keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Takaisinheitto Tanskaan

Kesän lähestyessä on minusta hyvä tilaisuus hieman muistella edellistä vuotta ja Tanskassa vietettyä aikaa. Pia on kulunut vuosi siitä, kun pakkasin meidän tavarat ja suuntasin Tanskaan. VUOSI. Miten aika on voinut kulua näin nopeasti? Juurihan tulin Tanskasta ja muutin omaan kämppään. Kai se on vain uskottava, että aika kuluu nopeasti - varsinkin, kun sen viettää koulussa.


Tallin maskotit

Ensimmäinen asia mikä Tanskaa ajatellessa tulee mieleen on ne ihanat ihmiset, jotka viettivät kanssani koko kesän. Muistan sen ensimmäisen päivän, kun saavuin tallille ja tapasin muut tallitytöt. Kaikki puhuivat toisilleen tanskaa ja olin pitkästä matkustelusta väsynyt ja hämilläni. Siinä mietin miten tulisin joukkoon sulautumaan, jos yhteistä kieltä ei löytyisi kunnolla. Kaikki olivat aluksi hyvin arkoja puhumaan englantia, koska eivät sitä normaalisti juuri puhuneet. Keskustelinkin kaikkein eniten alkuun aikuisten kanssa, jotka ottivat minut myös todella hyvin vastaan. Päivien kuluessa uskaltautuivat muutkin puhumaan enemmän ja virheistä ei välitetty. Meistä alkoi muodostumaan läheinen ryhmä ja juttua riitti. Välillä meni arvailuksi mitä toinen mahtoi tarkoittaa, kun jokin sana ei muistunut mieleen. Siinä samassa tuli opittua itsekkin tanskaa ja vieläkin fb:ssa heidän päivityksiään lukiessa hämmästyy siitä, kuinka paljon ymmärtääkin.

Ihan jokainen ei puhunut tai ymmärtänyt englantia ollenkaan. Viimeisenä kuukautena tallille saapui uusi työntekijä, joka puhui ainoastaan tanskaa. Olihan siinä aikamoinen käsillä viittominen, googlen käyttäminen ja ruotsin englantiin sekoittaminen. Väärinymmärryksiä riitti, mutta hyvin me loppujen lopuksi saatiin kaikki tehtyä yhdessä. Onneksi pystyi käyttämään muita tarvittaessa tulkkeina ja sitä kautta välitettyä oikean tiedon eteenpäin.

Meillä oli tallityttöjen kanssa muutama yhteinen iltareissu - paistettiin vaahtokarkkeja nuotiolla, pelattiin mölkkyä ja keskusteltiin kaikesta. Niitä iltoja on ollut ikävä. Tehtiin myös yksi yhteinen reissu Knuthenborg Safariparkiin, josta onkin tehtynä yksi erillinen postaus -tässä. Se oli niin uskomaton elämys, että ei toista. Villieläimien keskellä, rapsuttelemassa kameleita ja parin senttimetrin päässä isosta tiikeristä ja sarvikuonosta. Sanattomaksihan se veti.


Toisena mieleen tulee ne upeat maisemat ja retket merellä. Olin onnekas, että pääsin muiden mukana seilaamaan ja kiertelemään muualle. Tallilla aika kului nopeasti, koska tehtävää riitti. Olikin ihanaa päästä välillä kirjaimellisesti tuulettumaan merellisiin maisemiin. Perheessä jossa asuin oli oma vene ja Jack harrasti veneilyn lisäksi sukeltamista. Olin useita kertoja mukana veneellä ja itsekkin pääsin halutessani ohjaamaan. Se oli yllättävänkin helppoa, mutta vielä en suostunut yksin parkkeeraamaan venettä - olisi saattanut sen jälkeen olla yksi vene vähemmän.. Kerran mentiin tekemään pidempi reissu porukalla ja pääsin samalla sukeltamaan ihan kunnon välineiden kanssa. Olihan se upeaa nähdä meressä olevaa elämää ja törmätä samalla pariin rapuun. Suosittelen kokeilemaan, jos siihen mahdollisuus tulee!

Se jäi harmittamaan, että en juuri kerennyt itse Tanskaan tutustumaan maana ja kiertämään kaupungissa. Pyörällä tuli useaan kertaan veivattua läheiselle kaupalle, mutta sen kauemmas ei yleensä matkustettu. Ajoin aika paljon myös itsenäisesti autoa ja kuskasin hevosia paikasta A paikkaan B. Jännittihän siinä, kun yksin ajoi vieraalla autolla, vieraiden hevosten kanssa ja vielä vieraassa maassa. Onneksi liikenne ei oikeastaan eronnut Suomesta, joten vain pienillä sydämentykytyksillä selvittiin voittajina perille.


Hevoset, joita tallilla päivittäin ratsastin olivat todella mukavia ja lahjakkaita yksilöitä riitti. Melkein jokainen tallin hevonen omasi hyvät askellajit ja niitä olisi voinut ottaa Suomeen mukaansa. Midnight oli ensimmäinen hevosista, jota sain alkaa kunnolla ratsuttamaan sekä kouluttamaan. Sillä oli jo vähän ratsastettu, mutta taukoa oli tullut pienen tapaturman johdosta. Aloitettiin varovasti ihan liinassa ollessa, lopussa olinkin jo yksin ratsastamassa erilaisia koulukiemuroita. Kokoa ja liikettä riitti, eikä siinä itsekkään ihan helpolla päässyt. M oli luonteeltaan todella kiltti, mutta myös hyvin varsa vielä. Se ei aina osannut tiedostaa suurta kokoaan ja joskus luuli itseään pienemmäksi mitä oli. Joinakin päivinä se liiteli menemään ja toisina sai kunnolla ratsastaa sitä pohkeella etenemään. Midnightin lisäksi oli tallilla muitakin hyvin potentiaalisia nuoria, kuten Frede ja Lambada. Lambada on itseasiassa vetänyt nyt yli 70% tuloksia kouluradoilta!


Kesäänhän kuuluu kärpäset ja Tanskassa tuli tutustuttua läheisemmin myös hevospaarmoihin - Barbi haki minuakin lähempää tuttavuutta noihin otuksiin. En ollut ikinä ennen nähnyt niin isoja paarmoja ja ne osasivat aiheuttaa isoja jälkiäkin. Yksi aamu tullessani talliin en meinannut tunnistaa Barbia - se näytti olleen jossain isommassakin tappelussa yön aikana. Samaan aikaan itketti ja nauratti. Barbissa oli useita isoja paukuroita, toinen silmä oli paisunut ja oli se muutenkin hyvin nuutuneen näköinen. Onneksi turvotus alkoi parin päivän sisällä laskemaan ja Barbikin voimaan paremmin. Ikkuna pysyi hetken aikaa kiinni tuon yön jälkeen..

Tanskassa myös osa ampiaisista oli hyvin agressiivisia ja ne jahtasivat välillä hevosia. Ne olivat niin itsepäisiä, että ne eivät lopettaneet hyökkäämistä ennen kuolemistaan. Siellä me porukalla oltiin jahtaamassa ampiaisia, jotka olivat piikki pitkällä hyökkäämässä hevosten kimppuun. Täytyy olla onnellinen, että samanlaisia tapauksia ei juuri Suomesta löydy. Yksi suuri kiusankappele oli myös thunderfly, joka ilmestyi suurella joukolla, kun oli alkamassa ukkostaa tai satamaan. Niitä oli kieltämättä tuhansia naamssa ja iholla, jos ratsasti ulkona. Ne olivat harmittomia, mutta todella suuri riesa. Siinä sai olla jatkuvasti pyyhkimässä naamaansa kädellä, kun ne tunkivat silmiin ja suuhun. Niitä ei ole ollut ollenkaan ikävä.


Yksi ihanemmista muistoista on meidän ensimmäiset ja viimeiset kisat, joissa B nappasi voiton ja toisen sijan. Luokat olivat helppoja, mutta se tunne mikä radalla oli - sitä fiilistä pitää saada täälläkin koulukisoihin. Barbi sai lainalle valkoiset suojat ja bootsit - suojat olivat kaikki etujalan, koska takasten olivat aivan liian isot. Kuinka niin kokoeroa löytyi muihin hevosiin? Barbi taisikin olla yksi tallin pienimmistä hevosista, mikä ei sinänsä ollut mikään yllätys.

Kaikkea tuli koettua meidän reissun aikana ja myös yhdessä matkaaminen Suomeen oli uusi ja ihmeellinen kokemus. Pääsin samalla tutustumaan isomman hevosjoukon kuljettamiseen - hevosia lähti kyydistä ja tuli pian lisää. Barbia oli mukava seurata matkan aikana - se oli ihan rennosti, eikä välittänyt muiden hevosten sooloiluista. Kunhan se sai vettä ja ruokaa oli se tyytyväinen. Kotiin päästyä oli se tyytyväisen näköinen laitumella Essin ja Primin seurassa.

Yritä tunnistaa Barbi.. :D

Tälläinen vähäne erilaisempi postaus tällä kertaa, toivottavasti tykkäsitte!

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Uudistuksia ulkoasussa


Kuten osa on jo saattanut huomata, koki blogi tänään kunnon muutoksia - talvinen banneri sekä ulkoasu meni vaihtoon ja tilalle tuli hieman keväisempää. Saa nyt nähdä kuinka kauan tämä tulee pysymään, mutta ainakin itseä tämä ulkoasu piristää enemmän. Ihanan sään inspiroimana tulikin tämä halu tehdä muutoksia ja tässä on tulos. :D Tämä päivä on muutenkin ollut varsin mukava ja kulunut B;n kanssa jumpatessa pienillä esteillä ja siivoten tarhaa. Kyllä se kesä taitaa todella saapua!

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Pääsiäisen virtapiikit


Hei ja oikein hyvää pääsiäistä!

Meidän kuulumisia ei ole hetkeen kirjoiteltukaan ja nyt lomalla siihen on hyvä tilaisuus. Meidän valtakunnassa kaikki on hyvin. Viime viikko kului vahvasti töiden ja koulun parissa. Pidin maanantaista keskiviikkoon tallilla tunteja ja sain taas todeta, kuinka mukavaa se on. Niin erilaisia oppilaita ja hevosia, joille soveltaa tehtäviä. Tuntien aihe pyöri peruutusten ympärillä ja tunnin aikana pyrin aina haastamaan oppilaita miettimään asioita myös vähän pidemmälle - miksi mitäkin apua käytetään, kuinka se vaikuttaa ja miten hevosen tulisi liikkua. Liian monesti vaan tehdään asioita tarkemmin niitä miettimättä. Itsensä haastaminen ja uuden oppiminen on aina hyvästä. Barbilla viikko oli kevyempi, mutta se tuntui olevan sille varsin hyvä ratkaisu. Tehdessäni sen kanssa kevyempien päivien jälkeen koulutreeniä oli sen keskittyminen parempi ja se kantoi itsensäkkin paremmin. Vitamiinit ja pienet muutokset ruokinnassa ovat tuoneet todella hyvää tulosta ja energiaa B:lla on ollut enemmän. Kunhan energia pysyy noissa rajoissa, eikä mene pöllöilyyn niin olen tyytyväinen!

Lauantaina olin käymässä Alavudella ja menin Essillä pitkälle maastolenkille. Sää oli upea, vaikka välillä vettä alkoikin satamaan. Essi on pysynyt nyt oikean kokoisena, eikä ole ottanut itseensä ylimääräisiä kiloja. Kesällä saakin tarkkailla, että niin ei tule silloinkaan käymään.. Kierreltiin metsässä ympäriinsä ja otettiin välillä pieniä laukkapätkiä mukaan. Oli ihanan hiljaista ja pystyi vain nauttimaan siitä hetkestä - ei ollut kiire minnekkään. Paitsi tulomatkalla meinasi Essille tulla kiire ja se olisi kovin mieluusti lähtenyt menemään ylämäet laukassa. Maaston jälkeen näki, että töitä oli tehty ja Primm oli heti tulossa vastaan tarhassa. Essin kävi muuten kengittämässä eri kengittäjä nyt välissä ja täytyy sanoa, että jälki on todella hyvää! Essin etuset on varsasta asti olleet vähän sisälle kallistuvat, mutta nyt ne olivat hyvin suoran näköiset. Niitä suu auki katselinkin tullessani tallille.


Tuleva viikko menee iltavuorossa ja Barbia liikuttaessa. Olen nyt muutamana päivänä tehnyt B:lle lyhyemmän hieronnan ja tarkoituksena olisi taas joku päivä hieroa se perusteellisesti läpi. Mielessä on alkanut jo hahmottumaan eri hevosen lihakset, mutta tottahan tuota opittavaa riittää - ohessa tulisi myös opiskella tuki- ja liikuntaelinsairauksia, niiden hoitamista ja kaikkea muutakin ihmiseen liittyvää. Välillä on kauheaa jäädä sisälle paperien keskelle, kun ulkona olisi niin upea keli. Onneksi aina voi hetkeksi mennä uloskin hyppelemään, että ei ihan paikalleen juurru.

Huomenna treenataan koulua ja opiskellaan B;n kanssa yhdessä anatomiaa. Toivottavasti teillä on ollut mukava pääsiäinen! Jos tulee mieleen ideoita millaisia postauksia haluaisitte saada niin ehdotuksia otetaan vastaan. :)

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Ketä aiot syyttää?

"Valitettavasti ratsukko joudutaan hylkäämään..." on yksi lause jota kukaan ei halua kuulla kisoissa. On mokattu, ei tullut voittoa, ei edes suoritusta. Olo on pettynyt ja surullinen. Ketä sitten voisi mennä syyttämään tästä? Hevosta, joka saattoi kuunnella liiankin hyvin? Katsomon rouvaa, joka selvästi sabotoi suoritusta tuomalla koiransa liian lähelle kentän reunaa? Vai olisiko syynä ollut se verkkavalvoja, joka ei osannut lukea ajatuksia? Niin, eihän syynä mikään muu voinut olla.  Huono hevonen, surkee kenttä ja olihan ne esteetkin ihan huonosti sijoitettuja. Niiden syy. 


Jokainen on epäonnistunut kisoissa, valmennuksessa tai ihan vain kotona harjoitellessa. Se on inhimillistä, se kuuluu elämään ja sen avulla päästään kehittymään. Epäonnistumisen jälkeen tulisikin miettiä siihen johtanutta syytä - mikä meni väärin. Ratsastajan on helppo syyttää hevosta, koska se ei voi puollustautua. Se ei voi kertoa, että ratsastaja mokasi. Tietenkin hevonen voi myös tehdä arviointivirheitä ja ottaa esimerkiksi puomin mukaansa. Niilläkin on hyvät ja huonot päivänsä, aivan kuten meilläkin. Joskus niitä ei saata huvittaa, ne voivat olla väsyneitä tai muuten huonolla tuulella. Useimmin syy löytyy kuitenkin satulan yläpuolelta. Kenties ratsastaja toi hevosen liian lähelle estettä, joka kostautui puomina. Hevoselle suuttuminen tässä tilanteessa on turhaa ja typerää. Varmasti oma virhe ärsyttää, mutta sen kostaminen hevoselle on väärin. Viha ei kuulu ratsastamiseen ja hevoseen sitä ei tule purkaa. 

Syiden etsiminen muista, kuin itsestään ei vie eteenpäin. On helpompaa ummistaa silmänsä omilta virheiltään ja epäonnistumisiltaan, kuin kohdata ne kunnolla. Toki kenttä voi olla huonompi, kuin mihin on tottunut ja hevonen ei välttämättä liiku siinä niin hyvin, kuin kotona. Ongelma voi myös olla epäsopivissa varusteissa, kuten vääränlaisessa satulassa. Hevonen ei tahallaan ole ilkeä ja suunnittele ennakkoon, kuinka heittää tänään ratsastajan selästä tai ei tee laukanvaihtoja ihan vain piruillakseen. Syitä voi olla useita ja tarkoitus onkin löytää niihin ratkaisu.


Ratsastajalla voi olla hyvin kovat paineet onnistua ja menestyä. Halutaan kaiken menevän täydellisesti niin valmennuksissa, kuin kilpailuissakin. Onhan se nyt selvää, että kukaan ei halua näyttää huonolta muiden ihmisten katsellessa tarkkaavaisina viereisestä katsomosta. Hevosmaailmakin voi olla julma ja piirit ovat yllättävän pienet. Katsomossa istuessa saattaa kuulla välillä asiattomiakin kommentteja ja joskus olen törmännyt siihen, että ollaan alettu hurraamaan, kun edellinen ratsukko on tiputtanut puomin. Tietenkin halutaan, että oma ystävä, lapsi tai valmennettava menestyisi kisoissa, mutta miksi muille pitää toivoa huonoa suoritusta ja iloita siitä? Nämä asiat ovat niitä, jotka luovat negatiivista ilmapiiriä ja vielä isompia paineita ratsastajalle onnistua.


