lauantai 30. huhtikuuta 2016

Voisiko sitä enempää toivoa?


Tiedättekö sen tunteen, kun vain nousette hevosen selkään ja teille tulee sellainen fiilis, että tänään tulee olemaan hyvä treeni. Se on vain sellainen aavistus, joka välittyy hevosesta ja suu meinaa väkisin vääntyä hymyyn ja siinä näyttää mahdollisesti toisen ihmisen silmissä kahjolta. Eihän suomalaiset nyt hymyillä saa! Sitähän voisi vaikka luulla, että oikeasti on onnellinen ja nauttii elämästä. Kevätmasennus päälle ja vähän äkkiä. Kuitenkin tuo fiilis on sellainen, että se ei niinkään usein saata edes sattua kohdalle. Joskus saattaa treenejä aloitellessa hevonen tuntua jo niin huonolta tai epävakaalta, että tekisi mieli vain poistua paikalta, ennen kuin kaikki menisi vielä huonommin. Toisaalta on myös niitä kertoja. jolloin treenin alussa kaikki voi tuntua huonolta ja hankalalta, mutta lopussa heppa toimii, kuin unelma ja hymyilyttää.

Niin. Ikinä ei voi tietää mitä päivä tai treeni tuo tullessaan, mutta siitä voi olla olemassa pieni aavistus. Joskus se osuu oikein, joskus ei. Tänään se sattui osua oikeaan ja treenit alkoi hymy korvissa ja niin myös loppui. Tässä oli ehtinyt kulua jo kiitettävän pitkä aika siitä, kun viimeksi pääsin Essillä ratsastamaan. Minua on harmittanut, että en ole juuri täälläkään päässyt Essistä kertomaan ja kuviakaan ei ole tullut saatua. Onneksi kesä saapuu ja tällä tietoa vietän siitä ainakin alun Alavudella - pääsen siis treenaamaan molempien heppojen kanssa, kunhan vain ne ovat kunnossa. 


Siskoni on ratsastanut Essillä päivittäin, maastoillut ja mennyt kentällä. Ne jotka eivät ole kauan meidän menoa seuranneet, eivät ehkä edes tienneet siskostani. Meillä on siis yhteisomistus Essistä ja aivan ensimmäisinä vuosina siskoni kilpaili Essillä ja minä olin se, joka katsoi vierestä. Kuitenkaan ei siskoani nykyään kilpaileminen kiinnosta ja olen vienyt sen roolin. Siskoni omistaa perheemme kolmannen hevosen Primin kokonaan ja keskittyykin myös sen kanssa tekemiseen.

Viimeaikoina on Essillä ollut selkä hieman kipeä ilmeisemmin satulasta johtuen. Yllättävää on se, kuinka se nyt yhtäkkiä on alkanut vaivaamaan. Melkein ainahan se on helposti alkanut kallistumaan ja heittämään ratsastajan jalkoja eteen. Nyt siitä oli syntynyt selkärangan etenkin vas. puolelle karvojen kulumaa - estesatula siis menee vaihtoon. Sillä aikaa voidaan sillä mennä ilman satulaa, tuleepahan tasapainotreeniä myös ratsastajalle! Muuten Essi on kuulema toiminut ihan mukavasti ja käyttäytynyt hyvin, hieman sillä on ollut liikaa mielikuvitusta välillä. Se on mielellään nähnyt kaikkialla maastoesteitä - lammikot, pienet ojat, oksat, kolot...hyviä tekosyitä haluta laukata ja mennä hyppäämään. "Kenttähevonen on aina kenttähevonen"- niinhän se on.


Mentiin tänään päivällä tallille ja Essi sekä Primm seisoskelivat katoksessa. Molemmat tulivat heti portille vastaan ja Essi oli rauhallisen oloinen. Laittaessani sitä kuntoon kävin myös nopeasti läpi sen lihaksiston - "hyvät jumit oli päällä", kuten salitreenaaja voisi sanoa. Lavat jälleen hyvin kireät, kaulassa kireyksiä, selän kävin läpi ja olihan se hieman kireä myös, unohtamatta lanneselkäkalvoa ja pakaroita. Päätinkin, että tänään on sitten kunnon jumppailutreeni. Menin kentälle, joka oli yllättävänkin hyvä ottaen huomioon nämä ailahtelevat säät. Laitoin ratsastusvyön tai miksi sitä haluaakaan kutsua, jotta huopa pysyisi paikallaan. Muut hevoset katsoivat tarkkaavaisina omista tarhoistaan - toivottavasti Primm otti nyt mallia.

Alkuun tein paljon töitä ympyröillä, taivuttelin sitä eri suuntiin ja tein pieniä väistöjä. Heti alusta alkaen Essi oli hyvin tyytyväisen oloinen suustaan, eikä yhtään alkanut painamaan tai heittämään kieltään kuolaimen ylitse. Yllätyin todella sen rauhallisuudesta ja maltista keskittyä niin syvästi harjoituksiin. Jopa laukassa se pysyi hyvin paketissa, eikä kertaakaan edes meinannut alkaa kiihdyttämään. Se kuunteli mitä sanoin, nautti kehuista ja teki niiden jälkeen asiat vielä paremmin. Essi on aina rakastanut, kun sille puhuu (tai lähinnä sitä, kun sitä kehuu. Kukapa siitä ei tykkäisi?) ja siksi olen siitä aina sanonutkin, jos joku muu on sitä ratsastanut. Muistan ne ajat, kun en itse uskaltanut juuri suutani avata ratsastaessa, mutta Katin valmennuksessa sitä oppi, että keskusteleminen hevosen kanssa on hyvin tärkeää. Nykyään keskustelenkin jokaisen hevosen kanssa jolla menen, kehun, pyydän, kuuntelen.

Hengityksellä pelaan todella paljon. Tanskassa tämä oli hyvin suuressa roolissa ja sieltä se iskostautui tuonne päähän. Uloshengityksellä saan Barbin tai Essin helposti pysähtymään tai siirtymään laukasta raviin. Tämän opettaminen hevoselle on erittäin hyödyllistä, eikä siihen yleensä kauaa mene, kun ne sen oppivat. Kouluradalla ei tule tehtyä niitä suuria pidätteitä, kun pelkkä puhaltaminen ulos riittää. On vain muistettava hengittää, mikä sekin tuntuu joskus hankalalta. :D Keuhkot täyteen ilmaa ja syvä puhallus - tadaa.

Tein samaa harjoitusta, kuin Barbin kanssa viime kouluvalmennuksessa, mutta vähän helpotettuna. Tein avoa, normaalia väistöä ja sitten taas avoa. Jätin sulkuväistöt tällä kertaa pois ja hain hyviä askelia. Ajoittain annoin Essille normaalia enemmän ohjaa sisäpuolelta ja katsoin, kuinka se kuunteli. Jos se meinasi jossain vaiheessa alkaa jännittymään ja itselle olisi tullut olo ottaa isompi pidäte niin myötäsinkin enemmän eteen ja rapsutin pienesti sisäkädellä, joka sai sen taas rennommaksi. Monestihan silloin, kun tekee mieli ottaa isompi pidäte tulisikin vain rentouttaa kättä. Essi esimerkiksi ei voi sietää, jos sitä jää kiskomaan - silloin se alkaa painamaan vain kuolaimeen ja kiihdyttämään.



Lopuksi tein vähän vastalaukkoja isoilla ympyröillä, joista Essi suoriutui hyvin. Kuten kuvistakin huomaa, että ne hetket oli harvassa, jolloin ilme olisi ollut vakavana - vaikka kouluratsastuksenhan kuuluu olla hyvin vakavaa. En vain voinut sille mitään, että hymyilytti. Leijuin pienesti niissä purppuran värisissä pilvissä ja olo oli, kuin kotiin olisi tullut. Niinhän olin tullutkin. Essin korvat olivat lopussakin aivan lörppöinä ja ne muistuttivat melkein jäniksen korvia. Treenin jälkeen oli hiki pinnassa ja  koivet mudassa.

Ensin olin suunnitellut hierovani Essin treenin jälkeen, mutta hien takia en niin voinut tehdä. Päätinkin tänään iltatallin yhteydessä hieroa, jolloin se on varmasti muutenkin rauhallisempi, kun muutkin ovat sisällä. Treenin jälkeen sillä on yleensä niin kiire muiden luokse pihalle, että se ei pysty keskittymään kunnolla hierontaan. 

plää. treenin lopuksi on hyvä näyttää kieltä.

Barbin jaloissa ei kuulema ollut tänäänkään ollut mitään turvotusta tai lämpöä. Tarhasta tullessa oli vähän alkukankea, mutta se loppui nopeasti. Toivotaan siis parasta ja kaikki olisi kunnossa tällä levolla ja kylmäyksellä. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti