sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Koin valaistumisen

Pieni ajatus, sen kokeileminen, onnistuminen. Saman toistaminen varmistukseksi yhä uudelleen ja uudelleen. *Naps* ja tuntui, että huoneeseen olisi syttynyt miljoona lamppua ja ajatukset selkeytyivät. Ahaa-elämys oli syntynyt.


Heti alkuun täytyy varoittaa, että tämä postaus tulee olemaan pitkä ja sisältämään paljon tekstiä. Aloittaessani kirjoittamaan tätä, naamallani on leveä hymy ja sormet syyhyävät päästä kirjoittamaan. Olo on kevyt, onnellinen ja mietteliäs samaan aikaan. Moni asia tuntuu ratkenneen hetkessä ja on viisas olo - toisaalta typerä. Miksen ollut tajunnut asiaa aiemmin? Tuon kysymyksen esitinkin itselleni välittömästi ahaa-elämyksen jälkeen. En aio kiusata teitä kauaa vaan siirryn itse asiaan pian, koska eihän teillä ole hajuakaan mistä tässä olen puhunut - paitsi niillä, jotka seuraavat minua snapchatissa. Siellä asiasta mainitsin pienesti ja hyvin tiivistetysti. Mikä tämä puhumani asia on? Aloitan ensin kertomalla pienesti meidän viikon kuulumisia, jotta pysytte paremmin kartalla.

Tämä viikko oli varsin stressillinen ja hyvin kiireinen. Viime viikon lopussa Jonna toi mukanaan Kangasalalta meille sovitukseen/kokeiluun yhden koulusatulan, Prestige X D1 Zero. Barbihan tarvii paljon tilaa lavoille ja tuossa satulassa sitä oli! Nyt B:lla oli tilaa liikkua ja se ei painanut mistään kohtaan. Voin kertoa, että olen nauttinut paljon koulusatulalla treenatessani. Siinä olo on itselläkin enemmän kuin kouluratsastajalla ja on helpompi treenata eri liikkeitä. Viikonloppuna treenasin paljon suoruutta, kuten tein koko sen viikonkin ajan. Meidän oma teema oli suoruus ja suoristaminen. Ajattelin jatkaa näiden teemojen keksimistä ja jatkamista, koska silloin tulee vielä paremmin käytyä eri asioita läpi ja keskityttävä pienempiinkin kokonaisuuksiin. En ole nyt käyttänyt pariin  viikkoon ratsastaessanin ollenkaan raippaa tai kannuksia, koska en ole kokenut niitä tarpeellisiksi.


Edellisellä viikolla menin aamusta aina liikuttamaan Barbin, koska pääsin iltavuorosta kotiin vasta 7 aikaan ja sen jälkeen olin hyvin väsynyt. Alkuviikosta juoksutin Barbin ma ja ti, jolloin pakkastakin oli jälleen enemmän. Keskiviikkona ratsastin Barbin illalla poikkeuksellisesti ja olo oli hieman väsynyt koulun jäljiltä. En tehnyt erityisen kovaa treeniä, mutta se oli silti tehokas. B:sta huomasi pienen pakkasen ja parin päivän ratsastamattomuuden - yhdessä vaiheessa tuli sellainen koikkaloikka, että sekunnin ajan mietin tullaanko alas vai ei. Se siis "säikähti" pakkasesta pamahtavaa maneesin seinää ja toisen hevosen pientä lähtöä vieressä. Keskittyminen ei ollut lähellekkään 100% sillä, mutta paljon hyviä hetkiä riitti. Kokosin sitä laukassa, jonka jälkeen annoin sen sujua, kokosin uudelleen ja jatkoin tätä. B reagoi nopeasti apuihin ja lopuksi teinkin muutamia laukkapiruetin harjoituksia sekä vaihtoja. Peruutuksia tuli ajoittain myös tehtyä ja niihin oltiin viikon aikana myös keskitytty.

Torstaina treenattiin enemmän peruutuksia, pysähdyksiä, väistöjä ja kokoamisia. Barbi hoksasi aina nopeasti mitä siltä hain ja varsinkin kootessa se oli hyvin suorana ja hereillä. Menin ilman jalustimia osan ajasta ja huomasin oman asentoni pysyvän hyvin keskellä - kiitos ihanan satulan, joka ei minnekkään ala valua. Barbi tuntui hyvältä ja hyvillä fiiliksillä pystyttiin lopettamaan.

