tiistai 26. tammikuuta 2016

Vastassa on risteys - mikä suunta on oikea?

Opiskelujen jatkaminen vaikko ulkomaille lähteminen? Mihin maahan lähtisi, valitseeko este-, kenttä- vai koulupainotteisen tallin? Jos jatkaa opiskeluita, minne paikkakunnille hakea? Niin monta kysymystä leijailee ilmassa, joihin olisi saatava vastaus.



Elämä on valintoja täynnä ja joskus tuntuu ylivoimaiselta valita niiden kaikkien väliltä. Liian moni ovi on auki ja ei tiedä mikä niistä olisi oikea valinta. Mikä ylipäätään on määritelmä oikealle valinnalle? Katsotaanko elämää suoritusten summana - töiden määrällä, opiskeluilla, kokemuksilla, rahalla? Tuntuu, että nykyään kaikkia painostetaan jatkuvasti opiskelemaan lisää, tekemään töitä enemmän ja kaiken tulisi olla selvää. Jo yläasteikäisenä tulisi tietää mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa - tai sitten mennä lukioon, kuten minä ja toivoa, että kolmen vuoden jälkeen olisi vastaus valmiina. Eipä ollut ei. Jos suuntaa ammattikouluun olisi sen jälkeen jatkettava taas opiskeluita tai suunnattava töihin. Missä vaiheessa olisi aika lähteä maailmalle ja saada uusia kokemuksia? Pitäisikö odottaa eläkettä, jolloin ei sitten välttämättä enää jaksakkaan matkustaa niin pitkä matkoja. Tulisiko sitä kuunnella sydäntään vai järkeä - muiden mielipiteet voi sysätä heti syrjään, vaikka niistäkin kannattaa ottaa oppia. Tuntuu, että olen pian taas yhdessä suuressa risteyksessä, enkä ole varma kumman suunnan valitsen.


Haluisin opiskella fysioterapeutiksi - ihmisten ja hevosten. Fysioterapeutin koulutus kestää n. 3½ vuotta ja sen jälkeinen eläintenfysioterapia 1½ vuotta. Tästä voidaankin laskea, että koulua olisi näiltä osin jäljellä noin 5 vuotta  ainakin käytäväksi ja kuulostaahan se aikamoiselta ajalta putkeen. Nyt onkin ilmassa kysymys, opiskellakko nyt vai vasta esimerkiksi vuoden päästä? Eihän sitä voi sanoa varmaksi pääseekö sinne kouluun minne hakee - fyssariksi on monesti kovat vaatimukset ja moni ei saata heti päästä sisään. Moni tuttuni ei ole edellisenä vuotena päässyt edes valintakokeeseen, tosin nyt ilmeisesti jokaisella on mahdollisuus sinne päästä. Pitäisikö minun siis hakea kouluun ja jos pääsee sisään jatkaa opintoja ja jos ei niin suuntaa ulkomaille? Sydän sanoo ulkomaille, järki ehdottaa opiskeluiden jatkamista heti.

"Valintojen maailma,
tuijotan tienviittoja
Oikee vaatii luonnetta,
väärä on se hauska"
-Sanni


Haluan nähdä maailmaa, mutta haluan myös opiskella. "Matkusta nyt, kun olet nuori" on kuultu useaan otteeseen ja se luo ristiriitaisen kuvan mieleen, koska yleisesti painostetaan työskentelemään ja opiskelemaan. Toisaalta minähän tekisin töitä ulkomaille mennessäni, joten ei se mitään laiskottelua olisi. Vaikeaa, eikä asiaa helpota yhtään, että päivät tuntuvat menevän todella nopeasti. Ulkomailla työskentely hevosten parissa on rankkaa, mutta niin palkitsevaa. Tanskan reissulla kehityin paljon niin ihmisenä, kuin ratsastajanakin. Päivät olivat rankkoja, monta hevosta oli treenattava, mutta nautin siitä. Tanskassa olisi paikka jo valmiina, jos haluaa takaisin. Minua kuitenkin kiinnostaisi nähdä myös muita ulkomaan talleja ja samalla eri maita. Haluan ehdottomasti käydä Tanskan tallilla moikkaamassa ystäviä ja miksen  vähän treenaamassakin. Kuitenkin seuraava kohde voisi sijaita muualla - Saksassa, Irlannissa, Hollannissa..onhan näitä.


Kouluni loppuu kesällä, jonka jälkeen minulla olisi jälleen mahdollisuus lähteä ulkomaille. PT:ksi valmistun silloin ja luvassa on itsenäistä opiskelua syksyyn asti hieronnasta, jolloin on viimeinen näyttö. Hevoshieronakoulutuksessa on samaan aikaan loma ja se jatkuu vasta elokuulla. Kerkeisin siis olemaan suunnilleen yhtä kauan ulkomailla, kuin viimeksikin. Koulutus päättyy marraskuussa, jonka jälkeen olen taas "vapaa", ellen sitten päädy opiskelemaan.Vaihtoehtona ei siis ole syksyllä pois lähteminen, koska en halua jäädä pois koulutuksesta. Tämän vuoden päätyttyä minun pitäisi siis olla valmistunut PT:ksi (jo kesällä), urheiluhierojaksi ja hevoshierojaksi. Paljon on töitä edessä ja stressiltä en usko voivani välttyä - kunhan se vaan pysyy aisoissa. Olen vuosien aikana huomannut, kuinka helposti oma keho alkaa regoimaan stressiin. Ennen kesää voi osa muistaa kärsimistäni vatsakivuista ja uskon niiden liittyneen vahvasti silloin vallitseneeseen stressiin. Viikonloppuna ollut vatsakipu tuntui melkein samalta, mutta onneksi ei nyt yhtä pahalta. Myönnän stressanneeni paljon tulevista näytöistä ja aikataulujen järjestämisestä. En halua pahentaa stressiäni kaikilla näillä tulevaisuuden pohdinnoilla ja pyrin ottamaan rennommin niiden suhteen. Olen kuitenkin sellainen ihminen, joka haluaa suunnitella asioita valmiiksi ja siksi tämä tilanne tuottaakin pientä ahdistusta.



Ehkä ajatukset alkavat kirkastumaan hiljalleen, kunhan saadaan tuo yksi näyttö pois alta. Olen jo katsellut alustavasti paikkoja ulkomailta minne voisin olla yhteydessä, mutta en ole heti viestiä sinne laittamassa. Voisin toki kysellä enemmän paikoista, jolloin valinta niiden välillä voisi olla helpompi. Helppoa se ei tule tietenkään olemaan ja oma rumba on Barbinkin kuskaamisessa valittuun paikkaan. Onneksi läheiset ovat tukenani ja auttamassa, kun apua tarvitsen. En tiedä mikä on oikea suunta, en tiedä missä tulen olemaan tämän vuoden loputtua. Haluan kuitenkin haalia itselleni niin paljon kokemuksia, kuin vaan pystyn. Olla onnellinen ja tavata uusia ihmisiä, kehittyä. Onneksi vielä on sitä aikaa miettiä ja katsoa minne tuuli kuljettaa.

“Wheresoever you go, go with all your heart.” – Confucius

4 kommenttia:

  1. Mitäs jos lähdet ulkomaille opiskelemaan tota alaa? Siinä sivussa voi heppaillakkin :) Ulkomailla, kuten Saksassa koulutus taso on myös korkea.. ja hevoset hienoja! Mutta hevos kulttuuri on ihan eri kuin suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tuo on myös yksi vaihtoehto, jota en niin paljoa ole miettinyt. Silloin lähtö tosin ajoittuisi vasta seuraavalle vuodelle, koska Suomessa joudun olemaan kuitenkin kurssien ja näytön takia syksystä jouluun. Tuli kyllä Tanskassa jo huomattua tuo hevosten erilainen taso verrattuna meidän maahan. :D Siellä olevat "perus kouluhepat" menisi täällä jo hyville sijoituksille kisoissa. Saksan kulttuurista olenkin kuullut ystävien kautta, mutta tottahan se on, että eri maissa eri tavat. Talleittain on myös suuria eroja.

      Katsotaan mitä tuleva tuo tullessaan ja minne päädytään menemään.. :)

      Poista
  2. Mulla on iteasiassa aika samanlaisia mietteitä tällä hetkellä.. :D Mut oon aatellu, et en jaksa murehtia mitä valintoja teen, eiköhän se elämä kuitenkin kuljeta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että muitakin on samassa tilanteessa ja samoilla ajatuksilla! Niinhän se on - tosin itsellä se on helpommin sanottu, kuin tehty. :')

      Poista