seuraavana päivänä. Sehän tuli jättää yllätykseksi, että pystyi yön nukkumaan hyvin.


    Toisena päivänä oli jokainen paljon varmemman ja rennomman oloinen. Taas puuhailtiin yhdessä hevosten parissa ja opeteltiin samalla hevosaiheista sanastoa sekä varusteiden laittoa. Tunneilla käsiteltiin nyt enemmän hevosen kääntämistä ja samalla tehtiin pysähdyksiä. Hyvin alkoivat avut löytymään ja hepat kääntyivät näppärästi. Pujoteltiin myös tötsien ympäri, koska tämä oli yksi tehtävistä torstaina järjestettävissä pienissä tallilla olevissa kisoissa, johon leiriläisetkin saivat osallistua. Hienosti pääsi jokainen aloittamaan myös keventämisen ravissa ja osa pääsi menemään ilman taluttajiakin, jos kokemusta oli enemmän. Oli upeaa nähdä, kuinka nopeasti jokainen oppi. Päivän aikana pidettiin myös tietovisaa ja puuhailtiin yhdessä - lopuksi pidettiin myös pieni keppihevoskilpailu. Päivän lopuksi ratsastin myös itse kaksi hevosta ja hetkeen, kun ei ollut itse päässyt maneessissa menemään niin oli se aika luksusta - varsinkin päivällä olleen "myrskyn" aikana.

    Kolmantena ja myös viimeisenä päivänä kulki aamu jo melkein rutiininomaisesti. Ennen leiriä kävin ratsastamassa yhden hevosen ja sen jälkeen aloin laittamaan tavaroita kasaan. Laitettiin leiriläisten kanssa yhdessä hevosia valmiiksi ja jokainen pääsi kokeilemaan kaikkea - niin kavioiden putsaamista, kuin varusteidenkin laittoa. Sitten alkoivat tunnit ja jokaisella lapsella tuntui olevan jo oma lempiheppansa. Nyt tunneilla käytiin läpi illalla olevan ratsastuskilpailun ohjelmaa, johon osa leiriläisistä olikin ilmoittautunut. Kisa oli melkein kaikkien ensimmäinen, joten tuomaria tervehtiminenkin oli täysin uusi asia. Sitä harjoitellessa teki jokainen niin hienon ja syvän kumarruksen, jonka jälkeen levisikin iso hymy kasvoille - "näinhän ne kumartaa elokuvissakin!". Siitä jatkettiin yhdessä ohjelman menemistä ja jokainen hienosti kevensi ravissa ja käänsi hevosta. Sai siinä myös itse juosta menemään, joten liikuntaa todella tuli harrastettua tuntienkin aikana!


     Yksi asia minkä huomasin jälleen tuntien pidossa oli se, kuinka helposti oman ravinnon ja nesteen saaminen unohtuukaan. Vedin kaksi ensimmäistä päivää kaikki tunnit putkeen ja unohdin ottaa vesipullon mukaani tallista. Tuntien jälkeen olikin helposti hieman nuutunut olo, kun jatkuvasti oli kuitenkin liikkeessä ja äänessä. Virheistä on hyvä oppia ja viimeisenä päivänä muistin ottaa juoman mukaan ja johan pysyi olokin hyvänä!

    Leirin päättyessä tuli moni kysymään miksei leiri voisi jatkua vielä kauemmin. Yksi ehdotuksista taisi olla se 300 päivää...niin, jos majoitus hoituu ja hepat muuttaisi myös niin mikäs siinä sitten. :D Kuvia en juuri kerennyt ottamaan leirin aikana, joten ohessa laitumella otettuja kuvia Alavudelta. Kaiken kaikkiaan oli leiri minusta onnistunut ja minä ainakin opin vähintään yhtä paljon, kuin lapset.

    lauantai 4. kesäkuuta 2016

    Treenit alkakoon! (sis.kypäräkameravideon)


    Heippa ja ihanaa lauantaita! 

    Viimein pääsen koneen äärelle kirjoittamaan tännekkin meidän kuulumisia. Viime postauksessa taisin kertoakkin jo, että en pääsisi hetkeen koneen äärelle näytön takia. Kauhea määrä luettavaa ja opiskeltavaa, valehtelematta vietin aikani melkeinpä kirjan ääressä treenien ohella. Kaiken lisäksi oli omat tavarat pakattava, koska muuttokin oli suoritettava samaan aikaan. Stressiähän ei koskaan voi olla tarpeeksi, joten oli ajoitettava kaikki samalle päivälle! Onneksi apujoukot mahdollistivat tämän ja minun lähtiessäni maanantaina aikaisin aamusta Tampereelle, hakivat he omat tavarani Alavudelle.