Mites sitten se perjantain treeni ja valaistuminen? Kyllä, kyllä. Olen tulossa pian siihen. Perjantaina meillä oli koulussa PT asioita ja pääsin yhdeltä kotiin vaihtamaan vaatteet, jonka jälkeen suuntasinkin heti tallille. Ratsastin ensimmäiseksi Essin, jolle vaihdoin olympiat pois ja tilalle meillä aiemmin käytetty WH-ultra kolmipalan. Essi oli tällä kertaa hyvin hitaan oloinen avuille ja sain hakea siihen nopeampaa reaktiota. Työskentelin paljon ympyröillä ja varsinkin vasemmalle se tuntui kankeammalta. Jalat saivat olla töissä ja teetin sillä paljon siirtymisiä kaikkien askellajien sisällä. Laukassa työskentelin nyt enemmän ja se pysyi hyvin rauhallisena siinä, myös vastalaukkoja mennessä loivilla ympyröillä. Otin peruutukset mukaan ja huomasi, että niitä ei ole menty hetkeen. Monen monen monen toiston jälkeen alkoivat ne vähän parantua, mutta työtä riittää. E meinaa helposti jäädä siinä selättömäksi ja jännittyä. Tässä onkin yksi projekti, jonka kanssa työskennellä. Loppuraveissa annoin Essin venyttää kohti maata ja siinä se olikin mukavan rentona. Kuolain tuntui hyvältä, pitää nyt katsoa kuinka se toimii S:n mennessä.

Essin jälkeen oli vuorossa Barbi. Tarkoituksena oli keskittyä sen kanssa hyvään tempoon ja jatkaa samalla ajatuksella, kuin keskiviikkona. Jo alussa se tuntui todella hyvältä ja sain lähinnä nautiskella menosta. Satulan vaikutuksen pystyi nyt jo hyvin näkemään ja ero liikkumiseen on ainakin omaan silmään iso. Nyt, kun lavoilla on tilaa liikkua niin voi alkaa nostattamaan paremmin etupäätä ja laittaa askeleet kunnolla "lentämään" ja kohti korkeuksia->takaosalle paremmin paino. Barbi on alkanut tottua, että enää ei lapoja ala puristamaan liikkeessä, joten se uskaltaa vain antaa mennäkkin paremmin.




Alkuverkkojen jälkeen aloin keskittyä kunnolla ajatukseen "puolipidätteet vain vatsalihaksilla". Näin mielessäni lihakset, joita haluan nyt käyttää eri tavalla ja kokeilin. Kappas, B oli jo siirtymässä laukasta pysähdykseen tämän vuoksi. En tehnyt ohjilla mitään, B oli normaalilla tuntumalla, mutta tein nyt kaiken ainoastaan vatsalihaksilla. Olin hämmästynyt pienen vatsalihasten jännittämisen voimakkuudesta. Tein uusia kokeiluita ja nyt otin pohkeen paremmin mukaan avustamaan, jotta pystyin pitämään B:n laukkaa yllä ja samalla vatsalihaksilla olemaan kokoamassa sitä. B oli kevyt ja se jatkoi kokoamistaan niin kauan, että oltiin jo melkein kokonaan paikallaan. Purskahdin nauruun, silmäni varmaan säkenöivät, kuin hullulla. Jatkoin harjoituksia, tein laukkapiruetti treenejä ja nyt B oli paremmin tasapainossa, eikä minulla ollut oloa ollenkaan, että kantaisin sitä. Se oli edestä aivan kevyt ja tein kaiken pohkeella sekä vatsalihaksilla.

Huomasin jännittäväni helposti leukani lihaksia (ollut jo jonkin aikaa ongelmana), joita aloinkin rentouttamaan mm. leuan pienillä "pyörityksillä" ja suun auki-kiinni laittamisella. Hymyilyhän myös on yksi ratkaisu ja samalla saa huijattua omaa kehoakin tarvittaessa. ;-) Päätin kokeilla sarjavaihtoja ja nyt pidin vain käden tukena, mutta tein kaiken pohkeella, istunalla ja vatsalihaksilla. Vatsalihasten jännittäminen-pohkeet->onnistuneet vaihdot. Olin niin onnellinen. Kehuja satoi Barbille ja se tiesi toimineensa oikein. Olin jo kauan sarjavaihtoja harjoitellessani miettinyt miten saisin B:n kevyemmäksi kädeltä, koska siinä se helposti saattoi tuntua raskaammalta ja tein siinä liikaa itse. Nyt kaikki tuntui niin paljon helpommalta. Lopussa tein pari samanlaista kokoamista ravissa, kuin laukassa ja jälleen tulos oli hyvin onnistunut. Siihen olikin hyvä lopettaa ja lienee sanomattakin selvää, että olin hyvin tyytyväinen treeniin - unohtamatta Barbia.♥




Kotona aloin pohtimaan enemmän tätä asiaa ja miksi juuri nyt onnistuin siinä. Olen koventanut omaa treeniäni, jolloin vatsalihaksetkin on vahvistuneet ja tulleet helpommin aktivoitaviksi. Ehkä myös se on ollut osallisena tähän, että en ole löytänyt oikeanlaista yhteyttä niihin ajatellessani puolipidätteitä, olen jännittänyt silloin enemmänkin koko yläkroppaa (ja käsiä...). Tuntuu, että ollaan nyt päästy ns. seuraavalle tasolle. En muista milloin viimeksi olen kokenut näinkin suuren valaistumisen, pieniä on riittänyt, mutta tämähän tulee vaikuttamaan niin suuresti jatkossakin. Tästä alkaakin testausten jatkaminen ja jatkuvasti parempaan tulokseen pyrkiminen. 


"Ihastuttava hevonen on aina elämys,
 joka pitää kokea
- ja jonka voi vain pilata sanoilla,
jos siitä yrittää kertoa."

Lauantaina liikutin molemmat hevoset ja sain äidin nyt kuvaamaan - vihdoinkin! Ensiksi menin Essin ja nyt se oli paljon paremman tuntuinen. Työskentelin paljon ympyröillä ja jumppailin sitä avojen, sulkujen ja väistöjen avulla. Peruutuksissakin se oli parempi ja se oli herkempi pohkeelle. Pystyin hyvin kokoamaan sitä ja se oli kuullolla, kertaakana ei ollut tunnetta, että se olisi alkanut kiihdyttämään. Tunnin treenin jälkeen pääsi Essi takaisin ulos ja Barbi vastaavasti treeniin.

 Menin nyt kangilla ja päätin keskittyä aluksi sujumiseen eteenpäin ja siitä aloin hiljalleen kokoamaan. Barbi oli tänään väsyneemmän oloinen ja sopivasti myös oma vatsani alkoi kipeytyä entisestään (alkoi jo Essillä ratsastaessa). Sain kuitenkin tehtyä haluamani asiat, vaikkakin ei tunne ollut yhtä hyvä, kuin edellisenä päivänä. Lopuksi kikkailtiin vastalaukoilla, harjoitus pirueteilla ja kokosin Barbia ajoittain enemmän. B meinaa välillä itse alkaa kiirehtimään, mutta hyvin ollaan jo saatu malttiakin harj. piruetteihin lisää. Olen monesti todella kriittinen itseäni kohtaan treeneissä ja tiedän lukuisia asioita, joita saan korjata. Onneksi tässä ei ole kiire minnekkään ja on aikaa korjata niitä asteittain. Hyvän treenin jälkeen oli Barbi hikinen, mutta tyytyväisen oloinen. Kuvia tuli suuri määrä ja niiden valikoimiseen meni pieni tovi.. Menin muuten molemmilla hevosilla ilman jalustimia, kuten kuvistakin voi huomata. Hyvää treeniä istunnalle ja keholle.



Karuselli pyörii
Tuleva viikko tulee olemaan onneksi koulun osalta  helpompi, vaikka anatomiaa tuleekin päntätä minkä pystyy. Tiistaina ollaan Jonnan valmennuksessa ja ennen perjantaita tehdään itsenäisesti treeniä. Perjantaina mennään Joonaksen estevalmennukseen, tällä kertaa vain yhtenä päivänä, koska lauantaina olen kurssilla. Harmittaa kovasti, mutta minkäs teet. Perjantai on muutenkin jännittävä päivä, kun tallille saapuu Perttu Pohjola, joka tekee lisäravinne ja ruokaneuvontaa - nyt Essille sekä Barbille. Alkuviikosta otetaan molemmista verinäytteet, jotka sitten lähetetään tutkittaviksi ja katsotaan laaja verenkuva. Siitä näkyy myös tulehdusarvot ja mahdolliset puutokset. Essille tämä on kerran tehty aiemminkin, mutta siitä on jo kulunut pitkä aika. Silloin Essi oli muuttunut yhtäkkiä kuumakallesta laiskaksi jopa esteillä ja syyksi paljastui kaliumin puutos. Tulosten perusteella Perttu sitten katsoo mitä meidän hevosille tulisi syöttää. Innolla (ja jännityksellä) tätä odottaen! Tästä haluaisin erillisen postauksen sitten tehdä, kunhan aika riittää.


Tämän päivän ajattelin pyhittää anatomialle ja Barbi saa nauttia pitkästä aikaa vapaasta - sen se on todella ansainnut.
Ihanaa viikonloppua!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti