sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Duracell-pupu esteillä

Mitä yhteistä on Essillä esteillä ja lapsella karkkikaupassa?
 - Molemmat sinkoilee innoissaan sinne ja tänne.


Viime hyppykerrasta Essin kanssa oli kulunut jo jonkin aikaa. Viimeksi hyppäsin sillä sen ollessa Kauhajoella ja siitä on jo muutama kuukausi aikaa. Toki sillä on nyt hypätty ja sitä on myös irtohypytetty sinä aikana, kun itse en ole ollut täällä. Aina yhtä energinen ja innoissaan se tuntuu aina olevan jo esteenkin nähdessään. Siitä huokuu kuinka se rakastaa sitä ja sen takia toivon, että sen ei tarvisi koskaan olla ilman esteitä. Joskus vanhana sen olisi mukava päästä edes mielenvirkistykseksi menemään satunnaisesti jotain pientä. Miksi viedä hevoselta se asia pois mitä se todella rakastaa? Kunhan jalat pysyy kunnossa niin minusta tämä "neiti" saa aina esteitä pomppia. Tokikaan sen kanssa ei ole enää tarkoitus mennä kansallisia luokkia vaan pysyttäytyä hieman pienemmissä.

Lauantaina kasasin pari estettä kentälle ja raahasin myös pari rengasta täytteeksi. Pitäisi itseasiassa saada tehtyä uusia esteitä, koska nuo puomit alkavat olemaan jo sen verran tikkuja ja maalit ovat rapistuneet pois. Sama juttu on tolppien kanssa ja olihan se mukava saada jotain erilaisia täytteitä lisänä. Vielä nuo ovat kuitenkin hoitaneet hommansa ja eivät hepatkaan ole niitä moittineet (korkeintaan nauraneet mielessään, kuinka onnettomien tikkujen yli pitääkään loikkia).

Lentokone valmiina nousuun

Jo kuvista välittyy kuinka innoissaan Essi oli esteille päästessään. Alkuverkoissa Essi oli jo innoissaan ja silmäili esteitä, kuin odottaen koska kääntäisin niitä kohti. Verkkojen jälkeen aloin tulemaan pientä pystyä ja hypyn jälkeen pysäytin E:n. Halusin sen kuuntelevan niin estettä ennen, kuin sen jälkeenkin. Pysähtymisen jälkeen kiitin sitä, käännyin ja jatkoin tehtävää. Imu esteille oli suuri ja pari kertaa pysäytin ennen estettäkin sen paikalleen, jos se meinasi lähteä tykittämään niitä kohti. Essillä, kun on tuo ego "suhteellisen" suuri ja monesti se ajattelee olevansa kaikessa oikeassa, "ei tartte auttaa, kyllä mä osaan"-tyylillä. Estettä nostettiin ja tulin samassa suoralla olevaa okseria. Siinä jatkoin samaa ajatusta ja pysäytin Essin aina tarvittaessa. Se moitti välillä enemmän nyt tuota vahvempaa kuolainta ja mietinkin, jos seuraavalla kerralla kokeilisi mennä wh-ultra kolmipalalla, jota käytän sileällä.



Malttia, kun saa lisää niin hommakin sujuu paremmin. Nyt otin sen aika pieneen laukkaan ja halusin sen odottavan enemmän. Kenttä ei kooltaan ole kovin suuri, että esteitäkään ei kovin montaa saa siihen ripoteltua. Lopuksi oli esteet 90cm ja Essillä meinasi kierrokset välillä nousta ja otinkin pysähdyksiä mukaan aina tarvittaessa. Loppuraveissa E pysyi yllättävänkin rauhallisena ja venytti hyvin eteen-alas. Treenin loputtua kylmäsin kaikki sen jalat ja päätin kokeilla ensimmäistä kertaa TNS-hoitoa sen selkään, jota se on arkonut. Tulos oli hämmentävä - se ei arkonut ollenkaan kokeillessani selkää ja se vaikutti muutenkin hyvin rentoutuneelta. Sille ei oltu aiemmin käytetty sähköhoitoa ainakaan Suomessa ja se ei reagoinut siihen mitenkään negatiivisesti - päinvastoin! Korvat lurpatti ja olemus oli rento. Siinä samalla pystyi se nauttimaan heinistään ja Primm katsoi kateellisena vierestä. Taidan kesällä kokeilla Primiin myös tuota ja katsoa rauhoittuisiko se ollenkaan siksi aikaa..:D

Barbilla menin kentällä samalla kaavalla, kuin perjantainakin. Käynnissä paljon jumppaamista ja mentiin siinä samalla kentälle jääneitä puomeja. Ravissa tein lyhyet pätkät, jossa lähinnä katsoin liikkumista. Mitään muutosta ei ollut tullut ja askellus oli hyvää. Tällä hetkellä siis näyttäisi, että kyse tosiaan oli tulehduksesta, joka on nyt parantunut! Silti  en uskalla vielä iloita liikaa, iloitsen vasta, kun ollaan tehty normaaleja treenejä.



Illalla tuli hierottua yksi uusi hevonen ja asiakas oli oikein leppoisa kaveri. Aina yhtä mielenkiintoista tutkia ja hoitaa erilaisia hevosia! TNS toimi hänellekkin oikein hyvin ja vaikka kerta oli ensimmäinen niin reagoi tämä samalla tavalla miten Essikin. :) Tänään olin jo aamusta Essin kanssa pitkällä maastolenkillä niin upeassa ilmassa, että teki mieli jäädä sinne koko päiväksi. Laukkailtiin erilaisia ylämäkiä, kierreltiin monttua ja metsää ilman kunnon päämäärää. Linnut lauloi ja kavioiden kopse, kuin viimeisteli kaiken. Ehdottomasti yksi rentouttavimmista paikoista, jonne pitäisi aina päästä, kun stressiä pukkaa.


Viikonloppu oli kyllä täydellisyyttä hipova ja oli ihanaa päästä treenaamaan heppojen kanssa. Tänään palaan illalla Kauhajoelle ja tulen mahdollisesti vasta 4.6 Alavudelle, kun näytöt ovat ohitse. Jännittävää. Pitäkää peukut pystyssä ja toivotaan, että kova työ palkitaan. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti