sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Pieniä pomppuja kerrakseen - estevalmennus ja viikon treenit


Hei ja ihanaa sunnuntaita! 

Meidän viikonloppu oli hyvin tapahtumarikas ja niin tulee olemaan myös tuleva viikko. Treenit sujui edellisellä viikolla hyvin, tiistaina mentiin Jonnan valmennuksessa puomeja ja Barbi oli hyvin innokkaana. Hetkeen ei oltu puomien kanssa treenattu ja sen huomasi - Barbi todella imi niille. Tehtiin siirtymisiä ja itse keskityin nyt käsieni lisäki omaan alaselkääni. Huomaamattani saatoin olla "liian hyvässä ryhdissä", joka kuormittaa alaselkää enemmän. Kokeilin väliin palauttaa käteni siihen asentoon missä se on välillä ollut varsinkin esteillä ja eron huomasi heti B:n menossa. Käden ollessa kääntyneenä sisäänpäin, tuli tuntumasta kovempi ja Barbi alkoi kasaamaan itseään kaulasta välittömästi siihen ei hyvään asentoon (wc-ankka). Palautin käden takaisin hyvään asentoon ja meno palautui normaaliksi. Pieniä asioita - isoja vaikutuksia.

Keskiviikkona ja torstaina tein molempina päivinä puomitreeniä, keskiviikkona jatkoin samalla idealla mitä valmennuksessa ja tein puomien väliin siirtymisiä. Välillä annoin Barbin sujua enemmän eteenpäin ja sitten kokosin sen pienempään laukkaan. Torstaina tein aavistuksen kevyemmän treenin seuraavan päivän valmennusta ajatellen ja mentiin ympyröitä puomeille sekä avoja/sulkuja suoralla uralla. Barbi oli molempina päivinä tasainen ja keskittyi hyvin. Pystyin vaatimaan siltä helposti vaikeampiakin asioita, ilman minkäänlaisia tunteiden vaihtelua. Hyvillä mielin oltiinkin menossa seuraavan päivän valmennukseen.


Punaiset ja mustat viivat esteitä, vihreät puomeja (Huom. oikealla puolella ylimmät lähekkäiset 2 punaista viivaa  esittävät okseria)

Perjantaina oli Joonaksen estevalmennus ja samana päivänä katsottiin Essin sekä Barbin verikokeiden tuloksia. PT-tuntien jälkeen kävin kotona ja lähdin melkein heti tallille. Rakennettiin rata ja olin ensimmäisen tunnin auttelemassa. Ennen omaa valmennustani käytiin Pertun kanssa läpi verikokeiden tuloksia ja mitä olisi hyvä muuttaa/lisätä ruokavalioon. Tästä ajattelin tehdä täysin erillisen postauksen, koska asia oli itselleni ainakin todella mielenkiintoinen ja opettava. 

Valmennuksessa keskityttiin suoruuteen ja siihen, että hevoset odottivat. Alkuverkoissa Barbi tuntui jo hyvältä ja se kuunteli sekä keskittyi. Maneesiin tullessa oli sen mielestä toinen pääty muuttunut, jota se vähän mulkoilikin. Tehtäviä mennessä se kuitenkin unohti koko asian ja keskittyi työhönsä. Tultiin päädyssä olevaa pystyä - suoraan esteelle ja suoraan esteeltä pois->seinää kohti. Aiemmilla tunneilla oli jo nähnyt, kuinka hevoset helposti alkoivat ennakoimaan kääntymistä ja ratsastajat kääntämään jo esteen päällä. jolloin reitti oli melkein kuin pääty-ympyrällä mennessä. Nyt haettiin kuitenkin enemmän neliömäistä reittiä, eikä ympyrää. Barbi tuli esteelle hyvin ja sain itse vain keskittyä siihen, että en luonut ollenkaan painetta edes istunnallani ennen estettä. Ensin tultiin esteeltä vasemmalle takaisin kohti päätyä, sama este uudelleen -oikealle- toiselle esteelle, joka oli samassa kohdassa toisessa päädyssä - vasemmalle (suoraa kohti seinää) - päädyn yli ja sama este uusiksi- oikealle. Avut oli oltava läpi, ettei hevonen puskenut sisälle tai ulos. Barbi oli sopivan energinen ja tehtävä tuntui mukavalta mennä.

Alettiin tulemaan keskihalkaisijan vieressä olevia esteitä, joissa oli molemmissa 4 estettä eri väleillä. Toisella sivulla oli pysty-puomi-pysty-pysty- puomi pysty. Jälleen keskittyminen oli itsellä rentouteen ja siihen. että en tuottanut ylimääräistä painetta. Barbi suoritti esteet ongelmitta, toisella sivulla meinasi esteiden välit jäädä vähän lyhyeksi, koska B:n laukka on kuitenkin niin suuri. Barbiin olin kaiken kaikkiaan tyytyväinen - harmitti vain, että ei lauantaina päästy myös hyppäämään, koska ratatreeniä ja isompia esteitä ollaan kaipailtu. Ensimmäisenä päivänä keskitytään ns. perus asioihin pienillä esteillä, haetaan suoruutta ja tasaista rytmiä, rentoutta ja hyviä teitä - jumpataan hevosia. Toisena päivänä mennään sitten enemmän rataa ja isompia esteitä. Lauantaina itse olin kinesioteippauskurssilla koko päivän, joten en valmennukseen päässyt. Kurssi oli todella opettava ja en sinne menoa kadu ollenkaan. Nyt pääsee sitten harjoittelemaan teippaustakin hieronnan lisäksi. :)




Tulevalla viikolla sijaistan Jonnaa maanantaista keskiviikkoon ja pidän normaalit tunnit. Mahtavaa päästä kehittämään tässäkin asiassa enemmän itseään! Barbilla tulee viikko olemaan luultavasti kevyempi, koska olen myös aamuvuorossa hieronnassa ja opiskeltavia asioitakin riittää.

Toivottavasti teillä on ollut kiva viikonloppu!

tiistai 26. tammikuuta 2016

Vastassa on risteys - mikä suunta on oikea?

Opiskelujen jatkaminen vaikko ulkomaille lähteminen? Mihin maahan lähtisi, valitseeko este-, kenttä- vai koulupainotteisen tallin? Jos jatkaa opiskeluita, minne paikkakunnille hakea? Niin monta kysymystä leijailee ilmassa, joihin olisi saatava vastaus.



Elämä on valintoja täynnä ja joskus tuntuu ylivoimaiselta valita niiden kaikkien väliltä. Liian moni ovi on auki ja ei tiedä mikä niistä olisi oikea valinta. Mikä ylipäätään on määritelmä oikealle valinnalle? Katsotaanko elämää suoritusten summana - töiden määrällä, opiskeluilla, kokemuksilla, rahalla? Tuntuu, että nykyään kaikkia painostetaan jatkuvasti opiskelemaan lisää, tekemään töitä enemmän ja kaiken tulisi olla selvää. Jo yläasteikäisenä tulisi tietää mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa - tai sitten mennä lukioon, kuten minä ja toivoa, että kolmen vuoden jälkeen olisi vastaus valmiina. Eipä ollut ei. Jos suuntaa ammattikouluun olisi sen jälkeen jatkettava taas opiskeluita tai suunnattava töihin. Missä vaiheessa olisi aika lähteä maailmalle ja saada uusia kokemuksia? Pitäisikö odottaa eläkettä, jolloin ei sitten välttämättä enää jaksakkaan matkustaa niin pitkä matkoja. Tulisiko sitä kuunnella sydäntään vai järkeä - muiden mielipiteet voi sysätä heti syrjään, vaikka niistäkin kannattaa ottaa oppia. Tuntuu, että olen pian taas yhdessä suuressa risteyksessä, enkä ole varma kumman suunnan valitsen.


Haluisin opiskella fysioterapeutiksi - ihmisten ja hevosten. Fysioterapeutin koulutus kestää n. 3½ vuotta ja sen jälkeinen eläintenfysioterapia 1½ vuotta. Tästä voidaankin laskea, että koulua olisi näiltä osin jäljellä noin 5 vuotta  ainakin käytäväksi ja kuulostaahan se aikamoiselta ajalta putkeen. Nyt onkin ilmassa kysymys, opiskellakko nyt vai vasta esimerkiksi vuoden päästä? Eihän sitä voi sanoa varmaksi pääseekö sinne kouluun minne hakee - fyssariksi on monesti kovat vaatimukset ja moni ei saata heti päästä sisään. Moni tuttuni ei ole edellisenä vuotena päässyt edes valintakokeeseen, tosin nyt ilmeisesti jokaisella on mahdollisuus sinne päästä. Pitäisikö minun siis hakea kouluun ja jos pääsee sisään jatkaa opintoja ja jos ei niin suuntaa ulkomaille? Sydän sanoo ulkomaille, järki ehdottaa opiskeluiden jatkamista heti.

"Valintojen maailma,
tuijotan tienviittoja
Oikee vaatii luonnetta,
väärä on se hauska"
-Sanni


Haluan nähdä maailmaa, mutta haluan myös opiskella. "Matkusta nyt, kun olet nuori" on kuultu useaan otteeseen ja se luo ristiriitaisen kuvan mieleen, koska yleisesti painostetaan työskentelemään ja opiskelemaan. Toisaalta minähän tekisin töitä ulkomaille mennessäni, joten ei se mitään laiskottelua olisi. Vaikeaa, eikä asiaa helpota yhtään, että päivät tuntuvat menevän todella nopeasti. Ulkomailla työskentely hevosten parissa on rankkaa, mutta niin palkitsevaa. Tanskan reissulla kehityin paljon niin ihmisenä, kuin ratsastajanakin. Päivät olivat rankkoja, monta hevosta oli treenattava, mutta nautin siitä. Tanskassa olisi paikka jo valmiina, jos haluaa takaisin. Minua kuitenkin kiinnostaisi nähdä myös muita ulkomaan talleja ja samalla eri maita. Haluan ehdottomasti käydä Tanskan tallilla moikkaamassa ystäviä ja miksen  vähän treenaamassakin. Kuitenkin seuraava kohde voisi sijaita muualla - Saksassa, Irlannissa, Hollannissa..onhan näitä.


Kouluni loppuu kesällä, jonka jälkeen minulla olisi jälleen mahdollisuus lähteä ulkomaille. PT:ksi valmistun silloin ja luvassa on itsenäistä opiskelua syksyyn asti hieronnasta, jolloin on viimeinen näyttö. Hevoshieronakoulutuksessa on samaan aikaan loma ja se jatkuu vasta elokuulla. Kerkeisin siis olemaan suunnilleen yhtä kauan ulkomailla, kuin viimeksikin. Koulutus päättyy marraskuussa, jonka jälkeen olen taas "vapaa", ellen sitten päädy opiskelemaan.Vaihtoehtona ei siis ole syksyllä pois lähteminen, koska en halua jäädä pois koulutuksesta. Tämän vuoden päätyttyä minun pitäisi siis olla valmistunut PT:ksi (jo kesällä), urheiluhierojaksi ja hevoshierojaksi. Paljon on töitä edessä ja stressiltä en usko voivani välttyä - kunhan se vaan pysyy aisoissa. Olen vuosien aikana huomannut, kuinka helposti oma keho alkaa regoimaan stressiin. Ennen kesää voi osa muistaa kärsimistäni vatsakivuista ja uskon niiden liittyneen vahvasti silloin vallitseneeseen stressiin. Viikonloppuna ollut vatsakipu tuntui melkein samalta, mutta onneksi ei nyt yhtä pahalta. Myönnän stressanneeni paljon tulevista näytöistä ja aikataulujen järjestämisestä. En halua pahentaa stressiäni kaikilla näillä tulevaisuuden pohdinnoilla ja pyrin ottamaan rennommin niiden suhteen. Olen kuitenkin sellainen ihminen, joka haluaa suunnitella asioita valmiiksi ja siksi tämä tilanne tuottaakin pientä ahdistusta.



Ehkä ajatukset alkavat kirkastumaan hiljalleen, kunhan saadaan tuo yksi näyttö pois alta. Olen jo katsellut alustavasti paikkoja ulkomailta minne voisin olla yhteydessä, mutta en ole heti viestiä sinne laittamassa. Voisin toki kysellä enemmän paikoista, jolloin valinta niiden välillä voisi olla helpompi. Helppoa se ei tule tietenkään olemaan ja oma rumba on Barbinkin kuskaamisessa valittuun paikkaan. Onneksi läheiset ovat tukenani ja auttamassa, kun apua tarvitsen. En tiedä mikä on oikea suunta, en tiedä missä tulen olemaan tämän vuoden loputtua. Haluan kuitenkin haalia itselleni niin paljon kokemuksia, kuin vaan pystyn. Olla onnellinen ja tavata uusia ihmisiä, kehittyä. Onneksi vielä on sitä aikaa miettiä ja katsoa minne tuuli kuljettaa.

“Wheresoever you go, go with all your heart.” – Confucius

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Koin valaistumisen

Pieni ajatus, sen kokeileminen, onnistuminen. Saman toistaminen varmistukseksi yhä uudelleen ja uudelleen. *Naps* ja tuntui, että huoneeseen olisi syttynyt miljoona lamppua ja ajatukset selkeytyivät. Ahaa-elämys oli syntynyt.


Heti alkuun täytyy varoittaa, että tämä postaus tulee olemaan pitkä ja sisältämään paljon tekstiä. Aloittaessani kirjoittamaan tätä, naamallani on leveä hymy ja sormet syyhyävät päästä kirjoittamaan. Olo on kevyt, onnellinen ja mietteliäs samaan aikaan. Moni asia tuntuu ratkenneen hetkessä ja on viisas olo - toisaalta typerä. Miksen ollut tajunnut asiaa aiemmin? Tuon kysymyksen esitinkin itselleni välittömästi ahaa-elämyksen jälkeen. En aio kiusata teitä kauaa vaan siirryn itse asiaan pian, koska eihän teillä ole hajuakaan mistä tässä olen puhunut - paitsi niillä, jotka seuraavat minua snapchatissa. Siellä asiasta mainitsin pienesti ja hyvin tiivistetysti. Mikä tämä puhumani asia on? Aloitan ensin kertomalla pienesti meidän viikon kuulumisia, jotta pysytte paremmin kartalla.

Tämä viikko oli varsin stressillinen ja hyvin kiireinen. Viime viikon lopussa Jonna toi mukanaan Kangasalalta meille sovitukseen/kokeiluun yhden koulusatulan, Prestige X D1 Zero. Barbihan tarvii paljon tilaa lavoille ja tuossa satulassa sitä oli! Nyt B:lla oli tilaa liikkua ja se ei painanut mistään kohtaan. Voin kertoa, että olen nauttinut paljon koulusatulalla treenatessani. Siinä olo on itselläkin enemmän kuin kouluratsastajalla ja on helpompi treenata eri liikkeitä. Viikonloppuna treenasin paljon suoruutta, kuten tein koko sen viikonkin ajan. Meidän oma teema oli suoruus ja suoristaminen. Ajattelin jatkaa näiden teemojen keksimistä ja jatkamista, koska silloin tulee vielä paremmin käytyä eri asioita läpi ja keskityttävä pienempiinkin kokonaisuuksiin. En ole nyt käyttänyt pariin  viikkoon ratsastaessanin ollenkaan raippaa tai kannuksia, koska en ole kokenut niitä tarpeellisiksi.


Edellisellä viikolla menin aamusta aina liikuttamaan Barbin, koska pääsin iltavuorosta kotiin vasta 7 aikaan ja sen jälkeen olin hyvin väsynyt. Alkuviikosta juoksutin Barbin ma ja ti, jolloin pakkastakin oli jälleen enemmän. Keskiviikkona ratsastin Barbin illalla poikkeuksellisesti ja olo oli hieman väsynyt koulun jäljiltä. En tehnyt erityisen kovaa treeniä, mutta se oli silti tehokas. B:sta huomasi pienen pakkasen ja parin päivän ratsastamattomuuden - yhdessä vaiheessa tuli sellainen koikkaloikka, että sekunnin ajan mietin tullaanko alas vai ei. Se siis "säikähti" pakkasesta pamahtavaa maneesin seinää ja toisen hevosen pientä lähtöä vieressä. Keskittyminen ei ollut lähellekkään 100% sillä, mutta paljon hyviä hetkiä riitti. Kokosin sitä laukassa, jonka jälkeen annoin sen sujua, kokosin uudelleen ja jatkoin tätä. B reagoi nopeasti apuihin ja lopuksi teinkin muutamia laukkapiruetin harjoituksia sekä vaihtoja. Peruutuksia tuli ajoittain myös tehtyä ja niihin oltiin viikon aikana myös keskitytty.

Torstaina treenattiin enemmän peruutuksia, pysähdyksiä, väistöjä ja kokoamisia. Barbi hoksasi aina nopeasti mitä siltä hain ja varsinkin kootessa se oli hyvin suorana ja hereillä. Menin ilman jalustimia osan ajasta ja huomasin oman asentoni pysyvän hyvin keskellä - kiitos ihanan satulan, joka ei minnekkään ala valua. Barbi tuntui hyvältä ja hyvillä fiiliksillä pystyttiin lopettamaan.

Mites sitten se perjantain treeni ja valaistuminen? Kyllä, kyllä. Olen tulossa pian siihen. Perjantaina meillä oli koulussa PT asioita ja pääsin yhdeltä kotiin vaihtamaan vaatteet, jonka jälkeen suuntasinkin heti tallille. Ratsastin ensimmäiseksi Essin, jolle vaihdoin olympiat pois ja tilalle meillä aiemmin käytetty WH-ultra kolmipalan. Essi oli tällä kertaa hyvin hitaan oloinen avuille ja sain hakea siihen nopeampaa reaktiota. Työskentelin paljon ympyröillä ja varsinkin vasemmalle se tuntui kankeammalta. Jalat saivat olla töissä ja teetin sillä paljon siirtymisiä kaikkien askellajien sisällä. Laukassa työskentelin nyt enemmän ja se pysyi hyvin rauhallisena siinä, myös vastalaukkoja mennessä loivilla ympyröillä. Otin peruutukset mukaan ja huomasi, että niitä ei ole menty hetkeen. Monen monen monen toiston jälkeen alkoivat ne vähän parantua, mutta työtä riittää. E meinaa helposti jäädä siinä selättömäksi ja jännittyä. Tässä onkin yksi projekti, jonka kanssa työskennellä. Loppuraveissa annoin Essin venyttää kohti maata ja siinä se olikin mukavan rentona. Kuolain tuntui hyvältä, pitää nyt katsoa kuinka se toimii S:n mennessä.

Essin jälkeen oli vuorossa Barbi. Tarkoituksena oli keskittyä sen kanssa hyvään tempoon ja jatkaa samalla ajatuksella, kuin keskiviikkona. Jo alussa se tuntui todella hyvältä ja sain lähinnä nautiskella menosta. Satulan vaikutuksen pystyi nyt jo hyvin näkemään ja ero liikkumiseen on ainakin omaan silmään iso. Nyt, kun lavoilla on tilaa liikkua niin voi alkaa nostattamaan paremmin etupäätä ja laittaa askeleet kunnolla "lentämään" ja kohti korkeuksia->takaosalle paremmin paino. Barbi on alkanut tottua, että enää ei lapoja ala puristamaan liikkeessä, joten se uskaltaa vain antaa mennäkkin paremmin.




Alkuverkkojen jälkeen aloin keskittyä kunnolla ajatukseen "puolipidätteet vain vatsalihaksilla". Näin mielessäni lihakset, joita haluan nyt käyttää eri tavalla ja kokeilin. Kappas, B oli jo siirtymässä laukasta pysähdykseen tämän vuoksi. En tehnyt ohjilla mitään, B oli normaalilla tuntumalla, mutta tein nyt kaiken ainoastaan vatsalihaksilla. Olin hämmästynyt pienen vatsalihasten jännittämisen voimakkuudesta. Tein uusia kokeiluita ja nyt otin pohkeen paremmin mukaan avustamaan, jotta pystyin pitämään B:n laukkaa yllä ja samalla vatsalihaksilla olemaan kokoamassa sitä. B oli kevyt ja se jatkoi kokoamistaan niin kauan, että oltiin jo melkein kokonaan paikallaan. Purskahdin nauruun, silmäni varmaan säkenöivät, kuin hullulla. Jatkoin harjoituksia, tein laukkapiruetti treenejä ja nyt B oli paremmin tasapainossa, eikä minulla ollut oloa ollenkaan, että kantaisin sitä. Se oli edestä aivan kevyt ja tein kaiken pohkeella sekä vatsalihaksilla.

Huomasin jännittäväni helposti leukani lihaksia (ollut jo jonkin aikaa ongelmana), joita aloinkin rentouttamaan mm. leuan pienillä "pyörityksillä" ja suun auki-kiinni laittamisella. Hymyilyhän myös on yksi ratkaisu ja samalla saa huijattua omaa kehoakin tarvittaessa. ;-) Päätin kokeilla sarjavaihtoja ja nyt pidin vain käden tukena, mutta tein kaiken pohkeella, istunalla ja vatsalihaksilla. Vatsalihasten jännittäminen-pohkeet->onnistuneet vaihdot. Olin niin onnellinen. Kehuja satoi Barbille ja se tiesi toimineensa oikein. Olin jo kauan sarjavaihtoja harjoitellessani miettinyt miten saisin B:n kevyemmäksi kädeltä, koska siinä se helposti saattoi tuntua raskaammalta ja tein siinä liikaa itse. Nyt kaikki tuntui niin paljon helpommalta. Lopussa tein pari samanlaista kokoamista ravissa, kuin laukassa ja jälleen tulos oli hyvin onnistunut. Siihen olikin hyvä lopettaa ja lienee sanomattakin selvää, että olin hyvin tyytyväinen treeniin - unohtamatta Barbia.♥




Kotona aloin pohtimaan enemmän tätä asiaa ja miksi juuri nyt onnistuin siinä. Olen koventanut omaa treeniäni, jolloin vatsalihaksetkin on vahvistuneet ja tulleet helpommin aktivoitaviksi. Ehkä myös se on ollut osallisena tähän, että en ole löytänyt oikeanlaista yhteyttä niihin ajatellessani puolipidätteitä, olen jännittänyt silloin enemmänkin koko yläkroppaa (ja käsiä...). Tuntuu, että ollaan nyt päästy ns. seuraavalle tasolle. En muista milloin viimeksi olen kokenut näinkin suuren valaistumisen, pieniä on riittänyt, mutta tämähän tulee vaikuttamaan niin suuresti jatkossakin. Tästä alkaakin testausten jatkaminen ja jatkuvasti parempaan tulokseen pyrkiminen. 


"Ihastuttava hevonen on aina elämys,
 joka pitää kokea
- ja jonka voi vain pilata sanoilla,
jos siitä yrittää kertoa."

Lauantaina liikutin molemmat hevoset ja sain äidin nyt kuvaamaan - vihdoinkin! Ensiksi menin Essin ja nyt se oli paljon paremman tuntuinen. Työskentelin paljon ympyröillä ja jumppailin sitä avojen, sulkujen ja väistöjen avulla. Peruutuksissakin se oli parempi ja se oli herkempi pohkeelle. Pystyin hyvin kokoamaan sitä ja se oli kuullolla, kertaakana ei ollut tunnetta, että se olisi alkanut kiihdyttämään. Tunnin treenin jälkeen pääsi Essi takaisin ulos ja Barbi vastaavasti treeniin.

 Menin nyt kangilla ja päätin keskittyä aluksi sujumiseen eteenpäin ja siitä aloin hiljalleen kokoamaan. Barbi oli tänään väsyneemmän oloinen ja sopivasti myös oma vatsani alkoi kipeytyä entisestään (alkoi jo Essillä ratsastaessa). Sain kuitenkin tehtyä haluamani asiat, vaikkakin ei tunne ollut yhtä hyvä, kuin edellisenä päivänä. Lopuksi kikkailtiin vastalaukoilla, harjoitus pirueteilla ja kokosin Barbia ajoittain enemmän. B meinaa välillä itse alkaa kiirehtimään, mutta hyvin ollaan jo saatu malttiakin harj. piruetteihin lisää. Olen monesti todella kriittinen itseäni kohtaan treeneissä ja tiedän lukuisia asioita, joita saan korjata. Onneksi tässä ei ole kiire minnekkään ja on aikaa korjata niitä asteittain. Hyvän treenin jälkeen oli Barbi hikinen, mutta tyytyväisen oloinen. Kuvia tuli suuri määrä ja niiden valikoimiseen meni pieni tovi.. Menin muuten molemmilla hevosilla ilman jalustimia, kuten kuvistakin voi huomata. Hyvää treeniä istunnalle ja keholle.



Karuselli pyörii
Tuleva viikko tulee olemaan onneksi koulun osalta  helpompi, vaikka anatomiaa tuleekin päntätä minkä pystyy. Tiistaina ollaan Jonnan valmennuksessa ja ennen perjantaita tehdään itsenäisesti treeniä. Perjantaina mennään Joonaksen estevalmennukseen, tällä kertaa vain yhtenä päivänä, koska lauantaina olen kurssilla. Harmittaa kovasti, mutta minkäs teet. Perjantai on muutenkin jännittävä päivä, kun tallille saapuu Perttu Pohjola, joka tekee lisäravinne ja ruokaneuvontaa - nyt Essille sekä Barbille. Alkuviikosta otetaan molemmista verinäytteet, jotka sitten lähetetään tutkittaviksi ja katsotaan laaja verenkuva. Siitä näkyy myös tulehdusarvot ja mahdolliset puutokset. Essille tämä on kerran tehty aiemminkin, mutta siitä on jo kulunut pitkä aika. Silloin Essi oli muuttunut yhtäkkiä kuumakallesta laiskaksi jopa esteillä ja syyksi paljastui kaliumin puutos. Tulosten perusteella Perttu sitten katsoo mitä meidän hevosille tulisi syöttää. Innolla (ja jännityksellä) tätä odottaen! Tästä haluaisin erillisen postauksen sitten tehdä, kunhan aika riittää.


Tämän päivän ajattelin pyhittää anatomialle ja Barbi saa nauttia pitkästä aikaa vapaasta - sen se on todella ansainnut.
Ihanaa viikonloppua!


perjantai 15. tammikuuta 2016

Kysymyspostauksen vastaukset


Mikä olisi unelmatyöni, kenelle haluaisin valmennettavaksi, miksi aloitin bloggaaminen - mm. näihin kysymyksiin löytyy vastaus. Paljon tuli hyviä kysymyksiä, iso kiitos niistä!




Mikä sai sinut aloittamaan ratsastuksen? '
- En muista niin kauas tarkasti, mutta lehdessä oli ollut ilmoitus ratsastustunneista ja siitä se ajatus sitten lähti. Aloitettiin siskon kanssa yhdessä alkeistunnis Alavuden Ratsastuskoulussa.

Minkä ikäisenä aloitit ratsastuksen? - 5-vuotiaana.

Miksi harrastat ratsastusta?
- Se tekee minut onnelliseksi ja eikös se ole kaikkein tärkeintä. Ratsastus on laji, jossa haluan kehittyä jatkuvasti paremmaksi ja menestyäkkin. Intohimo ja rakkaus tätä lajia kohtaan on suuri.

Miksi aloitit bloggaamisen?
-
Siitäkin on jo sen verran monta vuotta, joten hetki meni tätä miettiessä. Aiemmin pidin yksityistä blogia vain minulle/läheisille, joka toimi valmennus/kilpailu päiväkirjana. Sitä kautta pysyi mm. perillä kehittymisestä ja samalla oli paikka minne lisätä kuvia ja videoita. Kirjoittamisesta olen aina pitänyt ja kai se ajatus omien juttujen jakamisesta muillekkin innoitti tekemään julkisenkin blogin. Palautteen saaminen on aina yhtä ihanaa!


Mikä on korkein hyppäämäsi este?
-Varmaankin 140cm, en ole koskaan oikeastaan harrastanut "korkeushyppäystä".

Entä rata?
-135-140cm

Millä eri blogeissa esiintyvillä hevosilla haluaisit päästä ratsastamaan?
-
 Myönnän seuranneeni lähiaikoina aika huonosti blogeja ja olen aika pihalla joistakin uutuuksista. Minulle saa kyllä laittaa suosituksia, jotta voisin käydä kurkkaamassa. :) Koulupuolelta Sophia Backlundin Hilton nyt on aina yhtä upea ja kukapa sitä ei haluaisi kokeilla!

Millainen olisit itse hevosena?
-Hauska kysymys! Olisin varmaan haastava ja luonteeltani ajoittain Essin tyylinen. Esteillä kuumuva, haasteita rakastava ja aina valmiina ottamaan laukkakisan muiden hevosten kanssa. Osoittaisin ratsastajalle hänen virheensä, mutta osaisin olla vetämättä hernettä nenään. Essin tavalla varmaan en suostuisi syömään ruokaa ilman porkkanoita/omenoita ja mököttäisin hetken karsinan nurkassa, jos en saisi ollenkaan rapsutuksia. Laitumelle päästessä olisin se, joka tekee kaikenmoisia hyppyjä ja loikkia, joita omistaja sitten kauhulla seuraisi. (Kysyin muutamalta kaverilta tähän vastausta ja moni oli aika samoilla linjoilla: energinen, kuumuva/tulinen ja juuri omien heppojen sekoitus, Herkkä, kuten Barbi ja tulinen, kuin Essi. Että sellaista. :D)

Millainen on unelmaratsusi?
-
Barbin ja Essin sekoitus luonteella, mutta hieman korkeampana. Barbilta ottaisin luonteesta halun miellyttää ratsastajaa (jopa liikaa..), nopean oppimisen ja kiltteyden. Essiltä taas ottaisin itsevarmuuden, palon esteille ja kilpailemiseen, päättäväisyyden ja viisauden. Sellainen, joka hyppää mistä tahansa mitä tahansa. Piffit ja paffit, sarjavaihdot ja kaikki mahdollinen onnistuisi, kuin tanssi ja mitään ekstra säätämisiä ei kaivattaisi. Toisaalta kävisihän se jo itselle tylsäksi, kun hevonen olisi liian täydellinen. 



Oletko kasvissyöjä?
-Vegetaristi olen ollut jo reilut pari kuukautta. Kasvissyöjä olin sitä ennen todella monta vuotta, jätin vain munat ja maidotkin lopulta pois sekä muut eläinkunnan tuotteet.

Missä maassa haluaisit käydä?  -Kaikissa mahdollisissa maissa, mutta seuraavaksi voisi vuorossa olla Espanja, Irlanti, Hollanti tai Saksa. Rakastan matkustelua ja tavata uusia ihmisiä, enkä oikein ole luotu vain yhdessä maassa olemiseen. 

Mitä toivot tältä vuodelta?
-Toivon upeita hetkiä, onnistuneita kisoja ja treenejä, terveyttä (hevoset, minä, läheiset), uusia kokemuksia, itseni ylittämistä, onnea, kehittymistä, uusia ihmisiä ja hauskanpitoa... Näitähän riittäisi lueteltavaksi vaikka muutaman postauksen verran!

Mitä haluaisit harrastaa, jos et saisi valita ratsastusta?
-Tankotanssia olen jo kauan halunnut kokeilla ja muutama kaveri on sitä jo parin vuoden ajan harrastanut. Tanssia, cheeriä, voimistelua, joogaa, pilatesta...Näitäkin riittää..

Oletko tyytyväinen asuinpaikkaasi ja asuntoosi?
Kauhajoki on mukava paikka elää ja olen viihtynyt näiden ihmisten keskellä hyvin. Omaan asuntooni en ole täysin tyytyväinen - naapuritkin osaa välillä koetella hermoja, mutta mitään isoa ei ole tullut. Toivoisin asuntoni olevan tilavampi ja tiedän tämän olevan nyt vain "väliasunto."



Jos saisit lottovoiton mitä tekisit?
 - Ensimmäisenä miettisin miten voin voittaa, kun en ole koskaan lotonnut. Sen jälkeen luultavasti olisin pienessä shokissa ja vetäisin jonkinlaisen vointontanssin. Kertoisin kaikkein läheisemmille ihmisille (perhe) ja kysyisin mahdollisia neuvoja miten rahat kannattaisi laittaa poikimaan lisää. Laittaisin suurimman osan säästöön ja sitten ostaisin läheisilleni jotain mukavaa sekä lähtisin itse ulkomaille heti koulun jälkeen tai lomalla. Hepat saisi tietenkin osansa ja luultavasti tulisi ainakin yksi hevonen lisää ja alkaisin asumaan niiden kanssa ulkomailla.

Mikä on ollut uudessa opiskelupaikassa vaikeinta? - Anatomian sisäistäminen - ei muuten ole ollut helppoa. Ihmiset on olleet todella ihania ja paljon uusia kaverisuhteita on tullut koulun myötä.

Siivoatko yleensä kuinka usein?
-Pari kertaa viikossa, joskus saisi siivota kyllä useammin. Nykyään olen oikeastaan paljon tarkempi ympäristöstäni, kuin kotona asuessani.

Mitkä asiat tekee sut onnelliseksi?  - Ystävät ja muiden ihmisten onnellisuus, ratsastaminen, hevoset, urheilu ja mitä näitä nyt on. Kaikki pienetkin asiat saavat onnelliseksi. :)


Lempiruokasi?
Monesti, kun kerron tämän saan osakseni hämmästyneitä katseita ja "et oo tosissas" tyylisiä kommentteja. Tosiaan itse tekemäni aamupuuro - siinä on sitä jotain. Salainen resepti, joka on monen kokeilun tulos ;)  

Lempivuodenaika? 
-Kesä!

Millainen Barbin luonne on ja mihin olet siinä tyytyväinen ?
-Barbi on luonteeltaan oikea prinsessa - ajoittain hyvin blondi. Se on todella utelias, ystävällinen, nopea oppimaan ja haluaa miellyttää ratsastajaansa sekä tekee parhaansa. Olen sen luonteeseen kyllä tyytyväinen. 

Millainen sun ruokavalio on ja miten urheilet ratsastuksen lisäksi?
Olen aika tarkka syömisistäni, enkä esimerkiksi lisää sokeria ruokaani ja vältän muutenkin  lisättyjä sokereita. Olen vegetaristi ja gluteeniton ruoka tuovat minulle sen hyvän olon. Mahdollisimman paljon puhtaita raaka-aineita ja ekologisia tuotteita. Teen päivittäin lihaskuntoharjoituksia, lenkkeilen ja pyrin jumppailemaan myös useasti.  PT opintojen myötä tulee sitten myös omat harjoituksensa ja liikunnat.

Kisaatko ensi kaudella?
- Kyllä, joka kausihan me ollaan kilpailtu, mutta edellisellä kaudella vähemmän. Opiskelut menee toki etusijalle kisoihin nähden, mutta tarkoitus olisi keretä nyt taas enemmänkin kilpailemaan.

Mitä kaikkea oot harrastanut elämäsi aikana?
-
Ainakin tanhua, telinevoimistelua, hanmoodoota, hiihtoa, yleisurheilua, harmonikan soittoa, vikellystä, sirkusta ja kuoroa sekä tietenkin ratsastusta

Jos saisit jotain muuttaa hevosissa, mitä?
Molemmille korkeutta aavistuksen lisää, B:lle lihaksia ja voimaa varsinkin takapäähän (toki sitä on jo hyvin tullut lisää), tasaisuutta ja Essille lisää malttia. Toisaalta eihän Essikään olisi Essi ilman tuota suurta innokkuutta varsinkin esteitä kohtaan.

Jos omiasi ei lasketa, kuka hevonen on valloittanut sydämesi?
- Luultavasti kyseessä saa olla ihan ponikin - entiset "kisaponini" Niksu ja Donna. Kaksi niin suloista shettistä, joiden kanssa olen touhunnut - Niksun kanssa aloitin ratsastuksen 5-vuotiaana. Kävin näitä kahta katsomassakin jouluna ja melkein tuli pari kyyneltä tirautettua. On ne vaan aikamoisia. <3


Unelmatyö?
-Unelma-ammattia en osaa sanoa, mutta työkseni haluan olla tekemisissä niin hevosten, kuin ihmistenkin parissa. PT:n hommia ja hierontaa aion varmasti aina harjoittaa jollain muotoa, mutta myös ohella muu valmentaminen olisi hienoa sekä fysioterapeuttina toimiminen - niin hevosilla, kuin ihmisilläkin. Erilaiset hoidot ihmisille ja eläimille hieronnankin ohessa kiinnostavat. Kuten voi huomata kiinnostavat minua monet eri asiat ja saa nähdä mitä kaikkea sitä alkaakaan "isona" tekemään.

(Unelma)talli (Suomessa/ulkomailla), jonne haluaisit mennä töihin/&treenaamaan?
-
Kyralle olisi ainakin upeaa päästä töihin ja valmentautumaan, jos koulupuolelta tulisi valita. Jos puhutaan yleisesti millainen talli minua kiinnostaa niin tässä muutama seikka: Hyvät treeni ja valmennus mahdollisuudet (isot kentät, maneesi, maastoesteet/maastot iso plussa), hyvä yhteishenki, selkeys työtehtävissä ja selvät säännöt, vapaa-aikana mahdollisuus päästä tutustumaan maahan ja päästä erilaisiin tapahtumiin, laadukkaita hevosia ja haasteita sekä mahdollisuuksia tarjoava paikka. Haluan mieluusti nähdä erilaisia talleja, eri maissa. :) Kokemukset on rikkaus.




Kenen valmentajan silmien alle haluaisit päästä?
-No näitähän riittäisi vaikka kuinka, mutta jos muutaman tunnetumman: Kyra, Pantsu (viime kerrasta aikaa), Björs, Kontio, Backlund ja Fagerströmin.. On olemassa lukemattomia hyviä valmentajia ja myös ne "ei niin kuuluisat" voivat antaa jopa enemmän, kuin ne kaikkein tunnetuimmat. Minusta tärkeintä ei ole valmentajasta toiseen hyppiminen vaan siihen valmentajan tehtäviin KESKITTYMINEN ja asioiden sisäistäminen. Kokemukset kehittää ja onhan se aina yhtä mielenkiintoista ja opettavaa nähdä eri ihmisten opetustyylit ja näkökulmat.

Haluaisitko kisata kenttää Barbilla?
-Liikettä ja kapasiteettia Barbilta siihen ainakin löytyisi ja olisihan se hauskaa päästä sillekkin saralle sen kanssa kilpailemaan. Kerran ollaan maastoesteillä keretty käymään, mutta hienosti se silloin työnsä teki. Katsotaan kuinka pääsee treenaamaan maastoon ja ehkä me jotain voitaisiin kilpaillakkin siellä. Uskon panostuksen kuitenkin pysyvän enemmän esteissä ja koulussa.

Kaunein runo/värssy tmv. jonka olet kuullut/löydät jotenkin hevoseen liittyvästä?
-Tämä oli vaikea..tiedän monta hyvää sanontaa hevosista, mutta runoja en niinkään. Monet suomalaiset hevosiin liittyvät runot töksähtävät omaan korvaan - yllättävääkö, että ulkomaalaiset kuulostavat paremmalta. Tässä nyt pari, toinen tosin on suomennettu:
Missä voi ihminen tässä suuressa maailmassa löytää
jaloutta ilman ylpeyttä,
ystävyyttä ilman kateutta
tai kauneutta ilman turhamaisuutta?
Siinä missä lihakset kruunaavat kauneuden ja säyseys hallitsee voimaa.
Hevonen palvelee ilman nöyristelyä,
se taistelee ilman vihamielisyyttä.
Ei ole mitään yhtä voimakasta,
mitään vähemmän väkivaltaista,
ei ole mitään yhtä valpasta,
mitään kärsivällisempää kuin hevonen.
(Ronald Duncan "To the Horse")


Päivästä toiseen 
Siitä on jo kauan kun tulit elämääni,
päivät,
viikot ja kuukaudet ovat seuranneet toisiaan,
vuodenajat ovat vaihtuneet.
Aika on kulunut liiankin pian.
Olen kokenut kanssasi paljon,
kevään vehreyden,
kesän lämmön,
syksyn viimat ja talven tuiskut.
Mutta vuoden jokaisena päivänä olet tuonut elämääni ilon,
siitäkin huolimatta,
että aina ei asiat ole sujuneet ihan niin kuin pitäisi.
Ei mikään tai kukaan olisi voinut minua paremmin surussani lohduttaa.
Olet vapauttanut minut kahleistani ja antanut minulle tilaisuuden hengittää.
(Laila Nikkanen; hevosen heijastus elämääni 2002)



Kiitos kysymyksistä!

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Treeniä ja valmentamista


Hei ja hyvää sunnuntaita!

Viimein ne kovat pakkaset ovat katoamassa ja toivon todella niiden pysyvänkin poissa. -15 on vielä ihan siedettävä, mutta 30 astetta on jo aivan liikaa. Tallista meni useampaan otteeseen putket jäähän ja treenata ei pystynyt kunnolla. Hevoset saivat kyllä liikuntaa päivittäin, pakkanen ei siihen  ole este. Eri asia on millainen treeni oli ja voin kertoa, että kovimpana pakkasella se oli käynnissä väistöjä ja talsimista. Maneesissa lämpötila pysyi koko ajan alle -15 astetta, joten siellä pystyi hyvin ratsastamaan. Hyvään saumaan tuli siis tämä muutto takaisin tallille. 

Perjantaina oli asteita vain se reilu -15, joten päästiin takaisin kunnolla treenaamaan Barbin kanssa. Kevyemmät päivät kyllä huomasi ja Barbi oli paljon kankeampi ja ailahtelevampi. Keskityin käynnissä ja ravissa treenaamiseen, tehtiin siksakväistöjä ja paljon ympyröitä. Laukassa mentiin isommassa tempossa ja tehtiin vastalaukkoja pääty-ympyröillä. Barbi alkoi parantumaan koko ajan, mutta parhaimmillaan se ei ollut, mikä oli ihan ymmärrettävää. Treeni oli lepsumpi, mutta tehokas. 


Lauantaina suuntasin tallille jälleen 7 maissa ja ratsastin tällä kertaa myös Essin. Lämpötila oli otollinen kovempaan treeniin ja ratsastinkin Essin nyt kunnolla läpi. Alkuun keskityin saamaan Essin rennoksi, mutta reagoimaan nopeasti apuihin. Ratsastin koko tunnin ilman jalustimia, jolloin pääsin paremmin Essin ympärille ja olen aina saanut siten Essin vielä paremmaksi. Jumppailin sitä molempiin suuntiin niin, että se oli kunnolla avuilla, eikä heittelehtinyt. Väistöissä Essi on aina ollut helppo ja niistä se tykkää, kunhan pitää paketin kasassa. Alun jähmeyden jälkeen se alkoi hyvin liikkumaan ja pysyi silti rentona. Puhuin sen kanssa, kuten aina ja se reagoi nopeasti (varsinkin kehuihin). Tätä olen S:llekkin sanonut, kuinka tärkeää Essin kanssa on keskustella. Silloin Essi rauhoittuu, se ei tunne olevansa yksin ja samalla ratsastaja itsekkin pysyy rennompana. Hengityksen kautta E:n sai vaikka laukasta pysähtymään ja tein tätä useaan otteeseen. 

Laukassa Essi kuunteli hienosti ja päätin lopuksi tehdä sen kanssa vastalaukkaharjoituksia. Menin pääty-ympyröillä vastalaukassa ja tätä kautta sain sitä vielä paremmin suoristettua. Essi tuntui hyvältä ja lopuksi ratsastin sen hyvin eteen-alas, korvat vaan lerpattivat ja heppa oli täysin rento.
Onnistunut treeni, onnellinen hevonen (ja ratsastaja). Essi sai jäädä sisälle, kun menin sen jälkeen ratsastamaan B:n. Menin kangilla pitkästä aikaa ja olin miettinyt valmiiksi mihin keskittyisin treenissä. Hyvien alkuverkkojen jälkeen alettiin töihin ja B;lla oli nyt pieni murkkupäivä. Se kyllä teki työnsä, mutta oli välillä jossain toisessa maailmassa, Kerran jouduinkin sitä sitten komentamaan napakammin ja pieni kiukkukohtaushan sieltä tuli. Kiukun jälkeen oli neiti jälleen paljon nöyrempi ja hitsi vie, kun nousi jalat ja oltiin niin kevyitä sekä hienoja! Lopussa onnistui laukanvaihdot hienosti suoralla ja vastalaukat pienemmillä ympyröillä. Treenin loputtua sai pieni porkkanoita ja molemmat oltiin tyytyväisiä. Hiki virtasi ja heppa höyrysi.


Tänään en mennyt tällä kertaa aamusta tallille vaan vasta 1 maissa. Barbi oli nyt edellistä päivää montaa kertaa parempi, eikä kertaakaan tehnyt mieli kiukutella, Maneesin pohja oli sopivasti laitettu taas kuntoon ennen meitä, joten siellä oli hyvä päästellä menemään. Avoja, sulkuja, siksakväistöjä, vastalaukkoja ympyröillä, muutamia vaihtoja ja useita siirtymisiä - niistä koostui meidän treeni.

Treenin jälkeen oli vuorossa S:n ja Essin valmentaminen, jota olinkin odottanut. En ollut taas hetkeen ollut samoihin aikoihin tallilla ja nyt olikin hyvä, että olin saanut Essin ratsastettua edellisenä päivänä. Päätin kokeilla E:lle löysiä sivareita S:n mennessä, jotta S:n olisi helpompi keskittyä muihin asioihin. Teetin paljon käynnissä ja ravissa väistöjä sekä harjoiteltiin hengityksen käyttöä. Essi reagoi nopeasti aina ja S:kin huomasi eron. Paljon siirtymisiä väistöjen sisällä ja päädyissä. Sain annettua paljon neuvoja ja laukassakin Essi pysyi todella hyvin kuulolla ja rennompana. Oli hienoa antaa toiselle niitä ahaa-elämyksiä ja siitä olen innostunut muutenkin valmentamisessa. Annoin S:lle muutamia harjoituksia tuleville päiville ja viikon ajan neuvoin S:n käyttävän noita löysiä sivareita. Uskon Essin olevan sen jälkeen taas todella paljon helpompi S:nkin ratsastaa. Tarkoitus on, että ratsastan Essin itse kerran viikossa, joten luultavimmin seuraavana perjantaina treenataan taas.

Huomenna alkaakin normaali arki ja aamusta suuntaan heti tallille. Nyt vain toivon, että en tule kipeäksi saatuani kylmää maneesissa seisoessani - ennakkotaistelu sitä kohtaan ainakin on jo aloitettu.Villasukat, tuplaten vaatteita ja vitamiineja. Nyt ei ole aikaa sairastella, ei ollenkaan.

Tsemppiä maanantaihin - pysykää lämpiminä!

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Eskimotreeniä! + Uusi ulkoasu


Hei ja pakkasen täytteistä tiistaita!

Maanantaina tehtiin Barbin kanssa tavallinen treeni meidän mahtavalla pellolla ja pakkasta taisi olla "vain" -12.. Virtaa neidillä oli aluksi hieman ylimääräistä, mutta se voitiin laittaa pakkasen piikkiin. Tehtiin paljon töitä ympyröillä, laukkailtiin ylämäkeä alas ja ylös sekä kikkailtiin lopuksi vaihtojen kanssa. Olin unohtanut kameran laturin tänne Kauhajoelle, joten akun loputtua ei pystytty ottamaan enää kuvia. Viimeisillä virroilla saatiin muutamat kuvat tallennettua yhdeltä päivältä ja ne aion tähän postaukseen ottaa mukaan. Päivittäiset omien käsien tarkkailut toivat lomalla hyvää tulosta ja viime päivinä en ole joutunut käsiäni niin paljoa korjailemaan. Ehkä en siis tarvitsekkaan sitä sähköiskua antavaa laitetta. ;)

 Illalla kuskattiin Barbi Kauhajoelle takaisin ja Essi oli heti hörisemässä tervehdykset. Pakkanen kiristyi kiristymistään ja tiistaina mittari näytti -20 astetta. Muutin itse päivällä takaisin Kauhajoelle ja voi sitä tavaran määrää jälleen.. Illalla menin liikuttamaan Barbin kevyesti -käyntiä ja ravia. Tallin putket olivat jäätyneet päivällä ja niitä sitten sulateltiin - työ toi tulosta ja vedet alkoi taas tulemaan. Kuitenkin yön aikana oli putket jälleen menneet jäähän ja tästä syystä aamulla juotinkin molempia hevosia sekä vein sangoittain kuumaa vettä ulos.

Sitä peppua kasvattavaa alamäkitreeniä

Tänään olin 7 maissa tallilla ja liikutin Essin taas pitkästä aikaa. Pakkasta oli, mutta onneksi käytössä oli maneesi (<3). Päätin mennä loimen kanssa ilman satulaa, että omakin takamukseni pysyisi poissa jäästä. Kokeilin Kimblewick-kuolainta ensimmäistä kertaa, jotta tietäisin miten se E:llä pelaisi. Ratsastin E:n läpi avuille ja tein paljon töitä käynnissä väistätellen. Sain työskennellä paljon pohkeen kanssa ja Essi antoi hyvin periksi. Avoja ja sulkuja sekä paljon siirtymisiä, kevyellä otteella. Olin yllättynyt, kuinka hyvin E alkoi rentoutumaan ja se tuntui kevyeltä kädelle. Laukassa pyrin vain säilyttämään rentouden ja ratsastin sitä hitaammassa tempossa, eikä kauaa menty. Loppuraveissa annoin Essin venyttää kunnolla kaulaansa ja käytin omaa hengitystäni paljolti avuksi treenatessa ja syvän huokauksen avulla sain jo Essin pysähtymään tai hidastamaan. Keskustelin E:n kanssa ja siitä taas niin näki, kuinka se rakastaa kehuja - kehun jälkeen se meni aina vielä paremmin.

Kuolain tuntui ihan hyvältä, eikä Essi protestoinut sitä. Tarkoitus olisi siis ottaa se käyttöön esteillä ja halusin nyt vain kokeilla sen vaikutusta. Aion luultavimmin ratsastaa Essillä uudestaan nyt viikonloppuna, jolloin menen tehokkaamman treenin ja normaali varustuksella. Kunhan nuo pakkaset vain ovat lauhtuneet niin pystyy normaalimmin taas treenaamaan.


Essin jälkeen laitoin Barbin valmiiksi ja menin silläkin pitkästä aikaa pelkällä loimella. Keskityin senkin kanssa käynnissä ja ravissa jumppailuun ja laukassa ei paljoakaan työskennelty. Väistättelin sen kanssa niin uralla, kuin ympyrälläkin. Barbilla virtaa ei ollut tällä kertaa liikaa ja se keskittyi hyvin treeneihin. En vaatinut siltä nyt paljon ja mentiin todella leppoisasti. Barbi ja Essi saivat jäädä hetkeksi vielä molemmat talliin, joten toin niille sangoissa lämmintä melassivettä juotavaksi - Barbi ryystikin sitä, kuin viimeistä päivää. :D

Huomenna alkaakin oma koulu ja pitää alkaa taas suunnittelemaan entistä tarkemmin omia aikatauluja. Tulevana viikkona olen aamuvuorossa, joten pääsen heti päivällä tallille. Ongelmia tuottavatkin enemmän iltavuorot, kun kotona on vasta 7 maissa. Eiköhän kaikki kuitenkin taas selvene ja saadaan homma pelittämään.

//Viimein itsellä oli aikaa ja intoa alkaa muuttamaan ulkoasua ja banneria. Olisikin mukavaa kuulla teidän mielipiteitä muutoksesta. :)



Hyvää viikkoa ja muistakaa pukeutua lämpimästi!

maanantai 4. tammikuuta 2016

Nyt saa kysyä!


Mikä olisikaan parempaa aikaa tehdä kysymyspostaus, kuin vuoden alku ja ennen koulun starttaamista. Onko jokin asia jäänyt mietityttämään? Nyt on hyvä aika pistää kysymyksiä tulemaan, joihin tulen erillisessä postauksessa vastailemaan. :) Mitäs sitä enempää kertomaan, kyllä te osaatte tämän!

lauantai 2. tammikuuta 2016

Tästä se taas alkaa!


Heippa ja aivan ihanaa uutta vuotta!

2016 vuosi on nyt startattu ja uusivuosi tuli vietettyä kavereisen kanssa katsoen ilotulitteita ja tanssien jalat puhki (kirjaimellisesti). Ennen vuoden vaihtumista mietittiin osa tulevan vuoden tavoitteista ja tuli siinä samalla muisteltua myös kulunutta vuotta. Asetettuja tavoitteita tuli saavutettua, mutta toki osa jäi myös tulevan vuoden tehtäviksi. Sen tiedän, että ollaan vielä suuremmilla panoksilla ja motivaatiolla aloittamassa tämä vuosi! Vuoden aikana on paljon jännittäviä asioita luvassa ja aion haastaa itseäni, puskea taas mukavuusalueiden ulkopuolelle ja tehdä haluamistani asioista tosia. Kovaa työtä ja tuloksia esiin - me ollaan valmiita!

Ollaan B:n kanssa treenattu päivittäin suurella pellolla, jossa ollaan päästy tekemään kunnon treenejä. Tätä oltiin molemmat selkeästi kaivattu ja B ainakin on nauttinut päästessään laukkaamaan ylämäkeä ja saaden sujua myös reiluisti laukatessa. Barbi sai vuodenvaihteessa viettää kaksi kevyempää päivää ja virtaa oli pakkasienkin vuoksi tälle päivälle kertynyt. Suunnattiin tallille 9 maissa ja aurinko oli nousemassa taivaalle. Barbi oli tarhassaan ihmettelemässä muiden hevosten touhuja ja minut nähdessään marssi portille odottamaan. Otettiin yksi heijastinloimista käyttöön pellolle mennessä, lämpötilan ollessa sen reilu -15 astetta. Pellolle polkua pitkin kävellessä Barbi oli varman oloinen ja olikin valmis jo ravaamaan. Tein aluksi paljon töitä kahdeksikolla pellon tasaisemmalla alueella. Otin mukaan pieniä väistöjä ja pyrin saamaan Barbia pysymään rentona. Pakkasen vaikutuksen kyllä huomasi, B oli ajoittain jännittynyt ja olisi halunnut mennä vielä lujempaa - jalat nousi aikas korkealle ravatessa. :D


Taivas oli koko treenin ajan upean näköinen ja Barbikin jäi hetkeksi katselemaan aurinkoa. Treenin edetessä alkoi rentouskin palaamaan ja laukassa annoin sen päästellä virtojaan. Koko ajan se oli kuulolla, eikä ollut lähdössä käsistä, mikä on aina ollut siinä hyvä puoli. Ylämäkeä mennessä annoin sen laukata reilummin ja niinhän se teki korvat tötteröllä. 
Treenin jälkeen oli molempien ripset jäässä ja Barbin turpakarvat jääpuikkoina. Hyvän puetuksen jälkeen meni se tyytyväisenä piehtaroimaan pehmeään katokseen, Primm kovaa vahtia pitäen.

Tarkoituksena olisi tulevana maanantaina viedä Barbi Kauhajoelle ja tiistaina itsekkin muutan sinne takaisin. Siihen saakka aiotaan käyttää nämä pakkaset hyväksi ja mennä tuolla suurella pellolla. On aivan ihanaa päästä palaamaan takaisin maneesiin treenaamaan, mutta kyllä tälläisiäkin treenejä tulee kaivattua. Kunhan päästäisiin taas maastoilemaan muiden seurassa, kuten suunnitelmissa on. :) Nyt on kauhea urakka koulutehtävien kanssa ja saan yrittää parhaani olla stressaamatta niitä liikaa. Onneksi tallille pääsee sitten aina nollaamaan vähintään kerran päivässä niin ei aivot täysin tukkoon mene.

Ihanaa lauantaita teille kaikille♥