    Vietin 5 päivää Tampereella näyttöä suorittaen ja voin kertoa sen ajan menneen harvinaisen nopeasti suuren työmäärän ja stressin ohella. Ensimmäiset päivät olivat pahimmat ja illalla hotellille päästyä tuskin jaksoi muuta tehdä, kuin kömpiä sänkyyn. Vaikka useaan otteeseen tuli sanottua, että ei tähän pysty niin ylpeänä saan nyt todeta olleeni väärässä. Koko näyttö suoriutui kaikkine osuuksineen hyvillä palautteilla LÄPI! *pieni tuuletus* TULES-, kansansairaudet, passiiviset venytykset, toiminnallinen anatomia (jokaisen lihaksen liike), asiakastyöt ja muut läpäistiin, kuin läpäistiinkin. Myös lopuksi saamamme asiakkaiden palautteet kruunasivat kaiken. Niin monia ihania sanoja, joista tuli hymy vielä isommaksi. Snapchatissa jaoinkin pari palautetta. :) Onneksi tällä kertaa oma kroppa ei mennyt niin jumiin, kuin viimeksi ja säästyin kivuilta. Ensimmäisenä päivänä paineen vuoksi tuli päänsärkyä, mutta ei sen pahempaa. Kotiin päästyäni taisinkin mennä melkein heti nukkumaan ja tuntui ihanalta päästä omaan sänkyyn. Viikon kestäneet painajaiset voisi vaan loppua niin uni olisi parempaa.


    Näyttö on siis takana ja saakin hetkeksi laittaa kirjat sivuun. Viimeinen näyttö on syksyllä ja se on urheilijaan liittyvä. Onneksi se kestää vain 3 päivää ja ne varmasti menevät nopeasti. Mutta näytöistä viis ja keskitytään johonkin myös juhlimisen aiheeseen - nyt on aloitettu treenit! Oli se aikamoista tuskaa olla taas viikko Kauhajoella ilman hevosia ja huomasi jatkuvasti miettivänsä treeninaiheita ja heppojen kuulumisia. Barbin lomahan päättyi jo reilu viikko sitten ja sen kanssa aloitettiin laukkaaminen yms. liinassa, koska itse en voinut olla paikalla liikuttamassa. Kaikeksi onneksi Barbi on ollut puhdas ja hyvännäköinen (haha, ei voi sanoa, että tuntuinen..) eli kyse oli kuin olikin vain tulehduksesta. Syvä huokaus. Se on liikkunut nyt joka päivä ja "treenien" lisäksi myös pitänyt omia harjoituksia laitumella, rallittelemalla mm. päästä päähän Essin vieressä. Ne ovat saaneet ollakkin muutamia öitä jo laitumella ja hyvin on sujunut. Pientä pyöristymistä olen huomaavinani, mutta ehkä se lähtee treenien koventuessa.

    Tänään suunnattiin päivällä tallille ja otin kamerat mukaan. Ensimmäiseksi hain Essin laitumelta, joka oli kuorruttanut itsensä hiekalla. Mentiin kiertämään yksi meidän maastolenkeistä, johon aikaa kuluu yleensä noin tunti. Otin kypäräkamerankin reissuun mukaan ja saatiinkin aika kivaakin materiaalia - pääsette tekin nyt näkemään meidän kivoja maastoja. En halunnut alkaa leikkaamaan videota liikaa, joten se on nyt normaalia pidempi. Video oli jostain syystä loppunut lopusta, joten loppumaastoa ei videola ole, mutta ehkä niin on parempi, että ei ihan elokuvan mittaista videota saatu. Maastoreissu meni hyvin, tuli niin hyvä fiilis laukatessa peltojen keskellä ja metsässä. Olo oli niin vapaa. Tätä olin kaivannut jo kauan ja nyt pääsen siitä taas nauttimaan täysin rinnoin.

    Kaikki jalat ei pysynyt kanootissa :D

    Essin jälkeen hain Barbin ja se vaikutti pikkuisen väsyneeltä, joka varmaan johtui lämmöstäkin. Kenttä oli hyvässä kunnossa vaikka pölisikin vähän (saisi se sade tulla hetkeksi kastelemaan sen). Koska Barbi oli liikkunut jo yli viikon uskaltauduin tekemään koulutreenin kevyellä otteella. Aluksi tein töitä käynnissä jumppaillen ja jatkoin ravissa samalla ajatuksella. Tein ympyröitä ja pieniä väistöjä. Kyllä sen huomaa, että hetkeen ei olla treenattu, koska se oli hitaampi avuille ja meinasin välillä painaa kädelle, jota se ei yleensä ollenkaan tee. Tuuli oli myös yksi osa syyllinen, koska Barbia selkeästi ärsytti hiekan lentäminen ja sen oli myös pelättävä ajoittain kaatunutta tuolta..Kaikesta huolimatta saatiin paljon hyviä kohtia ja olin ihan tyytyväinen. Laukassa annoin sen edetä ja lopuksi tein muutamia vaihtoja, joista B on aina tykännyt. Kauaa en viitsinyt mennä, jotta se ei väsyisi liikaa ja muutenkin tulee treenit koventaa nyt asteittain. B venytti hyvin eteen-alas loppuraveissa ja oli varsin tyytyväisen oloinen päästessään takaisin syömään laitumelle.

    Juhlimisen aiheita on tullut ja pian niitä tulee lisää, koska parin päivän päästä vietän omia synttäreitäni. Lisäksi 7-9 päivä olen lasten ratsastusleirillä opettajana, joten uutta ja jännittävää on luvassa. :)Yritän nyt huomenna saada hevosista kuvia laitumella, koska en ole niitä kerennyt yhtään ottamaan. Ihanaa viikonloppua!