lauantai 30. huhtikuuta 2016

Voisiko sitä enempää toivoa?


Tiedättekö sen tunteen, kun vain nousette hevosen selkään ja teille tulee sellainen fiilis, että tänään tulee olemaan hyvä treeni. Se on vain sellainen aavistus, joka välittyy hevosesta ja suu meinaa väkisin vääntyä hymyyn ja siinä näyttää mahdollisesti toisen ihmisen silmissä kahjolta. Eihän suomalaiset nyt hymyillä saa! Sitähän voisi vaikka luulla, että oikeasti on onnellinen ja nauttii elämästä. Kevätmasennus päälle ja vähän äkkiä. Kuitenkin tuo fiilis on sellainen, että se ei niinkään usein saata edes sattua kohdalle. Joskus saattaa treenejä aloitellessa hevonen tuntua jo niin huonolta tai epävakaalta, että tekisi mieli vain poistua paikalta, ennen kuin kaikki menisi vielä huonommin. Toisaalta on myös niitä kertoja. jolloin treenin alussa kaikki voi tuntua huonolta ja hankalalta, mutta lopussa heppa toimii, kuin unelma ja hymyilyttää.

Niin. Ikinä ei voi tietää mitä päivä tai treeni tuo tullessaan, mutta siitä voi olla olemassa pieni aavistus. Joskus se osuu oikein, joskus ei. Tänään se sattui osua oikeaan ja treenit alkoi hymy korvissa ja niin myös loppui. Tässä oli ehtinyt kulua jo kiitettävän pitkä aika siitä, kun viimeksi pääsin Essillä ratsastamaan. Minua on harmittanut, että en ole juuri täälläkään päässyt Essistä kertomaan ja kuviakaan ei ole tullut saatua. Onneksi kesä saapuu ja tällä tietoa vietän siitä ainakin alun Alavudella - pääsen siis treenaamaan molempien heppojen kanssa, kunhan vain ne ovat kunnossa. 


Siskoni on ratsastanut Essillä päivittäin, maastoillut ja mennyt kentällä. Ne jotka eivät ole kauan meidän menoa seuranneet, eivät ehkä edes tienneet siskostani. Meillä on siis yhteisomistus Essistä ja aivan ensimmäisinä vuosina siskoni kilpaili Essillä ja minä olin se, joka katsoi vierestä. Kuitenkaan ei siskoani nykyään kilpaileminen kiinnosta ja olen vienyt sen roolin. Siskoni omistaa perheemme kolmannen hevosen Primin kokonaan ja keskittyykin myös sen kanssa tekemiseen.

Viimeaikoina on Essillä ollut selkä hieman kipeä ilmeisemmin satulasta johtuen. Yllättävää on se, kuinka se nyt yhtäkkiä on alkanut vaivaamaan. Melkein ainahan se on helposti alkanut kallistumaan ja heittämään ratsastajan jalkoja eteen. Nyt siitä oli syntynyt selkärangan etenkin vas. puolelle karvojen kulumaa - estesatula siis menee vaihtoon. Sillä aikaa voidaan sillä mennä ilman satulaa, tuleepahan tasapainotreeniä myös ratsastajalle! Muuten Essi on kuulema toiminut ihan mukavasti ja käyttäytynyt hyvin, hieman sillä on ollut liikaa mielikuvitusta välillä. Se on mielellään nähnyt kaikkialla maastoesteitä - lammikot, pienet ojat, oksat, kolot...hyviä tekosyitä haluta laukata ja mennä hyppäämään. "Kenttähevonen on aina kenttähevonen"- niinhän se on.


Mentiin tänään päivällä tallille ja Essi sekä Primm seisoskelivat katoksessa. Molemmat tulivat heti portille vastaan ja Essi oli rauhallisen oloinen. Laittaessani sitä kuntoon kävin myös nopeasti läpi sen lihaksiston - "hyvät jumit oli päällä", kuten salitreenaaja voisi sanoa. Lavat jälleen hyvin kireät, kaulassa kireyksiä, selän kävin läpi ja olihan se hieman kireä myös, unohtamatta lanneselkäkalvoa ja pakaroita. Päätinkin, että tänään on sitten kunnon jumppailutreeni. Menin kentälle, joka oli yllättävänkin hyvä ottaen huomioon nämä ailahtelevat säät. Laitoin ratsastusvyön tai miksi sitä haluaakaan kutsua, jotta huopa pysyisi paikallaan. Muut hevoset katsoivat tarkkaavaisina omista tarhoistaan - toivottavasti Primm otti nyt mallia.

Alkuun tein paljon töitä ympyröillä, taivuttelin sitä eri suuntiin ja tein pieniä väistöjä. Heti alusta alkaen Essi oli hyvin tyytyväisen oloinen suustaan, eikä yhtään alkanut painamaan tai heittämään kieltään kuolaimen ylitse. Yllätyin todella sen rauhallisuudesta ja maltista keskittyä niin syvästi harjoituksiin. Jopa laukassa se pysyi hyvin paketissa, eikä kertaakaan edes meinannut alkaa kiihdyttämään. Se kuunteli mitä sanoin, nautti kehuista ja teki niiden jälkeen asiat vielä paremmin. Essi on aina rakastanut, kun sille puhuu (tai lähinnä sitä, kun sitä kehuu. Kukapa siitä ei tykkäisi?) ja siksi olen siitä aina sanonutkin, jos joku muu on sitä ratsastanut. Muistan ne ajat, kun en itse uskaltanut juuri suutani avata ratsastaessa, mutta Katin valmennuksessa sitä oppi, että keskusteleminen hevosen kanssa on hyvin tärkeää. Nykyään keskustelenkin jokaisen hevosen kanssa jolla menen, kehun, pyydän, kuuntelen.

Hengityksellä pelaan todella paljon. Tanskassa tämä oli hyvin suuressa roolissa ja sieltä se iskostautui tuonne päähän. Uloshengityksellä saan Barbin tai Essin helposti pysähtymään tai siirtymään laukasta raviin. Tämän opettaminen hevoselle on erittäin hyödyllistä, eikä siihen yleensä kauaa mene, kun ne sen oppivat. Kouluradalla ei tule tehtyä niitä suuria pidätteitä, kun pelkkä puhaltaminen ulos riittää. On vain muistettava hengittää, mikä sekin tuntuu joskus hankalalta. :D Keuhkot täyteen ilmaa ja syvä puhallus - tadaa.

Tein samaa harjoitusta, kuin Barbin kanssa viime kouluvalmennuksessa, mutta vähän helpotettuna. Tein avoa, normaalia väistöä ja sitten taas avoa. Jätin sulkuväistöt tällä kertaa pois ja hain hyviä askelia. Ajoittain annoin Essille normaalia enemmän ohjaa sisäpuolelta ja katsoin, kuinka se kuunteli. Jos se meinasi jossain vaiheessa alkaa jännittymään ja itselle olisi tullut olo ottaa isompi pidäte niin myötäsinkin enemmän eteen ja rapsutin pienesti sisäkädellä, joka sai sen taas rennommaksi. Monestihan silloin, kun tekee mieli ottaa isompi pidäte tulisikin vain rentouttaa kättä. Essi esimerkiksi ei voi sietää, jos sitä jää kiskomaan - silloin se alkaa painamaan vain kuolaimeen ja kiihdyttämään.



Lopuksi tein vähän vastalaukkoja isoilla ympyröillä, joista Essi suoriutui hyvin. Kuten kuvistakin huomaa, että ne hetket oli harvassa, jolloin ilme olisi ollut vakavana - vaikka kouluratsastuksenhan kuuluu olla hyvin vakavaa. En vain voinut sille mitään, että hymyilytti. Leijuin pienesti niissä purppuran värisissä pilvissä ja olo oli, kuin kotiin olisi tullut. Niinhän olin tullutkin. Essin korvat olivat lopussakin aivan lörppöinä ja ne muistuttivat melkein jäniksen korvia. Treenin jälkeen oli hiki pinnassa ja  koivet mudassa.

Ensin olin suunnitellut hierovani Essin treenin jälkeen, mutta hien takia en niin voinut tehdä. Päätinkin tänään iltatallin yhteydessä hieroa, jolloin se on varmasti muutenkin rauhallisempi, kun muutkin ovat sisällä. Treenin jälkeen sillä on yleensä niin kiire muiden luokse pihalle, että se ei pysty keskittymään kunnolla hierontaan. 

plää. treenin lopuksi on hyvä näyttää kieltä.

Barbin jaloissa ei kuulema ollut tänäänkään ollut mitään turvotusta tai lämpöä. Tarhasta tullessa oli vähän alkukankea, mutta se loppui nopeasti. Toivotaan siis parasta ja kaikki olisi kunnossa tällä levolla ja kylmäyksellä. 


perjantai 29. huhtikuuta 2016

Lepopäiviä tilattu..

Unohdin ilmeisesti koputtaa puuta kertoessani alle viikko sitten, kuinka meillä ei ole pitkään aikaan ollut mitään hevosilla, kaikki olleet kunnossa. Ei olisi pitänyt sanoa, nimittäin nyt on tilattu ainakin pari kevyttä päivää - Barbin toimesta.


Meidän suunnitelmat koki tosiaan pienen muutoksen jo torstaina B:n ollessa hieman ep. edestä. Oikeastaan kaikki lähti jo keskiviikon treeneissä, jolloin lopussa vastalaukkoja tehdessä Barbi hieman kompastui/astui huonosti, jonka jälkeen se alkoi tuntumaan oudolta. Se jatkoi kyllä tehtävää, mutta alkoi mm. nojaamaan kädelle, jota se ei tee ja ei keskittynyt kunnolla sekä venkoili. Otin käyntiin ja kuulostelin - se ei ontunut. Treenin jälkeen annoin sen jopa piehtaroida hetken maneesissa ja se ei vaikuttanut mitenkään kipeältä. Kokeilin jalat läpi, eikä niissä missään ollut turvotusta tai lämpöä. Torstaina ennen ratsastamaan menemistä kokeilin jalat läpi, ei löytynyt turvotusta, lämpöä tai kipua painellessa. Kuitenkin jo heti selkään noustuani tunsin, että se ei ollut normaali. Se tuntui samalta, kuin silloin Tanskassa loppuaikana, kun se oli tarhassa jotain riehunut->astunut huonosti ja jalka oli jotenkin tärähtänyt. Ei mitenkään täysin ep, mutta ei lähelle normaaliakaan. Silloin kaikki meni ohi levolla. Vähän sama tilanne, jos itse astuu huonosti jalallaan ja tapahtuu pieni nyrjähdys/venähdys - ei sillä välttämättä tee mieli pariin päivään liikkua kunnolla. Lepo ja kylmä ovat silloin yksinä auttajina.

Päälimäisenä tunteena oli pieni pelko. Mikä oli vialla? Onko kyseessä nyt lihas vai jokin muu, koska turvotusta eikä lämpöäkään löydy, joka olisi voinut viitata tulehdukseen. Ei mitään. Noh, ei auttanut muuta, kuin palata pienen kävelyn jälkeen talliin ja kylmätä vain jalkoja varmuuden vuoksi enemmän. Tutkin lihaksetkin läpi ja enkä itse tuntenut mitään normaalista poikkeavaa. Vasen puoli hieman kireämpi, mutta niin se on ollut aikaisemminkin. Vähän rentoutin siinä yläkropan lihaksia, mutta mitään radikaalia en uskaltanut edes mennä tekemään ja etujalat jätin rauhaan. Uskon ja toivon, että keskiviikon pieni kompastuminen aiheutti vain pienen venähdyksen tms., joka menee levolla ja kylmäyksellä ohitse. Näin se meni viimeksikin ja nyt pidän sormet ristissä, että asia olisi nyt sama.. Barbi on hyvin herkkä ja reagoi nopeasti asioihin - sillä on paljon pienempi kipukynnys ja se on oikeastaan kaikissa asioissa herkkä. Se on huomattu niin hieroessa, kuin muutenkin sen elämää vierestä seuratessa. Essi on sille tässä(kin) asiassa totaalinen vastakohta ja piilottaa aina kaikki tunteensa ja on juuri sellainen "ei tartte auttaa".

1: Näin saat hevosen saapumaan kurakosta- lahjonta 2: Kipsausta teippauksen harjoitteua 3: Aamusali - paras sali

Perjantaina kävelytin  sitä maneesissa ja se piehtaroi useaan otteeseen. Ruokahalu sillä on ollut normaali, eikä jaloissa edelleenkään minkäänlaisia muutoksia. Koitin hieman juosta, mutta huomasi, että ei askel ollut normaali. Kylmäsin hyvin jalat ja sanoinkin B:lle, että nyt olisi parasta parantua - ei yhtään enempää stressin aiheita kiitos. Kolme peräkkäin olevaa näyttöä riittää vallan mainiosti tähän hätään. Tallin jälkeen pakkasin tavarat ja suuntasin tänne Alavudelle. Menin hieromaan yhtä kaverini suomenhevosta, jolla löytyi hyvin hierottavaa, mutta sen lihakset vastasi myös hyvin nopeasti hierontaan ja saatiin lihaksistoa rentoutettua. Aina saa oppia jotain uutta itsekkin tässä työssä ja mikäs sen parempaa onkaan! Suomenhevosilla olen huomannut, että ne eivät niin vahvasti reagoi mm. SI-nivelen mobilisoinnissa, kun taas monet puokit tai lämpöiset reagoivat hyvinkin nopeasti.

Huomenna on luvassa Essin kanssa treenit ja sen hierominen sekä kouluhommien tekeminen..Yksi hieronta joutui siirtymään toiseen ajankohtaan, mutta sunnuntaina menen taas hieromaan yhtä hevosta. Barbilla on maanantaihin asti kävely, lepo, kylmäys-linja, jos edelleen on ep. niin sitten varataan klinikalle aika. Toivon siis, että B olisi kunnossa jo maanantaina - pitäkää tekin peukkuja ylhäällä.

1:Hieronnan jälkeen on hyvä vähän pusutella ja rapsutella, 2: Näinhän sen kuuluu olla, simple 3: Koirat luuli tuota patsasta ilmeisemmin joksikin jättiläiseksi - kova oli uhoaminen.


Tämä "viikonloppuloma" kotona tuli oikeastaan ihan hyvään saumaan. En ole taaskaan hetkeen kerennyt täällä käymään, koska olen ollut eri kursseilla. Tämän jälkeen tulenkin luultavasti olemaan kiinni Kauhajoella näyttöjen ja muiden tehtävien takia. Tänään on jo kerennyt näkemään läheisiä ystäviä, joita ei voi korvata millään. Onni on myös ihanat tallilaiset - B:n huomisen kylmäykset ja muut asiat sai helposti hoitoon. 

Toivottavasti teillä on luvassa rento viikonloppu - mukavaa vappua!

tiistai 26. huhtikuuta 2016

En osaa hengittää

Myofaskia-kurssi, henkilökohtaisten suunnitelmien tekemistä, kouluprojekteja, omat treenit ja Barbin treenit. Töitä on tehty ja vielä riittää tekemistä - tylsyydestä ei ainakaan voi valittaa. 


Noin vain on päivät vierineet ja kaikkea on taas ehtinyt tapahtumaan. Viikonloppu kului jälleen koulussa, tällä kertaa Myofaskia kurssilla. Nyt moni on ihan kysymysmerkkinä ja valmiina googlettamaan tuon merkillisen sanan. "Myo" tarkoittaa lihasta ja "faskia"sidekudosta, eli voidaan melkeinpä puhua lihas-sidekudoksesta. Asiaa on vaikea selittää, joten voisin suoraan ohjata teidät kurssin järjestäneen omille sivuille, tästä.  Kurssi kesti perjantaista sunnuntaihin ja sisälsi paljon mielenkiintoisia asioita. Tuli myös todettua, että en osaa hengittää oikealla tavalla - en hengitä kunnolla pallean kautta. Olen "laajentunut yläkropasta", jos sen niin voisi sanoa. Kaikki hiilidioksidi ei poistu ja rintakehä ei laskeudu loppuun asti uloshengityksessä. Kokeillessa toinen ihminen pystyi avustamaan uloshengityksessä ohjaamalla rintakehää alaspäin, joka toi kurkkuun lopussa hieman kuristavan tunteen. Pitäisi alkaa opettelemaan hengittämään "selästäkin", voi miten helpolta se jo kuulostaakin. :D Kyse on vain tavasta minkä on oppinut. Kaiken kaikkiaan avasi kurssi silmiä ja oli hienoa oppia taas uutta. Nyt pystyy ottaa kalvojen käsittelyä enemmän mukaan myös omaan hierontaansa ja mahdollisesti siirtää ajatusta hevoshieronnankin puolelle.

Barbilla oli viikko kevyempi ja päästin sen parina päivänä treenin lopuksi piehtaroimaan maneesiin. Olen myös tehnyt sille mobilisointia ja venytyksiä enemmän varsinkin ennen treeniä ja haluankin nähdä miten se tulee vaikuttamaan kaikenkaikkiaan meidän menoon. Barbi on ollut oikein hyvällä tuulella ja ruoka ainakin on maittanut. Yhtenä päivänä katsoin jo sen vatsaa, joka näytti harvinaisen pyöreältä. Ilmeisesti se oli juuri saanut nautittua ulkona ison satsin heinää - heinävauva oli todella kasvanut kokoaan. Seuraavana päivänä oli tilanne jo normalisoitunut, joten ehkä minulla ei ole syytä huoleen ja ei tarvitse aloittaa mitään "kesäkuntoon 2016" kampanjaa.


Kelit ovat olleet todella kummallisia - ensin on lämmin ja aurinko paistaa, mutta aamulla saa huomata lumen vallanneen maan ja ilman kylmentyneen. Lumessa aamulla pyöräileminen ei ole kaikkein mukavinta tai autolla sudittaminen kesärenkaiden kanssa. Omat treenit on menneet nyt säästä huolimatta oikein kivasti ja kehitys on aina mukava huomata. Nyt pari edellistä päivää olen ollut hieman kipeä, mutta nyt ollaan jo reilusti voiton puolella. Lauantai- sunnuntai välisenä yönä en saanut ollenkaan nukuttua ja vatsaa särki koko yön. Maanantaina illalla tuntui pieni paine päässä mutta kymmenen tunnin yöunien jälkeen oli olo energinen. 

Tänään käytiin koulussa läpi erilaisia hoitomuotoja ja päästiin itse koekaniineiksi ja laitteen käyttäjiksi. Kokeiltiin sähkö-, ultaääni- ja LPG-hoitoja, joista oli mielenkiintoista oppia lisää. Itseäni on kiinnostanut sähkö- ja laserhoidot, joita voisin tehdä sitten niin ihmisille, kuin hevosillekkin. Ultraääni on jäänyt nyt aikalailla muiden laitteiden jalkoihin, vaikka tokikin sen toimivuus on yhtä hyvä, kuin ennenkin. En kuitenkaan menisi ostamaan ensimmäiseksi sitä laitetta vaan sijoittaisin muualle. Hevoshieronnan koulutuksessa meillä ilmeisemmin onkin TNS-hoidosta asiaa, jota odotan innolla. TNS auttaa mm. lihas- ja kalvokireyksien laukaisemiseen sekä nostaa fyysistä suorituskykyä.


Tänään oltiin kouluvalmennuksessa B;n kanssa ja työskenneltiin avojen ja sulkuväistöjen parissa. Ennen valmennusta tein B:lle lyhyet venytykset ja mobilisoinnit sekä aktivoinnin takaosaan. Aluksi tultiin käynnissä sivun alkuun avoa, josta jatkettiin sulkuväistöä, jonka jälkeen tehtiin taas avoa. Yllätyksenä tuli. että nyt oikea kierros tuntui paljon hankalemmalta, yleensä se on ollut vasen. Barbi meinasi helposti alkaa työntymään ulkoapuja vasten ja ns. kaatumaan ulospäin. Ravissa tuntui kaikki helpommalta ja pääsin hyvin ratsastamaan Barbia. Sain välillä nostaa sisäkättä hieman korkeammalle, jolla sain Barbin taipumaan ja asettumaan paremmin. Alkuun oli meno vähän hakemista ja meinasin sortua yli-yrittämään varsinkin sulkuväistössä, mutta ajatus avosta jatkamiselle helpotti kaikkea.Vasemmalle oli kaikki vaivattomampaa, mutta saadessani Barbia koko ajan terävämmäksi ja paremmaksi alkoi oikeakin suunta olemaan helpompi. Kun oltiin tultu molemmissa suunnissa käynnissä ja ravissa aloin tulemaan tätä laukassa. Koska oikea kierros oli nyt haastavampi ratsastin Barbia siinä hieman hitaammassa tempossa, jolloin sillä oli aikaa miettiä minne jalkansa laittaa - ei tullut sellaista huojumista ja jalkojen kanssa sekoilua. Sulut alkoivat sujumaan oikein kivasti ja laukassa Barbin rytmi pysyi tasaisena ja liike rentona. 

Vasemmassa kierroksessa sain puolestaan ratsastaa Barbia etenemään enemmän ja menemään isompaa laukkaa. Siitä huomasi, kuinka treeni alkoi toimia ja vähän myös väsyttää. Valmennuksen päätteeksi ratsastin sen hyvin eteen-alas ja se alkoi hyvin venyttämään kohti maata. Huomenna teen hyvän koulutreenin ja torstaina samoin. Perjantaina ratsastaa Jonna ensimmäistä kertaa Barbin, jota odotan innolla. Uskon saavani lisää  neuvoja ja onhan se kiva nähdä Barbin liikettä myös muutenkin, kuin peilin tai kameran kautta. Barbilla nimittäin on minun lisäkseni mennyt vain yksi ihminen ja silloin en itse ollut katsomassa (Tanskan reissua edeltävät kerrat, kun itse olin jo Tanskassa). Tarkoitus olisi myös saada tältä kerralta kuva- ja videomateriaalia, jos kaikki toimii ja menee, kuten on suunniteltu. :) Viikonloppuna menen myös Alavudelle ja hieron muutaman hevosen, myös Essin. Jos nämä säät parantuisivat siihen mennessä voisi pyytää jotain myös kuvaamaan Essin kanssa menemistäni.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Kaikkein nopein kisapäivä

Joskus se tuli hännän alla juokseminen kannattaa, koska joskus sen ansiosta voi lohjeta kisoista voitto ja toinen sija. 


Maanantaina järjestettiin tallilla seuraestekisat, joihin alunperin en meinannut osallistua, koska olin iltavuorossa. Kisat alkoivat seitsemältä ja samoihin aikoihin päättyi viimeinen hieronta. Kyselin kuitenkin viimeisenä ilmottautumispäivänä millainen aikataulu tulisi kisoissa olemaan - kerkeisinkö radalle menemään metrin ja kympin, jos olisin tallilla joskus 25 min yli 7, jos hyvin pääsisin tulemaan. Jonna sanoi, että kerkeisin kyllä ja osallistuin. 

Viimeisen hieronnan jälkeen kirjaimellisesti juoksin paikasta toiseen - viimeisen hieronnan jälkeen juoksin heittämään nopeasti vaatteet niskaan, söin autossa nopeasti eväät, vaihdoin housut ja sinkosin maneesin ovelle katsomaan mikä tilanne - toisen luokan viimeinen ratsastaja radalla ja oma luokkani olisi alkamassa pian. Nopeasti hevonen pois tarhasta, puunaus ja takaisin maneesin ovelle ja B:lle sain ihanan kävelyttäjän. Tallissa totesinkin, että mihinkä olinkaan ryhtynyt, kun sai juosta tuli hännän alla. Opettelin radan nopeasti kävellessä (juostessa) ja hyppäsin B:n selkään. Verkka oli ulkona ja alkuverkka hyvin sujuva. Barbi tuntui ihan hyvältä ja menin pitkästä aikaa kannuksilla esteitä. Se osoittautui ihan hyväksi ideaksi, koska B reagoi nopeasti pohkeeseen eikä jäänyt sen taakse. Hyppäsin pystyä pienempänä pari kertaa ja sitten muutaman kerran isompana sekä perään okserin. Suuntasin radalle ja päästiin aloittamaan luokka. Kertailin rataa ja B oli jotenkin pöllähtäneen oloinen alkuun - voisin sanoa samaa tosin itsestänikin. :D


 c) Nelli P
 c) Nelli P


Rata oli mukava, vaikka välillä oli pientä suunnistusta, kun muistelin seuraavaa estettä. 100cm perusrata oli ok ja se B sujui ihan hyvin eteenpäin. Uusinnassa tein aavistuksen pienemmät tiet sarjalle (!), jossa ensimmäinen este oli okseri ja itseasiassa siitä tuli hyvin onnistunut. Tulos 0/0vp, 1 sija. Välissä meni kaksi ratsukkoa ja sitten menin kympin. Barbi oli hyvin hereillä, huomasin vain laittaneeni ihan liikaa vaatetta ja silmät meinasi ihan sumeta matkalla. Myönnän parilla esteellä hieman tiirailleeni, kun maailma oli hetkellisesti sumea. Otin parille esteelle turhaan takaisin, mutta silti olin radalla tyytyväinenkin. Sarjalle tultiin vähän lähelle ja pieni hyppy, mutta B venyi hienosti toiselle ja pelasti tilanteen. Viimeiselle esteelle tein myöhässä viimeisen pidätteen, joka kostautui puomina. Tulos siis 4vp, mutta 2 sija. 

Joskus on siis ihan kannattavaa olla myöhässä ja kiireessä. Ei kerkeä stressaamaan tai miettimään mitään ylimääräistä. Tapana on olla todella ajoissa kisapaikalla, mutta ehkä jatkossa voisi aikaa jättää vähän vähemmän. Toki radan kävelyssä on oltava mukana ajoissa - siinä välissä voisikin sitten alkaa tekemään jotain muuta, jos lähtö ei ole heti. Kaiken kaikkiaan oli päivä ihan kannattava, vaikka aluksi ei tarkoitus ollutkaan hypätä. Hyviä kokemuksia on haluttu ja tämä oli yksi sellainen. Nyt pitäisi vain päästä enemmän treenaamaan esteillä isompaa rataa, niin löytyy kaikki nappulat kohdilleen. :)


Kuvista hyvin suuri kiitos Nellille!




maanantai 18. huhtikuuta 2016

Hevoshierontakoulutuksen viikonloppu - Mobilisointia ja rakennetta

Hevosen jännejärjestelmä ja jännevammojen hoitaminen, hevosen rakenne ja sen virheet sekä miten sen arvostelu tehdään. Lisäksi käytiin läpi kavion rakennetta ja kengityksen vaikutuksia sekä mobilisointia. Niistä koostuikin oma viikonloppuni!


Nyt on kuulkaas niin, että pää on täynnä uutta tietoa viikonlopun jäljiltä. Kovasti olin tätä viikonloppua jo odotellut ja aina sitä yllättyy, kuinka paljon muutamassa päivässä voi oppia taas lisää. Kurssi alkoi jälleen perjantaina illalla teorian merkeissä. Käytiin läpi kaikkien kuulumiset samalla ja juteltiin yhdessä mahdollisista ongelmista ja hyvistä kokemuksista hevosten hieromisen parissa. Aloitettiin opiskelemaan hevosen jännejärjestelmää ja sen toimimista sekä hoitoa. Opeteltiin mistä kohdasta mikäkin jänne mm. revähtää helpoiten ja sen tunnusmerkkejä - Pinnallisen koukistajan revähtäessä menee se banaanin muotoiseksi taaksepäin, kuin jousipyssy. Jos taas kyseessä on hankoside on jalka pehmeä keskeltä ja turvotus on ulospäin.

Yleisimmät jännevammat:
  • Ojentajat: tapaturmassa (sijatsee edessä)
    ->Toimii jalan ollessa ilmassa, liitovaiheessa, jolloin painetta ei ole jänteen päällä.
  • Koukistaja-jänteet: rasituksessa ja tapaturmassa (sijaitsee takana)
    ->Koukistajajänteet ja hankoside toimivat tukeutumisvaiheessa, tukevat varvasakselia ja vuohista sekä varastoivat elastista energiaa ja välittävät lihastyön. 
  • Yleisemmin kaikki revähdykset ovat hankositeessä sekä pinnallisessa koukistajassa.  


Lauantaina oli alkuun teoriaa koululla ja aiheena oli hevosen rakenne, sen virheet ja kuinka se arvostellaan. Barbi oli yhtenä arvostelun kohteena - voin kertoa, että oman hevosen arvosteleminen toisin silmin on yllättävän haastavaa! Meidät oli jaettu eri ryhmiin ja arvosteltiin ensin keskenämme hevosen rakenne ja sitten liike. Lopuksi pureuduttiin jokaiseen hevoseen yhdessä ja oli hyvin mielenkiintoista saada omalle hevoselle "arvostelu" - toki vähän pelottavaakin. Seuraavia asioita löytyi tekstistä: " Tyypillinen ratsu, siro pää, lempeät silmät, kevyt kaula, sopusuhtainen runko, selväpiirteinen säkä, erottuvat nivelet, hieman pitkä selkä, hyvät kaviot, pysty lapa...", liikkeessä: "Käynnissä takajalat pienesti ahtaat, ravissa korkea-, joustava liike - kaunis takapään jousto...", loppuun; "hyvä luonne, helppo käsitellä"... Kotitehtäväksi tulikin eri hevosen rakenteen arvosteleminen kuvien kera ja luultavasti otan Essin kohteeksi. Toivottavasti pääsen vain Alavudelle, jotta pääsen samalla hieromaan muitakin ja treenaamaan! Meidän tarkoitushan olisi kantakirjata Barbi tänä vuonna, jos mitenkään mahdollista. Se on vielä auki uskaltaudunko itse sen esittämään vai pyydänkö suosista, jonkun niistä enemmän tietävän esittämään Barbin. Tuo maailma, kun on itselleni vielä täysin tuntematon.

 Lisäksi opiskeltiin mobilisoinnin vaikutuksia ja sen tekemistä hevoselle. Onneksi olin mobilisointiin tutustunut jo ihmisten puolella ja tehnytkin sitä jo jonkinverran hoidoissa.  Sen tarkoituksenahan on mm. parantaa nivelen liikkuvuutta, parantaa nivelen sisäistä verenkiertoa ja aineenvaihduntaa, rentouttaa, lisätä nivelkapselin venyvyyttä sekä sidekudosten ja nivelsiteiden venyvyyttä. Tämä on hyväksi etenkin vanhoille hevosille! Barbi tuntui myös tykkäävän siitä ja kaikki meni kivasti, kunhan vain itse ymmärsi mitä niveltä halusi mobilisoida ja mikä sen oikea liikerata on. Mobilisointi on hierojalle raskaampaa tehdä ja siksi sitä ei kauaa jaksakkaan tehdä. Tehtiin tämä siis hieronnan yhteydessä ja B vaikutti tyytyväiseltä. Päivällä tein kevyen treenin sen kanssa kentällä.


Sunnuntaina peryhdyttiin enemmän jänteisiin, kavion asioihin. 12 lähdettiin samalle ravitallille, kuin viimeksikin ja käytiin ensin yhdessä läpi venytykset, mobilisoinnit ja jännejärjestelmä. Oli hienoa alkaa tajuamaan jänteiden paikat ja tuntea ne hyvin hevosesta. Niiden testaaminenkin oli hyvin mielenkiintoista - onneksi on puoliverinen, jolta niitä saa tutkia, jolta ne on helposti löydettävissä. Suokkien kanssa on asia hieman toinen..:D Hankkari oli yllättävä - se tuntui ihan joltain luulta jalan ollessa alhaalla, mutta ilmassa oli se aivan pehmeää. Tiesitkö; hankkari ei oikeastaan ole jänne vaan sidekudospaketti, eikä sisällä lihasosaa, kuten muut jänteet. Siirryttiin sitten hieromaan eri hevosia. itselleni tuli kohdalle 5-vuotias hieman persoonallinen lämpöinen, jolla oli startti tulossa. Kireyksiä löytyi ja niitä saikin keskittyä rentouttamaan. Tehtiin samalla mobilisointia eri niveliin ja tutkittiin jänteitä itsenäisesti. En voi olla mainitsematta tallilla olleita varsoja - olisi tehnyt mieli kaapata niistä pari mukaan. Niin suloisia pieniä tulevaisuuden lupauksia. Taisinpa myös lupautua yhden kurssilaisen lämpöisen kärryjen taakse joku kerta -kokemustahan löytyy hurjan nopeiden shettisten ajamisesta, joten mikä voisi mennä pieleen?

Niin mukava viikonloppu ja nyt olisi paljon luettavaa - kaiken muun lisäksi. Tämä päivä meillä meni kisoissa, joista enemmän tietoa on luvassa seuraavassa postauksessa. Ne, jotka meitä seuraa snäpissä tai instagramissa tietävätkin jo enemmän. Toivottavasti teidän viikonne on alkanut hyvin!

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Hieronnalla tuloksiin

Lähtötilanne: Hyvin kireällä olevat lavat, joihin ei saanut juuri sormenpäitäkään väliin ja lisänä tiukat kaulan lihakset. 
Hieronnan jälkeen: Rento hevonen, jonka helpottunut ilme kertoi jo paljon. Lavan ja kaulan lihaksia oltiin saatu rentouttettua ja hevosen oloa parannettua. 


Edellisenä viikonloppuna ollessani Alavudella liikutin Essin ja päätin myös tehdä sille puolihieronnan, koska aika ei olisi enää riittänyt kokohierontaan. Käytiin maastossa tekemässä rento lenkki ja laukkailtiin vain vähän ylämäkiä ylös. Essi oli lenkin aikana hieman jännittynyt ja huomasi, kuinka luonto on alkanut kunnolle heräämään kesän lähestyessä. Läheisellä vesialueella näkyi pari joutsenta ja yli 4 kurkea huutamassa. Sellaiset lauluharjoitukset tuntui olevan menossa, että Essikin hetken niitä ihmetteli.

Lenkin jälkeen tulivat pian kaikki hevoset sisälle. Siinä samalla aloin tutkimaan ja hieromaan Essiä. Sillä on aina hieronnassa ollut enemmän tai vähemmän kireät lihakset varsinkin lavan ja kaulan alueelta. Viime hieronnasta oli kulunut todella pitkä aika ja kyllähän sen tunsikin. Huomasin sillä olevan oikean puolen paljon vahvempi kaulasta ja lavasta, kuin vasemmalta. Lisäksi siltä puolelta oli lapakin enemmän jumissa ja kireyksiä löytyi kaulasta enemmän. Tästä syystä aloitinkin hieronnan vasemmalta, jotta pystyin vähän vertaamaan sitä "parempaa" puolta kireämpänä olevaan. Olin saanut Essin keskittymisen itseeni, pois ympärillä olevista äänistä. Brachiocephalicuksen, eli olkavarsi-päälihaksen kohdassa oli kireyttä, kuten myös supraspinatuksessa (ylemmässä lapalihaksessa). Kaikenkaikkiaan oli koko etuosassa kireyttä ja se todella kaipasi rentoutusta. Essiä oli hyvin miellyttävää hieroa ja Barbiin verrattuna sen kanssa sai olla itse rohkeampi. Barbi on niin paljon herkempi ja reagoi pieniinkin muutoksiin, jolloin saakin olla hyvin tarkkana hieroessa.

Essi oli hyvin rentounut ja piti päätään alhaalla. Irroitellessani lapaa sen silmistä oikein huomasi, kuinka kova jännitys alkoi antamaan periksi. Loppuvenyttelyissä huomasi vielä kireyttä, mutta eipä kaikkea voikkaan kerralla saada "kuntoon". Seuraavalla kerralla olisikin tavoitteena hieroa koko hevonen perusteellisesti läpi ja katsoa löytyykö eroa etuosan lihaksistosta. Lupasin myös hieroa muita tallin hevosia saapuessani, joten hierottavia riittää, mikä on hienoa!


Loppuun on hyvä kertoa meidän tämän päiväisestä kouluvalmennuksesta Barbin kanssa, joka meni erittäin kivasti. Meitä oli vain kaksi, joten pystyi saamaan enemmän palautetta sekä vinkkejä tunnin aikana. Mentiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna ulkokentällä ja sää oli jälleen mitä hienoin - aurinkokin paistoi ja ei tuullut hirveän lujaa. Työskenneltiin paljon pääty-ympyrällä ja keskityttiin nyt enemmänkin ratsastajan istuntaan ja apuihin. Menin B:lla kangilla ja se tuntui tunnin alussa jo ihan hyvältä. Oikeassa kierroksessa sain ajatella enemmänkin vasta-asetusta, jolloin sain kunnolla ulkopuolen hallintaan, eikä lapa valunut ulos. Työskenneltiin melkein koko tunti tiukasti satulassa istuen ja voi miten se osasikaan olla haasteellista aluksi. Välillä olisi tehnyt mieli alkaa keventämään, mutta kyllä se rytmi löytyi ja takapuoli saatiin sinne penkkiin liimattua. Sain tunnin aikana paljon hyvä vinkkejä Jonnalta ja ahaa-elämyksiäkin tuli muutamia. Sain keskittyä ratsastamaan jalalla aivan satulavyön kohdalta ja katsoa, että jalat eivät alkaneet siirtyä turhaan taaksepäin, kuten alussa meinasi käydä. Näin sain nostettua B:n etuosaa kevyemmäksi ja Barbi alkoi koukistamaan enemmän polviaan - liike parani huimasti!

Laukassa oli ihanan kevyt istua ja oma jalka alkoi pysymään hyvin edessä aktiivisena. Tein vatsalihaksien avulla ja istunnalla siirtymisiä laukan sisällä - kokosin ja pian sujuin reilummin. Barbin liike muuttui kokoajan paremmaksi ja se oli hyvin kevyt edestä. Minun oli vain pidettävä huoli vasemmasta lavasta ja pidettävä jalka edessä niin kaikki oli hyvin. Huomasin oman käteni pysyvän varsin hyvin pystyssä ja omalla paikallan, joka on suuri plussa! Alussa vasen käsi meinasi vähän vaeltaa, mutta löysi se pian oikean paikkansa. Tunnin aikana sai ainakin vatsalihakset ja pohkeet olla kunnolla töissä ja juuri tuollaista tuntia olin kaivannut. Hiki tuli ja niin pitikin!



Huomenna Barbilla on kevyempi päivä ja yritän itse keskittyä muutamien kouluhommien tekemiseen. Perjantaikin lähestyy ihanaa vauhtia ja ei harmita yhtään viettää viikonloppua koulussa. Nyt olisi vuorossa mm. hevosen mobiilisaatiota. rakenteen tutkimista ja jännevammoja sekä kaikkea muuta mielenkiintoista!

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Paineen alla murtuminen

"Nyt on onnistuttava. Mun on pakko onnistua. Haluan hyvän radan ja nyt on kyseessä mestaruus, nyt ei saa mokata" - ajattelin minä ennen Pohjanmaan estemestaruus luokkaa ja pipariksihan se meni.

B:"Nyt ei jaksa poseerata enää."

Mikä siinä onkaan, että pitää asettaa itselleen liian kovat paineet niissä "tärkeämmissä" kilpailuissa. Vuosien aikana olen huomannut, että suurien paineiden alla en kykene suoriutumaan hyvin. Teen liikaa, yritän liian kovasti ja en anna Barbille työrauhaa. Säädän, otan ylimääräisiä pidätteitä, käyn kierroksilla, enkä voi kunnolla keskittyä. Ärsyttävää ja turhauttavaa. Siksi en ole tykännyt esimerkiksi olla joukkueessa ankkurina, koska se on mennyt monesti pipariksi omien paineiden vuoksi. Siinä kyse on jo koko joukkueesta ja kaikki luottavat sinuun - sun ei vain saa mokata, se ei ole edes vaihtoehto. Radalle ei saa mennä rennolla asenteella vaan tuntuu, että koko sun elämäsi riippuu siitä suorituksesta. Paineet on valtavat ja niiden alle tuntuu ihan musertuvan. Siinä pitäisi vain oppia olemaan rennommin ja olla muuttamatta omassa ratsastuksessaan mitään. Helpompi sanoa, kuin tehdä. 

Siinä vaiheessa henkinen valmennus tulee isoon rooliin, jota ei oteta huomioon melkein ollenkaan. Minusta siitä pitäisi pitää koulutuksia ja opettaa jokaista kilpailijaa, kuinka rentoutua myös kilpailutilanteessa - kuinka toimia paineen allakin yhtä hyvin, kuin normaalisti. Itse olen tästä aiheesta hyvin kiinnostunut ja olen koko ajan sitä opiskelemassa lisää. Niissä kisoissa, joissa mennään "noh, pidetään nyt vain hauskaa ja ei turhia stressailla" asenteella meillä tulee sijoituksia ja onnistuneita ratoja. Sattumaa? Ei. Muutenkin Seinäjoella meillä ei juuri koskaan ole mennyt hyvin. Kerään turhaa stressiä jo ennen kisoja, pelkkä paikka saa minulle erilaisen fiiliksen. Miksi? Niinpä, en ymmärrä.


Viikonloppuna järjestettiin Seinäjoella Pohjanmaan estemestaruudet ja hypättiin siellä metri ja kymppi. Oltiin ajoissa paikalla ja Barbi oli tyytyväisen oloinen kopissa. Sää oli upea ja oli ihanaa nähdä paljon muitakin tuttuja ennen omia suorituksia. Radat olivat hyvin haastavia ja vaativat ratsastajalta todella hyvää keskittymistä. Siinä ei paljoa kerennyt ylimääräistä miettiä, kun seuraava este oli vastassa. Ymmärrettäväähän se oli, että mestaruuksissa on tehtävienkin oltava haastavempia ja haasteet laittavat keskittymään. Metrin verkassa B:lla riitti jo paljon virtaa ja se oli jopa hieman villi. Rata oli ok, olisin saanut olla kädestä vähän vielä rennompi ja antaa sujua alusta asti enemmän. Uusinnassa tein vain pitkät tiet, koska tiesin puhtaalla radalla pääsevän sijoituksiin. Barbi oli todella hyvin avuilla koko radan, nousi hyvin edestä ja oli aktiivinen. Tulos olikin 0/0vp ja 6 sija. Sen jälkeen vain opettelemaan toista rataa ja siinä haastetta riitti vielä lisää.

Rataa kiertäessä huomasin jo ajattelevani hieman erilailla. Jännitin enemmän, mietin kauheasti esteiden oikeanlaista kaarta ja askelmäärien tarkkuutta. Vaikka haastetta riitti niin tykkäsin oikeastaan radasta ja sen sisältämistä linjoista. Se sisälsi juuri sellaisia tehtäviä, joita haluaisin valmennuksissakin ratsastaa. Verkka oli todella hyvä! Olin saanut hyvin nollattua ajatukset siellä ja lähestymiset oli supereita. Barbi imi todella hyvin esteille ja innostui jopam lopuksi vähän esittämään villiä ja tekemään pukin. Nauratti ja olo oli hyvä. Siirtyessä maneesin eteen odottamaan vuoroa sydän alkoi tykyttämään enemmän ja ajatukset juoksivat päässä. Pyrin torjumaan jokaisen negatiivisen ajatuksen ja tsemppaamaan itseäni. Silti se negatiivinen tuntui jäävän päälle ja aiheuttavan paineiden nousemisen uudelle tasolle. Jonna sanoi ennen rataa, " ota rennosti nyt vaan, annat vaan mennä". Hoin tuota lausetta päässäni monet kerrat ennen suoritusta. Maneesissa odottaessa kaikki oli ok ja mietin jo mistä kääntäisin nyt varmasti uusinnassa. Ennen rataa olevaa hyppy-yritystä olin menossa esteelle, mutta maneesin ovella, kaukana esteestä B heittäytyi yhtäkkiä pohkeen taakse. Olin ymmälläni - mikä sille tuli?


Sen jälkeen otti paineet yliotteen ja huomasin olevani epävarmempi, koska B oli yhtäkkiä muuttunut todella kovaa esteelle imevästä toiseksi, se odotti enemmän. Ykkönen oli okseri, jolle tuli suhteellisen tiukka tie toisesta päästä. En saanut suoristettua ennen estettä ja otin turhia pidätteitä. Uusi yritys ja hyppy oli hyvä. Siitä jatkui kaareva linja, noin 6 askelta kakkoselle, joka oli pysty. Hyppy onnistui todella hyvin ja siitä jatkui kaareva tie päin ovea ja yleisöä okserille, 6 askelta. Omat ulkoapuni eivät olleet kunnolla läpi ja jäin liikaa sisäohjaan. Ajauduttiin linjalta pois ja siihen päättyi meidän pitkä rata. Ärsytti, olin vihainen itselleni ja hyvin, hyvin pettynyt. Juteltiin Jonnan kanssa ja Jonnakin ihmetteli B:n outoa käytöstä juuri ennen rataa. Näin jälkeenpäin mietittynä oli syynävarmasti ainakin se, että en heti alussa alkanut ratsastamaan rohkeasti jallalla, koska olin verkassa tottunut sen hyvään etenemiseen. Kaiken lisänä oli ovella silloin pientä härdelliä, joka vei molempien keskittymistä vähän muualle.

Kilpailuiden jälkeen purin kieltä autossa, "miksi?" kysymys pyöri mielessä. Sätin itseäni mielessäni ja hetkellisesti tuli se sama olo, mikä reilu vuosi sitten, kun pidinkin pienen estetauon. Tunteet olivat pinnassa ja silloin en osannut löytää kaikelle oikeita syitä. Kyllähän äiti kysyikin olinko ottanut mestaruudesta liian kovat paineet ja yrittänyt liikaa, mutta siinä ei sitä osannut ajatella. Nyt näyttää kaikki selkeämmältä, mikä on hyvä alku - aina on löydettävä ensin syy ja sitten miten sen voisi korjata. Olin ottanut liian isot paineet, unohtanut ratsastaa B:n paremmin pohkeella ja sitten vain rentoutua. Pieni paine on hyväksi - se saa yrittämään enemmän ja virittämään kehonkin suoritukseen. Liian suuret paineet puolestaan musertavat ja ovat kuin kiviä selässä, jotka pistävät murtumaan. 


Tällä hetkellä meidän tulee vain päästä menemään valmennuksissa paljon erilaisia 110cm-> ratoja, jotta niistä tulisi kunnolla rutiinia. Kerran viikossa kouluvalmennuksessa käyminen ja itsenäinen hyppääminen, kun ei auta niin siinä kehittymisessä. Tarvitsen haasteita, hyppyjä ja niiden kautta rentouden löytämistä myös haasteellisimmissa tilanteissa. Tarvitsen myös henkistä valmennusta ja tsemppausta. Minun on opittava rentouttamaan itseni vielä paremmin ja poistettva turhat ajatukset ennen rataa.

Viikonloppu oli oikeastaan hyvin ajatuksia herättävä ja omalla tavallaan tsemppaava. Vaikka aluksi tuntui, että kaikki olisi kaatunut omaan niskaan niin nyt osaa jo paremmin ratojakin tutkiskella. Korkeudet on B:lle pieniä, nyt kyse on kuskin päästä. Nyt tarvii päästä keräämään oikeanlaisia avaimia, jolla saan noita lukkoja aukaistua. Ehkä tämä tästä taas iloksi muuttuu ja meidän tie alkaisi olemaan taas vähemmän kivinen. Kokemuksia on ainakin taas lisää repussa, joita voi jatkossa hyödyntää. 

Hyvää alkanutta viikkoa! Seuraava viikonloppu kuluukin hevoshieronnan kurssilla. :)

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Hyvää syntymäpäivää!


Tämä yksi pieni timantti täyttää tänään kunnialliset 10 vuotta. Kai se pitäisi alkaa uskomaan, että siitä pienestä 6-vuotiaasta vauvasta on kasvanut aikuinen. En silti suostu luopumaan "vauva"-lenmpinimestä. Minulle se tulee varmaan aina olemaan se pieni vauva. Murkkuikä on ohitettu ja edessä on erilaiset haasteet - koskakohan on tulossa se ihmisten "kolmenkympin kriisi".. ? Synttärit alkoivat Barbilla kuuden maissa herkuilla ja kunnon ruualla. Porkkanat ja omenat katosivat hetkessä käsistä. Barbin hiljalleen heräillesssä ja sulatessa ruokaa hieroin yhden tallin hevosista. Sen jälkeen oli Barbin rentouttavan hieronnan vuoro ja taisi siinä toinen pienet unetkin ottaa samalla. Kireyksiä saatiin rentoutettua ja jälleen varsinkin takaosaa hieroessa alkoi ylähuuli nousemaan ja oveen ripustettu loimi sai osansa hieronnassa. Barbi oli myös kovasti näyttämässä hyviä kohtia, josta voisi hieroa vielä väääähän kauemmin. 

Hieronnan jälkeen oli vuorossa yksi Barbin suosikeista, nimittäin maneessa vapaana oleminen ja siellä piehtaroiminen. Useiden pyörähdyksien ja puristeluiden jälkeen oli vuorossa kiertelyä ja kaartelua - unohtamatta peilailua. Niin saatiin pieni hevonen vielä onnellisemmaksi. Edes sateinen sää ei tuntunut haittaavan, kun B kellistyi tarhaan päästyään maahan ja pyöri maan tasaiseksi. Barbi ainakin osaa nauttia pienistä asioista ja ruoka on tietenkin yksi suurin rakkaus. Siksi tarhasta löytyikin lisää porkkanoita ja pari omenaa heinien seasta. 


Hyvää syntymäpäivää maailman rakkaimmalle pienelle pirpanalle.♥

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Asteittain parannusta (+ääniraidalliset videot)

Perjantaina 1-tason koulukisat Kauhajoella ja lauantaina 2-tason estekisat muualla. Paljon hyviä hetkiä sekä niitä omia virheiden tekemisiä. Kaiken kaikkiaan oli viikonloppu hyvin opettavainen ja saatiin avattua myös meidän ruusuketili tälle vuodelle. Lisäksi kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä täällä ehdotettuja ääniraidallisia videoita niin este- kuin kouluradaltakin!


Heippa ja oikein ihanaa sunnuntaita!

Meillä on treenit menneet B:n kanssa oikein hyvin. Sillä on riittänyt hyvin virtaa ja ruokavalion muutokset on tuoneet oikeanlaista tulosta. Perjantaina järjestettiin tallilla 1-tason koulukisat, joissa mentiin Helppo A:10 2011. Alunperin en edes ollut suunnitellut niihin menemistä, mutta olipa tuo hyvää harjoitusta ja kannattavaa. Saatiin myös ensimmäistä kertaa laittaa meidän valkoiset suojat jalkoihin! Treeneissä niitä ei ole ikinä viitsinyt käyttää ja ne ovat tuolla kaapissa odotelleet useamman kuukauden. Takasuojat ovat isohkot ja ne pitää mahdollisesti vaihtaa vähän pienempiin. Ne ovat juuri samanlaista mallia, kuin Tanskassa käytetyt.

Verkassa B liikkui jo hyvin eteen ja tein paljon siirtymisiä ja vastalaukassa ympyröitä. Meitä ei ollut paljon osallistuneita, joten ruuhkaa ei verkassakaan riittänyt. Olin viimeisenä vuorossa, joten kerkesin näkemään muiden suoritukset ennen omaani. Hepat tuntuivat käyvän pienillä kierroksilla ja päätinkin, että en halua nyt mitään ylimääräisiä vaihtoja tai spurtteja - ihan, kuin joskus olisin niitä halunnut.. :D Rata mentiin siis aikalailla hissutellen ja tasapaksusti. Tuomarinpääty oli Barbista jännittävä ja sinne muodostuneet varjot toivat lisää jännitystä elämään. Barbi meinasi aina siellä jännittyä, mutta onneksi muut temppuilut jäivät pois. Radalle tullessa B oli edestä vähän levoton, mutta meni kuitenkin hyvin suoraan. Keskiraveissa en ratsastanut kunnolla eteenpäin ja saatiinkin niistä 6,5 ja 7. Sama juttu oli keskilaukoissa, jotka näyttivät enemmän normaalilta laukalta. hmm.

Takaosakäännökset, joita ei olla hetkeen treenailtukaan olivat mitä olivat. Ensimmäinen oli yllättävän hyvä ja saatiin siitä 7. Toinen meinasi muistuttaa pientä ympyrää ja saatiin 6, kommenttina "laaja". Paljon on parannettavia asioita, mutta on se hyvä huomata, että kehitystäkin on havaittavissa! Hävittiin yhdellä prosentilla voittajalle, mutta ei se haitannut, kun voittajan rata näyttikin niin hyvältä. :) Tulos 65,00%. Videolla kerron erikseen jokaisen kohdan pisteet ja tuomarin kommentit.


Lauantaina oli suuntana Uusikaarlepyy, jossa järjestettiin 2-tason estekisat. Luokkina mentiin 100cm ja 110cm, koska edelliset kisat menivät niin mönkään omien säätöjen vuoksi. Oltiin todella ajoissa paikalla ja kerkesin auttamaan sekä kannustamaan myös kaveriani, joka starttasi jo 90cm luokassa. Radat olivat aika yksinkertaiset - paljon pitkiä linjoja. Metrin verkassa Barbi oli jo hyvin etenemässä esteille ja olin tästä hieman hämillänikin, kun se alkoi muistuttaa ihan Essiä. Se myös tuli hyvin takaisin, mutta imu oli hyvin suuri esteille. Jotenkin radan alussa olikin käsijarru jäänyt ihan päälle. Otin Barbin laukan ihan liian pieneksi enkä antanut sen edetä. 6 estettä tultiin liian pienesti, mutta kaksi viimeistä olikin sitten hyvin sujuvaa, kun olin päättänyt, että nythän loppuu tämä ylimääräinen hissuttelu. Huomasin heti alussa turhan hissutteluni ja yritinkin siitä päästä pois ensimmäisen linjan jälkeen. Esteet oli sen verran pieniä, että ei olisi muutenkaan tarvinut juuri tehdä mitään. Kolmoselle olinkin sujumassa hyvin, kunnes ennen estettä ajattelin, että en nää yhtään paikkaa ja olinkin ottamassa yhtäkkiä takaisinpäin. Tämähän kostautui neljällä virhepisteellä. Tulos 4vp, 13 sija. Radan jälkeen olin hyvin pettynyt omaan suoritukseeni ja mietin rauhassa syitä yhtäkkiselle säätämiselle. Muistelin kaikkien valmentajien neuvoja ja päätinkin, että seuraavalla radalla tulen korjaamaan mieluummin eteenpäin, kuin taakse.

110cm verkassa hypyt oli jo parempia. Annoin Barbin laukata, enkä tehnyt ennen estettä niitä ylimääräisiä pidätteitä. Noudatin myös Elmon ohjetta koota ennen rataa Barbia pienempään laukkaan ja ratsastaa sitten kunnolla eteen, jolla saisin B hyvin pohkeen eteen. Ensimmäiselle esteelle tultiin vähän vinossa ja oma vasen pohkeeni olisi saanut olla paremmin kiinni. Toisaalta se ei haitannut, koska näin saatiin hieman pienempi tie seuraavalle esteelle, kun kyseessä oli arvostelu A.2.0. jossa ei ole uusintaa. Kakkoselle mennessä ajattelin heti, että Barbin laukka ei saa kuolla kulmaan ja ratkaisinkin vähän enemmän eteen. 2-3 linjalla oma ylävartaloni tuli aivan liikaa taakse, jonka korjatessani nopeasti eteen tultiin kolmoselle liian lähelle ja hyppy oli huono. Seuraava linja oli OK ja annoin Barbin laukata. Viimeiselle esteelle tulin hieman pienemmän tien, mutta laukka pysyi sujuvana. Sitten tapahtui se viimeisen esteen kirous ja B hipaisi takasellaan puomin alas. Mietin olinko itse alkanut kääntää liikaa esteellä, jonka seurauksena Barbi olisi ottanut puomin, mutta luultavasti nyt kyseessä oli pieni arviointivirhe. Tulos 4vp, 2 sija. Ilman puomia olisi sininen ruusuke vaihtunut sinivalkoiseen, mutta tätäkin on turha alkaa jossittelemaan. Barbi tuntui super hyvältä ja hoiti hommansa hyvin.

Eli korjattavana nyt ainakin: Oma rentous kädessä ja olemuksesta, tasainen asento (ei liian eteen tai taakse) ja tasaisesti eteenpäin sujuminen. 


Seuraavat kisat ovatkin jo viikon päästä Seinäjoella!