keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Takaisinheitto Tanskaan

Kesän lähestyessä on minusta hyvä tilaisuus hieman muistella edellistä vuotta ja Tanskassa vietettyä aikaa. Pia on kulunut vuosi siitä, kun pakkasin meidän tavarat ja suuntasin Tanskaan. VUOSI. Miten aika on voinut kulua näin nopeasti? Juurihan tulin Tanskasta ja muutin omaan kämppään. Kai se on vain uskottava, että aika kuluu nopeasti - varsinkin, kun sen viettää koulussa.


Tallin maskotit

Ensimmäinen asia mikä Tanskaa ajatellessa tulee mieleen on ne ihanat ihmiset, jotka viettivät kanssani koko kesän. Muistan sen ensimmäisen päivän, kun saavuin tallille ja tapasin muut tallitytöt. Kaikki puhuivat toisilleen tanskaa ja olin pitkästä matkustelusta väsynyt ja hämilläni. Siinä mietin miten tulisin joukkoon sulautumaan, jos yhteistä kieltä ei löytyisi kunnolla. Kaikki olivat aluksi hyvin arkoja puhumaan englantia, koska eivät sitä normaalisti juuri puhuneet. Keskustelinkin kaikkein eniten alkuun aikuisten kanssa, jotka ottivat minut myös todella hyvin vastaan. Päivien kuluessa uskaltautuivat muutkin puhumaan enemmän ja virheistä ei välitetty. Meistä alkoi muodostumaan läheinen ryhmä ja juttua riitti. Välillä meni arvailuksi mitä toinen mahtoi tarkoittaa, kun jokin sana ei muistunut mieleen. Siinä samassa tuli opittua itsekkin tanskaa ja vieläkin fb:ssa heidän päivityksiään lukiessa hämmästyy siitä, kuinka paljon ymmärtääkin.

Ihan jokainen ei puhunut tai ymmärtänyt englantia ollenkaan. Viimeisenä kuukautena tallille saapui uusi työntekijä, joka puhui ainoastaan tanskaa. Olihan siinä aikamoinen käsillä viittominen, googlen käyttäminen ja ruotsin englantiin sekoittaminen. Väärinymmärryksiä riitti, mutta hyvin me loppujen lopuksi saatiin kaikki tehtyä yhdessä. Onneksi pystyi käyttämään muita tarvittaessa tulkkeina ja sitä kautta välitettyä oikean tiedon eteenpäin.

Meillä oli tallityttöjen kanssa muutama yhteinen iltareissu - paistettiin vaahtokarkkeja nuotiolla, pelattiin mölkkyä ja keskusteltiin kaikesta. Niitä iltoja on ollut ikävä. Tehtiin myös yksi yhteinen reissu Knuthenborg Safariparkiin, josta onkin tehtynä yksi erillinen postaus -tässä. Se oli niin uskomaton elämys, että ei toista. Villieläimien keskellä, rapsuttelemassa kameleita ja parin senttimetrin päässä isosta tiikeristä ja sarvikuonosta. Sanattomaksihan se veti.


Toisena mieleen tulee ne upeat maisemat ja retket merellä. Olin onnekas, että pääsin muiden mukana seilaamaan ja kiertelemään muualle. Tallilla aika kului nopeasti, koska tehtävää riitti. Olikin ihanaa päästä välillä kirjaimellisesti tuulettumaan merellisiin maisemiin. Perheessä jossa asuin oli oma vene ja Jack harrasti veneilyn lisäksi sukeltamista. Olin useita kertoja mukana veneellä ja itsekkin pääsin halutessani ohjaamaan. Se oli yllättävänkin helppoa, mutta vielä en suostunut yksin parkkeeraamaan venettä - olisi saattanut sen jälkeen olla yksi vene vähemmän.. Kerran mentiin tekemään pidempi reissu porukalla ja pääsin samalla sukeltamaan ihan kunnon välineiden kanssa. Olihan se upeaa nähdä meressä olevaa elämää ja törmätä samalla pariin rapuun. Suosittelen kokeilemaan, jos siihen mahdollisuus tulee!

Se jäi harmittamaan, että en juuri kerennyt itse Tanskaan tutustumaan maana ja kiertämään kaupungissa. Pyörällä tuli useaan kertaan veivattua läheiselle kaupalle, mutta sen kauemmas ei yleensä matkustettu. Ajoin aika paljon myös itsenäisesti autoa ja kuskasin hevosia paikasta A paikkaan B. Jännittihän siinä, kun yksin ajoi vieraalla autolla, vieraiden hevosten kanssa ja vielä vieraassa maassa. Onneksi liikenne ei oikeastaan eronnut Suomesta, joten vain pienillä sydämentykytyksillä selvittiin voittajina perille.


Hevoset, joita tallilla päivittäin ratsastin olivat todella mukavia ja lahjakkaita yksilöitä riitti. Melkein jokainen tallin hevonen omasi hyvät askellajit ja niitä olisi voinut ottaa Suomeen mukaansa. Midnight oli ensimmäinen hevosista, jota sain alkaa kunnolla ratsuttamaan sekä kouluttamaan. Sillä oli jo vähän ratsastettu, mutta taukoa oli tullut pienen tapaturman johdosta. Aloitettiin varovasti ihan liinassa ollessa, lopussa olinkin jo yksin ratsastamassa erilaisia koulukiemuroita. Kokoa ja liikettä riitti, eikä siinä itsekkään ihan helpolla päässyt. M oli luonteeltaan todella kiltti, mutta myös hyvin varsa vielä. Se ei aina osannut tiedostaa suurta kokoaan ja joskus luuli itseään pienemmäksi mitä oli. Joinakin päivinä se liiteli menemään ja toisina sai kunnolla ratsastaa sitä pohkeella etenemään. Midnightin lisäksi oli tallilla muitakin hyvin potentiaalisia nuoria, kuten Frede ja Lambada. Lambada on itseasiassa vetänyt nyt yli 70% tuloksia kouluradoilta!


Kesäänhän kuuluu kärpäset ja Tanskassa tuli tutustuttua läheisemmin myös hevospaarmoihin - Barbi haki minuakin lähempää tuttavuutta noihin otuksiin. En ollut ikinä ennen nähnyt niin isoja paarmoja ja ne osasivat aiheuttaa isoja jälkiäkin. Yksi aamu tullessani talliin en meinannut tunnistaa Barbia - se näytti olleen jossain isommassakin tappelussa yön aikana. Samaan aikaan itketti ja nauratti. Barbissa oli useita isoja paukuroita, toinen silmä oli paisunut ja oli se muutenkin hyvin nuutuneen näköinen. Onneksi turvotus alkoi parin päivän sisällä laskemaan ja Barbikin voimaan paremmin. Ikkuna pysyi hetken aikaa kiinni tuon yön jälkeen..

Tanskassa myös osa ampiaisista oli hyvin agressiivisia ja ne jahtasivat välillä hevosia. Ne olivat niin itsepäisiä, että ne eivät lopettaneet hyökkäämistä ennen kuolemistaan. Siellä me porukalla oltiin jahtaamassa ampiaisia, jotka olivat piikki pitkällä hyökkäämässä hevosten kimppuun. Täytyy olla onnellinen, että samanlaisia tapauksia ei juuri Suomesta löydy. Yksi suuri kiusankappele oli myös thunderfly, joka ilmestyi suurella joukolla, kun oli alkamassa ukkostaa tai satamaan. Niitä oli kieltämättä tuhansia naamssa ja iholla, jos ratsasti ulkona. Ne olivat harmittomia, mutta todella suuri riesa. Siinä sai olla jatkuvasti pyyhkimässä naamaansa kädellä, kun ne tunkivat silmiin ja suuhun. Niitä ei ole ollut ollenkaan ikävä.


Yksi ihanemmista muistoista on meidän ensimmäiset ja viimeiset kisat, joissa B nappasi voiton ja toisen sijan. Luokat olivat helppoja, mutta se tunne mikä radalla oli - sitä fiilistä pitää saada täälläkin koulukisoihin. Barbi sai lainalle valkoiset suojat ja bootsit - suojat olivat kaikki etujalan, koska takasten olivat aivan liian isot. Kuinka niin kokoeroa löytyi muihin hevosiin? Barbi taisikin olla yksi tallin pienimmistä hevosista, mikä ei sinänsä ollut mikään yllätys.

Kaikkea tuli koettua meidän reissun aikana ja myös yhdessä matkaaminen Suomeen oli uusi ja ihmeellinen kokemus. Pääsin samalla tutustumaan isomman hevosjoukon kuljettamiseen - hevosia lähti kyydistä ja tuli pian lisää. Barbia oli mukava seurata matkan aikana - se oli ihan rennosti, eikä välittänyt muiden hevosten sooloiluista. Kunhan se sai vettä ja ruokaa oli se tyytyväinen. Kotiin päästyä oli se tyytyväisen näköinen laitumella Essin ja Primin seurassa.

Yritä tunnistaa Barbi.. :D

Tälläinen vähäne erilaisempi postaus tällä kertaa, toivottavasti tykkäsitte!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti