lauantai 19. maaliskuuta 2016

Tyhmästä kuskista kärsii koko ratsukko.

Miten meni kisat noin niin kuin omasta mielestä? Niinkin hyvin, että teki mieli mennä lyömään omaa päätä seinään talliin päästyä. Miten voikaan kaikki mennä niin erilailla, kuin oli ajatellut ja mennä itse sössimään koko radan? Kuten otsikko jo kertoi, tyhmästä kuskista kärsii koko ratsukko.


Kauden ensimmäiset kisat - niitä oltiin kauan odotettu ja kaikki oli treeneissäkin sujunut todella hyvin. Eilisen treeneissä Barbi oli aluksi ollut jopa vähän villi jan tehnyt pari pukkiakin, mutta lopussa se oli todella hieno ja hymy oli korvissa. Fiilikset aamusta alkaen korkealla vaatteita päälle pukiessa ja tallikamppeita kasatessa. Tallille päästyä katsoin omankin ratani, joka vaikutti varsin mukavalta. Pitkiä teitä, mutta mahdollisuuksia pienesti kikkailla. Olin jo ajaessani tallille miettinyt, että tänään voisi oikeasti alkaa ratsastamaan aikaakin, kun 110cm on tuntunut niin helpolta ja hyvältä mennä treeneissä. Olin liputtamasa ensimmäisissä luokissa ja jalat kerkesivät hyvin jäätymään. Metrin alkaessa menin hakemaan hevosen sisälle ja laittamaan sitä valmiiksi. Puin päälleni uuden kisatakin ja muut vaatteet, "Jes, pian päästään radalle". Olin toisessa verkkaryhmässä toisena lähtijänä ja verkassa B oli jo normaaliakin innokkaampi ja nauroinkin sen suurelle himolle mennä esteille. Olin yllättynyt sen suuresta energian määrästä, jota olin hetken jo toivonutkin - sitä näköjään saa mitä tilaa ja näin tämän vain positiivisena asiana.

Radalla nostaessani laukan B oli säpäkänä ja teki erikoisen loikan. Siinä saattoi taas kuulla nauruni ja totesin B:lle, että äläs nyt liikaa innostu. Ykköselle tuli hyvä hyppy, mutta tuntui, että en löytänyt kunnon rytmiä. Kakkoselle ensin olin odottamassa, mutta yhtäkkiä meninkin ylävartalollani taaemmas ja totesin, että en nää yhtään paikkaa okserille. Säädin liikaa ja B ei tiennyt mitä halusin. 1 moka. Toinen yritys ja B ylihyppäsi esteen todella isolla ilmavaralla. Vesiesteelle tuli hyvä hyppy ja sen jälkeen oli pitkä tie seuraavalle okserille ovelta. En vieläkään ollut löytänyt sitä kunnon rytmiä ja rentoutta. Huomasin tekeväni liikaa ja yritin rentoutua menoon. Okserille oli tie kulmasta ja kulmassa B laukkasikin nyt hyvin. Se oli niin innoissan ja jotenkin en ollut odottanut tätä ja pidättelin sitä ihan liikaa, kun en joutunutkaan nyt itse kehottamaan sitä etenemään. En nähnyt paikkaa, otin turhia pidätteitä ja sitten olinkin jo lähettämässä sitä esteelle. 

Rata loppui lyhyeen ja olin itselleni vihainen. Hevonen tuntui niin hyvältä ja sillä oli nyt kunnolla imua ja halua edetä. Siinä olisi pitänyt vain nauttia kyydistä ja vähän näyttää suuntaa. Pitkän aikaa oli kaikki mennytkin paremmin, kuin hyvin ja olinkin pienesti pelännyt, koska tulisi jotain. Noh, se tuli tietenkin päivänä, jona todella halusi onnistua ja jonka ajattelikin menevän hyvin. Treeneissä olin kympin radoilla jopa antanut B:n sujua liikaa, joten mistä johtui tämä yhtäkkinen säätäminen? Snäpissä minua seuranneet pysyivätkin ihan hyvin kartalla päivästä ja näin kisojen jälkeen sinne kerroinkin omia ajatuksiani.


Tämä oli kauden aloitus ja tästä suunta ei voi olla, kuin ylöspäin. Itse koin tämän takaiskun hyvin motivoivana - nyt vain kovaa treeniä ja lisää kisoja niin eiköhän se treenien sujuvuus tule myös kisaradoille.

Kuten Hervé Godignon oli Hippoksessa hyvin sanonut,
 "Virheiden tekemistä ei pidä pelätä. Kaikki tekevät virheitä ja se ei ole maailmanloppu".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti