maanantai 29. helmikuuta 2016

Toisen taivas, toisen h*lvetti

Yllättävän lumimäärän vallatessa maan oli osa ihmisistä melkein pomppimassa tasajalkaa pihalla ja kiroamassa mistä tätä lunta oikein tulee. Tuo suuri määrä tuli monelle yllätyksenä ja niinhän se on, että kaikki eivät pidä yllätyksistä, eivätkä lumesta. Tämä yllätys oli minulle enemmän positiivinen ja ensimmäinen ajatus olikin pihalle päästyäni, " Jes, nyt päästään viimein tekemään kunnon hankitreeniä!". Vaikka itsekkin jouduin auton kanssa hetken veivaamaan paikallani niin eipä tuo muuten negatiivisesti minuun vaikuttanut. Lumimäärä aiheutti ongelmia varsinkin autojen parissa ja tiet oli tukossa. Toisaalta  auraajat saivat töitä ja ihmiset hyötyliikuntaa. Kaikkihan on kiinni siitä, miten asioita katselee ja kuinka asennoituu!


Kuten edellisessä postauksessa kerroin, ollaan otettu tästä lumesta nyt kaikki irti hevosten kanssa. Perjantaina oli melkein kaikki yksärit ratsastaneet kentällä ja saatiin Barbin kanssa silloin kunnia korkata tuo lumen täyttämä kenttä. Teki mieli ottaa ihan kuva, kun ensin oli 2 ratsastamassa ja yksi juoksuttamassa ja pian tuli 2 muuta ratsastamaan lisäksi. Siinä tuli samalla muisteltua meidän ensimmäisiä hankitreenejä Barbin kanssa - sehän yritti pomppien pysyä lumen pinalla, että ei uppoaisi ollenkaan. Eihän se ihan niin toiminut ja lopuksi alkoi ajatus valkenemaan Barbillekkin. Jossain kansioiden syövereissä on tuosta kerrasta kuviakin. Pitäisiköhän kaivaa niitä esiin ja laittaa tännekkin naurettavaksi. :D

Hankitreeni on itselle kevyttä, mutta hevoselle hyvin raskasta. Jos siis tuntuu jonain päivänä, että virtaa olisi saatava hevoselta pois. mutta itse on aivan uuvuksissa - mars mars lumeen tarpomaan! On kuitenkin huomioitava lumen määrä, jos sitä on yli hevosen polven alkaa se olla hevoselle liian raskasta. Käynnissä ja pienessä tempossa hevonen joutuu enemmän nostelemaan jalkojaan ja tekemään erilailla töitä, jolloin se on vielä raskaampaa. Hangessa ollessaan hevonen joutuu käyttämään lihaksiaan eri tavalla, kuin normaalisti ja siksi pienikin aika tarpomassa on kuluttavaa. Ennen hankeen menoa olisi hyvä verrytellä aluksi tasaisella pohjalla ja myös välissä voisi hangesta poiketa pois. On tiedettävä oman hevosensa kunto ja totuteltava se asteittain hankitreeniin.



Alkuverryttelyn ja loppuverryttelyn tärkeys on edelleen pidettävä mielessä. Aina on hyvä muistaa tarkistaa pohjan pitävyys, ennen siellä ratsastamista ja varsinkin noiden sadekausien jälkeen voi lumen alla piillä todella liukasta jäätä. Kannattaa pohtia myös millaiset varusteet laittaa hevoselle jalkoihin. Suojien sisälle voi kova lumi helposti tunkeutua, suojat voivat hiertää ja aiheuttaa hevoselle epämukavan olon. Harvemmat suojat pysyvät täysin hevosen jalan ympärillä liikkumatta - varsinkaan kovat ja tarralliset edestä. Essille laitoin jalkoihin heijastinsuojat, jotka on neopreeni-materiaalia ja pysyivät hyvin ainakin tuossa lumimäärässä jaloissa. Toki lunta oli hyvin vähän, koska tuuli oli sen jo heittänyt muualle. Barbin luona lunta riitti enemmän ja siellä treeniä pystyi jo hankitreeniksi sanomaan.

"Anna mun nyt olla villi ja vapaa ja laittaa 6 vaihde päälle!"


Lauantaina suunnattiin tallille 5 maissa ja otin mukaani GoPro-kamerankin. Harmikseni tajusin vasta pellolla, että akku oli loppumassa, enkä saanut kameraa yhdistettyä väliaikaiseen puhelimeeni. Parempi onni ensikerralla. Essi oli varsin innoissaan pellolle pääsystä ja se välittyy minusta hyvin jo kuvissa. Eniten työskentelin käynnissä ja ravissa. Pellolla on aiemmin jo ratsasteltu ja pohja on osoittautunut hyväksi. Kuvittelin lunta olevan enemmän, mutta ei annettu tuon haitata - ei ainakaan ollut liian raskasta  ja pystyi rennommalla otteella ratsastamaan. Kuvissa lunta näyttää olevan paljon enemmän, kuin todellisuudessa, joka ehkä johtuu sen pöllyämisestä. Essi oli ajoittain enemmän jännittynyt ja olisi halunnut vaan antaa mennä. Sainkin toimia sinä korvaan kuiskuttelevana äänenä, joka kehottaa malttamaan ja odottamaan. Lopussa annoin sen sitten laukata ja yhden spurtin se pääsi tekemään. Käsissäni olevat talvihanskat eivät olleet otollisimmat kahdella ohjalla mennessä, mutta kyllä ne käsissä pysyivät. Harmiksi ihana aurinko oli kerennyt jo laskemaan, joten kaikkein otoll

"Saako mennä jo, saako?"


Loppuverkkojen jälkeen käveltiin ensin pellolla, jonka jälkeen käytiin kovemmalla pohjalla, tiellä käveleskelemässä. Essi rauhoittui laukkojen jälkeen nopeasti ja oli varsin seesteisen oloinen. Primm katseli tarkkaavaisena muiden hevosten kanssa tarhassa mitä touhuttiin ja varsinkin Primm oli välillä huutelemassa Essin perään. Osaan vain kuvitella, kuinka se oli ikävöinyt Essiä näiden kuukausien aikana. Niistä on tullut, kuin paita ja peppu. Talli on tällä hetkellä aivan täynnä, joka oli yhtenä syynä minulla Kauhajoella pysymiseen tämän lomankin ajan. Vähän se harmittaa, mutta toisaalta saan nyt keskittyä siellä treenaamiseen sekä kouluhommiin. Haluan saada muutamat tehtävät ja työt tehtyä ennen loman päättymistä ja nyt sille on aikaakin. Aion kuitenkin ottaa ne rennommalla otteella ja olla sen kummemmin niistä stressaamatta. Oma olo on paljon  parempi noiden näyttöstressien mentyä ohitse. Uusi puhelin meni myös tilaukseen ja toivottavasti se saapuisi mahd. nopeasti käyttöön!

Tänään ihana serkkuni saapuu kyläilemään ja ajattelin yrittää nakittaa häntä kameran taake. Vielä vähän mietinnässä mitä aion Barbilla tehdä, luultavasti mennään kevyesti hangessa tai sitten maneesissa koulutreeni. Huomenna mennään Jonnan valmennukseen ja pitäisi myös hypätä jossain vaiheessa viikolla. En olekkaan täällä vielä kertonut, mutta mennään tosiaan Siltakorven ja Jankarin järjestämään valmennusviikonloppuun Barbin kanssa! Osallistutaan rataesteisiin ja maastoesteisiin, joita ollaan kerran hypätty B:n kanssa maastossa, mutta ei koskaan maneesissa. Uusia ja jännittäviä kokemuksia on siis luvassa seuraavassa kuussa. :) Uusi kisatakkikin saapui viimein, jota tulen sitten estekisoissa käyttämään. Väri on täysin uusi itselle, mutta vitsit miltä takki tuntui päällä! Yritän joku päivä ottaa siitä muutaman kuvan, kun menen seuraavan kerran Alavudelle. Pitäisi jossain vaiheessa löytää koulukisoja varten kisatakki, mutta mikään kiirus ei ole. Esteillä voin nyt vaihdella noit kahta ja käyttää toista niistä myös koulukisoissa. Yksi vanhemmista kisatakeista pitäisi laittaa myyntiin, kun en itse sitä enää käytä.



Hyvää maanantaita ja nauttikaa lomasta, jos teillä se on!

lauantai 27. helmikuuta 2016

Inhokista suosikiksi & kova työ palkittiin!

Jokaisella on varmasti omat suosikki tehtävänsä. joita tykkää tehdä hevosen kanssa. Niitä mennessä saattaa kaikki tuntua helpolta ja sellaisia tehtäviä suosii helposti harjoituksissaan. Lemppareiden vastakohtana on ne inhokki tehtävät - niitä ei toivoisi valmennuksessa tai kilpailuissa olevan ja niitä saattaa vältellä tietoisesti tai tiedostamattaan. Ne voivat tuntua vaikeilta, joskus jopa mahdottomilta suorittaa. Voiko sitten kehittyä, jos ei treenaa niitä vaikeita asioita? Enpä usko. Treenin kautta omista "inhokeista" voi tulla jopa suosikkeja - joskus pitää vain pakottaa itsensä menemään niitäkin asioita, joista ei tykkää. Näin pääsee haastamaan ja kehittämään niin itseään, kuin hevostaankin. Siksi aina huomatessani vältteleväni esimerkiksi jotain erilaista estelinjaa takuuvarmasti laitan sellaisen seuraavaksi kerraksi!


Heippa!

Noin vain on hurahtanut pari viikkoa opiskeluiden ja treenien merkeissä. Edellisen viikon tiistaina mentiin estevalmennuksessa kunnon jumppalinjaa, joka koostui viidestä vinossa olevasta pystystä, joita lopuksi tultiin suoralla linjalla. Tämä oli joskus yksi tehtävistä, josta en niin tykännyt. Jumppasarjat ovat aina ollet mukavia, mutta jotenkin itseäni hämäsi hirveästi tulla montaa estettä "vinosti", epäloogisen näköisellä reitillä. Alussa tultiin pieniä esteitä ravissa tehden esteen jälkeen aina voltti - tai oikeastaan pisaran muotoinen tie. Barbista esteet olivat niin maahan kaivettuja, että se liiteli niiden ylitse ja teki väliin turhankin suuria loikkia. Jatkettiin samaa laukassa ja sain lähinnä antaa B:n vain edetä. Huilauksen jälkeen tultiin esteitä peräkkäin suoralla linjalla, kohti A:ta. Ensimmäisellä kerralla itse keskityin liikaa esteisiin yksittäisinä, jolloin rytmi ei ollut tasainen ja Barbikin mietti miten oikein halusin sen esteet menevän. Kun sai sen putkiajatuksen päälle niin oli ongelmat tiessään ja kaikki sujui helposti. Piti vain katsoa sitä A:ta ja Barbi hoiti loput. Loistava tehtävä tarkistaa onko hevonen avuilla!

Keskiviikkona ratsastin Essin ja Barbin molemmat sileällä ja jumppailin niiden kanssa paljon. Torstaina B:lla oli vapaa ja Essillä menin samaa harjoitusta, kuin tiistaina Barbilla maanantain tunnilla. Essi oli hyvin kuulolla, eikä ollut lähdössä missään vaiheessa tykittämään. Esteiden kanssa lähinnä jumppailtiin, joten kokoa niillä ei ollut paljoa. Essi ei juuri edes kuumunut, vaan pysyi harvinaisen rentona ja rauhallisena. Perjantaina juoksutin Essin ja Barbilla menin koulua.

Lauantai kului aamulla anatomiaa lukiessa ja ajatuksena oli tehdä tallilla hieman lyhyemmät treenit, mutta 4 tuntia vierähti harvinaisen nopeasti.. Menin ensin Barbilla kangilla treenin, keskittyen suoruuteen ja sujumiseen. Itseasiassa koko viikon "teema" oli sen kanssa eteenpäin meneminen ja kyllä sen laukkakin tuntui olevan voimakkaampi viikon edetessä. Essin kanssa puolestaan oli ajatus toinen - halusin sen odottavaiseksi ja pienempään laukkaan. Lauantain treeni Barbin kanssa meni hyvin ja tein muutamia vaihtoja loppuun. Sen jälkeen pääsinkin kokeilemaan extemporee yhtä toista hevosta, jonka kanssa hetken työskentelin. Kävin lähinnä läpi askellajit ja tutustuin hevoseen - kuinka herkästi se reagoi mihinkäkin apuun ja millä tavalla. Vaikka säkää löytyikin Barbia enemmän niin ei se silti tuntunut yhtään sen isommalta. Todella mukava hevonen kyllä ja sai sielläkin lähinnä nautiskella menosta.



Sunnuntaina sain mukaani tallille vakiokuvaajan ja samalla apulaisen esteradan kasaamiseen.
Kuten monesti, tein radan, jota pystyi tulemaan monella eri tavalla. Toisen puolen sivulle tuli vinosti 3 pystyä, joissa väli oli aina toiseen n. 17,5m kaarevalla tiellä. Toiselle puolelle maneesia rakensin okserin, jonka alle tuli vesi. Okserilta pystyi jatkamaan kaarevalla tiellä yhdelle pystyistä tai toisinpäin. Menin ensimmäiseksi Essillä ja hyvien alkuverkkojen jälkeen tulin yhtä pystyistä ympyrällä. Essi oli toki innoissaan, mutta pysyi rauhallisena. Toinen paineli aina yhtä iloisen näköisenä menemään ja korvat oli, kuin naulittuina eteenpäin. Lopuksi rata oli 90cm tienoilla, eikä tarkoitus ollut hypätä mitään korkeata. Tein aina välillä pysähdyksiä ja siirtymisiä, joiden kautta nollain samalla Essin kierroksia - jotka ei itseasiassa juuri nousseetkaan korkealle. Se pysyi tyynenä ja kevyenä kädelle.

Barbin kanssa menin melkein samoja tehtäviä, kuin Essinkin kanssa. Aluksi tein pystylinjaa niin, että jokaisen esteen ympärille tein ympyrän. Barbi tuntui hyvältä ja jatkoin samaa tehtävää ilman ympyröitä. Aloin tulemaan erilaisia ratoja, käyttäen hyväkseni monipuolisia reittejä, jotka esteiden paikat mahdollisti. Lopuksi esteet olivat 110-115cm ja tulin radan muutaman kerran. Pari kertaa sain itseäni muistuttaa, että en alkanut ottamaan liian pieneksi laukkaa. Barbi oli yhtä ihana, kuin aina ennenkin ja treenit loppui hymy kasvoilla. Illalla Essi lähti Alavudelle.

Essin videoiden "osuutta" en ole vielä kerennyt kokoamaan, joten tähän tulee nyt Barbin oma tällä kertaa.



Maanantaina ja tiistaina
liikutin Barbin kevyemmin, koska joiduin keskittymään anatomian lukemiseen. Päästin sen piehtaroimaan maneesiinkin ja Barbi teki työtä käskettyä. Tuskin sain maneesin oven kiinni, kun neiti oli jo menossa pyörimään. Keskiviikkona alkoi tosiaan kolme päivää kestävä näyttökoe ja ensimmäisenä päivänä testattiin anatomia ja hierontaa - hierottiin tosiaan näytön vastaanottajia. Tiistain ja keskiviikon välinen yö meni panikoidessa ja heräsin valehtelematta kolmen tunnin välein kovaan vatsakipuun. Stressi osaa olla hyvin pirullinen.. Näyttö sujui kuitenkin paremmin, kuin hyvin, vaikka pienessä jännityksessä meinasi vähän ajatukset sekoilla. Hauskaa on, että kaikkea en edes muista siitä, kun minulta tentattiin anatomiaa ( eli näytin toisen kehosta ja samalla palpoin). Anatomiasta kiitettävä ja hieronnasta tuli kehuja sekä hyviä neuvojakin jatkoon. Itse omistauduin kokonaan tuon anatomian lukemiselle viimeisen kuukauden  ja kova työ palkittiin. Barbi nautti keskiviikkona vapaasta ja siellä se touhusi naapurinsa kanssa jotain lumikasassa.

Barbi näyttää harvinaisen isolta
Torstaina menin ennen 7 tallille ja menin Barbilla tehokkaan koulutreenin maneesissa. Alkuun jumppailin sitä käynnissä ja työskentelin paljon ympyröillä. Alkuverkkojen jälkeen aloin tekemään pysähdys-peruutus harjoituksia, avoja, sulkuja ja väistöjä. Barbi liikkui nyt hyvin eteenpäin ja ei jäänyt turhia itsekkään hissuttelemaan. Lopuksi työskentelin vastalaukassa niin ympyröillä, kuin kaarevillakin teillä. Tein muutamat laukanvaihdot per pitkäsivu ja kikkailin tempon kanssa. Välillä kokosin sitä enemmän ja pian sen jälkeen sujuttiin reilummin eteenpäin. Barbi on selkästi alkanut tykkäämään meidän piaffin raaoista aluista, mutta tämä nyt on vielä lähinnä pientä hakemista ja kokeilua. Jatkuvasti se osaa kyllä yllättää minut nopealla oppimisellaan. Perjantaina oli kolmas ja viimeinen näyttöpäivä, joka sujui nopeasti. Saatiin tulokset ja kyllähän se läpi oli! Seuraava näyttö onkin muistaakseni 5 päivää ja Tampereella..Koululta suuntasinkin tallille ja tehtiin B:n kanssa rankahko hankitreeni kentällä.

Tänään olin 7 maissa tallilla ja menin jälleen kentällä hyödyntäen tämä suuren lumen määrän. Hyvän treenin jälkeen lähdinkin ajamaan Alavudelle ja nyt olisi tarkoitus piakkoin mennä Essin kanssa treenailemaan - luvassa on luultavimmin pellolla päästelyä ja kuvaajankin saan mukaani. Sain viimein käyttöön myös uuden koneen, joten nyt pitäisi pystyä paremmin kirjoittelemaankin ja tekemään muista juttuja tehokkaammin. :) 

tiistai 16. helmikuuta 2016

Ystävänpäivän estetreenit

Mikä olisikaan paras tapa viettää ystävänpäivää, kuin oman hevosen selässä esterataa mennen. Onnistunut estetreeni siinä toivotussa hyvässä flowssa. Fiilikset pilvissä ja hymy korvissa. On tuo hevonen semmoinen timantti.


Tiedättekö sen olon, kun huomaa kovan työn tehneen tulosta. Se olo minulla oli sunnuntaina estetreenin aikana sekä sen jälkeen. Siinä vaiheessa unohtuu ne huonot päivät, epäonnistumiset ja mahdollinen epävarmuus. Meidän menoa kauemmin seuranneet tietävät, että esimerkiksi viime kaudella ei juurikaan hypitty vaan keskityttiin täysin kouluun. Yksi siihen johtaneista syistä oli oma yhtäkkiä iskenyt epävarmuuteni isoilla esteillä. Ensimmäisellä 120cm radalla en itse ollut siihen henkisesti tarpeeksi valmis B:n kanssa. Säädin liikaa, ajattelin lähinnä esteiden ulkonäköä ja en antanut B:n sujua. Barbissahan ei ole ikinä ollut mitään vikaa, se tekee mitä siltä pyydetään ja yhtä kuuliaista hevosta saa hakea. Se hyppää kyllä kaiken, jos ratsastaja on menossa mukana. Pienikin muutos omassa kehossa, kallistuminen eteen/taakse/sivulle ja se on välittömästi mukautumassa.

Huvittavaa onkin, että olin aina haaveillut hevosesta, joka on todella herkkä ja kuuntelee melkein "täydellisesti". En osannut ajatella siinä olevan myös niitä huonoja puolia, mutta tottahan niitäkin löytyy. Kun hevonen kuuntelee ratsastajaa niin uskollisesti ja luottaa ratsastajan valintoihin täydellä sydämellään ei ratsastaja saisi tehdä virheitä. Essin kanssa olin tottunut siihen, että se tiesi välillä jopa paremmin, kuin minä - ainakin se halusi tietää. Se laski esteille etäisyyksiä ja saattoi välillä tokaista, "älä sä nyt yhtään yritä ottaa ylimääräistä askelta tähän, kyllä minä tiedän!". Tokihan se on myös todella herkkä ja hyvin opettavainen hevonen myös. Barbi kuitenkin uskoo miltei kaikkeen mitä ratsastaja sanoo. Jos se olisi ihminen, olisi se luultavasti se blondi tyttö, jolle olisi helppo myydä erilaisia tuotteita ja tarinoita. Tässä mielessähän Barbi ei ole tullut omistajaansa.

Oma sisäinen esteratsastajani alkoi nostaa päätään viime vuoden lopulla ja palo esteille roihahti liekkeihin viimeistään ensimmäisessä Joonaksen valmennuksessa. Itsevarmuus esteillä parani ja olo niitä mennessä oli hyvä. Barbin kanssa minulla on ollut ongelmana juuri se liikaa takaisin ottaminen, ylimääräinen säätäminen. Sen kanssa pitäisi vaan antaa mennä ja käyttää hyväksi sen suuri laukka. Huomaan nykyään kyllä välittömästi, jos mokaan ja meinaan ottaa laukkaa liian pieneksi. Barbihan tekee työtä aina käskettyä ja sen saa vaikka paikalleen laukkaamaan, jos haluaa. Uskon pienen tauon tehneen meille varsin hyvää ja tottahan koulutreenit on tuoneet isoja plussia myös esteille. Perus koulun meneminen on kuitenkin kaiken perusta. Jos hevonen ei ole hallinnassa sitä mennessä, ei luultavasti esteilläkään tulla kauas pötkimään. Sielläkin vaaditaan samoja asioita, kuin koulua mennessä - tosin esteiden väliin ei tarvitse alkaa ajattelemaan laukkapiruetteja, peruutuksia ja kukaan ei katso kulkeeko se hevonen peräänannossa. Jotta en aivan kadottaisi punaista lankaa niin palataan takaisin sunnuntaihin. 



Olin jo kauan miettinyt maneesiin radan rakentamista ja kunnon estetreenin tekemistä, mutta kuten aiemmassa postauksessa kerroinkin on aika ollut hyvin vähissä opiskeluiden vuoksi. Esteiden kantamiseen menee oma aikansa ja jos tulisi itse myös aina olla korottamassa esteitä niin menisi siihen tuplaten aikaa. En muutenkaan suosi yksin hyppäämistä, aina olisi hyvä olla joku apuna/mukana. Eihän sitä tiedä jos jotain sattuu ja pääsee itse muutenkin helpommalla, kun saa jonkun vapaaehtoisen tai miksei palkallisenkin mukaan. :D

Sunnuntaina pääsin sitten toteuttamaan suunnitelmani, kun sain avukseni oman äitini ja samassa hoitui myös kuvaaminen. Tupla voitto siis! Rakensin radan, jota pystyi hyvin muokkaamaan. 1 linja pysty-pysty väli n. 17,5m ja sitten erillinen okseri ja pysty. Lisäsin muutamat koristeet mukaan, vesi nyt on aina pakko saada jonnekkin ahdettua. Verkatessa Barbi tuntui jo todella hyvältä, se laukkasi hyvin eteenpäin ja annoinkin sen laukata vapaammin. Pienen taon jälkeen aloin tulemaan pystyä suoralla linjalla, ajatuksena suoruuden pysyminen ja suoraa ratsastaminen myös esteen jälkeen. Siitä jatkoin ympyrällä toista pystyä. Mitään ongelmia ei ilmennyt ja huomasin itsekkin olevani rennompi ja en alkanut säätämään liikaa. Korjattavaahan aina löytyy ja mm. alaselkääni aion ruveta keskittymään enemmän. Helposti notkistan turhan paljon sitä, joka luo siihen suuremman paineen. Mitään ongelmia ei ei ole tuonut vielä mukanaan, kun puhutaan kivuista, mutta aina on hyvä ennakoida. Annoin Barbin aina väliin huilailla ja siinä välissä joko muutettiin korkeutta tai mietin valmiiksi seuraavaa tehtävää. Pysty-pysty linja tuntui hyvältä ja Barbi painoi menemään korvat hörössä. Lopuksi esteet olivat 110-115cm ja tulin radan muutamaan kertaan. Etäisyydet onnistui jokaisen esteen kohdalla ja isommat esteet tuntuivat jopa helpommilta tulla ja näyttivät itselle pieneltä.



Treenin jälkeen olo oli parempi, kuin hyvä ja kuvistakin huomaa, että oltiin yhtä hymyä. Hiki tuli molemmille! Kisoissa voi siis tällä perusteella aloittaa ihan hyvin 110cm luokista, ellei 
alkuun halua hypätä alle sen metrin luokan. Itsehän en ole kirjannut meille mitään tarkkaa kisalistaa, vaan mennään fiiliksen ja ajan mukaan. Kesä nyt on edelleen vähän epävarmaa missä ollaan silloin menossa, mutta aika sen näyttää. Tästä on hyvä jatkaa tämän päivän treeneihin!


Hyvää tiistaita!

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Tehot täysillä eteenpäin!

Valmentamista, näyttöihin valmistautumista, hevoshierontakurssilla olemista, asiakashierontoja, treeniä... Hommaa on siis riittänyt ja kiirettä on pitänyt viimeisten parin viikon aikana.


Hei ja ihanaa sunnuntaita!

Viimein pääsin koneen äärelle ja sain raivattua aikaa kirjoittamiselle. Meidän elämä ollut lievästi sanottuna kiireellistä ja asiaa riittäisi paljon kerrottavaksi. Olen tämän parin viikon aikana kirjoittanut ylös postausideoita, joista haluaisin toteuttaa. Lista kasvoi nopeasti ja tuntui, että melkein joka päivä tapahtui jotain, josta olisi voinut kirjoittaa pitkänkin tekstin. Aika on ollut kortilla, joka onkin harmittanut - idean tullessa mieleen tekisi mieli aloittaa välittömästi siitä kirjoittaminen, mutta siinä vaiheessa on koulutehtävät tulleet vastaan. Näyttöihin on nyt alle kaksi viikkoa ja sen jälkeen ei koulukirjoja tulla hetkeen näkemään omalla sängylläni - ainakaan kuutta yhtäaikaisesti. Viikkojen aikana tuntuu, että en ole mitään muuta kotonani tehnytkään, kuin lukenut. Hiihtoloma on siis enemmän, kuin odotettu ja sinä aikana olisi tarkoitus keskittyä enemmän rentoutumiseen, ystävien näkemiseen ja blogin kirjoittamiseen. Stressilevelit on huidelleet aika pilvissä ja pieni operaatio on niiden alas laskeminen.

Viimeisimmässä postauksessani kerroin jo, että luvassa olisi paljon jännittäviä asioita. Viime kuun viimeisellä viikolla pidin maanantaista keskiviikkoon tunnit tallilla ja täytyy todeta, kuinka nautinkin siitä. Paljon eri tasoisia ratsastajia ja pääsi suunnittelemaan tehtäviä. Olin valinnut aiheekseni avotaivutuksen, jota sitten tehtiin aina ryhmän mukaan. Valmentajan saappaisiin astuminen avarsi jälleen omaakin katsomustani ja sai pohtimaan asioita. Täytyy myöntää, että ei ole aina niin helppoa ja yksinkertaista antaa ohjeita ratsukolle, joista ei ennestään tiedä mitään. Tuntien pitäminen oli hyvää harjoitusta ja olin yhtä hymyä keskiviikkonakin viimeisen tunnin jälkeen. Oli ihanaa saada myös positiivista palautetta ja kuulla, että tunnin aikana oli saanut ahaa-elämyksen. Se, että on voinut auttaa jotain edes hieman jonkin asian tekemisessä toi niin hyvän olon itsellekkin.


Viime viikonloppuna alkoi kauan odotettu hevoshierontakurssi, joka kesti perjantaista sunnuntaihin. Perjantaina aloitettiin teorialla ja tutustuttiin toisiimme. Ravipuolelta ja ratsupuolelta taisi olla melkein sama määrä ihmisiä ja monella oli kotonaan useampikin hevonen. Lauantaina aloitettiin anatomian opiskelulla ja siinä vaiheessa tuli iloittua tuon latinan opiskelusta hierontapuolella. Lihaksia oli saman nimisiä ja moni sana oli ennestään tuttu. Jotta kaikki ei olisi kuitenkaan liian helppoa oli myös eroavaisuuksia olemassa ja välillä tuli mietittyä, kuinka ei rupea sekoittamaan ihmisen ja hevosen lihaksia toisiinsa - ainakaan tulevassa näytössä.. Lauantaina lähdettiin 12 jälkeen Tommin tallille ja Barbi pääsi hierottavaksi. Käytiin läpi tutkimisen järjestykset, anamneesin teko, hierontaotteita ja venytyksiä. Anamneesi ja hierontaotteet olivat aiemmin koulussa hyvinkin tutuksi tulleita. Venytyksiä tehdessä oli muutama jo ennestään tuttu, joita olin omille hevosille tehnytkin. Pari tuli uutena tietona tai oli hieman erilaisempi, kuin muistin. Barbille niitä tehdessä vaikutti se tykkäävän niistä ja ainakin hieroessa se vain nautiskeli. Vaikka porukkaa riittikin samaan aikaan karsinassa ei se välittänyt ollenkaan. Lähinnä nautisteki saamastaan huomiosta.