Itselläni on aina ollut taipumusta perfektionismiin. Näiden vuosien aikana on tullut mokattua monia kertoja ja varsinkin aluksi oli niihin suhtautuminen vaikeaa. Sitä tulee oltua itselle ankara omista virheistä, mutta toisaalta tämä saa syttymään vielä kovemman palon treenata ja tulla paremmaksi, "vielä mä näytän kaikille, että osaan". Olen kuitenkin alkanut oppimaan olemaan itselleni armollisempi. Yritän ajatella asian eri näkökulmista ja miettiä miten esimerkiksi reagoisin, jos läheiselleni kävisi samalla tavalla. Menisikö sitä siinä vaiheessa vain sättimään toista ja sanomaan, että ei susta taida mitään tulla? Ei varmasti. Tsemppaisin jatkamaan ja sanoisin, että tänään oli tälläinen päivä - nyt vain pää ylös ja jatketaan treenejä.

Tällä oli tuloksena ratsastajan auennut leuka.


Mokatessa voisi jäädä rypemään itsesääliin, kieltää koko asian tai sitten vain myöntää virheensä ja alkaa tekemään töitä vielä kovemmin. Virheitä sattuu kaikille, myös niille huippuratsastajille ja hevosille. Kukaan ei ole koskaan täydellinen tai milloinkaan valmis. Jos pelkää tehdä virheitä ei voi kehittyä eteenpäin ja tulee junnaamaan paikallaan. Ei pidä tyytyä "ihan hyvin" menneisiin suorituksiin. Kehittyäkseen on itseään haastettava ja mentävä mukavuusalueidensa ulkopuolelle. Jos hevonen on joskus pelännyt vettä ei se helpota asiaa, että ratsastajakin alkaa aina sen nähdessään miettimään, kuinka hevonen nyt varmasti kieltää sille. Jos ratsastaja on jo valmiiksi asennoitunut näin on hyvin todennäköistä, että näin tulee myös käymään. Hevonen aistii hyvin herkästi ratsastajan olemuksen. Ennen kyseistä estettä voi ratsastaja jännittyä kehostaan ja jäädä samalla vähän pitämään ohjista. Sitten ihmetellään, kun hevonen kieltää ja todetaan, "mähän sanoin, että se kieltää". 


Valmennuksissa käydään, jotta tultaisiin paremmiksi. Valmentajalta haluan totuuden, huutoa ja vaatimista. Haluan kuulla mitä teen väärin ja sen jälkeen miettiä sekä saada neuvoja miten voin asian korjata. Jos kuulen koko tunnin vain "hyvin menee, jatka noin" en saa valmennuksesta mitään irti. Tietenkin positiivistakin palautetta on ihanaa saada ja sitäkin tarvitsee. Jos aina kuulisi olevansa surkea ja mikään ei olisi hyvä, ei varmasti menisi kauakaan, kun alkaisi tehdä mielin vain antaa asioiden olla. Tasapaino näissäkin asioissa on tärkeää - kaikkea kohtuudella.

On kausia, kun kaikki onnistuu ja menee hienosti. Hevonen tuntuu hyvältä, treenit sujuu lähes ongelmitta ja aletaan ajatella, että nyt ollaan päästy hyvin eteenpäin. Sitten saattaakin tulla se alamäki ja iskuja vasten kasvoja. Tämä voi tuntua raskaalta ja vaikealta, voidaan vain miettiä mitä ollaan tehty väärin. Ollaan totuttu hyviin päiviin ja unohdettu epäonnistumisen tunne. Joskus puolestaan tuntuu kaikki menevän huonosti, valmennuksissa tulee mokailtua ja alkaa tottumaan epäonnistumaan. Silloin tuntuu onnistumiset isommilta ja niistä osataan olla enemmän kiitollisia. Ilman epäonnistumisia ei ehkä muisteta olla niin kiitollisia hyvistä päivistä. Tässä lajissa on kaksi eri olentoa, joilla molemmilla on omat ajatukset. Läheskään aina ne eivät kulje käsikädessä ja tulee väärinymmärryksiä puolin  jos toisin. Treeneissä kaikki voikin mennä putkeen, mutta kisoissa puolestaan näyttää siltä, että mihinkään suuntaan ei olla edetty. "Harjoitus tekee mestarin" on sanonta, jota usein kuulee toitotettavan ja onhan se totta. Ei sitä ilman harjoitusta kehity.


Tehdään siis virheitä, 
otetaan riskejä, 
katsotaan peiliin  
ja keksitään keinot tulla paremmiksi!

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Tyhmästä kuskista kärsii koko ratsukko.

Miten meni kisat noin niin kuin omasta mielestä? Niinkin hyvin, että teki mieli mennä lyömään omaa päätä seinään talliin päästyä. Miten voikaan kaikki mennä niin erilailla, kuin oli ajatellut ja mennä itse sössimään koko radan? Kuten otsikko jo kertoi, tyhmästä kuskista kärsii koko ratsukko.


Kauden ensimmäiset kisat - niitä oltiin kauan odotettu ja kaikki oli treeneissäkin sujunut todella hyvin. Eilisen treeneissä Barbi oli aluksi ollut jopa vähän villi jan tehnyt pari pukkiakin, mutta lopussa se oli todella hieno ja hymy oli korvissa. Fiilikset aamusta alkaen korkealla vaatteita päälle pukiessa ja tallikamppeita kasatessa. Tallille päästyä katsoin omankin ratani, joka vaikutti varsin mukavalta. Pitkiä teitä, mutta mahdollisuuksia pienesti kikkailla. Olin jo ajaessani tallille miettinyt, että tänään voisi oikeasti alkaa ratsastamaan aikaakin, kun 110cm on tuntunut niin helpolta ja hyvältä mennä treeneissä. Olin liputtamasa ensimmäisissä luokissa ja jalat kerkesivät hyvin jäätymään. Metrin alkaessa menin hakemaan hevosen sisälle ja laittamaan sitä valmiiksi. Puin päälleni uuden kisatakin ja muut vaatteet, "Jes, pian päästään radalle". Olin toisessa verkkaryhmässä toisena lähtijänä ja verkassa B oli jo normaaliakin innokkaampi ja nauroinkin sen suurelle himolle mennä esteille. Olin yllättynyt sen suuresta energian määrästä, jota olin hetken jo toivonutkin - sitä näköjään saa mitä tilaa ja näin tämän vain positiivisena asiana.

Radalla nostaessani laukan B oli säpäkänä ja teki erikoisen loikan. Siinä saattoi taas kuulla nauruni ja totesin B:lle, että äläs nyt liikaa innostu. Ykköselle tuli hyvä hyppy, mutta tuntui, että en löytänyt kunnon rytmiä. Kakkoselle ensin olin odottamassa, mutta yhtäkkiä meninkin ylävartalollani taaemmas ja totesin, että en nää yhtään paikkaa okserille. Säädin liikaa ja B ei tiennyt mitä halusin. 1 moka. Toinen yritys ja B ylihyppäsi esteen todella isolla ilmavaralla. Vesiesteelle tuli hyvä hyppy ja sen jälkeen oli pitkä tie seuraavalle okserille ovelta. En vieläkään ollut löytänyt sitä kunnon rytmiä ja rentoutta. Huomasin tekeväni liikaa ja yritin rentoutua menoon. Okserille oli tie kulmasta ja kulmassa B laukkasikin nyt hyvin. Se oli niin innoissan ja jotenkin en ollut odottanut tätä ja pidättelin sitä ihan liikaa, kun en joutunutkaan nyt itse kehottamaan sitä etenemään. En nähnyt paikkaa, otin turhia pidätteitä ja sitten olinkin jo lähettämässä sitä esteelle. 

Rata loppui lyhyeen ja olin itselleni vihainen. Hevonen tuntui niin hyvältä ja sillä oli nyt kunnolla imua ja halua edetä. Siinä olisi pitänyt vain nauttia kyydistä ja vähän näyttää suuntaa. Pitkän aikaa oli kaikki mennytkin paremmin, kuin hyvin ja olinkin pienesti pelännyt, koska tulisi jotain. Noh, se tuli tietenkin päivänä, jona todella halusi onnistua ja jonka ajattelikin menevän hyvin. Treeneissä olin kympin radoilla jopa antanut B:n sujua liikaa, joten mistä johtui tämä yhtäkkinen säätäminen? Snäpissä minua seuranneet pysyivätkin ihan hyvin kartalla päivästä ja näin kisojen jälkeen sinne kerroinkin omia ajatuksiani.


Tämä oli kauden aloitus ja tästä suunta ei voi olla, kuin ylöspäin. Itse koin tämän takaiskun hyvin motivoivana - nyt vain kovaa treeniä ja lisää kisoja niin eiköhän se treenien sujuvuus tule myös kisaradoille.

Kuten Hervé Godignon oli Hippoksessa hyvin sanonut,
 "Virheiden tekemistä ei pidä pelätä. Kaikki tekevät virheitä ja se ei ole maailmanloppu".

torstai 17. maaliskuuta 2016

Hevosen ja kuskin huoltopäivä


Mikä olisikaan sen ihanempi tapa aloittaa päivä, kuin hyvä hieronta? Niin. Ehkä ulkomailla rannalle meneminen tai maastoreissulle lähteminen voisi myös kuulostaa hyvältä. Vaikka voisi kuvitella, että hierojakoulussa tulee saamaan hieronnan usein itsekkin, niin ei se ihan totta ole. Koulun alussa tuli saatua hierontaa melkein päivittäin, kun treenattiin kaikki toisillamme. Välillä meinasi jopa turtua siihen ainaiseen pöydällä makaamiseen. Nopeasti saikin huomata kroppansa tottuneen päivittäiseen hierontaan ja jos sitä ei saanut, tuntui joka paikka olevan jumissa. Opettajat siinä kehottikin nyt nauttimaan, koska myöhemmin ei luultavasti enää niin pääsisikään hierottavaksi. Eihän sitä siinä vaiheessa silti meinannut uskoa ja ajatteli kaiken jatkuvan samalla tavalla. Meidän siirtyessä asiakashierontoihin, jossa tehdään aamu- ja iltavuoroja, huomasi. että ei enää jaksanutkaan rankan vuoron jälkeen hieroa yhtään enempää. Varsinkin iltavuorojen jälkeen haluaa vain omaan sänkyynsä nukkumaan.

Kuitenkin onni on ollut minun puolellani ja yksi oppilaista valitsi minut urheilijakseen viimeistä näyttöä varten, joka pidetään syksyllä. Tämä sisältää ainakin 5x hieronnan, lajikohtaisen analyysin tekemisen ja kunnollisen lihaskartoituksen. Tarkoituksena tässä tehtävässä on oppia ja tehdä urheilijalle oma hoitosuunnitelma eri kisakauden vaiheisiin. Itse valitsin myös omaksi urheilijakseni yhden tallilaisen, joten lajianalyysin tekeminen on itsellekkin hyvin mielenkintoista. Tälläinen paketti on normaalisti hyvinkin arvokas, joten olen todella iloinen itsekkin päästessäni asiakkaaksi.


Tänään oli vuorossa ensimmäinen hierontakerta ja käytiin läpi kaikki perusteellisesti. Kädet minulla olivat jostain syystä olleet kipeät jo muutaman päivän, mutta juuri tänään ne olivat jo ihan hyvän tuntuiset. Kireitä lihaksia löytyi ja niitä sitten kunnolla rentoutettiin. Mm. gluteus mediukset eli keskimmäiset pakaralihakset, soleukset (leveä kantalihas jalassa) ja vasemman lavan lihakset olivat meinanneet vetää itsensä kunnon pakettiin. Vasen puoli oli muutenkin yläkropasta vahvemman oloinen, jota en ole vielä ymmärtänyt. Olen kuitenkin oikeakätinen ja teen asioita enemmän oikealla. Hmm. Hieronnan jälkeen oli niin hyvä olo, että teki mieli vain leijua paikasta toiseen. Tämän olon tekeminen asiakkaille on aina ihanaa ja mukavaa se on välillä itsekkin  kokea. 

Tallille mennessäni olin jo suunnitellut tekeväni Barbille kokohieronnan. Alussa tutkiessani tuli esiin vasemman puolen pieni kireys varsinkin kaulassa ja lavassa. Nyt se ei kuitenkaan ollut yhtä kireä, kuin viimeksi. Oikean puolen lapa oli oikein hyvin irtonainen ja siihen ei aikaa tarvinutkaan niin kauaa käyttää. Sen sijaan vasemmalle puolelle meni aikaa enemmän ja välillä siirryin kaulalta muualle ja palasin myöhemmin takaisin. Kaulassa oli muutama kireämpi kohta ja B reagoi hyvin nopeasti niihin tullessa. Hetki siihen meni, että ne alkoivat rentoutumaan ja hellittämään. Vasemman lavan kanssa sain myös viettää aikani, mutta alkoi sekin siitä paranemaan. Barbi on kyllä loistava asiakas, kun se reagoi kaikkeen niin nopeasti ja siitä huomaa hyvin missä on kireyttä. Lisäksi mitään ylimääräistä "pelivaraa" siltä ei löydy, joten lihaksiin pääsee helposti käsiksi. Venyttelyt suoritin loppuun ja nyt Barbi oli siinäkin paljon rentoutuneempi ja antoi viedä takajalkojaankin paremmin eteen. Hieronnan jälkeen mentiin kävelemään maneesiin ja päästin sen hetkeksi vapaaksi piehtaroimaan. 


Huomenna olisi tarkoituksena tehdä jumppaileva treeni ja lauantaina onkin jo kisat. :) 

maanantai 14. maaliskuuta 2016

E&S valmennusklinikka PÄIVÄ 2

Sunnuntaina oli Sannan ja Elmon toinen valmennuspäivä ja nyt vuorossa oli kauan odotetut maastoesteet. Edellisen päivän rataestetreeneistä kertovan postauksen löydät täältä. Niinisalon maneesissa onneksi löytyy myös kokoa, jotta sinne oli mahtunut ripottelemaan erilaisia taloja ja hökkeleitä ihan huolella. Barbin elämän toinen kerta maastoesteillä ja ensimmäinen hallissa. Oltiin tosiaan viime kesänä kerran maastoesteillä, mutta silloinkin mentiin vain pieniä esteitä ja tutustuttiin maastoon. Tuolloin oli maastoilu muutenkin B:lle vielä enemmän uutta ja ihmeellistä. Rohkeutta se on saanut paljon siinäkin asiassa, vaikka ei juuri olla pystytty maastossa käymäänkään täällä Kauhajoella.

Maneesin saapuessani myönnän miettineeni, kuinkahan katosta tulisin itseni vielä löytämään. Barbilla, kun on tapana monesti ylihypätä ja nyt esteet olivat vielä todella erikoisia ja uusia. Sanna piti meille koko valmennuksen ja alkuverkkojen aikana tutustuttiin eri esteisiin. Vähän se katseli silmät suurina varsinkin lumisia tukkeja - mietti varmaan, kuka tuommoisia on maneesiin unohtanut.


Aloitettiin tulemaan kahta lumista tukkia pitkällä linjalla ja Barbi hyppäsi ne hyvin. Alusta asti tuntui välillä siltä, että Barbi meinasi jättäytyä helpommin pohkeen taakse. Varsinkin ratojen alussa, jos en ollut ratsastanut Barbia laukkaamaan sujuvammin tuli ensimmäisistä hypyistä vähän ailahtelevia ja lähelle. Sanna neuvoikin käyttämään jalkaa enemmän nopeasti ja napakasti, enkä  vahingossakaan jäisi vain puristamaan. Olen itsekkin huomannut sortuvani tähän ajoittain ja se onkin yksi kehitettävien listalla - nopeutta ja napakkuutta lisää sillekkin osastolle.

Tukkeja tultiin muutaman kerran, että saatiin hevoset hyppäämään ne rennosti. Seuraava tehtävä oli risupysty-tukki, tässä ei ollut ongelmia. Jatkettiin kahdelle eri tukille, jotka oli asetettu vinosti, mutta tultiin ne suoralla linjalla. Ei ongelmia. Seuraavaksi oli koffini, johon kuului pysty, vesi, pysty. Sille tuli tie kulman jälkeen, joten sai tarkkailla ulkoapuja ja laukkaa. B suoritti sen varman oloisena. Seuraavaksi tultiin lankkuinen pysty ja tie renkaille. Nämä esteet olivat tutun näköisiä ja niille tuli sujuvat hypyt.

Sitten tultiin yksittäinen muurilaatikko ja siltä jatkettiin renkaille. Barbi hyppäsi senkin hyvin, eikä kyttäillyt ollenkaan. Pari kertaa tultiin näin ja sitten tultiin koko linja, eli toinen muurilaatikko tuli mukaan. Laatikkojen väliin tuli rento 2 askelta ja koska ensimmäinen oli kulman lähellä oli katsottava, että laukka ei kuollut. Linjan B suorittu hyvin ilman ongelmia ja yllätyin itsekkin sen rohkeudesta. Tultiin näin pari kertaa ja muutettiin tehtävää - muurilaatikot ja niiltä linja koffinille. Barbi hyppäsi laatikot hyvin ja vaikka koffini tulikin nopeasti vastaan teki B senkin sujuvasti.


Ongelmia alkoi ilmenemään vasta, kun alettiin tulemaan laatikkomaista, hyvin kapeaa ja leveää estettä, jonka jälkeen oli toinen hyvin erikoinen este. Tultiin alle yksi tukeista ja sen jälkeen B meinasi alkaa jättäytymään enemmän pohkeen taakse ja tahti ei ollut tasainen. Jäin myös itse siinä liikaa odottamaan = ei hyvä. Saatiin tulla uudella tiellä ja piti keskittyä tsemppaamaan Barbia ja olemaan itse tekemättä sitten kädellä mitään. Hyppy oli onnistunut vaikka Barbi ylihyppäsikin sitä hieman ja ison hypyn jälkeen tultiin 2 esteelle pohjaan, kun en kerennyt tasapainottamaan kunnolla esteiden välissä ja olin liikaa ylävartalolla edessä. Kolmas kerta toden sanoo ja nyt esteille tulikin hyvät lähestymiset. Muilla esteillä ei ongelmia juuri ollut, tuo oli meille vaikein kohta.

Lopuksi tultiin koko pitkä rata ja Barbista alkoi tuntumaan nuutuneemmalta. Alkurata sujui tasaisesti ja Barbi hyppäsi hyvin kaikki esteet. Se ei aivan tuntunut reagoivan yhtä napakasti pohkeeseen ja välillä tuli sellainen olo, että olisi tehnyt mieli pienesti puskea. Koffinilla se meinasi vähän kaatua sisälle, joka oli syy puomin tipahtamiseen. Kapeilla risuesteillä, jotka tultiin suoralla linjalla B alkoi syttymään ja viimeisenä ollut vesimatto oli aika nopeasti vastassa. Pian vuorossa oli se ongelmia tuottanut haastavampi linja ja unohdin  tukin jälkeen ratsastaa paremmi pohkeella sekä rohkaista Barbia etenemään ja tehtiin kunnon hissihyppy sille sarjan ensimmäiselle. Löin tässä samassa pääni Barbin päähän, joka toi pienen mustelman muistutukseksi - ei saa unohtua matkalle.  ;-)


Tultiin tämä uudestaan ja nyt 1 esteelle tuli hyvä hyppy, mutta kakkoselle kävi sama mitä aiemmin - liian edessä ylävartalolla ja hyppy tuli pohjaan. Uusittiin tämä linja ja viimeinen kerta olikin paras - hyvät etäisyydet ja hypyt! Tähän oli hyvä lopettaa, koska Barbikin alkoi olemaan sen verran väsynyt. Paljon uutta ja ihmeellistä pienelle hevoselle yhdessä päivässä. B sai kyllä paljon kehuja ja nyt tarviikin vain saada rutiinia ja kokemuksia maastoesteistä - niin kuskille, kuin hevosellekkin. Vaikka melkein vuosi oli viime kerrasta kulunut niin ei me kuitenkaan niin hukassa oltu. Kyselin lopuksi myös mahdollisista tulevista valmennuksista ja sanoinkin olevani mieluusti tulossa, kun seuravaat maastoestetreenit järjestetään. Seuraavalla kerralla taidetaan mennä ihan maastoon asti - sitä odotellessa.

Valmennuksen jälkeen huomasin B:n takajalassa yhden pienen karvattoman kohdan. Iho ei ollut rikki, mutta karvat oli poissa. Laitettiin linimentit jalkoihin, koska kylmärit eivät olleet mukana ja käytettiin vasta niitä kotiin päästyä. Näin kovan viikonlopun jälkeen teinkin tänään Barbilla vain kevyen palauttavan treenin ja kylmäilin jalkojakin extraa. Ennaltaehkäisy ei ole nimittäin koskaan turhaa.


Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen viikonloppuun ja varsinkin sunnuntaihin. Vaikka kaikki oli uutta niin Barbi oli rohkea - ylitettiin molemmat itsemme tuon tunnin aikana. Barbista ilmenee jatkuvasti uusia puolia ja en olisi uskonut sen olevan myös noin erikoisilla esteillä niin rohkea, kuin se oli. On se kyllä aikamoinen kultakimpale

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

E&S valmennusklinikka PÄIVÄ 1


Nyt viikonloppuna pidettiin Niinisalossa Sanna Siltakorven ja Elmo Jankarin pitämät koulu- ja esterataharjoitus sekä hallimaastoestetreeni. Koulu ratsastettiin lauantaina aikaisin aamulla ja esteet illemmalla. Barbin kanssa osallistuttiin esteisiin ja seuraavan päivän maastoesteisiin. Millään kovalla kiireellä ei siis tarvinnut lähteä lauantaina ajamaan ja matkaan kului noin 1,5h. Oltiin oikeastaan juuri oikeaan aikaan perillä - kerkesin opettelemaan radan ja katsomaan vähän muidenkin menoa. Ollaan taidettu viimeksi olla muualla valmennuksissa Tanskassa. Hui miten aika on kulunut. Kaikki valmentajat ovat vain sopivasti tulleet Kauhajoelle, jolloin ei ole tarvinnut muualle lähteä. Viime kerrasta oli siis kulunut aikaa, mutta Barbi oli yhtä seesteisen oloinen, kuin normaalistikkin. 

Verkassa Elmo oli ohjaamassa ja tultiin pari ravilähestymistä, jonka jälkeen sitten laukassa pystyä. Tilaa ei ollut mitenkään äärettömästi, mutta eipä sitä joskus kisoissakaan ole sen enempää. Sain ratsastaa Barbia paremmin pohkeella eteen, jolloin se liikkui sopivan isossa tempossa. Meidän viikon "etene" teema oli siis varsin hyvä tätä ajatellen. Seuraavaksi hypättiin pysty-lävistäjällä vaihto ja perään okseri. Kaarteessa olisin saanut rohkeammin ratsastaa eteenpäin, koska laukka meinasi kuolla siinä. Silloin jouduinkin korjaamaan esteelle eteenpäin, jolloin hypystäkin tuli pitkä. Parempi kuitenkin se, kuin liian lähelle tuleminen. Barbi kuunteli hyvin ja en itsekkään alkanut säätämään liikoja. Kunhan pohje vain oli kiinni niin hypyt oli hyviä.




Barbin silmät oikein säihkyivät sen nähdessä radan esteet - toinen joutunut taas kauan odottamaan, että on päässyt muualle hyppäämään.  Tästä onkin hyvä sitten jatkaa kisoissa kiertämistä! Radan oli saanut itse valita: helppo, haastava ja vaativa. Ero haastavan ja vaativan välillä oli 1 este, mutta mitään muuta niissä ei ollut. Korkeus esteissä oli 110cm. Ensimmäisellä kerralla tuli ykköselle aavistuksen lähelle, josta sain sitten sujua kaarevalla tiellä okserille. Alkuun oli rytmi vähän ailahteleva ja olisin saanut heti ratsastaa sen enemmän pohkeella eteen. Sarja oli rakennettu aivan seinän viereen ja Barbi meinasi siinä hypätä vähän seinästä poispäin, mutta hypyt silti hyviä. Sarjan jälkeinen pysty tuli yllättävänkin nopeasti vastaan ja saikin olla tarkkana, että oli heti tasapainossa. Sarjalle tuleminen tuntui hyvältä, eikä missään vaiheessa tullut sellaista oloa, että mitenhän tuosta tulee selviytymään. Radan edetessä parani rytmikin ja se ratafiilis tuli, jolloin kaikki on mukavaa ja vaivatonta.

Käytiin nopeasti läpi rata Sannan kanssa ja toisella kerralla sain keskittyä sarjalla siihen, että sisäpohje oli tarpeeksi töissä, jolloin B menisi paremmi  keskeltä. Hyppy sarjalle onnistuikin nyt paremmin ja B ei "väistänyt" seinää. Yhdelle okserille sujuin enemmän ja B hyppäsi isommin, jonka tulinkin lopuksi uudestaan maltillisemmin. Tämä on kuitenkin minusta hyvin positiivinen asia, että korjasin tarvittaessa nyt eteen ja sujuttiin välillä jopa "liikaa"! Käppäri ei ollut päällä ja esteet tuntui pieniltä. Harmi vain, että kaikki meni niin nopeasti - oltaisiin voitu jäädä hyppäämään vielä toviksi, kun kaikki tuntui niin hyvältä. Monia korjattavia asioita on jatkuvasti mielessäni, mutta kohta kohdalta niitä korjaillaankin. Voin kertoa, että olo valmennuksien jälkeen oli niin hyvä ja motivaatio tuntuu vaan kasvavan. Tuota radan jälkeistä oloa ei vain voita mikään.


Radan jälkeen mentiin ulos kävelemään ja sitten pakattiin tavarat kasaan. Nopeasti oli tullut pimeää ja kotiin ajaessa sumu haittasi kovasti näkyvyyttä. Tallilla Barbia odottikin ruuat ja herkut, joita se tyytyväisenä jäi syömään. Tänään onkin vuorossa ne odotetut maastoesteet! Jännä nähdä mitä kaikkea maneesista löytyy ja kuinka Barbi niihin suhtautuu, :)

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Viikon teema: ETENE

Hierontaa, asiakkaita, treenejä ja paljon hommia 
- niistä koostui meidän viikko!


Heippa ja oikein hyvää perjantaita!

Kuten otsikosta jo näkeekin on meidän reilun viikon teemana ollut eteneminen. Alusta asti on ollut hyvin selvää, että Barbia on helppo saada vaikka paikalleen ravaamaan tai laukkaamaan. Välillä onkin tuntunut siltä, että Barbi ei itse liiku eteenpäin niin rohkeasti ja isosti, kuin se voisi. Toki sillä riittää askelta, mutta se ei käytä kaikkea kapasiteettiaan. Lisäksi omana pahana tapanani on ollut ottaa se varsinkin esteillä turhankin pieneen laukkaan ja tätä ollaan paljon korjailtukin. Se ajatus, että korjaa aina eteenpäin, eikä taaksepäin - oli kyse sitten tasajalkaa pysähtymisestä tai esteiden hyppäämisestä. Silti meno ei saisi muuttua puskemiseksi, joka taas on näitä huonoja korjauksia. Kultainen keskitie - siihen tähdätään, mutta välillä tulee ohimenoja. 

Viikon alussa juoksuttaessani Barbin annoin sen edetä, pyysin sitä etenemään. Aluksi se meinasi jäädä liikkumaan siinä normaalissa tahdissa ja ihmetteli, kun en lopettanutkaan eteenpäin pyytämistä. Hetki siinä meni, että se alkoi ylläpitämään itse isompaa ravia ja laukkaa. Koulutreenejä tehdessä olen keskittynyt samaan, vaatinut enemmän eteenpäin ja jättänyt kokoamiset hetkeksi pois. Siirtymisiä on tullut tehtyä tiheästi ja jumppailuakin paljon mukana. Tänään sain itse huomata eron B:n liikkumisessa - se todella liikkui reippaasti itse eteenpäin jo alusta alkaen! Sain ratsastaa enemmän jalalla ja peilistä aina välillä tarkkailla pohkeen kohtaa, jotta se oikeasti pysyi edessä. Väistöissä se meinasi ajoittain jäädä hitaaksi pohkeelle ja oikeassa kierroksessa ulkolapa oli varsinkin kulmissa vahdittavana. Lopussa Barbi liikkui todella hyvin omalla moottorilla ja oli itsevarman oloinen. Treenien jälkeen käytiin vähän lumessa pyörähtämässä, jonka jälkeen tein B:lle lyhyen hieronnan. Sää oli tänään niin hyvä, että olisi tehnyt mieli viettää koko päivä ulkona. Vedin myös ensimmäiset treenit asiakkaalle ja niistä jäi itsellekkin todella hyvä olo! Asiakkaat ovat muutenkin olleet todella mukavia ja hyvillä fiiliksillä on tullut työskenneltyä.

Barbi saanut uuden (poika)ystävän. Ruoka tosin taisi voittaa tämän romanssin.

Olen tämän viikon aikana myös miettinyt paljon tulevaa ja mitä haluan tämän vuoden aikana tehdä. Paljon kysymyksiä on ollut ilmassa koskien tulevia opiskeluita, ulkomaille lähtemistä, kilpailuja, koulutöitä ja ties mitä muita asioita. Joihinkin niistä olen alkanut saamaan vastauksia, joskin kaikki ei ole vielä 100% varmaa. Tällä hetkellä minulla on sellainen olo, että en aio hakea opiskelemaan tänä vuonna. Kouluhan minulla loppuu toukokuun lopussa, mutta näyttö kestää kesäkuun kolmanteen päivään asti Tampereella. Siinä sitten on "lomaa" ja viimeinen näyttö on syksyllä. Hevoshieronnasta on myös lomaa tuona aikana ja se päättyy kokonaan marraskuussa. Onkin ollut mietinnässä lähteekö kesällä heti ulkomaille vai milloin. Totesin, että se ei olisi ehkä järkevintä, koska paljon opiskeltavaa ja työtä riittää viimeiseenkin näyttöön. Ulkomailla se saattaisi olla haastavaa tehdä ja lisäksi ei se ilmaista ole. Uskon siis, että tämä kesä saattaa mennä ihan Suomessa, ellen sitten mene vain tutustumaan valmiiksi johonkin paikkaan esimerkiksi 1-2 viikoksi. Lähtisin siis vasta hevoshierontakurssin päätyttyä pois. Olen myös miettinyt Tanskassa käymistä, jotta näkisin siellä asuvia kavereita.

Näin voisin kesällä olla Suomessa töissä, kuten tallilla pitämässä leiritunteja ja tehden muitakin hommia. Kilpailujen kannalta tämä päätös olisi myös hyvä - ulkomaille lähteminen toisi luultavasti taas pienen kisatauon. Isoja on päätökset ja kaikki voi vielä muuttua.



Huomenna on päivällä lähtö Niinisaloon kauan odottettuihin valmennuksiin! Huomenna mennään siis rataesteitä ja sunnuntaina maastoesteitä. Huomisen treeneissä mennään valitsema rata (meillä 110cm) ja sen jälkeen uusitaan tarvittavat kohdat. Ennen lähtöä on vielä operaatio varusteiden puhdistaminen ja muutakin hommaa riittää. Videomateriaalia pitäisi ainakin viikonlopulta saada ja varmasti tulen tänne sieltä kirjoittelemaan. Innolla odotan palautetta ja mitä vinkkejä saadaan mukaan.:)
Hyvää viikonloppua!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Hierontaa ja treeniä

"Sama mulle vaik satais 
Taivas ois pilvinen 
Tää on kaunis päivä, 
mä oon sopivasti onnellinen"


Vaikka loma vetelee viimeisiään ja huomenna alkaa taas armoton raataminen ja työt niin olo on harvinaisen leppoisa. Viikko sujahti liian nopeasti ja olisin voinut vielä muutaman päivän "lomailla". Kouluhommia tuli viikon aikana myös tehtyä ja hevosen anatomiaa opiskeltua. Nyt sitä on uskaltanut käydä enemmän läpi, kun ensimmäinen näyttö on ihmisen anatomiasta ohitse. Pelkäsin nimittäin oikeasti sekoittavani pienessä paniikissa hevosen ja ihmisen lihaksistoa keskenään. Kuvitelkaa nyt tilanne, jossa rupeaisin selittämään missä ihmisellä sijaitsee papuluu tai olisin puhunut koipiluusta. :D Läpi olisi mennyt varmasti heittämällä!


Eilen pidettiin pienellä porukalla estetreenit maneesissa ja rakennettiin monipuolinen rata, joka sisälsi vesiesteen, okserin, kaksi muuta pystyä ja lukuisia reittivaihtoehtoja. Ajatuksena oli mennä, kuten olisi kilpailuissa, eli muutamat verkkahypyt ja sitten rata, joka oli sillä korkeudella mitä kisoissakin menisi. Täällä on parin viikon päästä aluekisat, joissa meidänkin olisi tarkoitus mennä - silloin alkaa viimein meidänkin kisakausi! Olin aluksi neuvomassa ja nostamassa esteitä tarpeen mukaan. Hyppäsin sitten itse ensin metrin radan hyvien alkuverkkojen jälkeen ja Barbi tuntui siinä hyvin tasaiselta ja esteet pieniltä. Nostettiin 110 ja okseri oli 115. Ensimmäinen linja oli hyvä, mutta välillä jäin omasta mielestäni liikaa himmaamaan ja olisin saanut kannustaa Barbia etenemään varsinkin kaarteissa. Okseri meni hyvin ovelle päin, mutta sitten tullessani sen kohti maneesin takapäätyä toin B:n turhan lähelle. Barbi hoiti työnsä hienosti ja paikkaili kuskin mokia. Pitäisi löytää vain aina se kultainen keskitie - ei liikaa himmailua, mutta ei myöskään kaukaa lähettämistä. Voisi joskus paketoida itsensä pakettiin ja mennä radalle, saisi Barbi hoitaa kaiken ilman kuskin turhia vaikutteita.

Taitavaa Paintin käyttöä

Ratsastin myös Jonnan hevosen ensimmäistä kertaa ja kokoa tältä löytyy vaikka muille jakaa. Isot oli myös askeleet ja laukassa tuntui, että olisi keinuhevosen selässä ollut. Erilaiset hevoset osaa kyllä opettaa aina jotain lisää ja pitäisi vielä useammin niitä ratsastaa. Simo reagoi ihanan nopeasti kaikkiin apuihin ja sillä oli hyvä oma moottori, joka puski eteenpäin. Siitä tuli mieleeni yksi hevonen, jolla menin ollessani noin 6-vuotias. Ei se luultavasti lähellekkään noin korkea ollut, mutta pienelle tytölle näytti se jättiläiseltä - olin ehkä sen jalan pituinen. Muistoja, muistoja..


Tänään olin tallilla 9 jälkeen ja ratsastin ensimmäiseksi Simon. Tänään sillä oli aavistuksen enemmän energiaa, mutta mukavasti se silti liikkui. Jumppailin sen kanssa paljon pienillä väistöillä sekä avoilla, joiden kautta sain sitä hyvin rentoutumaankin. Treenin lopussa se venytti hyvin eteen-alaspäin ja pärskähteli tyytyväisenä. Treenin aikana tarkkailin paljon omia käsiäni, jotka tuntuivat välillä alkavan kallistumaan liikaa sisäänpäin. Muistuttelin itseäni tästä melkein taukoamatta ja kyllä se alkoi hiljalleen taas iskostua päähän.

Barbin kanssa suuntasin kentälle ja tarkoituksena oli tehdä kevyempi treeni. Lumi oli kaikkialta jo hyvin tallautunut, mutta vielä riitti muutamia kohtia, jossa pystyi välillä tarpoa. Barbi tuntui hieman väsyneeltä ja lähinnä jumppailinkin sen kanssa ja kävin läpi askellajit. Lopuksi mentiin hetkeksi kentän takana olevalle alueelle, jossa lunta oli enemmän. Treenin jälkeen alkoikin B:lle mukava osuus, nimittäin kokohieronta. En ollut vielä aiemmin sitä tehnyt Barbille kokonaisena - olen lähinnä hieronut siltä eri osia, aktivoinut ennen treeniä ja venytellyt. Pyrin tekemään kaiken, kuin en tuntisikaan hevosta, eli kävin kaiken alusta alkaen perus kaavaa noudattaen. Vasemmalta puolelta Barbi oli edelleen hieman kireämpi, varsinkin kaulasta ja lavasta. Barbi on todella herkkä ja siitä on jokainen hieroja sanonutkin. Hieronnan edetessä alkoi se osoittelemaan itsekkin kohtia, mistä voisi hieroa lisää. Varsinkin pakaroita hieroessa se oli niin rentoutuneen oloinen. Vielä on treenattava aikataulutusta ja tätä varten pitäisikin varmaan hommata erillinen rannekello. Venyttelyt meni B:n kanssa mukavasti, vaikkakin etujalan taakseviennissä sitä välillä meinasi kismittää.



Olen alkanut miettimään. kuinka Barbille saisi lisää puhtia, koska treenien ollessa kovempia on se ollut hieman väsynyt. Pieni energian lisääminen ei olisi haitaksi - sopivissa määrin. Tällä hetkellä se saa reilun litran litistettyä kauraa aamulla ja illalla, elektrolyyttiä, vitamiineja, pellavaa ja kivennäistä. Pitäisi tutkia vähän mikä voisi olla meille hyvä vaihtoehto, jonka ottaa mukaan tai jolla korvata jotain nykyistä. Seuraava viikko tulee olemaan B:lle vähän kevyempi omien iltavuorojen vuoksi ja koska tuleva viikonloppu tulee olemaan rankka valmennuksissa. :)

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Maastoreissu kypäräkameran kanssa!


Miltä näytti meidän torstainen maastoreissu? Nyt on videomateriaalia, jossa pääsee tunnelmaan mukaan!


Heippa ja hyvää perjantaita!

Kuten edellisessä postauksessakin lupasin, otin kypäräkameran mukaan meidän maastoreissulle. Viime kerrasta oli kulunut pitkä aika ja nyt keli oli sen verran hieno, että tilaisuutta ei voinut jättää käyttämättä. Vielä, kun aurinko olisi ollut poissa pilvien takaa niin kaikki olisi ollut täydellistä. Meidän maastoreissu kesti noin 1,5h ja kierreltiin metsässä lumessa tarpoen. Ratsastajan unohtaessa reitin on hyvä, kun hevonen toimii navigaattorina ja osaa kotiin. Yhdessä vaiheessa olisin itse jatkanut vain suoraa aurattua tietä, mutta Essi suuntasi hankeen eri reitille, joka osoittautuikin täysin oikeaksi. Mihin siis tarvitsee puhelimen navigaattoria, kun hevonen toimii siinä niin hyvin! Seuraavalla kerralla pitänee vain laittaa kamera aavistuksen ylemmäs, jotta näkyisi maisemiakin enemmän.

I would travel only by horse, if I had the choice - Linda McCartney 

Pitää kyllä useammin lähteä maastoilemaan on se sen verran mukavaa ja rentouttavaa. Hiljainen metsä ja lumiset maisemat - siinä ei tule murehdittua tai ajateltua turhia. Täällä Kauhajoella ei vain ole kunnon maastoja lähettyvillä, joten mahdollisuudet siihen on hyvin pienet. Jokainen kerta, kun suuntaan Alavudelle taidankin siis painella vain maastoon Essin kanssa. ;) Tänään tuli Barbin kanssa tehtyä taas hyvä koulutreeni ja huomista estetreeniä odotan innolla. Ennen sitä ratsastan Simon, jolta säkää löytyy roimasti Barbia enemmän - tulee siis hauska siirtyminen kerrostalosta mökkiin parin tunnin sisään. Tajusin myös tänään, että enää on viikko Niinisalossa oleviin valmennuksiin! Jännittävää.

Hauskaa viikonloppua!

torstai 3. maaliskuuta 2016

Jättiloikkia maneesissa

"Minulla on pomppufiilis, hei ota minut kiinni tai pompahdan pilviin asti.." kuvaa täydellisesti Barbin fiiliksiä, kun se harjoitteli lentämään maneesissa eilen aamulla.


Kuten kuvista näkeekin oli keskiviikko meillä ainakin alkanut hyvin ilmavissa tunnelmissa Barbin päästessä piiitkästä aikaa maneesiin leikkimään. Viime irtojuoksutus oli ehkä Tanskassa, ellen nyt aivan väärin muista. Tiistain kouluvalmennus meni meillä todella kivasti ja treenailtiin volttikahdeksikolla tempon vaihteluita ja vastalaukkoja. Välillä sille tuli pari ajatuskatkosta toisessa päädyssä, mutta muuten se oli oikein kuulolla. Piti vain muistaa tuo käden alhaalla pitäminen, kun helposti saatan pitää kootessa niitä turhankin korkealla. Laskiessani käden A: Barbi alkaa työntämään turpaansa paremmin eteen ja B: ei näytä siltä, että mitenkään kantaisin sitä. Jonnan muistutettua asiasta keskityin siihen enemmän ja johan muuttui meno paremmaksi. 

Aivan lopuksi tultiin muutamat lisäykset ravissa - ajatuksena, että lähetän vain B:n eteenpäin ja sitten jään "nauttimaan", enkä tekemään itse liikaa. Tarkoituksena ei ollut tehdä kunnon keskiraveja, vaan lähinnä hakea isompi tasainen tempo. Barbi lähti hyvin eteen ja pysyi ryhdikkäänä. Loppuraveissa meinasi aluksi B vastata myötäävään käteeni kokoamalla turpaansa, mutta pian se tajusi alkaa venyttämään sitä eteenpäin ja kohti maata. Hyvän treenin jälkeen oli hevonen hikinen, mutta tyytyväisen oloinen - ainakin huomatessaan odottavat heinät karsinassa. Tein lyhyen hieronnan, koska kotona odotti muutamat muut työt.


Viikottain pyrin ainakin kerran antamaan Barbille mahdollisuuden piehtaroida maneessa, koska siitä se nauttii. Meidän hevoset ovat aina olleet kovia piehtaroimaan ja ne ovatkin useinmiten varsinkin treenin jälkeen menossa alta aikayksikön makuulle ja pyörimään. Tallissa tuota tilaa ei vain ole niin paljoa ja seinät tulevat nopeasti vastaan karsinassa. Vaarana onkin, että hevonen jää kiinni seinälle - onneksi omalle kohdalle tätä ei ole käynyt. Loimi myös rajoittaa liikkumista, joten se päällä
piehtaroiminen ei tuo yhtä suurta rentouttavaa vaikutusta. 






Olin tallilla eilen aamulla 7 jälkeen ja Barbi oli ilmeisesti juuri herännyt, kun se siristeli vielä silmiään tullessani sen luokse. Ennen karsinasta lähtemistä tein muutamat aktivoinnit sen takapäälle ja etuosalle. Karsinasta astellessaan venytteli se kunnolla jalkojaan ja muut hevoset katsoivat tarkkaavaisina minne oltiin menossa. Olin napannut kameran mukaan ja ollessani kävellyt hyvät alkukäynnit ja juoksuttanut Barbia hetken liinassa, päästin sen vapaaksi. Välittömästi se meni piehtaroimaan useaan ottseeseen ja tyypillisesti oikein hankasi päätään maahan. Hei hei juuri kiillotettu ja puhdas hevonen..

Piehraoimisien jälkeen tutkiskeli se hetken paikkoja ja jäi peilailemaan aina peilin kohdalle. Ravaillessaankin se aina vilkuili peiliin ja ilmeisemmin tykkäsi siitä mitä näki, sen verran monta kertaa se ramppasi siinä edessä. Laukassa tuli heitettyä parit Barbille tyypilliset loikat vapaana ollessa ja hyvin se treenaili samassa vastalaukkoja. vaihtoja sekä ristilaukkoja - ihan, kuin olisin sitä siltä pyytänyt. Laukkailtuaan ja loikittuaan tarpeeksi tuli Barbi luokseni, pysähtyen eteeni, kuin sanoen "Nyt olen valmis, pääsenkö heti ulos syömään?". Onni on suuri ja hyvä maneesi, jossa tilaa riittää liikkua. Laatu kuvissa ei ole kummoinen, kun tuolla putkella ei kapasiteetti tunnu maneesissa riittävän. Pitäisi jossain vaiheessa tutkia enemmän, millainen olisi seuraava hyvä objektiivi käyttöön..



Tänään ajattelin mennä päivästä Essillä pitkästä aikaa pitkälle maastolenkille ja laittaa Sonyn action kameran kuvaamaan meidän reissua. Toivotaan vain, että saan sen uudessa puhelimessa toimimaan - tällä kertaa akun ei ainakaan pitäisi loppua. ;) Illalla palaan jälleen Kauhajoelle ja suuntankin heti tallille liikuttamaan Barbin. Viikonloppuna lupauduin ratsastamaan Jonnan hevosen molempina päivinä sekä suunnitelmissa oisi lauantaina esteiden hyppääminen Barbilla. Mukavan kuuloinen viikonloppu on siis luvassa!

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Liitokavion lumitreenit

Täydellinen sää, lämmin ilma ja toimiva hevonen - mitä voisi maanantailta pyytää enemmän?

Maanantai tuppaa olemaan päivä. jota inhotaan ja tämän voi nähdä mm. facebookin tai muun somen kautta. Viikonlopun jälkeen voi olla inhottavaa palata töihin tai kouluun, mutta minusta maanantaita on turha mennä mustamaalaamaan kauheimmaksi päiväksi. Siitä alkaa viikko, joten eikö se kannattaisi koittaa aloittaa mahdollisimman hyvällä fiiliksellä, jolla jatkaa sitten viikon loppuun asti? Niin, tähän pyrin itse, mutta onhan se joskus vaikeampaa ja varsinkin iltavuoroisina viikkoina on saattanut aamulla herätessään ajatella mitähän tästä päivästä tulee. Sekin johtuu siitä, kun aikataulu on paljon tiukempi ja päivät saa suunnitella tarkasti etukäteen. Meidän maanantai oli varsin onnistunut ja mukava. Aamulla yritin tehdä muutamia koulujuttuja ja päivällä suunnattiin serkkuni kanssa tallille. Barbi seisoskeli tyytyväisen näköisenä auringossa ja käveli välittömästi portille huomatessaan leivän kädessäni. Tie hevosen sydämeen käy vatsan kautta..


Päätettiin mennä alkuun kentälle, joka oli jo hyvin polkeentunut käytön jäljiltä. Laitoin estesatulan ja panssarin, koska estesatulassa ollut pidempi vyö ei ollut saatavilla. Barbista huomasi, että aurinko sai sen vähän uniseksi. Hyvien alkukäyntien jälkeen aloin ravailemaan ja Barbikin alkoi heräillä hiljalleen työntekoon. Jumppailin sen kanssa ja taivuttelin sitä ympyröillä. Aurinko paistoi niin kirkkaana, että silmät tuntuivat olevan välillä täysin viivoina ja sai siristellä nähdäkseen eteensä. Sain myös riisua toppaliivin alla olleen takin, koska lämmin tuli todella nopeasti. Sää oli täydellinen ja ajoitus tallille menemiseen osui nappiin. Mira sai räpsittyä paljon kivoja kuvia, joita tulee varmasti seuraavaankin postaukseen tippumaan näytille. :)



Alkuverkkojen jälkeen aloin kokoamaan Barbia enemmän, tein muutamia väistöjä ja lopuksi muutamat vaihdot. Barbi oli niin tosissaan ja ravissa kootessa sitä enemmän nosteli se tarmokkaasti jalkojaan. Treenien lopuksi kävelin kovemmalla alustalla ja käytiin sitten heittämässä talliin satula ja tilalle vaihdettiin loimi, suunnattiin pellolle ja otettiin muutamat kuvat. Lunta tuolla oli pellolla alle B:n polven ja käveltiin siellä vain hetki. Barbi oli yllättävänkin varma sinne mennessä, vaikka ei oltu aiemmin siellä käyty. Se on kyllä saanut paljon rohkeutta lisää, kun katsoo joskus olleisiin ongelmiin tuossa "maastoilussa".


Veeeenyyyyy

Tänään illalla on luvassa Jonnan valmennus ja huomenna menen tallille jo aamusta. Tämä aamu on alkanut hevosen anatomian opiskelun merkeissä - luita, niveliä ja lihaksia kirjoitellen ja kertaillen. Suunnitelmissa olisi myös tehdä Barbille valmennuksen jälkeen pieni palauttava hieronta ja samalla saan itse etsiskellä eri lihaksia. Pitää vaan yrittää jaotella ihmisen ja hevosen osat mielessään, että ei ala täysin sekoittamaan niitä. Latinaksikin on paljon samoja nimiä ja mm. hevosen etujalat ovat vähän kuin ihmisen kädet. Ihmisen ranne eli carpi on hevosella etupolvi. Hauskaa. :D Huimasti on opiskeltavaa, mutta tämä on niin mielenkiintoista, että ollenkaan ei harmita.


 Tarmokasta tiistaita!