sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Ketä aiot syyttää?

"Valitettavasti ratsukko joudutaan hylkäämään..." on yksi lause jota kukaan ei halua kuulla kisoissa. On mokattu, ei tullut voittoa, ei edes suoritusta. Olo on pettynyt ja surullinen. Ketä sitten voisi mennä syyttämään tästä? Hevosta, joka saattoi kuunnella liiankin hyvin? Katsomon rouvaa, joka selvästi sabotoi suoritusta tuomalla koiransa liian lähelle kentän reunaa? Vai olisiko syynä ollut se verkkavalvoja, joka ei osannut lukea ajatuksia? Niin, eihän syynä mikään muu voinut olla.  Huono hevonen, surkee kenttä ja olihan ne esteetkin ihan huonosti sijoitettuja. Niiden syy. 


Jokainen on epäonnistunut kisoissa, valmennuksessa tai ihan vain kotona harjoitellessa. Se on inhimillistä, se kuuluu elämään ja sen avulla päästään kehittymään. Epäonnistumisen jälkeen tulisikin miettiä siihen johtanutta syytä - mikä meni väärin. Ratsastajan on helppo syyttää hevosta, koska se ei voi puollustautua. Se ei voi kertoa, että ratsastaja mokasi. Tietenkin hevonen voi myös tehdä arviointivirheitä ja ottaa esimerkiksi puomin mukaansa. Niilläkin on hyvät ja huonot päivänsä, aivan kuten meilläkin. Joskus niitä ei saata huvittaa, ne voivat olla väsyneitä tai muuten huonolla tuulella. Useimmin syy löytyy kuitenkin satulan yläpuolelta. Kenties ratsastaja toi hevosen liian lähelle estettä, joka kostautui puomina. Hevoselle suuttuminen tässä tilanteessa on turhaa ja typerää. Varmasti oma virhe ärsyttää, mutta sen kostaminen hevoselle on väärin. Viha ei kuulu ratsastamiseen ja hevoseen sitä ei tule purkaa. 

Syiden etsiminen muista, kuin itsestään ei vie eteenpäin. On helpompaa ummistaa silmänsä omilta virheiltään ja epäonnistumisiltaan, kuin kohdata ne kunnolla. Toki kenttä voi olla huonompi, kuin mihin on tottunut ja hevonen ei välttämättä liiku siinä niin hyvin, kuin kotona. Ongelma voi myös olla epäsopivissa varusteissa, kuten vääränlaisessa satulassa. Hevonen ei tahallaan ole ilkeä ja suunnittele ennakkoon, kuinka heittää tänään ratsastajan selästä tai ei tee laukanvaihtoja ihan vain piruillakseen. Syitä voi olla useita ja tarkoitus onkin löytää niihin ratkaisu.


Ratsastajalla voi olla hyvin kovat paineet onnistua ja menestyä. Halutaan kaiken menevän täydellisesti niin valmennuksissa, kuin kilpailuissakin. Onhan se nyt selvää, että kukaan ei halua näyttää huonolta muiden ihmisten katsellessa tarkkaavaisina viereisestä katsomosta. Hevosmaailmakin voi olla julma ja piirit ovat yllättävän pienet. Katsomossa istuessa saattaa kuulla välillä asiattomiakin kommentteja ja joskus olen törmännyt siihen, että ollaan alettu hurraamaan, kun edellinen ratsukko on tiputtanut puomin. Tietenkin halutaan, että oma ystävä, lapsi tai valmennettava menestyisi kisoissa, mutta miksi muille pitää toivoa huonoa suoritusta ja iloita siitä? Nämä asiat ovat niitä, jotka luovat negatiivista ilmapiiriä ja vielä isompia paineita ratsastajalle onnistua.


Itselläni on aina ollut taipumusta perfektionismiin. Näiden vuosien aikana on tullut mokattua monia kertoja ja varsinkin aluksi oli niihin suhtautuminen vaikeaa. Sitä tulee oltua itselle ankara omista virheistä, mutta toisaalta tämä saa syttymään vielä kovemman palon treenata ja tulla paremmaksi, "vielä mä näytän kaikille, että osaan". Olen kuitenkin alkanut oppimaan olemaan itselleni armollisempi. Yritän ajatella asian eri näkökulmista ja miettiä miten esimerkiksi reagoisin, jos läheiselleni kävisi samalla tavalla. Menisikö sitä siinä vaiheessa vain sättimään toista ja sanomaan, että ei susta taida mitään tulla? Ei varmasti. Tsemppaisin jatkamaan ja sanoisin, että tänään oli tälläinen päivä - nyt vain pää ylös ja jatketaan treenejä.

Tällä oli tuloksena ratsastajan auennut leuka.


Mokatessa voisi jäädä rypemään itsesääliin, kieltää koko asian tai sitten vain myöntää virheensä ja alkaa tekemään töitä vielä kovemmin. Virheitä sattuu kaikille, myös niille huippuratsastajille ja hevosille. Kukaan ei ole koskaan täydellinen tai milloinkaan valmis. Jos pelkää tehdä virheitä ei voi kehittyä eteenpäin ja tulee junnaamaan paikallaan. Ei pidä tyytyä "ihan hyvin" menneisiin suorituksiin. Kehittyäkseen on itseään haastettava ja mentävä mukavuusalueidensa ulkopuolelle. Jos hevonen on joskus pelännyt vettä ei se helpota asiaa, että ratsastajakin alkaa aina sen nähdessään miettimään, kuinka hevonen nyt varmasti kieltää sille. Jos ratsastaja on jo valmiiksi asennoitunut näin on hyvin todennäköistä, että näin tulee myös käymään. Hevonen aistii hyvin herkästi ratsastajan olemuksen. Ennen kyseistä estettä voi ratsastaja jännittyä kehostaan ja jäädä samalla vähän pitämään ohjista. Sitten ihmetellään, kun hevonen kieltää ja todetaan, "mähän sanoin, että se kieltää". 


Valmennuksissa käydään, jotta tultaisiin paremmiksi. Valmentajalta haluan totuuden, huutoa ja vaatimista. Haluan kuulla mitä teen väärin ja sen jälkeen miettiä sekä saada neuvoja miten voin asian korjata. Jos kuulen koko tunnin vain "hyvin menee, jatka noin" en saa valmennuksesta mitään irti. Tietenkin positiivistakin palautetta on ihanaa saada ja sitäkin tarvitsee. Jos aina kuulisi olevansa surkea ja mikään ei olisi hyvä, ei varmasti menisi kauakaan, kun alkaisi tehdä mielin vain antaa asioiden olla. Tasapaino näissäkin asioissa on tärkeää - kaikkea kohtuudella.

On kausia, kun kaikki onnistuu ja menee hienosti. Hevonen tuntuu hyvältä, treenit sujuu lähes ongelmitta ja aletaan ajatella, että nyt ollaan päästy hyvin eteenpäin. Sitten saattaakin tulla se alamäki ja iskuja vasten kasvoja. Tämä voi tuntua raskaalta ja vaikealta, voidaan vain miettiä mitä ollaan tehty väärin. Ollaan totuttu hyviin päiviin ja unohdettu epäonnistumisen tunne. Joskus puolestaan tuntuu kaikki menevän huonosti, valmennuksissa tulee mokailtua ja alkaa tottumaan epäonnistumaan. Silloin tuntuu onnistumiset isommilta ja niistä osataan olla enemmän kiitollisia. Ilman epäonnistumisia ei ehkä muisteta olla niin kiitollisia hyvistä päivistä. Tässä lajissa on kaksi eri olentoa, joilla molemmilla on omat ajatukset. Läheskään aina ne eivät kulje käsikädessä ja tulee väärinymmärryksiä puolin  jos toisin. Treeneissä kaikki voikin mennä putkeen, mutta kisoissa puolestaan näyttää siltä, että mihinkään suuntaan ei olla edetty. "Harjoitus tekee mestarin" on sanonta, jota usein kuulee toitotettavan ja onhan se totta. Ei sitä ilman harjoitusta kehity.


Tehdään siis virheitä, 
otetaan riskejä, 
katsotaan peiliin  
ja keksitään keinot tulla paremmiksi!

2 kommenttia:

  1. Mahtavasti kirjoitettu postaus! Todella totta koko teksti, hevosta ei voi syyttää omista virheistä, vaan se virhe löytyy useimmiten itse ratsastajasta, joka ei ole osannut pyytää oikein, tai on pyytänyt liian kovakouraisesti/ hevosen mielestä kivuliaasti kyseistä asiaa. Tai sitten, kuten sanoit, syy voi olla varusteissa tai siinä, että hevonen on kipeä. Pitää osata myös antaa anteeksi, mutta myös olla valmis sanomaan itselleen, että tässä on parantamisen varaa, tämä ei mennyt nyt ollenkaan hyvin.
    Hevosten kanssa täytyy myös olla valppaana, ja huomata kaikki pienetkin poikkeukset hevosen käytöksessä, ja kiinnittää niihin huomiota, vaikka kyse ei välttämättä olisi mistään suuresta. Jos hevonen on oma, kaiken oudon sen käytöksessä huomaa helpommin, kuin esimerkiksi ratsastuskoulussa.
    Silti siitä hevosen epänormaalista käytöksestä täytyy ilmoittaa jollekin, joka osaisi tarkastaa, onko hevosella kaikki kunnossa.

    En kyllä tajua, miksi tuon tulin tänne kirjoittamaan, mutta jotenkin vaan tuntui siltä:D Mutta ihan mahtava postaus, täyttä asiaa!

    pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tälläiset kommentit on aina tervetulleita! Se on harmillista, että nuo karvaiset otukset eivät pysty puhumaan ja kertomaan aina mistä mikäkin johtuu. Olisihan se nyt helpompaa, jos hevonen itse aina kertoisi, että nyt ei ole sopiva satula tai kuolain on huono suuhun. Niiden ymmärtäminen on yksi iso mysteeri ja vaatiikin ratsastajalta/omistajalta paljon tarkkaavaisuutta. Enhän itsekkään heti huomannut B:n entisen satulan olevan vasemmalta puolelta epäsopivampi ja tämän takia se oli alkanut protestoimaan varsinkin kootessa. Näin jälkeenpäin tuntuu asia aika ilmiselvältä, mutta niinhän se on, että kokemuksienkin kautta oppii. :) Kiitos vielä mukavasta palautteesta!

      Poista