Meille saapui myös kokeiltavaksi uusi satula (Prestige D1) ja Jonna tuli avuksi satulan sovituksessa sekä katsomaan ratsastaessani maneesissa. Barbi tuntui todella hyvältä ja niin tuntui satulakin. Lavoille oli todella tilaa ja tämä satula istui edellistäkin kokeilussa ollutta satulaa paremmin. Jonnakin totesi B:n liikkeen näyttävän nyt vieläkin lennokkaammalta - siltä se myös tuntui.


Sunnuntaina oli aamusta taas teoriaa ja anatomian opiskelua, jonka jälkeen lähdettiin Kurikassa sijaitsevalle ravitallille. Tallin koko yllätti ja hevosia riitti - lämpösiä ja suokkeja oli paljon näkyvillä.  Alkuun kertailtiin edellisen päivän oppeja ja venytyksiä sekä tutkittiin yhdessä yhtä hevosista. Seuraavaksi jaettiin hevoset ja hierottiin pareittain. Omalle kohdalle osui 4-vuotias lv, jolla oli pian koestartti edessä. Alun tutkimisen jälkeen aloitettiin hieromaan ja pääsi tutustumaan lähemmin lv:n kehoon. Omat silmäni alkoivat avautumaan päivän aikana paremmin ravimaailmalle ja teki kovasti mieli lähteä vaikka heti katsomaan raveja. Se maailma on vielä niin tuntematon itselleni, mutta uskon tässä kurssin aikana pääseväni siihen paremmin sisälle. Tarkoituksena on kuitenkin mennä myös katsomaan raveja ja siellä olevien hevosten liikkumista. 1,5h hieronnan jälkeen kokoonnuttiin hetkeksi, jonka jälkeen lähdettiinkin kotiin. Kotitehtäviä tuli ja paljon asioita jäi mietittäväksi.

Kuinka usein te venyttelette hevostanne ja hierotutatte sitä?

Rintalihaksen venytystä

Viime viikko oli kiireinen iltavuoron vuoksi ja tein Barbilla hieman lyhyempiä treenejä, mutta tehoiltaan keskirankkoja. Otin käyttöön aktivoivat ja rentouttavat hieronnat B:lle ja niiden vaikutus oli ainakin minulle näkyvissä. Ennen treeniä aktivoivat taputtelut ja muut otteet tuntuivat tekevän tehtävänsä. Satula tuli todettua meille erittäin hyväksi ja enää ei tarvitse sitäkään asiaa murehtia. Meillä on siis jälleen koulusatula, ihanaa! Pari päivää sillä oli kevyempää ja päästin sen juoksutuksen yhteydessä maneesiin piehtaroimaan. Olin itse myös pari päivää huonommassa kunnossa saaden yhtenä päivänä mm. migreenin kaltaisia oireita. Essillä ratsastin perjantaina ja lauantaina hyvän koulutreenin ja jumppailin sen kanssa paljon. Tänään menin Barbilla pitkästä aikaa kunnon estetreenin isommilla esteillä, josta on luvassa erillistä postausta kera videon ja kuvien.

Tuleva viikko menee samoissa merkeissä, kuin nämä kuluneet - opiskellen ja tallilla ollen. Yritän saada aikaa raivattua myös tänne kirjoittamiseen, mutta en uskalla luvata mitään. Tämän päivän estevideo on tallentumassa ja jos mitään ongelmia ei ilmene tulee se ainakin youtuben puolelle viikon aikana. Kannattaa siis pysyä kuulolla. ;)

Hyvää ystävänpäivää!